A Kirjassa "Etelä-Savon rakennusperintö ~ Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet" (1984) kirjoitettiin seuraavasti: "Satamatie: Torin (entisen sataman) ja kirkkotarhasta näkyvän kellotapulin välinen kadunpätkä, jossa on vielä nähtävissä 1910-luvun alkupuolen katukuvaa kirkonkylässä". Suojelukohde tai ei, Kangasniemen 'Satamatie' kirkon ja torin väliltä oli 1980-luvun loppuun tultaessa kokenut lähes täydellisen mullistuksen. Ylläoleva kuva 'Satamatieltä' on ilmeisesti 1910-luvulta. Kuva on otettu kirkon suuntaan 'Satamatieltä' ennen toriaukiota. Kuten kuvan lähettänyt MH (23.10.2006) toteaa saatesanoissaan, Satamatiellä on tuolloin ollut liikenteenjakaja eli koivuja on kasvanut kaikessa rauhassa keskellä menoväylää. Itseasiassa tielinja on kääntynyt ennen 'Tilda Tissarin mökkinä' tunnettua rakennusta vasemmalle ylös 'kunnantalon mäelle' (vrt. seuraava kuva alempana). Museossa oleva vuoden '1910 kirkonkylän rakennuskartta' (työryhmässä v.1975 ollut mukana mm. Oskari Kyröläinen, Vilho Svala ja Frans Toivakka) on nyt apua - kyseisestä kartasta on tämän kuvan rakennusten tunnistamiseen tarjolla ainakin nimiä. Karttaa ei ole piirretty aivan tarkasti, joten tarkemmat nimeämiset jääkööt tekemättä. Kyseisen kartan mukaan tuolloin 1910-luvulla silloisen 'Satamatien' ('Alakadun') varrella sijaitsi ylläolevan kuvan alueella seuraavia rakennuksia: 1) Pekka Husso (edessä oikealla), 2) Gabriel Halttunen (myöh. Makkoset), 3) laivuri Puntanen, 4) leipuri Mustonen (myöh. matkailijakoti), 5) M.Pylvänäinen ja 6) Halttunen. Kuva-alueen oikealta puolelta kyseinen kartta dokumentoi jo 'Pirtin' ja sen etelärannan puolelta 'Penanderin talon'. 'Pirtin' kirkonpuolella on tuolloin sijainnut 'Aatu Tiihosen talo' (myöh. 'majatalo'). Seuraavassa kuvassa 'B' vuoden 1915 tienoilta taloille on annettavissa tarkempia 'nimiä', tosin jo osin erilaisia kuin ko. kartassa. Alemmassa kuvassa 'Satamatien' kirkonpuoleisen pohjoispään (ja rannan) maisemat ovat kuvattuna kirkolta vieläkin varhaisemmalta ajalta. 'Satamatien' linjausta ei ole oikeastaan lainkaan, Ekelundin apteekki on kaukana torirannan makasiinien luota löydettävissä. 'Pirtti' valmistui toriaukion reunaan lokakuussa 1910 ja mitä ilmeisemmin tässä kuvassa 'Pirttiä' ei vielä ole rakennettuna. Mainittakoon, että tämä otos on aikoinaan esiintynyt mm. Ragnar Ekelundia esitelleessä kirjassa - peilikuvana. Etualalla, kirkkopihalla on ilmeisesti ollut jonkinlainen 'kiikkulauta' lapsille? Tätä kuvaa on mielenkiintoista verrata seuraavan kuvaruudun 'B' aivan samaan maisemaan (melkein samalla 'kuvarajauksella') hieman myöhäisemmältä ajalta.

B Tämän kuvan reunukseen on kirjoitettu "24/8, 1915". Satamatien ja Kirkkoniementien risteyksessä on ilmeisesti juuri valmistunut leipuri Mustosen talo. Myöhemmin matkailijakotina tunnetun rakennuksen takaa näkyy Matti Laitisen talo. Hän piti kahvilaa rakennuksessaan ja hänet tunnettiin yleisesti nimellä "Sumppi-Matti". "Sumppi-Matin" rakennuksen osti myöhemmin Vilho Laitinen Aili-vaimonsa kanssa ja alkuperäinen talo remontoitiin kaksikerroksiseksi ja tasakattoiseksi. Paikalla asuu nykyisin (Vilhon ja Ailin poika) Matti Laitinen Pirkko-vaimonsa kanssa keltaisessa tiilitalossa. Matin Eeva-sisko asuu talossa myös. Kuvassa matkustajakodin ja Laitisen talon vasemmalla puolella hieman "viistosuuntaan" edellisiin nähden näkyy ompelija Bertta Pekkasen talo, jossa hän Mirjam-tyttärensä kanssa asui 40-luvulle asti. "Tien" länsipuolella, vastapäätä "Sumppi-Matin" taloa näkyy Tilda Tissarin vaalea puurakennus. Varsinaisen Satamatien "väylä" on vasta muotoutumassa. Vesi on peittänyt laajalti enemmän alueita Satamatien itäpuolella. Pirtti ja "Penttisen majatalo" näkyvät vasemmalla ja sieltä johti kapea "siltakannas" kuvasta vasemmalle sijainneeseen pieneen saarekkeeseen, missä oli Sanni Seppäsen mökki. Mielenkiintoisen ajankuvan tämän sivun kohdealueesta antaa Antero Manninen 'Kangasniemen historia 2'-kirjassaan kuvatessaan kirkonkylän maisemaa 1890-luvulla seuraavasti: Ikosen kaupan eteläpuolella sijaitsivat vastakkain käräjäkartano ja pitäjäntupa, jälkimmäinen tien länsipuolella, käräjäkartanon kaakkoispuolella kansakoulun molemmat rakennukset rantaan johtavan tien molemmin puolin sekä lähellä rantaa apteekki. Kestikievari Ville Viinikaisen talo oli rakennettu Ikosen liiketalosta laivasillalle vievän tien pohjoispuolelle, ja siitä koilliseen Ruoveden rannalla oli rokottaja Otto Ursinilla talonsa ja saunansa.

C Tämä leipuri Mustosen talosta otettu kuva lienee otettu vain muutamia vuosia yllä olevan kuvan jälkeen - eli 1910-luvun loppupuolella. Leipuritalon "mainoskyltti" houkuttelee kirkkokansaa nisupullalle ja kahville, 'Satamatien' linjaus on selkiytynyt ja toriaukion suunnalla näkyy jyrkkäharjainen "Betania" (Vapaakirkko). Ensimmäinen talo oikealla puolella lienee vielä Tilda Tissarin nimissä? (Pian tilalle tulossa 'Hännisen talo'). Tästä samasta kuvasta oli kopio myös 'Perinnealbumissa' (1979), jossa kuvatekstissä mainittiin: Leipuri Mustosen talo oli samalla kadulla kuin räätäli Urho Makkosen talo. Vastakkaisella puolella asui suutari Väisänen. Tämän tapulista otetun kuvan käyttöömme antoi (14.11.2007) Mikko Halmeslahti. Kuva on 1910-luvun loppuvaiheilta - aivan yläpuolella olevan leipuri Mustosen kulmatalokuvan ajoilta. Tilda Tissarin rakennus on vielä paikallaan (myöhemmin siis Hännisten talo samalla paikalla). Kun kerran Mikon kuvan tekninen laatu on niin hyvä ja ollaan Kangasniemen kirkonkylän historiallisesti merkittävimmällä 'raitilla', laitetaan tähän vielä osasuurennos 'Satamatien' alkuvaiheilta (1910-luvun lopulta). Mielenkiintoista on, että 'Satamatien' kulkulinjat ovat ilmeisesti lähes pelkästään kävelijöiden tekemiä, isoimmat kumpareet on kierretty ja pienetkin kiertokulmaukset on oikaistu.

D Tämän kuvan taakse on kirjoitettu vuosiluku "1920", mikä lienee hyvin lähellä oikeaa. Hännisen talo on valmistunut Satamatien länsipuolelle. Sen pohjoispuoliselle, kuvassa vielä tyhjälle tontille rakennettiin pian taksiautoilija Eelis Pynnösen ja kätilö Lyyli Pynnösen talo. Ompelija Bertta Pekkasen (o.s. Justen) ja tämän Mirjam-tyttären mökki näkyy Mustosen leipomon takaa hieman viistossa asennossa. Rantapuolella näyttäisi vesialueen "täyttäminen" jo alkaneen.

