Yhteiskouluhan oli aloittanut v.1925 ns. "Suhosen talossa" ja siirtynyt sieltä ns. "Kassantaloon" ennen uuden rakennuksen valmistumista. Aloituslukukaudella 1925-26 koulussa oli aloittanut 24 oppilasta ja kolme opettajaa: Laina Kyttälä (Siukola), Aino Niemimaa (piirustus) ja Armas Nyman (laulu).
Johtava opettaja Laina Siukola oli ollut kevätlukukauden 1926 virkavapaalla ja hänen sijaisenaan oli toiminut Inkeri Nissinen. Aloituspaikassa, "Suhosen talossa" oli koulun vahtimestarina toiminut talon omistaja, suojeluskunnan päällikkö Vilho Suhonen, joka sittemmin esiintyi yhteiskoulussa myös liikunnanopettajanakin.

Ensimmäisten "vuokrallaolovuosien" aikana opettajien vaihtuvuus oli suurta, muistetuimpia persoonallisuuksia olivat mm. Yrjö Parkkola, kirkkoherra Niilo Heikkilä, Lyyli Isoranta, Henrik Wegelius, Birgit Rosten, Lyyli Seppälä (myöh. Parkkola) ja mainittu Vilho Suhonen.
Keväällä 1930 vaihdokset koettelivat erityisesti, kun Armas Nyman, Birgit Rosten ja Vilho Suhonen erosivat yhtä aikaa tehtävistään. Uusista opettajista mainittakoon pari lukuvuotta matematikkaa opettanut Urho Kaartinen.

Keväällä 1930 valmistui Kangasniemen yhteiskoulusta ensimmäinen seitsemän oppilaan erä "keskikoulun" viisi luokkaa suorittaneina. Heidän ryhmäkuvansa opettaja Siukolan johdolla on sivulla "33" - kuva "B".

Uuden yhteiskoulun rakennuksen valmistuttua syksyksi lukukauden 1934-1935 alkuun kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. Kangasniemessä riehui tuolloin vakava lapsihalvausepidemia ja koulu päästiin aloittamaan vasta 21.10.1934, jolloin uuden rakennuksen viralliset vihkiäisetkin olivat. Samalla juhlittiin yhteiskoulun kymmenettä lukuvuotta paikkakunnalla.
Vuosikertomuksen tekstin mukaan "sydämellinen lämpö ja vilpittömän harras tunnelma vallitsi siinä lokak. 21 p:nä 1934 pidetyssä juhlassa, jossa vihittiin uusi talo tarkoitukseensa. Koulun harrastajia ja ystäviä kerääntyi juhlaan talon avarat suojat täyteen nauttimaan arvokkaasta ja monipuolisesta ohjelmasta, ja ne kaukaiset ystävät, jotka eivät voineet olla mukana, muistivat koulua merkkipäivänään vilpittömin ja kauniin onnitteluin.

Ensimmäisenä lukuvuotena 1934-45 uudessa rakennuksessa yhteiskoulussa toimi vakinaisesti kuusi opettajaa: koulunjohtaja Laina Kyttälä (Siukola), Armas Peljo, Arvid Blom (myöh. Karelahti), Lyyli Parkkola (ent. Seppälä), Maire Lehtinen (myöh. Karelahti) ja kirkkoherra Niilo Heikkilä.

Marraskuun 14.päivänä 1934 koulua kohtasi suruviesti, kun yhteiskoulussa liikuntaa vuoteen 1930 asti opettanut ja sen jälkeen vanhempainneuvoston jäsenenä toiminut Vilho Suhonen kuoli räjähdysonnettomuudessa Hirvensalmella suojeluskunnan harjoituksissa. Suhonen oli paikkakunnan suojeluskunnan poikaosastoihin saanut paljon yhteiskoulunkin oppilaita. Kangasniemen suojeluskunta rakensi mm. urheilukentän, hyppyrimäen, korjasi seurakuntatalon ja suoritti tie- ja raivaustöitä. Vilho Suhosen leski Anni (1895-1964) piti kotitalossaan 30-luvulta alkaen asuntolaa "pitäjiltä" tulleille yhteiskoululaisille. Suhosista on kerrottu jo kuvien '41G' ja '41H' kohdalla.

Yhteiskoulu oli Kangasniemellä aloitettu v.1925 ns. "Suhosen talossa", mikä sekin näkyy tässä kuvassa silloisen "Koulutien" päässä "Suurosen" taloa vastapäätä risteyksen itäpuolella (vaalean rakennuksen harjakattoinen pääty näkyy).
"Suhosen talosta" yhteiskoulu siirtyi "Kassantaloon" (aivan kuvan oikeassa ylänurkassa) vuoteen 1934 asti, jolloin uusi koulurakennus valmistui.

