A Kangasniemen kirkonkylää kuvattuna vuoden 1900 aikaan, jolloin kirkonkylän näkymää hallitsivat kolme suurta puurakennusta pääraitin varrella. Kuva on otettu - harvinaista kyllä - lännestä, eikä idästä Puulaveden puolelta. Kolmesta isosta talosta oikealla on käräjätalo, joka oli juuri v. 1898 muutettu kansakouluksi ("Napala"). Keskimmäinen rakennuksista on "Ikosen kauppakartano", jonka Matti Ikonen v.1894 oli ostanut kauppakäyttöönsä Iisrael Häkkiseltä. Vasemmalla kunnantalo, joka oli valmistunut käyttöön v.1897. 1800-luvun lopulla Kangasniemen kunnallishallinnon tärkeimmät elimet olivat kuntakokous ja kunnallislautakunta. Tämä kunnallishallintomuoto alkoi Kangasniemessä v.1867. Ensimmäisen kuntakokouksen (30.11.1867) puheenjohtajana toimi koulumestari Henrik Laitinen (1867-70) - tuolloin kirkkoherrana toimi Carl Gustav Eklund. Laitisen jälkeen kuntakokouksen esimiehinä jatkoivat Vilhelm Rautian (1870-1885), Emil Edvard Vikman (1886-1891), Karl Fredrik Hellsten (1892-96), Heikki Tissari (1896-1897), Gabriel Kallioinen (1898-1900), S.E.Niiranen (1901-1903), Tobias Valjakka (1904-06), Akseli Viinikainen (1907-15) ja David Kyröläinen (1916-1917). Kunnallisen itsehallinnon laajentaminen siltä vaatimattomalta asteelta, jota seurakunnan kokoukset ja kirkkoneuvosto olivat aiemmin edustaneet paikkakunnalla ("pitäjänkokoukset"), oli kangasniemeläisille aluksi outo, ellei jopa vastenmielinen ajatus. Talonpoikaispiirit pelkäsivät kustannusten jatkuvaa nousua raskaan verotaakan lisäksi. Ensimmäisten kokousten pääteemoja olivat "julman kerjäläistulvan kasvamisen pysäyttäminen paikkakunnalla", salapolttokysymys, pitäjän viljamakasiinin velkakirjojen pitävyys ja kuntalaisten epäsiivo käytös kirkossa ja sen lähettyvillä. Antero Manninen kirjoittaa "Kangasniemen historia 2"-kirjassaan: Kuntakokouksissa näyttää yleensä vallinneen hyvä järjestys. Vain muutamina ensimmäisinä vuosina eräät isäntämiehet esiintyivät suoranaisina rauhanhäiritsijöinä esittämällä epäkunnioittavia välihuutoja ja pisteliäitä huomautuksia, mutta kun he erehtyivät esittämään lainvastaisuuksia, velmuilemisesta tuli pian loppu, koska kihlakunnanoikeudelta täysin puuttui tämänluontoinen huumorintaju. Kerran sattui myös niin suuri yleinen epäjärjestys, että kokous täytyi kokonaan keskeyttää. Kunnallislautakunnan tehtävä oli valmistella asioita kuntakokousta varten ja yleensä hoitaa sellaiset juoksevat asiat, joihin kuntakokous oli liian raskassoutuinen. Aikaa myöten kuntalaiset tuntuivat hyväksyvän kuntakokouksen, mutta kunnallislautakunnan jäseniä kohtaan kyläläisten enemmistö osoitti yleensäkin sangen suurta epäsuopeutta. Ylhäältäpäin tyrkytettyä kunnallishallintoa pidettiin vain välttämättömänä pahana, mikä merkittävästi lisäsi kunnan kustannuksia - kunnallislautakunnan jäsenille ei edes suostuttu maksamaan