Yyterin hiekkarannat: A) Peruskuva Yyterin hiekkarannoilta. Tämä on ajoitukseltaan tuntematon matkamuistokuva (= Matkalahja Oy ~ made in Italy). Yyterissä ei loppujen lopuksi tullut edes penskana käytyä kovin usein, linja-automatkat olivat kai hiukan hankalia ja mitään uimari-ihmisiä ei tässä ole oltu sen koomminkaan. Lisää ajoitukseltaan tuntemattomia matkamuistokuvia Yyteristä (= Matkalahja Oy). (Wikipedia, 2011): Yyterissä on kuuden kilometrin pituinen hiekkaranta. Ranta tunnetaan hyvänä uimarantana, sekä laajasta dyynialueesta, joka on laajuutensa vuoksi ainutlaatuinen koko Euroopassa. Vanhin ja kaikkein korkein dyynivalli Keisarinpankki on heti sannoille tultaessa. Yyterin hiekkadyynit houkuttelevat matkailijoita ja kaupunkilaisia uimarannalle koko kesän. Yyterissä voi harrastaa monenlaista liikuntaa, muun muassa golfia, ratsastusta, rantalentopalloa ja surffausta. Yyterissä on yli 30 kilometriä retkeilyreittejä ja luontopolkuja ja yli kymmenen lintutornia. Yyterin maankuulujen hiekkarantojen omaleimaiseen luontoon voi tutustua esimerkiksi paikoitusalueelta alkavalla 1,8 kilometrin pituisella luontopolkulenkillä. Alueen ainutlaatuisuudesta johtuen Yyteriin rakennettiin 1970-luvulla Yyterin kylpylähotelli, joka oli pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa 1990-luvun lamavuosina, mutta on sittemmin päässyt jaloilleen. Yyterin mäntyjen hyvinvointia uhkaa mäntypistiäinen, jonka torjunnassa kokeillaan sukkulamatoja. Yyterin hiekkarannat kesällä 2010 (kuva: nimimerkki "kallerna" - lupa). Yyterin hiekkarannat houkutelivat aurinkoisina päivinä perhekunnittain auringonpalvojia - kuva kirjasta "Pori# (1974). Tapani Vainio ja Yyterin elokuiset hiekkarannat.

Yyterin tanssilava (paviljonki): B) Yyterin tanssipaviljonki - Tapio Jokinen lähetti tämän kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla: Yyterin lava. Takana näkyy hyvin uimakopit. Lavasta en muista kuin missikisat, joiden sydän-numerokepit poltettiin myöhemmin meidän keskuslämmityspannussa Tulosentiellä. Rollarit taisi olla merkittävimpiä bändejä, joita tuo rakennus olemassaolollaan palveli? (Jussi Stenroos): Vuonna 1956 Yyteriin rakennettiin Suomen suurin katettu tanssilava, jossa vietettiin lavatansseja joka kesälauantai, jonka lisäksi lavalla järjestettiin kesien mittaan myös muita suurempia tapahtumia. Juhannuksiin, suurtapahtumiin ja lauantaitansseihin osallistui kulta-aikana varovasti arvioiden yhteensä puoli miljoonaa nuorta (Tiira, 2005. 61–62). Juhannuksena 1965 yhtye nimeltä Rolling Stones esiintyi Yyterissä. Kävijämäärän odotettiin kohoavan 20 000 - 30 000 henkilöön. Supersuosittu yhtye sekä odotettu valtava kävijämäärä aiheuttivat sen, että tapahtumajärjestäjän oli tehtävä erityisjärjes-telyjä alueelle. Yhtyettä varten pystytettiin kahden metrin korkuinen katettu esiintymislava, laajennettiin Keisarinpankin katsomoa ym. Kävijämäärätavoitteesta jäätiin, mutta sen on kerrottu olleen silti noin 15 000 henkilöä. (Tiira, 2005. 