Koivukuja johtaa kuvan vasemmassa alaosassa vanhaan pappilaan. Yhteiskoulun pohjoispuolella (vasemmalla kuvassa) näkyy ns. "Pöyryn talo" ulkorakennuksineen.

Laina Siukola anoi eroa tehtävästään koulun johtajana v.1939 ja hänen seuraajakseen koulun johtajaksi valittiin Armas Peljo. Siukola jatkoi opettajatehtävissään, mutta hän oli kuitenkin myöhemmin kolme vuotta (1947-49) poissa Kangasniemen työtehtävistään, koska hän oli matkustanut alastarolaisen maanviljelijämiehensä luokse talonemännän tehtäviin, ettei taloa olisi otettu siirtoväen asutukseen.

Lukukausi 1939-1940 jäi koulussa vain viiden kuukauden mittaiseksi jaksoissa 1.9.-4.12.1939 ja 1.8.-21.9.1940.
Kaija Suuronen oli tullut kouluun oppilaaksi v.1938 ja 'Yhteiskoulu 1925-50'-kirjassa hän muisteli kouluaikojaan seuraavasti:
Olimme toinen keskikoulun viidesluokka, joka oli käynyt koko keskikoulunsa uudessa, omassa rakennuksessa. Talon nuoresta iästä kertoivat silloin esimerkiksi luokkamme hirsipintaiset seinät, samoin talon keltaiseksi maalatut ulkoseinät. Rakennushan oli valmistunut syksyksi 1934. Talon urakoitsijana oli mikkeliläinen Hjalmar Marttinen.
Viidennen luokan kouluvuottamme varjostivat heti lukuvuoden alkaessa monin tavoin yleismaailmallinen levottomuus, sodan uhkakin. Saksa hyökkäsi Puolaan, pian sen jälkeen myös Neuvostoliitto. Suomalaiset kävivät neuvotteluja Moskovassa, rakennettiin Mannerheimin linjaa, tuli liikekannallepano.
Kangasniemen miehiä koottiin ensin Pirtille. Me koululaiset katselimme hiukan pelonsekaisin tuntein näiden miesten marssia Mikkeliä kohti. Myös hevosia koottiin kirkonkylään ja kuljetettiin joukoin Kangasniemeltä kohti valtakunnan rajoja.
Sotakuukausina kirkonkylän opettajat antoivat meille kotiopetusta. Kun radio välitti maaliskuun 13.päivänä 1940 tietoa talvisodan rauhasta, olimme parhaillaan opettaja Astrid Hedmanin eläinoppitunnilla. Se eläinoppitunti on jäänyt lähtemättömästi mieleeni.
Viidennen kouluvuotemme viimeinen opiskelujakso alkoi elokuussa 1940 ja päättyi 20.10.1940. Penkinpainajaisemme pidettiin Hännilän kartanossa, jonne menimme polkupyörillä. Myöhäisenä iltahetkenä paluumatkaamme juhlisti taivaalta esiin tullut kirkas kuu. Emme osanneet silloin aavistaa, että pian syttyisi uusi sota ja monet luokkatoverimme joutuisivat sotatantereelle sekä uhraamaan nuoren, odotuksia täynnä olevan elämänsä Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Yhdeksästä luokkamme pojasta kuusi kaatui, kaksi palasi vaikeasti haavoittuneena, toinen sotasokeana.

Välirauhan aikana lukuvuosi 1940-41 kesti 1.8.1940-21.5.1941. Oppilaat haluttiin mukaan elintarviketuotantoon, siksi koulu loppui virallista aikaa ennen.
Jatkosodan vuosina lukuvuosia lyhennettiin ja opettajien palkkoja pienennettiin 10-25%. Osa opettajista oli virkavapaalla sotilaspalvelussa.

Yhteiskoulun rakennuksessa oli v.1942 tehty merkittävä remontti. Ulkoseinät oli peitetty insuliitilla ja kaikki sisäseinät ensopahvilla. Näin luokat oli saatu lämpimimmiksi ja koulu siistimmän ja hauskemman näköiseksi.
Vuonna 1944 koulussa alettiin noudattaa uutta lukusuunnitelmaa, joka toi uusina aineina opetukseen käsityön ja kotitalouden. Tilat niiden opetukseen jouduttiin vuokraamaan kansakoululta (käsityöt) ja "Pirtiltä" (kotitalous).
Samana vuonna yhteiskoulusta lähti pois opettajapariskunta Arvi ja Maire Karelahti, jotka siirtyivät Enson uuteen yhteiskouluun.

