|
|
Kangasniemen kunnanlääkäri Mandi Karnakoski-Richter:
A)
Lääkärilehden artikkeli Kangasniemelläkin kunnanlääkärinä aikansa palvelleesta Mandi Karnakoski-Richteristä, joka Kyllikki Kautun kirjoittaman lehtijutun aikoihin oli juuri täyttänyt 95 vuotta (syntynyt 8.9.1884 eli 95-vuotisjuhlat osuivat vuoteen 1979) ja oli ansainnut otsikossakin mainitun arvostetun tittelin Suomen vanhin lääkäri.
Lääkärilehden jutusta poimittuna yleisesti kiinnostavimpia asioita:
Mandi Karnakoski-Richter tuli ylioppilaaksi v.1902 Helsingin uudesta yhteiskoulusta, jota johti Lucina Hagman ~ Tämä oli hyvä johtaja ja organisoija, hyvä ymmärtäjä, mutta ainettaan ruotsinkieltä hän opetti ikään kuin kaikki olisivat sitä jo käytännössä hallinneet. Tyypillistä hänelle oli, että hän selvästi suosi toisia oppilaita ja toiset olivat epäsuosiossa.
Ylioppilaaksi tulon jälkeen Mandin suku painosti häntä oikeustieteen alalle, mutta Mandi itse tiesi haluavansa vain kunnanlääkäriksi - ja vielä ehdottomasti Lappiin.
Opiskelu lääketieteellisessä alkoi syksyllä 1904. Opettajistaan hän muistaa erityisesti Robert Tigerstedtin, jonka luennot olivat niin hyviä, ettei kirjoja enää tarvinnut tentteihin lukeakaan.
Raskaan opiskelukauden aikana hän halusi nauttia kulttuuria varastoon Helsingin konserteissa ja teattereissa, olihan hän valmistuttuaan päättänyt lähteä kauas Helsingistä.
Kangasniemestä tuli kohtalo: Mandi Karnakoski oli aina ajatellut elämäänsä kunnanlääkärinä Lapissa. Muuan opiskelutoveri houkutteli hänet kuitenkin kandidaattiaikoina ilmoittautumaan viransijaiseksi Kangasniemelle, josta vakinainen lääkäri oli lähdössä sairaslomalle ja vaimon seuraksi toivottiin nimenomaan naislääkäriä. Vaatimuksia täyttäviä ehdokkaita ei juuri ollut, pitäjä oli suuri - kymmenisen tuhatta asukasta, sairautta paljon ja potilaat jäämässä ilman lääkäriä.
Mandi Karnakoski harkitsi tarkkaan ja päätti lähteä, koska kehitysalueelta Kangasniemikin tuntui. Ja niin hän körötteli Mikkelistä hevoskyydissä kievarista kievariin tuon silloisen 63 kilometrin matkan.
Vastaanotto perillä oli sitten sen verran kylmä, että tulokas olisi heti palannut takaisin, mutta kyytimies oli jo ennättänyt lähteä, eikä auttanut kuin jäädä. Apein mielin alkoi taival keväällä 1912.
- Miten paikkakuntalaiset suhtautuivat naislääkäriin?
- Savolaisethan ovat aina käyneet yhteisesti saunassa, ei heitä kainostuttanut, kaikki suhtautuivat täysin luonnollisesti. Työtä riitti. Ja niin sitten kävi, että Mandi Karnakoski valmistuttuaankin palasi Kangasniemelle, koska lääkäriavun tarve oli suuri. Vakinaisen kunnanlääkärin työn siellä hän aloitti vuoden 1914 alusta.
- Tuohon aikaan Kangasniemi oli perin köyhä kunta, pellot olivat pienet ja kiviset. Vasta myöhemmin, kun hirmuiset metsät nousivat arvoonsa, kunnan taloudellinen tilanne muuttui. Alussa suurin osa potilaista kävi lääkärillä ns. kunnan köyhän todistuksella, ja jo etukäteen olin päättänyt, että ainakin nämä potilaat hoidan hyvin. Otin heitä vastaan pyhäaamuisinkin, koska silloin nämä hevosettomat pääsivät isäntänsä kyydissä kirkolle. Nyt perästäpäin kadun intomielisyyttäni - sehän oli lapsellista.
