|
Hietasen rautatieasemalla:
1. 
A)
Hietasen asema - kuvattu 28.10.2015 (S&J).
Hietanen oli jo ennen Savon radan rakentamista kestikievaripaikka Heinolan ja Mikkelin välisen maantien varrella. Hietasen kohdalla haarautui tie myös Ristiinan kirkon suuntaan. Hietasen asemarakennus valmistui 1889, ja se rakennettiin Oulun radan pysäkin tyyppipiirustusten mukaan. Sitä laajennettiin alkuperäistä rakennustapaa noudattaen Bruno Granholmin suunnittelemalla poikkipäädyllä 1908. Ulkoasu noudattaa laajennuksen aikaista asuaan melko hyvin, myöhemmin rakennukseen on lisätty kuisti.
Asemanseudulle perustettiin saha ja mylly 1936. Toiminta jatkui vuoteen 1968. Ympärille kasvoi pieni taajama, jonka väkilulu laski kuitenkin 1970-luvulla alle 200 hengen. Asema alennettiin laiturivaihteeksi 1963 ja muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi 1970. Tavaraliikenne lopetettiin 1976, mutta sitä jatkettiin 1980-84. Ratapihaa käytettiin tavaravaunujen säilytyspaikkana vuoteen 2000, jolloin myös henkilöliikenne lopetettiin. Sivuraiteet jäivät pois käytöstä 2001. Asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille ja edelleen myyntiin 2007 ("Radan varrella", 2009).

Mikkelin maalaiskunnan kansalaisopiston opintopiiri kokosi 1988-92 muistitietoa Hietasen kyläperinteestä. Asemarakennus pääsi kansikuvaan.
2. 
3. 
4. 
5. 
6. 
7. 
Hietasen asemakuvat # 1-7 ~ kaikki 28.10.2015 (S&J).
(Pirjo Gynther, 9.6.2004): Olen viettänyt lapsuuteni parhaat vuodet Hietasen asemalla, sillä isäni Lauri Gynther oli asemamiehenä silloin Hietasella. Silloin se oli aina hyvin hoidettu, isäni sai jopa kunniakirjan siitä. Äidillä oli aina kauniita kukkia ikkunalla, niitä katselivat matkustajat junan ikkunoista. Meille lapsille elämä oli asemalla jännittävää ja tapahtumarikasta. Vuosia on jo kulunut, isä ja äiti ovat molemmat muisto vain, aivan kuin asemakin, mutta aina kun kuljen siellä muistelemassa, voin kuulla höyryveturin jyskeen ja jarrujen sihinän ja kaipaan niitä aikoja.
(Heikki Kyyrö, 27.12.2010): Täällä on toinen Hietasen aseman nurkilla elänyt. Meillä oli isä ja äiti junanlähettäjiä. Asuimme viereisessä valtion asunnossa, joka on nyt purettu.
Asema ja asemanseutu on mulle hyvin tuttu. Olen ollut vanhempieni kanssa yövuorossa (nukkunut suurimman osan ajasta), istuskeltu rappusilla, odoteltu postijunaa, n. klo 18. Ja peuhattu joka paikassa, muun muassa kiivetty niihin aseman ulkomaisiin kuusiin, joissa oli ihmeen suuret kävyt, ja kävyissä kovakuorisia siemeniä. Kun kuoren rikkoi, sai hauskoja makupaloja.
Kyllä on muistojen paikka mullekin. Tämä oli vuodet 1943- 1953.
Pakko kirjoittaa lisäksi muutama rivi Hietasen elämästä sodan jälkeen. Paikka oli Helsingin noblessin mieleen (=arvokkuus, hienosto, jalous, ylhäisö). Hietasessa oli kesäisin arkkiatri Renkonen, Suomen ylimetsänhoitaja Ilvessalo, (oikea) valtioneuvos Ylönen asui Auralla, aikansa kuuluisimpia jumaluusoppineita A.F. Puukko Lahnajärveltä.
Hietasen järvi oli kuuluisa kirkkaasta vedestään. Kun sukeltelimme veneestä selällä, pohjaan saattoi nähdä 10 metriä.
Sota-aikana Hietasessa oli sivuraide, johon esim. Mannerehimin juna saatiin vedetyksi. Mikkelin suunnassa oleva Leipälänmäki oli turve-vetureille niin raskas tulla, että ne juuri ja juuri pääsivät mäen päälle.
(Leila Heinonen, o.s. Gynther , 15.2.2024): Hei, Olen asunut tuossa Hietasen asemarakennuksessa 1960-luvulla. Isäni Lauri Gynther oli silloin asemalla asemamiehenä. Hän oli ainut virkamies asemalla tuolloin.
Asuimme asemarakennuksessa ainakin vuoteen 1968 tai 1969. Isäni jäi sairaseläkkeelle 1.4.1968 joten niihin aikoihin meidän oli siksi muutettava asemalta pois. Isäni menehtyi 2.5.1973 leukemiaan vain vähän yli 53-vuotiaana. Vaikka me ei ehditty asua asemalla kuin 5-6 vuotta, on siitä ajasta jäänyt mukavat muistot.
Olen niin kauan kuin muistan ollut kiinnostunut rautateistä. Suvussani on ollut paljon rautatieläisiä eri ammattiryhmissä. Jo isäni isä oli topparoikassa rakentamassa Savon rataa 1920-luvulla. Isäni oli pikkupoikana jo oman isänsä kanssa "ratatöissä" mukana.