E Tässä kuvassa näkyy paremmin matkailijakodin takaa 'viistosti' esiintuleva ompelija Bertta Pekkasen (o.s. Justen) ja tämän Mirjam-tyttären asumus ja ahtaan pihapiirin ulkorakennus (kuvattu 1920). Lahja Pöllänen (o.s. Karjalainen, s.1914) kirjoittaa "Yhteiskoulun muistelmateoksessa (2000)" asumisestaan kouluaikoinaan 1928-32 Kangasniemen "kirkolla" juuri mm. Pekkastenkin talossa. Koska Lahja-koululaisen muistelmissa elää 1920-luvun kirkonkylä poikkeuksellisen eläväisenä, hänen tekstiään on syytä lainata tähän yhteyteen tavallista pidempikin näyte (hieman "muokattuna"): Tulimme äidin ja Lyyli-siskoni kanssa pyrkimään yhteiskouluun keväällä 1927 Puukonsaaresta (Väisälä). Siihen aikaan kulkivat laivat "Puulavesi" ja "Ilmari" ja matkustaminen vesireitillä oli vaivatonta. Koulun alkaessa v.1928 sain ensimmäisen kortteerin Eevi Laitisen kotoa. Nämä ihmiset olivat äidin tuttavia. Kun kävin Lyylin kanssa laivarannassa kaloja ostamassa, niin myyjä kysäisi, että kenenkäs tyttöjä te olette. Osasimme selittää mummon ja vaarin - äiti oli muuttanut 9-vuotiaana Kangasniemeltä Puukonsaareen. Myyjä sanoi ykskantaan: "Kyllä minä muistan Vuorsalon ison Oton". Sitten asuimme Tervaniemessä Eemeli Seppäsen luona. Seppäsellä ja hänen äidillään oli eri kioskit rinnakkain laivarannassa, ranta-aukiolla, mutta ei ihan lähellä rantaviivaa. Koulun jälkeen meistä toinen meni avuksi kioskille ja toinen auttamaan kotiaskareissa ja avuksi, kun Seppäselle syntyi pieni tyttö. Kätilönkin juoksimme hakemaan keskiyöllä, kun Seppänen jäi hoivaamaan synnytystuskissa olevaa vaimoaan. Kätilö asui aivan lähellä kellosepän ammattia harjoittavan miehensä kanssa. Seuraavan talven asuimme kunnanhuoneen vahtimestari Pyykkösen luona. Sieltä sitten muutimme ompelija Bertta Pekkasen luo. Hänen tyttärensä Mirjam oli sisareni Lyylin luokkatoveri. Pekkasella olimme kuin itsenäinen perhe. Meillä oli oma huone, jonne pääsi suoraan eteisestä. Huoneessa oli pöytä käytössämme. Pyöreässä pystyuunissa paistoimme lihaa pienessä padassa. Bertta huolehti monista asioistamme, hän keitti perunatkin ruokatunniksi. Kolmannella luokalla olin "Pirtillä" joulujuhlassa suojelusenkelinä ja talutin kädestä pastori Heikkilän 6-vuotiasta Leena-tytärtä. Esiintymispukunani oli Heikkilän rouvan vihkileninki. Heikkilä oli itse apuna polttamassa vihreää valoa. Hiukseni oli kammattu levälleen - pelkäsin silloin kovasti, koska luulin tukan kiharoittamista synniksi. Bertta Pekkanen oli hyvä ompelija ja joskus olin hänen apulaisenaan työssä ja kahvin paahtajana. Hänellä oli ihana kissa. Ison peilin eteen pantiin tuoli, jossa oli selkänojassa poikkitanko. Kissa pani käpälät tangolle ja keimaili peilin edessä. Se kosketteli peilin taustaa kun luuli näkevänsä peilistä häntä katsovan vieraan kissan. Bertta osasi virkistää sekä itseään että muita kissalla, upeilla kukilla ja kananpojilla. Säilytysvarastona oli ulkorakennus. Bertta istuskeli keväällä portailla auringonpaisteessa ja hänen hartioillaan olevien kananpoikien kanssa leikkiessään hän piti lystiä. Bertta oli leski ja seinällä oli hänen miehensä suuri valokuva. Miehestään Bertta ei puhunut mitään, enkä minä kysellyt. Syksyllä meille lähetettiin kotoa laivalla ruokaa kuten leipää, ruisjauhoja ja eräänä syksynä peräti neljä lammasta tiinuun suolattuna sekä lisäksi peruna- ja porkkanasäkit. Bertalla oli aitta ja ulkorakennus, mihin me ruokatavaroitamme rahtasimme laivalaiturilta. Makkoset olivat auttavaisia ja heiltä me potkurit lainasimme kotimatkaa varten tavaroillemme. Laivoilla matkustaminen oli tuolloin mielenkiintoista. Joskus lauloimme ylähytissä ja laivapojat tulivat kuuntelemaan ikkunan luo. Aluepäällikkö Suhosen rouvan puku ei kerran valmistunut aikataulun mukaan ja Bertta ihaili tätä rouvaa siitä, ettei hän ollut yhtään vihainen myöhästymisestä. Irja Iljangollekin Bertta ompeli kai vaatteita, koska hän sanoi, että siinä on sitten naisellinen ihminen. Irjan vyötärö mahtui sormien väliin, kun hän huojutti itseään koulun verannalla ja lauloi "Aallokko, aallokko kutsuu". Asuessamme Seppäsillä siinä Tervaniemessä innostuin kerran Helmi-nimisen tytön kanssa kilpauintiin ja minä vajosin veden alle. Linja-auto pysähtyi meidän pihaan ja Lyyli oli huutanut kuljettaja Marttisen pelastamaan minut. Kun olin vuonna 1936 Kangasniemessä postinhoitajana, kävi tämä pelastajani Marttinen minua tervehtimässä. Hän kuoli syksyllä 1939 keuhkokuumeeseen. Vanhuuteni vuosina matkustin taas kerran Kangasniemeen ja etsin Tervaniemen rantaa. Sinne johtavalta tieltä erkani tie asunnolle, jonka puutarhassa istui pieni pyylevä nainen. Kerroin hänelle pelastuksestani hukkumisesta ja pelastajastani. "Se Marttinen oli mieheni", nainen sanoi. Silloin tajusin, että hän oli kauppias Siitarin sisäkkö, joka tuona onnettomuuspäivänä oli prässännyt sulhasensa housut, jotka olivat minua pelastaessa Marttiselta kastuneet. Ripille pääsin seurakuntatalon salissa v.1930. Kaikilla tytöillä oli valkoinen leninki. Isä oli päässyt tulemaan Hokan kautta juhlaani, yhdenyön vahvuista jäätä myöten.

F Tämän kuvan taakse on kirjoitettu vuosiluku "1935", missä lienee virhemarginaaliakin. Eelis Pynnösen talo on valmistunut Satamatien alkuun länsipuolelle. Vesialueen "täyttämisen" jäljiltä vesijättömaalla risteilee kapeita soudettavia vesiväyliä. Alueesta piirrettyyn 30-luvun karttaan (= Esko Svala) on Mustosen leipomon kohdalla määritys muuttunut muotoon "Suurosen Matkustajakoti". Eteläänpäin samassa kartassa Satamatien itäpuolen talot on merkitty muodossa: "Laitisen talo, räätäli Makkonen, Lehtovaara/Huiskonen, rukoushuone Betania ja kelloseppä Husso". Samoin vuoden 1935 tienoilta on tämä kirkon tapulista otettu valokuva. Kuva lienee otettu sunnuntaiaamuna jumalanpalveluksen jälkeen - ihmisiä poistumassa ryhmissä Satamatietä pitkin. Kuvan lähetti Ahti Pynnönen (24.8.2010). Tämä tapulinäkymä on kuvattu v.1943. Varjojen suunnista päätellen on varhainen aamu. 'Matkustajakodin' takaa piirtyy näkyviin Vilho Laitisen vaalea rakennus, jonka kattoon on tehty edellisen kuvan jälkeen remonttia. Paloasemaa ei vielä ole (valmistui v.1949), vanha työväentalo sen sijaan vielä köllöttää toriaukion takana melkein rantaviivalla. Kuvan antoi käyttöömme (22.8.2008) Leena Siikanen-Toivio.