67–68). The Rolling Stones esiintymässä Yyterin hiekkarannalla kesällä 1965. Kuvat lähetti V.Stenius (3.3.2013). Rolling Stones aiheutti pienimuotoista hysteriaa Yyterin yleisössä kesällä 1965. (Jukka Lindfors, 2007): The Rolling Stones saapui ensivisiitille Suomeen juhannusaattona 1965. Fanivastaanotto Turun lentokentällä sujui ilman pelättyjä hysteerisiä kohtauksia. Yyterin konserttiyleisö sitä vastoin osoitti kykynsä villiintyä kansainväliseen tyyliin. Rolling Stones tuli Suomeen konsertoidakseen Yyterin juhannusjuhlissa. Yhtyeen ensimmäinen Suomen-visiitti oli "voimakkaan ennakkokohun saattelema". Rauhallisen maahantulon vastapainoksi Yyterin konserttiyleisö osoitti kykynsä villiintyä kansainväliseen tyyliin. Lavalle viskottiin kenkiä, villapuseroita, rintaliivejä ja tyhjiä viinapulloja. Yyterin juhannusjuhlien puitteet olivat maailmanluokan tähdille vaatimattomat: esiintymislava oli puuta, ja pukuhuoneen virkaa toimitti lavan taakse rakennettu puinen liiteri. Heikki Kahila oli paikalla Yleisradion toimittajana ja Kai Rikkonen nuorena ihailijana. ”Pulterien” lämmittelijöinä Yyterissä olivat mm. ”Tango pelargonialla” kuuluisuuteen noussut Kari Kuuva ja ruotsalainen kitarayhtye Lenne & The Lee Kings. Kuuva pelkäsi Stones-fanien kivittävän hänet, mutta toisin kävi. Tapio Jokinen lähetti (29.3.2013) kuvia kesän 1961 Yyterin missikisoista. Materiaalin hän oli löytänyt vuoden 1961 Uudesta Kuvalehdestä. Tapio Jokinen: Muistan hyvin nuo sydämenmuotoiset missien numerokepit, kun ne poltettiin meidän keskuslämmityskattilassa Tulosentiellä Musassa, Porissa. Kellarin koksiluukusta oli tyhjenetty kasa noita sydänkeppejä ja vuosi oli 1961. 1962 syksyllä muutimme Porista Ouluun, joten muistan sen kuin eilisen päivän, vaan en muista sitä, miksi kepit tuotiin Yyteristä juuri meille? Oli ne aikoja, harmi että se Porilaisuus loppui siihen vuoteen 1962. Oulusta ei oikein "etelänvaris" saanut kunnon otetta edes. Astrid Frederiksen on kuvassa kruunattu Yyterin hiekkarantojen kuningattareksi kesällä 1961. Kuvan lähetti Tapio Jokinen (Uusi Kuvalehti). (Poritieto, 2012): Vuodesta 1947 alkaen Helsingin yliopiston satakuntalainen osakunta järjesti Yyterin juhannusjuhlat yhdeksänä vuotena. Juhannuksina hiekkarannalla juhlittiin ja poltettiin perinteinen komea kokko. Jokavuotisten heinäkuun "Tarmon suurtempaus"-kesäjuhlien kohokohdaksi tuli kauneuskilpailut, kun ensin vuonna 1950 valittiin "Miss Yyteri" ja sitten vuodesta 1951 vuoteen 1969 "Hiekkarantojen kuningatar". Sen jälkeen kilpa siirtyi hotelliin ja valittiin taas "Miss Yyteri". Vuonna 1956 rakennettiin Suomen suurin katettu tanssilava. Suosittuja lavatansseja pidettiin 1950- ja 1960-luvuilla. Yyteriin tultiin polkupyörillä tai linja-autoilla tanssimaan ja telttailemaan. Kuuluisin vierailija oli Yyterissä juhannuksena 1965 esiintynyt Rolling Stones-yhtye. Yyteri-Säätiö teki suuria investointeja parantamaan