Aivan kuvan vasemmassa reunassa näkyy Veikko Virtakallion kaupparakennus ja sen oikealla puolella (kävelijöiden takana) on "Mikkelin Työväen Osuuskauppana" kyläläisten mieliin jäänyt rakennus.

Vilho Manninen kirjoittaa kirjassaan enemmänkin Albin Reinikaisesta:
Ennen vuotta 1922 harjoitti talossa suutarin ammattia Antti Hokkanen kahden poikansa, Anteron ja Yrjön kanssa. Myöhemmin Hokkaset myivät talonsa Amerikan siirtolaiselle Albin Reinikaiselle, joka aloitti ammattiautoilun ja teuraslihan välityksen. Suutari Hokkanen muutti perheineen Hokanniemelle maata viljelemään ostamalleen tilalle.
Albin Reinikaisen naapureina eli ja toimeen tuli lähelle 90 ikävuottaan ehtinyt Riepposten pariskunta harjoittaen vaatturin ammattia omassa pesässään.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Osuuskauppa ja Säästöpankin talo, joita vastapäätä tien toisella puolella ovat Virtakallion kauppa ja "Mikkelin Työväen Osuuskauppa"-rakennus.
Näiden kahden talon takaa näkyy alunperin nahkuri Lauri Hurrin rakennus, sittemmin Elli Välisalon omistukseen siitynyt.

(Jukka Kirjunen, sähköposti 24.6.2006): Virtakallion liikekumppani Reinikaisen Albin sai hyvät rahat joka markkinasyksy vuokratessaan paikan tivolille tai peliteltoille. Pelitelttoja sijoittui viikoksi tai pariksi Albinin tontille melkein joka kevät ja syksy myös markkinapäivien ulkopuolella. Jos ne eivät olleet Albinin tontilla, niin alueen reunalla Matkahuollon puolella. Markkinathan olivat yhteiskoulun eteläpuolisella aukiolla.
Peliteltoista taisi olla riesaa - ja yksi skandaalikin jo muutettuani pois vuoden 1963 paikkeilla. Mukana oli joka vuosi tulleen teltan "Rakohampaaksi" nimeämämme työntekijä.

Hannes Virtakallio oli muuttanut Kangasniemelle 1920-luvulla Helsingistä ja aloitellut Tyyne-vaimonsa kanssa kauppatoimintansa kuvassa näkyvässä rakennuksessa. Perheen poika Veikko alkoi vartuttuaan olla vahvasti mukana vanhempiensa kauppatouhussa.

Virtakallion kaupan ja "Mikkelin Työväen Osuuskaupan" rakennuksen välissä näkyy tässä kuvassa hyvin kuja, jota tuolloin epävirallisesti puheissa kutsuttiin nimellä "Rantastenkuja".
Virtakallioiden perheenjäsen Siiri Laitinen muisteli (8.6.2006) suullisesti, miten 30-luvun lopulla tuo "Rantastenkuja" pikkutytön näkövinkkelistä katseltuna tuntui olevan aikuisille vaatimattomasta leveydestään huolimatta melkoinen "ideologinen kuilu" kahden kaupan välillä. Yksityisyrittäjän ja työväen osuuskaupan henkilökunnat eivät kuulemma juuri tekemisissä keskenään olleet, mitä nyt hyvät huomenet saatettiin aamuisin nähdessä sanoa.
Siiri muistaa, miten hän oli kyseisellä kujalla kulkiessaan havainnut erikoisen asian: Tossavaisten makuuhuoneen ikkunan alta lähti pienten mustien muurahaisten vilkkaasti kahteen suuntaan liikennöimä polku, joka kujan poikki johti Virtakallion eteisen alle. Siiri kertoo olleensa mielissään siitä, että elleivät aikuiset naapurit oikein "yhteistä säveltä" olleet keskinäisessä kilvoittelussaan löytäneet, niin ainakin muurahaiset kykenivät talot omissa riennoissaan vaivattomasti yhdistämään.
Siirin mieleen on jäänyt myös, miten Rantasten kuorma-auto käytti kyseistä kujaa - kapealle kujalle auto nipin napin mahtui ja tietyissä kuopissa kuormuri jyrähdellen tärähteli niin, että talojen seinätkin tuntuivat huojahtelevan samaan tahtiin.