G Tässä kuvassa Eelis Pynnösen rakennuksesta 1930-luvulla otettu kuva. Alakerrassa oli Pynnösen linja-autojen tallit, yläkerrassa heidän asuntonsa. Talvisodan alta vuoden 1939 tienoilla Pynnösille muutti asumaan Viipurista Hagmanien perhe. Tästä Hagmanien perheestä tulivat myöhemmin suoraan alenevassa polvessa kuuluisat ammattilaisjääkiekkoilijamme Matti ja Niklas Hagman (isä ja poika). Matin veli Riitta taas puolestaan voitti v.1974 EM-kultaa 400 metrin juoksussa (sukunimenään silloin Salin). Eeliksen vaimo Lyyli Pynnönen toimi Kangasniemessä kätilönä monet vuosikymmenet. Eelis ja Lyyli Pynnösen poika Reijo Pynnönen ajoi Kangasniemessä pitkään taksia ja asusteli leppoisia eläkevuosiaan viettäen "Meijeriniemen" kärjessä olevassa asunnossaan. Hän kuoli 71-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen lokakuussa 2006.

H) Sanni Seppäsen mökki (alunperin Hilda Seppänen) sijaitsi 'Satamatien' kirkonpuoleisen pään itäpuolen rantakohdilla - melkein saaressa. Ylimmästä kuvasta mökin "eristäytynyt saariluonne" käy hyvin esille (kuvattu 1920-luvulla). Valkoinen talo taustalla vasemmalla on Tarjantin talo. Keskimmäisessä kuvassa Urho Makkonen veneessään kokemassa verkkojaan Sannin mökin edustalla (ilmeisesti 20-luvulla). Etutuhdolla istuu lapsi. Alimmaisessa kuvassa Urho Makkonen on kalakaverinsa kanssa palaamassa souturetkeltään "kotirantaansa". Vilho Manninen muisteli v.1978 kirjassaan "Kotipuolen raitit" Sannin mökkiä 20-luvulta seuraavasti: Majataloon asti ulottuvalla kapealla maakaistalella oli Sanni Seppäsen mökki. Ihmeen paikkoihin sitä pannaan tönö pystyyn. Mitä itua siinä oli. Jos halusi uida tai onkia, oli siihen tilaisuus mökin molemmilta puolilta. Kosteaa oli syksyisin ja keväisin niin lähellä vettä. Mutta ei huolinut tulipaloakaan pelätä, jos semmoinen olisi sattunut syttymään. Sanni Seppäsestä eteenpäin pohjoiseen rannalla oli jo 1910-luvulla ollut Kaarlo (oik. Karl) Topeliuksen talo (tunnettu myöhemmin nimimuodossa "Tarjantin talo" ). Seuraavana oli sijainnut (30-luvun alussa) kirvesmies ja urakoitsija Gabriel Halttusen rakennuttama talo, joka oli sittemmin siirtynyt Virosta muutaneen leskirouva Mynttisen omistukseen. 30-luvun puolivälissä Vilho Svala oli ostanut rakennuksen ja tontin huutokaupassa. Hjalmar Pyykkönen aloitti 1930-luvulla "Ruohorannan Puutarhan" Svalasta seuraavalle rantatontille. Viljo Lehkonen (s.1921) puolestaan muisteli "ensimmäisessä Yhteiskoulun Seniorikirjassa" aivan 1930-luvun alkupuolella alkaneita kouluvuosiaan kirkonkylällä, jolloin Sanni Seppäsen mökki toimi hänen ja isäpuolensa kortteeripaikkana: Kirkonkylän rantatien varrella, lähemmin määriteltynä kelloseppä Husson ja Mustosen leipuriliikkeen välillä asui Sanni Seppänen. Sannin talo ei ollut aivan tien rannassa, vaan sinne päästiin vesisen paikan yli rakennetun sillan kautta. Rantatien varressa rannan puolella olivat Husson talo, Pirtti, Kestikievari (Penttinen), Huiskosen Idan kahvila, Makkosen Urhon talo ja sitten Mustosen kuuluisa leipomo. Toisella puolella rantatietä muistan ainoastaan veneveistämön ja kunnantalon ulkorakennukset. 'Lasten Pukimon' Hannu Mannisen lähettämä (27.12.2006) kuva antaa mielenkiintoisen tilaisuuden nähdä 'Satamatien' ja rannan aluetta kuvattuna 13.7.1937. Rantalaiturit makasiineineen, torialue, Pirtti, majatalo ja Satamatietä reunustavat idylliset rakennukset edustavat juuri tällaisena ehkä sitä eniten 'kaivattua' vaihetta kirkonkylän kehityksessä. Tämä ilmakuva (osasuurennos) kuvaa hyvin 'Satamatien' itärantaa ajalta ainakin vuoden 1934 jälkeen otettuna. Tämä kuva lienee otettu aivan 40-luvun lopulla. Kuva on peräisin Kaisa Huttusen kuva-albumista (saatu käyttöön tammikuussa 2012). Torilta kirkolle johtavaa rantamaisemaa hallitsi aina 80-luvun puoliväliin asti kuvan vasemmassa alakulmassa näkyvä "Pirtti". Sen vieressä näkyy (oikealla ~ pohjoispuolella) kiinnostavan interiöörin pihapiirillään muodostanut Penttisen "Majatalo". Sanni Seppäsen mökki sijaitsi rantaa pitkin kuljettaessa lähes saaressa 1920- ja 1930-luvuilla. Pirtin ja majatalon takana kulkee 'Satamatie'. Leena Siikanen-Toivio lähetti (22.8.2008) tämän 'Veljekset Karhumäki'-kuvapostikortin vuodelta 1949 (tässä osasuurennos). Paloasema valmistui torin reunalle vasta kyseisen vuoden 1949 lopussa. Nimismies Lahikaisen taloa ei ole, torin kulmassa vielä apteekkirakennus (vuoteen 1972 asti) ja satamarannassa makasiinit. Tietenkin pirtti ja majatalo ovat paikallaan. Kauempaa erottuu vanha seurakuntatalo, parakkikoulu hautausmaan kupeessa (oli aloittanut n. 1947 - ja siirrettiin pois syksyllä 1958), rannassa Tarjantin talo, Svalan kaksi taloa (itäisempi niistä 'vanhempi talo') ja kirkon harjalla 'kattoratsastaja' (vuodesta 1935 aina 70-luvulle).

