|
|

J)
Tässä kuvassa ollaan sota-ajassa. Kuvan taakse on merkitty vuosiluvut "1941-43".
Molemmat kuvassa näkyvät rakennukset ovat käyneet läpi monia muutoksia sisältämiensä liiketilojen suhteen.
"Ikosen" taloon vasemmalla v.1931 perustettu maito- ja ruokakauppa nimeltä "Ruokatalousaitta". Kahta vuotta myöhemmin ruokakauppa oli lopetettu ja paikalle oli taas palannut "Kangas- ja lyhyttavaraliike", jossa toimi Amanda Svala ja hänen tyttärensä Sirkku aina vuoteen 1939 asti.
Vuonna 1941 "kangaskaupparakennus" korjattiin arkkitehti K.A.Tuomisen piirustusten mukaan. Taloon tuli samalla "Matkahuolto", mikä aiemmin oli sijainnut alempana "Satamatien" varrella. Kuvassamme tuon ajan linjuri onkin pysäköinyt juuri mainitun "Matkahuollon" eteen. Rakennukseen oli anottu myös kioskioikeuksia "Matkahuollon" yhteyteen - tässä kuvassa ko. kioski jää linjurin taakse piiloon. "Matkahuolto" sai tähän paikkaan kahvilaoikeutensa vasta v.1952.
Lokakuussa 1956 "Matkahuolto" siirtyi "Sotainvalidien Veljesliiton" puurakennukseen, mikä sijaitsi Yhteiskoulun lounaispuolella (nykyisen linja-autoaseman kohdalla). "Matkahuollon" muutettua "Ikosen" rakennuksesta pois, tehtiin paikalla taas remontti ja myöhemmin v.1956 paikalla avattiin uusittu baari-kahvila.
Oikealla olevassa "Osuuskaupan" rakennuksessa oli vuonna 1940 saatu valmiiksi tehdyt remontit ja yleisölle oli avattu uusi kahvila ja ruokatavaramyymälä leipomoineen. Ulkopuolisillekin oli voitu vuokrata pari huoneistoa. Osuuskaupan pääliikerakennuksen tuhouduttua tulipalossa 12.12.1946 tälle "sivurakennukselle" tuli melkoinen "arvonnousu".

