Ahlainen: Ahlaisten kirkko Hannu Nevan kuvaamana vuodelta 2011 ~ kiitos. Teuvo Vehkalahti kuvasi Ahlaisten kirkon 12.6.2015 (kiitos käyttöluvasta): Kirkonkylässä on Salomon Köykkä-Köhlströmin vuonna 1796 suunnittelema puurakenteinen Ahlaisten kirkko. Vuodelta 1832 oleva erillinen kellotapuli on C. L. Engelin suunnittelema. (Wikipedia, 2011): Ahlainen (ruots. Vittisbofjärd, aiemmin Hvittisbofjärd) on entinen Suomen kunta Satakunnassa. Kunta liitettiin Porin kaupunkiin vuonna 1972. Naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Merikarvia, Siikainen, Pomarkku, Noormarkku ja Pori. Ahlaisissa asuu nykyisin noin 1 500 henkeä (1997). Entisen Ahlaisten kunnan itäosaa halkoo valtatie 8. Ahlaisten vaakunan suunnitteli Ilmari Sysimetsä ja se vahvistettiin vuonna 1954. Ahlaisissa on Salomon Köykkä-Köhlströmin vuonna 1796 suunnittelema puukirkko. Vuodelta 1832 oleva erillinen kellotapuli on C.L.Engelin suunnittelema. Maaseutumainen Ahlaisten kirkonkylä peltoaukeineen on merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Ahlaisten alueella laskee Pohjanlahteen kaksi suurehkoa Noormarkun puolelta tulevaa jokea, Pohjajoki (ylempänä Lampinjoki) ja Eteläjoki (ylempänä Noormarkunjoki). Nämä ovat osa Pohjois-Satakunnasta alkunsa saavan Karvianjoen vesistöä. Ahlaisten ruotsinkielinen nimi Vittisbofjärd (Huittislaisten selkä) viittaa vanhoihin huittislaisten eräomistuksiin. Ahlaisten edustalla oleva merenselkä Keikvesi on taas ollut aikanaan keikyäläisten kalavesi. Ahlainen oli Ulvilan emäseurakuntaan kuulunut kappeli vuosina 1691–1861, jonka jälkeen Noormarkun kappelina vuodesta 1861 ja oma kirkkoherrakunta vuodesta 1893. Ahlaisten seurakunta itsenäistyi 1908. Vuonna 1972 kunta liitettiin Porin kaupunkiin ja seurakunta muuttui yhdeksi Porin seurakunnista. Ahlaisten rannikolla ja saaristossa oli aikanaan paljon ruotsinkielisiä asukkaita, mutta 1900-luvulla väestö suomenkielistyi täysin. Ahlaisiin asutettiin viime sotien jälkeen Hiitolan siirtoväkeä. Kylät: Alakylä (Nederby), Anttoora (Antåra), Bastuskär (Pastuskeri), Kellahti (Källfjärd), Lampaluoto, Lamppi, Rankkuu (Rankö), Ylikylä (Överby) ja Pohjajoki. Ahlaisten maisemaa Hannu Nevan kuvaamana vuodelta 2011 ~ kiitos. Teuvo Vehkalahti kuvasi 12.6.2015 (kiitos käyttöluvasta): Oletan että tämä on Erkinkuja. Sen varrella on monta kivistä aidantolppaa. Hannu Nevan kuva kesältä 2014: Vanhan kauppiaan kylttiäkin vielä kunnioitetaan ison varastorakennuksen kulmalla. Kiitos käyttöluvasta. Hannu Nevan kuva kesältä 2014 (kiitos): Portti paratiisiin. Hannu Nevan kuva kesältä 2014 (kiitos): Etukumi puhjennut. Ahlaisten maisemaa Hannu Nevan kuvaamana vuodelta 2011 ~ kiitos. Teuvo Vehkalahti kuvasi 12.6.2015 (kiitos käyttöluvasta): Lemmenkujan alku, tapuli näkyy. Teuvo Vehkalahti kuvasi 12.6.2015 (kiitos käyttöluvasta): Olisikohan Lemmenkuja saanut nimensä siitä, että leipomossa on ollut naimaikäisiä tyttöjä töissä?

