A 'Sairaalantien' kääntyessä terveyskeskuksen luona jyrkästi vasemmalle länteen, on edessä tien oikealla puolella uudehko keltainen tiilitalo, missä ovat toimitilat eläinlääkärille ja mielenterveystoimistolle. 'Sairaalantien' linjaus oli aikoinaan näillä kohdin hiukan erilainen. Näillä kohdilla on aiemmin sijainnut taksiautoilija Paavo Lahikaisen rakennus. Kuvassa näkyy eläinlääkärirakennuksen länsipäätyä ja vasemmalla Parttien taloa 'Lääkärintien' varrella. Kuvattu 17.9.2006. Jukka Kiljunen muisteli sähköposteissaan tätä sivumme aihealuetta seuraavasti (Jukka Kiljunen muutti Kangasniemeltä pois vuonna 1962): Jukka Kiljunen (sähköposti, 19.9.2006): Siinä sairaalalle johtavan tien ja autoilija Kalle Mannisen talon välillä oli jonossa kai kolme taloa. Tätä sodan jälkeistä tyyliä, rapattuja puurunkotaloja. Ensin naapurissamme Kuitusessa asunut poliisi Risto Kettunen osti niistä yhden. (JK, sähköposti ~ 25.9.2006): Mannisen Kallen tontinkulman ja sairaalalle vievän tien välisen osuuden "pimeästä" menneisyydestä: yhden em. taloista omisti Risto Kettunen. Risto voisi varmaan muistaa ja kuvailla, miten entiset talot sijaitsivat nykyiseen tiehen nähden. Tämä oli siis 60-luvun alkupuolella. Mistä tietää, vaikka olisi valokuviakin. Minä en edes muista, kummaltako puolelta taloja tie kulki. Veikkaan, että eteläpuolelta. Kummoinen tie se ei ollut. Juuri ja juuri autolla läpiajettava. Niin muistelen. Kettunen aloitti poliisinuransa K:niemellä päätelläkseni v. 1960, kävi kursseja ja eteni ihan rikoskomissaarioksi asti. Oli Heinolassa mahd. apulaisnimismiehenä, kun hänet tapasin Mikkelissä 80-luvun alussa jossain läänin poliisien tapahtumassa. (Paula Tiihonen, sähköposti 29.8.2010): Näin muistelen: Siitä ei mennyt mitään autolla läpiajettavaa tietä vain polku jalan kulkeville. Työväentalolta päin tultaessa Kalle Mannisen talon jälkeen tontin kulmalta kun käännyttiin oikealle Sairaalantien suuntaan oli tie vielä jotenkuten ajettavaa, ensin oli oikealla puolella muistaakseni Parttien asuttama talo, asukkaat olivat kai vanhempaa väkeä, en muista, että siinä olisi ollut ikäisiäni lapsia, en koskaan käynyt tuossa talossa. Sitten seuraavana oli talo, josta Jukka Kiljunen edellä kertoi, Kettusten talo. Ennen Kettusia tuon talon omistivat Eino ja Martta Maljanen, he asuivat siinä muutaman vuoden, en tiedä mistä tulivat Kangasniemelle (Karjalastako ehkä alkuaan lähteneet?) ja ihan tarkkaa vuotta en muista 1950-luvun puolivälin paikkeilla. Eino teki metsätöitä ja Martta kävi töissä sairaalassa, jonkunlaisena pyykkipuolen ja keittiön työntekijänä, ammattinimikettä en tarkemmin tiedä. Tutustuin Maljasten perheeseen alle kouluikäisenä, Paavo ja Lyyli Lahikainen kutsuivat juuri muuttaneet Maljaset ja meidän perheen luokseen vieraisille iltakahville, ja silloin tutustuin myös ikäiseeni Marja Maljaseen, josta tuli leikkikaverini muutaman vuoden ajaksi. Marja muutti isänsä kuoltua keväällä 1959 äitinsä kanssa Puumalaan. Sitä en muista, ketä tuossa talossa asui ennen Maljasia. Maljasten talossa ei ollut omaa kaivoa, vaan vesi haettiin Lahikaisten kaivosta, joka sijaitsi melkein tonttien rajalla, mutta kuitenkin Lahikaisten puolella. Tuon Maljasten / Kettusten talon kohdalle loppui "tie", ja edessä oli kallionyppylä, muistan siinä kasvaneen ahomansikoita ja runsaasti kissankäpäliä, niitä ei nykyään näe enää oikein missään. Tuolta kalliolta muuten talvisin lapsena (koko Ainolanhaan "nuoriso") laskettiin pahvinpaloilla mäkeä, siitä vaan yli Sairaalantien vauhdilla. Taisi paikalliset sairaalassa käyvät autoilijat tietää mäenlaskuharrastuksestamme, koska mitään onnettomuutta ei koskaan sattunut, eipä toki autoliikennettä vielä silloin niin paljoa ollutkaan. Kallion kohdalla kolmantena talorivissä oli taksiautoilija Paavo ja Lyyli Lahikaisen talo. Minulla on sellainen mielikuva, että Lahikaisen talo ei ollut rapattu, olisiko ollut joku lautavuoraus, mutta sisällä ainakin oli komeat hirsiseinät ja tuvan seinällä suuri veivattava puhelin ja keinutuoli, jossa Paavo istuskeli ja keinutteli, luki