palkkaa. Välillä kuulemma tuntuikin siltä, että kunnallislautakunnan jäsenille keskeisimmäksi "työ tavoitteeksi" oli muodostunut hyväksyttävän eroamissyyn keksiminen. Kunnallislautakunta kokoontui aluksi puheenjohtajansa tai jonkun muun jäsenensä luona. Ensimmäiset kunnallislautakunnan puheenjohtajat (="esimiehet") olivat Olof Fredrik Niiranen (1867-68), Benjamin Ikander (1868-69), Fredrik Tissari (1870-71), Paavo Tyrväinen (1871-72), Henrik (Heikki) Partti (1872-85), Heikki Tissari (1886-91) ja Nikodemus Himottu (1892-97). Vuonna 1873 käytäntö muuttui - kunnallislautakunta sai alkaa pitää kokouksiaan "käräjäkartanon porstuan pohjakammarissa". Käräjäkartano sijaitsi tulevan kansakoulun paikalla ("Napala"), johon myöhemmin rakennettiin "Savonseudun" rakennus. 1800-luvun loppupuolelle asti käytössä ollut "pitäjäntupa" sijaitsi nykyisen "Anni Swanin puiston" kohdalla, liki siellä nyt olevaa Otto Mannisen patsasta. Pitäjäntupa oli tarkoitettu lähinnä pitkämatkaisille kirkkoontulijoille, joille lämmitetty tupa tarjosi "lepomahdollisuuden" ennen lämmittämättömään kirkkoon menemistä. Jotkut jäivät myös maanantaita vastaavaksi yöksi "kirkolle" ja nukkuivat pitäjäntuvassa. Kun "pitäjäntupa" alkoi olla huonossa kunnossa kaikin puolin samoihin aikoihin, kun kunnallislautakunta kaipasi uusia kokoustiloja, päätettiin v.1984 rakentaa kokonaan uusi rakennus, johon tulisi kokoustilat (="kunnan sali ja kamari"), "pitäjäntupa" ja sen eteinen, vanginvartijan kamari sekä kaksi vankikoppia, keittiö ja ruokahuone. Paikka rakennukselle löytyi Olof Fredrik Niirasen tontilta - "Ikosen kauppakartanon" pohjoispuolelta. Rakennus lopulta sijoitettiinkin Niirasen omistaman entisen kestikievarin pohjoispuolelle, jolloin suntion liiteri ja Niirasen ulkohuoneet oli siirrettävä muualle. Niiranenpa ei suostunutkaan "mukavuuslaitoksiaan" siirtämään ja siitä seurasi kunnalle ja Niiraselle vuosikausien riita. Kangasniemen kuntakokouksen varhaisia esimiehiä, joiden aikana uusi kunnantalo suunniteltiin ja rakennettiin: (Vas.) Karl Fredrik Hellsten (1892-96) ja Heikki Tissari (1896-1897)

B Uusi "kunnanhuone" (kuvattuna tässä ennen vuotta 1914) valmistui v. 1897, jonka jälkeen molempien "kadunpuolisten porstuvain" eteen oli rakennettava pienet katetut eteiset. Niistä toisen rakensi Jeremias Lahikainen ja toisen Gabriel Halttunen. Huhtikuussa 1898 kuntakokous katsoi rakennuksen olevan "käyttöön hyväksyttävässä kunnossa". Taustalla samalla puolella tietä ensin "Ikosen kauppakartano" ja taaempana juuri kansakouluksi muutettu entinen "käräjätalo". Tien vastakkaisella puolella (oikealla) olevat rakennukset ovat tontilla, joka vuoden 1893 kirkonkylän tonttikartan mukaan vielä kuului Olof Fredrik Niiraselle (kuten kunnantalonkin tontti). Kuvassa näkyvä rakennus on leipuri Oiva Marttisen liike- ja