Lahden Pikku Vesijärven suihkulähdepuistosta: A) 'Pikku Vesijärveen' on rakennettu hieno suihkulähteiden ja musiikin yhteisteos - kuvattu 5.8.2006 (S&J). Musiikki kuuluu esitykseen kuitenkin vain tietyn aikataulun mukaisesti. Suihkulähteiden ja musiikin yhteisvaikutelma saa pikkuväenkin keskittymään taidenautintoon - kuvattu 5.8.2006 (S&J). 'Pikku Vesijärveltä' johtaa luonnonkauniin järvenrantoja seurailevat puistopolut pohjoiseen kohti Vesijärven sisäsatamaa - kuvattu 5.8.2006 (S&J). Täällä tepastellessa mieleen tulee Porin Kirjurinluoto, yhtä hyvin suunniteltua ja hoidettua aluetta. Näiltä rannoilta löytyy myös upeilla paikoilla sijaitsevia puistonpenkkejä yksinoloon - katseelle ja mielelle riittää etäisyyttä, perspektiiviä - tyyntä rauhaa. Ajatukset palaavat lapsuuden rantamaille. Kuvattu 5.8.2006 (S&J). Kaikki neljä ylläolevaa valokuvaa Lahden Pikku Vesijärven suihkulähdepuistosta ja sitä ympäröiviltä puistokäytäviltä ovat päivämäärältä 10.8.2009 (S&J). LINKKI: Lisää kuvia Pikku Vesijärven suihkulähdepuiston ja sisävesisataman alueelta.

Lahden Vesijärven sisävesisatama: B) Lahden Vesijärven sisävesisatamaan on ennen vanhaan johtanut oma rautatiensä ja paikalla on yhä alkuperäinen rautatieasema, joka on nyt uusiokäytössä eri kaupallisten yritysten nimissä (esim. Ulpukka). Kuvattu 5.8.2006 (S&J). Vanhat kunnon höyryhepat on syrjäytetty, tiellä kumipyörin irvistelevät turistien junat. Vesijärven satamalaiturissa seisoo tämä laiva, jossa toimii erinomainen ruokaravintola nälkäisille kulkijoille. Kuvattu 5.8.2006 (S&J). Ei keinu laiva aallokossa ja vie herkkävatsaisilta ruokahaluja. Vesijärven satamalaiturialueet tarjoavat kesäpäivänautiskelijoille otollisia paikkoja rupatteluun ja vain olemiseen - koirillakin kiire pysähtyy. Kesä hengittää. Kuvattu 5.8.2006 (S&J). Vesijärven ympäristöstä on Lahden kaupungilla suuria suunnitelmia mielessään viihtyisään kerrostaloasumiseenkin - kuva 10.8.2009 (S&J). LINKKI: Lisää kuvia Vesijärven sisävesisataman alueelta.

Lahden keskustan patsaita/veistoksia: C) Mannerheimin ratsastajapatsas lähellä rautatieasemaa - Lauri Leppänen (1959). Kuvattu 10.8.2009 (S&J). (Wikipedia, 2011): Lahden Mannerheimin ratsastajapatsas on Lahden rautatieaseman viereisellä asematorilla sijaitseva patsas, joka esittää Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimia ja tämän hevosta. Teoksen tekijä on lahtelainen kuvanveistäjä Veikko Leppänen ja se paljastettiin 19. joulukuuta vuonna 1959, noin puoli vuotta aikaisemmin kuin Helsingin ratsastajapatsas. Teos on ensimmäinen Suomessa paljastettu Mannerheimin ratsastajapatsas. Veikko Leppänen luonnosteli patsaan alun perin Helsingin ratsastajapatsashanketta varten. Helsingin veistoskilpailun voittajaksi valittiin kuitenkin kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ehdotus, Leppäsen jäädessä kunniamaininnalle. Joukko arvovaltaisia lahtelaisia teki tällöin aloitteen ratsastajapatsaan saamiseksi Lahteen Leppäsen luonnoksen pohjalta. Perustettiin patsastoimikunta, joka järjesti keräyksen hankkeen onnistumiseksi. Patsaan paljastustilaisuudessa oli läsnä tuhansittain entisiä rintamamiehiä ja lottia. Paikalla oli myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka jo patsaan valmistumisvaiheessa oli käynyt