Metsätyönjohtaja Väinö Pöyryn perhe muodostui Elvi-vaimosta ja kahdesta lapsesta. Pöyryt muuttivat aikanaan Mikkeliin ja kunta osti tontin. Talossa asuivat myöhemmin vuokralla Sirkka ja Viljo Malinen poikansa Arton kanssa.

(Ahti Pynnönen, kirje, 15.9.2010): Pöyryn talo oli Suurosen kauppaa vastapäätä. Pöyryjen poika Raimo oli hyvä kaverini. Häntä puhuteltiin aina lempinimellä 'Imma', en kyllä enää muista miksi. Raimon isä Väinö Pöyry oli Tampellan miehiä kuten isänikin. Raimon kanssa taisi tulla tehdyksi 'viattomia' kolttosia vähän enemmänkin, mutta ei niistä nyt enempää.
Pöyryjen naapurista Pertti Suuronen oli myös parhaita kavereitani. Hänen kanssaan tehtiin aina kolttosia. Suurosten talohan oli ja on edelleenkin suuri, pääsin joskus siellä käymään ja Pertin äiti tarjosi makeaa syötävää.

Sotavuosien jälkeen Pöyryn talon yläkerrassa asuivat vuokralla Maire ja Lennart Manninen, jotka vielä 40-luvun loppupuolella muuttivat nykyisen työväentalon viereiselle 'Ison kiven'-tontille rakennettuun omaan taloonsa. Pöyryn taloon he olivat ilmeisesti muuttaneet ns. Tietomyllyn talon paikalla olleesta puurakennuksesta (vrt. 51B). Heidän tyttärentyttärensä Anu (Hirsiaho) lähetti 15.4.2011 seuraavat tiedot:
Mahdollisesti isovanhempani Maire ja Lennart Manninen asuivat lyhyen ajan Laukkarisen talon naapurissa olleessa puutalossa aivan avioliittonsa alkumetreillä, mutta olen kuullut heidän asumisestaan vain "Pöyryn vintillä", jossa äitini Leena syntyi. Pariskunta avioitui jatkosodan aikana ja ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1947. Kovin kauan yhteistä asumista ei ehtinyt olla ennen ensimmäisen lapsen syntymää, maksimissaan vuosi. Pöyryllä piti asua varovasti vastasyntyneen vauvan kanssa, jotta alakerran asukkaat eivät olisi turhaan häiriintyneet.
Heti sodan jälkeen heille oli luvattu tontti 'Isolta Kiveltä' (nykyisen työväentalon viereltä), mutta rakentamista piti odottaa pari-kolme vuotta, koska noihin aikoihin oli puutetta puutavarasta ja nauloista.

Tämä kuva on otettu syyskesällä 1986. "TehoSähkön" toiminnan lähestyessä loppuaan sen myyjistä Tapani Pietarinen ja Juha Laitinen perustivat oman "Ykköskone"-liikkeensä "Kimarintaloon" matkahuollon lähelle ja Issakainen jatkoi "TehoSähkön" tiloissa omalla "Sähkövisio"-firmallaan. Rakennusryhmästä purettiin entisen "TehoSähkön" myymäläosa "Asematien" varresta kokonaan pois.

Tässä myymälä kuvattuna 9.5.1991 (videofilmin pysäytyskuva ~ RSJ&JJ), liikkeen nimikyltissä ei tekstiä, liekö Issakaisen 'Sähkövision' aika juuri alkamassa/alkanut?

Tulipalon jälkeen "PP Electro" siirtyi entiseen "Osuuspankin" rakennukseen (vrt. sivu "#33"), josta liiketiloja oli vapautunut "Paulan Soppi"-vaatetusliikkeen siirryttyä uuden "Osuuspankki"-rakennuksen suojiin.

Vuoden 1989 mainoksessa kaupan nimenä on 'T-Market Prima' ja myymälänhoitajina mainitaan Eine ja Markku Juntunen.

SOK ostaa Suomen Sparin [7.9.2005]
Keskusliike SOK ostaa Suomen Sparin, jonka liikevaihto ja osuus päivittäistavaramarkkinoista on laskenut pitkään.