I) Satamatie kuvattuna 1940-luvulla ~ kyläläisten puheissa katu on usein saanut myös muodon "Alakatu". Aivan oikeassa reunassa Lehtovaaran/Huiskosen talo, sitten Makkosten talo (Käyhty), Laitinen ja matkailijakoti. Vasemmalla puolella katua Hännisen talo, jossa kelloseppä Juho Moilasen liike. Samainen Moilanen toimi myös pitkään "Pirtin" vahtimestarina - ja asuikin siellä. Kuvan oikeassa reunassa näkyvässä rakennuksessa Ida Huiskonen piti kahvilaa ja hän on nykyäänkin nuo ajat eläneiden kangasniemeläisten muistelupuheissa suoranainen "legenda" ~ hänen keittämänsä kahvin poikkeuksellisen hyvän maun tuntuvat kaikki Huiskosen kahvilassa vierailleet muistavan. Ida Huiskosen talon ostivat myöhemmin huutokaupassa Olli ja Anja Oksanen. Heillä oli talossaan vuosien varrella useita eri vuokralaisia, mm. Onni Pussinen perheineen. Edellä mainitusta kelloseppä Juho Moilasesta kirjoitti Vilho Manninen seuraavasti muistelmakirjassaan 'Kotipuolen raitit' (1978): Pohjois-Karjalasta paikkakunnalle muuttanut kelloseppä Juho Moilanen harjoitti kirkonkylässä vuosien mittaan liikettään useammassakin paikassa, yhteen aikaan (=1920-luvun loppupuolella) räätälipariskunta Urho Makkosen kamarissa. Kelloseppä eleli vielä silloin poikamieselämää, kun minä aloin saada häneltä opinalkeita. Moilanen oli vilkas, tummanpuoleinen, mukava keski-ikäinen 40-45-vuotias persoona. Oli huumorintajuinen, mutta osasi hyvinkin tulisesti suuttua, jos siihen kuka uskalsi aihjetta hankkia. Mutta murjottaja ei hän ollut. Mikä työ tehtiin, se myös tehtiin perusteellisesti ja kunnolla. Ammattipätevyydeltään hän oli erittäin hyvin alansa osaava ja tunteva mestari. Juho seurasi muutoinkin aikaansa tarkasti, niin ettei hänen elämänsä ollut mitään pimeässä hapuilua eikä ohimarssia. Vaikka hänellä oli runsaasti töitä, tutki hän aikakausjulkaisuja ja Helsingin Sanomia. Lehdet olivat toisessa päässä tiskiä aina saatavilla. kun töiltä jäi aikaa lukemiseen. Urheilusivujakaan hän ei unohtanut jättää tutkimatta, kun muutkin uutiset luki. Hän piti kovasti painista ja painijoista, joista riitti keskustelua monien asiakkaiden kanssa. Siihen aikaan painijat kuten muutkin suomalaiset urheilijatolivat kaikkialla arvossa. Puhumattakaan Paavo Nurmesta, elimmehän Nurmen himmentymätöntä aikaa. Kauan ei Moilas-Juho enää jaksanut elää vanhanapoikana, vaan hän liittoutui erään kunnalliskodin sairaanhoitajan kanssa. Kuuluihan se ajan velvollisuuteen hankkia maalle jälkipolvea ja siinä he onnistuivatkin kolmella neljällä tenavalla. Makkonen ja Moilanen harrastivat yhdessä kalastusta ja metsästystä. Sitä varten oli vene, verkot, pyssyt ja pystykorvainen koira Taru. Rakennus, jossa Ida Huiskonen piti kahvilaansa. (Nykyisen "Majalanhovin" paikalla). Satamatien arvostettu kahvilanpitäjä Ida Huiskonen Ritva Peltola o.s. Heiskanen lähetti tämän kahvinmaistelukuvan 17.9.2008: (Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 17.9.2008): Kuvassa on kirkonkylän rouvia kutsuttuna OKA-kahvin maistiaisiin Makkosen talossa olleeseen Iita Huiskosen kahvilaan, olisikohan 50-luvun alkupuolta ~ Tarjantin ottama kuva. Huiskosen kahvi oli yleisesti hyväksi kehuttua. Hän itse sanoi panevansa kahviin yhden topan sikuria ja sekoittavansa toisella. Kuvassa vasemmalta vanhainkodin hoitaja Taimi Taavitsainen, Ritva 'Kikka' Lindgren (puhelunvälittäjä), puhelinkeskuksen hoitaja Rauni Seppänen, pankinjohtaja Tenholan rouva Elsa, kelloseppä Hakasen rouva, palopäälliikö Heiskasen rouva Siiri, postinhoitaja Räsänen, konstaapeli Laineen rouva Anni, Aili Kortekallio, Rauha Reinikainen, rva Luhanko, taksiautoilijan vaimo ja opettaja Tuulikki Miettinen. Jussi Svala muistaa (kesä 2006), miten Ida Huiskonen keitti kahviaan siten, että kahvijauhot olivat pannussa sideharsosta tehdyssä pussissa veden kiehahtaessa. Sirpa Pynnönen kertoo (2006) muistavansa Ida Huiskosen kahvilasta, että oven kohdilla oli soittokello sisäpuolella, keittiön puolelta tuli myyjättäret siisteissä valkoisissa esiliinoissa ja mm. vadelmalimonadit tytöille tarjoiltiin pöytiin. Aikalainen 'ER' muisteli helmikuussa 2009, miten hänellä aikoinaan oli ollut tapana aina tullessaan 'kirkolle' käydä aamukaurapuurolla juuri Huiskosen kahvilassa.

J) "Elvi Laitisen talon" ja "veneveistämön" takaa (sittemmin Laakson talo ja Ikosen maatalouskauppa) nousi 1930-luvulla melko jyrkkäkin rinne ylös alakansakoululle ("Napala") ja vanhalle yhteiskoululle (nykyisin koulujen paikoilla "Siwa"-rakennus ja vanha Osuuspankin rakennus eli "Otonkulma"). Korttelin keskellä rinteessä sijaitsi maalari Huugo Mannisen ja hänen vaimonsa Toinin mökki. Kuvassa pariskunta portailla Tuure-poikansa kanssa. Mökki purettiin vuoden 1947 aikoihin, jolloin Satamatien varrella sijainneiden rakennusten piha-alueet olivat jääneet liian ahtaiksi kuorma-autoille (Muurinen). Reino Liukkonen osti mökin hirret ja myi ne Eino Kauppiselle, jolla oli suunnitelmissa rakentaa niistä mökki Kokkosaareen. Rakentaminen kuitenkaan ei koskaan toteutunut. Kuvassa lapsena portailla oleva Tuure Manninen palveli myöhemmin Kangasniemellä postin palveluksessa kunnioitettavat työvuodet eläkkeelle siirtymiseensä asti.

K) Tämän "Pirtti"-kuvan ottamisajankohta on epäselvä - ehkä 1930-luvulla? Ajoittaminen on vaikeaa. "Pirtti" valmistui käyttökuntoon nuorisoseuran toimesta lokakuussa 1910. "Kangasniemen nuorisoseura" perustettiin jo vuonna 1898. Seuran ensimmäinen esimies oli kunnanlääkäri Stolpe. Ensimmäisiä kokoontumisia pidettiin kunnanhuoneella, alakansakoululla ja kauppiaiden J.Roposen ja Albin Niirasen taloissa. Vuonna 1901 kuntakokous päätti (kunnallislautakunnan esimiehen Heikki Tissarin nuorisoseuran vastaisista toimista huolimatta) vuokrata nuorisoseuralle 10 markan vuotuismaksusta 25 vuodeksi rakennustontin "rouva Fennanderin ja nahkuri A.Tiihosen rajoista kauppias M.Ikosen laivasillalle menevää tietä myöten". Vasta v.1907 omaa taloa alettiin tosissaan suunnitella kunnan osoittamalle vuokratontille ja talo valmistui luovutuskuntoon 9.10.1910. (Antero Manninen: "Kangasniemen historia 2"): Tällaisen, valmistushetkellään varsin korkeat vaatimukset täyttäneen seuratalon rakentaminen oli tietenkin huomattava edistysaskel kaikelle seuratoiminnalle pitäjässä, varsinkin kun sinne 1912 hankittin sähkövalaistuskin. Talo sai nimekseen "Pirtti". Siinä oli juhlasali parvekkeineen ja näyttämöineen, keittiö, ravintolahuone ja kaksi pukuhuonetta: kulisseja arveltiin koko läänin parhaiksi. Lahja Pöllänen (o.s. Karjalainen) kertoo Yhteiskoulun historiikkikirjassa (osa 1) muisteluitaan kouluajoistaan (KYK:n oppilaana 1928-32). Tässä hänen kertomustaan Pirtin joulunäytelmästä: Pidin näyttelemisestä jo kotona ollessani. Itse asiassa kotona kaikki asiat näyteltiin ja jo ennen kouluunmenoa sain viitteitä näyttelemisestä osallistumalla koulun joulujuhliin. Joka vuosi isä vei meidät koulun joulujuhlaan. Isän sisar Sere-täti ohjasi näyttelemisiämme. Kieltäydyin näyttelemästä rippikoulusyksynä, jolloin ohjelmaa valmisteltiin. Opettaja Rimpiläinen tulistui ja sanoi: 'Koululain nojalla määrään sinut näyttelemään, koska sinulla on siihen tempperamenttia.' Edellisenä talvena kolmannella luokalla ollessani olin Pirtillä joulujuhlassa suojelusenkelinä ja talutin kädestä pastori Heikkilän 6-vuotiasta Leena-tytärtä. Esiintymispukunani oli Heikkilän rouvan vihkileninki ja hiukseni oli kammattu levälleen. Heikkilä itse oli apuna polttamassa vihreää valoa. Pelkäsin silloin kovasti, koska luulin tukan kiharoittamista synniksi. Tästä ohjelmasta sain kuitenkin idean, jota toteutin sekä kotona että pyhäkoululaisten joulujuhlassa. Niitä enkelinsiipiä olen tehnyt monia kappaleita. Jaalassa asui tien toisella puolella eräs autonkuljettajan poika, joka sanoi minulle: 'Minäkin pysyisin kotona, jos tekisit minulle enkelinsiivet.' MH lähetti (15.11.2006) tämän kuvan suojeluskuntalaisten hiihtokilpailuista. Kilpailijat numerolaput rinnassaan ovat ryhmittyneet mitä todennäköisimmin Pirtin eteläpäädyn edustalle. Katettu kuisti hieman hämää, sillä myöhemmissä kuvissa päädyn ovessa on ollut vain katos (vrt. kuvat tällä sivulla). Huomaa myös tämän kuvan aivan vasemmassa reunassa näkyvä iso jatkokatos läntiselle pitkälle julkisivulle, joka näkyy myös myöhemmässä kansanjuhla-kuvassa alempana 1920-luvulta. Ikkunoiden reunalautakirjailu osuu yksiin myös ko. kuvan kanssa. Kuvan hiihtäjistä on toistaiseksi saatavilla seuraavia tietoja: Oikealta: tuntematon, Vilho J.Ikonen, Erkki Mustonen, tuntematon, Toivo "Dodge" Pynnönen, Valdemar Ikonen (#37), kahdesta seuraavasta jompi kumpi olisi ilmeisesti Onni Saksa - toinen tuntematon, Wiljam Sarjala (#30) ja Lauri Lappalainen. Lisätiedot olisivat tervetulleita.

