A) Yleisurheilu: TKT järjesti v.1922 Palomäen urheilukentällä (myöhemmin Pyynikin kentällä) TUL:n yleisurheilun mestaruuskilpailujen B-sarjan. Palomäen urheilukenttä sijaitsi tuolloin vielä poikittaissuuntaan nykyiseen sijaintiinsa nähden. Kenttää ympäröivän aidan tilalla käytettiin purjekankaita, joilla urheiluareena eristettiin ympäristöstään maksullisissa tilaisuuksissa. Kuva on kesältä 1921 - menossa on Palomäen kentällä korkeushyppy, missä Verner Hellen juuri ylittämässä rimaa. Taustalla olevassa rakennuksessa F.E.Sillanpään kadun ja Mariankadun kulmassa toimi ainakin vuoden 2000 tienoilla vielä Pyynikin sairaala. TKT:n yleisurheilijoiden huippuja 1920-luvulla olivat mainitun Verner Hellenin lisäksi Onni Heinänen ja Hannes Ilmanen. Onni Heinänen voitti v.1925 Frankfurt am Mainissa pidetyissä ensimmäisissä työläisolympialaissa kultaa pituushypyssä ja viestissä, sekä sijoittui korkeudessa neljänneksi (tiedot ja kuva TKT:n juhlakirjasta, 2000). Palomäen urheilukentälle valmistui v.1926 paviljonkirakennus, jonka katsomoparvekkeella oli tilaa 1009 katsojalle ja katsomon alla pukusuojat paikkakunnan urheiluseuroille. En ole itse käynyt Pyynikin urheilukentällä ilmeisesti vuosien 1969-1970 jälkeen, mutta silloin ainakin kentällä olivat tallella ilmeisesti alkuperäiset katsomo- ja kahvilatilat erillisissä mielenkiintoisissa puurakennuksissa. Kansan Lehti aloitti Tampereella katuviestijuoksujen tradition jo 1910-luvun loppupuolella. Viidennen kerran katuviestit järjestettiin v.1923, jolloin TKT voitti kilpailun ja aloitti samalla menestyksekkään voittojen sarjansa - vielä vuonna 1963 TKT voitti samaisen katujuoksuviestin 22. kerran. Viestijuoksut olivat muutenkin 1920-luvulla suosiossa. Varsinkin 20 osanottajan pikaviestikisat Pyynikillä olivat suosittuja katuviestien ohella. Kuvassa TUL:n piirijuhlassa Pyynikin urheilukentällä v.1929 TKT:n 20 pikaviestijuoksijaa. Voitokkaat juoksijat kuvassa takarivissä vasemmalta: Kalle Kääntönen, Aaro Ojanen, Rudolf Muukkonen, Artturi Nummelin, Vilho Nummi ja Yrjö Airio. Eturivissä vasemmalta: Reino Salakoski, Orvo Kanto, Onni Heinänen, Otto Salonen, Valdemar Snäll. Jussi Nummelin, Reino Andelin, Aaro Kotiranta, Huugo Lehtinen, Olavi Silius, Aarne Hyytinen, Rainer Renström, Eino Rantanen ja Jaakko Hyytinen. Yhteenvetona 1920-luvusta Tampereen urheiluelämässä voidaan todeta, että olosuhteet olivat sellaiset, että yleisurheilun harrastus oli lähinnä kesäjuhlatasoa. Palomäen (Pyynikin) kentän lisäksi löytyi joitain ns. esikaupunkikenttiä, joiden radat olivat 200-300 metriä pitkiä ja pinnaltaan hyvinkin epämääräisiä. Toimintaan kuului tuolloin mainittujen viestimuotojen lisäksi myös Viikinsaaren ympärijuoksu (viisimiehisin joukkuein) ja pitkänmatkanjuoksu Messukylän kirkolta Pyynikin kentälle. Tamperelaiset urheilijat eivät saaneet 1920-luvulla minkäänlaista valmennusapua mistään suunnasta - ehkä oman seuran kaverit joitakin neuvoja saattoivat antaa, mutta muuten toiminta oli vielä yksittäistä harrastelua (tiedot ja kuva: TKT:n juhlakirja, 2000).

