82. Kangasniemeläisiä henkilö- ja ryhmäkuvia (sivu III).

(Svala & Joutsi * ~ viimeisimmät lisäykset: 16.1.2019)

Tälle sivulle on koottu henkilökuvia (potretteja) kangasniemeläisistä henkilöistä. Näitä henkilö- tai ryhmäkuvia on ollut vaikeampi sijoittaa varsinaisella sivustolla jonkin tietyn sivun asiayhteyteen.
Kuten muistakin sivustomme asioista, myös näistä tällä sivulla esitellyistä henkilöistä (erityisesti TUNNISTAMATTA JÄÄNEISTÄ) olisi erittäin mielenkiintoista saada lisätietoja:

E-MAIL (lisätietoja tekijöille) .

Sivu III

Kangasniemen kunnanlääkäri Mandi Karnakoski-Richter:

A) Lääkärilehden artikkeli Kangasniemelläkin kunnanlääkärinä aikansa palvelleesta Mandi Karnakoski-Richteristä, joka Kyllikki Kautun kirjoittaman lehtijutun aikoihin oli juuri täyttänyt 95 vuotta (syntynyt 8.9.1884 eli 95-vuotisjuhlat osuivat vuoteen 1979) ja oli ansainnut otsikossakin mainitun arvostetun tittelin Suomen vanhin lääkäri.

Lääkärilehden jutusta poimittuna yleisesti kiinnostavimpia asioita:

Mandi Karnakoski-Richter tuli ylioppilaaksi v.1902 Helsingin uudesta yhteiskoulusta, jota johti Lucina Hagman ~ Tämä oli hyvä johtaja ja organisoija, hyvä ymmärtäjä, mutta ainettaan ruotsinkieltä hän opetti ikään kuin kaikki olisivat sitä jo käytännössä hallinneet. Tyypillistä hänelle oli, että hän selvästi suosi toisia oppilaita ja toiset olivat epäsuosiossa.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen Mandin suku painosti häntä oikeustieteen alalle, mutta Mandi itse tiesi haluavansa vain kunnanlääkäriksi - ja vielä ehdottomasti Lappiin.
Opiskelu lääketieteellisessä alkoi syksyllä 1904. Opettajistaan hän muistaa erityisesti Robert Tigerstedtin, jonka luennot olivat niin hyviä, ettei kirjoja enää tarvinnut tentteihin lukeakaan.
Raskaan opiskelukauden aikana hän halusi nauttia kulttuuria varastoon Helsingin konserteissa ja teattereissa, olihan hän valmistuttuaan päättänyt lähteä kauas Helsingistä.

Kangasniemestä tuli kohtalo: Mandi Karnakoski oli aina ajatellut elämäänsä kunnanlääkärinä Lapissa. Muuan opiskelutoveri houkutteli hänet kuitenkin kandidaattiaikoina ilmoittautumaan viransijaiseksi Kangasniemelle, josta vakinainen lääkäri oli lähdössä sairaslomalle ja vaimon seuraksi toivottiin nimenomaan naislääkäriä. Vaatimuksia täyttäviä ehdokkaita ei juuri ollut, pitäjä oli suuri - kymmenisen tuhatta asukasta, sairautta paljon ja potilaat jäämässä ilman lääkäriä.
Mandi Karnakoski harkitsi tarkkaan ja päätti lähteä, koska kehitysalueelta Kangasniemikin tuntui. Ja niin hän körötteli Mikkelistä hevoskyydissä kievarista kievariin tuon silloisen 63 kilometrin matkan.
Vastaanotto perillä oli sitten sen verran kylmä, että tulokas olisi heti palannut takaisin, mutta kyytimies oli jo ennättänyt lähteä, eikä auttanut kuin jäädä. Apein mielin alkoi taival keväällä 1912.
- Miten paikkakuntalaiset suhtautuivat naislääkäriin?
- Savolaisethan ovat aina käyneet yhteisesti saunassa, ei heitä kainostuttanut, kaikki suhtautuivat täysin luonnollisesti. Työtä riitti. Ja niin sitten kävi, että Mandi Karnakoski valmistuttuaankin palasi Kangasniemelle, koska lääkäriavun tarve oli suuri. Vakinaisen kunnanlääkärin työn siellä hän aloitti vuoden 1914 alusta.
- Tuohon aikaan Kangasniemi oli perin köyhä kunta, pellot olivat pienet ja kiviset. Vasta myöhemmin, kun hirmuiset metsät nousivat arvoonsa, kunnan taloudellinen tilanne muuttui. Alussa suurin osa potilaista kävi lääkärillä ns. kunnan köyhän todistuksella, ja jo etukäteen olin päättänyt, että ainakin nämä potilaat hoidan hyvin. Otin heitä vastaan pyhäaamuisinkin, koska silloin nämä hevosettomat pääsivät isäntänsä kyydissä kirkolle. Nyt perästäpäin kadun intomielisyyttäni - sehän oli lapsellista.
- Arkisin kävi potilaita yleensä kymmenkunta, kaikenikäisiä. Tarttuvia tauteja, esimerkiksi silloin niin yleistä tippuria, ei ollut kovin paljon, asutus oli harvaa ja etäällä väestökeskuksista. Sen sijaan ihmisten väliset suhteet olivat kyllä sekaisin. Kunnanlääkäriltä tultiin usein kysymään - joskus mies ja nainen yhdessä, onko odotettavissa oleva lapsi siitetty vehnänleikkuun vai kauranleikkuun aikana, ja vastauksen mukaisesti pääteltiin, kuka on lapsen isä. Varsinaisia elatusapujuttuja oli vireillä harvoin, ilmeisesti sovintoon useimmiten päädyttiin, Aviottomia lapsia silti riitti; yhdelläkin kunnan hoidokilla oli vähintään viisi lasta. Tuskinpa Kangasniemi silti oli moraalittomampi kuin muutkaan savolaiset pitäjät.
- Tietämättömyys oli sinänsä suuri. Usein lääkärille saatettiin tulla ihan huvikseen, pikku asioitten takia, ja suuret vaivat jäivät huomiota vaille. Rintakasvain saattoi päästä nyrkin kokoiseksi, ennen kuin sitä tultiin näyttämään , koska kipuja ei ollut.

