91) Ohensalo

Antero Manninen, Kangasniemen historia, osa 1 (1953) ~ Kangasniemen kylien vaiheita:


"OHENSALO esiintyy asiakirjoissa jo ennen vuoden 1661 maaluetteloa. 'Teitin' valitusluettelossa vuodelta 1557 näet kerrotaan Gustaf Fincken anastaneen kruunun verotalonpoikia mm. Ohensalossa. Jesper Matinpoika Kruusin 1618 laatimassa Suomen aatelisten tilojen läänitysten luettelossa sanotaan Porkkalan kartanoon Hämeessä kuuluneen neljä tilaa Ahuensalon kylässä Suur-Savon Pellosniemen pitäjässä. V:n 1616 verokirjassa taas sanotaan Gödik Finckelle, yllä mainitun Gustafin pojalle, kuuluneen Pellosniemen pitäjässä Ohensalossa, Jousenniemessä ja Mieskonmäessä 8 veromarkkaa, 2 savua ja 4 manttaalia.
1600-luvun puolimaissa luettiin Ohensaloon 6 tilaa, jotka olivat Gödik Fincken perillisten rälssimaita. Nämä tilat vastasivat myöhempiä Ohensalon, Istrualan, Joutsiniemen ja Hirvenlahden Liukkolan kyliä.
Rälssimaan silloinen haltija oli Gödik Fincken tyttärenpoika, tunnettu sotapäällikkö ja maamme itäisten raja-alueiden kenraalikuvernööri Kustaa Eevertinpoika Horn (1614-1666). V:n 1664 maantarkastuskirjassa Ohensalo on supistunut kolmeksi tilaksi, jotka on saatu jakamalla yksi yllä mainituista 6 tilasta tasan Olli Pietari ja Niilo Pietarinpoika Laitiaisen kesken. Kaikki kolme asuivat Ohensalon maalla. Kylään kuuluivat sitä paitsi seuraavat maakappaleet: Luotolahden maa, Vavessalo, Pajusyrjän maa, Kurjen maa ja 'Häijnensarj'.
Vavessalo oli aikaisemmin kuulunut Synsiön kymmenkunnan anekkiin n:o 288, mutta oli laillisesti tuomittu Laitialan miehille (Ohensalon Laitiaisille). Samoin oli laita toisen puolen Luotolahden maata. Pajusyrjän maa oli alue Kälkäjoen länsipuolella, siitä käräjöitiin sittemmin ohensalolaisten ja Joutsan mieskonmäkeläisten kesken pitkin 1700-lukua. Kuren maa tarkoitti Haapajärven ja Haapaselän välistä maa-aluetta, jossa nykyään on samanniminen talo. 'Häijnensarj' on epäilemättä väännös 'Hämeensaari'-nimestä, tämänniminen saari on nykyisin kasvanut kiinni mantereeseen. Mainittakoon, että ohensalolaisten voitto maariidoissa harmitti siinä määrin Luotolahden maan ja Vavessalon entisiä haltijoita, että Ohensalon koillisrajaa naapurien keskuudessa vieläkin sanotaan 'voron linjaksi'.
Niilo ja Olli Laitiainen maksoivat veronsa Jöns Månsinpoika Ållongrenille, joka oli Gödik Fincken sisarenpoika. Ållongren-suvulta Ohensalo siirtyi von der Pahleneille. 1600-luvun lopulla mainitaan Ohensalon rälssikylän omistajana rykmentinmajoitusmestari Christopher (jolloinkin: Christian) Magni von der Pahlen, jonka omistusoikeus perustuu kunink. reduktiokomission (vapauttaviin) kirjeisiin vv:lta 1689 ja 1692.
Rälssiin kuului 2½ veromarkkaa. Kapteeni Wolter Magnus von der Pahlenin (kaatui Napuella 1714) tytär Maria solmi 1730 avioliiton majoittaja Axel von Beckerin kanssa, ja hänen mukanaan Ohensalo joutui von Becker-suvulle.
Ohensalon liittyminen Kangasniemeen oli suurelta osalta von Beckerin suvun ansiota. Isonvihan jälkeen Ohensalo oli jonkin aikaa erään majuri Sahlon hallussa, ennen kuin von der Pahlenin omistusoikeus selvisi.
Istrualan ja muiden naapurialueiden erottaminen Ohensalosta lieene tapahtunut 1600-luvun lopulla reduktion yhteydessä, koska ne olivat lahjoitusmaita eivätkä vanhaa rälssiä kuten Ohensalo. Ohensalolaisetkin pyrkivät 1700-luvulla saamaan tilansa tunnustetuiksi perintötiloiksi. Heidän tilojensa maanluonnon selvittäminen osoittautui kuitenkin tuomioistuimille ylivoimaiseksi tehtäväksi; ei näet saatu selville sitäkään, millä tavoin von der Pahlenit olivat päässeet Ohensalon omistajiksi. Lopulta von Beckerit kuitenkin saivat lainhuudon osaan Ohensalon kylää.
Vanhaan rälssiin kuuluvana Ohensalo on poikkeusasemassa muuhun Kangasniemeen nähden, jonka läänitysaika käsitti vain pääosan 1600-lukua. Ohensalo, joka on ollut rälssimaata ainakin jo 1500-luvun alkupuolelta, mutta ehkä jo keskiajalta saakka, on osaksi säilynyt sellaisena meidän päiviimme saakka samoin kuin Puulaveden länsipuolinen osa kylästä vielä nykyisin kulkee 'ränssinkylänä'." (Antero Manninen, 1953).


Tämä Laitialan koulupiirin kartta vuodelta 1990 selvittää alueen kylien keskinäistä sijaintia.