lehtiä ja odotteli kyytisoittoja silloin kun ei ollut taksikopilla Ikosen ja Savonseudun kaupan edessä. Kaikki nuo kolme taloa olivat tosiaankin ihan rivissä, ne olivat korkeita taloja. Lahikaisen talon yläkertaan kunnostettiin ensiasunto heidän pojalleen Kaukolle, kun hän avioitui kampaaja Elvin kanssa. Myös ainakin Lahikaisen ja Maljasen talojen ulkorakennuksetkin olivat rivissä tonttien toisella reunalla siis tonttien sairaalan puoleisella reunalla. Lahikaisen ulkorakennus oli vain hieman suurempi kun Sairaalantielle päin olevassa rakennuksen päädyssä oli autotalli taksille. Lyyli Lahikainen oli innostunut kukkienkasvattaja ja tarkka pihastaan, niinpä en olisi saanut oikaista Lahikaisen pihan läpi mennessäni Marjan luo leikkimään. Vanhemmat kai pelkäsivät, että sotken Lyylin istutukset, mutta kyllä sen pihan kautta tuli kuitenkin hyvin usein kuljettua. Lahikaisten talon muistaisin olleen kellertävä väriltään, Maljasten talo oli vaalea, se oli rapattu. Myös koulumatkat yläkouluun (nykyään kai Kankaisten koulu) kuljin tätä "tietä", sairaalasta ensin ohi Lahikaisen, sitten Maljasen / Kettusen ja Partin, sitten Kalle Mannisen talon, missä taloa vahtivat suuri susikoira ja vapaana pihalla käyskentelevät komeat kalkkunat. Seuraavana oli tien toisella puolella työväentalo, sitten Lennart Mannisen talo, jonka tytöistä Paula oli ikätoverini, Leena oli vähän vanhempi, Pynnösen talon ulkorakennus oli seuraavana ja sitten olikin Jyväskyläntie ja koulu näkyi. **************************** Edellisen Paula Tiihosen muisteluksen lopussa mainittiin Lennart Mannisen talo, jonka paikka oli aikoinaan ollut tunnettu isosta kivestä. Lennart ja Maire Manninen muuttivat uuteen taloonsa 'Ison kiven tontille' muutamia vuosia jatkosodan jälkeen. Aiemmin he olivat asuneet vuokralla yhteiskoulun pohjoispuolella sijainneen 'Pöyryn talon' yläkerrassa (vrt. 44A). Maire ja Lennart Mannisen tyttärentytär Anu (Hirsiaho) lähetti 15.4.2011 mielenkiintoisia muisteluksiaan: 'Iso kivi' oli ilmeisesti pitäjäläisten antama nimi tontille, se siis sijaitsi Työväentaloa vastapäätä ja siinä on nyt sellainen 80-luvulla rakennettu rivitalo. Isovanhempieni rakentamaa taloa kutsuttiin yleisesti "Ison kiven torpaksi", ja oletan, että nimen antoi joku ulkopuolinen. Itselläni muistot liittyvät vastapäätä olevalle Essolle, josta käytiin hakemassa jäätelöä. Yleinen ostos oli puolen litran vaniljajäätelöpaketti, joka syötiin heti, koska heillä ei ollut pakastinta. Esso oli vähän pelottavakin paikka, koska siellä pesi paljon humalasetiä ja -tätejä. Sosiaalista elämää siellä ainakin vietettiin. Työväentaloon liittyi paljon poliittista vääntöä. Sen kupeessa käydessäni taisin itsekin oppia jotain Suomen poliittisesta järjestelmästä ja puolueista.

B Terveyskeskuksen länsipuolella - 'Mäkipentintien' ja 'Lääkärintien' risteyksessä sisaitsee tämä Penttisen rakennus. Kuvattu 27.9.2008. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Kärkkäisten talo 'Sairaalantien' ja 'Lääkärintien' risteyksessä. 'Mäkipentintie' lähtee terveyskeskuksen alueelta länteen kohti Nakertajaa ja 'Salmelantietä' - kuvattu 27.9.2008. Vasemmalle erkanee 'Lääkärintie'.

C 'Lääkärintien' ja 'Sairaalantien' risteysalueella sijaitsee tämä Ollikaisten rakennus (Mika ja Tuula, os. Kaislia). Tässä rakennuksessa ovat aiemmin asuneet Aino ja Kalle Manninen perheineen - ja myöhemmin vahtimestari Reijo Väisänen perheineen. Kuva on otettu 26.1.2008 risteyksestä 'Lääkärintien' suuntaan. Tie päättyy työväentalon ja rivitaloryhmittymän luokse 'umpikujaan'. Työväentalon itäpuolen naapuritonttia kutsuttiin 40-luvun aikoihin nimellä 'Ison kiven'-tontti. Paikalle rakensivat 1940-luvun lopussa Maire ja Lennart Manninen oman asuintalonsa. Aiemmin nuoripari oli asunut vuokralla Pöyryn talon yläkerrassa. Kuvan osoittama rivitalo rakennettiin kyseiselle tontille (Mannisten talo purettiin) ilmeisesti 80-luvun alussa. Kuvattu 9.9.2006 ('S&J').

D Aivan 'Sairaalantien' ja 'Salmelantien' risteyksessä sijaitsee tämä Kärkkäisten omakotitalo. Kuvattu 9.9.2006.