asuintalo. Mainoskyltissä on "viipurinrinkeliä" muistuttava mainoskuva. Wiljam Sarjalan kirjoittamasta kirjasta 'Osuuskauppa 1907-47' löytyy seuraava mielenkiintoinen varhaistieto 'Niirasen puoleisen' rakennuksen sijaintivaiheilta: Varmaa tietoa ei ole, kuka perusti Kangasniemelle ensimmäisen kaupan ja milloin se tapahtui, mutta vanhimpien joukossa mainitaan vienankarjalainen Pekka Rumbin, joka harjoitti kauppatointa siinä missä nykyisin (1948) sijaitsee Osuuskaupan kahvila-ravintola ja ruokatavaraosasto. Samassa kirjassaan Wiljam Sarjala kertoo (1948) myös kunnanhuoneen paikan esivaiheista seuraavasti: Nykyisen (1948) kunnanhuoneen paikalla on jo toistasataa vuotta sitten ollut kestikievari ja vanginkuljettajan asunto ja tässä paikassa tiedetään silloisen kievarinomistajan Orseliuksen pitäneen kahvilaliikettä. Siis varmasti ensimmäinen tämän alan liike paikkakunnalla. Ennen osuuskaupan perustamista (1907) ovat kirkonkylässä harjoittaneet kauppaa mm. Pekka Halonen Niirasen talossa, G.Kallioinen nykyisessä (1948) eläinlääkärin talossa, A.V.Svala nykyisen (1948) Savonseudun leipomon talossa, E.Lievonen nykyisessä (1948) Suhosen talossa (leipuriliikettä) ja apteekkarin leski G.Godenhjelm matkahuollon (1948) talossa. Viimeksi mainittu on ollut kirjakauppa - alan uranuurtaja Kangasniemessä. Kevättalvella 1900 uuden kunnanhuoneen haltijoilla oli ollut ensimmäinen "suuri hätä", kun lämmittäjältä oli kadonnut "kunnan salin avaimet" - rakennus oli joutunut hetkeksi toimintakieltoon. Vuoden 1905 joulunaikoihin kunnanhuoneella oli edelleen edellisen "pitäjätuvan" idean mukaan kuntalaisilla lupa viettää kirkkomatkoilla aikaansa, mutta meno oli ajoittain riistäytynyt käsistä. "Vallaton meno ja sopimaton käytös" oli levinnyt jopa kunnanhuoneen edustalle kadulle, missä kirkonmenojen aikaan erityisesti velloi humaltuneita miehiä kymmenittäinkin. Vahtimestarin oli esimerkiksi jouluaattona suljettava kunnantalon "pitäjäläisten huoneen" kadunpuoleinen ovi ja päästettävä todelliset tarvitsijat tarkastuksen jälkeen sisään lämmittäjän asunnon kautta. Tämäkään ei riittänyt, sillä epäjärjestykset vain kasvoivat - jopa niin paljon, että v.1914 rakennuksen ulkoasuakin piti muuttaa. Koska pyhäpäivisin ja muulloinkin kokousaikoina vallisi niin kova väentungos kunnantalon edustalla, "ettei siinä poliisin eikä muiden järjestysmiesten avullakaan saatu aikaan hyvää järjestystä", päätettiin poistaa lautaeteiset ("porstuvat"), tukkia "tupaan" johtavat ovet ja käräjähuoneen oven eteen rakentaa kivirappu. Käynti tupaan muutettiin pihan puolelle.

C Kangasniemen "kunnanmiehiä ja toimihenkilöitä" 1910-luvun loppupuolelta: Istumassa vasemmalta David (Taavetti) Kyröläinen, Fabian Toivakka, Akseli Viinikainen, Ville Kuitunen ja J.Viinikainen. Seisomassa vasemmalta A.Lukkarinen, Mandi Karnakoski ja O.Nousiainen.

