Hk1 * aiemmin H1 ja H2 * "Kaanari" (4-6-0): Kevyt henkilöjunaveturi * numerot: #232 - 241 (1898) (10 veturia) * Baldwin Locomotive Works, Philadelphia, USA * Hk1 -sarjassa yhteensä 32 veturia * H1 -tyyppiä 10 kpl * pyörästö 4-6-0 * lempinimi "Kaanari" tai "Isopyöräinen Kaanari". Hk1-sarjan veturi #240 * FlickR * Finnish National Gallery * HS Ask 10.6, 1906 * valokuvalasi * sarja H1 (myöhemmin Hk1), numero #240, valmistaja Baldwin Locomotive Works, Philadelphia, Pennsylvania, USA, valmistusnumero 15759, valmistusvuosi 1898, ensimmäinen pikajunaveturityyppi, hylätty käytöstä 1956 * Hugo Simbergin jäljillä * Lisenssi: "CC BY 4.0" * Ei-kaupallinen käyttö. Liikenne rautateillä kasvoi 1890-luvun lopulla huomattavasti ja sen myötä myös junapainot, etenkin henkilöliikenteessä. A-sarjojen veturit alkoivat käydä liian heikkotehoisiksi. VR tilasi suurempia ja voimakkaampia henkilöliikennevetureita 1897 Baldwinilta, Euroopan täystyöllistetyt veturitehtaat eivät kyenneet vaadittuun toimitusaikaan. Tilatut 10 veturia valmistuivat seuraavana vuonna ja saivat sarjamerkin H1 ja numerot #232-241. Seuraavina vuosina VR tilasi Richmondilta kahdessa erässä 22 samankaltaista veturia. Molempien tehtaiden veturit olivat toistensa kaltaisia, H1-sarja oli vain hieman painavampi. Kun sarjamerkit uudistettiin 1942 H1 ja H2 yhdistettiin samaan sarjaan Hk1. Hk1:t olivat amerikkalaistyyppisiä vetureita, joiden akselijärjestys 2'C pysyi tämän jälkeen lähes 40 vuoden ajan Vr:n uusien henkilöliikenneveturien akselijärjestyksenä. Hk1:n 3-akselisen tenderin etummainen akseli oli kiinteä, kaksi seuraavaa muodostivat telin. Vetureissa oli kankikehys, kaksoiskoneisto, Stephensonin sisäpuolinen luistikoneisto ja alunperin tasoluistit ja märkähöyrykattila. Muutostöistä tärkeimmät olivat tulistimen asentaminen, tasoluistien korvaaminen mäntäluisteilla, tenderin vahvistaminen ja nopeuden korotuksen vaatimat koneistomuutokset. Veturit sijoitettiin Helsinkiin, Pietariin ja Viipuriin, sitten Riihimäelle ja Karjaalle, ja myöhemmin muuallekin maahan. Hk1:t olivat vetokykyisiä ja nopeitakin, mutta niiden poltto- ja voiteluainekulutukset olivat vastaavia kotimaisia Hk2-3 -sarjoja suurempia. Hk1 palveli lähes yksinomaan pääratojen henkilöliikenteessä Hv-vetureiden tuloon asti, tämän jälkeen kevyemmissä junissa 1950-luvun puoliväliin, jolloin kiskoautot tulivat liikenteeseen. Hk1:t olivat sekalaisissa tehtävissä ja varavetureina hylkäykseensä asti. 1918 jäi Venäjälle 6 veturia, jotka ostettiin takaisin 7 vuotta myöhemmin. Talvisodan jälkeen jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliittoon 8 veturia ja 1 jäi sotatoimialueelle. Kolme veturia hylättiin 1936-39, ja loput 1954-59 (Kari Siimes). Reino Kalliomäen kokoelmista: "Vasemmalla H1 (myöh. Hk1) (Baldwinin laatta) on ottanut mittaa G11:sta (myöh. Sk3). Missä ja milloin? Valokuvakortti, kulkematon. Milloin ilmapumppu asennettiin? G3, G5 ja G10 sarjoihin asennettiin uutena "Winterthur"-piiskaventtili (Airas), mikä lienee tavallisimmin nimetty v. Borries´n mukaan. G11-sarja varustettiin Dultzin venttiilillä, ja pääosin edellämainitut kolme sarjaa myös (VR 1862-1912) 20-luvun lopulla. Yksinkertaisempi rakenne ja toimintavarmuus kai olivat suosion syitä. Tässä kuvassa voi verrata Hk1 ja Sk3 veturien kattiloita." (kiitos * käyttölupa 2015-11-B). tyyppi 2C n2 * pituus 14,997 m * vetovoima 4980 Kp * tyhjäpaino 32,3 Mp * työpaino 43,2 Mp * akselipaino 10,5 Mp * vetopyörien läpimitta 1,575 m * suurin sallittu nopeus 80/85 km/h * vesitila 9,5 m³ * hiilitila 7,5 m³ * halkotila 5,8 m³ * tulipinta 112,8 m² * työpaine 12,2 kp/cm². Kotimaassa tehtiin vuosina 1904-1909 edellisistä kehiteltyjä voimakkaampia Hk2-3 vetureita. Yhdessä nämä sarjat huolehtivat pääratojen henkilöliikenteestä parikymmentä vuotta. Hk1-sarja toimi luovutusvetureita lukuunottamatta sivuradoilla aina Dm6-7-lättähattujen tuloon saakka. Veturit hylättiin pääsääntöisesti vuosina 1954-59. Pietarin asemalla lasikaapissa on sarjastaan ainoana jäljellä vuonna 1957 Neuvostoliittoon lahjoitettu veturi #293, jolla Lenin 40 vuotta aiemmin oli paennut Suomeen. Hk1 #293 vietiin lahjoituksen jälkeen omin konein ajamalla Suomesta silloiseen Leningradiin. Lasikaappi antaa muistomerkkiveturille hyvän suojan säätä ja ilkivaltaa vastaan (Sakari K. Salo, Höyryveturikirja, 2010). Eljas Pölhön kokoelmista: "1900 * Richmond 2998/1900 tehtaan kuvassa. Veturista tuli SVR:n H2 n:o 300 ja lopulta VR:n Hk1 n:o 300. Se hylättiin vuonna 1957. Veturin koreaa ulkoasua selittää se, että se suoritti esiintymisen vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä ennen saapumistaan Suomeen. Muistaakseni Suomen Rautatiemuseo on julkaissut postikortin joko tästä tai jostain toisesta kulmasta otetusta tehtaankuvasta (ehkä 1960- tai 1970-luvulla). Pariisin maailmannäyttelyä varten otettuja kuvia on julkaistu aika usein eri julkaisuissa silloin 1900 ja myöhemminkin. Olisikohan ollut myös Teknikern-lehdessä, jonka vuosikertoja pitäisi löytyä kirjastoista ainakin kaukolainaamalla. Tehtaan nimihistoria oli: William E. Tanner & Company (1865-1882) The Tanner & Delaney Engine Co. (1882-1887) Richmond Locomotive and Machine Works (1887-1901) American Locomotive Co., Richmond Works (1901-1927). Tehtaan historia julkaistu julkaisussa Railroad History, n:o 130 (1974; s. 68-101), ja sen on kirjoittanut John H. White ja valmistuslistan on siihen laatinut William D. Edson." (kiitos * käyttölupa 2014-1-A).

Hk2 * (aiemmin H3): Hk2 (entinen H3) * Numerot: #437-446 ja #448-451 * Nopeus: 85km/t * Paino tendereineen: 70,5t * Pituus: 14,99m * Vettä, hiiltä, halkoja: 9m3 6m3 8m3 * Tulipinta: 108,2m2 * Arinapinta: 1,45m2 * Pyörästö: 4-6-0 (SRHS). Hk2-sarjan (H3) ensimmäinen veturi #437 (Valmistui v. 1904 Tampellan tehtailla) kuvattuna vuoden 1931 aikoihin Kylmäkosken asemalla - kuva: Reino Kalliomäen ja Lauri Lepolan kokoelmat (kiitos * käyttölupa 2015-11-B). Hk2 (entinen H3) * kevyt henkilöjunaveturi * #437 - 445 (1904), #446 (1903), #447 - 451 (1905), #452 - 453 (1906) * Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere * 14 kpl * pyörästö 4-6-0 * nrot 447, 452 ja 453 muutettiin Hk3 -sarjan vetureiksi * Kun Tampella oli saanut vuosisadan vaihteessa suomalaisen veturinrakennuksen vauhtiin, päätettiin suunnitella ja rakentaa kotimainen parannettu muunnos Hk1-vetureista. VR teki 1902 Tampellan kanssa sopimuksen 10 henkilöliikenneveturin valmistuksesta (numerot 437-446, sarja H3, 1942 lähtien Hk2), toisessa tilauksessa 1905 oli 7 veturia (numerot 447-453). H2:t olivat yhdyskoneistoisia märkähöyryvetureita, joissa oli Mellinin käynnistys- ja vaihtoventtiili sekä mäntäluistit. Vr päätti 1927 muuttaa koko sarjan kaksoiskoneistoiseksi ja varustaa