E 'Sairaalantien' jatkeena 'Salmelantien' yli mentäessä jatkuu 'Koivukuja'. Kyseisen risteyksen kohdalla sijaitsee Sappisen 'Kangasniemen Juhla- ja Pitopalvelu Ky'. Kuva otettu 10.6.2007. Teoksen 'Kangasniemi' (2003) mukaan Sirpa Sappinen tuli tähän taloon yrittäjäksi v.1999 (pitopalveluyrittäjäksi hän oli alkanut jo v.1990). Talon rakensi v.1975 Hilkka ja Toivo Lahikainen ('Käpyniemen Topi'). Toivon muistavat vielä monet mm. innokkaana kotiseutuihmisenä ja värikkäänä museon esittelijänä. Hän oli myös laulaja Hiski Salomaan läheinen ystävä nuoruudessaan ja on muistellut Hiskiä mm. tästä tehdyissä televisio-ohjelmissa. Toivon poika on jatkanutkin Hiskin jalanjäljillä "kuplettilaulajana". 'Koivukujan' näkymiä katsellaan tarkemmin seuraalla sivulla #60. 'Kangasniemen Kunnallislehden' numerossa 1.11.2007 löytyi seuraava mainos: Hautauspalvelu Sirpa Sappinen ~ Arkut ja uurnat / Kuljetuspalvelut / Adressit / Muistotilaisuudet / Ohjelmalehtiset , lehti-ilmoitukset ~ Koivukuja 2.

F 'Koivukujan' pohjoisreunalla sijaitsee tämä punatiilinen rakennus (Luukka). Taustalla näkyy hieman 'Nakertajantien' risteyksessä olevaa Jarmo Tyrväisen taloa. Kuvattu 29.4.2006. Teoksen 'Kangasniemi' (2003) mukaan talo on valmistunut v. 1981. Raili ja Martti Luukka muuttivat rakennukseen keväällä 1985.

G 'Koivukujan' ja 'Nakertajantien' kulmauksessa sijaitsee tämä Jarmo Tyrväisen talo. Kuvattu 29.4.2006. Talon alkuperäisiä omistajia olivat Alho ja Toini Oksanen. 'Nakertajantien' risteyksessä tien toisella puolella näkyy entinen Antti Tossavaisen (nykyinen Nissinen) keltainen rakennus. Tämä kuva on Kirjasta 'Suomen omakotiasutus - Mikkelin lääni' (1972), jolloin talo oli vielä ollut Oksasten omistuksessa. Pihan automallista päätellen tämä kirjan kuva talosta on otettu paljon ennen kirjan ilmestymisvuotta 1972. Talohan valmistui v.1948. Samaisen kirjan (1972) mukaan Alho ja Toini Oksanen aloittivat tässä talossa asumisen sen valmistuttua v.1948. Alho Oksanen oli toiminut kirjan ilmestyessä piiriesimiehenä 'Mikkeli Oy:n' palveluksessa kaikkiaan jo 35 vuotta. 'Mikkeli Oy' oli ollut kyseisen asuintalon rakennuttaja. Samainen Tyrväisen talo etualalla ja ent. Tossavaisen talo taustalla kuvattuna helmikuussa 1998.

H 'Mikkelin Työväen Osuuskaupan' johtajan Antti Tossavaisen asuintalo 'Nakertajantien' ja 'Koivukujan' risteysalueen länsipuolella (kuvattu 26.1.2008). Nykyisin Nissinen. Antti Tossavaisesta on luettavissa myös oma 'erikoissivunsa': Antti Tossavainen. Tossavaisen tytär Maire Lautiainen asui talossa myöhemmin. Jussi Svala muistelee (17.10.2006), että Tossavaisten aikaan talon yläkerrassa asuivat vuokralla Aune (äiti) ja Asta (tytär) Loisa. (Sirkka Närhi, o.s. Jurvanen, sähköposti 16.2.2010); Antti Tossavaisen talon yläkerrassa asui 1950-luvun alkupuolella Aune Loisa lapsineen (5 kaikkiaan). Asta oli jo muuttanut pois, kun minä siellä kuljin ystäväni Eevan (nuorin lapsista) luona.

I 'Koivukujan' ja 'Nakertajantien' risteysalueen eteläpuolella sijaitsevat Jurvasten asuintalot. Kuvattu 2.2.2008. Kuvassa vasemmalla alunperin Kyllikki ja Lauri Jurvasen rakennus, jossa nykyisin asuu heidän tyttärensä Tuula Närväinen. Lauri Jurvanen oli puuseppä, joka ehti tehdä mm. yli 40.000 puuastiaa muiden töidensä ohella. Oikealla olevassa rakennuksessa asuu Jurvasten Veikko-poika Lea-vaimonsa ja lastensa kanssa. (Sirkka Närhi, o.s. Jurvanen, sähköposti 16.2.2010): Kurosen talosta muutimme opettaja Rusasen vanhaan taloon, kun siitä vapautui huoneisto ja siitä 1953 isäni rakentamaan uuteen taloon Nakertajantien varrelle. Talon kellarikerrokseen tuli isän puusepänverstas ja yläkerrassa meillä oli aluksi vuokralaisia. Muutaman vuoden päästä rakennettiin verstasrakennus erilleen, jolloin ent. verstaan tilaan siirtyi kauppa tien toiselta puolen, niin äidistäni tuli "kellaripuodin" pitäjä. Meillä oli myös kesäisin kioski, jota me vanhimmat lapset pidimme ja sen vieressä isän tekemä karuselli. (Jouko Laitinen, yhteiskoulussa 1957-65, sähköposti ~ 18.10.2006): Opin tuntemaan aikoinaan varsin huonosti Nakertajan ihmisiä ja elämää. Joitakin koulukavereita sielläkin suunnalla asui ja ns. 'Salmenkylän lenkkikin' tuli tutuksi. Muutamia hajanaisia muistikuvia minulla on. Puuseppä Lauri Jurvasella, joka oli kai Harlusta evakkotiellä Kangasniemelle lähtenyt, oli kauppakin. Olikohan niin, että paikalla oli aluksi vain kioski. Kioskin vieressä oli muistaakseni jonkinlainen pieni karusellin tapainen puurakennelma. Tällä tontilla - vastapäätä Alfred Niirasen liiketaloa - sijaitsi aikoinaan isokokoinen puurakennus, mikä tuhoutui kivijalkaan tulipalossa heinäkuussa 1923 (Vilho Mannisen kirja 'Kotipuolen raitit' ~ 1978). Tässä kuvassa Jurvasten talot vielä vuoden 1991 väreissään - kuva on videofilmiltä (JJ&RSJ) otettu pysäytyskuva.