D Tämä kuva on otettu vuoden 1915 paikkeilla. Leipuri Oiva Marttisen leipomo ("Oivan Pakari") on oikealla tien toisella puolella vielä "yksikerroksisessa" muodossaan. Kunnantalon pihanpuolella näkyy kaksi rannansuuntaan pitkittäin asettuvaa ulkorakennusta. Etumaisena niistä kuvassa on ns. "hevoskuuri" (`kuuri` = vaja, suoja, katos, liiteri), johon tässä tapauksessa kunnantalolle asioimaan tulleet kuntalaiset saivat jättää hevosensa "parkkiin" (vastaavia oli kirkonkylällä enemmänkin eri paikoissa). 30-luvun pikkupojat (mm. Jussi ja Esko Svala kavereineen) muistavat keränneensä eri kuureissa odottaville hevosille heiniä, joista niiden isännät saattoivat antaa palkkioksi lantinkin. Poikien aikaan meijerillä toimi lähin hevoskuuri. Jussi Svalan muistelemana talviseen "liike-ideaan" kuului vielä iltasella potkurilla kuurien kiertäminen, mukana oli säkki ja keppi ~ kepillä kuurien "alusille" jääneet heinät kerättiin säkkiin ja vietiin "Rihkama-Hilman" (Arkko) kaupalle, jossa Hilma maksoi yhdestä säkillisestä ylijäämäheiniä markan. Hilman vuohet saivat toimia tämän kierrätyksen viimeisenä lenkkinä. Taaempi ulkorakennus on kunnan "liiteri", jossa oli sauna pukuhuoneineen ja vessat. Muistitiedon mukaan tauollaan kyseisessä "puuseessä" vieraillut kunnantalon naistyöntekijä oli "asiointinsa" jälkeen heittänyt tupakan "samasta reiästä", jolloin koko rakennus oli syttynyt tuleen ja vahingoittunut pahasti. Tämä lienee sattunut 30-luvulla, joten myöhemmässä kuvassa "H" (ylin otos) korjauksen alla oleva liiterin itäpääty saattaisi liittyä kyseiseen tulipaloon?

E) Nämä kaksi kuvaa "kunnantalon" risteysmaisemasta ovat otetut melkein samaan aikaan 1920-luvulla. Suurimmat muutokset ovat kunnantalon saama valkoinen siisti maalipinta ja Marttisen leipomorakennuksen "remontteeraus" kaksikerroksiseen muotoon. Tien oikealla puolella näkyy leipomon takana jo Amanda Svalan kangaskauppa ja sen takana "Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö", eräs Ikosen sahavaiheen konttorirakennus, jossa myöhemmin toimi Toivo Laitisen kauppa (vrt. sivu "35", kuva "A"). Alemman kuvan oikeassa alareunassa oleva pieni koppirakennus on kirjoitushetkellä vielä "omistus- ja tarkoitusperiltään" mielenkiintoinen "mysteerio". Kunnantalon eteläkulma näkyy Puulaveden Puutavara Osakeyhtiön ja Ikosen kaupparakennuksen välistä - kuva otettu nyk. Anni Swanin puistosta ilmeisesti aivan 1920-luvun alkupuolella - kuvan antoi käyttöömme Esko Pylvänäinen.

