|
|
Reposaaresta:
D)
Jorma Holmin Facebook-sivulla oli esillä kesällä 2019 oheinen mielenkiintoinen kartta Reposaaresta oudompine paikkanimityksineen - kiitos.
Tapio Jokinen lähetti tämän kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla:
Teimme monia retkiä pelastusristeilijä Reposaarella ja muistakin kaupungeista kuten Uudestakaupungista käytiin vierailuilla Porissa. Muistan, että Uudenkaupungin kipparin nimi oli Vikatmaa, joiden ikäisteni poikien kanssa pelasin laivan messissä paskahousua.
Mieleen palautuu hitaasti kaikkea, kuten Pelastusrenkaan eli Meripelastusseuran retki Hankoon. Olimme siellä tämän kuuluisan Suomen Meripelastusseuran pitkäaikaisen lippukapteeni Niilo Saarisen vieraana.
(Wikipedia, 2012): Niilo Saarinen (s. 1896 Kalanti – k. joulukuu 1976 Hanko) oli kalantilainen merikapteeni ja Suomen Meripelastusseuran pitkäaikainen lippukapteeni.
Niilo Saarinen lähti merelle nuorena poikana ja kohosi tavallista tietä merikapteeniksi. Hän sai merikapteeninkirjansa Rauman Merenkulkuopistosta vuonna 1926.
Vuonna 1936 hänet kutsuttiin Meripelastusseuran toimesta valvomaan Suomen ensimmäisen pelastusaluksen rakentamista. Tämä alus, pelastusristeilijä Outoori, laskettiin vesille seuraavana keväänä ja kapteeni Saarinen jäikin sen päälliköksi.
Tästä alkoi hänen mittava uransa Meripelastusseuran ykköspäällikkönä. Hän mm. valvoi kaikkien vuosina 1936 - 47 valmistuneiden pelastusalusten rakentamista. Näitä aluksia oli kahta mallia: yksikoneiset Anna Gadd, Haapasaari, Kokkoluoto ja Ledsund sekä kaksikoneiset Hailuoto, Hans Helenius, Merikokko, Seiskari, Siilinkari, Syväri (1945 alkaen Reposaari), Sälgrund, Tankar ja Ääninen (1945 alkaen Valsörn).
S2:n muistopatsas Reposaaren kirkon kupeessa. Tapio Jokinen lähetti kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla. Vasemmalla kuvan lähettäjän äiti ja oikealla Laina Jussila.
Markku Ilari Manninen: "Kuvassa on S2-torpedoveneen muistomerkki. Otin kuvan 17.8.2016." (Kiitos - käyttölupa "2017-6-A").
Torpedovene S2:n muistomerkki on myrskyssä vuonna 1925 uponneen Torpedovene S2:n miehistön muistoksi pystytetty patsas, joka sijaitsee Reposaaren kirkon edustalla Porin Reposaaressa.
Aluksen uppoaminen keräsi aikanaan huomattavasti julkisuutta ja järkytti niin merivoimien henkilökuntaa, suomalaisia merenkulkijoita kuin suurta yleisöäkin. Torpedoveneen hylystä löytyneet 23 vainajaa siunattiin Porin Reposaaren yhteishautaan 15. elokuuta 1926. Onnettomuudessa menehtyneille pystytettiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki Reposaaren kirkkomaalle onnettomuuden vuosipäivänä vuonna 1930. Suomen merivoimat muistavat yhä onnettomuuden uhreja laskemalla vuosittain seppeleen muistomerkille.
Teoksen toinen valos nimeltään Myrsky paljastettiin Turussa Wäinö Aaltosen museorakennuksen avajaisten yhteydessä 17. syyskuuta 1967 (Wikipedia, 2017).