Leppäsen ateljeessa. Leppäsen mallina toimi silloinen luutnantti Veikko Kustaa Simola, joka myöhemmin 1977–1985 toimi everstiksi ylennettynä Lahden sotilaspiirin päällikkönä. Patsasta valmistellessaan Leppänen halusi tehdä Mannerheimista erillisen kasvotutkielman ja veisti tätä esittävän rintakuvan. Vuonna 1994 tämä rintakuva paljastettiin pronssiin valettuna Turun Mannerheiminpuistossa (katso Turun Mannerheim-patsas). Hakkapeliitta-patsas Lahden keskussa - kuvattu 9.4.2009 (Sinikka Joutsi). Kyseessä on Pentti Papinahon v.1975 paljastettu Hakkapeliittojen kotiinpaluu-veistos Mariankadulla. Veistos kuvaa kahta suomalaista hakkapeliittaa palaamassa ratsain 30-vuotisesta sodasta. Aloite teokseen saatiin sotilasperinnejärjestöiltä, toteutettiin kaupungin varojen ja keräystuoton turvin. Sijaitsi vuoteen 1991 saakka keskussairaalan mäellä. Teos on kunniaosoitus suomalaisille (ratsu)sotilaille. Suomalaisen sisun ja maanpuolustustahdon symboli. Rauhanomaisesta nimestään huolimatta uhmakas ja päällekäyvä. Näissä kahdessa 5.8.2006 otetussa kuvassa (S&J) esittäytyy Erkki Kannoston vuoden 1978 tilateos - punamuistomerkki Fellmanin puistossa. Pronssiset punavankihahmot astelevat vapauteen punagraniittisesta portista. Veistoksessa havaittavissa sosialistisen realismin tyylipiirteitä. Teos on pystytetty paikalle, jossa sijaitsi vuoden 1918 sodan jälkeen suuri punavankileiri. Veistoshankkeen takana olivat työväenpuolueet, rahoittajina olivat muun muassa kaupunki ja valtio. Vuoden 1918 sisällissodan hävinneen osapuolen muistomerkki siis kyseessä - vakavailmeiset, mutta vahvat hahmot katsovat tulevaisuuteen. Katsoja voi samaistua hahmoihin kävelemällä niiden rinnalla. Tätä kyseistä kartalla kolmionmuotoista puistoaluetta ympäröivät mielenkiintoisesti kolmen presidenttimme nimikkokadut: Ståhlberginkatu, Kyösti Kallion katu ja Paasikivenkatu. Tämä Fellmanin puiston entinen vankileirialue saa muuten kuvauksensa myös Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjantähden alla (1960) kohdassa, missä Akseli Koskelan epätoivoinen pako Hämeen kotiseuduilta itää kohti päättyy pidätykseen saksalaisjoukkojen suljettua kulkueelta pakotien hieman ennen Lahtea: Sitten avautui näkyviin laaja kenttä täynnä ihmisiä ja ajoneuvoja. Kentällä Akseli löysi ennen tulleet pitäjäläisensä. Jalkineita ei kenelläkään ollut antaa, mutta eräästä kuormasta hän sai säkin ja narua. Hän repi säkin kahteen kappaleeseen, kietoi palaset jalkoihinsa ja sitoi ne narulla kiinni. Saatuaan leipää hän söi sen puolinukuksissa kärrynpyörään nojaten. Sitten hän ojentautui pitkälleen maata ja nukkui heti. Joskus illalla hän heräsi. - Missä ammutaan? - Hiljaa ... täältä viedään ihmisiä. - Mihinkä? - Tonne mäkeen ... sieltä se kuuluu. Akseli nousi istumaan. Tuhansien ihmisten liikehdintä ja hiljainen puhe täytti ilman. Taas kuului yhteislaukauksen jyrähdys, ja lähimmät ihmiset vaikenivat. Akseli nousi ja lähti tallukoimaan lähemmäksi kentän reunaa. Jokin tunne varoitti häntä menemästä näkyville, mutta uteliaisuus voitti. Se vaati ottamaan selvää tilanteesta ja sen mukana omasta kohtalosta. Ihmisjoukosta tuotiin neljää vankia, kolmea miestä ja yhtä naista. Nainen oli saveen tuhrautuneessa miehen puvussa. - Siittä viisi miestä mukaan. Onko