A Ilmakuva Suurosen talosta Joutsantien ja Kirkkolahdenkujan risteyksessä. Kuva lienee 90-luvulta.

Viktor Topelius rakennutti tämän kauppatalon v.1899 ja perusti sen tontille puutarhan. 1920-luvun alussa rakennus pihoineen siirtyi Basilius Siitarille ja vuonna 1938 Kerttu ja Otto Suuroselle.

Wiljam Sarjala kirjoitti v.1948 kirjassa 'Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947' seuraavasti:
Liikemies Topelius perusti kauppaliikkeen, jonka nyt (1948) Otto Suuronen omistaa. Tämä liiketalo olikin aikanaan varsin uudenaikainen ja komea ja oli vuosikymmeniä kirkonkylän edustavin rakennus.

B Kerttu ja Otto Suurosen tytär Kaija Suuronen kirjoitti ja julkaisi v. 2001 kirjan "Kangasniemen puutarhakulttuuri", jonka kansikuvassa näkyvä talo on kuvattu ilmeisesti melko pian sen v.1899 tapahtuneen rakentamisen jälkeen - puutarhat näyttävät olevan vielä suunnitteluvaiheessa.

Talo pihan puutarhan puolelta kuvattuna ilmeisesti 1920-luvulla.

Talon pihanäkymää 1920-luvun loppupuolelta.

Tämä Suurosen kauppakartanon pihanäkymä on kuvattu 11.10.1981 (kuva: 'S&J').

Samaa sisäpihan puoleista näkymää kuvattuna 11.12.2005 (kuva: 'S&J').

C 'Kangasniemen Kunnallislehti' julkasi 24.1.1991 tämän kuvan Suurosen pihapiirin puutarhasta. Kuvan tarkkaa ottamisajankohtaa ei sivulla mainittu.
Kyseinen lehtiartikkeli oli otsikoitu: (Museoviraston vuoden 1990 muistitiedon) Keruukilvan voittajan Kaija Suurosen huolena: Luonnon säästäminen on unohtunut puutarhoissa.

Artikkelissa Kaija kertoo, että koko perheen ja erityisesti hänen Kerttu-äitinsä harrastuksen kohteena oli hienosti kukoistava puutarha keskellä kirkonkylää. Vanhasta kotipuutarhasta on Kaijan kertoman mukaan säilynyt paljon karttoja, piirroksia ja valokuvia.
Kaija Suuronen kertoo: Kasvisto oli vielä viisi vuosikymmentä sitten kotipiirissä runsasta. Lajikkeita oli lähes sata. Jalostaminen tapahtui lähinnä omin voimin, mutta uusien taimien hankinnassa oli hyvänä apuna vanhan pappilan upea puutarha. Koska puutarhamyymälöitä ei tuolloin ollut, omavaraisuus ja ystävien apu oli kaiken lähtökohtana.
40-luvulla pahamaineinen DDT tuli kotipuutarhoihin ja tämä myrkky näkyi luonnossa siten, että kehrääjät ja kiitäjät hävisivät meidän puutarhastammekin kokonaan. Kitkemistä parempaa keinoa ei ole tällä tehokkuuden aikakaudellakaan onnistuttu vielä voittamaan.
Porkkanapenkissä auttaa mustajuuri, myyriä vastaan taas valkosipuli tehoaa hyvin samoin kuin narsissi.
Säilönnässä oli ennen pakastamista käytössä umpiointimenetelmä. Meillä kotona viljeltiin myös sokerijuurikasta ja sikuria. Voikukan juuriakin käytettiin tehokkaasti hyväksi.

Samaisessa artikkelissa nimettömäksi jäänyt toimittaja kirjoittaa myös Kaija Suurosen omista elämänvaiheista seuraavasti:
Kaija Suurosen juuret ovat syvästi Kangasniemellä. Heti sodan päätyttyä hän lähti Helsinkiin opiskelemaan luonnontieteitä yliopistossa ja valmistui sieltä vuonna 1950. Sen jälkeen opettajan taival alkoi Kausalassa vuoden mittaisena ja jatkui parin vuoden pestillä Kangasniemellä. Täältä hän muutti Kouvolaan ja vuodesta 1958 lähtien aina eläkepäiviin asti Suuronen toimi lehtorina Lahden lyseossa.