Lyttylä: B) Maanviljelijä Väinö Vainionpään kotiportilta Lyttylässä näkyvät Kokemäenjoen suistoalueen vehreät luodot. Antti Suominen kuvasi v. 1965. Reija Törnroos: Lyttylän kartano: "Lyttylän kartano oli Porin Lyttylässä vuosina 1614–1900 sijainnut kartano. Se perustettiin vuonna 1614, kun kuningas Kustaa II Adolf antoi Lyttylän ja Kellahden kylät läänitykseksi ratsumestari Otto Johan Grothusenille. Kartanon muita omistajia olivat muun muassa Eneskjöldin suku, vapaaherra ja Vaasan läänin maaherra Karl Konstantin de Carnall sekä kauppaneuvos Fredrik Frans Wallenstråle. Viimeinen omistaja oli tanskalainen liikemies Valdemar Heyman, joka myi kartanon maat torppareilleen vuonna 1900. Lyttylän kartanon tyhjilleen jääneeseen päärakennukseen perustettiin kansakoulu vuonna 1906 ja sen yhteyteen kirjasto vuonna 1955, mutta molemmat lakkautettiin 1970. Nykyään päärakennus on Porin kaupungin omistama ja se on paikallisen kiinteistöyhdistyksen käytössä. Myös Otsolan kansalaisopisto järjestää rakennuksessa kursseja. Päärakennus on rakenteista löytyneen vuosiluvun perusteella valmistunut 1896. Paikalla on aiemmin ollut pienempi rakennus. Päärakennuksen pelastamiseksi alueen asukkaat ovat vuonna 2014 perustaneet Pro Lyttylän Kartano ry:n, joka ostaa rakennuksen kaupungilta ja kunnostaa sen."

Noormarkku: C) Teuvo Vehkalahti kuvasi Noormarkun keskustassa 23.8.2014 (kiitos käyttöluvasta): Noormarkun vanhaa, museorekisteröityä Thames paloautoa testatiin, kun se menee hääautoksi. Muutenkin onnistuin saamaan kuvaan paljon informatiota, tiiviseen muotoon. Teuvo Vehkalahti kuvasi Noormarkun keskustassa 23.8.2014 (kiitos käyttöluvasta): Aamu näytti uhkaavalta, Noormarkusta katsoen Porin taivaan yllä oli tummia ukkospilviä. Sateen uhka oli olemassa, mutta olin päättänyt, että kaupunkiin on päästävä - vähän ihmisten ilmoille. Aamutoimet sain tehtyä, siten että matkaan päästiin kello 10.15 Porin linjojen linja-autolla. Olen tottunut nimeämään pysäkin 'Osterin pysäkkinä', mutta aikataulussa mainitaan pysäkki 'Keskipisteenä' - mikä kyllä on loogista, kun rakennuksessa sijaitsi ennen ravintola 'Keskipiste'. Ja kartallakin paikka on Noormarkun keskipiste. Linja-autoa odotellessa Noormarkun yhtenäiskoulun ala-asteen koululaiset palasivat kirkosta. Noormarkun rautatieasema: Jukka Voudinmäki kuvasi elokuussa 2000 Noormarkun aseman edustalla (käyttölupa 2015-12-L, kiitos). Junaliikenne Noormarkkuun alkoi vuonna 1933, jolloin valmistui arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus. Rautatieasemalla sijaitsi myös postitoimisto. Kokonaisuudessaan Pori–Haapamäki-rautatie valmistui vuonna 1938. Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1981 ja rata poistettiin kokonaan käytöstä vuonna 1985. Noormarkun rautatieasema on nykyisin yksityisomistuksessa. Noormarkussa käytiin kansalaissodan aikana Harjakankaan taistelu, joka oli sodan verisin taistelu Satakunnan rintamalla (Wikipedia, 2017). Noormarkun rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana elokuussa 2004 (käyttölupa 2015-11-A). Teuvo Vehkalahti kuvasi Noormarkun rautatieaseman (2014) - kiitos käyttöluvasta. Satakunnan Kansa uutisoi 2.2.2017 Noormarkun rautatieasemaan kohdituneesta silmittömästä vandalismista. (Satakunnan