L Tämä kuva kansanjuhlasta "Pirtillä" eli "seurojentalolla" on otettu 1920-luvun alussa. MH lähetti (15.11.2006) tämän kuvan, missä Pirtillä on jotkut juhlat ilmeisesti 1920-luvulla. Läntisen julkisivun oikeassa reunassa näkyy tässäkin kuvassa iso katos, jossa on ilmeisesti esiintymässä jonkinlainen 'mieskuoro'? Ajan hattumuoti on tosiaan kadehdittavaa. Taustalla näkyy yksi sataman rantamakasiineista. Yllä olevasta kuvasta - yleisön joukosta kolme penkeillä istuvaa henkilöä luo meihin nykyajassa vaikuttavan katsekontaktin toisesta ajasta. Vilho Manninen muisteli v.1978 "Kotipuolen raitit"-kirjassaan "Pirttiä" 20-luvulta seuraavasti: Henkisen toiminnan keskus, seurojen talo, oli sekin lähellä rantaa ja satamakenttää. Vuosien saatossa se oli ollut tuhansille virkistävä muistoja luova paikka. Talon suojassa tapahtui paljon aktiivista nuorison ja yhdistysten toimintaa. Oli myöskin kunnallisia isänmaalliskansallisia juhlia. Suomen vapaussotaan v.1918 kokoontuneet miehet lähetettiin seurojen talolta pitkänä hevoskaravaanina vakavaan arvaamattomaan matkaan, järvenjäätä myöten kohti Mikkeliä, samoin 1939 talvisotaan ja 1941 jatkosotaan jo autokuljetuksin. MH lähetti yllä olevan kuvan Pirtillä näytelleestä harrastelijaseurueesta rooliasuissaan. (MH, 15.10.2006): Kuva on Pirtiltä ennen ulkoseinien vuorausta. Ovi johti näyttämötiloihin ja toimi varauloskäyntinä. Henkilöitä en tunne. Tiedän, että isäni Antero Hoviniemi pyöritti harrastusteatteria ollessaan opiskeluaikanaan 1930-luvulla Reinikkalan pehtoorina. Ohjelmassa oli mm. "Pohjalaisia". Isä ohjasi ja esitti Jussin roolin, äitini Helve Langinkoski oli piikatyttö Liisa. Näytelmäromanssi johti elinikäiseen "näytelmään" perhenäyttämöllä! Isäni muuten maalasi Pirtin kulissit, jotka Suomen Ainon taiteilijat töhrivät hävittämiskuntoon.

M Tässä kuvassa on menossa kansantanhuesitys 'Pirtin' edustalla (ilmeisesti 1920-luvulla). "Pirtillä" toimi jo 16.11.1911 alkaen myös nuorisoseuran lukutupa ja kirjasto. Tiloissa järjestettiin voimisteluharjoituksia, arpajaisia, tanssiaisia, perheiltamia, ompeluseuroja, lauluharjoituksia, "Kalevala"-esitelmiä ja näytelmiä. Nuorisoseuran säännöissä kiellettiin alusta alkaen "väkijuomien nauttiminen Pirtin suojien sisällä mitä ankarimmin". Joulukuussa 1917 Suomen julistauduttua itsenäiseksi Kangasniemessäkin heräsi "kansallista innostusta", niin epävarmoja kuin ajan olot olivatkin. "Pirtillä" järjestettiin tammikuun 20. päivänä 1918 "Itsenäisyysjuhla", jossa tervehdyspuheen piti opettaja Salojärvi. Kunnansihteeri Oskari Nousiainen oli juhlaan sepittänyt "Vapaa Suomi"-nimisen runon. 1920- ja 1930-luvulla nuorisoseuran toiminta alkoi 'Pirtin' tiloissa laantua, sillä seuran ilmoituksen mukaan "kyläläiset halusivat järjestettäväksi vain iltamia ja juhlia". Nuorisoseura oli saanut 30-luvulle tultaessa rinnalleen muitakin järjestöjä kuten suojeluskunnan, lotat ja maatalouskerhoyhdistyksen. Paljolti samat henkilöt olivat mukana niidenkin toiminnassa. Vuonna 1933 nuorisoseura myi "Pirtin" irtaimistoineen uudelle osakeyhtiölle, jossa nuorisoseura oli mukana yhtenä osakkaana. Seura piti itsellään torvisoittokunnan torvet, urheiluvälineet ja kirjaston, joka v.1937 lahjoitettin Kangasniemen kantakirjastolle. Katariina Husso kuvattuna vuonna 1948 'Pirtin' edustalla (Konttinen/Kontio, os. Husso - 2010/11). Hussojen talo oli 'Pirtin' länsinaapurina. Terttu ja Hertta (Husso) kuvattuna vuonna 1948 'Pirtin' edustalla (Konttinen/Kontio 2010/11).

N MH lähetti (13.10.2006) tämän kuvan, josta ei ole saatavissa kovin tarkkoja tietoja. Kuva on kuitenkin otettu Pirtin edustalla ja kuvan alareunassa on käsinkirjoitettua tekstiä, josta erottuu lopusta sana "esikunta" ja päivämäärä 6.12.1927. Kyseessä on "suojeluskunnan" esikunta, mutta tarkat tiedot puuttuvat. Tuona mainittuna päivämääränä oli Suomen 10. itsenäisyyspäivä eli siitä miesten juhlavan arvokkaat ja vakavat ilmeet? Henkilöistä on tähän mennessä tunnistettu seuraavat: 1) Eturivissä vasemmalla Juho Roponen 2) Eturivissä toinen vasemmalta Vilho F. Suhonen. 3) Eturivissä toinen oikealta Basilius Siitari ja 4) takarivin keskellä nimismies Niilo J. Langinkoski. Vilho Ferdinand Suhonen (s.1894 - k.1934) toimi vuosina 1922-1934 Kangasniemen suojeluskunnan johdossa (vuodesta 1928 sekä alue- että paikallispäällikkönä). Hän sai tapaturmaisesti surmansa palvelustehtäviään suorittaessaan 15.11.1934 Hirvensalmella. Suojeluskunnan harjoituksissa tapahtui inhimillisestä virheestä johtunut odottamaton räjähdys. Suojeluskuntalaisten talviset harjoitukset Puulan jäällä 1930-luvun alkupuoliskolla. Yksityiskohtaiset tiedot puuttuvat.