Maailmanpoliittiset myllerryksetkin alkoivat konkreettisesti näkyä Kangasniemen yhteiskoulussakin. Jo talvisodan aikana lukuvuonna 1939-40 Kangasniemelle oli evakuoitu Viipurissa aikaisemmin sijainneen Savo-Karjalan pääkonttori (myöh. "Kesko"), joka sai tilansa yhteiskoulun rakennuksesta. Johtajat ja henkilökunta perheineen majoitettiin kirkonkylään ja sen lähiympäristöön.
Lukuvuonna 1943-44 yhteiskouluun oli tullut Viipurin Tyttölyseon oppilaita, joille koulutyö tapahtui iltavuorossa. Keväällä 1944 viipurilaisilla olikin "Kangasniemen ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset".

Lukukauden 1948-49 aikana yhteiskoulun yläkertaan rakennettiin opetuskeittiö ja veistosali. Vuonna 1949 saksan kieli vaihdettiin englannin kieleen koulun opetusohjelmassa, ja muutosta voi jälkikäteen pitää merkittävänä ja ajan hengen mukaisena, käydyn sodan yhtenä seurauksena.

Kangasniemen yhteiskoulun opettajia 1940-luvulta - eturivissä vasemmalta: Lauri Ristaniemi, Armas Peljo ja Oiva Kojo. Takana vasemmalta Marjatta Halttunen ja Kauko Huotari (kuva: Riitta Helimäki).

Kangasniemen yhteiskoulun 1. luokka keväällä 1948. Takarivissä kolmas vasemmalta luokanvalvoja Lea Vallisaari (kuva: Riitta Helimäki). Tämä kuva on julkaistu 'KYK:n seniorikirjassa, osa2' ja oppilaista on nimet saatu kokoon noin 75% 'tarkkuudella'.

(Ahti Pynnönen, kirje 15.9.2010): Vasemmalla luokanvalvoja Annikki Lehto, Takarivissä vasemmalta: Kari Alanärä, Antti Puura, Seppo Heiskanen, Pertti Suuronen, Ahti Pynnönen, Seppo Sappinen, 'Punnan Paavo' (oikea nimi ei tullut mieleen) ja Markku Lahtonen.
Toinen rivi takaa (vasemmalta): Anja Häkkinen (lettityttö), Terttu Halttunen, Sanna Manninen, Salme Ylönen, ? Penttinen, Tuula Savolainen, Eeva Himottu ja Kirsti Manninen.
Toinen rivi edestä (vasemmalta): Opettajan vieressä oleva tunnistamatta, Kaarina Kähkönen, Liisa Pöyhönen, Virpi Ikonen, Laina Tyrväinen, Eila Erkkilä ja Anna Puolakka ~ oikealla vielä hieman erillään olevat kolme tyttöä edestä katsoen: Tuula Haapala, Eeva Loisa ja Raili Romo (?).
Eturivi vasemmalta: Maija Hokkanen, Sirkka Jurvanen, Marjut Koponen, Airi Hämäläinen, Tuula Kuitunen, Anneli Kähkönen, Aini Pynnönen ja Helvi Vornanen.

Kevättalvella 1951 oli järjestetty hirsitalkoot, jolloin pitäjäläiset ilahduttavasti määrin toivat 400 tukkia. Koulurakennuksen ulkovuoraustyö saatiin kesän 1951 lopulla valmiiksi.

Kangasniemen yhteiskoulun kannatusyhdistys päätti kokouksessaan 5.11.1951 ryhtyä toimenpiteisiin koulun laajentamiseksi 8-luokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi ("=lukio").
Valtioneuvosto hylkäsi tehdyn anomuksen 29.5.1952. Ilmeisesti pätevien opettajien puute ja koulutilojen riittämättömyys olivat kielteisen päätöksen taustalla.

Toinen virallinen anomus lukion saamiseksi Kangasniemelle lähetettiin 23.1.1960 allekirjoittajina Matti Tukia ja rehtori Mikko Mielonen.
Maaliskuun 16. päivänä 1960 päivätyssä esityksessä kouluhallituksen R.H.Oittinen ja Kauko Haahtela eivät valinneet Kangasniemeä yhdeksän uuden perustettavan lukion joukkoon, mihin mm. Joutsan oli onnistunut päästä.