Edellä Heikki Kyyrön tekstissä mainitaan isot ulkolaiset kuuset. Ne eivät olleet kuusia, vaan sembramäntyjä. Niissä oli tosi kauniit isot kävyt.
Ei ole enää asemarakennuksen ympäristö siisti, niin kuin isäni ollessa asemamiehenä. Silloin oli kauniit kukkaistutukset hyvin hoidetuilla nurmikoilla. Ratapihakin oli siisti. Ei ollut rikkaruohon rikkaruohoa.
Minulla kiinnostus rautateihin on syntynyt ilmeisesti ns. veren perintönä. Isäni ja äitini suvuissa on ollut useita rautatieläisiä. Itsekin olin koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni ajan ollut varma, että minusta tulee junanlähettäjä (sen aikainen nimitys). Mutta vuonna 1967 kun valmistuin merkonomiksi, sain kuulla, ettei silloin enää otettu naisia edes pääsykokeisiin. Automatisointi alkoi juuri silloin ja muutenkin henkilöstöä alettiin vähentää. Minulle se aika suuri vastoinkäyminen. Sain kuitenkin silloin vakituisen ja eläkkeelle asti kestäneen työpaikan silloiselta Posti- ja Telelaitokselta teleltä palkanlaskennasta. Juuri silloin tuli sinne ensimmäinen raksuttava tietokone, jolla laskettiin palkat. Aina kuitenkin kun kuulen jotain rautatieaiheesta esim. uutisista tai näen tekstiä rautateihin viittaavasta aiheesta, heti kuulo herkistyy, että mitä nyt on tulossa tai tapahtunut.
. 
Kuva kirjasta Etelä-Savon Osuusliike R.L. 1907-1947 (Martti Väinölä, 1946).
. 
Kuvattu 1950-luvulla Hietasen asemalta n. 500 metriä entisen Ristiinaan menevän tasoristeyksen kohdalla. Paikalla on nykyisin silta. Topparoikan toinen oikealta on ratatyönjohtaja Kalle Toivonen. Vahtitupa takana oikealla poltettiin tupajumien takia 1960-luvulla. Kiitos: Raimo Virtanen.
(Heikki Kyyrö, 27.12.2010): Joo, siinä oikealla on vaihdemiehen mökki. Eräs tarina: Asemalla ihmeteltiin, minne se vaihdemies oikein katosi. Asiaa kysyttäessä hän vastasi: "Oli mentävä syömään, muuten lapset syövät kaikki perunat." -Vaihdemiehellä oli paljon lapsia. Ikävä, kun en muista nimeä.
(Leila Heinonen, o.s. Gynther , 15.2.2024):
Tuo kuva topparoikasta ja ympäristöstä on tuttua seutua. Mökki topparoikan takana on asemamies Otto Ville Myyryläisen mökki.
Ennen asemamiehen tehtäviä hän on ehkä ollut vaihdemiehenä. En ole asiasta kuitenkaan aivan varma, mikä hänen tittelinsä oli. Myyryläisellä oli todellakin iso perhe. Olen saanut Otto Ville Myyryläisen pojan pojalta vahvistuksen siihen, että Myyryläisellä oli yhdeksän lasta. Mökissä, joka näkyi kuvassa topparoikan takana ja jossa he asuivat oli vain keittiö ja yksi kammari ja nekin olivat pieniä. Niin pienessä asunnossa asui 11 henkilöä. Meidänkin perhe Hietasen asemarakennuksessa oli aika suuri. Meitä lapsia oli viisi.
. 
Näkymä Hietasen aseman entiseltä ratapihalta pohjoiseen kohti Mikkeliä (23km). Näkökentän päässä maantiesilta. Kuvattu 28.10.2015 (S&J).
. 
. 
. 
Hietasen aseman kohdalla asuintalo ulkorakennuksineen tien vastakkaisella puolella - kaikki 28.10.2015 (S&J). Tästä rakennuksesta olisi mukava saada lisätietoja.
. 
. 
Timo Yrjölä lähetti nämä kaksi kuvaa Hietasen Osuuskaupasta 26.2.2017 (kiitos): "Sivuillanne on kuvia Hietasen aseman kohdalla Ristiinaan johtavan tien
länsipuolella olevasta talosta.
Talo on entisen Hietasen Osuuskaupan ja myöhemmin Etelä-Savon
Osuusliikkeen päätoimipaikka.
Liitteenä on ELKA:n sivuilta kopioitua kaksi kuvaa talosta.
Toinen vuoden 1915 tienoilta, jolloin Hietasen Osuuskauppa on
perustettu ja toinen sen täyttäessä 20 vuotta.
Etelä-Savon Osuusliike liitettiin Suur-Savon Osuuskauppaan, jolloin
talo muuttui sen sivumyymäläksi ja joka suljettiin vuonna 1985.
Vuosiluvut ovat kirjasta "Aseman kulmilta ja kylän kujilta".
Minullakin on muistoja Heikki Kyyrön mainitsemien asemarakennuksen takana
olevien puiden kävyistä, joiden siemenet olivat kuin pähkinöitä ja
joita kiipeilimme etsimässä Heikin ja osuuskaupan myymälänhoitajan
pojan kanssa. Yksi niistä puista saattaa olla pystyssä vieläkin."
. 
. 
Kuvat ja teksti kirjasta Etelä-Savon Osuusliike R.L. 1907-1947 (Martti Väinölä, 1946).
. 
Hietasen osuuskaupan toimitalo [Osuuskauppa Suur-Savon arkisto].
.
|