Yyterin Santoja ja 1960-luvun lopussa perusti leirintäalueen. Lopulta Rantaloma Oy, myöhemmin Rantasipi Oy, toteutti hotellihaaveen, kun kongressihotelli valmistui vuonna 1974. Yyteriin tehtiin kaksi lämminvesiallasta ja rakennettiin uusi saunarakennus vuonna 1986. Samana vuonna valmistui myös uusi Meriravintola, johon asiakkaita mahtuu 100 sisälle ja 100 terassille. Loma-Yyteri perustettiin vuonna 1987 ja se alkoi ponnistelut Yyterin kehittämiseksi, osakkainaan Porin kaupunki ja viisi yyteriläistä yrittäjää. Leirintäalue siirtyi Loma-Yyteriltä 1990-luvun puolivälissä Porin kaupungille. Vanha Santojen historia jäi lopullisesti muistoihin, kun 1970-luvulla pikkumökit poistettiin ja tanssilavakin purettiin. Sitten vielä vanha Meriravintola tuhoutui täysin 23.9.1977 aamuyöllä alkaneessa tulipalossa, tosin samalle paikalle tehtyyn uuteen ravintolaan jäi vanhasta vielä muistoksi ravintolan edustalla oleva laakakiviterassi. Porilainen Kirjuriluodon neito Terttu Ingberg sijoittui kuningatarkisassa toiseksi (Tapio Jokinen, Uusi Kuvalehti - 1961). Yli 50 vuotta kulunut jo näistäkin Yyterin aurinkoisista päivistä. Mitenkähän elämä heitteli näitä kuvissa iloisina eteenpäin elämässään katsovia neitokaisia?

Yyteri Rosenlewin työntekijöiden virkistyspaikkana: C) Tapio Jokinen lähetti tämän Yyterin kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla: Sannoille tehtiin talkoilla Yyterin tanssilavaa. Isäni ensimmäinen vasemmalla ja pukilla istuu Automon pomo Arvo Vaarne. Sellainenkin henkilö mestarien joukossa oli kuin Liuha - ehkä tuo, jonka saappaat on käännetty alaspäin ? Pojilla lienee hihamerkistä päätellen varhaiset RU-38-asut. (Markku Harell, sähköposti 6.4.2014): Yyterin Rosenlewin henkilökunnan kuvassa istuu osastonjohtaja Arvo Vaarne traktorin ohjaimissa. Kuvassa vasemmalla Olavi Jokinen, sitten Arvo Vaarne, seuraava ei tunnistettu, sitten asentaja Pentti Yli-Kesti. Saappaanvarret käännettynä Kuljetustyönjohtaja Matti Tuomela. Ei muuten ollut henkilöä nimeltä Liuha, vaan oli työnjohtaja Simo Viuha, joka ei ole mukana tässä kuvassa. Edessä veryttelypuvuissa Arvo Vaarnen pojat, kasvot kameraan Matti ja vierellään Esa. (Poritieto, 2012): Yyterin santojen keskiosaan käyttöoikeuden Rosenlew-yhtiöltä sai Satakunnan Suojeluskuntapiiri 1930-luvulla ja vuonna 1933 valmistui Meriravintola siihen liittyvine talous- ja muine rakennuksineen. Näistä suurimman yhteydessä oli kuusi huonetta täyshoitolaisille. Rakennukset suunnitteli rakennusmestari Valle Antila, joka aikoinaan teki myös mm. Harjavallan ensimmäisen riippusillan. Hiekkadyynin harjalle sijoitettu ravintolarakennus oli pohjalaisen Antilan mukaan luonnosteltu mm. ravintolasalin puolelta jonkinlaiseen talonpoikaistyyliin. Tämä toteutettiin osin vain kuvien avulla. Niinpä salin seinät oli pinnoitettu pahvilla, johon teatterikulissien tapaan oli maalattu komea hirsirakenne. Ravintolan pito sekä kesäasuntojen vuokraus ja hoito oli