|
A)
Rakennusmestari Pentti Häkkisen omakotitalo sijaitsee Puulavedentien ja Satamatien risteyksessä. Taloa isännöi nykyisin hänen pojistaan nuorempi. Tämä kuva otettu 18.5.2007.
Heti tämän sivun alkuun lienee syytä vielä kerrata 1910-luvun museokartan antamia rakennustietoja tämän sivun kohdealueelta - eli tästä Häkkisen talon luota uuden uimalan alueelle:
1) Mooses Österbergin talo (Siiskosen järvenpuoleinen naapuri).
2) Kempin talo ~ Siiskosista etelään sahan suuntaan.
3) Posti-Tullan talo (paloi sahan tulipalossa) ~ Kempin järvenpuoleinen naapuri.
4) Edla Mannisen talo aivan rannassa ~ Markkasen värjäämön sahanpuoleinen naapuri.
5) Nahkuri Pyykkösen talo (Edla Mannisesta sahalle seuraava) ~ kartassa lukee (1975): nykyisin E.Hämäläinen.
6) Matti Ikosen sahan työläisten asuntoja (piirretty kolme erillistä pikkumökkiä varsinaisen saha-alueen pohjoisreunaan).
7) Santalan saha (Ikonen) (uuden uimalan kohdalla).
8) Iso 'rivitalo' sahan työntekijöille (nykyisen Luotsitien varressa). Puheissa niminä mm. Öykkälä ja Pitkä kurjuus.
Mooses Österbergin talo on siis aikoinaan 1920-luvulla sijainnut tämän Häkkisen rakennustontin välittömässä läheisyydessä.
Vilho Manninen kirjoittaa 20-luvun muistelmakirjassaan Kotipuolen raitit (1978) Österbergistä seuraavasti:
Kyläpolun varrella luotsi Siiskosen ja nahkuri Latun talojen välimailla sijaitsi pienen harmaapään ukkotöppösen Mooses Östömpärin (=Österberg) harmaa mökkitönönen. Mooses oli jo saavuttanut täältä poismuuton irtautumisikäkauden vaiheen. Elämässään oli ukkopahanen hyväntahtoinen monessa mielessä, muun ohessa siinä, että hän oli ottanut toiseen huoneeseensa asumaan erään yksinäisen äidin, jolle oli ajanmittaan kertynyt kymmenkunta tenavaa jälkikasvua. Hän oli näin ollen harvemmin kuultu täti yksinäisten naisten joukossa. Huolimatta yksinäisyydestään on hän ollut lasten synnyttäjänä monien suomalaisten naisten hyvä esimerkki.
Leena Siikanen-Toivio lähetti (22.8.2008) tämän vanhan Karhumäen veljesten ilmapostikorttikuvan, josta osasuurennos osuu tällä sivulla käsiteltävään kirkonkylän ranta-alueeseen.
Kuvapostikortti ei valitettavasti kerro mitään kuvausajankohdasta, joten johtolankoja on etsittävä. Kuva on otettu vuoden 1949 aikoihin - paloasema vielä puuttuu (valmistui loppuvuodesta 1949), mutta tämän kuvan ulkopuolella korttikuvassa näkyy jo vuonna 1949 valmistuneeksi merkitty Myllykosken talo nykyisen apteekin risteyksessä.
Työväentalo on vielä rannassa (purettiin 1957). Oikeassa alakulmassa rannassa Eemil "Emppa" Hämäläisen talo (entinen nahkuri Pyykkösen talo). Tie kulki vielä tuolloin kyseisen talon rannanpuolelta!).
Hämäläisen talon vasemmalla puolella kuvassa vaalea poliisi Lahikaisen talo. Hämäläisen talon takana rannassa ehkäpä vielä Edla Mannisen talo ja Markkasen värjäämö - vai myöhempi Toivo "Dodge" Pynnösen asuinrakennus (kettutarha oli ollut tien toisella puolella, nyk. Häkkisen talon naapuritontilla). Pynnösen asuintalo oli ollut L-kirjaimen muotoinen ja sen eteläpäädyssä oli asunut ompelija Lyyli Hokkanen.