J Aivan 'Nakertajantien' eteläisessä päässä tien länsipuolella sijaitsee tämä matala, vuonna 1978 valmistunut tiilirakennus ('As. Oy Kangasniemen Kulma') - kuvattu 2.2.2008. Tälle paikalle, Alfred Niirasen kaupparakennukseen perustettiin v. 1886 Kangasniemen ensimmäinen posti, josta enemmän alempana tällä sivulla. Kuvassa vasemmalla keltainen Marttisen 'Törmälä' ja oikealla rivitalo 'Kangasniemen Kulma'. Viinikaisen vaalean talon ja puron takana ent. poliisi Tyrväisen talo (nyk. Sallinen). Tämä kuva on vuodelta 1915 - ollaan samoilla paikoilla kuin edellisessä kuvassa, kuvaussuuntakin on sama: 'Kankaistenjoen' itäpuolelta länteen kohti joen (nykyisin enää puro-oja) takana näkyvää poliisi Tyrväisen taloa. Vanha tielinja kulki tuolloin nykyisen Nakertajan poikki itä-länsi-suunnassa - lähes nykyisen 'Koivukujan' paikalla. Kangasniemen kansalaisopiston 'Tunne kotikyläsi'-kirjasessa (1984) on julkaistuna tämä sama vuoden 1915 valokuva ja siihen on laitettu seuraava kuvateksti: Vasemmalla puuseppä Lahtisen talo, seuraavana poliisi Tyrväisen talo. Tien oikealla puolella etualalla lääkäri Karnakosken ulkorakennus. Lääkäri Karnakosken asunnoksi mainittu rakennus on paremmin tunnettu nimillä 1) Alfred Niirasen liikerakennus ja 2) virkatalo. Siinä toimi aikanaan myös Kangasniemen ensimmäinen posti. Rakennus on kuvattuna seuraavassa kuvaruudussa. Sen paikalla on nykyisin rivitalo 'Kangasniemen Kulma', joka sijaitsee Nakertajan alussa, 'Nakertajantien' ja 'Koivukujan' risteyksessä. Heimo Manninen, jonka kotitalo 'Vuorenrinne' (esitelty valokuvin ja tekstein sivulla 65, kuvaruutu D) sijaitsi tämän vuoden 1915 valokuvan maisemasta vielä muutamia satoja metrejä 'eteenpäin länteen' Liukkosenmäen juurelle, vietti syntymävuodestaan 1927 alkaen seuraavat 17 vuotta näissä maisemissa. Hän kirjoitti kyseisestä valokuvasta seuraavan 'muisteluksen': (Heimo Manninen, sähköposti 29.1.2008): Niirasen talon ja Törmälän välissä olevalta tieltä, mäen päältä 1915 otetusta kuvasta on paikka helposti tunnistettavissa. Kuva vuodelta 1915 poikkeaa kuitenkin jo huomattavasti minun nuoruuteni aikaisesta maisemasta. Tie oli leveämpi, särentäaidat oli purettu ja nykyisen Nakertajantien risteyksestä alkaen oli kuusiaita, mikä eristi Niirasentalon pihapiirin maantiestä. Kuvassa tien pohjoispuolella näkyvä rakennus on mielestäni Niirasentalon ulkorakennus? 'Törmälä' on rinteen korkeimmalla kumpareella vanhan ja nykyisen Joutsantien välissä oleva talo. (lisäys: 9.2.2008) : Kuvassa tien vasemmalla puolella siis Törmälän ulkorakennus Aiemmin (16.1.2007 - sivultamme #65 tähän lainattu) Heimo Manninen kirjoitti: Vanha Jyväskyläntie alkoi Nakertajan risteyksestä, Niirasen talon ja Törmälän välistä, jatkuen Kankaistenjoen yli Tyrväisen ja Pynnösen talojen välistä. Sallisten talon (=ent. Tyrväisen talo) lukiolaispoika Henri on asunut paikalla yli kymmenen vuotta ja hänen 'kuvatekstinsä' seuraavassa: (Henri Sallinen, sähköposti 21.1.2008): Nykyinen kotitaloni on taustalla (keskellä) silloisessa asussaan ... vanha tielinja meni noina aikoina 'puron yli' talomme ja nykyisen naapurimme Laitisen talon välistä. Kuva otettu aikanaan 'selkä kirkolle päin' suunnilleen nykyisen Nakertajantien varrelta, ei ihan. Nakertajantie kulkee nykyisin suunnilleen talomme tumman päädyn mukaisesti, vasemmalta oikealle suunnilleen tämän kuvan ihmisten kohdilla. Joutsantie nykyisin (iso tie) kulkee kuvan vas. puolella suunnilleen meidän talon valoisemman seinän suuntaisesti. Tumma päätymme ei nykyisin näy muille kuin ojan toisella puolella oleville naapureille, jos sinnekään. Kuva on kirjasta 'Perinnealbumi' (1979) ja alkuperäinen kuvateksti on seuraava: Vanhan tien mutka Mikkelin ja Jyväskylän teitten risteyksessä. Kuva on otettu Mikkeliin (?) johtavan tien varrelta vuonna 1915, takana poliisi Tyrväisen talo. Teiden huoltaminen oli kokonaan yksityisten huolena, sillä valtio otti hoitoonsa Kangasniemen tärkeimmät maantiet, yhteensä 129½ kilometriä, vasta vuonna 1921 (om. Kangasniemen museo). Kuvatekstissä on ilmeinen epätarkkuus, kuva on otettu Niirasen kaupalta suoraan länteen eli Jyväskylään menevän tien suuntaan. Mikkeliin menevä tie kääntyi Niirasen kaupalta juuri pohjoiseen. 