Satakunnan Lotta Svärd-piirillä alusta alkaen. Hiekkadyyneille rakennettiin 1930-luvun puolivälissä ensimmäiset pienet vuokramökit. Meriravintolan kohdalle alas dyynin maanpuolelle rakensi lottien toimesta Ulvilan Haistilasta kotoisin oleva urakoitsija Iivari Nieminen hirsisen leipomo- ja saunarakennuksen, jolta puiset leveät puuportaat johtivat rinnettä ylös ravintolan luo. Niemisen alueelle samana vuonna rakentamissa useissa kesäasunnoissa oli sekä kahden että neljän hengen huonetiloja. Ravintolan edustan tasanteelle rakennettiin makeis- ja virvoitusjuomakioski. Nieminen rakensi lottien toimesta vuonna 1939 vielä ns. vierashuonerakennuksen, jossa oli neljä asuinhuonetta aputiloineen. Puutalo Oy rakensi vuonna 1940 erillisen tehdasrakenteisen ruokailurakennuksen ja kymmenkunta pientä erillistä asuntomökkiä. Samana vuonna helsinkiläinen arkkitehti Jarl Eklund laati luonnokset Yyterin Santoja varten suuresta hotelli-kylpylärakennuksesta. Hotelli oli suunniteltu dyynin harjalle kerrosrakennuksena ja kylpylä dyynin rantarinteelle dyyniä myötäileväksi pitkäksi yksikerroksiseksi rakennusnauhaksi. Silloiset olosuhteet kuitenkin estivät rakennushankkeen toteuttamisen. Siihen asti lähinnä porilaisten suosima Yyteri, Suomen pisin yhtenäinen hiekkaranta, alkoi saada nimeä myös maakunnan ulkopuolella aina pääkaupunkia myöten. Lehdissä näkyi yhä useammin ylistyksiä "Selkämeren Helmelle". Täpötäydet matkustajajunat toivat suvilystiläisiä eväineen Kaanaan ja Levon pysäkeille. Vajaan kahden kilometrin loppumatka dyyneille sujui reippaasti kävellen kovassakin helteessä. Sodan jälkeen rauhansopimuksen nojalla lakkautettiin Suojeluskunta ja Lotta Svärd-järjestö, jolloin Yyterin käyttöoikeus siirtyi Suomen Punaiselle Ristille, joka vuokrasi sen ensin Sarpi Oy:lle ja sitten 1950 alkaen Satakunnan Osuuskaupalle (SOK). Sitten käyttöoikeus pariksikymmeneksi vuodeksi siirtyi vuonna 1956 perustetulle Yyteri-Säätiölle, jonka perustivat Suomen Palloliitto, SVUL, Satakunnan ampujat sekä Reserviupseeri- ja Reservialiupseeriliittojen Satakunnan piirit. Rosenlew oli sodan lopulla perustanut mökkikylän, josta myöhemmin tuli lomakylä, ja järjesti työntekijöilleen kesäleirejä. Tapio Jokisen (11.2.2012) kotialbumista - kuvattu 1950-luvulla: Tämän rantaluisun muistan Yyteristä hyvin. Kourun loppupää oli rikkoutunut siten, että siihen oli tullut palkeinen halkeama joka toisesta reunastaan oli pullistunut ylöspäin. Onneksi tiettävästi kukaan ei siinä loukkaantunut. Osasin laskea kiepahtamalla kyljelleni lopussa joten vältyin terävien reunojen mahdolliselta nirhaisulta. En tiedä valvoiko näiden kuntoa vielä tuohon aikaan mikään taho? Kourun eteen piti kaivaa hiekkakuoppa, koska muutoin sieltä putosi aina liian matalaan veteen. Meri huuhtoi nopeasti kuopan tasaiseksi ja oli alettava uusi kaivaminen. Ehkä tästä johtuen noita laitteita ei enää juuri sillä rannalla näe? Tapio Jokisen (11.2.2012) kotialbumista - kuvattu 