A 'Otto Mannisen tietä' jatkettaessa etelään Hokkaan päin 'Simolantien' risteyksen jälkeen alamme olla jo Suurolan maisemissa. Tien vasemmalla itäpuolella sijaitsee (ennen vanhainkotia) tämä asuinrakennus idyllisine pihapiireineen - kuvattu 4.6.2007. 'Petäjikön huvila' rakennettiin Theodor Langinkosken tyttärelle, tohtorinna Maiju Murrolle. Nykyään sen omistaa hänen tyttärensä Lea Peltola.

Tämän 'Murron huvilan' ('Petäjikkö') kohdalla - lähellä kirkonkylän rajaa - on Hokantiellä aikoinaan sijainnut kuuluisa 'Punainen portti'.
Tien länsipuolella sijaitsevat Hännisen ja Valkosen omakotitalot. Murron huvilan pohjoispuolella sijaitsevat Simo Pynnösen tilan rakennukset ('Meijän kylä - Suurola', 1991).

B Kirkolta etelään lähdettäessä kohti Hokkaa 'Otto Mannisen tietä' pitkin ilmoittaa tämä liikennemerkki vanhainkodin läheisyydestä - kuvattu 4.6.2007.

Kangasniemen vanhainkoti 'Hokantien' itäpuolella kuvattuna 4.6.2007. Osoite 'Otto Mannisen tie 92'. Tämä uusi vanhainkoti valmistui vuonna 1966. Aiemmin vanhustenhoito oli järjestetty Leppäniemeen.

Vanhainkodin yhteydessä, sen pohjoispuolella, toimii myös tämä 'Kuusela'-niminen ryhmäkoti.

'Otto Mannisen tien' varrella vanhainkodin yhteydessä sijaitsee myös tämä rivitalotyyppinen vanhusten asuntola. Kuvattu 4.6.2007.

C Vanhainkodilta johtaa tämä idyllinen asfaltoitu pikkutie 'Suurolanlahden' rantaan, kuvattu 4.6.2007.

Vanhainkodin uimarannalta löytyy tämä laituri (4.6.2007).

Tämä uimakoppi sijaitsee 'vanhainkodin uimarannalla' (4.6.2007).

D Näillä kohdilla vanhainkodin jäätyä taakse kevyenliikenteen väylä loppuu ja tien nimeksi tulee 'Hokantie'. Alkaa Suurolan järvien ympäröimät laajat viljelysmaat - ollaan keskellä savolaisinta maalaismaisemaa. Kuvattu 4.6.2007.

Tässä lähikuvassa jo ylemmässä kuvassa kauempana tien varressa näkynyt rakennus (4.6.2007).

E Hokkaan päin matkaa jatkettaessa tien vasemmalla puolella sijaitsee tämä päärakennuksen pihaidylli - v.1938 rakennettu 'Leskelä - Suurola 2' (Puolakka), kuvattu 4.6.2007.
Leskelän omisti aikanaan senaattori Theodor Lang, nimismies Johannes Langin veli. Myöhempi omistaja oli agronomi Lassi Valkonen, hänen jälkeensä tytär Anna-Liisa ja hänen miehensä Mauno Puolakka ja nyt Puolakan pojat.

Kirjassa 'Meijän kylä - Suurola' (1991) kerrotaan Suurolan kylän päätilojen historiasta seuraavasti:
Kirjan mukaan vuoden 1837 kantatiloja oli kolme: Suurola 1 (Rantala), Suurola 2 (Leskelä) ja Suurola 3 (Kyrölä).
1800-luvun puolivälissä Rantalan torppien lukumäärä vakiintui seitsemäksi: Kivistönmäki, Liukkola, Levä, Etelä-Levä ja Hokkasenmäki olivat kanta-Suurolan alueella, Imponen ja Hiekkaniemi Imposen alueella. Leskelässä oli 1900-luvun alussa kaikkiaan kuusi torppaa, kaksi sijaitsi Marjoniemen palstalla, kolme Kivistönmäellä ja yksi Kuosman palstalla.
1900-luvun alussa Leskelän tilaan kuului kuusi torppaa: Marjoniemi 1 ja 2, Kivistönmäki, Sotilastorppa, Romon paikka ja Kuosma.

Kuvassa on 'Haikutupa' ~ välikkö ~ kamari. Etelä-Levän ent. torppa, Suurola. (kuva: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38).

Tämä piirroskuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta 'Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista' ('Savotar IV' ~ 1949, 'Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja'). Piirtäjä on ollut silloinen arkkitehtiylioppilas Jouko Kankkunen.