tulistinkattiloilla. Sylinterit tehtiin samanlaisiksi kuin Hk3-sarjassa. Samalla vahvistettiin levykehystä. Muutos tehtiin 1929-32 kaikkiin vetureihin, paitsi numeroihin 452, 453 ja 447, jotka varustettiin Hk3-kattilalla (muutosvuosistaan nämä kuuluivat sarjaan H5, vuodesta 1942 Hk3). Sarjan nopeutta nostettiin 5 km/h pienin rakennemuutoksin 1934. Aluksi Hk2-vetureiden pääosa sijoitettiin Helsinkiin, Tampereelle ja Pietariin, sekä muutamia Riihimäelle, Turkuun ja Toijalaan (myöhemmin muillekin varikoille). Hv-sarjojen tullessa käyttöön Hk2:t siirtyivät hoitamaan kevyttä paikallisluontoista liikennettä eri puolille maata. 1950-luvun loppupuolella nopeammat ja taloudellisemmat kiskoautot syrjäyttivät ne nopeasti täysin, veturit hylättiin 1962 (Kari Siimes). Erkki Nuutio kuvasi v.1962 * Reino Kalliomäki: "Tampere, tallin takana Hk2-sarjalainen #443. Kalevankadun penkereeltä kuvattuna. Aivan raiteiden päässä, veturi romutettiin suunnilleen näillä sijoillaan. Erkki muisteli sen vielä vähän aikaisemmin kerran tuuranneen paikallisjunan veturia. Heikki Kellomäki muisteli sen olleen aikanaan tuttu näky Pori - Haapamäki radalla (kts kirja "Juna Tuli, Juna Meni"). Veturin takana oleva varasto näkyy 963:sen kuvassa, ja ennen sitä oli vaununkääntöpöytä, josta raide lähti suorakulmaisesti varastojen väliin. Siellä oli kuulemma vielä kaksi vaununkääntöpöytää, jotta vaunu saatiin sisään! Vanha tulli oli täällä Kalevantien lähellä." (kiitos ' käyttölupa 2015-11-B). tyyppi 2C n2v * pituus 14,993 m * vetovoima 6120 kp * tyhjäpaino 40 Mp * työpaino 43,3 Mp * akselipaino 10,2 Mp * vetopyörien läpimitta 1,575 m * suurin sallittu nopeus 85 km/h * vesitila 9,1 m³ * hiilitila 6 m³ * halkotila 8 m³ * tulipinta 108,2 m² * työpaine 12,5 kp/cm² * yhdyskone, sylinterit 420/600 mm.

Hk3 * (aiemmin H3, H4 ja H5): Hk3-sarjan veturin #472 vetämänä juna lähdössä Kuopiosta vuonna 1957 . Kuvaaja: Eino Malm (Kuopion kulttuurihistoriallinen museo) (kiitos: Reino Kalliomäki * käyttölupa 2015-11-B). (Eljas Pölhö, 2017): "Kaikki Hk3:t hylättiin maaliskuussa 1964, mutta ne oli poistettu liikenteestä kesäkuun 1958 ja kesäkuun 1961 välillä. Viimeisenä ajossa oli 485 Pasilassa. Kuvan veturi lopetti ajonsa Kuopiossa kesäkuussa 1960. Se myytiin romutettavaksi 23.9.1964 Oulun Romuliike A. Kitinojalle. #472 kuului alkujaan sarjaan H4. Sellaisena se ajoi viimeksi lokakuussa 1927 Joensuussa. Sitten se muutettiin kompoundikoneesta kaksoiskoneistoiseksi sarjaan H5 ja jatkoi sellaisena Tampereella maaliskuussa 1928." Hk3 (H3,H4,H5) * "Tulistaja" * Numerot: 447,452-453,471-486 * Nopeus: 85km/t * Paino: 71,8t * Pituus: 14,99m * Vettä, hiiltä, halkoja: 9m3, 6m3, 11m3 * Tulipinta: 108,2m2(H3) 126,7m2(H4) 107,8(H5) * Tulistuspinta: 20,1m2(H5) Arinapinta: 1,45m2 * Pyörästö: 4-6-0. Hk3 * kevyt henkilöjunaveturi * Hk3 -sarjassa yhteensä 19 veturia * Entisessä H4-sarjassa viisi Tampellan veturia: #471 - 474 (1907) ja #475 (1908) * #476-486 (tilattiin 1907 tulistimella ja kaksoiskoneistolla) * Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere * pyörästö 4-6-0 * lempinimi "Tulistaja". Hk2-sarjan tultua liikenteeseen tilattiin 1907 samantyyppisiä vetureita 5 lisää (numerot 471-475, sarja H4). Niissä oli Hk2:ia suurempi kattila, muuten ne olivat suunnilleen samanlaisia (yhdyskoneisto, märkähöyrykattila, 3-akselinen tenderi). Aluksi ne sijoitettiin Helsingin ja Viipurin varikoille henkilöliikenteeseen. VR:n kokemukset 1906 valmistuneesta paikallisliikenneveturista (456) olivat hyviä ja tulistinkattila haluttiin myös henkilöliikennevetureihin. Vr tilasi 1907 Tampellalta kahtena eränä 11 tulistimella ja kaksoiskoneistolla varustettua 2'C -veturia (sarja H5). 