Kun hylkäävä päätös tuli tiedoksi Kangasniemelle asti, rovasti Matti Tukia hyppäsi heti linja-autoon ja matkasi Helsinkiin ja kouluhallitukseen ilman ennalta tehtävää aikavarausta tapaamiseen. Tukia sai Haahtelan ja kouluneuvos Sampolan virastosta kiinni ja herrat ilmoittivat lyhytkantaisesti, että asian uudelleen harkittavaksi ottamisesta päättäminen kuului opetusministeriölle. Muuten herrat suullisesti Tukialle kertoivat, ettei heille ollut suurempaa merkitystä, otettaisiinko asia uudestaan esille ja mitkä lukiot loppujen lopuksi aloitettaisiin syksystä 1960.
Tukia painui siltä istumalta opetusministeriöön, muttei päässyt opetusministeri Heikki Hosian luo. Paikalla ollut opetusneuvos kuitenkin kuunteli Tukian asian ja niin kävi, että asian uudelleenkäsittely pääsi asialistalle hallituksen iltakouluun toukokuussa 1960.
Valtiovarainministerinä toimi tuolloin kangasniemeläinen Wiljam Sarjala, joka ko. iltakoulussa ilmaisi käsityksenään, ettei kouluhallituksen esitys ollut oikeudenmukainen. Kangasniemen puolesta puhuivat voimakkaasti asukas- ja oppilaspohjan riittävyys sekä lukiokoulutuksen vaikea saatavuus muualta.
Iltakoulussa sovittiin lopulta Kangasniemelle myönteinen päätös, jonka valtioneuvoston myöhempi istunto myös hyväksyi. Niin Kangasniemi sai lukionsa alkamaan syksyllä 1960, mutta Joutsa menetti jo kerran hyväksytyn lukion aloittamislupansa. Matti Tukian ja Wiljam Sarjalan voimakas toiminta Kangasniemen lukion puolesta oli tuottanut tuloksen, josta Kangasniemellä riemuittiin - Joutsassa vastaavasti kyseinen 'ohestalyöntipäätös' herätti luonnollisesti ankaraa katkeruutta.

Syksyllä 1959 koulun lisärakennuksen rakennustyöt oli jo aloitettu - peruskivi oli muurattu 21.11.1959. Harjannostajaiset olivat 3.3.1960. Läsnä olivat koulun uuden osan suunnittelija, arkkitehti Niilo Pulkka ja pääurakoitsija Lauri E. Reponen.
Lukuvuoden alku oli juhlallinen, koulussa aloitti ensimmäinen lukioluokka ja uudet tilat vihittiin käyttöön 13.11.1960. Juhlissa olivat "itseoikeutettuina" puhujavieraina mm. Wiljam Sarjala ja Matti Tukia, joka oli ollut jo muuraamassa uuden osan peruskiveäkin nimismies Toivo Lahikaisen avustamana.

(Jukka Kiljunen, sähköposti 28.8.2008): Luokanvalvoja Eila Pesonen. Pojat takana vas. Jorma Kumpula, Ahvo Taipale, Jukka Kiljunen, Rauno Janhonen, Seppo Toivakka, Markku Lehkonen, Antti Mikkola, Kari Kuitunen, Juhani Jung, Heikki Räsänen ja Reino Ikonen.
Keskellä opettajan edestä alk. Hertta Häkkinen, Helena Tiitinen, Raili Hakala, Pirjo Hokkanen, Raija Tarvonen, Leena Siikanen, Marja-Leena Marttinen, Senja Pylvänäinen, Seppo Koljonen, Pentti Montonen ja Kalervo Kuronen.
2.rivi edestä vas. Paula Pesonen, Kirsti Luoma-aho, Eila Tiihonen, Marjatta Kuusela, Irma Hirvonen, Mirja Pavloff ja Marketta Pikkarainen.
Eturivi vas. Anja Tiihonen, Pirjo Langinkoski, Vuokko Tissari, Arja Väisänen, Pirkko Reinikainen, Soile Aartiala, Leila Viinikainen ja Jouko Häkkinen.

Tässä Leena Siikanen-Toivion lähettämässä (22.8.2008) kuvassa esittäytyy Kangasniemen yhteiskoulun 1B-luokka lukukaudella 1959-1960 eli juuri sinä aikana, jolloin uutta lisärakennusta oli aloitettu rakentaa. Kuvaajana toimi tuolloin Erkki Vassinen ('Kuvapojat').