Jo mainittujen Virtakallion, Säästöpankin ja työväen osuuskaupan lisäksi kuvassa näkyy alhaalla oikealla "Myllykosken talo", jota asustivat Jenny ja Lauri Hämäläinen.
Kuvan keskellä, Virtakallion kaupan naapurina risteyksen eteläkulmassa on nahkuri Hurrin rakennus, jossa sittemmin asui myös kihlattu Elli Välisalo. Hurrin kuoltua vuoden 1952 tienoilla Välisalo osti rakennuksen - hän piti talossa parturikampaamoa.
Hurrin/Välisalon rakennuksen eteläpuolella oli (kuvan tyhjällä tontilla) aiemmin sijainnut Hurrin ns. "nahkasavotta"-rakennus, missä nahkurilla oli pahanhajuiset parkkisammiot, joihin ladottiin nahat ja pajut kerroksittain. Eteläpäädyssä Hurrilla oli työhuone, jossa hän poisti nahoista karvat. Kyseisessä tilassa aloitteli myös nuori Toivo Laakso pitkää polkupyörien korjaajan uraansa.

"Puulavedentietä" vasemmalle länteen mentäessä näkyy Emil "Tipu" Tiihosen suunnittelema ja v.1950 rakentama kauppias Veikko Virtakallion kotirakennus, johon perhe muutti kaupparakennuksen pohjoispäädystä. Liikerakennus saatiin vuoden 1953 remontin jälkeen kokonaan kauppatiloiksi.
Virtakallioiden kivitaloa vastapäätä tien toisella puolella seppä Rantasen rakennus ja paja - lisäksi muita piharakennuksia.

Albin Reinikaisen rakennus näkyy omine piharakennuksineen Rantasen tontin takana. Hannes Virtakalliolla ja Albin Reinikaisella oli piharakennuksissa oma teurastamonsa, josta lihaa välitettiin Mikkeliin asti.
Aivan kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy Esko Luhangon asuinrakennus.

(Matti Mertanen, 28.6.2007): Kuva on otettu Kuvapoikien - Vassisen liikkeen sisältä Virtakallion ja Säästöpankin suuntaan. Valokuvaaja Vassinen piti 1960-luvun puolivälissä valokuvauskerhoa Yhteiskoulussa. Vierailu Valokuvaamoon ja tämä kuva liittyivät kerhon toimintaan.

Ensimmäinen säästöpankki oli perustettu Kangasniemelle jo v.1859 kolmantena koko Mikkelin läänissä ('Säästöpankkitilastot 1870-85'). Mainittakoon kuitenkin, että Säästöpankin tallettajia Kangasniemellä oli v.1890 vain kuusi ja heidän säästönsä tekivät yhteensä 580 silloista markkaa. Tavallisimmin rahoja pidettiin vielä piirongin laatikoissa ja lainoja otettiin lähinnä rikkailta isänniltä tai sukulaisilta. Seurakuntakin antoi noina vuosina jonkinlaista 'luottoa'.
Vuoden 1908 lopussa Säästöpankilla oli kuitenkin ollut jo lähes 800 tallettajaa ja heidän säästönsä lähentelivät yhteenlaskettuina jo 750.000 markkaa.

Säästöpankin säännöt oli vahvistettu Kangasniemellä v.1897: 'Rahaa otetaan korkoa kasvamaan ... yleisölle ja erityisesti työkansalle ja palvelusväelle tarjotaan Kangasniemen kunnassa tilaisuutta säästöjensä helppoon ja varmaan kartuttamiseen. Samalla tulee säästöpankki toimimaan lainarahastona, josta etuypäässä uutterille ja toimeliaille maanviljelijöille kunnassa annetaan lainoja heidän taloudellisen tilansa edistämiseksi'.
Säästöpankki oli vielä vuonna 1908 Kangasniemen ainoa pankki, mutta tuona vuonna perustettiin Kangasniemen pitäjille kuusi erillistä osuuskassaa - ensimmäinen Kauppilaan 15.2.1908. 'Kirkolle' ensimmäinen osuuskassa siirtyi kuitenkin vasta v.1935 Unnukkalasta Otto Ropposen johdolla Osuuskaupan viereiseen 'kassantaloon'.
Säästöpankin lainoista päättävän hallituksen muodostivat vuoden 1908 alussa apteekkari Ekelund, pastori Valjakka, kanttori Radakko, tehtailija Markkanen ja kauppiaat Kallioinen ja Roponen. Alkuperäisissä säästöpankin säännöissä oli määrätty, että 'kahden viidestä johtokunnan jäsenestä oli oltava ns. rahvaanmiehiä, mutta kyseisen listan mukaan 'linjaus' oli vuoteen 1908 tultaessa hiukan lipsunut.

Kun uusi Savonseudun rakennus valmistui 40-luvun alussa Ikosen kaupparakennuksen viereen, Mikkelin Työväen Osuuskauppa muutti sinne ja tähän alkuperäiseen kaupparakennukseen jäi kyseisen kaupan leipomo.
Työväen osuuskaupan leipomon lopetettua toimintansa paikalla toimi hetken aikaa mm. liike, jota Siiri Laitisen muistin mukaan piti "tumma nainen, joka asui talossa pikkupoikansa kanssa".
Aivan talon viime vaiheissa sen tiloissa toimi lahjatavaraliike "MiniPuoti".