- Arkisin kävi potilaita yleensä kymmenkunta, kaikenikäisiä. Tarttuvia tauteja, esimerkiksi silloin niin yleistä tippuria, ei ollut kovin paljon, asutus oli harvaa ja etäällä väestökeskuksista. Sen sijaan ihmisten väliset suhteet olivat kyllä sekaisin. Kunnanlääkäriltä tultiin usein kysymään - joskus mies ja nainen yhdessä, onko odotettavissa oleva lapsi siitetty vehnänleikkuun vai kauranleikkuun aikana, ja vastauksen mukaisesti pääteltiin, kuka on lapsen isä. Varsinaisia elatusapujuttuja oli vireillä harvoin, ilmeisesti sovintoon useimmiten päädyttiin, Aviottomia lapsia silti riitti; yhdelläkin kunnan hoidokilla oli vähintään viisi lasta. Tuskinpa Kangasniemi silti oli moraalittomampi kuin muutkaan savolaiset pitäjät.
- Tietämättömyys oli sinänsä suuri. Usein lääkärille saatettiin tulla ihan huvikseen, pikku asioitten takia, ja suuret vaivat jäivät huomiota vaille. Rintakasvain saattoi päästä nyrkin kokoiseksi, ennen kuin sitä tultiin näyttämään , koska kipuja ei ollut.
Kuvalähde: lääkärimatrikkeli vuodelta 1957 (Jarmo Kuronen, 22.5.2019 * kiitos).
Sairaskäynnit olivat Mandi Karnakosken mukaan raskaita pitkien matkojen takia.
Puulavesi pirstaloi kunnan niin, että pinta-alaa riitti tuhat neliökilometriä. Kerran kuukaudessa oli sitä paitsi vastaanotot Joutsassa ja Hankasalmella, ja joskus tuli näihinkin sairaskäyntejä.
Tavallisimpia syitä sairaskäynteihin olivat synnytykset ja tappeluhaavat, ja useimmiten kuljettiin hevosella. Joskus pelkästään matka kesti kuusikin tuntia. Koska kunnanlääkäri tavallisesti päivätyön jälkeen oli jo väsynyt ja hänellä oli hyvät unenlahjat - minkä ansiona hän pitää erinomaista terveyttään - hän torkahti heti kärryille tai rekeen istahdettuaan. Tämän vuoksi kylällä sitten alettiin puhua, että 'tohtori taitaa olla humalassa'. Aina ei ollut tosin mahdollista edes torkkua. Jos tiesi, että synnyttävä potilas oli odottamassa ja kyytimies hitaanlainen, otti kunnanlääkäri itse ohjat käsiinsä ja kyytimies sai juosta vierellä.
Kerran mentiin Puulaveden jäätä pitkin veneellä niin, että kyytimiehet juoksivat vierellä veneen laidoista kiinni pitäen. Synnytykset tällaista teettivät.
Kodeissa oli sinänsä vaikea hoitaa niin synnytyksiä kuin muita toimenpiteitä. Asunnot olivat ahtaita ja alkeellisia ja monesti oli ensin tyhjennettävä talon ainoa ruokapata instrumenttien sterilointiin. Jos oli kysymyksessä pihtisynnytys, avustajat yleensä pyörtyivät. Jos oli jäätävä yöksi, oli syöpäläisten takia rauhallisempaa nukkua tuvan pöydällä kuin vuoteessa.
'Lääkärin työ ilman sairaalaa on puoskarointia' ~ Karnakoski teki kaikkensa saadakseen Kangasniemen kunnan perustamaan sairaalan. Sairaalahanke oli ollut vireillä jo kunnan ensimmäisen lääkärin R.Fallinin aikana vuonna 1894, mutta asia oli mennyt kangasniemeläisittäin vitkutteluksi. Vakavasti sairaat lähetettiin Mikkeliin ja sieltä Karnakoski muistaa ylilääkäri Kaarlo Ignatiuksen, joka erityisen avuliaana oli valmis aina lähettämään apua Kangasniemellekin.
Kunta tuki kuitenkin 'perhehoitojärjestelyä', joka antoi Karnakoskelle mahdollisuuden tiiviisti valvoa kaukaa tulleita lapsipotilaita.