1950-luvulla: Musta auringonvaloa imevä auton sisärengas oli luksusta siihen aikaan ja kuului kaikkien lasten toivelistalle. Poika vaikuttaa Falckin Matilta, jonka kanssa uimarengas jaettiin. Myöhemmin sain muhkeansuuren kuormurin sisärenkaan, jota kuljetettiin auton kattotelineellä ja joka täytti massiivisuudellaan koko telineen. Rengas tuli auringossa kuumaksi eikä aina tarvinnut lähteä merestä edes saunaan lämmittelemään kun piti rengasta hetken hiekalla ja sen jälkeen kietoutui sen päälle lämmittelemään kuin sisilisko. Tapio Jokisen (11.2.2012) kotialbumista - kuvattu 1950-luvulla: Yyterissä yhtiön lomakylässä oli yhtiön palveluksessa oleville yhteisesti sauna, jonka edessä kuva on otettu. Isäni oli Rosenlewin työnjohtaja. Olen viluisena kädet levällään lentoon lähdössä. Äitini Toini Jokinen on pitkäraidallisessa kylpytakissa. Toinen nainen oikealta oli minulle rakas naapurimme Valtakatu 1:n pihapiiristä - Helmi Sarpela. Hänen aviomiehensä oli Mars-hinaajan kapteeni. Erittäin mukavia ja lapsirakkaita ihmisiä molemmat. Heillä oli erillinen oma rakennus naapurissamme Valtakatu 1:n pihapiirissä ( Sarpelan talo ). Minun vieressäni kuvassa lienee heidän tyttärensä Anna-Mari. Muita en muista. Tapio Jokinen lähetti tämänkin Yyterin kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla (samat henkilöt kuin edellä): Yyterissä Rosenlew-yhtiön lomakylässä. Kultaisen lämpimät kesät, jolloin ei koskaan satanut, jostain syystä. Minä oikealla Anna-Marin vieressä, keskellä Helmi Sarpela ja äitini takana vasemmalla. Tapio Jokinen (12.2.2012): Merikapteeni Sarpela vasemmalla valkoisissa uimahousuissa ja isäni Olavi Jokinen oikealla keskustelee Yyterissä Rosenlewin virkailijoiden lomakylän saunanovella. Sarpela toimi monina vuosina kapteenina Rosenlewin hinaajissa, jotka vetivät Seikun sahalta lautaproomuja Mäntyluotoon ja Reposaaren redille. Wilpas-hinaaja oli sota-aikana puolustusvoimien käytössä ja vuonna 1948 palautettiin Poriin. Muistan Sarpelan toimineen kipparina. Hinaajista Mars II (rakennettu 1919) luovutettiin alkukesällä 1945 sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Kurt I hankittiin vuonna 1945 luovutetun Mars II:n tilalle ja siinäkin muistan Sarpelan olleen kapteenina. Kun Porin silta vuonna 1926 valmistui, hinaajat Azalea, Wilpas ja Mars II varustettiin kaatuvalla savupiipulla ja mastolla. Hinaaja Mars II:n savupiippu ja masto muutettiin takaisin kiinteiksi luovutusta varten vuonna 1945. Hinaajatiedot Rosenlewin historiakirjasta. Yyterissä 1920-luvun puolivälissä (Tero Vaikonpää).

Talvella Yyterissä: D) Yyterin hiekkarannalla ei juuri virvokejuomat tee kauppaansa kuvuasaikaan - 23.1.2014 (S&J). 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. Yyterissä talvella ~ kaikki seitsemän kuvaa otettu 25.1.2014 (S&J).

Seikun sahan Siikajuhlat Yyterissä: E) Tapio Jokinen lähetti 4.7.2013 ylläolevan lehtijutun Seikun sahan Yyterissä järjestämistä Siikajuhlista.