'Koivukuja' erkanee siis kuvassa näkyvässä paikassa - nykyisen rivitalo 'Kangasniemen Kulman' ja entisen Tossavaisen talon välistä. Kuvattu 1.2.2009 ('S&J'). 'Koivukujan' päästä melkoisen lumiryteikkökahlauksen jälkeen löytyi kapea, vankanoloinen 'betonisilta', mikä alunperin lienee rakennettu viemäriputken 'suojarakennelmaksi' puron ylityskohdalle. Rakennelma lienee vanhan tielinjan alkuperäisen sillan paikkeilla. Rakennelmaa eli tätä 'siltaa' käyttävät nykyisin HS:n mukaan vain 'naapurien kissat'. Läheisellä 'Vuorenrinteellä' vuosina 1927-43 varttunut Heimo Manninen, sai vastattavakseen myös tätä puroa ja sen alkuperäistä siltaa koskevan tiedustelumme: (Heimo Manninen, sähköposti 29.1.2008): Niirasenlahti - Kankaistenjoki - vesireitti 1930- luvulla: Puulaveden vedenpinta oli 30-luvulla huomattavasti nykyistä korkeammalla. Avovesi ulottui kaislikoiden välissä Tyrväisen rantaan asti. Myöhemmin, lahden kasvaessa umpeen Tyrväisetkin joutuivat siirtämään veneensä Kalliorantaan, missä oli yleinen venevalkama Liukkosen maalla. Kankaistenjoen rannalla oli Tyrväisellä sauna ja sen kohdalla joki oli aika matala, mutta kovapohjainen, joten siinä voitiin 30-luvulla uida. Joki oli veneellä kulkukelpoinen, mutta jo silloin vain harvoin käytetty väylä. Vanhassa sillassa oli särkykivistä tehdyt arkut ja puukansi. Puhelinkeskusteluni poliisi Tyrväisen tyttären Liisa Tyrväisen kanssa vahvisti näitä muistikuviani. Ismo Lahtinen asui vuodet 1961-66 (syntymänsä jälkeen) puron länsipuolen 'Viinikaisen talossa'. Tiedusteluuni 'silta-asiasta' hän antoi (28.1.2008) seuraavan vastauksen: Tuon kuvan 'sillan' muistan, mutta sitä en tiedä, että milloin se on tehty ja mihin tarkoitukseen.

K Nykyisen 'Nakertajantien' alku on ollut tärkeä risteyspaikka aikoinaan Mikkeliin ja Jyväskylään menijöille. Kyseisellä paikalla sijaitsi jo niinkin varhain kuin 1880-luvulla isokokoinen Alfred Niirasen liikerakennus, josta yllä 'VK'-nimikirjaimisen v.1901 tekemä öljyvärimaalaus. Onko kenelläkään muuten vihjettä siitä, kuka tämä nimimerkki 'VK' maalarina olisi voinut aikoinaan olla? Talon kohdalta käännyttiin kuvassa oikealle, jos mielittiin matkustaa Mikkeliin ja vastaavasti vasemmalle, jos päämääränä oli Jyväskylä. Vasemmalla 'Törmälän' tontin rakennus. Edellisessä kuvaruudussa ollut vuoden 1915 valokuva oli otettu Jyväskylään menevältä tieltä heti kaupan jälkeen 'eteenpäin' jokipuron takana ollutta poliisi Tyrväisen taloa kohti. Niirasen rakennuksessa toimi Kangasniemen posti alkaen 1.5.1886 hoitajanaan Olivia Harlin. Harlin toimi tehtävässään vuoteen 1896 asti. Hänen opettajamiehensä A.G.Sigfrids toimi postissa harjoittelijana joulukuusta 1895 alkaen. Posti oli kuitenkin jo vuonna 1893 siirtynyt keskemmälle kirkonkylää Olof Niirasen entisessä kauppakartanossa toimivan kansakoulun ('Napala') suojiin - siellä kun oli tilapäisesti oppilaspulaa (Olli J.Olkkonen: 'Kangasniemen posti 100 vuotta' ~ 1983). Kangasniemen postin hoitaja Olivia Harlin (s.1866-k.1950). Vilho Manninen kuvaa Niirasen rakennusta 'Nakertajantien' alussa kirjassaan 'Kotipuolen raitit' (1978) seuraavasti 20-luvun näkökulmastaan: Lähemmä kylää pohjoisesta tultaessa Nakertajanhaassa oli jo useampia uudismökkejä vanhojen joukossa. Mikkelin-Jyväskylän tien yhtymäkohdassa oli kirkonkylän vanhimpiin kuuluva osittain virkatalona oleva rakennus. Se oli tien mutkaan suorakulman muotoon tehty talo, jonka toinen sivu oli Mikkelin tien puolella ja toinen kulma Jyväskylän puolella. Rakennuksessa oli kunnan lääkärin vastaanotto ja asunto sekä muihin