F Tämä kuva lienee otettu 1920-luvun alussa. "Hevoskuuri" kunnantalon kulmalla on vielä pystyssä, Marttisen "Pakari" on vielä tummaa maalia vailla. Kirjailija Pentti Haanpää teki 20-luvulla pitkiä polkupyöräretkiä kotiseudultaan Piippolasta ja kirjasi kosmoskynällä matkan kokemuksia vahakantiseen vihkoonsa. Nuo muistiinpanot on sittemmin julkaistu kirjana ja sunnuntaina 3.6.1928 kirjailija Haanpää oli aamulla lähtenyt liikkeelle Toivakasta, jossa hän oli yöpynyt jossakin saunassa ja tien huonon kunnon vuoksi hän oli saapunut Kangasniemen kirkonkylälle vasta iltahämärissä. Haanpää oli merkintänsä mukaan käynyt 'kirkolla' jossakin syömässä ja katsellut paikkakunnan autoja ja neitokaisia. 3.6.1928: Se sauna oli Toivakan pitäjässä. Nyt tänä aamuna, joka on kai sunnuntai, olen jo tuleskellut Kangasniemen pitäjän puolelle mäkistä, huononlaista pyörätietä. Ja mäen kiireellä kello kuuden seuduissa kirjoittelin nämä muistiin. - - - Tämä pyhäinen päivä on ehtinyt iltaan. Sivuutin ja näin Kangasniemen kirkon ja kirkonkylän ja sain siellä ruumiin ravintoa, havaitsin hurisevia ja kiiltäviä autoja ja tyttöjä kirkkaissa puvuissa.

G Kunnantaloa kuvattu välillä rannankin suunnasta. Kuvaan on merkitty vuosiluvuksi "n.1925", mikä pitänee paikkansa. Pihanpuolella on kuvanottohetkellä vasta yksi "oviporstua" - 30-luvulla niitä oli (kuten seuraavissa kuvissa näkyy) jo kolmekin. Aivan oikeassa reunassa pilkistää Marttisen leipomo, joka näyttää olevan jo tummaksi maalattu. Toini-Inkeri Kaukonen (o.s. Niemimaa) kirjoittaa kesien 1937-38 aikana suorittamassaan tutkimuksessa 'Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista' ('Savotar IV' ~ 1949) seuraavasti: Läntisen Savon asuinrakennuksissa esiintyi vielä 1930-luvun lopulla melko monenlaisia, sekä jokseenkin alkukantaisia että kehittyneitä tyyppejä mm. sosiaalisista oloista ja varallisuusseikoista johtuen. Yleensä ovat keskikokoisten talojen asuinrakennukset nykyisin jokseenkin yhdenmukaisia: tupa, eteinen, joka vanhoissa taloissa on läpikuljettava tai sen peräosaan on tehty huone, ja kaksi kamaria. Vanhemmantyyppisissä taloissa on eteisen erottamana kaksi tupaa, joista toinen tai molemmat olivat ennen savutupia. Varakkaiden talojen asuinrakennukset sensijaan tehtiin viime vuosisadan lopulta alkaen yleisesti ison tuvan ohella edellistä useampia kamareita ja kaksi kuistia sisältäviksi. Kirkonkylän keskuksen rakennuksista on kunnantalon ulkonaisissa suhteissa säilynyt samantapainen kaunislinjainen kansanomainen tyyli.

H Nämä kolme kuvaa ovat kuvatut vuoden 1935 tienoilla "kunnantalon" risteysalueelta. Kunnantalon pihanpuolelle on nyt tämän sivun aiempiin kuviin verrattuna ilmestynyt 'uutuutena' kolme porstuaa. Vastaavasti kirkonpuoleisesta pohjoispäädystä on oviporstua poistettu. Valkoista seinäpintaakin on hiukan yläosiltaan "kirjailtu". Ylimmässä kuvassa ollaan juuri kunnostamassa kunnantalon ulkorakennusta "Ikosen" rajalla. Liittyikö korjaus edellä muisteltuun tulipaloon? Tulipalossa Ikosen puoleinenkin ulkorakennus ilmeisesti oli kärsinyt pahoja vahinkoja. Sitä tämä kuva ei vahvista. Kahdessa alemmassa kuvassa