D Suurosen rakennus kuvattuna museon suunnalta 80-luvun loppupuolella. Päädyn ovi johti Suurosten kauppaan, joka sisäänkäynti oli tienpuolella (vasemmalla) kulman takana (kuva: 'S&J').

Suurosen tyhjentyneen kauppatilan nimikilpi näkyy vielä tässä kuvassa, joka on otettu syyskesällä 1986 (kuva: 'S&J').

E Kauppias Matti Suuronen, Kaija Suurosen veli, kuvattuna kauppatiskinsä takana 23.12.1985, jolloin kauppa oli vielä toiminnassa viimeisiä aikojaan (kuva: R.S-J).

F Kaupan sisäänkäynnin paikka kuvattuna 16.10.2006. Kaupan ovesta kauemmaksi eteläsivua on näkyvissä toinen sisäänkäynti, josta aikoinaan oli kulku paikalla olleeseen KOP:n konttoriinkin (kuva: 'S&J').

Suurosen talon piharakennuksen eteläkulmauksessa on jäljellä nämä portaat, jotka Kaija Suurosen mukaan kuuluivat paikalla aiemmin olleen asuin- ja liikerakennuksen kulkuyhteyksiin. Kuvattu 16.10.2006 (kuva: 'S&J').

H Tämä kuva on päivämäärältä 16.10.2006, jolloin syksy on saapunut Suurosen kauppakartanolle hiukan vertauskuvallisestikin, sillä rakennus on ollut pitkään myytävänä ja sen tulevaisuus myös sitä kautta on vielä täysin 'auki' (kuva: 'S&J').

I Suurosen talon piha-alueen pohjoislaidan entinen saunarakennus kuvattuna 17.9.2006 ('S&J'). Näitä 'Suurosenlahden' eteläpoukaman seutuja on tarkemmin kuvattu myös sivulla #56.
Adolf Flinkmanilta ostetun Kangasniemen postirakennuksen (1923-50) naapurissa sijainneen Manta Holopaisen mökin tontti rajoittui vuoden 1937 asemakaavakartan mukaan juuri Suurosten tontin pohjoislaitaan.

J Tämän kuvan (ja muutamia seuraaviakin) Kaija Suuronen on ystävällisesti antanut käyttöömme perhealbumistaan. Kuva on otettu 1950-luvun loppupuolella. Kuvassa näkyy museon ja Suurosen talon välissä sijainnut (Suurosen omistuksessa ollut) asuin- ja liikerakennus, jonka sisäänkäynnin yläpuolella näkyy liikekyltti 'Kelloliike'.
Kyseisessä rakennuksessa ehti sen 'olemassaolon' aikana toimia lukuisia eri liikkeitä ja asuintiloissa vuokralaiset vaihtuivat tiheään.
Kansalaisopiston 'Tunne kotikyläsi - tallenna tieto'-kirjassa on sivulla 62 mainittu kyseisissä liiketiloissa kauppaa pitäneistä seuraavat: kelloseppä Juho Moilanen, kelloseppä Heinonen, vaatturi Voitto Pyykkönen, vaatturi Udd, parturi Martta Vainio, jokin hautaustoimisto ja sähköliike.

Kaija Suuronen muisteli (haastattelu 16.9.2006) kyseisessä rakennuksessa liiketoimintaa harjoittaneita ja hän ei kaikkia edellä mainittuja nimiä pystynyt vahvistamaan. Kyseisten nimien lisäksi Kaija sen sijaan muisteli rakennuksessa toimineen hetken Aino Mannisen kemikalion, Mannisten lastenpukimon, kelloseppien Pulkkisen ja Hakasen sekä Niemisen sähköliikkeen.
Erillisessä asuinhuoneistossa Kaija Suuronen muisti asuneen vuokralla aikoinaan ainakin enonsa Urho Nykäsen perheineen ja Erkki Siitarin.

