A Nämä kaksi kuvaa lähetti Arvo Paappasen tytär Tuula Laitinen 27.12.2008. Kuvat ovat Arvon 'nuoruudenalbumista'.

Pienemmän kuvan taakse on kirjoitettu: 'Hilma Helander om sukua Laukkarinen'.
Isomman kuvan taakse on kirjoitettu: 'Muistoksi Ainikille, Tyyne'

Näillä 'johtolangoilla' lisätietojen saanti lienee mahdollista?

(Tuula Laitinen, sähköposti 1.1.2009): Kuvan takana tosiaan luki, että 'Ainikille'. Hän on äitini os. Laitinen, jonka hänen ystävänsä siellä Kangasniemellä tunnistavat juuri tuosta nimestä. Myöhemmin nimi on kirkonkirjoissa muuttunut Annikiksi. Hänkin on jo pois nukkunut.

B Nämä kuusi henkilökuvaa ovat kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947', missä historiikin kirjoittajana toimi Wiljam Sarjala.

Lauri Laitinen, syntynyt 4.2.1900 Kangasniemen Pölläkällä vanhan osuustoimintaveteraanin Antti Laitisen poikana. Haavoituttuaan erittäin vaikeasti vapaussodassa ja jäätyään osaksi invalidiksi katsoi hän voivansa elättää itsensä paremmin kauppa-alalla kuin maataloustöissä.
Hännilän sivumyymälän hoitajaksi hän tuli 8.11.1923 oltuaan sitä ennen muutamia kuukausia pääkaupalla harjoittelijana.
Lauri Laitinen on suora ja uskollinen kauppamies. Tehtävissään hänellä on määrätietoista vakavuutta kuten hänen omaksumassaan elämänkatsomuksessakin, mutta iloisuus ja vilpitön leikinlasku saa aina sopivassa tilaisuudessa sijansa hänen palveluksessaan asiakkaittensa hyväksi (WS, 1948).

Väinö Tyrväinen, syntynyt 18.8.1897. Hänkin kangasniemeläisiä. Omaksuessaan jo nuorukaisena osuustoimintahenkeä ja nähdessään syntymäkotinsa lähiympäristössä myös tuloksia yhteistyöstä, hän päätti lähteä osuuskauppa-alalle ja otti apumiehen toimen vastaan jo v.1924 osuuskaupassa, ensin pääliikkeessä ja 15.9.1924 Tahkomäen sivumyymälässä, joka sijaitsi hänen syntymäkotinsa naapurissa. Monipuolisena osuustoimintamiehenä on Tyrväinen työskennellyt paljon kotikulmakuntansa hyväksi.
Käytännöllisenä maanviljelijänä tietää hän hyvin mitä tarvikkeita juuri maamies tarvitsee ja mitä osuuskauppa kykenee toimittamaan. Tämän puolen tunteminen on erittäin arvokas apu siinä tehtävässä, jota Väinö Tyrväinen myymälänhoitajana suorittaa (WS, 1948).

John Telatie (entinen Thompson), syntynyt 2.9.1902. Jokainen Kangasniemen Osuuskaupan asiakas tuntee Telatien, tämän touhukkaan ja hyväntuulisen myyjän, joka on hoidellut pitkän työpäivänsä aikana monenlaista 'salkkua'. Kangasniemen Osuuskaupan palvelukseen hän tuli 1.6.1926. Toimitusjohtajan oikeana kätenä on "Joni" moneen otteeseen joutunut olemaan ja jotain olennaista puuttuisi Kangasniemen Osuuskaupan päämyymälästä, ellei siellä vilahtelisi Telatien tuttua olemusta (WS, 1948).

