72) 'Santalan saha' (Ikonen) ja uusi uimala samalla paikalla.

(Svala & Joutsi * marraskuu 2006 ~ viimeiset lisäykset: 31.12.2011)

Santalan saha (kuvien tarkka ajoitus epäselvä).

A Matti Ikosen ja Vilho J.Ikosen (ja koko 'Ikosen kauppaliikkeen') historiaa on esitelty sivustollamme jo aiemmin sivulla #35, jossa päähuomio oli Kangasniemen kirkonkylän pääväylän (nyk. 'Otto Mannisen tie') varrella sijainneessa 'Ikosen kauppakartanossa'.
Tuolla sivulla kerrottiin myös Ikosten liiketoimintoihin oleellisesti kuuluneesta 'Santalan sahan' toiminnasta.


'Santalan saha' kuvattu "kukoistusvuosinaan" . Sahan paikalla on pian toistakymmentä vuotta sijainnut Kangasniemen uusi uimaranta.


'Santalan sahan' sijaintipaikalla nykyisin sijaitseva uimaranta kuvattuna 26.10.2007 myöhäissyksyn autiudessa.

Ikosen 'Santalan sahalla' syttyi keskiviikkona 20.7.1910 hirmuinen tulipalo - valitettavasti Kangasniemen VPK:n välineet osoittautuivat täysin riittämättömiksi. Palokunta sai "suurimmalta osalta tyytyä ihmettelyyn" (Antero Manninen, Kangasniemen historia 2).
Sahan lisäksi paloi mylly, höyläyslaitos, kaksi työläisten asuinrakennusta, kauppias Roposen nahkuriverstaan asuinrakennus ja postinkuljettaja O.Tullan asuintalo.
Parikymmentä perhettä jäi kodittomaksi ja vahingot arvioitiin yli 60.000 markaksi.
Kirkonkylässä oli vallinnut tulipalon aikana "tavaton kauhu ja hämminki", sillä jos tuuli olisi sattunut olemaan kovempi, koko kirkonkylän asutus olisi saattanut palaa tuhkaksi.

Vilho Manninen (1978): Vuoden 1910 kauhean tulipalon jälkeen koetettiin Ikosta saada rakentamaan sahansa Marjoniemeen. Ikonen lupasi kuitenkin sijoittaa lautatarhan Marjoniemeen ja toimittaa uuden suuremman dynamon avulla kirkonkyläläisille sähkövoimaa huokeasta maksusta.
Mikkelin Sanomain pitäjänkertomus v.1913 kertoo: "Sähkölaitos on kunnallisneuvos M.Ikosen sahalla josta mm. Topeliuksen tehdaslaitokset ja yksityiset kirkonkylässä saavat valovirtaa".
Viisitoista vuotta suurpalon kulumisesta (1925) syttyi saharakennuksen läheisyydessä Ralliharjun rinteessä työnjohtajan asuinrakennus, jolloin pelättiin entistä tuhoisempaa paloa. Mutta siitä tilanteesta selvittiin ripeällä sammutustyöllä ja pelkällä säikähdyksellä, ja palaneen tilalle omistaja rakennutti uuden talon.



Näissä kahdessa kuvassa 'Santalan saha' on vireässä toiminnassaan - ylemmässä kuvassa kiinnittyy huomio Marjoniemenkin rannalla oleviin lukuisiin lautataapeleihin. Samoin nykyisin Jungin asuttama saari (ennen 'Leonsaari') on täysin lautapinojen vallassa (kaksi kuvaa: MH, sähköposti 1.6.2007).