Tapio Jokinen lähetti tämän kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla:
Elämäni ihka ensimmäinen matka Reposaareen, jonne mentiin Mäntyluodosta laivalla, kun maayhteyttä ei vielä ollut. Taisi olla samalla elämäni ensimmäinen merimatka laivalla. Kyhjötän silloisen Meripelastusseuran naisosaston puheenjohtaja Meeri Suomisen vieressä. Suominen oli hyvin tietoinen jo tuossa vaiheessa, että hänen valta-asemansa seuran johdossa oli uhattuna ja niin kävikin, että valta vaihtui lopulta ja puheenjohtajuus siirtyi vuosikausiksi Suomisen takana seisovalle äidilleni. Olen yrittänyt haeskella löytyykö vielä tuota kyseistä rakennusta jonka pihalla poseeraamme. Aivan ikkunan kohdalla istuva rouva vaikuttaa rouva Ahtolalta. Lapsi sylissä istuva lienee räpsööläistä talonväkeä?
(Jussi Konttinen, sähköposti 22.23.2014): Talo oli ns. Grönin tontilla, tullihallituksen omistama entinen tullivartioasema. Osoite on satamapuisto 22.
Purettiin 2000 tai 1999. Luku sinänsä, että sen oli suunnitellut G.L. Engel (1837), kuten muitakin valtion virkarakennuksia silloin.
Tapio Jokinen lähetti (12.3.2012) tämän kuvan Reposaaren ankkurin luota: Tässä olen Aino-tätini perheen kanssa Reposaaren vanhan silta-ankkurin vierellä. Kuvassa Aino Kaarina Saarinen,
selin Ensio Saarinen ja serkkuni Pirjo Saarinen tutkivat ankkurin nimilaattaa.
Saariset asuivat kuvan ottamisajankohtana 50 ja 60-lukujen taitteessa Tampereen Ikurissa.
Jaana Lehtilän kuva: Tupalan väki kesäretkeilemässä. Kaupunginosayhdistys teki retkiä mm. Reposaareen..
(Antti Suominen): "Reposaaren Löytösopilla oli monipuolista toimintaa 1999 ~ Alko ja posti".
Tapio Jokinen aloitti Reposaaren yhteiskoulun ensimmäisellä luokalla 1960-61. Hän lähetti (10.2.2012) luokkakuvansa 1A-luokalta ja siihen liittyvän oppilasluettelon (nimilista poistettu myöhemmin yleisön pyynnöstä sivulta). Tapio on itse kuvissa neljännellä rivillä ylhäältä (otsikkorivi mukaan lukien), kolmas oikealta.
(JJ - 27.2.2012): Oppilaslistasta erottuu nimi Miikka Toivola (s.1949), josta myöhemmin kehittyi 61 A-maaottelun jalkapalloilija (PiTU, TPS, HJK ja VanPa). Hänet valittiin v.1972 Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi. Poikien kasvoista luokkakuvassa häntä en ensiyrittämällä kuitenkaan tunnista - voisiko olla kolmanneksi alin rivi ja kolmas vasemmalta?
(Tapio Jokinen, sähköposti 27.2.2012): Tuo Miikka Toivolan kuvan tunnistamisesi meni ilmeisesti oikein.
Hänen alapuolella on Meriläinen Jari komean villapaitansa kanssa. Toivolasta vasemmalle on Olli Noutio, minun paras ystäväni, joka asui Kanervankadulla. Mäenpään Seppo oli meidän naapuri Tulosentiellä ja kuvassa toinen rivi ylhäältä kolmas vasemmalta. Sepon vieressä Eklund Olavi - toinen vasemmalta.
Gröndahl Pertti (kultamitalipainija Kelpo Gröndahlin poika)on alhaalta toinen rivi, vasemmalta ensimmäinen. Holmberg Arvi ylin rivi ensimmäinen oikealta - Kaanaa Markku, alarivi toinen oikealta - Karlsson Jouko, toinen rivi ylhäällä keskellä neljäs oikealta tai vasemmalta.