Kaukonen kirjoittaa: Nykyisistä Kangasniemen savu- eli haikutuvista miltei kaikki ovat melko rappeutuneita. 'Pirtti'-sanaa ei Kangasniemen murteessa käytetä. Muutamissa nimissä se esiintyy, esim. 'Pirttimäki' (talo), 'Pirttilahti', mahdollisesti jonkinlaisena seutua sivunneen hämäläiskauden jätteenä.
Vanhan polven asumina ja säilyttäminä ne alkavat olla sen mukana katoamassa. Tämän kirjoittaja sai vuosina 1937 ja 1938 tietää kaikkiaan 15 asuttavaa savutupa-asumusta eri puolilla pitäjää, jotkut syrjäkulmilla, jotkut aivan valtamaantien äärellä. Eräissä nykyisin itsenäisissä torpissa on ikäänkuin vanhasta tottumuksesta asuttu edelleen savutuvissa. Myös parissa vauraassa talossa oli savutuvat 1930-luvun lopulla säilytetty mm. siksi, että niiden lämpöä pidettiin uloslämpiävien tupien ilmaa terveellisempänä. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38)

Leskelän navettarakennus (4.6.2007).

Kirja 'Meijän kylä - Suurola' (1991): Peltojen salaojittaminen alkoi Leskelässä 1960-luvun loppupuolella ja saatettiin loppuun 70-luvun alissa. Lypsykarjasta luovuttiin Leskelässä v.1964, minkä jälkeen viljanviljely on sikatalouden ohella ollut päätuotantosuunta. Vanha navetta kunnostettiin 60-luvun lopulla sikalaksi. Sikoja pidettiin pienin katkoksin 80-luvun lopulle saakka. Tällä hetkellä (1990) sikala on tyhjillään. Sokerijuurikasta viljeltiin myös 80-luvulla.

Kirja 'Meijän kylä - Suurola' (1991): Isojaossa 1830-luvulla 'Suurola 2' sai nimekseen 'Leskelä', mikä nimi lienee tullut Ulrika Juliana Järnefeltistä, joka eli leskenä Suurolan 'toestalossa' 24 vuotta miehensä Georg Magnus Järnefeltin kuoleman jälkeen. Ulrika Juliana kuoli v.1845.
1800-luvun puolimaissa hankki Olof Fredrik Niiranen 'Leskelän' omistukseensa. Samaan aikaan hän oli 'Rantalan sotilasvirkatalon' haltijana.
Leskelässä suoritettiin ensimmäinen jakotoimitus v.1906: halkomisessa Leskelästä muodostettiin 'Marjoniemi' ja 'Leskelä'. 'Leskelä' jäi maakauppias O.F.Niirasen tyttären Arman ja hänen miehensä nimismies Johannes Langinkosken omistukseen, 'Marjoniemi' annettiin Olof Niirasen toiselle tyttärelle Lindalle ja hänen miehelleen senaattori Hjalmar Langinkoskelle.

Kirjan 'Meijän kylä - Suurola' (1991) mukaan 'Leskelä' ja 'Marjoniemi' myytiin 1910-luvun alussa tehtailija Viktor Topeliukselle, joka myi ensimmäisen maailmansodan epävarmoissa oloissa tilat laamanni Albin Routamolle (Mikkelistä).
Myöhemmin 1910-luvulla tilojen uusiksi omistajiksi tulivat mikkeliläiset elintarveneuvoja Vihtori Riola ja pormestari Viljo Attila.
Vuonna 1919 tilat jälleen vaihtoivat omistajaa, Lasse Valkonen Juvalta osti molemmat tilat. Lasse Valkonen itse kuoli jo v.1920, mutta 'Leskelän' omistus on 'kolmannessa polvessa Valkosten suvussa' säilynyt nykypäivään asti (Puolakka).
1930-luvulla N.J.Langinkoski lunasti 'Rantalan' itsenäiseksi tilaksi, jonka jälkeenkin tiloilla oli monia yhteisiä koneita. Samaa höyrykonetta käytettiin esim. viljanpuinnissa. Ensimmäinen yhteinen traktori ('hiirenharmaa Fergu') ostettiin 1950-luvun alussa.

Leskelän tilan läheltä löytyy myös tämä , kuvattu 4.6.2007.

F Samalla puolella 'Hokantietä' seuraavana etelään mentäessä sijaitsee tämä Langinkosken/Mannisen maatilarakennusmiljöö ('Suurola 1' - 'Rantala') - tässä kuvattuna Hokan puolelta etelästä 4.6.2007.