Sairaskäynnit olivat Mandi Karnakosken mukaan raskaita pitkien matkojen takia.
Puulavesi pirstaloi kunnan niin, että pinta-alaa riitti tuhat neliökilometriä. Kerran kuukaudessa oli sitä paitsi vastaanotot Joutsassa ja Hankasalmella, ja joskus tuli näihinkin sairaskäyntejä.
Tavallisimpia syitä sairaskäynteihin olivat synnytykset ja tappeluhaavat, ja useimmiten kuljettiin hevosella. Joskus pelkästään matka kesti kuusikin tuntia. Koska kunnanlääkäri tavallisesti päivätyön jälkeen oli jo väsynyt ja hänellä oli hyvät unenlahjat - minkä ansiona hän pitää erinomaista terveyttään - hän torkahti heti kärryille tai rekeen istahdettuaan. Tämän vuoksi kylällä sitten alettiin puhua, että 'tohtori taitaa olla humalassa'. Aina ei ollut tosin mahdollista edes torkkua. Jos tiesi, että synnyttävä potilas oli odottamassa ja kyytimies hitaanlainen, otti kunnanlääkäri itse ohjat käsiinsä ja kyytimies sai juosta vierellä.
Kerran mentiin Puulaveden jäätä pitkin veneellä niin, että kyytimiehet juoksivat vierellä veneen laidoista kiinni pitäen. Synnytykset tällaista teettivät.
Kodeissa oli sinänsä vaikea hoitaa niin synnytyksiä kuin muita toimenpiteitä. Asunnot olivat ahtaita ja alkeellisia ja monesti oli ensin tyhjennettävä talon ainoa ruokapata instrumenttien sterilointiin. Jos oli kysymyksessä pihtisynnytys, avustajat yleensä pyörtyivät. Jos oli jäätävä yöksi, oli syöpäläisten takia rauhallisempaa nukkua tuvan pöydällä kuin vuoteessa.

'Lääkärin työ ilman sairaalaa on puoskarointia' ~ Karnakoski teki kaikkensa saadakseen Kangasniemen kunnan perustamaan sairaalan. Sairaalahanke oli ollut vireillä jo kunnan ensimmäisen lääkärin R.Fallinin aikana vuonna 1894, mutta asia oli mennyt kangasniemeläisittäin vitkutteluksi. Vakavasti sairaat lähetettiin Mikkeliin ja sieltä Karnakoski muistaa ylilääkäri Kaarlo Ignatiuksen, joka erityisen avuliaana oli valmis aina lähettämään apua Kangasniemellekin.
Kunta tuki kuitenkin 'perhehoitojärjestelyä', joka antoi Karnakoskelle mahdollisuuden tiiviisti valvoa kaukaa tulleita lapsipotilaita.
Sairaala-asia lähti Kangasniemellä liikkeelle, kun Karnakosken vastaanotolle tuli mieshenkilö Hirvensalmelta ja hänellä oli isorokko. Potilaita alkoi tulla nopeasti lisää - oli pakko saada sairasmaja, johon pystyttiin sijoittamaan kolmekymmentä ensimmäistä tartunnan saanutta. Sairasmajasta kehitettiin myöhemmin sairaala, joka sijaitsi noin kilometrin päässä vastaanotolta. Matkan kunnanlääkäri kulki useimmiten polkupyörällä (= kyseessä oli Salmelantien varrella ollut sairaala - katso tarkemmin sivumme 63, kuvaruutu L --- sieltä lainaus: Ensimmäinen sairaala Kangasniemeen perustettiin v.1920, kun maisteri V.Juuselalta oli ostettu tarkoitukseen sopiva huvilarakennus Salmenkylästä. Sairaalassa oli vain kymmenen sairaansijaa, mutta 1930-luvun loppuun mennessä siellä oli ehditty hoitaa yli 2000 potilasta. Marraskuussa 1934 valmistui 'alkuperäisen' sairaalan viereen uusi 'kulkutautiosasto'. Kangasniemessä riehui juuri v.1934 lapsihalvausepidemia - tautiin oli sairastunut useita kymmeniä henkilöitä, kuolemaan oli päättynyt kuitenkin vain kaksi "taudintapausta". Sairaala (myöhemmin vasta 'terveyskeskus') siirtyi nykyiselle paikalleen 'Ainolanhakaan' vuoden 1951 tienoilla.).