Kautosen Esa on kolmas rivi alhaalta - Miikan vieressä kolmas oikealta. Kotkavuoren Olli, jonka isästä tuli Tampereelle asemapäällikkö, on alarivissä kolmas oikealta. Olli muutti kesken lukuvuoden Tampereelle. Laikkala Olli-Pekka on ainoa, joka on saanut kahteen kertaan kuvansa yläriviin toiseksi ja kolmanneksi - Oramaa Jorma on ylärivi toinen oikealta - Pessi Paavo, alarivi toinen oikealta - Österlund Erik, kolmas rivi ylhäältä ensimmäinen oikealta - Lampi Ulla, ylärivi kolmas oikealta - Lemberg Maj-Briitta, toinen rivi toinen oikealta - Ruotsalainen Tuula, ensimmäinen kuvassa ylhäällä - Danielsson Pekka, toinen rivi ylhäältä, kolmas oikealta - Westergård Ari, kolmas rivi alhaalta, ensimmäinen vasemmalta - loput tunnistukset menisivät jo arpomiseksi.
Saimme jälki-istuntorangaistuksen, kun lähdettiin urheilutunnilta luisteluaikana katsomaan merenjäältä tankkilaiva Nunnalahtea, joka oli seisahtunut kauas avojään reunalle ja kevättalvi sulatti hyvää vauhtia jäitä jalkojemme alta. Taisi olla Pertti Gröndahl se kolmas urho kanssamme, joka istui jälki-istunnon siitä seikkailusta. Huomasin puolimatkassa katsoa taakse rannalle, jossa koko koulu oli huiskuttamassa meitä takaisin ja sain kaverinikin havahtumaan, että käännytään takaisin. Muita rangaistuksia en sitten saanutkaan.
Koulun rehtorina lukukaudella 1960-61 oli toiminut Kerttu Vihervaara (äidinkieli, historia) ja vararehtorina Kirsti Autio (luonnonhistoria, maantiede, terveysoppi). Lisäksi kolmantena vakituisena opettajana oli mainittuna lukuvuonna ollut Anneli Aarnikoivu (ent. Ajanko). Hänen sijaisenaan oli osan lukuvuodesta toiminut Seija Sarjala.
Lukukaudella 1960-61 Reposaaren yhteiskoulussa toimivat tuntiopettajina seuraavat: Haapalainen Väinö (laulu), Henriksson Toivo (kuvaamataito, poikien käsityö ja liikunta), Koivukoski Ritva-Liisa (ruotsi, äidinkieli, kotitalous), Lauro Ilpo (historia, kaunokirjoitus, ammatinvalinnanohjaus), rovasti Lauro Viljo (uskonto), Niiranen Kauko (matematiikka, kemia, fysiikka), Nylund Hilkka (tyttöjen liikunta), Sarjala Hannu (englanti, ruotsi) ja Saren Berith (tyttöjen käsityöt).
Koulun vahtimestarina oli lukukaudella 1960-61 vuosikertomuksen mukaan edelleen jatkanut Eino Eskola.
(Tapio Jokinen, 15.2.2012): Rakkaimmat koulumuistot minulla on Reposaaren yhteiskoulusta, joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Pieni koulu, jossa järjestys pysyi hyvänä ilman kovia kurinpidollisia toimia. Kävin Reposaarella kaksi lukuvuotta, sitten muutimme isän työpaikkavaihdoksen myötä Ouluun. Tuiran yhteiskoulu Oulussa olikin erittäin liioitellusti sanottuna keskitysleiri verrattuna Reposaaren vapaaseen kouluelämään. Oppilaatkin oli toverillisempia joista minulla on monia hyviä muistoja.
Ruokatunnit vietettiin usein Reposaaren sahan lastauslaiturilla nuuhkimassa ulkomaisten laivojen tuoksua. Kreikkalaiset ja puolalaiset laivat haisi pahalle ja joskus erotimme jo messin keittiötuoksuista minkä maalainen laiva oli tullut lastaamaan puutavaraa laituriin. Hollantilaiset puukengät, joksi kutsuttiin melko pieniä (suuren troolarin kokoisia) perheyrityslaivoja, olivat urheinta merenkulkijakansaa. Ne ottivat ruumalastin päälle vielä vankan kansilastin eikä laidan ja meren väliin jäänyt kunnolla pariametriä. Kansilasti hyvin köytettynä ne lähtivät sellaiseen läikkään, että hattua nostan vielä tänä päivänä heidän rohkeudelleen.
