A) Kangasniemen vanha kunnantalo valmistui v.1897. Sitä vastapäätä - entisellä Olof Fredrik Niirasen tontilla - sijaitsi 1910-luvulta aina 1930-luvun alkupuolelle asti leipuri Oiva Marttisen liike- ja asuintalo ("Oivan Pakari"). Sitä ennen paikalla oli jo ehtinyt toimia aivan 1900-luvun alkuvuosina Antti Kettusen leipomo. Tämän talon paikalla sijaitsee siis nykyisin tarkalleen Osuuspankki. Osuuskaupan historiikkikirjasta Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947 löytyy seuraava Wiljam Sarjalan kirjoittama teksti, mikä antaa tietoja tämän liikepaikan vielä varhaisemmista vaiheista: (Wiljam Sarjala, 1948): Vielä 80 vuotta sitten (1860-luvulla) oli Kangasniemen kirkonkylä pieni mitätön kyläpahanen. Ainoastaan n. 20-30 asuntoa. Kun elämä oli melkein kokonaan luontaistalouteen perustuvaa, oli kaupanteon tarvekin vähäistä. Varmuudella ei tiedetä, kuka on ensimmäisen kauppaliikkeen tänne perustanut, mutta ensimmäisten joukossa on ainakin ollut kauppias Pekka Rumbin, vienankarjalainen kauppamies, jonka tiedetään harjoittaneen kauppaa paikalla, jossa osuuskaupan (v.1938 aloitettu) ruokatavaramyymälä sijaitsee. Ylempänä olevassa kuvassa, mikä lienee otettu 1910-luvun loppupuolella, näkyy Oiva Marttisen leipomo yksikerroksisessa matalassa alkutilassaan. Liikkeen myymälän oven yläpuolella mainoskyltissä on viipurinrinkelin kuva. Voimme vain arvailla, kuuluvatko talon edustalla seisovat kuusi henkilöä Marttisen perhekuntaan vai ei. Alla olevasta kuvasta voisi olla "tunnistusapua"? Oiva Marttisen perheestä on säilynyt yllä oleva valokuva, jossa ovat mukana "vaimo Anni, tytär Inkeri ja poika Jaakko (tai Ensio)" ... näin on tarkalleen kuvan taakse kirjoitettu. Tämä kuva on otettu ennen vuotta 1914, koska kunnantalon kadunpuolella ovat vielä näkyvissä kuistit, jotka purettiin vuonna 1914. Oiva Marttisen Pakari on siis oikealla. Kauempana tien vasemmassa laidassa näkyvät ensin Ikosen kaupparakennus ja sen takana entisestä käräjätalosta tehty kansakoulu Napala. Tien eteläpuolen vaiheita on esitelty sivustollamme aiemmin jo sivuilla # 31-35. Kunnantalon alkuvaiheita esiteltiin tarkemmin jo sivulla #36.

B) Tässä kuvassa ollaan vuoden 1915 tietämillä. Oiva Marttisen Pakari on vielä alkuperäisessä asussaan, kunnantalo on jo käynyt läpi ensimmäisiä remonttejaan. Vasemmalla näkyy kunnantalolla hevoskyydillä asioita varten rakennettu hevoskuuri eli katos hevosille.

C) Nämä kaksi kuvaa Marttisen leipomosta ovat otetut melko samaan aikaan 1920-luvulla. Muutoksena edellisiin kuviin rakennus on nyt remontteerattu kaksikerroksiseen muotoon (=ullakkotilat). Tien oikealla puolella näkyy leipomon takana jo Amanda Svalan kangaskauppa ja sen takana Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö, eräs Ikosen sahavaiheen konttorirakennus, jossa myöhemmin toimi Toivo Laitisen kauppa (vrt. sivu 35, kuva A). Alemman kuvan oikeassa alareunassa oleva pieni koppirakennus on ollut kioskitoiminnassa.