Kunnanlääkäri tienasi Karnakosken mukaan alkuvuosina 5000 mk vuodessa. Tämä oli korvausta ns. kunnan köyhien hoitamisesta. Muut maksoivat 2 mk käynniltä ja resptin uudistuksesta markan. Kunnanlääkäri huolehti itse asunnosta, vastaanottohuoneesta ja instrumenteista.
Kunnanlääkäriyhdistys (edusmiehenään Einar Palmén Ruovedeltä) alkoi 20-luvun puolivälissä vaatia kunnilta lääkärilleen ilmaista asuntoa, valoa, lämpöä sekä vastaanottohuonetta. Perin nuuka Kangasniemen kunta kieltäytyi vaatimuksista ja Mandi Karnakoski ohjeiden mukaan irtisanoutui, mutta hoiti potilaita yksityislääkärinä. Paikka julistettiin auki, mutta Kunnanlääkäriyhdistys esti jäseniään virkaa hakemasta. Niin Kangasniemen kunnan oli otettava Karnakoski takaisin virkaansa, mutta kunnan päättäjät osoittivat pitkään hänelle 'mieltään' kaikissa mahdollisissa asiayhteyksissä.
1920-luvun lopulla Mandi Karnakoski oli jo itse harkinnut lopettavansa Kangasniemen kunnanlääkärin työt, kun hän yhtäkkiä - kaikkien yllätykseksi - tuli irtisanotuksi virastaan. Kuntalaisetkin olivat jo alkaneet 'johtajiensa' mallin mukaan suhtautua lääkäriinsä nurjamielisesti - synnytykseen häntä lyhdyllä kinttupolkuja pitkin opastanut nainen hoputti tätä lääkärin takana hölkäten ~ Juokse, juokse, kunta sinulle palkan maksaa!

Mandi Karnakosken aviomies Edvard Richter asui kulttuuritöidensä vuoksi pakostakin Helsingissä, Kangasniemellä hänet nähtiin vain joulun ja pääsiäisen pyhinä ja pidempien lomiensa aikana. Yhteisillä lomilla pariskunta usein matkusti Eurooppaan taide-elämän keskuksiin.
Lopullisesti Mandi Karnakoski lähti Kangasniemeltä v.1929 Helsinkiin erityisesti hoitamaan miehensä terveyttä. Hän jatkoi yksityisvastaanoton pitoa Katajanokan kodissaan. Talo tuhoitui pommituksissa, jonka jälkeen työ jatkui Lutherinkadulla.
Pariskunnan Helsingin kodissa vieraili säännöllisetsi ajan kulttuuripersoonia - kuten Juho Rissanen, Ragnar Ekelund, Victor Westerholm, Kaapo Virtanen, Eero Järnefelt (halusi aina lounaalla tattaripuuroa), Pekka Halonen, Eero Nelimarkka, Alfred Finch ja Mikko Oinonen, joka mm. rakensi heille ensimmäisen radion. Pariskunnalle kertyi vierailijoiden kautta myös mittava taidekokoelma, jonka erityisenä aarteena Mandi Karnakoski piti Ragnar Ekelundin maalaussarjaa Kangasniemen rantamakasiineista.


Näin olen aiemmin kirjoittanut - toisaalla sivustollamme - taidemaalari Ragnar Ekelundia käsittelevällä sivulla: Kangasniemellä vuodet 1913-29 lääkärinä toiminut Mandi Karnakoski (Richter) muutti sittemmin myös Helsinkiin ja hänestä tuli (Ragnarin äidin) Elin Ekelundin "perhelääkäri".

Anni Swanin puistosta Kangasniemen keskustassa: Aloitteen Kangasniemen ensimmäisen puiston perustamisesta Otto Mannisen tien ja Beckerintien väliselle alueelle teki Kangasniemen kunnanlääkäri Mandi Karnakoski-Richter jo 1910-luvulla. Puistoalue suureni 1950-luvulla puutarha-arkkitehti Katri Luostarisen antamien ohjeiden mukaan. Puistoon hankittiin vaahteroita, lehmuksia ja pensaita.

Ensimmäinen pitkäaikainen Kangasniemen kunnanlääkäri oli virkaan 13.3.1914 valittu Mandi Karnakoski (myöh. Richter), joka toimi virassa vuoteen 1929 asti.

Mandi Karnakoski-Richterin puoliso Edvard Richter oli myös omalla sarallaan merkittäviin saavutuksiin pystynyt taidehistorioitsija:
('Kuka kukin oli'-teos): Richter, E d v a r d Gottlieb, taidehistorioitsija. -* Uusikirkko (V. 1. ) 10. XII 1880 † 23. VIII. 56; vanhemmat pastori Edvard Gustaf R. ja Anna Lovisa Strong. Puoliso lääketieteen lisensiaatti Mandi Maria Karnakoski -; vanhemmat tilanomistaja Johan Fredrik Forsström ja Amalia Elviua Thornberg. - Ylioppilas 98, filosofian kandidaatti 13, maisteri 14. Tutkimusmatk. Euroopan eri maihin 04. - Helsingin Sanomain taidearvost. 04-, S. taideakatemian koulun taidehist. opettaja 17-47 ja taideteoll. keskusk. 17-51. S. taideyhdistyksen koulun tarkastaja 34-37, tekn. korkeak. taidehist. vt. opettaja 20-24. Valtion kuvaamataidelautak. sihteeri 1 S51 ja jäsen 21-52, S. taideakatemian säätiön isännöitsijä jäsen 40-56. - Julk. : Mestarimaalauksia, Värien mestareita 20 (ruots. ), suomenn. - Professori 50.

Mandi Karnakoski avioitui Edvard Richterin kanssa v.1919. Edvard kuoli 23.8.1956 kesähuvilalla lähellä Mikkeliä.