ko. remontti on jo valmistunut. Huomiota kiinnittää kunnantalon sisäpihan siisti penger portaikkoineen. Kunnantalon pohjoispuolella sijainnut "hevoskuuri" eli suoja asioivien kuntalaisten hevosille on nyt purettu. Kadun toisella puolella oleva Marttisen leipomorakennus oli siirtynyt vuoteen 1932 mennessä "Savo-Karjalan Osake-Pankille", jonka "logo" näkyykin ko. rakennuksen pohjoispäädyssä ylimmässä ja alimmassa kuvassa - jos oikein tarkkaan alkuperäiskopioita katsoo. Rakennus siirtyi sittemmin leipuri Yrjö Laurikaiselle, joka v.1938 myi liikkeensä "Osuuskaupalle" (baari ja leipomo). (MH, sähköposti 12.11.2006): Siiri Heiskanen kertoi, että vanhan Laurikaisen talon saneeraus aloitettiin ennen talvisotaa ja sitä jatkettiin välirauhan aikana. Siirin mukaan yläkerrassa avattiin ravintola kesällä 1940. Hän taitaa tietää, kun oli siellä töissä! Sittemmin ravintola kyllä oli ensimmäisessä kerroksessa, jossa oli myös maito- ja lihakauppa sekä kirjakauppa, jota hoiti Kerttu Telatie. Olisiko entinen Laurikaisen talo ehditty laittaa jo valkoiseksi kaksikerroksiseksi jo välirauhan aikana? Rapatussa muodossa se oli kuitenkin silloin, kun meidän perhe siinä talossa kauppaostoksensa teki, maito, liha ym. 1940 luvulla. Kun karkkeja ei ollut, syötiin hiivaakin sokerin kanssa!

I Tässä historiallisesti erittäin merkittävässä kuvassa ollaan sotaanlähdön tunnelmissa. Etualalla olevalla kunnantalon aukiolla on kuormastohevoston pitkä jono kirkon edestä kunnantalon sisäpihalle, missä lienee tapahtunut jonkinlaista "byrokratiaa" eli hevosten ja kaluston lähtökuittauksia tai muuta vastaavaa. Tarkkaan katsoen aivan kuvan oikeassa ylänurkassa näkyy Yhteiskoulun eteläpuoleisella pihaaukiolla miehistörivistöjä - lähtövalmiustilassa hekin. "Osuuskauppa" oli v.1938 ostanut tien toiselta puolelta Yrjö Laurikaisen leipomorakennuksen, jota tässä kuvassa juuri laajennetaan paremmin "Osuuskaupan" tarkoituksiin sopivaksi. Suomessa annettiin talvisotaan "virallinen liikekannallepano" 6.10.1939. Se antaa tälle kuvalle ajoituksen. Varsinainen sotatila alkoi 30.11.1939 puna-armeijan ylittäessä rajamme ~ "Mainilan laukaukset" oli ammuttu sunnuntaina 26.11.1939 klo 15.00. Esko Pylvänäinen kirjoittaa "Kangasniemeläiset Isänmaan asialla"-teoksessa talvisotaan lähdöstään seuraavasti: Talvisotaan lähteneet Kangasniemen reserviläiset koottiin ensin kirkonkylään, mistä mentiin marssien Mikkeliin. Osa joukosta yöpyi välillä Läsäskoskella sahan työläisten asunnoissa, mutta osa marssi perille suoraan lepäämättä. Heidät siellä majoitettiin Rouhialan koululle. Marssitiellä väsyneet tuotiin perille autoilla. Kangasniemeltä saakka oli mukana kuormastohevoset. Mikkelissä muodostettiin reserviläisistä seuraavat yksiköt: "25. Pioneerikomppania", "34. Pioneerikomppania" ja pienempi "13. Työasevarastoosasto". Adi Malinen kirjoittaa samassa kirjassa: Muistini mukaan lähtö Kangasniemestä tapahtui 14.10.1939 iltapäivällä. Kokoontumispaikkana oli yhteiskoulu, jonka pihamaalla meidät komennettiin marssijärjestykseen määränpään ollessa Rouhialan koulu Mikkelissä. Sieltä meidät taas aamulla marssitettiin Mikkelin