D) Vanhan linja-autoaseman alue (nykyisen Stellan paikalla) * uusi valmistui v. 2007:

Kauppakeskus Stellan upeana sisustusratkaisuna vanha 50-luvun kuva Mikkelin silloiselta linja-autoasemalta - samoilla kohdin - kuva: 11.2.2019 (S&J).

Vanhan linja-autoaseman sijainti kauppatorin suhteen käy hyvin ilmi tästä vuoden 1945 tienoilla otetusta ilmakuvasta (Kauppakeskus Stella) - 11.2.2019 (S&J).

Torin pohjoisreunan taloportista näkymä entiselle linja-autoaseman alueelle - kuvattu 9.1.2010 (S&J).

Jo vuonna 1838 Mikkelin suosittuja markkinoita(kin) varten rakennettiin nykyisen kauppatorin pohjoispuolelle, entisen linja-autoaseman laituriaukion laitamille (kahteen riviin) etelä-pohjoissuuntaan 20 markkinapuodin rakennukset (tukkipuoti), joiden alkuperäispiirustuksissa oli ollut Carl Ludwig Engelinkin sormet pelissä.
Juvalainen herastuomari A.Paunonen oli hoitanut rakennusurakat. 1840-luvun alussa rakennettiin lisää 16 suurta ja 30 pientä lautakojua ja v.1863 vielä lisää 30 lautakojua. Markkinoiden väliajoiksi puoteja ja kojuja vuokrattiin kauppiaille ja käsityöläisille.
1880-luvulta peräisin olevan kartan mukaan nykyistä kauppatoria kutsuttiin nimellä Isotori, edellämainittujen markkinapuotien välistä kauppakujaa nimellä Kauppatori. Nimityksissä esiintyy siis helposti epätarkkuuksia aiheuttavia aineksia.
Kirkkopuiston nimenä (markkina-alueen pohjoispuolella, Kirkkokadun takana) 1880-luvun kartassa on Kirkkotarha. Ennen Kirkkokatua markkinapuotien jälkeen molemmilla puolilla aluetta on ollut kasvitarha (lienee puistoa tarkoittava sana tässä yhteydessä?).

Markkinapuodeista poistettiin vuosien kuluessa turhat Engelin pylväistöt. Rakennus valmistui vuoden 1840 tienoilla - tässä kuvattuna vuoden 1910 aikoihin (Kauppakeskus Stella 19/2).
Ravintoloitsijoilla oli 1840-luvulla ollut lupa varsinaisen anniskelutilansa lisäksi pystyttää markkinoille erillinen pystykojunsa - käytäntö kuitenkin lopetettiin v.1847 lakiin perustumattomana ja juoppoutta edistävänä.
Alkoholi olikin markkinoiden ikuinen ongelma. Kun paikallisille yrittäjille annettiin oikeuksia markkinoilla myydä vain kahvia ja piikkinää ( =siirapinsekainen kuuma vesijuoma), vieraspaikkakuntalaisia kapakanpitäjiä ei juurikaan valvottu, kunnes jatkuvien ongelmien vuoksi vierailijoilta otettiin passit pois.
Ristimäellä (nyk. kirkon paikkeilla) oli vuoden 1865 markkinoilla ollut siesu eli juoppoputka pullollaan uuvahtaneita markkinavieraita. Jo v. 1862 oli paikallisessa lehdessä valiteltu ravintoloissa vietettyä elämää ja pidetty niitä juoppouden, riettauden ja kaiken turmeluksen siitys pesinä, joissa kuultiin ulkomailta kulkeneiden muukalaisnaisten renttu laulannoita ja soitannoita.
Vuoden 1870 Mikkelin markkinoille virtasi suoranainen vyöry läheisten ratatyömaiden raavaita rakennusmiehiä mikkeliläisnaisten iloksi. Veneeristen tautien leviämistä koko maahan tässä topparoikassa pelättiin huolestuneissa lehtikirjoituksissa.
Markkinoille saapui esiintyjiä kaukaakin - vuonna 1847 teltassaan teuhtaroi muuan silmänkääntäjä Alexander, joka rahvaalle näytteli ulkomaaneläviä ja omia voimiaan.
Eräs italialainen veijari oli tuonut Mikkelin markkinoille kameleita ihmeteltäväksi ja väkeä, pill'piipareita, vehkenäyttelijöitä ja posetiivin soittajia piisasi. Olipa jollakin matkalaisella mukanaan kolme peuraa, jotka näyttelivät sarviansa.
Vuoden 1881 Mikkelin markkinoita kohautti näytteillä olleet neekeritytöt, joiden elämä ei liene riettautta vailla, koska asianomaisten järjestyksen pitäjäin kaupungissa oli täytynyt hillitä heidän liiallista iloansa näytöksessä vaatemajassansa. Seuraaville markkinoille kyseiselle seurueelle oli annettu porttikielto kaikkiansa.
Karusellit ja panoraamat olivat saapuneet Mikkelin markkinoille jo 1850-luvulla myös. Keväällä 1862 muuan Holmberg ilmoitti esittävänsä sota- ja taidepanoraamaa eli kiintoisaa matkaa kautta Itämaiden ja erinäisiä Euroopan suurimpia kaupunkeja siihen sovitettuine näyttelyineen.
Karuselleja paheksuttiin, koska nehän olivat vain ulkomaalaisten keinottelijain lypsylehmiä, joiden avulla kiskovat tuhansia markkoja taskuihinsa. Koko laitoksessa ei ole mitään kaunista, taiteellista tai jalostavaa. Ainoastaan räikeitä rimsuja, helyjä ja hepenöitä, katinkullan kiiltoa ja korvia särkevää posetiivin kirkunaa. Saattaa se ehkä tuntua mukavalta ja komealta istua viisi minuuttia mukavalla samettisohvalla, pitää henttuaan kaulasta kiinni ja pureskella toisessa kädessä olevaa korvapuustia tai viipurinrinkeliä. Se saattaa tuntua jo taivaalliselle nautinnolle maaseudun hiljaisuudessa raatavalle työläisnuorisolle.