tarkoituksiin varattuja huoneita. Pitkäaikaisimpana kunnan lääkärinä pitäjässä toimi Mandi Karnakoski. Heinäkuussa 1923 lääkäritalo oli vaarassa palaa. Istuimme joukolla kansanjuhlissa nuorisoseuratalo Pirtin pihamaalla pitkissä penkeissä. Oli tosi kaunis helteinen iltapäivä. Yhtäkkiä kylän palosireeni rävähti soimaan. Juhlat saivat toisenlaisen käänteen. Innokkaana lähdin juhlista juosta kipittämään olettamalleni tulipalopaikalle. Ja siellähän se kokko leiskuikin liekit korkealla lääkäritalon vastapuolella tietä, kookas puutalo, jota ei voitu ihmisten hyvistä yrityksistä huolimatta saada sammumaan. Hyvä oli, että lääkäritalo saatiin pelastetuksi palolta, vaikka se sai kipinöitä seiniinsä ja kekäleitä katollensa. (Heimo Manninen, 16.1.2007): Aivan teiden risteyksessä oli iso kulmatalo “Niirasen talo”. Siinä oli lääkärinvastaanotto. Lääkärinä vuoteen 1929 toimi tri. Mandi Karnakoski ( hän toimi myös sota-aikana tilapäisesti tri. Mäkipentin sijaisena). Hänen jälkeensä lääkäriksi tuli lääketieteen lisensiaatti Pauli Pylvänen. Hän kuoli 1936. En ole varma, oliko hänen vastaanottonsa kaikenaikaa Niirasen talossa. Kolmekymmenluvulta neljäkymmenluvulle talossa asui kaksi Arvi Karelahden sisarta, jotka olivat säilyttäneet sukunimenään Blom. Talossa asui ja teki työtään myös räätäli Innanen perheineen. Jussi Svala muistaa (3.2.2008) Innasella ja kanttori Armas Nymanilla olleen yhteisen höyrylaivan nimeltään 'Junnu'. Sen kuva löytyy sivulta #84. (Sirkka Närhi, o.s. Jurvanen, sähköposti 16.2.2010): Tuo Alfred Niirasen taloksi mainittu oli 50-luvun alussa Aati (Aadi ?) Marttisen talo. Tien puolen kulmahuoneistossa piti Vieno Inkilä kauppaa, joka sittemmin siirtyi meille kellarikerrokseen. Muistan kaupasta erikoisesti ison kahvimyllyn ja ne ihanat kahvipaketeista saadut autonkuvat, joita kerättiin innolla. Talossa oli monet vuokralaiset, muistan vain vakuutusasiamies Jaakko Häkkisen perheen. Kävin kyllä muissakin asunnoissa joskus asialla. Sisäänkäynnit asuntoihin olivat kaikki pihan puolelta. Nakertajantien puoleisella sivulla pitivät Juvoset vähän aikaa ruokatavarakauppaa. Edellä Sirkka Närhen (o.s. Jurvanen) muistelussa mainitun vakuutusasiamies Jaakko Häkkisen poika tapasi kesäkuussa 2010 toisen työryhmämme jäsenen tämän kuvaruudun alussa olevan nimimerkki 'VK':n Niirasen taloa esittävän taulun äärellä. Hän kertoi saaneensa 10-vuotiaana Aati Marttiselta urakkatyön kattoremontin yhteydessä - pojan tehtävänä oli ollut nupinaulojen irtikiskominen kattopelleistä. Palkkioksi Aati Marttinen oli antanut rivakalle apupojalleen armeijakäytöstä 'siviilityyliin' uusitun polkupyörän. Kyseisessä rakennuksessa asuivat aikoinaan mm. nimismies Schlüter (jonka poika oli Lassi Utsjoki) ja lääkäri Mandi Karnakoski (20-luvulla ja sota-aikana Kangasniemen kunnanlääkäri). Rakennus purettiin 70-luvun puolivälissä ja sen paikalle rakennettiin matala rivitalorakennus (myös kulmamuotoon) nimellä 'As. Oy Kangasniemen Kulma'. (Jouko Laitinen, sähköposti 27.7.2010): Kangasniemen nimismiestä ja hänen poikaansa koskevasta maininnasta: "Slyytterinä" sen ajan kangasniemeläiset vallesmannistaan puhuivat. Sukunimen oikea muoto on "Schlüter". Nimismiehen pojan Lars Bernhard Konstantinin (s. 1893) etunimestä tuli kutsumanimi "Lasse". Lars eli Lasse Schlüter suomensi vuonna 1933 nimensä, jolloin hänestä tuli Lassi Utsjoki. Lassi Utsjoesta tuli Keskisuomalaisen toimittajana suorastaan legenda. Hän käytti pakinoissaan ja usein myös lehtiartikkeleissaan nimimerkkiä "Puuma". Hän oli myös tunnettu ja arvostettu musiikkimies. Hän kuoli vuonna 1957. Samainen Lassi Utsjoki on esillä myös Hankasalmen sivullamme, jossa hänestä on kuva uittoharjakaisten viulistina 1930-luvun alussa: KUVALINKKI: Lassi Utsjoki viulupelimannina Hankasalmella n. v.1930 uittoharjakaisissa. Tämä vuoden 1937 kartta (maanmittausinsinööri Yrjö Kaarre) kertoo havainnollisesti