Tämä kuva Osuuskunnan toisesta liikerakennuksesta on vuoden 1948 ajoilta ~ kirjasta 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-47', missä Wiljam Sarjala kirjoitti (1948):
Vuonna 1938 oli leipuri Yrjö Laurikaiselta saatu ostetuksi kirkonkylän keskeisimmältä paikalta liiketalo. Tämän talon osto sattui kaupalle varsin edulliseen aikaan ja sangen onnistuneella tavalla ratkaisi eräitä järjestely- ja sijoittelukysymyksiä. Taloa ryhdyttiin perusteellisesti korjaamaan v.1939, mutta vuoden loppupuolella alkanut talvisota keskeytti työt.
Seuraavan vuoden aikana valmistui talo kuitenkin ja siihen saatiin sijoitetuksi ruokatavaramyymälä, kahvila-ravintola ja kirjakauppa. Lisäksi voitiin vuokrata pari edullista liikehuonetta poiskin.
Eevi Hokkanen (o.s. Liikanen) kirjoitti "Kangasniemen Yhteiskoulu 1925-1950"-teoksessa muistelmiaan lukuvuosista 1940-45, eli hänen yhteiskouluvuotensa osuivat juuri sota-aikaan ja myös valokuvamme aikaan (vrt. kaksi sotilaspukuista miestä kuvassa):
Kaksi lukukautta asuin Pikkupappilassa palvelijanhuoneessa Anna-Liisa Hovilaisen kanssa. Oiva Kojo oli perhetuttava, sillä isäni oli seurakunnan hommissa monessa mukana. Myöhemmin asuin Suurosen yläkerrassa kahden tyttökaverini kanssa. Syömässä kävimme Sandra Tiihosen luona, jonka talo oli jossain rannalla Seurakuntakodin ohi johtavan tien alapuolella.
Kirkonkylän kujilla näkyi lomalla olevia sotilaita. Erityisesti muistan Aarne Rantasen ja Matti Viinikaisen kulkeneen sotilaspuvussa pitkin kirkonkylän teitä jatkuvasti. Heidän tehtäväänsä en tiennyt. Lienevät olleet sotilaspoikien kouluttajina tai sitten kuuluivat kirkonkylän turvajoukkoihin.
Huvittelumme muodostuivat elokuvissa käymisestä Pirtillä, korvikemehun nauttimisesta Osuuskaupan kahvilassa ja samassa paikassa levyjen kuuntelusta. Kotikylän nuorten kesken leikittiin piirileikkejä ja olimme panttisilla.
Suru kosketti suurta joukkoa ihmisiä. Sankarihaudat laajenivat laajenemistaan. "Oi kallis Suomenmaa" kaikuu vieläkin korvissani ja näen vieläkin suojeluskunnan lippuvartiot hautajaistilaisuuksissa..
Esko Tuukkanen kuvasi oivaltavasti samassa Yhteiskoulun kirjassa viimeistä oppikouluvuottaan, mikä sijoittui juuri rauhan tekemisen jälkeisiin aikoihin:
Viimeinen koulukevät on jäänyt sekavana mieleen. 17-vuotiaana ei osannut hahmottaa kokonaisuutta.
Sota oli hävitty, maat luovutettu, isät ja veljet palasivat kotiin. Evakot toivat oman panoksensa elämän menoon. Paljon oli asioita hajallaan. Se ei voinut olla vaikuttamatta koulutyöhön. Kaikki opettajajt eivät olleet päteviä. Oppiarvo ei ollut osaavuuden mitta. Eräänä aamuna opettaja kirjoittaa päiväkirjaa ja samalla luettelee viiden oppilaan nimet, joukossa tyttöjäkin, jotka ajetaan ulos. Siitä sitten mentiin Osulan kahvilaan juomaan kuumaa mehua. Se oli silloin trendikästä. Jotkut vetelivät savuja Klubi Seiskasta.
Elämänmeno oli silloin kuitenkin rauhallista. Useimmat koettivat hoitaa asiansa hyvin niiden voimavarojen mukaan, mitä käytettävissä oli sota-aikana. Joku häkäpönttöauto liikkui kylällä. Vallesmanni Langinkoski tuli hevosella Suurolasta mahtava ryijy reen perässä hulmuten, vai taljako lie ollut. Tinton Vaapi myös hevosella ja Närväinen, Jungin Kalle, vääpeli evp köpötteli asioillaan. Pieni pyöreäkasvoinen Otto sekoitteli tippoja pilsneriinsä Osulassa. Savonseutu rakennutti liiketalonsa. Ikoset ja Suuroset tekivät kauppaa omissa tiloissaan. Nahkuri Hurri toimi talossaan nykyisen Meritan vastapäätä, rannan tuntumassa oli Pirtti, Penttisen majatalo, Huiskosen Idan kahvila, Muurisen paja, Laitisen kuutiotalo ja Matkailijakoti.

Tämän Leena Siikanen-Toivion käyttöömme antaman (22.8.2008) valokuvan (tässä osasuurennos) taakse on merkitty vuosiluku 1943, joka lienee hyvinkin se oikea. Kuva on otettu tapulista ja varjojen suunnista päätellen on varhainen aamu.

Osuuskaupan 'toinen' liikerakennus kunnantaloa vastapäätä. Tämä kuva on peräisin Hussojen perhealbumista - ajankohta ei tarkemmin tiedossa (Konttinen & Kontio, os. Husso 2010/11).

Osuuskaupan liikerakennus kunnantaloa vastapäätä. Tämä kuva on peräisin seurakunnan arkistosta (helmikuu 2011 annettu käyttöömme) - ajankohta ei tarkemmin tiedossa, mutta matkahuolto lopetti toimintansa paikalla ilmeisesti v.1956.
|