Tämä Aarre Ekmanin suunnittelema KANGASHALLI valmistui v. 1929 ja tuhoutui vuoden 1940 pommituksissa. Kuvasta erottuu seinissä liiketeksteinä: Kangashalli - K.Jääskeläinen - Puku-Aitta - Tienhaaran Pukutehtaan myymälä.

Samasta kuvasta yksityiskohta suurennettuna nykyisin nähtävillä Kauppakeskus Stellan seinätilassa - 11.2.2019 (S&J).

Pikkutorilla 1900-luvun alussa - kirkkopuistoa taustalla - 11.2.2019 (kauppakeskus Stella * S&J).

Mikkelin autoasema ja kangashalli. Kuvattu 28.12.1939 ~ viikon päästä idylli oli hajalla kutsumattomien, itäisten vieraiden toimesta (SA-kuva).


Samainen kangashalli kuvattuna 5.1.1940 pommitusten jälkeen. Rakennukseen osui kaksi räjähdyspommia. Taustalla rakenteilla olleeseen Suur-Savon liiketaloon pudonneen pommin sytytin ei onneksi toiminut. Ylempi kuva kirjasta Päämajakaupunki pommituksessa (Kalevi Salovaara, 1986) - alempi: SA-kuva.
Samainen kirja kuvailee pommituksen aikaisia traagisia tapahtumia seuraavasti: 16-vuotias Pentti Lähde ja 15-vuotias Viljo Piispanen järjestelevät päivän lehtiä kohmeisin käsin myyntikuntoon Hallin välikössä Hallituskadulla olevassa kojussaan. Konstaapeli Onni Pesonen ehtii juuri ostaa lehden. Hän kuulee surauksen, heittäytyy vaistonvaraisesti maahan ja menettää hetkeksi tajuntansa. Hän virkoaa kuitenkin pian ja näkee vierellään lehden myyneen pojan kuolleena. Pesonen hakeutuu haavoittuneena hoitoon. Myöhemmin löydetään tältä pahan onnen kadulta edellä mainittujen nuorukaisten lisäksi vainajia Iida Liimatainen, Arseny Pervitin ja Vihtori Heikkinen.
Liikeapulainen Siiri Laurikainen toimii myyjättärenä kauppias Laurikaisen myymälässä kangashallissa. Yhtäkkiä kuuluu voimakas räjähdys ja nuori myyjätär jää sortuman alle. Hän on juuri pääsemässä irti uuden luhistuman haudatessa hänet. Siiri Laurikaisella on onnea. Hän pääsee vapaaksi ja ovelle päästyään näkee edessään nuoren naisen vatsallaan. Hallin edustalla makaa ihmisiä verissään.
Linja-autoaseman alueelle putosi sarja räjähdyspommeja erittäin tuhoisin seurauksin. Asemalaiturien ja kangashallin edustalla saivat välittömästi surmansa Kustaa Sani, Severiina Vitikainen, Keijo Manninen ja Otto Pasonen.
Kangashalliin osui kaksi voimakastehoista miinapommia, jolloin hallitiloissa menehtyivät Anna Valjakka, Iida Savolainen, Anna Korhonen, Iida Suuronen ja Hilma Pöntinen. Naisista kaksi ensin mainittua olivat kangashallin myyjiä, muut asiakkaita. Kaikkiaan ensimmäinen yllätyksenä tullut ilmaisku surmasi Mikkelissä 21 ihmistä välittömästi ja vammautti kolmattakymmenettä ihmistä vakavasti. Ilmavaarasta kertovaa hälyytyssireeniä ei ehditty soittaa ennen kuin ensimmäiset koneet jo pudottivat lastejaan viattomien kaupunkilaisten niskaan.

Mikkelin vanhalta linja-autoasemalta 1930-luvulla otettu kuva. Kuvan linja-autoista on tunnistettu seuraavat: Reo Speed Wagon (vm. -31) ja Chevrolet (vm. -32). Kuvan lähetti VA 8.10.2011.

Länsi-Savosta - 2.4.2015.
|