asioita tämän sivun maisemista ajalta, jolloin nykyistä 'Joutsantietä' ei vielä paikallaan ollut. Kartan alaosassa näkyy silloinen hyppyrimäki nykyistä virastotalon paikkaa vastapäätä. Nykyinen 'Joutsantie' kulkee siis sen pohjoispuolelta vaakasuorasti itälänsi-suunnassa. Kartassa näkyvä vanha Jyväskylän ja Mikkelin tien linja on piirretty katkoviivoin ja Mikkeliin menevä tie kääntyy pohjoiseen Niirasen liiketalon kohdalla (merkitty karttaan N-kirjaimella). Kartta loppuu (valitettavasti) vasemmalla eli lännessä 'Kankaistenjokeen' (nyk. puro-oja), jonka yli tie kulki vanhaa kivisiltaa pitkin (kansiosat puuta). Tämä kartta selkiyttää ylempänä olevaa valokuvaa vuodelta 1915, joka oli otettu Niirasen kaupan eteläpuolelta länteen. (Heimo Manninen, sähköposti 9.2.2008): Kartasta .... tien eteläpuolella Törmälän talo ja tontti, missä aivan tien laidassa rakennus, mikä kartalla sijaitsee tien pohjoispuolella olevien Niirasentalon ja sen ulkorakennuksen välissä. On siis valokuvassa näkyvä "harjakattoinen rakennus". Jere Hokkasen talo oli hyvin lähellä jokea ja on todella ollut taitekattoinen talo. Veljeni muistaa talon hyvin, koska se purettiin vasta joskus 50-luvulla. Jere Hokkanen oli itseoppinut "lakimies", käytti titteliä asioitsija. Hän avusti ihmisiä asiakirjojen teossa ja myös lakiasioissa käräjillä. Talossa viimeksi asuneen Nikolai Sorvalin perheen muutettua Levälahteen rakentamaansa asutustilaan oli talon itäpäässä olevassa tuvassa Lauri Jurvasella puusepänverstas muutamia vuosia, kunnes he rakensivat Mikkelin tien itäpuolelle talon, missä oli myös kellarikauppa ja puusepänverstas, sekä kioski tienvarrella. Karstaamo toiminta loppui samaan aikaan. Ensimmäinen perheemme Jurvasen puusepänliikkeestä ostama puuastia oli kammella kierrettävä PYYKKIKONE. Tien pohjoispuolelta tunnistan vain Niirasen tontin pohjoispuolella olevan Emil Tiihosen talon. Tiihonen oli rakennusmies. Hänellä oli pojat Matti ja Veikko. Tiihosilla oli myös kanala, mikä näkyy kartassa aivan tielinjan varrella. Tämän kuvan 'Rusasen talon' seinustalta välitti käyttöömme Sirkka Närhi (o.s. Jurvanen). Sirkan isä Lauri Jurvanen oli perheineen muuttanut v.1950 Kangasniemelle Kurosen taloon hieman pohjoisemmaksi Nakertajantien varteen. Opettaja Rusasen pariskunta asui itse Kalliolan koululla, heidän rakennuksessaan oli asuneet vuokralla Jurvasia ennen ainakin siis Nikolai Sorvalin perhe. (Sirkka Närhi, o.s. Jurvanen, sähköposti 16.2.2010): Vanhan taitekattoisen talon lähellä jokea omisti opettaja Rusanen, jolta isä vuokrasi jo Pohjanmaalta käsin toisen pään puusepänverstaan tilaksi, toisessa päässä oli asunto. Kun siitä muuttivat edelliset asukkaat pois, me muutimme siihen asumaan Kuroselta 1951-52? ja siitä sitten omaan taloon 1953. Tuo nimi Jere Hokkanen on meille täysin tuntematon. Marttisen talossa asui joku yksinäinen mies (Pynnönen), joka teki esim. veroilmoituksia ja asiakirjoja, taisi tehdä myös vaatturin töitä. Tuossa Rusasen talossa ei ollut saunaa, kävimme pyykillä ainakin poliisi Tyrväisen saunassa. Kankaistenjoki oli meille lapsille mieluisa. Muistan joskus, kun vesi oli jostain syystä hyvin matalalla, pohjalla oli paljon kuolleita kaloja. Tuon pyhäkoulukuvan sain Anna-Maijalta Australiasta (Pylvänäinen), se on minusta ihana. Se on varmaan heidän ottama, meillä ei muistaakseni ollut tuollaista kuvaa. Se on otettu juuri sen vanhan Rusasen talon seinustalla, missä kuivuu saavilautoja. "Iloiset pyhäkoululaiset" -kuvassa, otettu vuonna 1952 on takarivissä vasemmalta: Leena Jurvanen, Pirjo Pylvänäinen, Sirkka Jurvanen, Risto ja Pekka Lindgren. Keskirivissä vasemmalta: Pirkko Jurvanen, seuraavista en ole varma - onko Mirkku ja Markku Laitinen ???, Pirjo Lampinen, Taisto Jurvanen ja oikealla opettaja Lauri Jurvanen, edessään Kaija Jurvanen. Edessä vasemmalta: Anna-Maija ja Annikki Pylvänäinen ja Kerttu Jurvanen.