Matti Manninen, syntynyt 12.5.1891, on myös Kangasniemen miehiä ja antanut elämänsä parhaat vuodet tämän liikkeen hyväksi. Hän tuli 1.2.1923 Tahkomäen sivuliikkeen hoitajaksi, ollen siinä puolisen vuotta. Toimittuaan välillä yksityisalalla hän 30.7.1924 tuli Kutemajärven myymälän hoitajaksi, jossa toimessa oli 1.5.1929 saakka.
Tällöin siirtyi Manninen Hankasalmen Osuuskaupan palvelukseen Niemisjärvelle. Kun Hokkaan avattiin 15.2.1937 sivumyymälä, saatiin sen hoitajaksi Manninen. Hänen vastuullaan on sanotun myymälän hoito edelleen (1948), vaikka sotavuodet toivatkin hänet päämyymälään. Matti Mannisessa tuntevat asiakkaat palvelushaluisen ja nopeaälyisen kauppamiehen ja antavat täyden tunnustuksen sille työlle, jota hän on liikkeen hyväksi suorittanut (WS, 1948).

Urho Lappalainen tuli Kangasniemen Osuuskaupan johtoon 21.3.1940 hänen Lauri-veljensä siirryttyä Kausalaan. Lauri oli palvellut johtajana vuodet 1923-40.
Urho Lappalainen tuli Kangasniemelle Joutsan Osuuskaupan johtajan paikalta ja hän toimi Kangasniemen johtajana hieman yli 6 vuotta, josta ajasta kuitenkin maanpuolustustehtävät veivät suuren osan.
Urho Lappalainen oli Kangasniemellä toiminut jo aiemminkin, sillä hän oli ollut Läsäkosken sivumyymälässä vuosien 1928-29 aikana.
Kesällä 1946 lähti Urho Lappalainen Kangasniemeltä Toijalaan sikäläisen Osuuskaupan johtoon.

Pauli Lappalainen tuli kesäkuussa 1946 kahden veljensä arvokkaan työn jatkajaksi Kangasniemen Osuuskaupan johtajaksi. Hän oli toiminut pääliikkeessä myymäläapulaisena jo vuosien 1927-28 aikana.
Johtaja Pauli Lappalaista kohtasi jo ensimmäisenä toimintavuotena vakava vastoinkäyminen, kun tulipalo tuhosi 12.12.1946 päämyymälän ja samalla hänen perheensä kodin ja omaisuuden (Tiedot: W.Sarjala, 1948).
Pauli Lappalaista seurasi Kangasniemen Osuuskaupan johtajana v.1951 Vilho Karhu.

Kangasniemen Osuuskaupan johtokunta 1948 ~ Vasemmalta konstaapeli Aarne Tyrväinen, toimitusjohtaja Pauli Lappalainen ja taloustirehtööri Fabian Toivakka. Kuva kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947'.

Kangasniemen Osuuskaupan hallintoneuvosto 1948:
Istumassa vasemmalta: Hertta Patrikainen, Ida Heiskanen, Akseli Viinikainen, N.J.Langinkoski ja herastuomari Antti Laitinen.
Heidän takanaan vasemmalta: Oskar Kyröläinen, Eino Hokkanen, Toivo Ylönen, Eino Pylvänäinen, Juho Sappinen, pankinjohtaja Reino Tenhola, tilanhoitaja Emil Pyykkö ja maatalousneuvoja Viljam Sarjala. Kuva kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947'.

Kangasniemen Osuuskaupan naistoimikunnan jäsenet 1948:
Vasemmalta Hertta Patrikainen, Hilda Tyrväinen, Martta Kinnunen (puh.joht.) Martta Saksa (sihteeri) ja Hilja Pynnönen. Kuva kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947'.

C Tämä kuva on peräisin Kangasniemen seurakunnan arkistosta. Kyseessä lienee kirkkovaltuusto. Ajoitus ei ole tiedossa.

Vakituinen avustajaryhmämme on tähän mennessä (5.1.2009) tunnistanut seuraavat henkilöt kuvasta:
Eturivissä viisi henkilöä ~ vasemmalta kolmas Lauri Pynnönen, neljäs Viljami Mutikainen ja oikeassa reunassa Matti Tukia.
Takarivissä kahdeksan henkilöä ~ vasemmalta kolmas Lauri Riihiaho, neljäs Malakias Ahoharju, viides ehkä Eino Hokkanen (?), seitsemäs Edvardt Pynnönen ja kahdeksas (takana äärioikealla) Tapio Ikonen.