O Tässä "Pirtin" pihalla vuonna 1932 otetussa kuvassa on osa "Kangasniemen suojeluskunnan" poikaosastoa. Monet heistä olivat myös Kangasniemen yhteiskoulun oppilaita. Eturivissä "ohjaajina" istuvat vasemmalta Viljo Jung, Eero Ursin, Eero Manninen, Ahti Seppä ja Toivo A.Kuitunen. Eturivin keskimmäinen - Eero Manninen - oli elämässään monessa mukana: hän luotsasi suojeluskuntapoikia, voimisteli ja urheili muutenkin ja perusti yhdenmiehen orkesterin (huuliharppu, mandoliini ja rummut). Pitkän opettajauransa lisäksi Eero sai jopa kansainvälisen maineen silhuettien leikkaajana Linnanmäellä mm. Helsingin olympialaisten aikana v.1952. Eero Manninen kuoli v.1999 Helsingissä 85-vuotiaana. Keskirivissä vasemmalta: Heikki Seppä, Veikko Flinkman (Kortekallio), Reino Laitinen, Jaakko Jung, Erkki Langinkoski, tuntematon, Aarre Nyman (Niinineva), Voitto Viinikainen ja Olavi Tyrväinen (valitettavasti nimiä on yhdeksän, poikia kymmenen - yksi nimi puuttuu - jostakin kohtaa). Takarivissä vasemmalta: tuntematon, Lasse Manninen, Kauko Ursin, Olli Hokkanen, Lauri Karjalainen, Väinö Lahikainen, Veikko Strömberg (Virtakallio), tuntematon, Eino Laitinen ja Arvo Unhola. Sotavuosiksi 1939-45 pojat olivat jo varttuneet rintamaikään ja muutamia heistä kaatui sodassa. Taustalla näkyvä rakennus on Penttisen majatalo. Amanda Penttisen omistama 'Kangasniemen majatalo' 1910- ja 1920-lukujen taitteessa 'Pirtin' pohjoispuolen naapuritontilla. Kuva 'Perinnealbumista' (1979). Vilho Manninen muisteli v.1978 kirjassaan "Kotipuolen raitit" Penttisen majataloa 20-luvulta seuraavasti: Seurojentalon lähinaapuri oli kestikievari, jota ylläpiti tukkiasioitsija Eemil Penttinen oman perheväkensä kanssa. "Nii män yö ku Penttise yö halakopino solassa" oli kylällä sananpartena, jos jollakin sattui olemaan aihetta kerskata kohmelopäissään maanantai- tai sunnuntaiaamuisin. Kukaan ei voinut kuitenkaan selittää, kenestä Penttisestä oli sananparsi tehty.

P Nykyisen "Pirtinpuiston" alue kuvattuna ilmeisesti vuonna 1915 (valokuvaan kirjoitettu "24.8.1915"). "Pirtti" ja Penttisen majatalo olivat tuolloin kolmelta suunnalta Puulan saartamia ja nykyinen rantatorinkin alue oli tuolloin lähes järven peitossa. Nykyinen "Pirtinpuisto" sijaitsee siis kuvassa näkyvällä "Pirtin" ja majatalon niemikannaksella. Niemi jatkui vielä kuvasta vasemmalle Sanni Seppäsen mökille. Tämän kuvan taakse on merkitty vuosiluku "1925", johon kannattaa suhtautua pienin varauksin. "Pirtinpuiston" alue erottuu selvästi rajautuneena "Pirttiin", vapaakirkon rakennukseen ja Husson taloon. Satama-aluetta hallisevat vielä kangasniemeläisten kauppojen rantamakasiinit, joihin laivat toivat tavaratäydennyksiä (myöhemmin autokuljetuksien alkaessa makasiinit purettiin tarpeettomina ja Kangasniemen kirkonkylän satama-alue menetti hallitsevan asemansa ihmisten kokoontumispaikkana ja markkina-alueena). Nykyinen torialue oli tuolloin vielä isompi kenttä, jossa pidettiin mm. urheilukilpailuja. Vilho Manninen muistelee kirjassaan 'Kotipuolen raitit' 1920-30-lukujen ajoilta 'rantakentän' levottomiakin tapahtumia seuraavasti (1978) - epäselväksi on kuitenkin avustajillemmekin jäänyt, mitä taloa Manninen erityisesti kuvailee: Rantakentän laidassa sijaitsi yksi talo, joka aikanaan monien vuosien aikana vaihtoi usein omistajaa. Talo vaikutti lähiympäristöineen varsin levottomalta, varsinkin kihupyhinä ja markkina-aikoina. Talossa kävijät, niin vieraat kuin omatkin ihmiset, viljelivät viinaa ja päihteitä mainittuina kihuaikoina. Pihan poikki riitti juoksijoita tuvan, ulkorakennuksen ja käymälän välillä tuhkatiheään, aivan kuin heillä olisi ollut ruikkutauti vatsanpohjalla. Joukkoa oli vaikka millä mitalla enemmän tai vähemmän tuutingissa. Vislattiin ja huudettiin ja jytä kuului talon sisältäkin. Jotkut piiskasivat hevostaan pihanperällä juovuspäissään. Talon sisällä nautittiin mitä nautittiin, pontikasta lähtien, ja apteekista löytyi lisää roppia, vaikeampaankin hammassärkyyn, monipuolinen valikoima tippoja, pärekorintipoista hokmanniin. Talon omistajina olivat yhteen aikaan Pylvänäiset, ja eräänä aikana sen haltijoina olivat Nikkiset, joilla oli paljon lapsia, pieniä tummia Nikkisiä. Varsin romanttista tarinaa syntyi herrasta ja hänen sivupartneristaan leskinaisesta. Olipa hän kenen kanssa tahansa, niin siitä tarinaa liikkui. Kun kylä ei ollut sokkeloinen ja varsinkin kun kesällä oli valoisaa niin romantiikka paistoi ympäristöön.