KYK:n IA-luokka lukuvuoden -59/60 keväällä. Kuvassa 39 oppilasta. Kuvan on lähettänyt Pirkko-Liisa Louhenjoki-Schulman (Lindfors).
Eturivi vas. Sylvi Siitari, Annikki Savolainen, Kaija Manninen, Eila Mykkänen, Hannele Laitinen, Irmeli Pynnönen ja Eila Lahikainen.
2. rivi vas. Sakari Makkonen, Irmeli Mantere, Kari Niemi, Mirjami Laitinen, Arto Salmi, Pirjo Liukkonen, Leena Hänninen, Pirjo Kääriäinen, Pirjo Pauninsalo, Ritva Iikkanen, Anna-Maija Patrikainen, Pertti Peltonen ja Miika Minkkinen.
3. ja 4. rivi limittäin vasemmalta Ilkka Sappinen, Markku Saloranta, Seppo Partti, Jouko Lehkonen, Pertti Sarapalo, Heikki Patrikainen, Tuula Kyröläinen, Anna-Liisa Reinikainen, Leena Reinikainen, Helvi Huiskonen, Helena Korhonen, Raimo Hokkanen, Seppo Kääriäinen, kuvan lähettäjä ja nimilistan antaja Pirkko-Liisa Lindfors, Raimo Lukkarinen ja Hannu Liukkonen.
Takarivin 3 poikaa vasemmalta Keijo Tulla, Seppo Heiskari ja Kari Joutsalainen.
Luokanvalvoja Altti Horko, joka tuona lukuvuonna -59/60 opetti poikien "voimistelua" ja ruotsia, oli seuraavan lukuvuoden liikunnanopettajaksi pätevöitymässä ja palasi vakinaiseksi opettajaksi vv.61-64.

(Jouko Laitinen, sähköposti 26.9.2008): Olavi Tahvanainen ei vielä kuvan ottamisen aikaan ollut koulun rehtorina, vaikka istuukin pöydän päässä. Rehtorina oli vielä lukuvuonna 1961-62 Mikko Mielonen. Minusta näyttää siltä, että Tahvanaisen vasemmalla puolella kellon alla oleva miesopettaja on nimenomaan rehtori Mikko Mielonen.

(Jouko Laitinen, sähköposti 10.10.2009): Kuva on varmaankin lukuvuodelta 1961-62, mutta on otettu todennäköisesti kevätlukukaudella eli vuoden 1962 puolella. Kalevi Peljon oikealla puolella oleva silmälasipäinen nainen on mitä luultavimmin fil. kand. Puola Manninen, joka tuli talvella 1962 Laina Siukolan sijaiseksi tämän jäätyä sairaslomalle ja myöhemmin keväällä eläkkeelle loukattuaan pahasti jalkansa kaatuessaan koulun pohjakerroksen käytävällä.
Monien kuvassa olevien tunnistaminen on todella vaikeaa. Koulun historiakirjaa apuna käyttäen ja lähes 47 vuoden takaisia muistikuvia "kelaten" pidän melko varmana, että Erkki Talarin vieressä selin kameraan oleva mies on voimistelunopettaja Altti Horko. Elsa Tenholan vieressä vasemmalla puolella oleva opettaja on mahdollisesti tyttöjen käsityönopettajana silloin toiminut Marja Pikkarainen.
Pöydän päässä selin olevan miehen täytynee (?) olla musiikin opettajana toiminut kanttori Aaro Niemistö. Aiemmin tunnistettujen ja nyt mainitsemieni miesopettajien lisäksi kyseisenä lukuvuonna koulussa oli vain kaksi muuta miesopettajaa (Mauno Airola ja Kaarle Laitinen), joista kumpikaan ei ole kuvassa (ainakaan näkyvissä).
Kuvassa olevien naisopettajienkin tunnistaminen on todella vaikeaa. Olen jopa alkanut epäillä, että kaikki kuvassa olleet eivät olleet yhteiskoulun opettajina ko. lukuvuonna, eli kuvassa on jostain syystä pari "ylimääräistä" henkilöä.

Taidegraafikko/opettaja Erkki Talari

Mainittakoon, että arvostettu taidegraafikko Erkki Talari opetti Kangasniemen yhteiskoulussa kuvaamataitoa vuosina 1961-64. 1970-luvun alussa hän tuli Porin lyseoon opettamaan kuvaamataitoa "allekirjoittaneelle" lukiovuosiksi . Syksystä 1978 alkaen samainen "Talarin oppilas" onkin sitten opettanut kuvaamataitoa Kangasniemen yläasteella ja lukiossa.
Muistan meitä porilaisia pojankoltiaisia (tietenkin vannoutuneita "Ässät"-faneja) heti aluksi kohauttaneen Talarin ohimennen pudottama tieto, että hänen poikansa oli suunnitellut noina vuosina toimintansa aloittaneen Helsingin Jokerien jääkiekkojoukkueen logon ja kai ensimmäisen peliasunkin.
Talari oli noina vuosina opettajana jo työmotiiviensa puolesta vaihtanut vapaalle ja keskittyi lähinnä tunneillaan tekemään itsekseen luonnoksia mm. luokan ikkunasta näkyvästä Hankkijan viljasiilosta ja erityisesti sen ympärillä lennelleistä linnuista. Hän lupasi tehdä aiheesta vielä "mestariteoksen" ja sellaisen myöhemmin näin valmistuneenkin.
Talarin tapana oli luokassa melun noustessa yli kulloisenkin sietokykynsä huudahtaa tyylillään "Silence!". Kun tehoa ei useinkaan ollut, mies ramppasi kateederia edestakaisin nyrkit ohimoita hieroen ja voihki teatraalisesti: "Repii räystäistä!.