D) Presidentti Pehr Evind "Ukko-Pekka" Svinhufvud teki vierailun Kangasniemelle vuonna 1932. Ylemmässä kuvassa hän on juuri saapunut kunnantalon edustalle ja tervehtii vastaanottajiaan. Alemmassa kuvassa "Ukko-Pekka" tervehtii lottia (kättelijänä meijerikkö Siiri Martikainen) ja suojeluskunnan rivistöjä kunnantalon etuaukiolla. Svinhufvud vietti monet nuoruusvuotensa Kangasniemen Ohensalon kylän Mehtoniemen sukutilalla (omistus presidentin äidin kautta), missä hän vieraili vielä vanhemmallakin iällä. Svinhufvudin virkakausi presidenttinä oli 1931-37. Taustalla oikealla näkyvässä entisessä Marttisen leipomorakennuksessa toimi tuolloin Savo-Karjalan Osake-Pankki (Akseli Viinikainen). Sittemmin rakennus siirtyi leipuri Yrjö Laurikaiselle vuoteen 1938 asti. Savo-Karjalan Osake-Pankki oli tuolloin siirtynyt vuokralle viereiseen Ikosen rakennukseen. Sotavuosien aikana (1940) ko. pankin toiminta tyrehtyi ja "S-K-O-P" sulautui Kansallis-Osake-Pankkiin (KOP). Myös KOP:n konttori toimi Ikosen talossa toukokuusta 1946 elokuun loppuun 1950, jolloin konttori sai toimitilat omasta uudesta talostaan. Kangasniemellä KOP ehti toimia hetken myös Suurosen kaupan tiloissa. Jussi Svala muisteli (9.1.2013), miten Savo-Karjalan Osake-Pankissa oli mainituissa tiloissa toiminut vuosien 1936-38 aikaan virkailijana Kerttu Telatie. Hän oli kärsivällisesti - tuskastumatta - vaihtanut Jussin ja muiden pikkupoikien satunnaiset pikkurahat kooltaan peliin sopivimmiksi kolikoiksi (5p , 10p ja 20p). Pennin kolikot olivat olleet liian pieniä tarkkuusheittoon. Kolikoilla Jussi ja muut pojat pelasivat kunnantalon seinustalla rahapeliä, jonka idea oli ollut seuraava: hiekkaan laitettiin tikku pystyyn ja muutamien metrien päästä kukin heitti kolikollaan - lähimmäksi tikkua kolikkonsa saanut pääsi loppuarvontaan. Pelinjohtaja keräsi heitetyt kolikot (ja mahdollisen edellisestä pelistä jääneen potin) kämmeniinsä, ravisteli ja kysyi voittajalta kruunu vai klaava. Kun vastaus tuli, rahat heitettiin maahan ja voittaja sai pitää puoleltaan oikein arvaamansa kolikot itse - väärät jäi pottiin. Jättipottejakin joskus tuli - voittajan riemuksi kaikki olivat jääneet sanotulle kantilleen. Jos ei pyydettyjä (esim. klaavoja) tullut yhtään, toiseksi tullut sai yrittää arvaamista. Jussi muistaa tavallisimman sanonnan olleen poikaporukassa noissa puuhissa: Lähetään viittä penniä!?

E) Tässä kuvassa ollaan vuoden 1935 tietämillä. Oiva Marttinen oli myynyt Pakarinsa 30-luvun alkupuolella ja tässä kuvassa tiloissa sittemmin toimineen Savo-Karjalan Osake-Pankin mainoskyltit ovat ilmeisesti juuri poistetut. Taustalla oikealla näkyy v. 1934 valmistunut uusi Yhteiskoulun rakennus. Oikeassa reunassa Suhosen talo. Kuva Esko Pylväisen albumista.

F) Tämän kuvan merkittäviä historiallisia taustoja on tarkemmin selvitetty sivulla #36. Talvisotaan ollaan lähdössä (ilmeisesti 14.10.1939) ~ kunnantalolle jonottaa pitkä hevoskuormasto-osasto ja Yhteiskoulun pihassa (oik. ylh.) näkyy marssille Mikkeliin valmistautuvia miehistöosastoja. Osuuskauppa oli v.1938 ostanut Yrjö Laurikaisen leipomorakennuksen, jota tässä kuvassa juuri laajennetaan paremmin Osuuskaupan tarkoituksiin sopivaksi. Martti Väinölän kirjoittamasta kirjasta Osuuskauppa 1907-57 löytyy seuraava mielenkiintoinen varhaistieto tämän rakennuksen sijaintivaiheilta: Varmaa tietoa ei ole, kuka perusti Kangasniemelle ensimmäisen kaupan ja milloin se tapahtui, mutta vanhimpien joukossa mainitaan vienankarjalainen Pekka Rumbin, joka harjoitti kauppatointa siinä missä nykyisin (1957) sijaitsee Osuuskaupan kahvila-ravintola ja ruokatavaraosasto.