rautatieasemalle ja härkävaunuihin, määränpää oli meille tuntematon. Juna lähti kohti pohjoista. Saavuimme Pieksämäelle, jossa tulijoita näytti olevan runsaasti härkävaunuihin. Junan seisoessa pidimme vaunun ovea auki. Kyselijöitä riitti, ihmiset halusivat tietää, minne meitä vietiin härkävaunuissa, vastaukseksi joku vaunustamme huusi: "Mitä te töllistetlette, tulkaa mukaan, mennään tekemään lihaa!". Matti Laitinen kirjoittaa samassa kirjassa: Sotaväki vei mukanaan kaikenlaista tarvitsemaansa tavaraa, jota se oli oikeutettu saamaan liikkeistä kuittia vastaan. Valtio korvasi aikanaan tavarat. Tavara alkoi vähitellen loppua kaupasta, kuten tekstiili ja moni muu tarpeellinen. Liikekannallepanoa varten oli tehty luettelointi sotaan kelpaavista hevosista. Hevonen, joka oli merkitty sotakirjaan, piti varustaa hyvillä valjailla ja 500kg kantavilla kärreillä, hyvällä loimella ja muutaman päivän rehulla. Esko Pylvänäinen joutui lähtemään aikanaan myös jatkosotaan: Kangasniemen reserviläisistä koottiin jatkosodan alkaessa kaksi yksikköä: "III/JR 49" ja "Pioneeripataljoona 33". Kangasniemessä perustetut yksiköt lähtivät kesäkuun 19. päivänä klo 18.45 v.1941 marssille kohti Hankasalmen asemaa, jonne ne saapuivat seuraavana aamuna klo 8.00. Pataljoona oli hevosvetoinen ja hevoset, jotka täältä vietiin, olivat hyväkuntoisia, samoin ajoneuvot.

J Tässä vuodelta 1949 olevassa kuvassa kunnantalon pihaportailla seisomassa Kangasniemen poliisimiehiä. Vasemmalta Eino Laine, Aarne Tyrväinen, nimismies N.J.Langinkoski, Edvard Pynnönen ja Eelis Nykänen (kuva: MH, 12.11.2006). Edvard Pynnösen virkeästä kanalasta on kuva sivulla #67 (sijaitsi nykyisen 'Keskustien' varrella entisen 'Tele-talon' kohdalla). Eino Laine asuu nykyisin Riihimäellä ja hänellä on mökki Ohensalossa (MH, 12.11.2006). Ritva Peltola o.s. Heiskanen lähetti 17.9.2008 tämän kuvan, missä samaisilla kunnantalon pihaportailla on kuvattuna 50-luvun 'lautakuntalaisia'. (Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 17.9.2008): Tässä kuvassa "miesten muotia" 50-luvulla. Olisikohan kyseessä ns. taksotuslautakunta kunnantalon edustalla. Osa miehistä on kyllä ihan tutun näköisiä, mutta en saa nimiä mieleeni. Isäni, palopäällikkö Arvi Heiskanen toinen oikealta. Yleinen arkivaatetus oli pussihousut, pusakka ja sen alla paita ja slipoveri. Nahkasaappaat totta kai.

K Tämä kuva on Kaija Suurosen perhealbumista ja otettu 21.8.1954 heidän "Suurosen kaupparakennuksessa" sijainneen asuntonsa ikkunasta kunnantalon suuntaan. Kunnantalon aukiolla oleva kansanpaljous selittyy "Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhliin" - Kangasniemen kunnan tarkkaa perustamisvuotta kun eivät aikakirjat kerro, arvellaan Kangasniemen tulleen "itsenäiseksi seurakunnaksi" noin v.1654. Jukka Kiljunen oli ollut noissa 300-vuotisjuhlissa mukana 6-vuotiaana - hän muisteli tapahtumaa sähköpostissaan 3.6.2006 seuraavasti: Olin isän kanssa moottoripyörän bensatankilla matkaten noissa juhlissa. Kirkkojuhla oli tylsä. Alttaritaulu kiehtoi mielikuvistusta, sen tutkiminen pelasti. Muistan niistä juhlista paljon yksityiskohtia.