On ollut mielenkiintoista myöhemmin huomata, että monet Kangasniemessäkin hänen oppilainaan olleet ovat kertoneet saman havainnon, ettei Talari itse koskaan tuonut esille sitä, että hän todellakin oli yksi maamme johtavista aktiivisista graafikoista opettajavuosinaan. Vasta vuosien jälkeen itse aloin hahmottaa hänen asemaansa Suomen taidekentässä ja tietenkin harmitti, ettei hänen oppejaan ehkä sittenkään ymmärretty riittävästi omaksua. Talarin tapaa olla kirjaamatta koskaan poissaolijoiden nimiä päiväkirjaan tuli käytettyä sitäkin enemmän "hyödyksi" - eli siis vasta jälkikäteen ymmärrettynä "omaksi vahingoksi".
Talarin avulla sain ehdotukseni "kirkkolaulujuhlien" mainosjulisteeksi lunastetuksi ja toteutetuksi, muistan sen tuoman rahasumman merkinneen tuolloin erittäin paljon suhteessa yleiseen "nollabudjettiin". Muistan Talarin pyytäneen, että tekisin jättämäni ehdotuksen uudestaan huolellisemmin "puhtaaksi", luonnoksilla ei oltu kuulemma koskaan mitään "taidekilpailuja" voitettu ennenkään. Miten oikeassa hän olikaan.

Pirkko-Liisa Louhenjoki-Schulman, jonka kokoelmista yllä oleva Talarin kuvakin on, oli Kangasniemen yhteiskoulun oppilaana vuosina 1959-67. Hän kirjoittaa "Yhteiskoulu 1950-74"-kirjassa muistelmiaan kuvaamataidon opettajastaan Erkki Talarista seuraavasti:
Itseluottamus kasvoi, kun piirustuksen opettajaksi tuli Erkki Talari vuonna 1961. Hän oli itse asiassa yksi Suomen tunnetuimpia graafikkoja. Hän kannusti maalaamaan ja tilasi jopa minulle puupiirrosvälineet, jotka minulla vieläkin ovat. Ennen joulua tein satoja joulukortteja, joita Talari myi opettajien huoneessa. Sain niistä tarpeellista rahaa koulukirjoihin.
Kun Erkki Talari kahden vuoden jälkeen palasi Helsinkiin, hän antoi minulle muistoksi puupiirroksensa, joka on aina ollut olohuoneeni seinällä. Kun menin sitten opiskeluaikana Helsingissä Talarin näyttelyyn, olin liikuttunut, että hän muisti minut.

"Kangasniemen yhteiskoulu 1950-1974"-kirjassa hän muistelmaosuudessaan kertoi erityisesti yhteiskouluvuosistaan, joihin mahtui arkisten opetustyöpäivien ja "loputtomien hallinnollisten paperisotien" joukkoon dramaattisiakin tapahtumia:

Teinikunta piti useita "konventteja", joihin kutsuttiin myös opettajakunta ja eräisiin myös naapurilukioiden oppilaita.
Eräs tällainen konventti jouduttiin lopettamaan kesken kaiken kansainvälisen traagisen tapahtuman vuoksi 22.11.1963. Juhlan ollessa parhaimmillaan tuli koulun vahtimestari rva Armi Kautto kertomaan kuulleensa radiosta, että Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy oli murhattu Dallasissa. Konventin väki hiljeni ja ilonpito loppui, kun ilmoitin surullisen tiedon juhlaväelle. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin juhlasali tyhjentyi. Tuntui aivan siltä kuin asiaa ei olisi heti tajuttu. Vähitellen teinit kuitenkin poistuivat koulusta, monet kyyneleet silmissä itkua tuhertaen. Jäipä se konventti monelle mieleen loppuiäksi.