G) Oiva Marttisen leipomoliikkeen etelänaapuriksi rakensi tämän liike- ja asuintalon Kalle Laitinen (Hyvältäniemeltä) muistitiedon mukaan v.1912. Aiemmin tontti oli kuulunut Olof F. Niirasen hallintaan. Vilho J.Ikonen piti rakennuksessa kirjakauppaa vuosina 1912-23 ja kirjastoa 1913-17 apunaan Mandi Husso ja Hilma Pynnönen. Kyseisenä ajanjaksona ilmeisesti alakerrassa jo leivottiin. Näiltä ajoilta paikalla on nimityksenään "kirjakauppatontti". V.1919 talossa toimi myös Ikosen ompelu- ja kutomoliike, jonka nimi myöhemmin esiintyi muodossa Kangas- ja lyhyttavarakauppa ja kutomo. Myytäviä tuotteita kutoi mm. Hilma Pynnönen (myöh. Arkko ~ "Rihkama-Hilma"). Amanda Svala (o.s. Komppa; s. 1863 - k. 1950) toimi paikalla pitkään erityisesti kangaspuolen hoitajana - ilmeisesti vuodesta 1924 alkaen vuoteen 1939. Hänen Aino-tyttärensä (s. 1900 - k. 1921 ) ehti ennen varhaista kuolemaansa hoitaa kirjakaupankin puolta. Vanhimpi sisaruksista Sirkku (s. 1897) toimi myös lähinnä kangaspuolella v. 1939 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Amandan poika Vilho Svala (s. 1898 - s. 1985) palveli Ikosen kauppahuonetta myös pitkään myyjänä, autokuskina, limonaditehtailijana ja monissa muissakin tarvittavissa tehtävissä. Amandan aviomies Anders oli kuollut v.1905 kolmen lapsensa ollessa vielä kaikki alle 7-vuotiaita. Valokuvassa kauppakylteissä lukee (vas.) Kirja- ja paperikauppa ja (oik.) Ompelu- ja kutomoliike. Kuvan ajoitukseksi tulee siten aivan 1920-luvun alku. Liikkeen edustalla nähtävä nuorempi neito lienee Aino Svala ja oven raosta kurkkinee Amanda Svala. Esko Svala muistaa (haastattelu 21.7.2006), miten Amanda Svalan kangaskaupan julkisivulle Moose Österberg kerran maalasi uuden nimikilven. Österberg oli maalannut mainoskyltin isoin kirjaimin muotoon "A S V A L A", mistä asiakkaat olivat Amandalta toistuvasti intoutuneet kysymään, oliko tämä mahdollisesti muuttanut sukunimensä. Kyselyihin kyllästyneenä Amanda oli kutsunut Österbergin paikalle ja pyytänyt häntä tekemään asialle jotakin. Moose oli ottanut mukanaan tuomasta maalipurkista pensseliinsä maalia ja iskenyt mahtipontisin elein yhden pisteen ensimmäisen A-kirjaimen jälkeen ja kysynyt että kelpaako nyt. Kyllähän "A.S V A L A"-muoto kyselyt lopetti. Elsa ja Vilho Svala asuivat avioliittonsa (1928) jälkeen Amandan kanssa kangaskaupan talossa, josta tämä ylläoleva kuva on (pihapuolelta) otettu. Elsa pesee pyykkiä ja taustalla näkyy postinkantaja Albin Luokkanen, joka jakoi mm. sen aikaista sanomalehteä Mikkelin Sanomia. Taustalla näkyvässä entisessä Marttisen leipomorakennuksessa toimi tuolloin Savo-Karjalan Osake-Pankki (Akseli Viinikainen). Sittemmin rakennus siirtyi leipuri Yrjö Laurikaiselle vuoteen 1938 asti. Myöhemmin rakennus siirtyi Osuuskaupan omistukseen ja käyttöön (myymälä, leipomo, baari jne...). Amanda Svalan kangaskaupan alakerrassa asui 1920-luvulla puuseppä Abraham Korpinen vaimonsa kanssa. Vilho Manninen muistelee heitä kirjassaan "Kotipuolen raitit" seuraavasti: Puuseppä Abraham Korpinen ja hänen vaimonsa asuivat Svalan kaupan kellarikerroksessa kunnantoimistoa vastapäätä. Mielestäni heillä ei ollut riittävästi asumistilaa, kun oli vain yksi huone keittomahdollisuudella ja siinä ikkuna ja ulosjohtava kaksoisovi, ovensuupuolella höyläpenkki, puutavaraa ja työvälineitä, Vanhapari oli ehtinyt ohittaa jo elämänsä parhaat ajat kauan ennen kuin olin heihin tutustunut. He olivat noin 90 vuoden patriarkallisen iän saavuttaneet. Tunnustuksellisessa uskossaan he olivat lestadiolaisia. Isä Korpisen ulkoinen olemus tuuheine partoineen kuvasti patriarkallista tyyliä. Usein hän hyssytteli töissään höyläpenkin luona nurkassa kapistellen. Abrahamin puoliso viihtyi eniten keinutuolissa lukien ja käsitöitä tehden. Heidän puheistaan ja käyttäytymisestään kuvastui harras rauha ja kärsivällisyys. Opettaja lähetti heille joskus mukanani taloudellista apua. Vanhusten työntäyteinen sarka oli ollut pitkä, ja päivä oli nyt iltaan ehtimässä. Kontrahtiaika elämässä oli kulunut heillä kalkkiviivoille saakka. Mieleeni on jäänyt kaunis muisto niistä muutamista tuokioista, joina olin viipynyt heidän lähellään.