B Matti Ikonen aloitti vuonna 1892 sahalaitokseen, mikä tunnettiin nimellä "Santalan saha". Vilho-poika tuli sahan toimintaan mukaan jo 18-vuotiaana (1902).
Tontti sahaa varten saatiin kappalaisen leskeltä Anni Lahtiselta vuokraamalla Puulaveden rannalta (nykyisen uuden uimalan kohdalta). Kun Ikonen v.1903 alkoi käyttää sahassaan höylänlastua ja sahajauhoa polttoaineena, kyläläiset alkoivat valittaa yli kirkonkylää leviävästä, kaiken likaavasta noesta.
"Santalan saha" paloi vuonna 1910, mutta toiminta jatkui jo seuraavana vuotena. Vilho osti "Santalan sahan" virallisesti Matti-isältään 17.10.1916. Sahakauppaan oli sisältynyt myös "Puula"-laiva, sahan asuinrakennukset, lautatarha sahalaitteineen, kalustomakasiini ja raitiotie.
Vilho muutti syyskuussa 1919 sahan toiminnan nimelle "Puulaveden Puutavaraliike" (v.1916 oli jo käytetty muotoa "Puulaveden Saha Oy").
Maaliskuussa 1922 perustettiin "Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö", josta tuli sahan uusi omistaja. Hallituksen muodostivat Vilho I.Ikonen, Valdemar Ikonen ja silloinen nimismies N.J.Langinkoski. Toimitusjohtaja Jalmari Vartiainen tuli Mikkelistä. Ikonen luovutti yhtiölle "Puula"-laivan, viisi lotjaa, telakan ja uitto- ja lauttausvälineet.
Hankasalmen asemalla oli v.1927 palanut Pietiläisen saha ja "Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö" laajensi toimintansa sinne nimellä "Hankasalmen Tehdas Oy".
Vuonna 1930 monestakin eri syystä johtuen "Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö" ajautui konkurssiin ja pakkohuutokauppaan. Sahan osti "Kangasniemen Saha"-niminen firma, jonka omistajia olivat "Otavan Saha Oy" ja "Haukivuoren Puutavara Oy". Sahan toiminta Kangasniemessä laimeni kuitenkin nopeasti ja kunta osti v.1941 sahan jäljelläolevat rakennukset itselleen.
"Kangasniemeläisten" jälkeen Hankasalmen sahan omistus kulki sittemmin reittiä "Haukivuoren Puutavara Oy" (1935), "Valtion Rautatiet" (1946) ja "Valtion polttoainekeskuksen saha ~ VAPO" (1962).


'Santalan sahalla' lautojen niputtamisessa käytettiin mielenkiintoista 'kiskoilla kulkevaa nosturilaitetta' (kuva: EP). Onpa 'Santalan sahan' kiskojärjestelmä mainittu eräässä Suomen rautatiehistoriaa käsittelevässä kirjassakin 'pienoisrautateiden' eli 'teollisuusratojen' yhteydessä. Varsinaista 'veturia' Ikosen sahalla ei ollut, näitä laitteita siirreltiin ihmisvoimin. Otavan satamassa sen sijaan toimi varsinainen veturikin pistoraiteella satamalaiturille.

Vilho Manninen (1978): Sahalla puutavarapinojen välitse johti kenttärata Leonsaareen, siellä myös oli lankku- ja lautataapeleita. Kenttärataa myöten naiset ja miehet työnsivät pienoisvaunuilla märkää lautatavaraa kuivamaan taapeleihin. Alhaalla rannassa toiset miehet nostelivat vedestä ylös tukkeja liukuhihnalle, josta sahurit ohjasivat ne raamin teriin sahattaviksi lankuiksi ja laudoiksi.


C Tässä 1920-luvun kuvassa on meneillään lotjan lastaus sahatulla puutavaralla. Vasemmalla näkyy alus 'Joutsen'. Tämän kuvakopion alkuperä epäselvä.

Mikko Halmeslahti antoi (14.11.2007) oman kopionsa tästä kuvasta käyttöömme. Sen takaa löytyy käsinkirjoitettu päivämäärä '2.7.1924'.
Lisäksi Mikon kopion kuvapuolelle on kirjoitettu 'Nestor Hokkanen' laiturilla istuvista kahdesta miehestä oikeanpuoleisemman kohdalle. Aluksen kokalla kohdalla seisoo kolme naista, niistä oikeammanpuoleisen kohdalle on kirjoitettu 'mummo'.
'Mummosta' oikealle - laiturilla kaksi nuorempaa tyttöä lautakojun seinustalla - niistä vasemmanpuoleisen kohdalle on kirjoitettu 'äiti'.
Laitetaan tähän alle vielä osasuurennos Mikko Halmeslahden kuvasta otettuna merkinnöin nähtäväksi:



Esko Pylvänäisen kuva-albumista, 'Santalan sahan' työläiset pienellä lepotauolla. Kuvauspaikka sama kuin edellä.