Ulla-Maija Hokkanen lähetti (4.1.2007) lisätietoja:
Torstaina helmikuun 2. päivänä 1961 lehdessä ilmoitus, jossa 'Muoti-Asu' ilmoitti siirtyvänsä isompiin tiloihin - siis tuohon talon kuvassa näkyvään päätyhuoneistoon. Valikoima oli laaja ja palveluihin kuului myös alan ompelutyöt.
Liikkeen omisti Marjatta Lindström, joka myös asui talossa poikansa Karin kanssa. Kari oli tuolloin vielä alle kouluikäinen. Marjatta oli näyttävä tumma kaunotar, joka varmasti jäi monen mieleen. Marjatasta tiedän sen verran, että hän päätyi leskeksi jääneen kauppaneuvos Huittisen puolisoksi muutettuaan Kangasniemeltä. Epäilen pahoin äidilläni olleen " sormensa pelissä" - olihan Huittinen Savonlinnasta kuten äitinikin ja hyvin samaa ikäluokkaa hänen kanssaan.

Syyskuussa 1978 paikkakunnalle muuttaneena tämän kirjoittaja ehti asioida jälkikäteen ajatellen "nipin napin" Virtakallion kaupassa. Muistan yhä hyvin kaupassa vallinneen miellyttävän pikkukaupan tunnelman.
Virtakallion kaupan "ennenaikaiseen" purkamiseen vaikutti olennaisesti se harmillinen seikka, että se oli rakennettu niin lähelle "pääraitin" vartta. Kun uusia liikenneratkaisuja 1970-luvun lopulla suunniteltiin, katsottiin silloisten päättäjien näkökulmasta kohdalle syntyvän "liikennetulpan", ellei Virtakallion kauppaa pureta.
Kauppa sijaitsi nykyistä apteekkia vastapäätä - tien toisella puolella nykyisin olevan jalkakäytävän paikalla - osittain nykyisen ajoradankin osalla. Tielinjaa korotettiin samassa yhteydessä merkittävästi.

Purkamispäätös oli kauppias Virtakalliolle kova paikka hyväksyä - hän kuoli kauppansa takahuoneessa äkilliseen sydänkohtaukseen 9.11.1979, kesken aluetta myllertävien suunnitelmien ja turhiksi tuomittujen valitusprosessien.

Vasemmalta: Tyyne Virtakallio (kuva: 1927, Dyrendahl), Hannes Virtakallio ja Veikko Virtakallio - kuvat antoi käyttöömme albumistaan Siiri Laitinen 22.1.2012.

Hannes Virtakallio ........ Tyyne Virtakallio .......... Veikko Virtakallio

Nämä kaksi kuvaa ovat peräisin Siiri Laitisen kuva-albumista (annettu käyttöömme 6.10.2010). Kuvat on otettu Virtakallion sekatavarakaupan edustalla ilmeisesti aivan 40-luvun loppupuolella. Siiri on itse mukana molemmissa kuvissa lemmikkikoiran kanssa ja mukana on myös asepalvelustaan tuolloin suorittanut Veikko Virtakallio. Kuvaaja on ollut mitä ilmeisimmin Frans Toivakka lähinaapurustosta.

Tämäkin kuva on samaisesta Siiri Laitisen kuva-albumista (annettu käyttöömme 6.10.2010). Kuvassa ollaan Virtakallioiden kauppa- ja asuinrakennuksen pihapiirissä 18.9.1949. Kuvassa mukana Veikko Virtakallio, Siiri Laitinen (koira sylissä), Tyyne Virtakallio (keskellä edessä) ja oikealla Hannes Virtakallio.

Virtakallion kauppa- ja asuinrakennuksen sisäpihalla 1930-luvun alkupuoliskolla. Virtakallion pariskunta ja vieraileva mieshenkilö - Siiri Laitinen antoi kuvan käyttöömme 6.10.2010. Hän on pikkutyttönä edessä kuvassa mukana.

Tyyne Virtakallio ja Siiri Laitinen Virtakallion pihapiirissä 1930-luvun alkuvuosina - kuvan antoi Siiri käyttöömme 6.10.2010. Taustalla ilmeisesti Albin Reinikaisen iso piharakennus, jossa toimi Virtakallion kanssa yhteinen teurastamo.

