(Jukka Joutsi , kesäkuu 2010 ~ viimeisimmät muutokset: kesäkuu 2010).

Algot Niska oli ruotsinkielisen merikapteenin Iivar Niskan poika, ja hänellä oli neljä sisarusta. Isän kuoltua perhe muutti vuonna 1904 Viipurista Helsinkiin, jossa Niska kävi koulunsa Nya svenska läroverketissä. Sisaruksista Adolf Niska oli oopperabaritoni, Esther Niska sopraano, Bror Niska operettilaulaja ja Aina Niska tanssitaiteilija. Niskan oma etunimi on eräissä lähteissä kirjoitettu myös muotoon Algoth. Niska meni naimisiin Magda Aufrichtigin kanssa 11. syyskuuta 1917 Helsingissä ja Celia Anderssonin kanssa 21. heinäkuuta 1927 Maarianhaminassa. Niskalla on kaksi lasta, Magda ja Jack. Iskelmälaulaja Danny on hänen tyttärenpoikansa. Niska pelasi jalkapalloa ja oli ensimmäisessä Suomen-mestaruuden voittaneessa Unitaksen joukkueessa vuonna 1908. Hän pelasi Suomen maajoukkueen ensimmäisissä maaotteluissa vuosina 1911–1912 ja osallistui Tukholman olympialaisiin 1912. Hän teki Suomen 2–1-johtomaalin Italiaa vastaan pelatussa ottelussa, jonka Suomi voitti 3–2. Niska päätti kansainvälisen uransa Tukholman kisojen pronssiotteluun 23-vuotiaana, mutta palasi kotimaan kentille vielä 1916 voittaen Kiffenin joukkueessa vielä toisen mestaruuden. Algot Niskan joukkueet: Viborg IFK 1904, Unitas 1906–1909, Helsingfors IFK 1910–1912 ja Kiffen 1916. Kun kieltolaki tuli Suomeen vuonna 1919, Niska salakuljetti pirtua ja myi sitä Helsingin hienostopiireille. Viinan hän hankki muun muassa virolaisilta ja saksalaisilta laivoilta, jotka olivat ankkuroituneet Suomen rannikkoalueelle. Myöhemmin Niska salakuljetti viinaa Ruotsista, jossa ei ollut kieltolakia. Välillä Niska jäi kiinni ja vietti lyhyitä aikoja vankilassa. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan ampunut poliisia kohti, eikä vastustanut viranomaisia. Vapauduttuaan vankilasta hän aloitti taas salakuljetuksen ja etsintäkuulutettiin sekä Ruotsissa että Suomessa. Vuonna 1932 Niska karkotettiin Ruotsista, minkä jälkeen hän asui Riiassa, Tallinnassa ja Danzigissa. Niska puhui ruotsia, saksaa, englantia ja suomea. Vuonna 1938 Niska tutustui itävaltalaiseen liikemieheen, juutalaiseen Albert Amtmaniin, joka oli paennut natsien vainoja Suomeen. Niska päätti auttaa juutalaisia henkensäkin uhalla ja ryhtyi hankkimaan väärennettyjä passeja. Niska pelasti 150 juutalaista toisen maailmansodan aikana, minkä vuoksi Gestapo etsi häntä. Hänen laittoman maahantulon järjestämistoimensa alkoivat paljastua, kun - vastoin Niskan ohjeita - F.J.Joffs -niminen juutalainen oli ottanut mukaan henkilökohtaisia arvoesineitään, ja jäi kiinni tullissa. Niskan ihmissalakuljetus päättyi, kun Saksa julisti sodan Neuvostoliitolle ja sulki rajansa tiukasti. Niska kuoli 28. toukokuuta 1954 aivokasvaimen vuoksi leikkauksesta huolimatta. Ilkka "Danny" Lipsanen kertoo: Mielikuvani isoisästäni perustuvat suurimmaksi osaksi iso-äitini ja äitini kertomuksiin. Omia muistikuvia minulla on vasta hänen viimeisiltä elinvuosiltaan. Meille lapsille ei Agista paljon puhuttu. Joskus hän saapui Poriin suuren joululahjasäkin kanssa, mutta muuten näimme häntä harvemmin. Hän asui ulkomailla, mutta kun hän palasi Helsinkiin ja mekin muutimme pääkaupunkiin, silloin tapasin isoisääni useammin. Viimeksi hän työskenteli vuoroin merikapteenina ja perämiehenä laivalla, jonka nimi Skuld oli suomeksi Velka tai Syyllisyys. Vaikka Agi oli minulle lapsuudessa etäinen, hänen vaikutuksensa minuun on ollut suuri ja hänen kohtalonsa on puhutellut minua läheltä. Kun aikoinaan yritin rakentaa omaa itseluottamustani, minulle oli tärkeää ajatella, että suvussa oli mies, jolla oli ollut voimaa ja uskallusta kulkea omaa tietään. Totta kai luin innolla myös Agin jalka-pallourasta Viipurin Susissa ja Suomen maajoukkueessa. Mielessäni toivoin perineeni Agin jalkapallogeenit. Hänhän edusti maatamme muun muassa Tukholman olympialaisissa 1912. Suomi voitti Italian ja Venäjän ja eteni aina välieriin asti. Agi teki jopa maalin. Suosioni huipulla halusin muistaa isoisääni laululla. Ehdotuksestani Kari Kuuva ja Jyrki Hämäläinen tekivät laulun Seikkailija. Olen muutenkin kiinnostuneena seurannut Algot Niska -legendan elinvoimaa. Miten hänen kirjojaan yhä luetaan ja kuinka hänen seikkailuistaan kerrotaan tarinoita. Kerran kun olin esiintymässä Silja Linella Turku-Tukholma-reitillä, kapteeni kutsui minut komentosillalle. ”Katsokaa”, hän sanoi. ”Juuri tässä kohtaa äidinisänne loikkasi häntä kuljettaneesta laivasta. Ja tuohon saareen hän ui pakoon takaa-ajajiaan.” Tiedän, että Algot Niska on varsinkin Ahvenanmaan saariston asukkaille todellinen vapauden symboli. Hän oli suuri romanttinen seikkailija, komea ja hyväkäytöksinen seuramies, kielitaitoinen gentlemanni, sisukas ja uhkarohkea, eräänlainen oman aikansa James Bond. Kun talvisota syttyi, hänet värvättiin päämajan tiedusteluosaston vakoojaksi, ja hän esiintyi nimellä Ernst Ovesén. Hän sai käyttää erikoisosaamistaan erilaisissa tiedustelutehtävissä isänmaan hyväksi talvi- ja jatkosodan aikana. Jo vuonna 1918 hän oli osallistunut valkoisten puolella Suomen kohtaloihin - vapaussotaan. Agin henkinen perintö on ollut tärkeä omillekin lapsilleni. Hän teki rohkeana ihmisenä mitä halusi - aina jotain jännittävää. Yksi hänen unelmiaan oli maailmanympäripurjehdus. Murrosikäisenä Juha-poikani päätti lähteä vesiskootterilla yli Suomenlahden Tallinnaan. Lähtöpäivän aamuna tuuli puhalsi 16:sta metriä sekunnissa, joten pyysin Juhaa jättämään yrityksensä toiselle päivälle. Hän naurahti ja sanoi: ”Alä huoli, minähän olen Algotin sukua!” (Osittainen lähde: Saska Snellman: Danny. WSOY, 2000).