Navettarakennuksen vanhoissa kattolinjoissa on nähtävissä mielenkiintoisia kulmia ja mittasuhteita (4.6.2007).

Samainen näkymä kuvattuna pyhäin(miesten)päivän pakkasaamuna 31.10.2009 ('S&J').

Navetan länsipääty tieltäpäin kuvattuna 'Hokantien' kulkijan silmin (4.6.2007).

Langinkoskien tila ilmakuvana (kuva: MH, 9.6.2007). Edessä kulkee vasemmalta 'kirkolta' tie oikealle Hokkaan, taustalla Suurolanlahti. Maantie Hokkaan oli entisaikoina kulkenut 'Leskelän' itäpuolelta ja jatkanut etelään mennessään keskeltä 'Rantalan' pihapiiriä. Nykyisin Hokantie kulkee siis - kuten kuvassa näkyy - molempien talojen länsipuolelta.

Tämän Suurolan etupihalla otetun ryhmäkuvan lähetti MH (22.10.2006) ~ hänen kuvatekstinsä:
Presidentti Svinhufvud on kuvattu v. 1934 Suurolan pihassa.
Kuvassa vas. adjutantti majuri E.Söderström, nimismies N.J.Langinkoski edessään poikansa Erkki (s.-22), edellisen nimismiehen, isoisäni Johannes Langinkosken leski, mummoni Arma Langinkoski (3.8.1883-8.1.1935) edessään pojanpoikansa Tuomas (s.-25), takana Erja Langinkoski, Karin Langinkoski, "Ukko-Pekka", Johannes Langinkosken tytär Sirkku Saranko, suojeluskunnan piiripäällikkö Kaarlonen ja maaherra A. Pulkkinen oikealla.

Johannes August Lang (myöh. Langinkoski) toimi Kangasniemen nimismiehenä vuodet 1880-1914 (muualla 1906-1910). Hän oli aikansa innokkaimpia suomalaisuusmiehiä paikkakunnalla. Hänen poikansa Niilo Jalmari Langinkoski jatkoi nimismiehen virassa vuodet 1914-1957.
Kaiken kaikkiaan Langinkoskien (Lang) suvussa on esiintynyt nimismiehiä viidessä eri polvessa!

'Meijän kylä - Suurola'-kirjan (1990) mukaan ensimmäinen Suomeen muuttanut Lang oli vääpeli Ertman Lang, joka eli vuosina 1774-1836. Hän oli myös suvun ensimmäinen nimismies (Hollolassa 1700-luvun lopussa ja Asikkalan ja Kosken nimismiehenä vuoteen 1836).
August Reinhold oli suvun Langinkoski-haaran kantaisä. Hänen poikansa oli Johannes August Lang (Langinkoski) - Kangasniemen nimismiehenä vuodet 1880-1914 (muualla 1906-1910).

Johannes August Langinkosken kuoltua v.1914 tuli hänen seuraajakseen hänen poikansa Niilo Jalmari Langinkoski, joka toimi Kangasniemen pitäjän vallesmannina vuoteen 1957 asti.
Kangasniemelle Johannes August Langinkosken toi avioituminen Suurolan tyttären Arma Ottilia Niirasen kanssa. Nuorelle parille annettiin asunnoksi Suurolan viereinen 'Leskelä', jossa myös kaikki perheen 12 lasta syntyivät.

MH lähetti nämä kuvat Suurolan pakkolaskukoneesta 3.6.2009. Samasta aiheesta julkaistiin Kangasniemen Kunnallislehdessä 28.5.2009 myös juttu, missä MH julkaisi kyläläisiä aikanaan kovasti puhuttaneen pakkolaskun nähneiden kertomuksia.
Maanviljelijä Vilho Reinikainen oli kuvannut selällään pellolla olleen koneen. Konetta oli ohjannut vääpeli Oiva Eerola ja putoamissyyksi on kirjattu 'polttoaineen loppuminen'. Lentäjä ja matkustaja selvisivät pakkolaskusta vammoitta.
Leskelän talossa oli tapahtumahetkellä ollut töissä venäläinen sotavanki, joka paikalle juostuaan oli tokaissut: Pyöriäkös täällä kuivatellaan?

G Langinkoskien (nyk. Manninen) maatilan jälkeen matkaa etelään jatkettaessa 'Hokantiestä' erkanee oikealle tämä 'Lamminrannantie' (4.6.2007).

'Lamminrannantie' houkuttelee satunnaista kulkijaa puoleensa - mielessä soi John Denverin 'Take Me Home Country Roads' (4.6.2007).