(Marketta Wessler, sähköposti 3.4.2009): Kuvassa on Mutikaisen ja Tukian välissä silloinen nuorisopastori (myöhemmin yhteiskoulun rehtori) Mikko Mielonen.

(Jouko Hokkanen, sähköposti 6.11.2013): Eturivissä kolmas vasemmalta on Soini Häkkinen (Mäenkylästä). Sukulaismies, siksi tunnistin.

D (MS, sähköposti, kuvat ja teksti, 8.2.2009):
Kuvassa kansanparantaja Serafiina Antintytär Manninen (s. 30.11.1846 Pylvänälä 4, k. 13.11.1926) ja tyttärentytär Mirjam Laaksonen (s.1912 - k.1928).
Serafiina oli vain 5 kk ikäinen, kun hänen 25-vuotias isänsä Antti Manninen hukkui. Nuori leski Anna Hokkanen ryhtyi elättämään itseään ja orpoa tytärtään piikana Pylvänälän, Suurolan ja Mannilan taloissa.
On vaikea tietää, mistä Serafiina sai lääkitsemisen taidon ja opit. Olettaa voi, että kiertäessään äitinsä mukana talosta toiseen Serafiinan mieleen jäi erilaisia keinoja hoitaa sairauksia ja vaivoja.
Serafiinalle ja miehelleen Benjam Pynnöselle syntyi 10 lasta, joten parantajan taidoille oli jatkuvasti käyttöä. Usein oli perheessä sairautta eikä muuta keinoa ollut kuin omin avuin yrittää selviytyä märkivistä haavoista, paiseista, ihottumista, mahavaivoista ym.

Kuvassa Serafiinan aito 'taikakalu' ~ laite, jolla lääkekasvit hienonnettiin ja sekoitettiin . Litteän varsiosan päällä Serafiina murskasi kasveja ja sekoitteli kupissa rohtoja ja voiteita. Märkivien haavojen, ihotautien ja paiseiden hoidossa kasvien antiseptinen vaikutus oli todellista. Jos polvi on kipeä, raparperin lehti auttaa!
Serafiinan tytär, isoäitini Hilma, sai oppinsa äidiltään ja oli hyvin taikauskoinen. Polulla ristissä olevat risut, harakan raakkuminen, musta kissa ym. enteet tiesivät onnettomuutta, jopa kuolemaa.
Kun kotini pihamaalle ilmestyi eräänä kesänä käärme, Hilma oli varma, että siitä ei hyvää seuraa. Muistan, miten meitä pelotti. Samana kesänä sattui eräs ikävä juttu äidilleni. ”Sitä se tiesi!” sanoi Hilma.
Kipeisiin silmiin piti kerätä vaahtoa järven rannalta ja sivellä sitä luomiin. Tulehdus lähtisi.
Minulla oli lapsena käsissäni paljon syyliä. Mummo sanoi niiden häviävän vanhalla luulla hieromalla. Tein ohjeen mukaan. Hieroin syyliä ja heitin luun olkapään yli taakseni. Unohdin koko asian, kunnes muutaman viikon päästä huomasin kaikkien syylien hävinneen.
Hilma itse piti keväisin tyynyn alla leivänpaloja, joita piti ehtiä syödä ennen käen ensimmäistä kukuntaa. Jos käki eli ”paskalintu” ennätti kukkumaan ennen leivän syöntiä, se tiesi sairautta ja kaikkea pahaa koko kesäksi. Tämä tapa oli mummon versio muuallakin Suomessa tunnetusta ns. variksenpalasta, joka oli varotoimenpide pilaajalintuja vastaan, joihin käki kuului.