H) Tämä kuva tarjoaa mahdollisuuden kurkata sisään Amanda Svalan kangaskauppaan 1910-luvun alkupuolella. Kuvassa tiskin takana keskellä Sirkku, Aino ja Amanda Svala. Tiskillä istuu oikealla Vilho Svala. Toinen vasemmalta kuvassa on Olga Makkonen (os. Romo). Kaupan tontti oli kunnan karttoihin tuolloin merkitty muodossa Svalan tontti. Tämä tavaratoimituskuitti (lähetyslistalasku) on alkuperäinen Amanda Svalan kaupan jäämistöstä. Lista on päivätty 10.11.1927, otsikkona Kangas ja lyhyttavarakauppa, Kangasniemi - heti lähetykseen Mikkelin as. pikatavarana. Tukkuliike on viipurilainen O.Y.Sofia Zweygberg A.B. ja allekirjoittajana on ilmeisesti 'J.Wiskarinen'.

I) Näissä alla olevissa kuvissa nähdään vielä kuvia Amanda Svalasta ja hänen lapsistaan. .. . Vasemmalla Anders Svalan ("Swahla") kuolinilmoitus vuodelta 1905 ~ oik. Amanda Svala (1863-1950) Amanda Svalan 65-vuotisjuhlilta 8.7.1928. Anders ja Amanda Svalan lapset: (vas.) Sirkku (1897-1939), Aino (1900-1921) ja Vilho (1898-1985). Lisää kuvia ja tietoja Amanda ja Anders Svalasta (ja heidän pojastaan Vilhosta ja tämän Elsa-vaimosta) löytyy erilliseltä sivulta: Amanda ja Anders Svala (Elsa & Vilho Svala).

J) Tässä kuvassa ollaan sota-ajassa. Kuvan taakse on merkitty vuosiluvut "1941-43". Molemmat kuvassa näkyvät rakennukset ovat käyneet läpi monia muutoksia sisältämiensä liiketilojen suhteen. Ikosen taloon vasemmalla v.1931 perustettu maito- ja ruokakauppa nimeltä Ruokatalousaitta. Kahta vuotta myöhemmin ruokakauppa oli lopetettu ja paikalle oli taas palannut Kangas- ja lyhyttavaraliike, jossa toimi Amanda Svala ja hänen tyttärensä Sirkku aina vuoteen 1939 asti. Vuonna 1941 kangaskaupparakennus korjattiin arkkitehti K.A.Tuomisen piirustusten mukaan. Taloon tuli samalla matkahuolto, mikä aiemmin oli sijainnut alempana Satamatien varrella. Kuvassamme tuon ajan linjuri onkin pysäköinyt juuri mainitun matkahuollon eteen. Rakennukseen oli anottu myös kioskioikeuksia matkahuollon yhteyteen - tässä kuvassa ko. kioski jää linjurin taakse piiloon. Matkahuolto sai tähän paikkaan kahvilaoikeutensa vasta v.1952. Lokakuussa 1956 matkahuolto siirtyi Sotainvalidien Veljesliiton puurakennukseen, mikä sijaitsi Yhteiskoulun lounaispuolella (nykyisen linja-autoaseman kohdalla). Matkahuollon muutettua Ikosen rakennuksesta pois, tehtiin paikalla taas remontti ja myöhemmin v.1956 paikalla avattiin uusittu baari-kahvila. Oikealla olevassa Osuuskaupan rakennuksessa oli vuonna 1940 saatu valmiiksi tehdyt remontit ja yleisölle oli avattu uusi kahvila ja ruokatavaramyymälä leipomoineen. Ulkopuolisillekin oli voitu vuokrata pari huoneistoa. Osuuskaupan pääliikerakennuksen tuhouduttua tulipalossa 12.12.1946 tälle sivurakennukselle tuli melkoinen arvonnousu. Tämä kuva Osuuskunnan toisesta liikerakennuksesta on vuoden 1948 ajoilta ~ kirjasta Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47, missä Wiljam Sarjala kirjoitti (1948): Vuonna 1938 oli leipuri Yrjö Laurikaiselta saatu