Kangasniemen 'kunnanmiehiä ja toimihenkilöitä' 1910-luvun loppupuolelta: Istumassa vasemmalta David (Taavetti) Kyröläinen, Fabian Toivakka, Akseli Viinikainen, Ville Kuitunen ja J.Viinikainen. Seisomassa vasemmalta A.Lukkarinen, Mandi Karnakoski ja O.Nousiainen.


Tämän kuvan postikortin tekstipuolesta lähetti 21.8.2013 Aki Ahvenranta: "Saimme käsiimme tämmöisen kortin. Ilmeisesti Kangasniemellä työskennelleen Mandi Karnakoski-Richterin ja hänen miehensä lähettämä kortti jouluna 1939." Postikortin kuvapuoli - näkymä kirkkomäeltä kylän keskustaan päin on nähtävissä sivullamme 18 (kuvaruutu A).

Olga ja Urho Makkosen perheen kuva-albumista:

LINKKI: Makkosten asuinrakennus ja muita perhekuvia (sivu 18 - kuvaruutu D).

B) Tämän kuvaruudun kuvat ovat Olga ja Urho Makkosen perheen kuva-albumista, jonka Aino Käyhty (o.s. Makkonen) antoi käyttöömme tätä nimenomaista tarkoitusta varten 3.11.2012. Albumissa on paljon kuvia, joissa on henkilöitä Makkosten sukulais- ja tuttavapiiristä. Niiden tunnistamiseen tarvitaan aikaa ~ työtä helpottamaan tähän kuvaruutuun on koottu henkilökuvia, joista jää joko henkilöitä ja/tai kuvauspaikkoja epäselväksi. Kaikki apu tunnistamisiin on tervetullutta. Makkosten kuva-albumi on ostettu sisäkannen merkinnän mukaan 7/8 1924. Hinta on ollut 30:-.
Albumin alkuperäiset kuvatekstit lienee kaikki kirjoittanut Aino Käyhty.

(Marjatta Siitari, sähköposti 21.12.2012): Räätäli Urho Makkosen ensimmäinen vaimo oli Olga Ananiaksentytär Romo (Hiski Salomaan sisarpuoli). Urhon ja Olgan miniäkin, Reino Makkosen vaimo, oli Romoja - Eetu Romon tytär Siiri. Olgan kuoltua 1957, Urho Makkonen meni naimisiin Elsa Maria Sainion kanssa. 1961 liitto päättyi eroon. Urho 90 v kuoli 1981. Aino Käyhty o.s. Makkonen on tietojeni mukaan syntynyt 1922. Edellä mainitut ovat kaikki sukua ja Romot kotoisin ihan mummolani läheltä.


1.

Kuvateksti: Ester ja Rauni v. 1936. Rauni on Urho Makkosen tytär (myöh. Lindholm).

2.

Toistaiseksi tunnistamaton naishenkilö haudalla (albumin sisäkannessa muista erillään ilman kuvatekstiä) - kahdessa erillisessä ristissä nimet Siilas Mieskolainen (1892-1925) ja Ida Elvira Mieskolainen o.s. Pylvänäinen (1866-1925). Seppelenauhasta erottuu teksti: Viimeinen tervehdys rakkaalle miehelleni.

(MS, sähköposti 23.12.2012): Otto Topianpoika Mieskolainen (1862 -1937) Kauppilasta oli naimisissa Ida Elvira Matintytär Pylvänäisen kanssa ~ s.1866 Kuvasmäen Tarkkalassa (Emilia Kekkosen o.s. Pylvänäisen täti), kuoli 1925 Kauppilassa. Siilas Mieskolainen (1892 –1925) vaimo oli Edit Elviira Karlsson s. 1897 Helsingin pitäjässä. Tietojeni mukaan hän muutti 1927 Laukaaseen. Eli haudalla seisoo juuri edellä mainittu 28-vuotias Edit Elviira Karlsson.


3a.

Kuvateksti: Romon sisaruksia. Urhon vaimo Olga oli siis omaa sukua Romo.

(MS, sähköposti 23.12.2012): Joudumme toistaiseksi kuvasta päättelemään, kuka kukin sisaruksista on:
Lapset: 1. Alarik Romo s. 1882 muutti omilleen 1907), 2. Olga Romo, Makkonen s. 1884, 3. Basilius Romo s. 1885 muutti Amerikkaan 1905), 4. Alina Romo, Lahikainen s.1887, 5. Ida Romo, Kuitunen s.1889, 6. Elsa Romo, Montonen s.1892, 7. Tehilla Romo, Luotonen s. 1893, 8. Vilho Romo s. 1895, 9. Edvard Romo s.1897, 10. Adolfiina Romo, Nieminen s. 1898, 11. Alma Romo Hirvikoski s. 1902, 12. Hilma Romo Sohlberg s. 1904, 13. Aino Amanda, Aaltonen s. 1906.

(MS, sähköposti 10.1.2013): Sain yhteyden Aino Amanda Romon tyttäreen ja hän tunnisti Romon sisarukset seuraavasti: vasemmalta oikealle: Alina, Ida, Eetu, Vilho, “Fiinu” eli Adolfiina, Hilma, Alma ja Aino.

3b.

MS lähetti (27.3.2013) Romon suvun vanhojen valokuvien joukosta löytyneen samaisen Romon sisarusten kuvan, johon on kirjoitettu 'Äidin hautajaiset' ja henkilöiden etunimet. Vilhon ja Edvardin nimet ovat eri järjestyksessä kuin aiemmassa tunnistuksessa. Kolmas vasemmalta on siis näiden kirjoitettujen nimien mukaan Vilho ja neljäs on Eetu. Kuvan ajoitukseen ~ kuvan äärioikealla näkyvä Aino oli syntynyt v.1906.