E Tässä kuvassa musisoi 'Kangasniemen jousiorkesteri', jonka kokoonpano oli vasemmalta lukien:
Armas Nyman (johtaja), Edvard Niemimaa, J.E.Hedman, Juho Roponen, Kaarlo Jung ja Felix Suuronen.

Kuva on Vilho Mannisen kirjasta 'Kotipuolen raitit' (1978), jossa kirjoittaja muistelee jousiorkesteria seuraavasti:
Kanttorinvirkansa ohella Nyman johti jousiorkesteria, johon kuuluivat mm. seuraavat jäsenet: opettaja Edvard Niemimaa, apteekkari J.E.Hedman, Juho Roponen, Kaarlo Jung ja Felix Suuronen. Nyman oli säveltänyt mm. opettaja Frans Salojärven sanoittaman 'Kangasniemen marssin'.

F Tässä kuvassa esittäytyy poliisiunivormussaan Kangasniemen Hokassa syntynyt Vilho Manninen, joka vietti Kangasniemen kirkonkylällä nuoruusvuotensa sijoituslapsena kiertokoulunopettaja Henriikka Mannisen luona. 30-luvun alkupuolella Vilho lähti kirkonkylän kellomestari Juho Moilasen opein Mikkeliin tavoittelemaan työuraa 'viisareiden, vieterien ja rattaiden parissa', mutta työlääntyi muutamien työharjoitteluvuosien jälkeen ja jatkoi elämänuransa etsimistä mm. kävelemällä Kotkaan merimiehen työpaikan saadakseen, mutta lamavuosina ei paikkaa löytynyt ja niin Vilho käveli Mikkelin rataa pitkin Kotkasta takaisin kotikirkonkyläänsä asti.
Myöhemmin Vilho joutui Rajajoen sillalla sodan ensimmäisenä päivänä sotavangiksi ja vuosien ankarien vankeusvuosien jälkeen (mm. Gornilovan sotavankileirillä) oli lopulta edessä paluu kotimaahan. Hänen kohtalostaan ei kotirintamalla ollut varmuuta ja niin kaikkien koettujen kärsimysten lisäksi avioliittokin oli täällä päässä mennyt vankeusvuosien aikana 'unohdukselle'.
Työuransa Vilho Manninen teki poliisina Helsingissä kunnostautuen pitkien matkojen juoksijana ikäsarjoissakin.
Eläkevuosillaan Janakkalassa Vilho alkoi innostua entistä enemmän kirjoittamisesta ja hänen tililleen tuli jo mainitun muistelukirjan lisäksi teokset 'Uunierakko' ja 'Rajajoki'.
Tällä sivustollamme olemme saaneet Vilho Mannisen muistelemista Kangasniemen 20-luvun oloista korvaamatonta lisätietoa kokonaisuuden tukirakenteiksi tuolle ajalle.

Tässä kuvassa Vilho Mannisen äiti, Silja (Sesilia) Manninen - Taneli ja Anna-Leena Mannisen tytär (s.4.7.1891-k.9.3.1931).

Vilho Manninen kertoo syntyneensä Hokassa, Rasikankaan Käikkälän savusaunassa:
Onneni oli alkaa ottaa ensiaskeleitani nokisen pirtin lattialla, myöhemmin kisaillen pihanurmen tantereella kaikenikäisten kasvinkumppanien kanssa. Sain kasvaa ja varttua onnellisena aikana. Kirkkaan Puulaveden siniset laineet. metsät ja niityt, sateet ja auringon säteet elin aitoina ja antoisina. Sitä ei maailman meno, eivät suuren maailman sodatkaan, sanottavimmin haitanneet. Ei sinne sellainen kuin sota ulottunut.

G Tässä Vilho Mannisen kirjassa 'Kotipuolen raitit' julkaistussa kuvassa istuu kangasniemeläisiä miehiä 21.8.1954 kirkon penkissä Kangasniemen seurakunnan 300-vuotisjuhlan vietossa. Heistä olisi varmasti mahdollista tunnistaa joitakin henkilöitä?