ostetuksi kirkonkylän keskeisimmältä paikalta liiketalo. Tämän talon osto sattui kaupalle varsin edulliseen aikaan ja sangen onnistuneella tavalla ratkaisi eräitä järjestely- ja sijoittelukysymyksiä. Taloa ryhdyttiin perusteellisesti korjaamaan v.1939, mutta vuoden loppupuolella alkanut talvisota keskeytti työt. Seuraavan vuoden aikana valmistui talo kuitenkin ja siihen saatiin sijoitetuksi ruokatavaramyymälä, kahvila-ravintola ja kirjakauppa. Lisäksi voitiin vuokrata pari edullista liikehuonetta poiskin. _________________________________________________ Toisen maailmansodan päättyessä Kangasniemen kaupan suurin ja merkittävin toimija oli SOK-lainen Kangasniemen Osuuskauppa. Se oli levittänyt jo ennen sotaa myymäläverkostonsa koko pitäjään. Vuonna 1945 osuuskaupan päämyymälä kirkonkylässä käsitti ruokatavaraosaston, sekatavaraosaston, kangasmyymälän, konttorin ja keskusvaraston. Lisäksi osuuskaupalla oli kirkonkylässä toinen liiketalo, jossa oli kirjakauppa, leipomo ja ruokala-kahvila. Sivumyymälöitä oli kahdeksan: Harjunmaa, Hokka, Hännilä, Kutemajärvi, Läsäkoski, Makkola, Synsiö ja Tahkomäki. Liike työllisti yhteensä 39 henkilöä. Päärakennuksen tuhouduttua perustuksiaan myöten tulipalossa 12.12.1946 toiminta jatkui kunnantaloa vastapäätä sijainneessa toisessa liikerakennuksessa, josta päästiin entisellä jaolla osittain palaamaan vanhan päärakennuksen tilalle rakennettuun uuteen liikerakennukseen vuonna 1948. Myymäläauton osuuskauppa hankki vasta vuoden Ikosen kauppa-autoa myöhemmin (1959). Vuonna 1961 Osuuskauppa oli vuokrannut Osuuspankilta lisää liiketilaa - kolmanteen sijoituspaikkaan tuli kirjakauppa- ja kemikalio-osastot. Leipomo jatkoi toimintaansa kunnantalon luona. Osuuskaupalla oli myös leipomon läheisyydessä (vuodesta 1955) oma Esso-huoltoasemansa. Se oli koko SOK:n ensimmäinen hallihuoltoasema Suomessa. Osuuskauppa muuttui tavarataloksi vuonna 1969, kun pääliikettä laajennettin v. 1969 Toritien varteen rakennetulla uudella siipirakennuksella. 1970-luvun lopussa liikekiinteistön nimeksi tuli Sokos-halli. Tilat kalustettiin uuteen kuosiin vuonna 1986 Keskimaa-fuusion myötä - nimeksi tuli S-Market Kangasvuokko . Vuonna 1997 Osuuskaupan uusi monumentaalinen liikerakennus valmistui entisen paikalle (nimeksi S-Market Kangasniemi). Entisen "leipomokahvila-rakennuksen" paikalle kunnantalon läheisyyteen oli jo vuonna 1988 valmistunut massiivinen Osuuspankki (Kangasniemen historia 3, Erkki Laitinen, 2015). Eevi Hokkanen (o.s. Liikanen) kirjoitti Kangasniemen Yhteiskoulu 1925-1950-teoksessa muistelmiaan lukuvuosista 1940-45, eli hänen yhteiskouluvuotensa osuivat juuri sota-aikaan ja myös valokuvamme aikaan (vrt. kaksi sotilaspukuista miestä kuvassa): Kaksi lukukautta asuin Pikkupappilassa palvelijanhuoneessa Anna-Liisa Hovilaisen kanssa. Oiva Kojo oli perhetuttava, sillä isäni oli seurakunnan hommissa monessa mukana. Myöhemmin asuin Suurosen yläkerrassa kahden tyttökaverini kanssa. Syömässä kävimme Sandra