H Laajan peltoviljelmälakeuden jälkeen 'Hokantie' alkaa nousta 'Kivistönmäelle'. Nousun alkukohdasta erkanee pieni soratie, joka on samalla 'Suurolan luontopolun' alkukohta (siitä ja kyseisen luontopolun varrella olevasta lintutornista erikseen myöhemmällä sivulla). Kuvattu 4.6.2007.

'Luontopolun' risteyksen kohdalla sijaitsee tämä omakotitalo (Erkki & Helvi Langinkoski) - kuvattu 4.6.2007.

Tien noustessa ylös 'Kivistönmäelle' näkyviin tule yhä uusia viihtyisän näköisiä omakotiasumuksia pihapuutarhoineen (4.6.2007). Jalmar Siitari muutti v. 1934 Elsa-vaimonsa kanssa rakentamaansa torppaan, minkä he v. 1946 lunastivat omakseen 'Suurola-Rantala'-tilasta. Sittemmin talossa asuneet heidän poikansa Onni ja tämän vaimo Toini Siitari.

Kuusjärvien rakennus (muuttivat taloon v. 1973) - aiemmin Vilppu & Hilda Lindgren ja Lindgrenien tytär Lyyli Mäkinen (4.6.2007).

I 'Kivistönmäeltä' luodaan vielä katse tulosuuntaan - pohjoiseen 'kirkolle' - kuvattu 4.6.2007.

Suurolan 'Kivistönmäeltä' löytyy 'Hokantien' itäpuolelta tämä 'Notkola'-niminen asuinrakennus (kuvattu 4.6.2007).
Ensimmäiset asukkaat Notkolassa olivat Hilda ja Otto Båga, joiden pojat Eino ja Arvo olivat kirvesmiehiä. He rakensivat mökin v.1947-48. Vanhempien kuoltua pojat muuttivat Helsinkiin, mökissä asuivat vuokralla mm. Saima ja Reino Liukkonen, Mari Kortelainen ja Helena, Matti ja Timo Pylvänäinen.
Tilan ostivat v.1963 Kerttu ja Toivo Tarvonen, joiden luokse muutti rantamökistä myös Toivon äiti Alma.

Samoilla 'Kivistönmäen' kohdilla on aivan tien välittömässä läheisyydessä (itäpuolella) tämä viihtyisä kuistinäkymä (4.6.2007). Aiemmmin Otto Bågan mökki, sittemmin Kuusjärvien omistama.

J 'Kivistönmäen' päällä katsetta käännetty vielä hiukan tulosuuntaan - kuvattu 4.6.2007. Vasemmalla Tapani Pynnösen omakotitalo (rakennettu v.1979).

Matka jatkuu 'Kivistönmäeltä' Hokan suuntaan. Tien molemmilta puolilta löytyy tällaisia viehättäviä pienrakennuksia - veljekset Paavo ja Pentti Pylvänäinen (4.6.2007). Aiemmin paikalla Mooses ja Ida Oranen ('Kivistönmäen torppa' 1934) ja sittemmin Mooseksen rakentamaan uuteen taloon v. 1938 Hjalmar ja Amanda Pylvänäinen (Pentti ja Paavo heidän poikiaan). Talon virallinen nimi on 'Mäki-Pelto'.

Amanda ja Hjalmar ('Mandi ja Jalmari') Pylvänäinen talonsa rappusilla.

Tien itäpuolelta isomman asuinrakennuksen pihapiiriä - Anna-Liisa Romo ('Rauhala') - kuvattu 4.6.2007. Talo on rakennettu v.1937, jolloin Anna-Liisan puolison Leon vanhemmat muuttivat siihen Vaimosniemeltä.

K Tämä kuva on Vesa Pulliaisen lähettämä (1.5.2009).
(Vesa Pulliainen, sähköposti 1.5.2009): Otin tänään kännykällä kuvia Kivistömäellä Suurolassa Romon miesten ja muiden läsnäolleiden keittäessä tervaa.
Paikka on Leo ja Anna-Liisa Romon lasten omistamalla maalla . Tässa paikassa rantasaunalle menevän polun varressa on kuulema ollut tervaruukki 30-luvulta saakka.
Pannu on rakennettu uudelleen monta kertaa. Nyttemmin siinä on keskuslämmityskattilan vesivaraajan säiliön osia ja kaivon rengas. Miesten mukaan yhdestä poltosta saa noin 20 litraa tervaa. Leo Romo oli varsinainen tervankeittäjä poikiensa avustamana.
Nykyään tervan tekoon aktiivisesti osallistuu Maire Romon vanhin poika Emmanuel Khouri. Hänellä avustajina olleita ovat mm. Veikko Kuusjärvi ja Laitialasta Eero Tiihonen apulaisineen.