4.

Kuvateksti: Äiti ystävien kanssa. Kyseessä siis Olga Makkonen o.s. Romo (toinen oikealta?).

5.

Kuvateksti: Edvart Romo ja Esteri. Lisätietoja kaivataan.

(MS, sähköposti 23.12.2012): Edvard Romo s. 1897 Luusniemi 9, k. 1971 Kotka. Puoliso: Ester Asikainen, s. 27.11.1907 Lappeenranta, Lapset: Leila Mirjam, s. 1930 Kotka ja Kaija Sinikka, s. 1931 Kotka.

6.

Kuvateksti: Äiti ja serkku Lydia (v.1924). Lisätietoja kaivataan.

(MS, sähköposti 23.12.2012): Olgalla oli yksi Lyydia-niminen serkku (s.1878). Hän oli Ananias Romon veljen Benjaminin tytär, joka muutti Jyväskylään.

7.

Kuvateksti: Alma ja äiti. Lisätietoja kaivataan (vrt. seuraava #8).

(MS, sähköposti 23.12.2012): Minusta vasemmanpuoleinen nainen on Alma Romo (1902-1977), Olgan sisar, joka avioitui ravintoloitsija Lars Hirvikosken kanssa.

(MS, sähköposti 10.1.2013): Aino Amanda Romon tytär kertoi lisätietoja: Lars Hirvikoski oli kotoisin Tenalasta. Hirvikoskilla oli kymmenisen vuotta pieni ravintola Helsingissä Mechelininkadulla. Sitten he ostivat 1960-luvun alussa Kuusankoskelta ravintolan, jossa Lars Hirvikoski ehti toimia vain muutaman päivän ennen kuolemaansa.

8.

Kuvateksti: Alma-täti ja Helmi. Liittynee kuvaan #7

(MS, sähköposti 23.12.2012): Helmi ei ole vielä selvinnyt. Lähisuvussa ole.

9.

Kuvateksti: Iida-täti miehensä kanssa.

(MS, sähköposti 23.12.2012): Ida-täti on ilmeisesti Ida Romo (1889-1978) , joka muutti Pyhtäälle 1913, avioitui Adolf Kuitusen (Siren) kanssa. Ida synnytti yhdeksän lasta, joista viisi eli aikuiseksi.

10.

Kuvateksti: Oikealla Aino-täti (= Aino Amanda, myöh. Aaltonen - s. 1906, Olga Makkosen sisko).

11.

Kuvateksti: 20-luvun lopulla (= Oikealla Olga Makkonen edessä tytär Aino). Kuvattu markkinoilla.

12.

Kuvateksti: Alma Manninen kalaa perkaamassa. Almasta lisää sivuillamme #76 ja #106. Arvelumme, että Alma istuisi kuvassa Kokkomäen talon rapulla Rauhajärvellä, on sittemmin 'kumottu', joten kuva siirretty takaisin tähän yhteyteen. Makkosen portaillakaan Alma ei kuvassa ole.

13.

Kuvateksti: Albin Makkonen vaimonsa kanssa. Lisätietoja kaivataan.

(MS, sähköposti 22.4.2013): En varsinaisesti tunnista kuvan henkilöitä, mutta sen tiedän, että Urho Makkosella oli veli nimeltä Albin syntynyt 3.10.1884. Albin muutti 1907 Vaasaan.

Sekakuoro seurakuntatalon portailla:

C) Matti Hoviniemi lähetti tämän Taisto Hänniseltä samaansa kuvan 8.11.2012 seurakuntatalon portailla poseeraavasta sekakuorosta. Henkilöiden tunnistamista helpottamaan tämän kirjoittaja piirsi apukuvan numeroineen:

Siiri Laitinen tunnisti joukosta 9.11.2012 seuraavat henkilöt: 1. Lassi Tissari, 4. Erkki Pöyhönen, 7. --- Pietarinen, 9. Frans Toivakka, 11. Anni Tiihonen, 12. Helmi Toivakka, 15. Tyyne Häkkinen, 16. Saima Hänninen, 18. Maija Hurri, 19. Unelma Hokkanen, 20. Kaisa Siiskonen, 27. Vappu Tiihonen ja 28. kuoronjohtaja, kanttori Armas Nyman.

Kangasniemen Nuorten Naisten Kristillinen yhdistys (NNKY):

D) NNKY:n naiset kokouksessa - paikka ei tiedossa (mahdollisesti seurakuntatalolla). Kuvausaika lienee 1920-luvulta. Kuva Aino Käyhdyn (o.s. Makkonen) kotialbumista. Ainoa tunnistettu henkilö Olga Makkonen - eturivissä toinen oikealta.

(Seppo Partti, 15.7.2014): Takana toinen vasemmalta on opettaja Taimi Kuronen. Hän teki elämäntyönsä 1-2 luokkien opettajana ja toimi aktiivisesti Kangasniemen vapaakirkon tehtävissä.

Kangasniemen suojeluskunta:

E) Kangasniemen suojeluskunnan esikunta virallisessa potretissa. Istumassa vasemmalta: Reino Tenhola, Aarne Seppä ja Lauri Lappalainen. Takarivissä vasemmalta: Hugo Ursin, Toivo Ylönen, Viljam Sarjala ja Leevi Kortekallio. Kuva on Antero Mannisen kirjasta 'Kangasniemen historia 2' (1962).

