|
|
Turun linna:
E)
Turun linna on mahtava vallan keskus ja ilmentymä, jota laajennettiin vuosisatojen kuluessa. Se edusti Ruotsin kuninkaan valtaa koko 'varsinaisessa' eli Lounais-Suomessa. Sen loistokausiin kuuluu Suomen herttuan Juhanan ja hänen puolalaisen puolisonsa Katarina Jagellonican renessanssihovi 1560-luvulta. Kuva Matti Klingen kirjasta 'Lyhyt Suomen historia' (Otava, 2011).Tämä kuva kuuluu Varsinais-Suomen liiton kokoelmiin (P-O.Welin).
(Wikipedia, 2013): Turun linna on 1200-luvun lopussa Aurajoen suulle perustettu linna Turussa. Se perustettiin alun perin Ruotsin kruunun hallintolinnaksi, mutta myöhemmin siitä tuli muun muassa Juhana III:n herttua-ajan renessanssilinna, Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunto ja vankila. 1800-luvun lopulta alkaen linna on toiminut museokäytössä, joskin se vaurioitui pahoin Neuvostoliiton ilmavoimien pommituksessa kesällä 1941. Tämän seurauksena linnassa jouduttiin tekemään toisen maailmansodan jälkeen laajoja korjaus- ja restaurointitöitä.
Nykyään Turun linna luetaan Suomen tärkeimpien rakennushistoriallisten muistomerkkien joukkoon, ja Museovirasto on määritellyt sen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Se on myös yksi Turun merkittävimmistä nähtävyyksistä. Vuonna 2006 linna oli Varsinais-Suomen viidenneksi suosituin matkailukohde 133 401 vierailijallaan. Linnan tiloissa toimii Turun museokeskuksen alainen Turun kaupungin historiallinen museo.
Turun linnan rakennustöiden aloittaminen tapahtui samalla ajanjaksolla, kun Etelä-Suomi liitettiin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa 1200-luvun keskivaiheilta lähtien. 1200-luvun loppuun mennessä olot olivat Etelä-Suomen alueella vakiintuneet vähitellen ja 1280 perustettiin Ruotsin kruunun käskynhaltijan eli "praefactus Finlandiaen" virka. Ruotsin oli rakennettava linnoja valtakunnan itäisen osan eli Etelä-Suomen ja siihen yhdistetyn Länsi-Karjalan puolustamiseksi sekä hallinnon järjestämiseksi. Aurajoen suulla sijainneelle luodolle alettiin rakentaa Ruotsin kuninkaan käskynhaltijan ja kruunun sotilaiden käyttöön tarkoitettua linnoitettua leiriä. Turun linnan ohella tällöin aloitettiin myös Viipurin ja Hämeen linnan sekä hieman myöhemmin Raaseporin ja Olavinlinnan rakentaminen.
Linnan varhaisimman vaiheen esikuvana on arveltu toimineen Visbyn 1288 valmistunut kaupunginmuuri, mutta mahdollisina muina esikuvina mainitaan myös Baltian maiden samalla aikakaudella rakennetut linnat sekä erityisesti Nyköpingshus Nyköpingissä Ruotsissa. Rakennusmateriaalina käytettiin aluksi harmaakiveä ja myöhemmin tiiltä. Yksityiskohdissa käytettiin lisäksi Gotlannista tuotua kalkkikiveä. Linna oli aluksi suorakaiteenmuotoinen 65 metriä pitkä ja 30 metriä leveä leirikastelli, jonka jokaisella sivulla oli portti. Leirin muurien länsipäässä kohosi porttitorni ja myöhemmin rakennettiin myös toinen torni linnan itäpäähän. Muurit olivat korkeudeltaan noin yhdeksän metriä ja niiden sisäpuolella sijaitsivat linnan päällikön asuinrakennus sekä linnan kappeli. Linnaan sijoitetut sotilaat leiriytyvät linnan muurien sisällä taivasalla.
Linnan rakentaminen saarelle oli keskeisen tärkeää, koska näin linnan piirittämisestä tehtiin vaikeaa. Linnasta käsin kyettiin myös valvomaan Aurajoen laivaliikennettä ja ylläpitämään meriyhteyksiä Ruotsiin. Linnan rakentamisen kanssa samoihin aikoihin oli ylempänä Aurajokea sijainneesta kauppapaikasta kasvanut Turun kaupunki. Kun paikalle siirrettiin vielä piispanistuin ja ryhdyttiin rakentamaan Turun tuomiokirkkoa, piispa alkoi kutsua itseään Turun piispaksi.