Joukukuussa 2005 prosessiin alkoi kuitenkin tulla säröjä, kun Kilpailuvirasto vedettiin kauppaa tutkimaan:

Teollisuus kaataa SOK:n Spar-ostoa [Päivi Vihma 5.12.2005]
SOK osti syyskuussa ruotsalaiselta Axfoodilta enemmistön Suomen Sparista. Ostaja ja myyjä ovat jo kahdesti siirtäneet lopullisen kaupan tekoa, koska kauppa vaatii Kilpailuviraston hyväksynnän, ja tämä viipyy. Virasto lupaa antaa päätöksen vuoden loppuun mennessä.
"Tämä on työläs tutkia. Paikallisia markkinoita on paljon", Kilpailuviraston erikoistutkija Antti Ihamäki sanoo.
Lausunto on hyvä uutinen päivittäiskaupan tavarantoimittajille. Nämä ovat vaatineet Kilpailuvirastoa tutkimaan kaupparyhmien markkinaosuuksia markkina-alueittain. Tavarantoimittajien mukaan SOK:n viranomaisille antama markkinaosuustieto pimittää ryhmän todellisen valta-aseman.

Vasta lokakuussa 2006 'Spar'-kaupan tilanteesta Suomessa (ja Kangasniemessä) saatiin lisätietoja:

Sparit siirtyvät Tradekalle [Kangasniemen Kunnallislehti 5.10.2006]
Kilpailuvirasto on hyväksynyt 37 Spar-kaupan, mukana mm. Kangasniemen kauppa, siirtymisen Tradekalle. Tradeka uudistaa myymälät Siwa-, Valintatalo- ja Euromarket-ketjuihin ensi kevääseen mennessä.
Sparien henkilöstö siirtyy Tradekan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Kangasniemellä toimii entuudestaan Siwa-myymälä..

Lokakuun 2006 lopussa 'Spar'-kauppa piti 'loppualennusmyyntinsä' ja 'Siwa' siirtyi 9.11.2006 entisen 'Spar-Marketin' tiloihin.

Allaolevat kaksi kuvaa otettiin 9.11.2006, jolloin 'Siwa' oli ensimmäistä päivää auki entisen 'Spar-Marketin' tiloissa. Asiakkaille oli kahvitarjoilu.

'Siwan' julkisivua uudessa paikassaan kuvattuna 21.1.2007 - taustalla 'Siiskosen kukkakauppa'.

'Kangasniemen Kunnallislehti' kertoi 1.11.2007 (Sirpa Katainen), että 'Matkahuolto' on laajentanut mahdollisuuksia toimittaa paketteja 'Tradekan' myymälöihin.
Linja-autolla toimitettavan paketin voi noutaa Kangasniemellä nyt joko 'Matkahuollosta' tai 'Siwasta', jonka myymäläpäällikkö Jorma Hänninen kertoo, että muutamia paketteja heille onkin jo tullut. Kangasniemellä 'Matkahuolto' ja 'Siwa' sattuvat sijaitsemaan vierekkäin.
Paketteja voi lähettää Suomessa 55:stä Matkahuollon omasta toimipisteestä, mutta niiden joukossa Kangasniemi ei ole.

'Siwa' kuvattuna sunnuntaina 13.1.2008. Talvi on taas vähäluminen ja sen seurauksena keskipäivälläkin maailma on kovin pimeänlainen.

Yhteiskoulun seniori Jouko Laitinen asui lukiovuosiensa aikana "kortteerissa" (syksy 1962 - kevät 1965) juuri kyseisen Alanärän talon yläkerran huoneessa. Talon oli tuolloin omistanut sähköteknikko Unto Alanärän leski Maria Alanärä, joka Laitisen muistaman mukaan työskenteli noina vuosina vastaavana kahvilanhoitajana Matkahuollossa.
Jouko Laitinen muistelee myös, miten noina lukiovuosina opiskelun ohella osa illoista kului kaverien kanssa vetelehtiessä ja maailmaa parantaessa etenkin Ikosen baarissa (Jouko Laitinen, sähköposti 31.7.2006).