Sairaala-asia lähti Kangasniemellä liikkeelle, kun Karnakosken vastaanotolle tuli mieshenkilö Hirvensalmelta ja hänellä oli isorokko. Potilaita alkoi tulla nopeasti lisää - oli pakko saada sairasmaja, johon pystyttiin sijoittamaan kolmekymmentä ensimmäistä tartunnan saanutta. Sairasmajasta kehitettiin myöhemmin sairaala, joka sijaitsi noin kilometrin päässä vastaanotolta. Matkan kunnanlääkäri kulki useimmiten polkupyörällä (= kyseessä oli Salmelantien varrella ollut sairaala - katso tarkemmin sivumme 63, kuvaruutu L --- sieltä lainaus: Ensimmäinen sairaala Kangasniemeen perustettiin v.1920, kun maisteri V.Juuselalta oli ostettu tarkoitukseen sopiva huvilarakennus Salmenkylästä. Sairaalassa oli vain kymmenen sairaansijaa, mutta 1930-luvun loppuun mennessä siellä oli ehditty hoitaa yli 2000 potilasta.
Marraskuussa 1934 valmistui 'alkuperäisen' sairaalan viereen uusi 'kulkutautiosasto'. Kangasniemessä riehui juuri v.1934 lapsihalvausepidemia - tautiin oli sairastunut useita kymmeniä henkilöitä, kuolemaan oli päättynyt kuitenkin vain kaksi "taudintapausta".
Sairaala (myöhemmin vasta 'terveyskeskus') siirtyi nykyiselle paikalleen 'Ainolanhakaan' vuoden 1951 tienoilla.).
Kunnanlääkäri tienasi Karnakosken mukaan alkuvuosina 5000 mk vuodessa. Tämä oli korvausta ns. kunnan köyhien hoitamisesta. Muut maksoivat 2 mk käynniltä ja resptin uudistuksesta markan. Kunnanlääkäri huolehti itse asunnosta, vastaanottohuoneesta ja instrumenteista.
Kunnanlääkäriyhdistys (edusmiehenään Einar Palmén Ruovedeltä) alkoi 20-luvun puolivälissä vaatia kunnilta lääkärilleen ilmaista asuntoa, valoa, lämpöä sekä vastaanottohuonetta. Perin nuuka Kangasniemen kunta kieltäytyi vaatimuksista ja Mandi Karnakoski ohjeiden mukaan irtisanoutui, mutta hoiti potilaita yksityislääkärinä. Paikka julistettiin auki, mutta Kunnanlääkäriyhdistys esti jäseniään virkaa hakemasta. Niin Kangasniemen kunnan oli otettava Karnakoski takaisin virkaansa, mutta kunnan päättäjät osoittivat pitkään hänelle 'mieltään' kaikissa mahdollisissa asiayhteyksissä.
1920-luvun lopulla Mandi Karnakoski oli jo itse harkinnut lopettavansa Kangasniemen kunnanlääkärin työt, kun hän yhtäkkiä - kaikkien yllätykseksi - tuli irtisanotuksi virastaan. Kuntalaisetkin olivat jo alkaneet 'johtajiensa' mallin mukaan suhtautua lääkäriinsä nurjamielisesti - synnytykseen häntä lyhdyllä kinttupolkuja pitkin opastanut nainen hoputti tätä lääkärin takana hölkäten ~ Juokse, juokse, kunta sinulle palkan maksaa!
Mandi Karnakosken aviomies Edvard Richter asui kulttuuritöidensä vuoksi pakostakin Helsingissä, Kangasniemellä hänet nähtiin vain joulun ja pääsiäisen pyhinä ja pidempien lomiensa aikana. Yhteisillä lomilla pariskunta usein matkusti Eurooppaan taide-elämän keskuksiin.
Lopullisesti Mandi Karnakoski lähti Kangasniemeltä v.1929 Helsinkiin erityisesti hoitamaan miehensä terveyttä. Hän jatkoi yksityisvastaanoton pitoa Katajanokan kodissaan. Talo tuhoitui pommituksissa, jonka jälkeen työ jatkui Lutherinkadulla.