Tiihosen luona, jonka talo oli jossain rannalla Seurakuntakodin ohi johtavan tien alapuolella. Kirkonkylän kujilla näkyi lomalla olevia sotilaita. Erityisesti muistan Aarne Rantasen ja Matti Viinikaisen kulkeneen sotilaspuvussa pitkin kirkonkylän teitä jatkuvasti. Heidän tehtäväänsä en tiennyt. Lienevät olleet sotilaspoikien kouluttajina tai sitten kuuluivat kirkonkylän turvajoukkoihin. Huvittelumme muodostuivat elokuvissa käymisestä Pirtillä, korvikemehun nauttimisesta Osuuskaupan kahvilassa ja samassa paikassa levyjen kuuntelusta. Kotikylän nuorten kesken leikittiin piirileikkejä ja olimme panttisilla. Suru kosketti suurta joukkoa ihmisiä. Sankarihaudat laajenivat laajenemistaan. "Oi kallis Suomenmaa" kaikuu vieläkin korvissani ja näen vieläkin suojeluskunnan lippuvartiot hautajaistilaisuuksissa.. Esko Tuukkanen kuvasi oivaltavasti samassa Yhteiskoulun kirjassa viimeistä oppikouluvuottaan, mikä sijoittui juuri rauhan tekemisen jälkeisiin aikoihin: Viimeinen koulukevät on jäänyt sekavana mieleen. 17-vuotiaana ei osannut hahmottaa kokonaisuutta. Sota oli hävitty, maat luovutettu, isät ja veljet palasivat kotiin. Evakot toivat oman panoksensa elämän menoon. Paljon oli asioita hajallaan. Se ei voinut olla vaikuttamatta koulutyöhön. Kaikki opettajajt eivät olleet päteviä. Oppiarvo ei ollut osaavuuden mitta. Eräänä aamuna opettaja kirjoittaa päiväkirjaa ja samalla luettelee viiden oppilaan nimet, joukossa tyttöjäkin, jotka ajetaan ulos. Siitä sitten mentiin Osulan kahvilaan juomaan kuumaa mehua. Se oli silloin trendikästä. Jotkut vetelivät savuja Klubi Seiskasta. Elämänmeno oli silloin kuitenkin rauhallista. Useimmat koettivat hoitaa asiansa hyvin niiden voimavarojen mukaan, mitä käytettävissä oli sota-aikana. Joku häkäpönttöauto liikkui kylällä. Vallesmanni Langinkoski tuli hevosella Suurolasta mahtava ryijy reen perässä hulmuten, vai taljako lie ollut. Tinton Vaapi myös hevosella ja Närväinen, Jungin Kalle, vääpeli evp köpötteli asioillaan. Pieni pyöreäkasvoinen Otto sekoitteli tippoja pilsneriinsä Osulassa. Savonseutu rakennutti liiketalonsa. Ikoset ja Suuroset tekivät kauppaa omissa tiloissaan. Nahkuri Hurri toimi talossaan nykyisen Meritan vastapäätä, rannan tuntumassa oli Pirtti, Penttisen majatalo, Huiskosen Idan kahvila, Muurisen paja, Laitisen kuutiotalo ja matkailijakoti. Tämän Leena Siikanen-Toivion käyttöömme antaman (22.8.2008) valokuvan (tässä osasuurennos) taakse on merkitty vuosiluku 1943, joka lienee hyvinkin se oikea. Kuva on otettu tapulista ja varjojen suunnista päätellen on varhainen aamu. Osuuskaupan toinen liikerakennus kunnantaloa vastapäätä. Tämä kuva on peräisin Hussojen perhealbumista - ajankohta ei tarkemmin tiedossa (Konttinen & Kontio, os. Husso 2010/11). Osuuskaupan liikerakennus kunnantaloa vastapäätä. Tämä kuva on peräisin seurakunnan arkistosta (helmikuu 2011 annettu käyttöömme) - ajankohta ei tarkemmin tiedossa, mutta matkahuolto lopetti toimintansa paikalla ilmeisesti v.1956.