Vilho Manninen (1978): Työn äänet ja miesten kiroileminen kuuluivat samaan työn sinfoniaan. Muutamat naiset olivat kentällä pinoamassa ripoja pitkiin pinoihin. Heidän joukossaan oli myös oma äitini työssä talvella 1931, jolloin hän sairastui helmikuussa keuhkokuumeeseen, joka koitui hänen kuolemakseen maaliskuun 15. päivänä.
Sahalta kuului sähinää ja vinguntaa. Joskus puhalsi sahan konehuoneen varaventtiili hiidenmoisen kohinan, päästäen höyrypannusta liikaa höyryä ulos. Sahan läheisyydessä lastattiin proomuihin valmista puutavaraa ulkomaille vietäviksi, pieni laivan tötterö 'Joutsen' alkoi kiskoa proomuja ulommaksi avovedelle. Tavaraa oli ja sitä riitti pitkiksi ajoiksi.


'Santalan sahalla' v.1921 kahdeksan työmiestä ahertamassa (taustalla vasemmalla kirkko). Vilho Mannisen kirjan kuvatekstistä löytyy kuuden miehen nimet : Opa Laitinen, Adi Arkko, Albin Lahikainen, Nestor Hokkanen, Aatu Kuitunen ja Ville Kovanen.
Keitä mainitut kuvan työmiehistä tarkalleen ovat, se ei toistaiseksi ole tiedossa.


Olli J.Olkkosen mukaan kuvassa sahan koneistajia, vasemmalla kuvassa asentaja Jaakko Lahikainen.

'Santalan sahan' pitkäaikaisempia työntekijöitä olivat mm. puuseppä ja mylläri Juho Puttonen (1890-1924), hänen poikansa Jalmar ja Vilho Puttonen (työskentelivät mm. 'kanttareina'), työnjohtaja Albin Lahikainen (25-30 vuotta), hänen poikansa Jaakko Lahikainen (asentaja eli 'telleri'), Taneli Pynnönen (telleri 30 vuotta) ja sahurina toistakymmentä vuotta toiminut Ville Kovanen.
Metsäpuolen työnjohtajista mainittakoon Leo Halttunen ja tämän isä Paavo, Eemil Manninen (1915-29) ja sahalta Anton Sipola, Luomala, Albin Seppänen ja puuseppä Aabraham Korpinen. Jalmari Vartiainen toimi pitkään toimitusjohtajana.

Mainittu Leo Halttunen asui nykyisessä 'Jungin saaressa' uimalasta vielä etelään venerannan taakse, josta saarekkeeseen on ollut kannasyhteys. Metsäpomo Halttusen mukaan saarta kutsuttiin 'Santalan sahan' aikana juuri 'Leonsaareksi'.


D) 'Santalan sahan' rakennukset ja rakennelmat purettiin toiminnan lakattua melkein kokonaan, mutta 'konehuone' jäi paikalleen vielä moneksi vuodeksi. Siinä sijaitsi vuodesta 1945 alkaen 'Vihtori Kuitusen paja/korjaamo' ja 70-luvulla rakennusta pidettiin 'kunnan varastotilana'. Tämä kuva on otettu 25.10.1981 (kuva: S&J). Sittemmin rakennus on kokonaan purettu.