Pariskunnan Helsingin kodissa vieraili säännöllisetsi ajan kulttuuripersoonia - kuten Juho Rissanen, Ragnar Ekelund, Victor Westerholm, Kaapo Virtanen, Eero Järnefelt (halusi aina lounaalla tattaripuuroa), Pekka Halonen, Eero Nelimarkka, Alfred Finch ja Mikko Oinonen, joka mm. rakensi heille ensimmäisen radion. Pariskunnalle kertyi vierailijoiden kautta myös mittava taidekokoelma, jonka erityisenä aarteena Mandi Karnakoski piti Ragnar Ekelundin maalaussarjaa Kangasniemen rantamakasiineista.
Näin olen aiemmin kirjoittanut - toisaalla sivustollamme - taidemaalari Ragnar Ekelundia käsittelevällä sivulla: Kangasniemellä vuodet 1913-29 lääkärinä toiminut Mandi Karnakoski (Richter) muutti sittemmin myös Helsinkiin ja hänestä tuli (Ragnarin äidin) Elin Ekelundin "perhelääkäri".
Anni Swanin puistosta Kangasniemen keskustassa: Aloitteen Kangasniemen ensimmäisen puiston perustamisesta Otto Mannisen tien ja Beckerintien väliselle alueelle teki Kangasniemen kunnanlääkäri Mandi Karnakoski-Richter jo 1910-luvulla.
Puistoalue suureni 1950-luvulla puutarha-arkkitehti Katri Luostarisen antamien ohjeiden mukaan. Puistoon hankittiin vaahteroita, lehmuksia ja pensaita.
Ensimmäinen pitkäaikainen Kangasniemen kunnanlääkäri oli virkaan 13.3.1914 valittu Mandi Karnakoski (myöh. Richter), joka toimi virassa vuoteen 1929 asti.
Mandi Karnakoski-Richterin puoliso Edvard Richter oli myös omalla sarallaan merkittäviin saavutuksiin pystynyt taidehistorioitsija:
('Kuka kukin oli'-teos): Richter, E d v a r d Gottlieb, taidehistorioitsija. -* Uusikirkko (V. 1. ) 10. XII 1880 † 23. VIII. 56; vanhemmat pastori Edvard Gustaf R. ja Anna Lovisa Strong. Puoliso lääketieteen lisensiaatti Mandi Maria Karnakoski -; vanhemmat tilanomistaja Johan Fredrik Forsström ja Amalia Elviua Thornberg. - Ylioppilas 98, filosofian kandidaatti 13, maisteri 14. Tutkimusmatk. Euroopan eri maihin 04. - Helsingin Sanomain taidearvost. 04-, S. taideakatemian koulun taidehist. opettaja 17-47 ja taideteoll. keskusk. 17-51. S. taideyhdistyksen koulun tarkastaja 34-37, tekn. korkeak. taidehist. vt. opettaja 20-24. Valtion kuvaamataidelautak. sihteeri 1 S51 ja jäsen 21-52, S. taideakatemian säätiön isännöitsijä jäsen 40-56. - Julk. : Mestarimaalauksia, Värien mestareita 20 (ruots. ), suomenn. - Professori 50.
Mandi Karnakoski avioitui Edvard Richterin kanssa v.1919. Edvard kuoli 23.8.1956 kesähuvilalla lähellä Mikkeliä.
Kangasniemen 'kunnanmiehiä ja toimihenkilöitä' 1910-luvun loppupuolelta:
Istumassa vasemmalta David (Taavetti) Kyröläinen, Fabian Toivakka, Akseli Viinikainen, Ville Kuitunen ja J.Viinikainen.
Seisomassa vasemmalta A.Lukkarinen, Mandi Karnakoski ja O.Nousiainen.
Tämän kuvan postikortin tekstipuolesta lähetti 21.8.2013 Aki Ahvenranta: "Saimme käsiimme tämmöisen kortin. Ilmeisesti Kangasniemellä työskennelleen Mandi Karnakoski-Richterin ja hänen miehensä lähettämä kortti jouluna 1939." Postikortin kuvapuoli - näkymä kirkkomäeltä kylän keskustaan päin on nähtävissä sivullamme 18 (kuvaruutu A).
|