Laivassa oli usein nuoria kouluikäisiä lapsia äiteineen. Koko perhe ilmeisesti asui yrityksessään ja kannella oli polkupyöriä millä he ajelivat satamien läheisyydessä asioillaan.
(Altti Lummevaara, 2016): "Reposaaren sahan (Räpsöön sahan) väkeä joskus 1915 - 1917? Ilmeisesti ennen kansalaissotaa, "ennen kapinaa", kuten vanha kansa sitä ajankohtaa nimitti. Tarkkaa ajankohtaa kuvan otto hetkestä ei ole tiedossani."
Viljo Havusalo kuvasi 1950-luvun alkupuolella Junnilan tornia muistuttavan Ankkalan. Tornin ulkopuolella kierreportaat. Laiturilla nainen ja peltinen ämpäri, laiturin vieressä soutuvene.
Lisenssi CC BY 4.0 * Satakunnan Museo.
(Wikipedia, 2012): Junnila rakennettiin vuonna 1884 kunnallisneuvos Robert Junneliuksen kesänviettopaikaksi Reposaareen ja ympäristö muokattiin puistoksi. Junneliuksen huvila, leirikeskuksen vanha päärakennus, tuhoutui tulipalossa toukokuussa 1991. Vuonna 1993 valmistui uusi päärakennus, jossa on sali ja pienempiä kokoontumistiloja sekä hiljentymishuone. Junnilassa on lisäksi vuonna 1959 valmistunut ruokala- ja majoitusrakennus sekä vuonna 1988 rakennetut majoitustilat, jossa on 24 kahden hengen huonetta. Vuodepaikkoja on kaikkiaan 72 hengelle.
Rannalta avautuu Selkämeren ulappa, mutta aivan meren tuntumassa on myös makeavetinen Junnilan lampi, mikä tekee paikasta ainutlaatuisen.
Porin seurakunnat ostivat Junnilan vuonna 1947, josta lähtien siellä on järjestetty joka kesäkausi leiritoimintaa.
Historia: Reposaari eli 1800-luvulla voimakasta nousukauttaan, saari sai asemakaavan ja samalla kaupunkimaisemman leiman. Porilaiset tekivät sinne huviretkiä sunnuntaisin veneillä ja laivoilla. Myös nuori apteekkari Robert Junnelius tuli Reposaarelle ja nähtyään maisemat Takalahdella eli nykyisellä Junnilan lammella hän ihastui niin, että halusi rakentaa tähän paikkaan willan. Hän saikin kaupungilta vuokralle ison tontin. Arkkitehti J. E. Stenberg teki täydelliset piirustukset rakennuksista, puutarhasta kalusteineen ja jopa huvilan viiristä. Tontille valmistui vuonna 1884 pitsihuvila Junnela, jota kansa alkoi kutsua Junnilaksi.
Aivan merenrantaan tehtiin baadi eli pieni kylpylähuone. Sen ullakolla olevaan säiliöön nostettiin käsipumpulla merestä vettä omapaineista suihkua varten. Kylpyammeeseen vesi lämmitettiin suuressa padassa.
Lammen rannalla oli erikoinen, pyöreä Ankkala, jossa ankkoja pidettiin talvisin. Vesi johdettiin lammesta putkia pitkin rakennuksessa olevaan altaaseen ja ankkahuonetta lämmitettiin uunilla. Puutarhassa oleili ankkojen lisäksi riikinkukkokin. Luonnonkivestä tehty rakennus punaisine tiilikattoineen ja kauniine tiilipilareineen oli kuin satujen lammenhaltijan kruunu. Kukkivat lumpeet, ulpukat ja kurjenmiekat lisäsivät vielä lammen satumaista viehättävyyttä.