vapaaehtoisia? Upseeri katseli sotamiesjoukkoa. Muuan nuori poika heitti kiväärin hihnasta olalle: - Lähetähän, Niemelä. Näytetähän saksmannille kuinka miestä ammutaan... Akseli palasi nopeasti takaisin, ja Elias tuli häntä vastaan ja sanoi: - Älä lähde sinne pölvästeleen ... Sattuu oleen joku tuttu. - Sieltä vietiin neljä. - Koko ehtoon niitä on viety. Mennään tonne kärryjen tykö, me peitämme sinut sinne. Ne kyselee päälliköitä vähän päästä ... Ja joku voi möläyttää. He menivät kärryjen luokse, mutta Akseli luopui piiloutumisaikeesta. - En minä ... viekööt sitten ... minä nukun. Hän paneutui maahan. Iltapäivän uni ei vielä läheskään ollut poistanut väsymystä. Hiukan hän vavahti, kun läheisestä metsästä kajahtivat laukaukset. - Olikoos ne juur ne ... se nainen poraas ... Hän katseli suoraan kevätillan taivaalle, joka alkoi jo verhoutua yön tummuuteen. Puheensorina tuntui nukuttavalta. Jossakin lähistöllä itki lapsi, ja äiti kuului tyynnyttelevän sitä. - Huomena laps saa vettä ... huomena sedät tuo ... koita nukkua ... laps nukkuu nyt. Seuraavien teloituslaukausten kumahduksen hän kuuli jo unen takaa. Taivas hävisi näkyvistä, ja punapäällikkö Koskela nukkui Fellmanin kentällä selällään, kuolemansikeässä unessa, pompan kaulus pystyyn nostettuna ja jalassa muodottomat säkkikääröt. Ympärillä hyrisi kymmenentuhannen ihmisen murhenäytelmä hiljaisena sorinana, joka koostui matalasta huolekkaasta puheesta ja hiljaisesta itkusta. Fellmanin kenttä toimi vuoden 1918 sodan jälkimainingeissa yhtenä Lahden seudun punavankien kokoamisleireistä. Varsinainen myöhempi, pahamaineinen vankileiri sijaitsi Lahden Hennalassa. Lahden punavankimuistomerkki paljastettiin juhlavin menoin Fellmanin puistossa Lahdessa 28.5.1978. Sisällissodan loppuvaiheessa 1918 paikka oli vain pelto, kun sille koottiin noin 30 000 punavankia (kuva ja teksti: Esko Salmisen kirja '1918 - päättymätön sota', Edita, 2007). SDP:n silloinen puheenjohtaja Kalevi Sorsa puhui Fellmanin puistossa olevan patsaan paljastustilaisuudessa 28.5.1978 seuraavasti: Tovereittemme aloittama taistelu valtiollisen demokratian toteuttamiseksi on vielä kesken. Se on tavoite, joka on sisällöltään laaja ja jonka lopullinen toteuttaminen täyttää olennaisen osan tovereittemme jo varhain asettamista tavoitteista. Juhlayleisön puheiden joukosta kirjasi ylös Erkki Wiksten (Suomen Sosialidemokraatti-lehdestä) seuraavan kommentin työväenliikkeen jermujen suunnalta: Jumalaut, kuuteekymmenee vuotee ei o' Fellmannin pellos ollu näin saatanasti punikkeja! Punakaartissa 1918 mukana olleita oli paikalla noin 200. Työväen voimannäytteeseen osallistui satojen punalippujen hulmutessa myös silloinen presidentti Urho Kekkonen, joka itse oli kuulunut sodan 1918 aikana valkoisten kuuluisaan 'Kajaanin sissit'-osastoon. Kekkosen osasto oli taistellut rintamilla Savon radalla Kajaanista Haminaan asti menestyksekkäästi. Ei ollut varmaankaan sattuma, että tuon patsaanpaljastusjuhlan yhteydessä järjestettyyn työväen juhlakulkueeseen osallistui tarkkojen arvioiden mukaan juuri 30 000 marssijaa. Lahden kaupungintalon puistosta (Mariankadun ja Vuorikadun risteysalueelta etelään) löytyy mielenkiintoinen veistos - kuvattu 3.3.2010 (S&J). Kaupungintalon piirsi Eliel Saarinen (1912).