Tämäkin kuva on Siiri Laitisen kuva-albumista (annettu käyttöömme 6.10.2010). Siiri kertoi tähän kuvaan liittyvän tarinan:
Tuona päivänä 5.3.1949 minulla ja kuvassa oikealla olevalla Irja Tullalla - myöhemmin Lappalainen, oli molemmilla kauhea flunssa. Virtakallion ja Albin Reinikaisen yhteisessä 'teurastamossa' oli kuitenkin teurastuspäivä ja jouduimme molemmat töihin. Pakkasta oli hirmuisesti ja kuten kuvasta näkyy, puimme vaatteita päällemme niin paljon kuin mahtui. Jouduimme tuona päivänä teurastustyöhön avuksi ja esiliinamme olivat aivan työn mukaisessa kunnossa. Tauolla saimme yhdessä idean, että kun nyt näytimme mielestämme 'aivan ainutlaatuisilta', meidän pitää mennä lähitalossa asuvan Frans Toivakan luokse ikuistamaan itsemme ''juhlakunnossa'. Frans meitä hymyillen totteli ja kun kaupalla kerroin järjestetystä valokuvauksesta, saimme ideastamme lieviä moitteita.

Virtakallion kaupparakennuksen ja Albin Reinikaisen rakennuksen välimaaston pikkumökeissä asusteli myös mekaanikko Toivo Unhola, josta Vilho Manninen kirjassaan 'Kotipuolen raitit' (1978) intoutui seuraavaan 'korkealentoiseen tekstiin':
30-luvun alusta alkaen vaikutti Kangasniemen kirkonkylässä sellainen herra kuin mekaanikko Toivo Unhola, mies joka osasi ja tahtoi oppia kaikkea mahdollista, menestyen valokuvaajana sekä sähkö- ja radiomekaanikkona. Hän oli paljon muun lisäksi lahjakas, kyvykäs henkilö tarinoimaan asiakkaille filosofioiden lisäksi muustakin kuin vakioammateistaan.
Siihen aikaan oli radioala vielä lapsenkengissään, koneiden ja äänen laita oli niin ja näin. Unhola huomasi tulleen itselleen elämänsä tilaisuuden radioiden välittäjänä ja korjaajana ja hän otti muiden tehtäviensä lisäksi uuden alan. Elämää kokeneelle ja sen todellisuuden tuntijalle ei ollut alkoholinkaan tuntemus jäänyt vieraaksi.
Koska hän oli puhelias, ei asiakkaana odottavan aika pitkäksi venynyt. Hilpeän elämäntyylin osaavana miehenä hän ei omaakaan elämäänsä ottanut kovinkaan raskaasti, vaikka sen nurjia puolia oli joutunut kokemaan.
Hänenlaisensa puhelias taituri vaikutti kylän ihmisiin piristavästi oman elävän värinsä kautta. Olin näkemässä Unholan työskentelyä ja kuulemassa hänen työniloaan, kun hän työnsä ohessa nauroi ja hyräili, sävelin, puheenparsin ja sanansutkauksin. Varmaan herra Unholalle töitä antaneet kaipaavat hänenlaistaan mekaanikkoa vielä senkin jälkeen, kun hänet oli tavoitettu suureen tuntemattomaan.
Hänen poikansa Kaarlo ja Arvo jatkavat etelässä suuren kylän vaiheilla omilla ammattialoillaan aina muuttuvassa yhteiskunnassa, ja aikanaan olivat hekin siellä jossakin, tiellä isäin astumassa.
Kyläkuvaan ilmaantui muutamia vuosia sen jälkeen, kun Unholan työskentely oli jo tunnettua, sellainen hilpeä veikko kuin Frans Toivakka, hieroja Silja Toivakan poika. Hän oli myös tarmokkuutta uhkuva kansalainen: maalari, autoilija, valokuvaaja ja niin edespäin, ja oli kokenut vähän kaikkea, jopa laulajana. Nuo taituriherrat Unhola ja Toivakka esiintyivät molemmat optimistisin piristävin mielin, ja taitoivat toistensa ammatit, olivat puheliaita ja iloisia veikkoja.

Toisen kerroksen liiketiloissa on aiemmin sijainnut kunnan hammaslääkärien toimitiloja (mm. Salama ja Aino Karjalainen 60-luvulla).

Säästöpankkikin on ehtinyt vaihtaa nimeään jo kahdesti - ensin "Merita" ja nykyisin "Nordea".

'Enso Gutzeit'-yhtiön Lauri Lahtisen (Raili-vaimo) poika Ismo Lahtinen muutti tähän taloon v.1966 noin 5-vuotiaana perheensä mukana.
(Ismo Lahtinen, sähköposti 16.4.2007): Muutimme Nakertajasta Iida Viinikaisen talosta Säästöpankin taloon heti sen valmistuttua vuonna -66. Asukkaista muistan Mannisen Kalevi perheineen, Mäkelän Tarmo perheineen (pankinjohtaja) ja Palsat.
Nykyisellä apteekin paikalla toimi Markku Saastamoisen urheiluliike. Lisäksi talossa oli ainakin Ikosen baari. Asuinaika talossa jäi sen verran lyhyeksi, ettei paljoa muistikuvia siltä ajalta ole. Kirkkoniementielle muutettiin jouluna -68 ja olin aloittanut koulun syksyllä -68.