Aino Käyhty muisti (haastattelu 16.9.2006) kyseisen rakennuksen vuokralaisista lisäksi luutnantti Auvisen ja tämän Lempi-vaimon (os. Tiihonen).

KOP:n konttori sijaitsi aikanaan Suurosen varsinaisessa kaupparakennuksessa (Kaija Suuronen, syyskuu 2006), eikä puretussa 'sivurakennuksessa' (kuten jotkut muistelijat ovat arvelleet).

Matti Hoviniemi kirjoittaa sähköpostissaan (15.10.2006) tämän samaisen rakennuksen asukkaista seuraavasti:
Talossa asui siirtoväkeä mm. Pajun perhe, josta muistan pojat Taisto ja Aimo. Lisäksi vanha pappa Torkkeli sekä Perhe Kokko, mm poika Martti. Myöhemmin talossa on asunut mm. siirtolaisen Pauli Huuhkan perhe.

Kuvassa Suurosta vastapäätä näkyy Osuuskaupan v.1955 perustaman 'Esso'-huoltamon kyltti (hoitajana aluksi oli Olli Manninen).

Suurosten varsinaisen kauppatalon viereinen rakennus purettiin TVH:n vaatimuksesta (Kaija Suurosen muistin mukaan vuonna 1965), jolloin Mikkelistä Joutsaan meneville aukaistiin "oikotie" museon ja Suurosen talon välistä. Museo jäi näin risteysalueen keskelle ja sai mm. television "Liikennesolmu"-ohjelman juontajan Veikko Pajusen hiukan asiaansa värittäenkin toteamaan, että Kangasniemi on kyllä ainoa paikkakunta, missä hän on nähnyt paikkakunnan tärkeimmän liikenneympyrän keskellä kivinavetan!.
Aukaistu tielinja on sittemmin taas ollut pitkään käyttämättä ja alue on ollut lähinnä kirkkovieraiden pysäköintialueena.

K Tämän kuvan takana on ilmeisesti valokuvaamossa tehty kaksinkertainen leimausteksti '23 JUNI 1953' eli kuva lienee kesältä 1953.
Kuvan on Matti Suuronen ottanut kauppatalonsa katolta kirkon suuntaan. Etualalla näkyy myös Suurosten omistukseen kuulunut asuin- ja liikerakennus, josta kerrottiin tarkemmin jo edellisessä 'kuvaruudussa'.

Kuvassa näkyy myös oikealla takana kivinen museo ja sen vasemmalla puolella sijainnut entinen palokaluston säilytysrakennus, josta lisätietoja myöhemmin tällä sivulla.

Tämä kuva on Matti Suurosen kuvaama samasta näkymästä (nyt päätyikkunasta) kuin ylempikin kuva. Kuvauspäivä on ollut 21.8.1954 - kirkkoaukiolla oleva kansanpaljous liittyy "Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhliin" - Kangasniemen kunnan tarkkaa perustamisvuotta kun eivät aikakirjat kerro, arvellaan Kangasniemen tulleen "itsenäiseksi seurakunnaksi" noin v.1654.
Kuvan käyttöömme järjesti MH (15.11.2006). Huomaa museon seinustalla olevat lukuisat polkupyörät.

L Matti Suuronen oli 50-luvulla osallistunut yleisölennätykseen ja hän oli ottanut kameransa mukaan. Oman kotitalonsa yli lennettäessä hän oli napannut tämän kuvan. Jokin lentokoneen osa on aiheuttanut pienen harmin mielenkiintoiseen otokseen.
Suurosen kauppa jää osin länsipäädystään 'häiriötekijän' alle, valkoinen asuin- ja liikerakennus ennen museota erottuu hyvin.
Myös Kirkkolahdenkujan alkupään rakennuksista tämä Matti Suurosen otos antaa antoisan näkymän. Aivan kuvan vasemmassa alakulmassa erottuu Aartialan rakennus. Oikeassa alakulmassa pilkistää 'Pöyryn talon' ulkorakennuksen kattoa.