Vilho Manninen (1978): Vuonna 1929 alkoi yleismaailmallinen talouslama ja se vaikutti koko maamme sahalaitostoimintaan. Itä-Karjalassa naapurit olivat panneet käyntiin suuret puutavaran hakkuut vankityövoimin. Tarjontaa oli paljon ja puuta myytiin kansainvälisisllä markkinoilla alihintoihin.
Santalan sahalta alettiin vähentää työntekijöitä, lyötiin lopputilipussit työmiesten känsäisiin kouriin. Sahalaitoksen purjaminen aloitettiin myöhemmin, sen konehuone jäi muistoksi menneiltä ajoilta. Eikä elämän merkkejä ole siitä lähtien sahalaitoksen toiminnan aloittamiseksi havaittu.
Niiden työntekijäin, joiden ei onnistunut hankkia muitakaan töitä, oli pakattava reppunsa ennen pitkää ja lähdettävä kilometritehtaalle emäntiä myöten hankkimaan elatustaan.
Se, jolla oli perhe, jäi elämään niukoilla säästövaroillaan tai myöhemmin joutui kunnan niskoille ja oman onnensa huomaan.
Santalan sahan tienoille jäi epämielekäs tyhjiö entisen hyörinän tilalle ja muistoksi pitkä punainen asuinrakennus 'Pitkä kurjuus'. Pulavuosien tuomat kiusat ja harmit tuli kokemaan työtön väestö. Taloudeliiset lamakaudet koituvat aina köyhien kansankerroksien vaivaksi, eletään miten historiallista tai miten teknistä aikaa tahansa.
Vuoden 1978 vierailullani Kangasniemellä huomasin, että Santalan sahasta oli vielä osa jäljellä, ja siitä oli vielä äskettäin ollut käytössä konehuone varastona ja autokorjaamona.

Olli J.Olkkonen (1977): 'Sahanmäen' kupeessa oli leivintupa, silloinen 'Ruukintupa', jonka yhteydessä kerrotaan olleen sahanasettajan eli tellerin asunnon. Suunnilleen nykyisen ' Mäkirinteen' paikalla oli 'Ralliharju', jossa oli työnjohtajan asunto. Kaikki mainitut rakennukset on purettu uudisrakennusten tieltä 1950- ja 60-luvuilla.
'Leonsaaressa' oli aikoinaan osa lautatarhaa ja lautatarhan reuna-alueella Vihikankaalla oli hiilimiilu, jossa valmistettiin pajahiiliä. 'Rimaniemen' paikalla on nyt vedenpuhdistamo. Paikka sai nimensä rimoista ja muista sahausjätteistä.

Sahaan liittyi olleellisesti 'rimahelvetti' eli rimojen polttokuoppa, missä paloi 'ikuinen tuli'. Se sijaitsi nykyisillä kadunnimillä kuvaten 'Kankaistentien' ja 'Otto Mannisen tien' risteyksen paikkeilla. Muistitiedon mukaan sahalla olisivat puusepät valmistaneet myös suksia ja ruumisarkkuja. Sahan kuivaamon ullakolla jouduttiin joskus säilyttämään kesäaikana myös ruumiita, ennenkuin arkut olivat valmiit.

Entisen 'Santalan sahan' alueella, nykyisen 'Satamatien' varrella uimalan kohdalla toimi 1980-luvun alkuun Kangasniemen 'jäästadion' eli jääkiekkokaukalo, mikä sittemmin siirtyi nykyiseen urheilukeskukseen ja aikanaan jopa jäähalliin tekojäänä.


Tässä vuoden 1980 tietämillä otetussa valokuvassa kangasniemeläisiä jääkiekkonuoria vielä vanhalla jääareenallaan nykyisen uimalan kohdalla. Taustalla näkyy rannalla vieläkin pystyssä oleva paja- ja varastorakennus.


Poispuretun 'konehuoneen' välittömään läheisyyteen rakennettiin v. 1956 alunperin 'Varjon pajaksi' tämä rakennus (haastattelut, Raimo ja Reijo Varjo, 2007), jossa viime vuosikymmenten aikana on toiminut jonkinlainen autojen korjaus- ja huoltotila. Tämä kuva on otettu 16.4.2006 ('S&J'). Varjon poikien myöhempi paja siirtyi Teollisuustien varrelle liki nykyistä jäähallia, missä se toimi pitkälle 2000-luvulle asti.


Samainen rakennus kuvattuna 'Satamatien' suunnalta 18.5.2007 ('S&J'). Katon värit edustavat jo puhdasta paikallista 'avantgarde'-tyyliä.


Saman rakennuksen ovet kuvattuna 19.4.2009 ('S&J').