Turun linnan erityisenä tehtävänä oli suojata kasvavaa Turun tuomiokirkon ympäristössä sijainnutta keskiaikaista kaupunkia, josta oli kasvanut samalla koko Ruotsin suomalaisen osan tärkein paikka. Linnan tärkein tehtävä ei kuitenkaan ollut kaupungin suojelu, vaan verojen keruu ja kuljetus Ruotsiin.
Turun linnan päälliköitä:
Lyder de Kyren, 1315–1322,
Algot Joninpoika, 1322–1324,
Matias Kettilmundinpoika, 1324–1326,
Karl Näskonungsson, 1326–1330,
Pentti Algotinpoika, 1353–1356,
Niilo Tuurenpoika Bielke, 1358,
Bo Joninpoika Grip, 1373–1386,
Margareta Dume, 1386,
Abraham Broderinpoika, 1398–1401,
Tord Rörikinpoika Bonde, 1401–1403,
Klaus Lydekenpoika Djäkn, 1409–1435,
Hannu Kröpelin, 1436–1440,
Juhana Karlenpoika Färla, 1440–1441,
Matti Ödgislenpoika Lilje, 1442–1443,
Magnus Gren, 1446–1454,
Kristiern Bengtinpoika Oxenstierna, 1455–1462,
Birger Trolle, 1463–1464,
Magnus Frille, 1472,
Ingeborg Tott, 1503–1504,
Eerik Tuurenpoika Bielke, 1504,
Krister Klaunpoika Horn, 1515–1520,
Didrik Persson, 1500-luvulla,
Juhana III, 1556–1563,
Julius Gyllenhielm, 1580–1581,
Klaus Fleming, 1595–1597,
Michel Påvelsson, 1598–1599,
Nils Tuurenpoika Bielke, 1623–1631,
Gabriel Pentinpoika Oxenstierna, 1631–1633,
Pietari Brahe, 1637–1640 ja 1648–1654 ja
Herman Fleming, 1664–1669.
1600-luku:
Tultaessa 1600-luvulle linnan pääosa lienee ollut melko rappeutunut 1500-luvun lopun levottomuuksien vuoksi. Huhtikuussa 1614 asettui Kaarle IX:n poika tuore kuningas Kustaa II Aadolf asumaan linnaan runsaaksi kuukaudeksi. Kerran hänen syödessään päivällistä suuressa salissa, eli nykyisessä linnankirkossa, pääsi tuli irti eräässä kamarissa ja tuhosi muutamassa tunnissa kaiken palavan päälinnassa.
Palon jälkeen päälinna jälleenrakennettiin, mutta se oli joka tapauksessa vanhentunut. Siitä tuli tämän jälkeen kruunun viljamaksiini. Ainoastaan linnan kappelia käytettiin enää sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Linnan elämä siirtyi kokonaisuudessaan päälinnan itäpuolella sijaitsevaan esilinnaan. Sitä käytettiin Turun ja Porin läänin maaherrojen virka-asuntona, ja myös Suomen kenraalikuvernööri asui linnassa oleskellessaan Turussa.
Esilinnan loistokausi oli vuosina 1637–1640 ja 1648–1651, jolloin Pietari Brahe kenraalikuvernööriaikanaan asui siellä. Vähitellen tämän jälkeen kuitenkin myös esilinna alkoi rappeutua. Linna menetti lopullisesti asemansa valtakunnan tärkeän hallinnonhaaran Suomen puoleisena keskuksena 1698, jolloin maaherra siirtyi asumaan Turun keskustaan. Hovioikeus oli jo aiemmin siirretty Vanhan Suurtorin laidalle.
1700-luku:
Päälinnaan tuli hieman uutta toimintaa, kun päälinnan entiseen suureen saliin rakennettiin 1705–1706 uusi kirkko, joka on vielä nykyisinkin olemassa samalla paikalla. Kirkon sisustusta täydennettiin kuninkaan tuoleilla, jotka rakennettiin 1775 kuningas Kustaa III:n ja hänen puolisonsa Sofia Magdalenan vierailua varten.
Esilinnaan käytettiin 1700-luvulla ajoittain Ruotsin armeijan asevarastona ja myöhemmin kuninkaallisen Ruotsin saaristolaivaston kasarmina. Sinn perustettiin myös sotilassairaala, kruunun viinanpolttimo ja vankila. 1700-luvun puolivälissä ehdotettiin jopa päälinnan purkamista, koska se oli niin pahoin vanhentunut ja rappeutunut. 1770-luvulla esilinna kuitenkin jälleen korjattiin perusteellisesti ja siitä tuli lopulta kokonaisuudessaan vankila.
Turun linna Markus Koljosen kuvaamana 26.7.2008 (lisenssi, OK).
|