Tämän ilmakuvan taakse on kirjoitettu vuosiluku "1960". Suurosen talon ja museon välissä näkyy vielä edellisissä kuvissa mainittu liike- ja asuinrakennus. Muutenkin tämän kuvaruudun otokset havainnollistavat hyvin Kirkkolahdenkujan (vrt. sivu 14), Suurosen talon, museon ja kirkon keskinäiset sijainnit. Erityismaininnan ansaitsee 'Tullisen talo', joka on näissä kahdessa kuvassa vielä paikoillaan Viinikaisen talon pohjoisnaapurina.

N Entisen 'Suurosen talon' remontin yhteydessä oven yläpuolelta komeili vielä vanha Otto Suurosen nimikyltti - kuvattu 25.7.2008 (kuva: 'S&J').

Uusien omistajien suorittama remontti oli 29.7.2008 edennyt vaiheeseen, jossa ulkoseinät saivat uuden maalipinnan (kuva: 'S&J').

Yläasteen luontokuvauskurssilaisia perjantaiaamuna 12.9.2008 kuvaustehtäväpaikallaan ent. Suurosen kaupparakennuksen järvenpuoleisella tontinreunalla. Puutarhaa on juuri alettu raivata - rantasauna on vielä paikoillaan (kuva: 'S&J').

Rakennuksen eteläpuoleinen 'perusjulkisivu' kuvattuna 12.9.2008 (kuva: 'S&J').

O Entisen 'Suurosen kauppatalon' remontti oli lauantaina 27.9.2008 tämän kuvaruudun neljän valokuvan esittämässä vaiheessa. Pihapuutarha oli raivattu ja tasoitettu, rantasauna purettu. Talon pohjoispuolen julkisivu oli saanut myös 'uutta ilmettä' (kuvat: 'S&J').

P Kimmo Harjula oli löytänyt (11.10.2008) kunnallisvaalimainokselleen näkyvän paikan talonsa julkisivulta (kuva: 'S&J').

Maalausprosessi edennyt tähän vaiheeseen 2.11.2008 (kuva: 'S&J').

Koululaisryhmä marssimassa luontokuvauskurssillaan entisen Suurosen kauppatalon nurkilla kohti Lapassalmen siltaa - kuvattu 2.4.2009 (kuva: 'S&J').

Ent. kauppakartanon pihanäkymä kuvattuna varhaiskevään auringonpaisteessa 18.4.2009 (kuva: 'S&J').

26.4.2009 remontti oli edistynyt itäpäädyn osalta jo tällaiseen näkymään. Päätyoven vasemmalla puolella olevat kaksi ikkunaa ovat siis 'uutuuksia' verrattuna talon viimeisiin Suuros-vuosikymmeniin (kuva: 'S&J').

Uuden pihapuutarhasuunnitelman ensimmäiset toteutukset alkavat näkyä - kuvattu 14.6.2009 (kuva: 'S&J').

Puutarhan suunnittelussa on huomioitu myös kyseisen pihan pitkän historian perinteitä - kuvattu 14.6.2009 (kuva: 'S&J').

Q Entinen Suurosen kauppakartanon pihavarastorakennus sai jäädä omistajavaihdoksen ja remontin jälkeenkin paikoilleen. Kuvattu 2.11.2008 (kuva: 'S&J').

Kivipaadet ja piharakennuksen punainen hirsiseinä yhdessä muodostivat 2.11.2008 kuvauksellisen yhteisvaikutelman (kuva: 'S&J').

S Museon sisäänkäynti kuvattuna 80-luvulla, jolloin rakennuksen edustalla oli vielä mielenkiintoiset istuinkivet.
Otto Mannisen tien viitta näyttäisi osoittavan hiukan väärään suuntaan! (kuva: 'S&J').

Tämä kuva on peräisin Vilho Mannisen kirjasta 'Kotipuolen raitit' (1978). Kuvankin on Vilho Manninen mitä ilmeisemmin ottanut itse.
(Vilho Manninen, 1978): Kangasniemen kunnan vanhasta viljamakasiinista tehtiin v.1954 pitäjänmuseo, joka on Kangasniemen kotiseutuyhdistyksen käytössä. Edustalla seisoo museon vahtimestari Toivo Lahikainen.