E) Uimalan sijoittaminen entisen sahan paikalle ei osoittaunut parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi, sillä uimarannan pohjassa on edelleen 'muistona' mittaamattomat määrät puru- ja sahausjätettä, mikä on osoittautunut erilaisille leväkasvustoille ihanteellisiksi olosuhteiksi. Tämä kuva on otettu 26.8.2007 ('S&J').

Koululaisten kesäloma on alkanut - ja säät suosivat uimalan käyttäjiä. Kuvattu 4.6.2007 ('S&J').

Uimalan laiturirakennelmia ja pukukoppirakennus kuvattuna 26.10.2007 ('S&J').

Uimala talvikaudella - kuvattu 26.12.2005 ('S&J').

Uimalan huoltorakennus kuvattuna 6.4.2007 ('S&J'). Seinätöhryt taas hetkellisesti puuttuvat. Eräänlainen 'nuorisotalo'.


Kangasniemen uimalan hyppytorni kuvattuna syysharmaana päivänä 7.10.2006 ('S&J').


Kangasniemen uimalan pikkuväen liukumäki kuvattuna 7.10.2006 ('S&J').


F) Uuden uimala-alueen eteläpuolella rannansuuntainen 'Satamatie' päättyy kohdatessaan poikittaissuuntaisen 'Luotsitien', joka yhdistää 'Otto Mannisen tien' rantaan nykyiselle vedenpuhdistamolle ja luotsikalustopaikoille. Vähälumisen talven vuoksi jouduttiin uuden uimalan rannalla käyttämään 12.1.2008 pidettäväksi suunniteltujen kansallisten ampumahiihtokilpailujen (Kalske) onnistumiseksi lumitykkiä ainakin neljän päivän ajan.
Kalskeen ampumajaoston pj. Martti Järvinen kertoi paikallislehdessä (10.1.2008) lumitykin tuottaneen neljässä päivässä useita tuhansia kuutioita lunta. Kilpailut pidettiin onnistuneesti, vaikka lämpötilat ko. lauantaiksi putosivatkin taas nollaan.
Lumitykki toiminnassa kuvattiin 6.1.2008 ('S&J').


Lumitykin luomaa talvimaisemaa 6.1.2008 ('S&J').


G) Luotsinrannalla höyrylaiva Sisko ja pelastusalus Simpiä kuvattuna 27.12.2005 ('S&J').


Kesäisin turisteja ja tilausryhmiä kuljettava höyrylaiva 'Sisko' mielii jo Puulan aalloille - 18.5.2007 ('S&J').


Höyrylaiva 'Sisko' ja pelastusalus 'Simpiä' talviteloillaan kuvattuna 9.2.2008 ('S&J'). Aika taitaa heillä tulla pitkäksi.


Höyrylaiva 'Siskon' kokan takaa näkyy Jungin saarekkeella (ennen 'Leonsaari') sijaitseva rakennus - kuvattu 9.2.2008 ('S&J').


Höyrylaiva 'Sisko' talviunessaan - kuvattu 27.12.2008 ('S&J').


'Luotsinrannan' laitureiden ympäristössä kuvaili perjantaina 5.9.2008 innokkaita yhdeksäsluokkalaisia 'luontokuvauskurssillaan' erilaisia tehtäviään.


Nämä Luotsinrannan keväiset kuvat on otettu 28.4.2009 ('S&J').


Pienvenelaituri kuvauskohteena 28.4.2009 ('S&J'). Koululaisia vilisi kuvaustehtävissään.


H Venesatama-alueen eteläpuolelta johtaa Jungin asuinrakennukselle 'Leonsaareen' tämä idyllinen pengerkoivukuja, kuvattu 18.5.2007.


Jungin rakennusta omalla saarekkeellaan kuvattu nyt etelän suunnasta 28.4.2009 ('S&J'). Paikkaa kutsuttiin sahan aikoihin 'Leonsaareksi' siellä asuneen metsäpomo Leo Halttusen mukaan.

Seuraavalla sivulla #73 jatketaan matkaa 'Pallokujalta' ja 'Otto Mannisen tietä' myöten etelään.

seuraavalle sivulle #73

Sivuluettelo 1-107

etusivulle