Q 'Satamatietä' on nyt edetty toriaukiolle sataman kohdille - näihin kahteen "torikuvaan" on kirjoitettu aikoinaan vuosiluvuksi "1920", mutta todennäköisesti oikea ajankohta on hieman myöhäisempi ... ehkä 30-luvun puolellekin asti. (vrt. tämän sivun kuva "N"). Ylempi kuva on otettu silloisen apteekkirakennuksen edessä olleen suuremman aukion keskeltä (nykyisen Puula Sportin edestä, Lahikaisen talon torikulman paikkeilta) ylös "Toritietä pitkin" silloiselle koulumäelle (Osuuskaupalle ja "Otonkulmalle" siis nykyisin). Toriaukio oli tuolloin suurempi, koska Lahikaisen talon tontti oli vielä rakentamaton. Oikealla taustalla näkyy iso valkoinen koulurakennus, jonka edessä oikealla Elvi Laitisen (Laakso) ulkorakennus. Koulun edessä näkyy osin risuaidan peittämänä "koulun sauna". Kuvan keskiosaa hallitsee (nykyisen "Työvoimatoimiston" pihan kohdalla) koulun iso ulkorakennus. Sen takaa vasemmalta pilkistää vielä pienempi koulun ulkorakennus (kellari). Kuvan vasemmassa reunassa näkyvä valkoisen puutalon pääty kuuluu rakennukseen, mikä sijaitsee ent. "Lahtosen apteekin" (nyk. Reinikainen) paikalla. Puurakennuksessa ehti aikoinaan toimia mm. "Roposen kauppa", kunnankirjasto ja eläinlääkärin (Veikko Rajas) asunto. Aivan ylemmän kuvan vasemman reunan ulkopuolella olisi sijainnut kuin "keskellä nykyistä Toritietä" pitkittäin alas rannalle sijainnut ns, "Kassantalo", jossa toimi Osuuspankki ja koulukin hetken aikaa. Vuokralaisina talossa asuivat mm. Aada Pulkkinen, Anna Laitinen ja Väinö Laitinen. "Toritie" kulki ko. rakennuksen molemmilta puolilta alas torirannalle. Alemmassa kuvassa näkyy oikealla Elvi Laitisen (nykyinen Laakso) talo, jota on myöhemmin laajennettu hieman kuvan ottosuuntaan. Kuvassa talon ulkorakennuksen edessä näkyy vaalein "suojin" peitettyjä halkopinoja. Lahikaisen talo kulmasta puuttuu vielä kokonaan ja sen paikalla oli kuvan ottoaikaan eräänlainen "markkina-aukio". Satamatie lähtee kirkkoa kohti aivan kuvan oikeasta reunasta. Apteekkirakennuksen räystäsvarjo näkyy kuvan etualalla. Varsinkin laivojen saapumisaikaan paikalle oli kokoontunut usein paljonkin ihmisiä. Varsinaisia "myyntikojuja" kuvassa näkyy kuitenkin vain yksi tolpan takana. Koulun sauna näkyy hieman kuvan vasenta reunaa hallitsevan koulun ulkorakennuksen oikean kulman takaa. Vasemmassa reunassa näkyy vielä hiukan toinen koulun ulkorakennus. Tarkkaan näitä kahta kuvaa tutkiessa havaitsee, että ne eivät ole aivan "peräjälkeen" otettuja: ikkunoissa ja halkopinossa on pieniä muutoksia ja puuttuuhan alemmasta kuvasta pylvään juurelta väliaikainen myyntikojukin. (22.4.2011 saatuja lisätietoja ja tarkennuksia): 'Laakson talona' tunnetussa rakennuksessa toimi 1930-luvulla Elvi Laitisen kahvila, jonka tuoreiden pullien tuoksu aamuisin on jäänyt koulumatkalaisten mieliin. Tauno Kuitunen jatkoi rakennuksessa ja laajensi kauppaansa varten v.1936 tiloja. Aira ja Toivo Laakso ostivat talon v.1965. He pitivät urheilu- ja radioliikettä viereisessä Ikosen maatalouskaupan eteläkulmassa. He pitivät Pekkalan piharakennuksessa liikkeensä varastoa. Laakson liikkeessä myytiin mm. polkupyöriä, aseita ja radioita. Vilho Manninen muistelee kirjassaan 'Kotipuolen raitit' 1920-30-lukujen ajoilta Kangasniemen markkinoita seuraavasti (1978): Markkinoita pidettiin vielä kylässä nuoruusaikanani joka syksy kahtena peräkkäisenä päivänä. Renkien ja piikojen pestausmarkkinat kuuluivat samaan yhteyteen. Varsinainen markkinapaikka oli rantakentällä (eli toriaukiolla). Kylään oli saapunut kauempaakin maakunnan alueelta markkinakansaa, joita oli majoittunut kyläläisten asuntoihin, kun yksi majatalo ei riittänyt. Kentällä oli myyntikojuja, helppoheikkejä, valokuvaajia, posetiivareita ja kaikenlaisia huiputtajia. Tietenkin liikkeellä oli juopuneita, heidän virvoitusjuomanaan heikompien juomien ohella pontikka. Tippojen myynnillä lähellä markkinapaikkaa hankki apteekki. Poliisit metsästivät varkaita ja viinanmyyjiä. Jotkut pidätetyt vastustivat poliisia viimeiseen saakka suomalaisella jääräpäisyydellä ja sitkeydellä, uskomatta siinä rytäkässä jäävänsä toiseksi. Putka oli markkina-aikana tavallisesti ylikuormitettu, seinät pullollaan. Lentäviä oli paikallisten apuna. Putka oli osuuskaupan kellarikerroksessa, josta eräänä markkinayönä ryntäsi kokonainen kännijengi ulos suurella rytinällä työntäen putkan ovet raameineen säpäleinä ulos. Rytäkästä riitti ihmettelemisen aihetta ja tarinaa pitkiksi ajoiksi. Sananparreksi jäi lausahdus: 'Kymmenen miestä ja Skarpin poika'. Markkinoiden lopulla karjanostajat kokosivat kylästä eläimet samaan laumaan ja värväsivät monia kuljettajia jalkapatikassa ajamaan karjaa kohti Mikkeliä, jonne oli runsaat 60 kilometriä matkaa. Vaikeuksiakin paimenmatkoilla oli, kun tiellä oli vastaantulevia ajoneuvoja ja muita tulijoita. Eräs kertoi paimenmatkan jälkeen homman olleen hyvin raskaan sään ja eläinten käyttäytymisen takia.

'Husson talo': R) Tämä kuva on peräisin Hussojen suvun kuva-albumista. Kuvan järjestivät käyttöömme Anita Konttinen ja Satu Kontio (molemmat siis 'Husson sukua') syksyllä 2010. Kuvan päälle on aikoinaan kirjoitettu: 'Pappa, Eero, Hertta ~ 1934'. Ovenpielen kellon alla olevasta kyltistä erottuu vain kolmella rivillä olevien sanojen alkuosat: Harjun---- Kehruute --- Asia----. Kuvaan kirjoitettuna 'Pappa' tarkoittaa tässä kelloseppä Pekka Hussoa, jonka pojan Aarnen lapsia ovat kuvan Eero ja Hertta. Mandi, Hertta ja Kaino Husso kotitalonsa edustalla v.1934 (Konttinen/Kontio, os. Husso - 2010/11). Satamatien arkielämää vuonna 1938. Kuva on Hussojen perhealbumista - kuvateksti: 'Äiti, Hertta ja minä v.1938'. Vasemmalla 'Laakson rakennus', jonka omisti 30-luvulla vielä Elvi Laitinen ja sittemmin kauppias Tauno Kuitunen. Kyseisen liikkeen avoimen ovan takaa näkyy naisten vaatteita 'ulkohenkarissa'. Niiden takana Ikosen Satamatien liikerakennus. Oikealla Betania ja Hussojen talo jää kuvasta oikealta sivuun. Olisi mielenkiintoista saada lukea tuo kyltti Betanian kulmalla. (Konttinen & Kontio, os. Husso - 2010/11). Betanian takaa näkyy Ida Huiskosen kahvilarakennus ja mitä ilmeisemmin Ikosen liikerakennuksessa toimi tuolloin 'matkahuolto', ainakin silloisen muodin mukainen 'linjabiili' paikalla näkyy seisovan. 'Pappa' eli Pekka Husso kuvattuna ovensuussa v.1944. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen/Kontio 2010/11). 'Mummo ja Pappa' eli Pekka ja Elviira Husso kuvattuna 1940-luvulla. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen/Kontio 2010/11). Eero ja Siiri Husso kuvattuna v.1944. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen/Kontio 2010/11). Eero Husso kuvattuna 1940-luvulla (Konttinen/Kontio 2010/11). Pressun alla takana taitaa olla auto. Hertta ja Anita Husso kuvattuna vuonna 1948 omassa pihapiirissä (Konttinen/Kontio 2010/11). Taustalla majatalon rakennuksia. 'Anita, äiti ja Raija' kuvattuna vuonna 1948 Husson talon seinustalla (Konttinen/Kontio 2010/11). Tämän kuvan tekstinä: 'Neljä sukupolvea Hussoja' (Konttinen/Kontio 2010/11).

S) Tämän maalauksen Kangasniemen silloisen apteekin edustan torialueelta maalasi v.1918 Kangasniemen ensimmäisen apteekkarin Georg Alfred Ekelundin poika Ragnar Ekelund (=Karl Selim Ragnar Ekelund, 1892-1960). Maalauksen rakennusten vertailu ylläoleviin torikuviin 30-luvulta tuo mielenkiintoisia yhteyksiä, joskin tarkkojen yksityiskohtien "nimeäminen" onkin vaikeaa - käyttihän Ekelund maalauksissaan runsaasti myös sitä kuuluisaa "taiteilijan vapautta". Ragnar Ekelund on esitelty tarkemmin omalla sivullaan sivun #28 yhteydessä. Tälle lännestä otetulle kuvalle antaa hyvän ja tarkan ajoituksen kuvan vasemmassa alareunassa näkyvä "Kangasniemen Yhteiskoulun" uudelta näyttävä rakennus, joka aloitti toimintansa syyslukukauden alussa v.1934. Rannalla erottuu hyvin "Pirtti" ja sen oikealla puolella samansuuntaisina Suurosen ja Ikosen makasiinit (Ikonen järven puolella). "Toritie-aluetta" hallitsee ns. "Kassantalo" ~ pitkittäin alas rantatorin suuntaan sijainnut valkea puurakennus. Apteekki näkyy aukion oikeassa kulmassa ja sen edessä "Pyykkösen talo". Kuvan vasenta reunaa hallitsee (ent. "Siwan" paikalla) vaalea koulurakennus, jonka iso ulkorakennus näkyy "Kassantalon" vasemmalla puolella. Osuuskaupan rakennus näkyy "Toritien" yläpäässä. Autiolla torialuella näkyy kuvassa muutama myyntikoju tai "kioski". Torialueella oli 30-luvun loppupuolella puolentoista metrin etäisyydellä toisistaan Iida ja Eemil Seppäsen (äidin ja pojan) kioskit. Pojan etunimi on esiintynyt puheissa usein muodossa 'Eemi' ja kirjoitettu myös muodossa 'Emil'.