B) Pesäpallokulttuuria Tampereella : TKT:n pesäpalloilija Mauno Heliö, jonka lehdistö valitsi maan parhaaksi yleispelaajiksi vuosina 1947 ja 1948 (TUL-liiton arvonimi?). Tampereen Kisa-Toverit aloitti pesäpalloilunsa keväällä 1929 ja jatkoi vuoteen 1946 asti, jolloin sen pesäpallotoimintaa jatkoi tamperelainen uusi erikoisseura Pesä-Peikot (lähes TKT:n entisillä pelaajilla). TKT ei Heliönkään johdolla koskaan onnistunut nousemaan oman TUL-liittonsa mestaruussarjaan. TKT:n pahimmat kiistakumppanit pesäpallossa TUL:n Tampereen piirissä olivat Finlaysonin Voimistelu- ja Urheiluseura, TKV ja Kullervo. Pesäpalloa harjoiteltiin aluksi Kasarmin kentällä Kalevankankaan pohjoispuolella, sitten Visan kentällä Kaupin metsässä keuhkotautiparantolan takana, Tammelan koulun pihalla ja Nalkalassa. Nalkala oli vielä 1920-luvulla ruma varastoalue, mutta jo 1932 siellä oli hyvä pesäpallokenttä, jolla talvisin pelattiin jääpalloa. Varsinaiset viralliset ottelut pelattiin Tampereella Tammelassa ja Pyynikillä. Eräs TKT:n pelaajista muisteli: 30-luvulla ei pesille tarvinnut syöksyä naama ruvella. TKT:n pesäpallon edustusjoukkue vuonna 1935 kuvattuna pelimatkalla Helsingissä - TMP:n vieraana Haapaniemen kentällä. Takana vasemmalta Olavi Kanerva, Toivo Lahdelma, Tauno Heliö, Arvo Oksanen ja Kalle Leino. Eturivissä vasemmalta: Eino Lahtinen, Mauno Heliö, Elis Oksanen, Arvo Karttu ja Olavi Heliö. Tunnelma TKT:n pelimatkoilla oli kuulemma rattoisaa ja yhteishenki hyvä - suutari Eino Lahtinen piti matkoilla henkeä yllä yhteislauluilla Arvo Kartun kanssa. Tätä pesäpallopeliä tämän kirjoittaja oli katsomassa Tampereen Amurin kentällä 9.5.1971 (kuva: Joutsi). En ole varma, onko tätä Amurin pesäpallokenttää enää olemassa, muistaakseni se sijaitsi aivan Tampereen-Porin radan varrella , ei kaukana luonnollisesti Amurista eikä myöhemmästä Särkänniemestäkään. Kakkospesävahti on kuvassa tarkkana. En enää muista, mikä oli tamperelaisen kotijoukkueen nimi, mutta vastustajana oli joukkue Heinolasta. Kotijoukkue voitti 7-6. Ehkä kotijoukkueen nimessä esiintyi Amuri , koska muistan tuumineeni, että joukkueelle olisi hyvin/paremmin sopinut nimeksi Amurin Tiikerit. Sarjatasoa en ko. pelille lähde edes arvailemaan - ei kuitenkaan ylimmällä sarjatasolla.

C) Junioritoimintaa Tampereella: Tampereen Kisa-Toverien (TKT) nuoret iloiset pallotaiturit pääsivät yhteiseen potrettiin edustusasuissaan Petsamon kentällä vuonna 1938. Heidän valmentajanaan toimi Paavo Sandberg (jatkaen Arvo Heimon työtä). Noina aikoina ei ollut mitään A-, B-, C- eikä D-junioreita. Kaikki pelasivat samassa 'nuorten' joukkueessa, missä ikähaitari saattoi olla liki kymmenenkin vuotta. Pojat ylärivissä vasemmalta: Olavi (Olli) Lilja, Pekka Eskonen, Jaakko Halme, Kaarlo Niemelä, Pentti Helenius ja Jaakko Michelsson. Alarivissä vasemmalta: Kalevi Lilja, Pekka Nieminen, (mv.) Matti Hietanen, Pentti Nieminen ja Simo Vuolle. Kuvan pojista mainittakoon Liljan veljekset, Olavi (Olli) (s. 1928) ja Kalevi (s.1925) - molempien rivien vasemmanpuoleisimmat veijarit. Heistä molemmista tuli pitkäaikaisia jalkapallon edustuspelaajia Tampereelle. Kalevi edusti edustustasolla TKT-seuraa vuodet 1948-53 ja jatkoi Ilves-Kissoissa 1956-59. Kolmisen vuotta nuorempi Olli pelasi TKT:ssa samoin 1948-1953, Ilves-Kissoissa 1954-59 ja jatkoi vielä TKT:ssa 1960-62. Petsamon kentän rakentamista jalka- ja jääpalloilulle oli suunniteltu jo vuodesta 1928 alkaen, mutta vasta v.1937 kenttä oli ensi kertaa käytössä. Esimerkiksi TKT:n edustusjoukkue ei Pertsamon kentän pehmeästä pinnasta pitänyt ja vältteli aluksi harjoitusvuoroja Petsulla. Vuonna 1938 Petsamon kentälle valmistui pukusuoja ja kentän käyttö lisääntyi. Kaupinojan kenttä oli edelleen suositumpi, vaikkei kaupunki sitä millään tavoin hoitanut. Tammelan kenttää oli suunniteltu ja rakennettu kuin Pietarin kirkkoa vuosina 1925-31, kenttää ympäröivä aita valmistui v.1932, mutta maalatuksi se saatiin vasta seitsemän vuoden kuluttua. Tammelaan valmistui ruohokenttä v.1936 ja Kalevanpuistotien suuntainen 42 metriä pitkä puukatsomo valmistui v.1937. Kalevankankaan hautausmaan pohjoispuolella - nykyisen Kiinanmuurin paikalla sijaitsi 1930-luvulla Kasarmin kenttä, joka myös oli jalkapalloilijoiden harjoituskäytössä. Samoin raviradan keskellä oli pelaamiseen sopivaa tasaista aluetta. TKT:n jääpalloilijoita (Tampereen) Petsamon kentällä talvella 1940. Edustusjoukkueen pelaajat nöyrästi takarivissä, polvi nuorenee riveittäin eteenpäin. Päähinevalikoima on mielenkiintoinen - kunnon karvalakkkeja, lippalakkeja ja jopa ns. lentäjälakkeja, mutta ei vielä yhtään pipoa!

D) Naisvoimistelua: TKT:n naisvoimistelijoiden valiojoukko kuvattuna v.1924 - edessä istumassa naisten ohjaaja Kaisa Jokinen. Neitokaisilla yllään TKT:n uudet hihamerkein varustetut esiintymispuvut. TKT:n hallinto suhtautui yleensä suopeasti naisvoimistelijoiden esityksiin oli sitten kyseessä harsopukujen, mustalaispukujen tai tamburiinien hankinnat.