Järkyttäväksi ja varmaan lukuvuoden 1968-69 tai jopa koko kouluajan mieliinpainuvimmaksi päiväksi muodostui maanantai 17.2.1969. Olimme saaneet kouluumme vieraaksi Kansallisoopperan taiteilijat Tamara Lundin ja Aatos Tapalan säestäjänään Cyril Szalkiewicz. Tunnelma oli korkealla myös taiteilija Szalkiewiczin aloittaessa pianokappaleensa Debussyn "Ilotulitus", josta hän kertoili eloisasti ennen esitystä kuulijakunnalleen. Hiiskumatta kuunneltiin loistokasta "Ilotulitusta", kunnes soitto äkkiä katkesi - taiteilija oli lyyhistynyt soitintaan vasten. Äkillinen sydänkohtaus oli tavannut soittajan kesken työn. Välittömästi aloitetut ja sairaalassa jatketut elvytystoimenpiteet eivät tuottaneet toivottua tulosta. Cyril Szalkiewicz oli poistunut keskuudestamme. Hiljaisina ja järkyttyneinä poistuimme koulusta kesken päivän. Saman tunnelman vallitessa kokoonnuimme seuraavana aamuna hartaustilaisuuteen, jossa hetken hiljaisuudella kunnioitimme poismenneen taiteilijan muistoa.

Kuvassa siis yhteiskoulun kaikki oppilaat ja opettajat kerääntyneet sisäpihalle - rehtori Olavi Tahvanainen seisoo äärioikealla. Yksittäisistä oppilaista ei näistä 'yleiskuvista' vielä kannata yrittääkään tunnistuksia, mutta entuudestaan on tiedossa muutamia kuvassa olevia oppilaita.

Katsotaanpa miten näistä Kyösti Kuuselan lähettämistä 'digikopioista' onnistuu näin 'kotikutoisesti' osasuurentaminen oppilasjoukosta:

Lukuvuosi 1973-74 jäi "Kangasniemen yhteiskoulun" viimeiseksi lukuvuodeksi, sillä lukuvuoden 1974-75 alusta alkaen (31.7.1974) koulu luovutettiin varoineen ja velkoineen Kangasniemen kunnan omistukseen. Kyseessä oli siirtyminen Suomessa vallalla olleen käytännön mukaisesti yleiseen "peruskoulusysteemiin", mihin eivät termit "kansakoulu", "kansalaiskoulu", "yhteiskoulu", "oppikoulu", "lyseo" ja "keskikoulu" enää kuuluneet.
Peruskoulu oli yhdeksän ensimmäistä kouluvuotta pakollinen kaikille, ala-asteeksi luettiin vuosiluokat 1-6 ja yläasteeksi 7-9. Peruskoulun jälkeen oppilaat vasta erkanivat omille teilleen työelämään, ammattikouluihin, teknisiin oppilaitoksiin, erilaisiin opistoihin tai lukion kautta yliopistoihin.
"Yhtenäiskouluidea" saapui kangasniemeläiseen kouluelämään uutena koulujärjestelmäideana siis lukuvuoden 1974-75 alusta.

Kangasniemellä siirtyminen käytännössä tapahtui siten, että edellisvuonna keskikoulua yhteiskoulussa käyneet vuosiluokat jatkoivat nyt toimintaansa kunnan koululaitokseen kuuluvana peruskoulun yläasteena ja lukio jatkoi entiseen ulkoiseen malliinsa, nyt kuitenkin myös kunnan koululaitokseen kuuluneena yksityisenä lukiona.
Peruskoulun hyvistä puolista on ehkä kirjoitettu sittenkin liian vähän. Muutos toi ilmaiset päivittäiset koulumatkat ja -ateriat, ilmaiset koulukirjat ja työvälineet sekä myös "enemmän aikaa" harkita tarkkaan itselleen sopivinta jatkokoulutusvaihtoehtoa. Aikaisemminhan ensimmäiset ja tärkeät valinnat (esim. jatkaminen oppikoulussa vai ei) oli aloitettu jo neljännen kansakouluvuoden jälkeen, jolloin "opiskelija" oli keskimäärin vasta kymmenen vuoden ikäinen.

Opettajat yleisesti muistetaan - kiusallisenkin kauan - muu koulun henkilökunta tahtoo jäädä ansaitsemansa 'huomion' ulkopuolelle.
Kangasniemen yhteiskouluvuosina ehtivät mm. seuraavat henkilöt palvella koulua pitkään:
* Vahtimestarit Elsa Malinen (vuoteen 1951), Armi Kautto (1951-1968) ja Raimo Vuorinen (1967-1975) ja myöhemmin Lasse Tissari.
* Siivoojat Taimi Tulla (alkaen 1962) ja Elsa Ylönen (alkaen 1960).
* Keittäjä Ritva Vuorinen (1968-1974) ja keittiöapulaiset Hilja Manninen (alkaen 1968) ja Saima Manninen (1968-74).
* Koulun lääkärit Pentti Ouri, Toini ja Eero Varonen (1960-64) ja Manu Pennala (1965-1974).
* Kanslia-apulaiset Eila Pesonen (1965-1970), Erkki Honko (1961) ja Juhani Jung (1972-74).
* Taloudenhoitajat Eino J. Hokkanen (vuoteen 1971) ja Kalevi Vauhkonen (vuodesta 1971).