T) Torialueella oli 30-luvulla puolentoista metrin etäisyydellä toisistaan Iida ja Emil Seppäsen (äidin ja pojan) kioskit. Kuva on 'Perinnealbumista'. Kioskien "suosio" oli suuri, sillä asiakkaina olivat mielellään juuri rannan toriaukiolla aikaansa porukoissa viettävät kirkonkyläläiset ja myös laivarannan matkustajat. Emil Seppäsen kioskin "myyntivalttina" olivat keitetyt kananmunat, joiden hyvä menekki näkyi aikalaisten muisteluiden mukaan siitäkin, että kioskin lähellä toriaukio oli usein valkoisenaan kananmunien kuorista. Kioskin tiskillä oli iso avoin suola-astia, johon asiakkaat kuorimansa keitetyt kananmunat "kastoivat". Emil Seppäsen kioskin erikoistajouksiin kuuluivat myös "Eemin pitkät piirakat ja lämmin rusinasoppa". Olipa "Risa-Askollakin" tapanaan piipahtaa Emil Seppäsen kioskilla. Kerran Asko oli kioskin "etupenkillä" huseerannut aikansa mitään ostamatta ja Emil oli alkanut tuskastua - "Risa-Asko" kun tahtomattaankin - olemuksellaan - esti arempia asiakkaita lähestymästä kioskia. Olipa Emil lopulta Askolle uskaltautunut sanomaan, että hän voisi varmaankin jo ystävällisesti siirtyä kioskin luukulta jonnekin muualle asioitaan toimittelemaan. Vastaus oli "Risa-Askolta" tullut heti: Pysy apina kopissas! Emil Seppäsen oman limonaditehtaan tuotteen pulloetiketti - kuva 18.6.2010 ('S&J'). Aikalaiset muistavat Niilo Laukkarisen joutuneen Emil Seppäsen kanssa kioskilla joskus 'eripuraan' ja kun Niilo sitten oli joutunut sivusta kuuntelemaan muiden kioskiasiakkaiden vuolaita kehuja Emilin omatekoisesta limonadista (ehkä juuri 'Railaporeesta'), oli Niilo esittänyt oman 'poikkitieteellisen analyysinsa' kyseisestä juomasta: Kun laittaa sokerin takapuoleen ja ui Saksanniemen rantaan, niin koko Puulavesi on kuin Eemin limonadia! Lisäkuvia Emil Seppäsen limonadituotannosta. Ritva Peltola o.s. Heiskanen lähetti tämän Seppäsen kioskikuvan 15.9.2008: (Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 15.9.2008): Tässä kuva Eemi Seppäsen kioskista ranta-aukiolta. Tällaisena sen muistan itsekin 1950-luvun puolivälistä. Kuvassa seisomassa linja-autonkuljettaja Otto Valkonen, tunnistamaton, palokunnan tarpeistonhoitaja Eino Laitinen, palopäällikkö Arvi Heiskanen (isäni) ja tunnistamaton. Hokan kylän perinnekirjasta (1988) löytyy mielenkiintoinen tieto Emil Seppäsen 'kioskirakennuksen' viimeisistä vaiheista (Eemil Pauninsalo): Albin Möttö, paikkakunnalla "Repsa-Möttö", kierteli Hokan, Ukonniemen ja Mannilan kylällä vuosikymmenien ajan, asui vähän paikassaan, eikä liiemmin kysellyt saisiko asua, jäi vaan taloon - oli aikansa ja muutti pois, tuli taas jne. Albin osti 1950-luvulla Emil Seppäseltä Kangasniemen kirkonkylän rantatorin varrelta kioskin, jossa Seppänen oli useamman vuosikymmenen ajan kioskimyyntiä harjoittanut. Hän kuljetti sen Puulavedellä Simpiänrannan edessä olevalle Anninkallio-nimiselle saarelle, rakenteli saareen hieman peltoa ja kasvatti niissä muutaman kerran viljaa sekä pellavaa. Kun Anninkallio-saaressa oleva viljelysala oli kivikoiden keskellä, josta vesi ei tahtonut lähteä, teki Albin ojaa kallioon polttaen puita kalliolla, jolloin kallio kuumeni ja jäähdytti sen äkkiä kaatamalla vettä päälle ja ojaa syntyi. Yhtäjaksoisesti hän ei mökissään kaun asunut, kiertolaisen veri veti kylille. Hän otti soittopelit mukaan, meni taloon, laittoi penkille 'rammarin' soimaan ja siinä sivussa esitteli hankkimiaan pienkoneita, väliin hän soitteli huuliharpullaan. Viime sotien aikana 1939-44 ja joitakin vuosia niiden jälkeen Albin oli kylän musiikillinen viihdyttäjä. Annankallio-saaressa hän asusteli 1960-luvun puoliväliin, josta ajasta osan Myyräsaaren Kuitusilla. "Repsa-Mötöstä" sanottiin: "Ruoka kyllä maistuu, mutta työ on kuin tervaa". Tämä valokuva Albin Mötöstä on peräisin samaisesta Hokan perinnekirjasta mukavalla kuvatekstillä: Puulaveden rannalla Albin Möttö, koira ja gramofoni. Albin Möttö avioitui Kangasniemen vanhainkodissa asuessaan vielä yli 70-vuotiaana. Morsian - yli 70-vuotias hänkin - oli ilmoittanut hääkahvia juotaessa vieraille, ettei 'naimisiin meno ollut mikään pakkonaiminen'. (MS, sähköposti 9.3.2009): Albin Möttöjä löytyi Kangasniemen 1900-luvun kirkonkirjoista vain yksi, joten hän lienee tämä luusniemeläisen Hilma Mötön au-lapsi. Albinin äiti oli ilmeisesti jo lapsesta lähtien kuuromykkä. Hän synnytti 3 au-lasta ennen joutumistaan hoidokiksi Leppäniemeen. Viimeinen lapsista, Lauri Armas, syntyi Leppäniemessä. Albinia ei löydy kastettujen luettelosta, mutta lastenkirjassa kyllä. Hilma Israelintytär Möttö s. 29.11.1874 Luusniemi 3, k. 9.3.1953 Hokka 6, Leppäniemi. Lapset: Otto Möttö , s. 18.1.1899 Luusniemi Albin Möttö , s. 25.11.1904, elossa 1970+. Sulo Möttö , s. 7.1.1907 Harjunmaa 4 Lauri Armas Möttö , s. 28.6.1914 Hokka 6, Leppäniemi.

U) Tässä vuonna 1930 otetussa koulukuvassa yhteiskoulun luokka on ulkona piirustustunnillaan. Paikka on vaikea varmistaa juuri torinranta-alueelle, mutta kuvassa vasemmalla seisova nuorukainen Kaj Sandelin kuitenkin ehti viettää lyhyellä Kangasniemen ajallaan aikaansa juuri tori- ja ranta-alueella, olihan hänen isänsä Max Runar Sandelin v. 1929 muuttanut nimenomaan torinkulmalle apteekkariksi (perhe asui apteekin talossa). Kaj Sandelin oli tullut yhteiskouluun v.1929 (syntyi Simossa v.1913). Hänen elämänsä päättyi kuitenkin varhain - 9.3.1931 hän kotona sattuneen riidan yhteydessä joko ampui itsensä apteekkikotinsa portaikossa tai ase laukesi vahingossa. Hilja Karhula (o.s. Reinikainen) kirjoittaa "Kangasniemen yhteiskoulu 1925-50"-kirjassa lyhytaikaisen luokkatoverinsa muistokirjoituksessa seuraavasti: Me kaikki ihailimme Sinua, moitteettomassa asussasi olit kuin eri rotua joukossamme. Usein ajattelin, että Sinulla varmaan on ihana, menestystä täynnä oleva elämä edessäsi. Olithan varakkaan ja arvostetun perheen ainoa lapsi ja huomattavan komea poika. Vähän me ihmiset tiedämme toisistamme, minä tuskin vaihdoin sanaakaan kanssasi koko lyhyenä luokkatoveruutemme aikana. Eräänä aamuna kouluun tullessani oli vastassa jähmeitä kasvoja, itkettyneitä silmiä, pelkoa ... kuiskittiin: Kaj on poissa, Kaj on kuollut, Kaj on ampunut itsensä. Se oli kuin moukarin isku. Olimme järkytyksestä lamaantuneita. Emme vielä voineet uskoa todeksi luokassamme olevaa tyhjää paikkaa. (Kuvattu Kangasniemen vanhalla hautausmaalla pitkäperjantaina 14.4.2006)