(Svala & Joutsi * tammikuu 2008 ~ viimeisimmät muutokset: tammikuu 2010)


Svinhufvudin sukutila Mehtoniemessä:


A) Kuvassa Svinhufvudien sukutila, jossa mm. presidentti Pehr Evind Svinhufvud eli 'Ukko-Pekka' vietti nuoruusvuotensa. Kuva on kirjasta 'Etelä-Savon rakennusperintö' (1984 ~ kuva: HH).
Kuvateksti kirjassa: Päärakennus on vuoraamaton hirsitalo, jossa pihan puolella kaksi umpikuistia ja puutarhan puolella avokuisti. Pihassa on lisäksi kaksi aittaa. Maantien vastapäisellä puolella on Svinhufvudien sukuhauta. Rakennus on yksityiskäytössä.


Kuvassa on 'Kokillisia pikkuaittoja Svinhufvudien perintötilalla Ohensalon Mehtoniemessä.(kuva ja kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38).

Tämä kuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta 'Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista' ('Savotar IV' ~ 1949, 'Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja').

Kaukonen kirjoittaa: Ylläolevassa kuvassa nähdään kaksi vanhantyyppistä aittaa, joiden oviseinän yläosassa on umpinainen ulkoneva osa, kokki eli 'riima'. Tällaista kokkia on esiintynyt Kangasniemellä jonkin verran aitoissa, mutta kokkitalleissa se on ollut yleisempi.
'Kokilla' varustetut aitat ovat tavallisesti 'parvellisia' eli kaksikerroksisia ja korkeampia kuin nämä kuvassa näkyvät aitat. Niissä on ollut yläkertaan johtavat portaat aitan sisäpuolella. Keski-Suomessa tämän aittamuodon tiedetään olevan hyvin vanhan ja ehkä se on sieltä levinnyt Kangasniemellekin. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38)

Sarvikosken hovi Ohensalossa:


B) Kuvassa Sarvikosken hovi vuoden 1910 tienoilla. Talon etupuolella tuohon aikaan vielä harvinainen kasvihuone. Etualalla katselee vanha rouva von Becker ja portaalla istuu fröögynä Olga. Pihapuuna on pihlaja. Rakennuksessa oli kaikkiaan 18 huonetta ja kasvihuoneessa viljeltiin kurkkua. Kuva: E.Väisänen (Unnukkalan perinnekirjasta, 1990).

Perinnekirjassa Sarvikosken hovia kuvataan Ohensalon kylän merkittävimmäksi rakennukseksi. Se oli sijainnut Ohensalon kylässä Patisenlammen ja Kälkäjoen välisellä kannaksella lähellä Sarvikoski-nimistä koskea. Tila oli kuulunut Becker-suvun omistukseen. Talvet herrasväki oli asunut joko Pietarissa tai Helsingissä, kesät kuluivat Ohensalossa. Vuoden 1917 vallankumous Venäjällä lienee vaikuttanut perheen taloudelliseen asemaan heikentävästi ja lopullisesti hovin tarina oli päättynyt kesän 1924 tulipaloon. Maa-alueet olivat sen jälkeen kuuluneet Svinhufvudin suvulle.
Paikalliselle sen aikaiselle kyläväestölle Särkikosken hovin elämänmenossa oli riittänyt ihmettelemistä, kun herrasväki kaiken lisäksi oli kuulunut ortodoksisen uskonnon pariin ja ainakin kerran kesässä ortodoksipapit vierailivat tilalla pitämässä eksoottisiksi kutsuttuja toimituksiaan.


C) Kuvassa Ohansalon kylän Kuren talo ennen 1950-luvulla tehtyä peruskorjausta. Kuva (T.Laitinen) ja tiedot ovat Unnukkalan perinnekirjasta, jossa mainitaan Kuren talon olevan veistetty erittäin paksuista hirsistä. Tuvan ulko-ovea varten on katkaistu vain viisi hirttä - ja ovi on normaalikorkuinen. Kuvassa näkyy pihaportilla mies koiransa kanssa.

Ohensalon kylän kadonnutta asutusta:


D) Ala-Juones, asunto ja aitta 1950-luvulta, asui viimeksi Aino Hokkanen 1976. Kirjan ilmestymisaikaan (1990) kesäasuntona. Kuva: S.Laitinen.

Unnukkalan perinnekirja (1990) antaa arvokasta, talteen kerättyä tietoa eri kylien kadonneesta asutuksesta. Sivuilla 47-50 luetellaan seuraavat Ohensalon 'kadonneet asutukset', joista osa on kirjoitushetkellä ollut jo kokonaan kadonneita, osasta on ollut jonkinlaiset rauniot jäljellä ja osa autiona, mutta vielä pystyssä:

Tuhkataipale, Peri, Myllärin mökki (Kuren mylly), Vieruharju (Ylä-Juones), Ala-Juones, Elsan mökki, Sammakkosaari, Lepola, Pien Kärmesaari, Heikkilänmäki, Kumpulampi, Karvikosken kartano, Sahakartano, Myllytorppa, Kuakkoselekä, Ollikaisen mökki, Kesä-Jussin torppa, Hämeensaari 1, Hämeensaari 2, Holma, Hietamäki, Salo, Pilvilinna, Vanha Ohensalo (Rantala), Ohensalo (Rantala), Juonaan torppa. Berggreenin mökki, Perkinsaari, Särkkä, Muistokallio, Rajamäki, Päivärinne, Putkela, Miina-Autio, Kumpunen, Suosaari, Pikilä ja Kiviniemi.


Katoavaa rakennusperinnettä Ohensalosta - hoitamaton aitta ajan armoilla - Antti Lindqvistin Ohensalossa 1980-luvun lopulla kuvaama, julkaistu 'Unnukkalan perinne'-kirjassa.

seuraavalle sivulle #92

Sivuluettelo 1-107

etusivulle