Vapaussodan 1918 jälkeen suojeluskunnat perustettiin uudelleen. Kangasniemen suojeluskunta toimi aluksi Mikkelin suojeluskuntapiirin alaisena, mutta vuodesta 1928 se yhdessä Joutsan ja Hirvensalmen suojeluskuntien kanssa muodosti Mikkelin XIII alueen. Tämä alue oli suojeluskuntapiirin ainoa pioneerialue. Saamansa erikoiskoulutuksen johdosta suojeluskunta suoritti monipuolista rakennus- ym. toimintaa, joka palveli muutakin kuin maanpuolustustarkoituksia. Se rakensi urheilukentän ja hyppyrimäen urheiluharrastajille, korjasi seuratalon sekä suoritti kadunrakennus- tasoitus- ja raivaustöitä sekä krkonkylällä että pitäjälläkin. Eräitä kertoja suojeluskunta avusti viranomaisia pahantekijöitä kiinni otettaessa.
Suojeluskunnan suuntautuminen pioneerialalle vaikutti omalta osaltaan luonnollisena jatkumona myös siihen seikkaan, että talvi- ja jatkosodissa monet kangasniemeläiset suorittivat rintamapalveluksensa juuri pioneeritehtävissä eri taistelulohkoilla. Kyseinen asia näkyi sotien jälkeen kuntakohtaisissa kaatuneiden ja haavottuneiden kuntakohtaisissa prosentuaalisissa tilastoissakin.

Suojeluskunnan ensimmäisenä paikallispäällikkönä toimi rakennusmestari A.J.Blomberg ja hänen jälkeensä vuodesta 1922 luutnantti Vilho Suhonen, joka sai tapaturmaisesti surmansa palvelustehtävissä räjähdeharjoituksessa. Vuodesta 1935 suojeluskunnan lakkauttamiseen saakka toimi paikallispäällikkönä Aarne Seppä.

Suojeluskunta harjoittelee vesistön ylitystä. Tarkka ajankohta ja paikka epäselviä. Vasemmanpuoleisella lautalla taitaa äärioikealla olla Vilho Suhonen, suojeluskunnan johdotehtävissä vuodet 1922-34 ollut luutnantti.

Suojeluskunta keräsi rahat toimintaansa pitäjän omin voimin - osaksi lahjoituksin, osaksi viljankeräyksillä, manttaalikassan myöntämillä varoilla sekä eri puolilla pitäjää järjestetyillä iltamilla. Vuoden 1923 kesäjuhlissa oli yleisöä tuhatmäärin, Otto Manninen oli kirjoittanut tilaisuuteen juhlarunon 'Synnyinmaan keväässä'.
Suojeluskunnan jäsenistö oli etupäässä maanviljelysväestöä, mutta myös kirkonkylän miesväki tunsi asian omakseen. Vuoden 1918 sisällissodan muistot saivat paikkakunnan sosialistit suhtautumaan suojeluskuntaan vihamielisesti ja heidän onnistuikin valitusteitse estää eräitä kertoja mm. manttaalikunnan taloudellinen tuki suojeluskunnalle.
Suojeluskuntien sisarjärjestö Lotta Svärdin paikallisjaosto perustettiin Kangasniemelle 5.11.1925. Kuitenkin jo vapaussodan aikana paikkakunnalla naiset olivat jo osallistuneet suojeluskunnan johtamiin toimintoihin eri muodoissa. Lotat lahjoittivat suojeluskunnalle v.1934 taiteilija Ragnar Ekelundin suunnitteleman lipun.

Kangasniemen suojeluskunta-aihetta on käsitelty myös sivullamme #18 (kuvaruudut I ja J).


Pekka Leskinen toimitti tammikuussa 2016 käyttöömme materiaalia Kangasniemen suojeluskunnan toiminnasta:
Kangasniemen suojeluskunnan poikaosaston toimintakeromus vuodelta 1938 kertoo mm. seuraavia tietoja:
Poikaosastossa oli ollut vuoden 1938 alussa 48 jäsentä ja vuoden kuluessa oli poikaosastosta liittynyt varsinaiseen suojeluskuntaan kahdeksan jäsentä. Poikaosastoon oli vuoden 1938 aikana liittynyt uusia jäseniä 12, yksi jäsen oli poikaosastosta kuollut vuoden 1938 aikana ja yksi muuttanut Kangasniemeltä pois.
50 poikaosaston jäsenestä 37 kuului kirkonkylän osastoon, kuusi Koittilan ja seitsemän Ruokomäen osastoihin. Kyläosastoja oli kaikkiaan kolme, joissa ryhmiä viisi. Oppikoulua kävi jäsenistä 27 ja kansakoulua käyviä tai käyneitä oli 23.
Toimintavuotena täytti kahdeksan osastolaista 17 vuotta ja he liittyvät kaikki suojeluskuntaan. Poikatyönjohtajien lukumäärä oli kuusi, samoin koulutettujen ryhmänjohtajien lukumäärä. Sk:n poikaosaston johtajana toimi siihen määrätty sk. kersantti Kaarlo Jung.
Oppitunnit joita ovat pitäneet Kaarlo, Viljo ja Jaakko Jung sekä Martti Tarvainen jakaantuivat seuraavasti: Isänmaanhistoria 3 tuntia (kuulijoita 68), Urheilukasvatus 8 ½ t (40), Sotilaskasvatus ja kenttäpalvelus 12t (91), Retkeily- ja leirielämä 60t (36) ja Muut aineet, palot. V.ss 3 ½t (29).
Käytännölliset harjoitukset: Urheilukasvatus 9t (45), Sot.harj ja yl.sotilasopetus 10t (91), Pienoiskiv. Ampuminen 2t (24), Maastoleikit 1t (9), Muut harjoitukset 3t (27) ja Kilpailuja 8 (25). Yhteensä 120 tuntia ja 485 kuulijaa ja osanottajaa yhteensä.