Tämä mielenkiintoinen ajankuva on vuosien 1966-68 tienoilta - osasuurennos yhteiskoulun oppilaiden yhteiskuvan taustalta. Alkuperäisessä asussaan kuva on nähtävissä sivulla #43 (kuvaruutu K).

Alanärän rakennuksen ja yhteiskoulun välissä sijaitsi 'Savonlinjan' linja-autojen tallirakennus, jonka sivuitse johti yhteiskoululle polku. Tämä talli purettiin vuonna 1983.

Yhteiskoulutontin länsireunalla 'ison pihlajan juurella' on aikoinaan sijainnut myös Jaana Pylvänäisen torppa (Kansalaisopiston 'Tunne kotikyläsi - tallenna tieto'-kirja, sivu 61).

Alanärän taloa vastapäätä kuvassa tien toisella puolella on Matkahuoltoa lähempänä Onni Saksan rakentama "kivitalo", jossa aikoinaan toimi posti.
Sen takana näkyy Airi ja Heikki Peterin asuin- ja liikerakennus, mikä osittain tuhoutui tulipalossa 14.12.1994 ("Peterin kukka- ja hautauspalvelu") ja purettiin.
Molempien talojen kohdalla on nykyisin tyhjä tontti - aukion länsireunalla toimii "Kuvajan huonekaluliike- ja asuinrakennus".
Näitä "Asematien" länsipuolen rakennuksia tarkastellaan sivustollamme tarkemmin vielä sivulla #52, kun reitillämme on Kankaistenmäen "kortteli" kierretty ja kulku jatkuu takaisin tullessa "Asematien" länsipuolta myöten "Kappalaisenkujalle" entisen "Pikkupappilan" maisemiin.

"Asematien" ja "Joutsantien" risteyksessä näkyy tässä kuvassa (oikealla) vielä Aino Mannisen kemikalio - kyseiseen rakennukseen tuli siis myöhemmin 70-luvulla Pentti Ursinin "TehoSähkö".
Matti Hoviniemi kirjoittaa sähköpostissaan 15.10.2006: (Ainon miehen lempinimi oli) "Kilikali-Manninen". Hän oli ymmärtääkseni upseeri evp ja hänen vaimollaan oli kemikalioliike Suurosen vieressä ja sittemmin palaneen Teho-Sähkön rakennuksen kohdalla. Manninen esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa sotilaspuvussa. Nimi johtuu vain kemikaliosta. Manninen oli usein myyjänä vaimonsa liikkeessä, josta ehkä minäkin joskus kävin hakemassa vaikkapa Illodinia, jota käytettiin hampaiden pesussa.
Muistan sellaisenkin tapauksen, että Mannisen vaimon sukulainen, ehkä veli kuoli kummallisen sattumuksen seurauksena entisen pikkupappilan kujalla. Hän oli kävelyllä, kun nykyisen Joutsatien pohjan kiviä räjäytettiin. Kiven kappale osui hänen päähänsä.

Kemikaliota vastapäätä risteyksessä vastapäätä näkyy Telatien talo (lisää siitäkin sivulla #52).

Tässä yhteiskoulun toisen luokan ryhmäkuvan (1972-73) taustalla näkyy mielenkiintoisesti koulupihan länsipuolella sijainnut Alanärän rakennus.

(Ahti Pynnönen, kirje, 15.9.2010): Alanärän talo oli aivan Tampellan talomme läheisyydessä, joten minulla oli paljon kanssakäymistä heidän perheensä kanssa - jo ennen kouluikää. heillä oli pojat Eero ja Kari. Muistaakseni heille syntyi sittemmin myös pikkusisko (Helena?).
Kari Alanärän kotona taisi olla ensimmäisiä sähköllä toimivia levysoittimia sillä kylällä. Kävin usein kuuntelemassa äänilevyjä heidän yläkerrassaan. Mieleen on jäänyt Rautavaaran 'Ontuva Eriksson' ja Bill Haleyn ' Rock Around The Clock'. Meillä oli kotona veivattava 'rammari' ja savikiekkoja. On aina harmittanut jälkeenpäin, että muuttohuutokaupassamme menivät mainittu 'rammarimme' ja kaikki savikiekot noin vain. Vasta myöhemmin aloin ymmärtää niihin liittyneet tunnearvot.