L Tämä kuva on samaisesta Kaija Suurosen perhealbumista ja otettu samoilta vuoden 1954 "Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhlilta" (21.8.1954). Väkijoukon keskellä erottuu kulkueesta kuorma-auton lavalla oleva soutuvene, jossa istuu joukko ihmisiä ~ "soutajia ja kyytiläisiä". Paikalla tuolloin juhlissa 6-vuotiaana ollut Jukka Kiljunen muistaa kyseisen kulkueen (sähköposti 3.6.2006): Juhlien perinnekulkue oli jännä. Piikkopaitoja korvenraivaajia tuohikontteineen keulilla. En sitten enää muuta muistanutkaan, kun en ollut uskoa silmiäni nähdessäni komeiden herraskärryjen kyydissä naapurin, Loposen perheen kummissa vaatteissa. Ohjastajana ilmeisesti vaarinsa Lallukan Jussi. Tuo kirkkovene kuvassa kuului samaan kulkueeseen. Se meni minulta vähän ohi tuon Loposten näkemisen aiheuttaneen mielenkuohun takia. Vanhoja kulkutapoja järvipitäjässä esiteltiin. Olen melko varma, että tuo kirkkovene oli mukana, kun nyt kelaan muistiani. Tämä hiukan heikkoon kuntoon päässyt valokuva on otettu samoilta vuoden 1954 "Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhlilta" (21.8.1954). Kuvan taakse on kirjoitettu, että kyseessä on historiallisen kulkueen osa, jossa esittelyssä oli koulun alkuaikoja paikkakunnalla. Vieressä osasuurennos yleisöstä.

M Tämä kuva on otettu vuoden 1956 jälkeen. Kunnantalon sisäpihan istutukset pensaineen ja portaikkoineen ovat huomattavan edustavat. Kadun toiselle puolelle on nyt asettunut "Osuuskauppa" baareineen ja leipomoineen. Myös 'Esso'-huoltoasema on ilmestynyt "Osuuskaupan kakkosrakennuksen" taakse (siitä lisää: sivu '39', kuva 'C'). Tämä MH:n lähettämä (12.11.2006) kuva kellotapulista kuvattuna ajoittunee melko lähelle ylempää kuvaa.

N) Tämä pihanpuoleinen julkisivukuva on otettu ajallisesti ilmeisesti 50-luvun loppupuoliskolla. Kunnantalo näyttää tässä kuvassa erityisen tyylikkäältä. Myöhemmin rakennettu valkotiilinen siipirakennus pohjoissivulle ei alkuperäisen rakennuksen tyyliin sitten enää sopinutkaan lainkaan. Ritva Peltola o.s. Heiskanen lähetti 15.9.2008 tämän kuvan, missä hänen isänsä kunniasaatto on kuvattuna kunnantalon edustalla kesäkuussa 1957. (Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 15.9.2008): Isäni, palopäällikkö Arvi Heiskanen kuoli helluntailauantaina 8.6.1957. Hautausurakoitsija Tissari oli hakenut isäni ruumiin Mikkelistä. Palomiehet olivat vainajaa vastassa ja lyhyen seremonian jälkeen hänet kuljetettiin kunniasaatossa kirkonkylän kautta kellotapuliin odottamaan hautaan siunaamista. Tässä kuvassa kunniasaatto on kulkemassa kirkkoa kohden kunnantalon kohdalla.

O) Seppo Virtasen otos kunnantalosta kirkon suunnalta aivan 1950-luvun lopulta (osasuurennos). Seppo Virtasen hieno otos jäätelönmyyjästä kunnantalon seinustalla 1950-luvun lopusta - tunnistaisikohan joku iloisen myyjättären?