31.7.38 – 1.8.38 teki koko Sk:n poikaosasto retkeilyn reitillä Kangasniemi – Mikkeli- Savonlinna – Punkaharju – Imatra – Lappeenranta – Mikkeli – Kangasniemi osastonjohtaja Kaarlo Jungin johdolla. Sk.alokkaiden Jaakko Jungin, Martti Tarvaisen ja Veikko Virtakallion toimiessa ryhmänjohtajina. Tähän mielenkiintoiseen ja opettavaiseen retkeilyyn osallistui 27 tulevaa maanpuolustajaa, joille koko matka oli suurin elämys nuoren elämänsä varrella, elämys sellainen, jonka muistot tulevat aina mielissään säilymään, kuten pojat itsekin vakuuttivat moneen kertaan.

5. – 7.8.38 olivat poikaosaston leiripäivät Puulaveden rannalla pioneerityömaalla. Ruokailu tapahtui Pirtissä, missä lotat pitivät hyvän huolen pikkumiesten murkinasta. Kiitoksella on mainittava, että poikain käytös toimintavuotena on ollut mitä mallikelpoisinta jokaisessa eri tilaisuudessa. Saadut ja annetut käskyt täytettiin täsmällisesti ja vastaanpanematta. Kertaakaan ei tarvinnut edes sanoakkaan ( yliviivattu_ .. täytetty, eikä ole kertaakaan kovaa sanaa tarvinnut käyttää). Mieluista on työskentely sellaisessa osastossa. Kangasniemi, tammikuun 5 p:nä 1938 ( painovirhe vuosiluvussa ? ), Kaarlo Jung, poikatyönjohtaja.

A) Tiedot 1936 - (1937) - (1938):
1) Skn poikaosaston yhteenlaskettu jäsenmäärä 57 ( 48 ) ( 50 ),
2) Kyläosastojen yhteissumma 3 ( 3 ) ( 3 ),
3) Poikaryhmien lukumäärä 5 ( 5 ) ( 5 ),
4) Kuinka moni poika on v. 1936 täyttänyt 17 v. 5 ( 7 ) ( 8 ),
5) Kuinka moni poika on liittynyt sktaan 5 ( 6 ) ( 8 ),
6) Kuinka moni poika käy oppikoulua ( lyseo ..) 27 ( 20 ) ( 27 ),
7) Skn poikaosaston johtaja ( toimeen määrätty) Sk. kers. Kaarlo Jung (1936-38),
8) Muiden poikatyönjohtajien (kyläosjoht jne) määrä 6 ( 6 ) ( 6 ),
9) Kouluutettujen ryhmänj. lukumäärä 6 ( 6 ).

B) Oppitunnit: a) oppitunteja yht. b) kuulijoita:
1) Isänmaanhistoria 1 ½ ( 2 ½ ) ( 3 ) 21 ( 41 ) ( 68 ),
2) Urheilukasvatus 1 ( ) ( 8 ½ ) 11 ( 18 ) ( 40 ),
3) Sotilaskasv. Ja kenttäpalv. 26 ( 7 ½ ) ( 12 ) 39 ( 26 ) ( 91 ),
4) Retkeily ja leirielämä 41 ( 58 ) ( 60 ) 15 ( 41 ) ( 36 ),
5) muut ai. Kuten palot. ensiap. jne 1 ( ) ( 3 ½ ) 11 ( 8 ) ( 29 ),

C) Käytännön harjoitukset: a) Harj. tunt. yht. b) osanottajia.
1) Urheilukasvatus 9 ( 8 ½ ) ( 9 ) 15 ( 27 ) ( 45 ),
2) Sotilasharj. ja yl. sotilasopetus 15 ( 7 ½ ) ( 10 ) 19 ( 53 ) ( 91 ),
3) Pienoiskiv. Ampuminen 7 ( 8 ) ( 2 ) 41 ( 27 ) ( 24 ),
4) Maastoleikit 3 ( 1 ) ( 1 ) 15 ( 9 ) ( 9 ),
5) Muut harjoitukset 4 ( 3 ) ( 3 ) 32 ( 40 ) ( 27 ),
6) Urheilukilpailujuja 8 101 ( ) ( 8 ) 37 ( ) ( 25 ),

D) Retkeily ja leirielämä:,
1) Leirit-Leiritilaisuuksien luku 1 ( ) ( 1 ) 15 ( 9 ) ( 9 ),
2) Retkeily-Retkeilykert.luku 1 ( 2 ) ( 1 ) 15 ( 32 ) ( 27 ),

SUOJELUSKUNTAVALA:,
MINÄ N.N. LUPAAN JA VAKUUTAN KAIKEN SEN KAUTTA, MIKÄ MINULLE ON PYHÄÄ JA KALLISTA , ETTÄ SUOJELUSKUNNAN VARSINAISENA JÄSENENÄ RAUHAN JA SODAN AIKANA REHELLISESTI TOIMIN ISÄNMAAN JA SEN LAILLISEN YHTEIS- KUNTAJÄRJESTYKSEN PUOLUSTUKSESKSI, ALISTUN SOTILAALLISEEN JÄRJESTYKSEEN JA KURIIN SEKÄ TÄYTÄN MINULLE KUULUVAT VELVOLLISUUDET JA ANNETUT TEHTÄVÄT.