Nämä kaksi kuvaa Kivistönmäen tervanpoltosta ovat Vesa Pulliaisen edellisen kuvan kanssa samalla kertaa (1.5.2009) lähettämiä.

(Vesa Pulliainen, sähköposti 6.5.2009): Samainen tervaruukki seuraavana päivänä jäähtymässä - putken alla edellisen päivän tulos.

(Vesa Pulliainen, sähköposti 6.5.2009): Saman riihen kohdalta alas rantaan päin. Sanon riiheksi siksi, että siellä sisällä haisee riiheltä. Joissakin tiedoissa rakennusta sanotaan pajaksi. Tietääkseni Leo Romo on käyttänyt riihenä.

L Tien itäpuolelta löytyy pihatieliittymän kohdalta tämä kiinnostava pajarakennus (Isä Onni ja poika Pentti Nieminen) - kuvattu 4.6.2007.

Pajarakennuksen nurkalta johtaa pihatie rakennuksen pihapiiriin (Liisa ja Jaakko Arkko) - kuvattu 4.6.2007.

Tyylikäs koivukuja johtaa seuraavan rakennuksen pihaan (vuodesta 1981 Erkki Jalkanen ja Tarja Manninen, tilan virallinen nimi 'Hakala') - edelleen tien itäpuolella (4.6.2007). Edellinen omistaja Pentti Nikulainen.

M 'Hokantien' länsipuolella sijaitsee juuri ennen 'Telkonlahdentien' risteystä tämä asuinrakennus - kuvattu 4.6.2007.
Hilma ja Heikki Nyman rakensivat tälle paikalle mökin 1925-luvulla, tila myytiin Silja ja Yrjö Pajuselle v.1947, jotka rakensivat uuden mökin ja navetan. Yrjö tunnettiin lempinimellä 'Myrä-Yrjö' ja hänen vakiosanonnakseen Siiri Laitinen muistaa (11.7.2007): 'Se ei meinaa mittään'.

Yrjö ja Silja Pajunen (1966)

Heidän Einar-poikansa asui talossa myöhemmin ja piti myös läheisessä 'Leppäniemen' tienristeyksessä kauppaa.
Talon omistaa (2003) Yrjö Pajusen pojanpoika Reijo Pajunen, joka asuu Kanadassa. Rakennuksessa asunut v.2003 metsätyöntekijä Seppo Siitari.

(Jukka Kiljunen, 12.6.2007): Alakoulukaverini Pajusen Sepon koti oli tien toisella puolella Leppäniemen tienhaarasta vajaat 100 m kirkolle päin.

'Hokantien' ja 'Telkonlahdentien' risteyksessä sijaitsee jo toimintansa lopettanut 'Suurolan Kievari', jonka paikkakuntalaiset ehkä muistavat vieläkin paremmin 'Jassun Messinä' (Kauppinen). Liiketiloja tarjotaan kuvaushetkellä (4.6.2007) vuokralle. Rakennuksen vaiheista lisää seuraavan sivun #80 alussa.

'Leppäniemen tienristeyksen' jälkeen 'Hokantien' itäpuolella n. sadan metrin päässä eteenpäin etelään sijaitsee tämä Ida ja Otto Pylvänäisen mökki. Kuvattu 4.6.2007.
Talon rakensi (tai kokosi) 1940-luvulla Viljo Kuusjärvi. Hokan kylän perinnekirja (1988) antaa tämän rakennuksen alkuvaiheista tiedon (s.132), että rakennus oli alunperin sijainnut 'Uutelassa', Hokan Munalahdessa, josta 'tuparakennus' oli siirretty mökiksi Leppäniemen tienhaaraan Otto ja Ida Pylvänäiselle. Uutelan navetta oli 1930-luvulla siirretty Mäkiaholle.

Timo Pylvänäinen osti rakennuksen mummoltaan Idalta v.1991.
Otto Pylvänäinen muistetaan lupsakkaana miehenä, joka oli kuulu vitsikkäistä puheistaan. Esimerkiksi: 'Jos vaimoja voisi vaihtaa kuin hevosia, meidänkin Ida olisi ollut jo monessa puomissa! (Tämä sanonta oli muuten palkittu 'Savon Sanomien' kilpailussa rahapalkinnollakin).