Kangasniemen yhteiskoulun tiloissa jatkoi normaalisti lukio syksystä 1974 alkaen. Koulun tiloja käytti myös peruskoulun yläaste, jonka varsinainen "päämaja" sijaitsi Kankaistenlammen itäpuolella (Kankaistentie). Uusi "yläaste" oli heti alusta alkaen liian pieni opetustiloiltaan. Sen pohjoispuolella sijannut entinen "kirkonkylän kansakoulu" muuttui "ala-asteeksi".
Yläasteen oppilaat kävivät vielä koko 80-luvun ja pitkälle 90-lukuakin lukiorakennuksessa vierailuilla mm. musiikin, kuvaamataidon ja kotitalouden tunneillaan sekä opettajista riippuen muillakin tunneilla. Välituntisin kirkonkylällä kävi siis jatkuvasti melkoinen, kaksisuuntainen liikenne, mihin oppilaiden, opettajien, välillä asuvien ja kauppiaiden oli mukauduttava.

"Beckerin" nimi juontaa Reinhold von Beckeriin (1788-1858), joka oli aikoinaan ensimmäinen kangasniemeläissyntyinen mies, joka saavutti kunnioitetun nimen kotipitäjänsä ulkopuolella. Opiskeltuaan Turun yliopistossa v.1810 hän tuli filosofian tohtoriksi, v.1813 historian dosentiksi ja v.1816 apulaisprofessoriksi. Merkittävämmän päivätyön hän kuitenkin suoritti suomen kielen tutkijana ja viljelijänä. Hän julkaisi v.1824 lähes 300-sivuisen suomen kieliopin, toimitti 1820-22 "Turun Viikko-Sanomia", maan silloin ainoaa suomenkielistä päivälehteä, teki v.1819 murteentutkimusmatkan Pohjanmaalle, Lappiin ja Itä-Karjalaan, keräsi myös kansanrunoutta ja toimi 1829-56 senaatin kielenkääntäjänä . Hän on "keksinyt" suomen kieleen joko itse sepittämiään tai kotimurteestaan sovellettuja sanoja kuten ihmiskunta, ilmapuntari, keksintö, lausunto, toimenpide, valtameri, vuosiluku, väestö, eläke, kokeilla, rappio, sijainen, sivistys ja talous.
Antero Manninen menee kirjassaan niin pitkälle, että on valmis sanomaan: "Jos Turku onkin Suomen kulttuurin kehto, niin sen sivistys taas on peräisin Kangasniemeltä".

Reinhold von Beckerin isä kersantti Anders von Becker omisti aikoinaan Hännilän kartanon, mistä myöhemmin siirtyi Kutemajärven Paappalaan. Hänen pojistaan vanhin, kapteeni Gustaf oli naimisissa Gustava Johanna Tigerstedtin kanssa ja kuoli Ylähovin haltijana v.1848.
Von Beckerien suvun viimeinen edustaja Kangasniemellä oli Reinholdin poika kapteeni Otto Alexander von Becker, jonka ympärille on kutoutunut todellinen tarinoiden verkko. Palvellessaan Venäjän armeijassa hän oli joutunut tekemään rahakavalluksen erään suurruhtinaan pelivelkojen peittämiseksi ja hänet oli tuomittu kuolemaan. Suojelijoidensa avulla hänen oli onnistunut päästä karkuun ja erään version mukaan hän olisi jalkaisin kävellyt halki koko laajan Venäjänmaan, kunnes sai turvapaikan Kangasniemen Reinikkalan kartanosta.
Reinikkalan hovia johti hänen sisarensa Fredrika Johanna Jung, joka tarinoiden mukaan piiloitteli veljeään kartanon ullakkokamarissa kuukausi- ja vuosimääriä, kunnes hänet vihdoin, keisarin vaihduttua, uskallettiin tuoda ihmisten ilmoille. Reinikkalan emännän "peitetarinan" mukaan Otto oli löydetty niityltä. Selityksestä johtuen Otto sai loppuelämäkseen "löytöherran" eli "löytökapteenin" lisänimen.