Kansa, Ville Hammarberg - 2.2.2017): Porin tekniselle lautakunnalle esitetään, että ilkivallantekijöiden pahoin tuhoama Noormarkun vanha rautatieasema purettaisiin. Noormarkun rautatieaseman päärakennus ja muut aseman alueella olevat rakennukset ovat ilkivallan vuoksi huonokuntoisia. Rakennukset ovat tyhjillään ja kylmillään. Noormarkun rautatieasema on kulttuurihistoriallisesti arvokas osana Haapamäenradan rakennuskantaa ja suojeltu Noormarkun ja Toukarin osayleiskaavassa kohdemerkinnällä Porin kaupungilla ei ole rakennuksille käyttöä. Purettavien rakennusten kohdat aiotaan tasata sorapintaisiksi. Jukka Voudinmäki kuvasi 12.8.2003 vanhan nopeusrajoitusmerkin Noormarkun Porin puoleisessa tulokaarteessa. (kiitos - käyttölupa 2015-12-L). Esko Maasalo kuvasi Noormarkku-Hiilimäen välillä 11.10.1997: "Noormarkunjoen ylittävältä sillalta näkymä aseman suuntaan. Pusikoituminen oli jo melko runsasta aseman raiteilla ja ratapohjan hiekatkin olivat tässä valuneet joen suuntaan." Noormarkun kirkko (Armas Lindgren, 1931-33) kuvattuna 22.1.2014 (S&J). (Wikipedia, 2014): Noormarkun vanha kirkko tuhoutui vuonna 1918 sisällissodan yhteydessä. Se syttyi tuleen pääsiäislauantain aamuna 30. maaliskuuta venäläisten sotilaiden tulitettua kirkkoa kranaateilla. Kirkon mukana paloi myös Noormarkun seurakunnan arkisto, muun muassa kirkonkirjat. Uuden kirkon rakentaminen aloitettiin vasta 1931 A. Ahlström Osakeyhtiön vuonna 1927 Antti Ahlströmin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi tekemän lahjoituksen turvin. Lahjoitukseen sisältyivät myös arkkitehti Armas Lindgrenin tekemät piirustukset. Noormarkun kirkko jäljittelee ulkoasultaan Satakunnan keskiaikaisia harmaakivikirkkoja, kuten Ulvilan ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoja. Kirkon ulkoseinät on muurattu harmaakivestä ja sisäseinät tiilestä. Keskiaikaisista kivikirkoista poiketen Noormarkun kirkon katto on paanujen sijaan tehty kuparikatteesta. Kirkkosalin alttariseinällä on Lennart Segerstrålen vuonna 1957 maalaama fresko. Hän laati myös vanhojen valokuvien perusteella piirustukset vanhan kirkon tulipalossa tuhoutuneesta vaivaisukosta, jonka kopion noormarkkulainen Pauli Österlund veisti 1950-luvulla. Vaivaisukko on nykyään nähtävillä kirkon eteisessä. Kirkon vieressä sijaitsevalla hautausmaalla on muun muassa Ahlströmin suvun hauta-alue, joka sisältää useita taiteellisesti merkittäviä hautamuistomerkkejä. Hautausmaan laajennusosa vihittiin käyttöön vuonna 2009. Samaan aikaan aivan Valtatie 23:n vieressä sijaitseva hautausmaa ympäröitiin 1,3 metriä korkealla harmaasta graniitista valmistetulla kiviaidalla, joka on yhteensä noin 400 metrin pituinen. Noormarkun kirkko ja hautausmaa luetaan kuuluvaksi Noormarkun ruukin alueeseen, joka on yksi Museoviraston määrittelemistä Valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Noormarkun kirkko (Armas Lindgren, 1931-33): sisäänkäynti - molemmat 22.1.2014 (S&J). Noormarkun kellotapuli - 22.1.2014 (S&J). Noormarkun kirkon porttiholvikaaren suojista - 22.1.2014 (S&J). Noormarkun kirkon näkymiä - 22.1.2014 (S&J). Nimimerkki "Lepax" kuvasi kesällä 2017 Ahlströmin ruukkialuetta ~ Makkarakosken voimalaitos (pääkonttorilta) * lisenssi OK, public domain.