Toinen luonnonkivistä tehty, linnanraunioita muistuttava erikoisuus oli kylpylähuoneen ja puutarhan välisellä tasaisella alueella, ns. pölkkyplaanilla, jonne alkuun paikkaa raivatessa oli jätetty isot puunrungot ja juurakot. Kun Junneliuksen tuttavia, nuoria ylioppilaita vietti täällä kesää, he rakensivat nämä muurit kuin muistoksi ja kiitokseksi huvilan isännälle.
Huvilan lähellä olleista rakennuksista mainittakoon vielä kaksikerroksinen vahtimestarin asunto, jonka pian villiviini peitti, ja sen jatkona talousrakennus.
Reposaaren ranta-alue on karua ja kivikkoista, niinpä multa Junnilaan tuotiinkin Porista asti proomuilla ja kärrättiin perille rannasta. Harvinaisia kukkia ja puita istutettiin puutarhan kaunistukseksi taitavan arkkitehdin suunnitelmien mukaisesti.
Ulkomeren puolelle oli rakennettu oma laituri, jonka kautta kuljettiin ja tuotiin tarvikkeet, mutta kun kova merenkäynti rikkoi laiturin, oli saatava tie satamasta huvilalle. Kaupunki antoi vihdoin luvan tien rakentamiseen ja myös kanavan tekemiseen lammen ja meren välille.Tie ja kanava tehtiin, mutta sitten kanavasta piti luopua, kun merenkäynti tukki sen.
Junnilan punareunaisessa omassa viirissä oli valkeassa keskustassa mustin kirjaimin teksti JUNNELA.
Apteekkari, myöhemmin kunnallisneuvos Robert Junnelius asui kesäisin perheensä kanssa huvilassaan. Junneliuksen kuoltua vuonna 1900 leski vietti Junnilassa kesänsä ja vielä 85-vuotissyntymäpäivänsäkin.
Junnila siirtyi Porin seurakunnille vuonna 1947 ja siitä tuli seurakunnan kesäkoti ja leirikeskus. Vanha Junnilan päärakennus paloi poroksi maanantain vastaisena yönä 27.5.1991. Sen tilalle on rakennettu uusi paremmin nykyajan vaatimuksia vastaava rakennus ja muita tiloja vuonna 1993.
Antti Suominen Reposaaren konepajalla v.1973 - laivan vesillelasku (voisi olla vaikka Laatokka 6?).
Reposaaressa kuvattiin v. 1984 amerikkalaiselokuvaa Valkeat yöt tähtinään Mikhail Baryshnikov ja Isabella Rosselini. Antti Suominen kuvasi siperialaiskylän halkopinokulissit. Ohjaaja oli projektissa Taylor Hackford.
(Hannu Jalkanen, 27.4.2015): Reposaaressa, nykyinen leirintäalue. Kevät 1964. Juha, Ulla, Anne ja Hannu Jalkanen. Kuvan takana merkinnät : "M423A, Oy FOTO Ab, Pori, 13.5.64."
(Jukka Joutsi, 30.4.2015): Hannu Jalkanen oli luokkakaverini kansakoulussa 1962-64 Sakari Sumialan opetuksessa. Hänen isänsä pyöritti meidän aikanamme Sataleivän leipomoa Vapaudenkadulla. Hannun kanssa pelattiin samassa Porin Karhujen juniorijoukkueessa muutamia vuosia. Hannulla onkin tässä kuvassa kovin tuttu keltainen Karhujen veryttelypusero, jollaista itsekin pidin päällä lähes jatkuvasti noina vuosina. Mukavan pehmeätä materiaalia. Jalkaset muuttivat isän työvaihdoksen vuoksi Kouvolaan vuonna 1967. Seuraava yhteys välillämme tapahtuikin vasta v. 2015!
Ilta alkaa hämärtyä Reposaaren keskusväylällä (Kirkkokatu) - Osuuspankki viimeisiä aikojaan toiminnassa - 23.1.2014 (S&J).
Reposaaren pimentyvää tammikuun taivi-iltaa - kaikki kahdeksan kuvaa: 23.1.2014 (S&J).
|