Siinä eväitä myöhempään, tarkempaan tarkasteluun. Santalan saha (toiminta lakannut uusillakin omistajilla jo v.1941) ja Ralliharju jäävät siis kuvan alaosasta ulkopuolelle.
Vielä näkymä edellisestä osasuurennoksesta vasempaan eli länteen (n. 1949). Taustalla näkyvät Osuuskauppa ja Kassantalo.
Vanha Puulavedentien tielinja näkyy hyvin verrattuna vaaleaan Pihlgrenin puurakennukseen.
Myöhemmin (vuodesta 1949 alkaen) Pihlgrenin/Haikaraisen taloa vastapäätä asuivat ompelija Bertta Pekkanen ja hänen tyttärensä Mirjam omassa mökissään. Pihlgrenin vierellä Siiskosten talo.
Alhaalla vasemmalla ilmeisesti nykyisen Otto Mannisen tien ja Poikkitien risteyksessä sijaitseva nyk. Nuuttilan omistuksessa oleva talo? Talon rakensi aikoinaan metsätyönjohtaja Erkki Kovanen.
Kun Vilho Manninen vuoden 1978 aikoihin palasi Kangasniemelle katsomaan lapsuutensa paikkoja, kirjasi hän tuntemuksiaan ylös:
Mooses "Östömberin" (=Österbergin) mökistä oli kaikki muu hävinnyt paitsi kaivo ja sen kansi sekä iso pihlajapuu, joka ojenteli oksiaan kohti kaivoa kuin suojellen mökin viimeistä muistoa.
Menin käymään myös luotsi Siiskosen vanhassa alkuperäisessä talossa. Astuin tuvan puolelle, mutta en tavannut ristin sielua. Kamarin puolelta tuli esiin eläkeläisnainen, jolta kysyin Siiskosia, mutta heitä ei enää talossaan ollut tavattavissa.
Kysyin myös muistaako hän mitään Asarias Kuitusesta eli Risa-Askosta, joka asui Papinniemessä. Edellisenä päivänä talon toiseen kamariin vuokralaiseksi tullut nuorehko mieskään ei tiennyt senkään vertaa talon alkuperäisistä omistajista tai Askosta. Lähdin ulos ja ajattelin, että kirkonkylästä löytyisi monia muita samanlaisia koteja, joista ei 20-30-luvuilla asuneita perheitä tavoittaisi.
'Puulavedentien' ja 'Satamatien' risteystä kuvattuna 13.1.1985. Vasemmalla Häkkinen ja sen oikealta puolelta pilkistää metsästysmajaksi ehjänä siirretty ent. Syrjälän toimitalo.
Kirjassaan Vilho Manninen muuten mainitsee, miten v.1978 nostalgisella tutkimusmatkallaan lapsuusajan maisemiinsa hän sattumalta sai oppaakseen juuri entisen Österbergin mökin kohdilta rakennusmestari Pentti Häkkisen, jota Vilho ei aiemmin ollut luonnollisestikaan koskaan tavannut. Häkkinen oli autollaan kuljettanut Mannisen Meijeriniemen kärkeen Risa-Askon asumuksen paikoille ja myös kunnantalolle vanhoja valokuvia etsimään. Vanha ja uusi aika olivat lyöneet mukavasti kättä toisilleen.
(VM, 1978) Oudolta se tuntuu, kun vuosikymmenten jälkeen alkaa etsiä tuttujaan vanhoista taloista uusien asujain joukosta. Mutta taantunut ja kuolemaisillaan olisi sellainen yhteisö, missä olisi vain vanhoja akkoja, ukkoja, taloja, mökkejä. Uusien ihmisten ja nuorten täytyy myös marssia esiin, elää ja rakentaa elinvoimaista uutta yhteiskuntaa. Kuitenkin tuntuu haikealta. Mihin tuntemani ihmiset ovat menneet?
|