K) Nyt on jo rauhanvuodet ja vuosiluku lienee vuosien 1956-57 tienoilla. Ikosen talossa toimii nyt Kellosepänliike, jonka pyöreässä kyltissä oven päällä lukee: 'Kelloja - kihloja - optiikkaa'. Tämän liikkeen omistajasta Jukka Kiljunen kirjoitti (3.6.2006) seuraavasti: Se oli ihan varmaan Jouko Pulkkisen kelloliike tuossa kuvassa. Perhe/lapset Kari, alakoulukaverini ja roolipartnerini kevätjuhlanäytelmässä oli Ritva ja kuopus Harri. Asuivat Osuuskassan talossa heti sen valmistuttua. Ikosen Baari on nyt entisen matkahuollon tiloissa auki ja myytävänä mainostetaan olevan Jäätelöä - kahvia - ruokaa. Pyörätelineen vieressä olevan miehen vasemmalla puolella seinässä näkyy Pirtin elokuvamainos. Ikosen rakennuksen oikealla puolella näkyy ensin pienempi jäätelökioski ja sen takana isompi kioski. Osuuskaupan rakennuksessa taaempana lukee Kangasniemen Osuuskauppa isoin kirjaimin ylhäällä ja alempana pienemmillä kirjoituskirjaimilla: ravintola ..... maitoa, leipää ja lihaa. Samalta ajalta (1956-57?) kuva samasta paikasta - nyt kuvattuna pohjoisesta kirkon edestä. Osuuskaupan edessä on lastaustöissä Osuuskaupan pakettiauto. Parkissa näkyy kuva-alueella kaksikin avomallin traktoria. (Jouko Laitinen, sähköposti 26.9.2008): Tekstissä puhutaan Ikosen baarista. Tiloissa toimi aiemmin vuoteen 1956 asti Matkahuolto. Kuva lienee siis 1950-luvun loppupuolelta. Kuvassa näkyvät autot ja traktorit (alemmassa kuvassa) ovat mielestäni malleiltaan sellaisia, ettei niitä näkynyt Kangasniemellä vielä 1950-luvun alussa. Ikosen leipomo oli sotavuosina ollut elintarvikepulasta johtuen seisauksissa, mutta v.1949 leipomistoiminta oli aloitettu rakennuksessa uudestaan, jolloin ko. tiloissa toiminut Laakson pyöräpaja siirtyi toisaalle. Ikosen leipomon varhaisimmista leipureista voidaan mainita sellaiset nimet kuin Aarne ja Oiva Marttinen sekä Hilja Repo. Tämä otos 1950-luvun loppupuolelta oli mukana yhtenä yhdeksästä valokuvasta, jotka olivat mukana 1950-luvun lopulla turisteille myynnissä olleessa Kangasniemeä esittelevässä valokuvahaitarissa. Saimme kuvahaitarin käyttöömme 21.1.2012 Hyövyn Pylvänäisiltä. Valokuvahaitari oli aikoinaan kuulunut Savonseudun johtajattarelle Kaisa Huttuselle, joka oli kirjoittanut kannen taakse päivämäärän 31.3.1959. Etupinnalle vain on painettu sana Kangasniemi, mitään muita tietoja ei ole laitettu näkyviin - ei kuvaajaa, julkaisijaa eikä painopaikkaa. Tämän nimenomaisen kuvan taakse Kaisa Huttunen on aikoinaan kirjoittanut tekstin: Kangasniemen Osuuskauppa, sieltä muistot minne saakka. Kunnantoimistosta tuosta, L. sai myös rahat juosta. Osuuskauppa mainosti Kangasniemen Kunnallislehdessä vuonna 1954 tarjolla olevia kuutta eri kahvilajia. Svalan kuva-albumista: 50-luvulla pyörillä kulkevalla jäätelökioskilla - keskellä ilmeisesti Meeri Saksa ja oikealla Marjatta Karhu. Kangasniemen Kemikali- ja Paperikauppa mainosti kauneudenhoitopalveluitaan Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa 14.10.1953. Tämän kirjoittajan alkuoletus, että kyseessä olisi ollut Osuuskaupan kirjakauppa, osoittautui vääräksi. Siiri Laitinen muisteli (20.2.2014), että nimellä Kangasniemen Kemikali- ja Paperikauppa toimi Aino Mannisen liike nykyisen Toritien varrella, Osuuskaupan ja apteekin välissä sijainneessa Vilho Pyykkösen rakennuksessa (vrt. sivumme #31, kuvaruutu B). Aino Manninen oli myöhemmin rakennuttanut nykyiseen Asematien ja Joutsantien kulmaan uuden asuin- ja liikerakennuksen (myöhemmin Teho-Sähkön myymälän talo). Tämän kuvaruudun varsinainen kohde eli Osuuskaupan kirjakauppa muutti v. 1957 vuotta aiemmin valmistuneeseen Osuuspankin rakennukseen Osuuskauppaa vastapäätä nykyisen Toritien kulmille.