Lahden satunnaisia yksityiskohtia: D) Lahden Hiihtostadionin läheisyydestä löytyy nämä muinaiset rautatiekiskot - kuvattu 9.8.2009 (S&J). Leninkiliike Muoti-Meerin mainontaa - kuvattuna 5.1.2010 (S&J). Aleksanterinkadulle on puuistutuksien yhteyteen tehty mielenkiintoisia istuimia jalkojaan leputtaville - kuvattu 5.8.2006 (S&J).

Lahden Rautatienkadulla ja Harjukadulla: E) Tämä 'Ahola'-niminen kivitalo sijaitsee Rautatienkadun ja Harjukadun kulmauksessa - kuvattu 4.3.2010 (S&J). Talon arkkitehdit: von Essen – Kallio – Ikäläinen. (Riitta Niskanen, nettisivu, 2004): Von Essen - Kallio - Ikäläisen arkkitehtitoimisto suunnitteli talon liikemies Juho Aholalle Rautatienkadun ja Harjukadun kulmaan. Se rakennettiin 1906. Werner von Essen oli syntynyt Heinolan maalaiskunnassa kuten Aholakin, ja he tunsivat toisensa. Suunnittelijavalinta oli luonnollinen. Aholan talossa harjoitettiin monenlaista liiketoimintaa, ja se liittyy kiinnostavasti lahtelaiseen elinkeino- ja terveydenhuoltohistoriaan. Talon kellariin tehtiin Lahden ensimmäinen pysyvästi toiminut elokuvateatteri. Seuraavana vuonna taloon muutti yksityinen Tohtori von Zweygbergin lapsenpäästölaitos. Tohtori oli itse päässyt suunnittelemaan sairaalansa rakennuksen viimeistelyvaiheessa. Sama risteys, Rautatienkadun itäpuolen kulma - kuvattu 4.3.2010 (S&J). Talon seinässä remontti-ilmoituksessa mainitaan Viipurin kaupunginarkkitehti Paavo Uotila 100-vuotisjuhlineen. (Riitta Niskanen, nettisivu, 2004): Viipurin kaupunginarkkitehti Paavo Uotila oli Lahdessa suosittu suunnittelija. Tämä johtui ehkä siitä, että lahtelaisilla oli perinteisesti vilkkaat suhteet Viipuriin. Uotilan tuotanto sijaitseekin joitakin vähäisempiä hankkeita lukuun ottamatta Viipurissa, Sortavalassa ja Lahdessa. Viipuriin hän suunnitteli joidenkin kunnallisten laitosten ohella 22 kerrostaloa. Tällaisia komeita kaupunkitaloja hän piirsi Lahteenkin kaksi, toisen talonomistaja Niklas Milénille 1910, toisen seuraavana vuonna Juho Peltoselle, joka oli hieman aiemmin piirrättänyt talon Wivi Lönnillä. Rakennukset ovat hillitysti koristeltuja, taitavan rytmiikan leimaamia sommitelmia. Molemmissa taloissa on samantyyppiset neliömäiset tornit. Uotila luopui torniaiheen käytöstä tässä vaiheessa, joten Lahden talot päättävät art nouveau –kauden hänen tuotannossaan, joka jatkui tästä klassismin sävyttämänä. Uotilalta tunnetaan myös kaksi toteutumatonta suunnitelmaa Lahteen, Oy Päivölän talo Mariankadulla ja Lahden kunnallissairaalan laajennus. Ylemmässä kuvassa Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo vastaistutettuine puistoineen lähellä valmistumisvuottaan 1912. Oikealla Paavo Uotilan piirtämä Peltosen talo ja sen takana von Essen – Kallio – Ikäläisen Aholan talo. Alemmassa kuvassa sama näkymä Harjukadun ja Rautatienkadun risteyksen suunnasta kuvattuna Kaupungintalolle 10.8.2009 (S&J). Patsas on Yrjö Liipolan tekemä "Työn patsas" (1946). Sinikka Joutsi lähetti 4.2.2013 kuvaamansa Lahden kaupungintalon otoksen. Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo ja veistosjalustassa teksti: Kotiasi ja isänmaatasi puolustamaan (Vapaudenpatsas, Viktor Jansson - 1921). Kuva 60-luvulla julkaistusta kirjasta "Lahti - harjujen kaunis kaupunki" (Tauno Lautamatti). Tämä vanhempi ilmakuva on otettu kaupungintalosta Radiomäen urheilukentän yläpuolelta. (Riitta Niskanen, nettisivu, 2004): Merkittävin Saarisen Lahden-töistä on tietysti kaupungintalo, jonka suunnittelusta järjestetyn kilpailun Saarinen voitti. Kilpailuun kutsuttiin ajan kärkiarkkitehdit, Valter Jung ja Emil Fabritius yhdessä, Lars Sonck, Armas Lindgren, Selim Lindqvist ja Eliel Saarinen, joista Lindgren ja Sonck eivät jättäneet ehdotusta. Talo valmistui 1912. Saarinen piirsi myös kaupungintalon puiston periaatesuunnitelman, mutta se toteutettiin lopulta vaatimattomampana, kaupunginpuutarhuri Johan Laurilan Saarisen hahmotelman pohjalta piirtämänä. Rautatienkadulta Harjukadun eteläpuolta Kaupungintalon suuntaan - kuvattu 4.3.2010 (S&J).

Lahden haulitehdas ~ Ilmarinen'(1907-09): F) Lahteen perustettiin Ilmarisen haulitehdas v. 1907 tamperelaisin voimin (Tampereen Pyynikille nousi oma haulitorni v.1908). Lahden tehtaan toiminta päättyi jo kahden vuoden jälkeen vararikkoon vuonna 1909. Jasu Terävä lähetti 12.8.2011 tämän kuvan, mikä oli julkaistu Tammerkoski-lehden vuoden 1981 numerossa 10. Jasu Terävä (12.8.2011): Mielenkiintoista on se, että tamperelaisten toinen haulitorni sijaitsi Lahdessa. Lahden haulitorni purettiin jo ennen sotia, mutta alavalimorakennus on yhä olemassa, se löytyy käännyttäessä keskustasta tultaessa n. 200m vasemmalle juuri ennen Mustakallionmäen (Metelinmäen) tunnelia. Rakennus näytti pari vuotta sitten olevan asuinkäytössä.

Ahtialan rautatieasema: G) Ahtialan rautatieasema 27.12.2009 Jussi Liimatan kuvaamana - kiitos käyttöluvasta. Ahtialan asema sijaitsee Lahdesta alle 10 km pohjoiseen Heinolan 'hiljaiseen' ratasuuntaan. Ahtialan asema perustettiin samannimisen kyläkeskuksen lähelle Nastolan kuntaan, Thure Hellströmin suunnittelema asema valmistui 1930. Ahtialan alue liitettiin Lahden kaupunkiin 1956, ja sinne alettiin suunnitella suurimittaista esikaupunkialuetta. Asutuskeskus toteutettiin huomattavasti suunnitelmia suppeampana, ja julkisen liikenteen yhteydet tukeutuivat paikallisbusseihin. Ahtiala muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi henkilöliikenteen loppuessa koko radalta 1968. Liikennepaikka lakkautettiin 1976. Sivuraiteet on purettu ja asemarakennus on yksityiskäytössä ('Radan varrella'-kirja, 2009). Ahtialan asema kuvattuna v.1971 (Radan varrella, H.Laajakorpi/J.Rauhala). Kuvanottohetkellä sotilaat jonottavat asemalle, en edes arvaile, mistä oli tuolloin ollut kyse. Ahtialan asema kuvattuna v.1992 (Radan varrella, Kimmo Pyrhönen).

Nastola (Uusikylä) liittyi Lahteen 1.1.2016: H) Nastolan kirkko kuvattuna 28.10.2015 (S&J). Nastolan sivullemme (Uusikylä).