Lavia (pakkoliitettiin Poriin 1.1.2015): D) Nimimerkki "Ivrantan" kuvasi Lavian raittia v. 1999 (lisenssi, OK). Valtioneuvosto päätti 12. kesäkuuta 2014 lakkauttaa Lavian kunnan ja pakkoliittää sen Porin kaupunkiin vuoden 2015 alussa. (Wikipedia, 2014): Lavia oli Suomen kunta, joka sijaitsi Satakunnan maakunnassa. Alun alkaen se oli osa Sastamalan kirkonpitäjää ja vuodesta 1639 lähtien osa Mouhijärven (Ylä-Sastamalan) seurakuntaa. Lavia muodostettiin Mouhijärven kappeliseurakunnaksi vuonna 1823, ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1870. Tammikuussa 2014 kunnassa asui 1 902 ihmistä. Sen pinta-ala on 357,74 km2. Lavian naapurikunnat ovat Kankaanpää, Kokemäki, Pori, Pomarkku, Sastamala ja Ulvila. Vuonna 1955 vahvistetun Lavian vaakunan on suunnitellut Ahti Hammar. Historia: Kunnassa on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Asutus oli aikoinaan keskittynyt varsinkin Karhijärven kalaisille rannoille. Pronssikauden jäänteinä kunnassa on muutama säilynyt hiidenkiuas, joihin entisajan ihmiset hautasivat vainajansa. Tunnettu pappi ja hengellinen kirjailija Emil Teodor Gestrin toimi Lavian kirkkoherrana 1800-luvun loppupuolella. Lavian pohjoisosassa Kankaanpään rajalla käytiin Suomen sisällissodan Sampakosken taistelu helmikuussa 1918. Paikalla on muistomerkki taistelussa kaatuneille valkoisille, mutta ei punaisille. Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 Laviaan asutettiin siirtoväkeä Viipurin läänin Pyhäjärveltä. Kuntaliitos: Huonon taloustilanteen vuoksi Lavian kunnassa jouduttiin aloittamaan vuonna 2013 erityisselvitys kuntaliitoksesta. Valtiovarainministeriön selvitysmies kannatti kunnan liittymistä Poriin, mutta huhtikuussa 2014 Lavian kunnanvaltuusto äänesti sen sijaan Kankaanpäähän liittymisen puolesta. Kankaanpään valtuustossa kuitenkin äänestettiin Lavian liittymistä vastaan, mikä asetti kunnat pakkoliitosuhan alle. Liikenne: Lavian halki kulkee kantatie 44, josta erkanevat kunnan alueella seututiet Kullaalle, Noormarkkuun, Pomarkkuun ja Sastamalan Suodenniemen kylän kautta Tampereen suuntaan. Valtatie 11 Porista Tampereelle kulki ennen Lavian kirkonkylän kautta, mutta uudelleen rakennettuna se on jäänyt muutaman kilometrin päähän kunnan etelärajasta. Lähimpiä kaupunkeja ovat Pori (55 km), Tampere (65 km), Kankaanpää (28 km) ja Sastamala (45 km). Lavian kirkonkylä oli 1960-luvulle saakka vilkas linja-autoliikenteen solmukohta ja kunnassa toimi myös muutama pienehkö linja-autoyritys. Porilaisella liikennöitsijällä V. Keto-Seppälällä oli kirkonkylässä toimipiste, jonka yhteydessä toimi 1980-luvulle saakka myös autokoritehdas. Luonto ja nähtävyydet: Lavia sijaitsee murrosvajoamalaaksossa, jota reunustavat jyrkät, osin kallioiset rinteet. Kirkonkylä on sijoittunut sen pohjalle kolmen järven väliin. Laviasta löydetty kivilaji on nimetty kunnan mukaan Lavialiitiksi ja sitä esiintyy etenkin Karhijärven etelä- ja kaakkoispuolella. Riihonlahdella sijaitsee upea lintualue, jossa pesii muun muassa harvinainen ruskosuohaukka. Lavian puurakenteinen kirkko on vuodelta 1823 (C. Bassi). Muita nähtävyyksiä ovat Susikosken ja Sampakosken vanhat kivisillat sekä Velhonvuoren vesiputous, johon talvisin muodostuu kallion päälle komea jääputous. Putous sijaitsee aivan Suodenniemelle vievän maantien vieressä jyrkän mäen juurella. Laviassa sanotaan olevan 52 järveä, joskin osa näistä lienee jo umpeen kasvaneita lampia. Jääkauden jäljiltä löytyy siirtolohkareita, joista suurin on Kellarikivi. Lavian raitilla on vehreä ilme, sitä reunustavat puut ja pensasaidat. Kirkonkylässä on myös jäljellä useita vanhoja kiviaitoja, jotka ovat olleet kylälle leimallisia. Lavian tori uudistettiin Euroopan unionin rahoittamana kehityshankkeena vuonna 2005. Kylät: Aluskylä, Haunia, Kalliala, Lavia, Mustajoki, Myöntäjä, Niemenkylä, Peräkylä, Riiho ja Riuttala. Kallialan kylän nimen katsotaan olevan yhteydessä samannimiseen kylään Tyrväällä, nykyisessä Sastamalassa sekä Haunia- ja Huida-nimien samannimisiin maatiloihin Tyrväällä ja Karkussa. Nimimerkki "Ivrantan" kuvasi Lavian raittia v. 1999 (lisenssi, OK). Lavian puukirkko: Nimimerkki "Ivrantan" kuvasi Lavian puukirkon v. 1999 (lisenssi, OK). Lavian kirkko on vuodelta 1823 (C. Bassi).