L) Tässä Seppo Virtasen ilmeisesti 1950-luvun loppuvuosina ottamassa valokuvassa näkyy Osuuskaupan päädyssä kahvimainos: AAA - aito amerikkalainen aromipaahto - hyvän kahvin tunnus * Johanna - Rosita - Katriina - Korona. Ikosen ja Osuuskaupan välinurkilla näkyy kuvassa jäätelön myyntikärryt, Ikosen rakennuksen mainoskylttitekstistä ei valitettavasti saa selvää. Kauempana erottuu Savonseudun myymälärakennus tien vasemmalla puolella kuvaussuunnasta katsoen. Seppo Virtasen toinen otos samoilta ajoilta - nyt kirkon suunnalta pakkaspäivänä. Kunnantalo Osuuskauppaa vastapäätä - elettiin 1950-luvun loppuvuosia.

M) "Osuuskaupan" puolella leipomonhoitajana oli aloittanut jo 15.7.1946 kuvassa näkyvä Sulo Innanen, joka kuvassa limpunpaistossa Hilma Hokkasen kanssa. Sulo Innasen isä Adam oli räätäli ~ mitatessaan asiakkaansa hartioita mittanauhalla hän usein tokaisi: Siinä on miehellä hartiat kuin meijän Sulolla". Tässä v. 1947 otetussa kuvassa leipurimestari Sulo Innanen valtakunnassaan eli Osuuskaupan leipomossa. Naisleipurit vasemmalta Lyyli Valkoluoto, Hilma Hokkanen ja Aino Manninen. Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47-kirjan mukaan leipomossa toimivat yhdessä leipurit Sulo Innanen ja Lyyli Valkoluoto. Innanen oli tullut talon palvelukseen 1.7.1940 ja Valkoluoto 1.10.1939. Ikosen ja Osuuskaupan leipomo- ja baarirakennusten myöhempiä vaiheita esitellään seuraavalla sivulla.

N) Tämän Osuuskaupan baarin puolelta otetun kuvan lähetti Paula Tiihonen (16.8.2010). Hänen äitinsä Aune Tiihonen (os. Aaltola) on kuvan oikeassa reunassa avaamassa ilmeisesti viinipulloa. Kuvan lähettäjä kertoo, että kuvan keskellä tarjotinta kannatteleva nainen on Kirsti Rahikainen. Hän oli siirtynyt myöhemmin töihin Puulanhoviin, jolloin Paula Tiihosen äiti ei ollut enää kuvan työympäristössä viihtynyt yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Aune Tiihonen oli sittemmin siirtynytkin Savonlinja-yhtiölle rahastajaksi, ja kuskina oli usein Arvi Inkilä. Siihen aikaan autot kulkivat häkäpönttöjen voimalla. Siiri Laitinen tunnisti (19.8..2010) kuvasta toisena vasemmalta olevan naisen, jolla iso kahvipannu käsissä: Elsa Oranen. Tämänkin kuvan Paula Tiihonen lähetti (17.8.2010) Osuuskaupan baarin tarjoilijasta, jonka nimi ei ole tiedossa. Kuva on peräisin lähettäjän vanhempien kuva-albumista, äiti Aune oli ollut töissä samaisessa Osuuskaupan baarissa aikoinaan. Kuvauspaikka on mielenkiintoinen tiiliseinineen ~ ainakin kylmä istuinpaikka tauolle. Siiri Laitisen mukaan (19.8.2010) paikka on Osuuskaupan saunan portaat. Tämä kuva on peräisin Svalan perhealbumista. Osuuskaupan leipomo- ja baarirakennuksen länsisivustalle asti riitti kuvanottoaikaan terassipöytiä. Taustalla näkyy museorakennus. Henkilöistä oikealla Sirkka Svala. Kuvattu ilmeisesti aivan 1950-luvun alussa.