'Parturi-Kampaamo Tarvainen' ~ KOP-talossa 1951-77.
(U-M.H): 'Parturi-Kampaamo Tarvaisen' työntekijä Leena Hokkanen kevätauringon paisteessa ulko-ovella.
I)
Ulla-Maija Hokkanen (os. Tarvainen) antoi käyttöömme (18.11.2006) viisi mielenkiintoista valokuvaa äitinsä parturi-kampaamosta, joka sijaitsi 'KOP'-talossa vuosien 1951-77 aikana.
Kuvatekstit ovat U-M.H:n kirjoittamia.
(U-M.H): Oikealla äitini Hilkka Tarvainen ja vieressä silloinen työntekijä Leena Hokkanen. Hän ei vielä tosin tuolloin ollut Hokkanen, mutta hänen tyttönimeään en muista. Hän työskenteli liikkeessä vuodesta 1957 alkaen 60-luvun alkupuolelle, jolloin hän meni Voutilaan emännäksi.
(U-M.H): Tukka kuntoon - kuvassa Leena Hokkanen.
(U-M.H): Hieman historiikia ja kuvia 'Parturi-Kampaamo Tarvaisesta', joka toimi KOP:n talossa vuosina 1951- 1977. Vuonna 1977 pankin laajennuksen myötä toiminta siirtyi Torinkulman taloon pihan puolelle.
'Keskisuomalaisessa' oli ollut liikkeen myynti-ilmoitus, jonka johdosta vanhempani tulivat katsomaan tiloja kesäkuussa 1951. Liikkeen omisti tuolloin Pulli. Kaupat syntyivät ja näin tavallaan lyötiin lukkoon jo minunkin kohtaloni. Joitakin muistoja ja mielikuvia minulle on lapsena jäänyt noilta 60-luvun ajoilta, jolloin varsinkin kesäisin olin paljon Kangasniemellä.
Mehän perheenä asuimme Jyväskylässä, jonne vanhempani veljeni Juhan ( s.1946 ) kanssa olivat muuttaneet v.1957 KOP:n yläkerrasta ja äitini aloitti työmatkan kulkemisen Turusen linja-autoilla. Syy muuttoon taisi olla syntymäni tuona vuonna ja isovanhempien hoitoapu oli tarjolla Jyväskylässä.
(U-M.H): Asiakaspalvelua 50-luvulla.
(U-M.H): Aikoja ei tuolloin juuri tilattu etukäteen vaan asiakkaat tulivat istumaan ja odottamaan vuoroaan. Välillä tila täyttyi sankasta tupakansavusta, kun paikalle sattui samanaikaisesti useampi tupakoitsija.
Kellään ei tuolloin tuntunut olevan kiire ja asiakkaat rupattelivat niitä näitä ja vaihtoivat samalla myös kuulumiset. Asiakaspalvelusta muistan, että kaikkia yleensä teititeltiin ja usein liitettiin myös titteli puhuteltaessa asiakasta.
Itse en ilmeisesti titteleistä piitannut, koska olin Osuuskaupan silloiselle johtaja Karhulle tokaissut ” Tiedän, että sinä olet Karhu, mutta ei ihmiskarhut syö pieniä tyttöjä”. Tämän kertoi minulle Vilho Karhu joskus 80-luvulla vuorostani palvellessani häntä asiakkaana.
Jouduin myös kieltäytymään, kun minulta asiakkaat kysyivät tulenko edelleen istumaan syliin ja laulamaan? Olin vilkas lapsi enkä aristellut tuppautua asiakkaiden syliin samalla esittäen koko repertuaarini, joka ilmeisesti käsitti silloiset 60- luvun iskelmähitit, lasten laulut ja virret.
Naisten hiukset hoidettiin talon toisessa kerroksessa, tuon tavan mukaan ei ollut ”sopivaa” istuttaa naisasiakasta permanennttipuolat tai hiusväri päässä miesten tuijoteltavana. Hilpeyttä olisi varmaan herättänyt miehissä nähdä naiset istumassa kytkettynä puolista sähköpermanenttikoneeseen.
En usko, että miehetkään olisivat liiemmin pitäneet tuijottelusta saman aikaisesti, kun heille tehtiin esim. amerikkalaista parranajoa. Hieno hoito muuten, siinä parta ajettiin tuon ajan mukaisesti oikealla partaveitsellä, iho oli valmisteltu kuumilla kasvopyyhkeillä. Parranajon jälkeen kasvot hierottiin lopuksi tuli vielä viileän virkistävät kosteat kasvopyyhkeet ja lopuksi tuoksuva partavesi.
Työasut ja parturikapat olivat tuolloin valkoista puuvillakangasta, sillä niistä näkyi puhtaus ja hygienisyys. Kaikki kuvat on ilmeisesti otettu 50-luvun lopulla.
(U-M.H): Päivän työt päättyneet. KOP:n edessä vasemmalla Hellä Närväinen, joka lähti vuonna 1964 "tyttösarjan tekoon" kuten hän itse asian silloin ilmaisi. Hellä työskenteli eläkeikään saakka kunnan palveluksessa perhepäivähoitajana ja samalla teki myös jonkin verran kotona parturin töitä. Oikealla Leena Hokkanen.
| 