L 'Nakertajantien' ja 'Joutsantien' risteyksessä sijaitsee tämä alunperin Marttisten keltainen puurakennus (viralliselta nimeltään 'Törmälä'). Kuvattu 12.1.2008. Teoksen 'Kangasniemi' (2003) mukaan Marttisten talo valmistui v.1960. Vilho ja Maire Marttinen olivat ostaneet uudelle talolleen tontin seurakunnalta. Vilho toimi kirvesmiehenä ja kivihiojana, Maire (os. Tarvonen) leipurina. Heidän lapsenlapsensa Henna Arkko asuu talossa perheineen nykyisin. Kansalaisopiston julkaisun 'Tunne kotikyläsi - tallenna tieto' (1984) kertomaa: Nakertajantie 2 kohdalla oli Marttisten rakennuksen kohdalla aiemmin jo purettu talo, jonka oli rakentanut Oskar Karjalainen. Tämän Karjalaisen poika harjoitti valokuvausliikettä 'kirkolla korttelissa #19' - Kulman myymälä (SOK). Oskar Karjalaisen poika oli siis ammattivalokuvaaja. Pieksämäellä oli 1920-luvun alkupuolella vaikuttanut Otto Karjalainen-niminen valokuvaaja, jonka kerrotaan kierrelleen myös Pieksämäen naapurikunnissa kuvausmatkoilla. Oskar ja Otto Karjalaisen mahdollisesta 'sukulaisuussuhteesta' ei kuitenkaan ole saatu vielä varmistusta. Erillisillä Pieksämäen sivullamme on kuva Otto Karjalaisen valokuvaamorakennuksesta 1920-luvulta erikoisine kattoikkunoineen ateljeen kohdalla: KUVALINKKI: Pieksämäkeläisen valokuvaaja Otto Karjalaisen ateljee. Jussi Svala muistaa (3.2.2008) Karjalaisten talon olleen pienen, punaisen mökin, vain pari metriä tiestä. Siitä samalla puolella tietä, alas puron suuntaan oli sijainnut toinen mökki, jossa 30-luvun lopulla oli asuneet Sorvalit. Marttisten talon takana nykyisin olevan Viinikaisen talon paikalla ei ollut tuolloin rakennettuna vielä mitään. Muistettakoon, että pitkään tie kirkolta Mikkeliin kulki kuvan rakennuksen oikealta puolelta ('Joutsantie' kulkee siis nykyisin vasemmalta puolelta). Nykyistä 'Salmelantietä' ei ollut olemassa. Nakertajan ja silloisen 'Ainolanhaan' (nykyisen terveyskeskuksen alue) välillä ei esimerkiksi 1930-luvun alkupuolella ollut lainkaan asutusta. 'Iida Viinikaisen talo' kuvattuna 26.1.2008 pohjoispuoleltaan - aivan 'Koivukujan' päästä. 'Koivukuja' on ollut melko tarkalleen entisen 'varsinaisen' tielinjan kohdalla ja tie on jatkunut 'Koivukujan' päästä siltaa pitkin 'Kankaistenjoen' (nykyisin lähinnä ojapuro) yli ja jatkanut matkaansa poliisi Tyrväisen ja Laitisten talon välistä. Puron länsipuolen alueesta on kerrottu tarkemmin sivullamme #65. 'Viinikaisen talossa' asui 60-luvun alussa Raili ja Lauri Lahtinen perheineen ('Enso Gutzeit'). Heidän poikansa Ismo (s.1961) muisteli lapsuusvuosiaan 1961-66 tässä rakennuksessa seuraavasti: (Ismo Lahtinen, sähköposti 13.4.2007): Lapsuudessani asuttiin Iida Viinikaisen talossa Nakertajassa. Ensimmäiset muistikuvat ovat 60-luvun alkupuolilta, sillä olen syntynyt v. 1961. Ikkunastamme näkyi hyppyrimäki, jonne mentiin seuraamaan mäkihyppääjiä. Itse laskimme pahvin palasilla alastulorinnettä. Talon lähellä virtasi "iso joki" eli nykyinen puro, mikä laskee Kankaistenlammelta Puulaan. Joen ylittäminen siltaa pitkin tuntui jännittävältä ja Jurvasen Jussin kanssa ollaan muisteltu, kun kerran kiskoin Jussia ylös joesta. Joen toisella puolella asui Laitisen Markku ja Marttisen sisarukset, jotka ovat vanhempien sisaruksieni ikäluokkaa. Kaupassa käytiin Jurvasen kellaripuodissa ja Jurvasen kioskilta käytiin ostamassa karkkeja. Tiihosen Petrin ja Jurvasten poikien kanssa kehiteltiin kaikenlaista mukavaa tekemistä. Näihin maisemiin olen usein palannut myös unissani. Nakertajasta muutettiin v.1966 "Säästöpankin taloon" keskustaan ja sieltä v. 1968 Kirkkoniementielle. Paljon mukavia muistoja nousee mieleen lapsuuden maisemissa. Koska itse en asu nykyään sen kauempana kuin Mikkelissä, niin pääsee usein nauttimaan näistä muistoista.