Suojeluskuntalaisten talviset harjoitukset Puulan jäällä 1930-luvun alkupuoliskolla. Yksityiskohtaiset tiedot puuttuvat.


Tämä kuva on Veikko Virtakallion kuva-albumista (kiitos, Siiri Laitinen - 15.1.2019). Kuvassa on yhdessä suojeluskunnan miehiä, naisia ja poikaosastoa. Kansallispukuiset neitokaiset ovat naisvoimistelijoita. Eturivin keskellä istuva mies on Albin Luokkanen ja hänestä eturiviä oikealle: Veikko Virtakallio, Jaakko Jung ja Vilho Manninen (lakki päässä ~ myöhemmin poliisi, maratonjuoksija ja muistelmakirjojen kirjoittaja).

Vilho Siitari ystävineen v.1936:

F) MS lähetti 22.7.2013 yllä olevan kuvan seuraavin saatesanoin: Olisi tosi kiva tietää, ketä nämä kaksi isäni Vilho Siitarin tuttavaa ovat. Vilho Siitari on kuvassa oikealla oleva mies. Kuva on otettu 1936. Tulee sellainen vaikutelma, että kuva olisi otettu kaupunkireissulla.

G) Saima Laitinen (vas), Kerttu Laitinen ja Eeva Tiihonen hautausmaavierailullaan 1.8.2008 ('S&J'). Kiitos kuvaus- ja julkaisuluvasta.

Kuvia Mikko Halmeslahden kuva-albumista:

Mikko Halmeslahden albumista (kiitos - Tuomo Halmeslahti, 2015). Kuvasta Siiri Laitinen tunnisti (2015) maalareista toisen vasemmalta - Frans Friman (Jussinkujalta).


Samaisesta Mikko Halmeslahden kuva-albumista (kiitos - Tuomo Halmeslahti, 2015): Vasemmalla Saima Halmeslahti (Mikon Äiti) ja oikealla Tyyne Ylönen (tiedot: Siiri Laitinen, 2015).

Kuvia Esko Pylvänäisen kuva-albumista:

I) Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Alkuperäinen kuvateksti: Martta Halttunen.

Esko Pylvänäisen albumista ~ alkuperäinen kuvateksti: Albrecht.

Esko Pylvänäisen albumista ~ alkuperäinen kuvateksti: Luotsi.

Esko Pylvänäisen albumista ~ alkuperäinen kuvateksti: Konsultti.


Esko Pylvänäisen albumista. Tässä kuvassa kiinnostava tausta - vaikeasti paikannettavissa kuitenkin. Alkuperäinen kuvateksti: Aarne Siitari ja Hellä Salovaara.


Esko Pylvänäisen albumista ~ vasemmalla Heikki Luokkanen, oikealla Mauri Leikas.

Metsätöiden menneisyyttä ~ kuvia Esko Pylvänäisen kuva-albumista:

J) Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Tapio Rouhiainen leimaa tukkeja 1958 Palokkaan tilalla.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Pokasaha on vaihtunut kaarisahaan, mutta terä on molemmissa samanlainen.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Tukinajoa laanille, ajaja tuntematon.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Metsäneuvoja Väinö Lukkarinen menossa mittaan v. 1960 Puulanrannassa. Kaikki kuvat samoilta vuosilta.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Vertti Seppäsen poika - 1960.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Kolsi Oy Kortesalmella - 1960.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Uittoa Alajoella - 1960.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Langinkoski - Alajoen viimeinen uitto - 1960.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Matti Kuitunen Paappalasta, metsäkerholaisten hakkuukilpailussa 50-luvun lopulla.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Vihavella Taipaleen Antin pylväsmitta, toinen vasemmalta Eino Laitinen.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Heikki Marttinen ("Kiikku-Heikki") poikineen laikuttamassa hevosvetoisella laikkurilla.

Alkuperäinen kuvateksti (Esko Pylvänäinen): Antti Nojonen metsätaimitarhalla 1960. Laikutus käynnissä Mikko Tyrväisen maalla.

K) Millä Kangasniemen kyläkoululla ollaan (1937)?

(Kati-Helena Oksanen, 17.7.2018): "Laitan minäkin yhden kuvan äitini kätköistä. Luokkakuva vuodelta 1937 Kangasniemeltä. Äitini täti oli ensimmäisessä opettajan pestissään Kangasniemellä. Äiti ei muista koulun nimeä ja Toini itse tietysti jo kuollut. Kyseessä oli Toini Mirjam Sutinen tuohon aikaan. Myöhemmin avion kautta Mustonen. Ensimmäinen opettajan pesti oli tosiaan Kangasniemellä, mutta palasi naimisiin mentyään synnyinseuduilleen Pohjanmaalle."

(Susanna Manninen, 22.7.2018): " Toini Sutinen on ollut 1937-1940 Vehmaskylän Loukeen koulun opettajana Mikkelissä."

L) Tukinuittoa:

Tuija Hokkanen lähetti tämän tukkilaisten potrettikuvan 22.7.2018. Lisätiedot tervetulleita.

Henkilökuvien 'ykkössivulle' takaisin (I).

Henkilökuvien 'kakkossivulle' takaisin (II).

suoraan seuraavalle sivulle #83 (autot)

Sivuluettelo 1-107

etusivulle