Mainittakoon, että Toivo Lahikainen eli 'Käpyniemen Topi' oli museon esittelijänä syntysavolaisena 'viäräleukaisena' puhujana vertaansa vailla. Hän osasi kertoa museokierroksilla 'kaikista esineistä kaiken' - opaskierrokset tunnettiin laajalti Kangasniemen ulkopuolellakin.
Hiski Salomaankin tuttavapiiriin kuulunut 'Topi' esiintyi myös televisiossa kertomassa Hiski-muisteluitaan omalla persoonallisella tavallaan.

Museon etunurmikolle asetettiin v.1970 tämä suurten katovuosien uhrien muistokivi. Kuvattu 26.4.2009 (kuva: 'S&J').

Muistokivessä on seuraava teksti (kuvattu 19.4.2009, 'S&J'):
Suurten katovuosien aikana Kangasniemellä nälkään ja puutteeseen mehentyneiden muistolle - Kangasniemen talonpoikaiskultturisäätiö, v.1970.

T Museo kuvattu kirkon suunnalta joulupäivänä 25.12.2005. Kuusten paikalla sijaitsi aiemmin Kangasniemen ensimmäinen "paloasema" (kuva: 'S&J').

Viljamakasiini (nyk. museo siis) ja rakennus palokalustoa varten ("paloasema") valmistui v.1913. Tämä kuva saatu käyttöömme Hilma Partin tyttäreltä joulukuussa 2008.
Mooses Oranen poikansa Vilhon kanssa olivat tässä kivityötaitoa vaatineessa rakentamisessa mukana. Kivet otettiin Uudistalon pellosta isosta kivistä ainakin osittain (nykyisen Puulan Kone Oy:n paikkeilta).
Paloaseman tiloissa jouduttiin 40-luvulla sota-aikana väliaikaisesti säilyttämään myös sankarivainajia, mikä sai silloisten kirkonkylän pikkupoikien "mielikuvituksen liikkeelle". Sittemmin rakennusta pidettiin uuden paloaseman valmistuttua torin laidalle kunnan varastona ja purettiin pois 50-luvulla.

Matti Hoviniemi asui 40-luvulla aivan tämän palokalustorakennuksen vieressä Akseli Viinikaisen rakennuksessa 'Kirkkolahdenkujan' alkupäässä (nyk. Vaheristo). Matti Hoviniemi muisteli sähköpostissaan (15.10.2006) tätä rakennusta seuraavasti poikavuosiltaan:
(MH, sähköposti ~ 15.10.2006): Kivimakasiinin vieressä oli palotalli, josta paloauto, vanha kuormuri Chevrolet läksi tulipaloihin. Myöhemmin sen tilalle tuli 6-pyöräinen Ford Sussex, samanlainen, millä Svalan Ville ajoi maitoja.
Tallin edessä toimi hevosotto. Konsulentti Fjalar Holmberg, Kallen isä, leikkasi pienillä saksilla numerot rintamalle menevän hevosen lonkkaan.
Sankarivainajat tuotiin rintamalta palotallille, jonka pohjoisosan lattia oli kalkin peitossa. Me pikkupojat menimme usein katsomaan vainajien tuontia. Joskus näimme, kun omaisille avattiin arkun kansi. Rakennuksen pohjoisseinustalla säilytettiin rikkoutuneita arkkuja, jotka vaaleina näkyivät hyvin kuutamolla olohuoneemme ikkunaan herätellen mielikuvitusta ja pelon tunteita. Pyhäisin olivat sankarihautajaiset. Vainajia hautaan laskettaessa ampui suojeluskunnan kivääririvistö kunnialaukaukset.
Sota oli joka päivä esillä puheissa. Öisin ikkunat olivat pimennysverhojen peitossa. Lapset eivät pelänneet. Sunnuntaisin oltiin aina kirkossa. Elämä pitäjässä oli kaikesta puutteesta huolimatta varmaan turvallisempaa, kuin monissa nykyajan rikkinäisissä perheissä.
Muutimme syksyllä 1947 Mikkeliin, jossa isä oli virassa Mikkelin läänin maanviljelysseuran asutustoiminnanjohtajana.