1923 päätettiin muuttaa veturit 471-475 tulistinvetureiksi. Työ tehtiin 1925-29 ja näidenkin sarjamerkiksi tuli H5. Uuden sarjaluokittelun mukaan kaikki saivat 1942 sarjamerkin Hk3 (myös H5-kattilan saaneet 3 H3-veturia). Myöhemmin sarja sai vahvistetun kehyksen ja nopeus nostettiin 85 km/h:iin pienin rakennemuutoksin. Hv-sarjan syrjäyttäessä Hk3:t ne vetivät toisarvoisia henkilöjunia eri puolilla maata, 1940-luvun alusta lähes koko sarja oli Oulun varikolla ja 50-luvun alkupuolelta lähtien Iisalmessa. Viimeiset junavuorot olivat radoilla Kuopio-Kontiomäki (1958) ja Helsinki-Porvoo (1960). 1918 jäi Venäjälle viisi veturia, jotka ostettiin takaisin 1923, yhdeksän luovutettiin sotakorvauksena 1940, loput hylättiin yli-ikäisinä ja tarpeettomina 1964. Hk3-sarjan viimeinen veturi #486 Pasilan alapihan romujonossa v. 1963. Kuvaaja: Erkki Nuutio (kiitos: Reino Kalliomäki * käyttölupa 2015-11-B). tyyppi 2C n2v * pituus 14,993 m * vetovoima 6120 kp * tyhjäpaino 41,2 Mp * työpaino 45,4 Mp * akselipaino 10,5 Mp * vetopyörien läpimitta 1,575 m * suurin sallittu nopeus 85 km/h * vesitila 9 m³ * hiilitila 6 m³ * halkotila 11 m³ * tulipinta 126,7 m² * työpaine 13 kp/cm² * sylinteri/isku 450/610 mm (Kari Siimes). Hk3-sarjan veturi #480 kuvapostikortissa 1930-luvulla Valkjärven asemalla. Julkaistu mm. Hannes Sihvon kirjassa "Ajan kuvia Valkjärveltä".

Hk4 * (sarjanimike Hk4 ei lainkaan käytössä).

Hk5 * (aiemmin H6): Jorma Toivonen kuvasi Hk5-sarjan ainoa säilyneen veturin (#497) Haapamäellä (kiitos: * käyttölupa 2015-12-G). Hk5 (ennen H6) * "Pikku-Tulistaja" * Numerot: 493-515 * Nopeus: 60km/t * Paino tendereineen: 60,4t * Pituus: 14,19m * Vettä, hiiltä, halkoja: 7,5m3 5,5m3 10m3 * Tulipinta: 80,7m2 * Tulistuspinta: 18,2m2 * Arinapinta: 1,41m2 * Pyörästö: 4-6-0 * •497 Haapamäki (SRHS). Kevyt henkilöjunaveturi: #493 - 496 (1909 * neljä veturia), #497 - 510 (1908 * 14 veturia) ja #511 - 515 (1911 * viisi veturia) * yhteensä 23 veturia * Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere * Hk5 -veturit oli tarkoitettu kevyesti kiskotettujen K22-25 -ratojen henkilö- ja sekajunaliikenteeseen. Vr tilasi Tampellalta 1909 aluksi 7 veturia ja myöhemmin 16 lisää. H6:t erosivat selvästi aiemmista Hk-sarjoista, niissä oli pienemmät vetopyörät (Sk-sarjan kokoa), edistyksellisessä veturissa oli tulistin ja Walschaertin luistinohjaus (jota sittemmin käytettiin kaikissa kotimaisissa vetureissa), mutta sen rakenteen keveys aiheutti rakenneheikkouksia (kehys, kattilalevyt ja tulipesä olivat muita ohuempaa ainetta). Vetureihin oli sovitettu 2-akselinen kiertyvä ja heilahtava johtoteli, jolla oli hyvät kulku- ja kaarreajo-ominaisuudet. Veturit sijoitetiin aluksi Oulun, Viipurin, Kuopion ja Tampereen varikoille, myöhemmin muuallekin, varsinaista käyttöaluetta oli aina Oulun seutu. Henkilöliikenteen ohella ne hoitivat tavaraliikennettä, myöhemmin vetivät myös työ- ja järjestelyjunia. Tyyppi oli liikenteessä 1950-luvulle, jolloin Lättähatut syrjäyttivät ne nopeasti. Veturit hylättiin 1957-60, vain 497 on säilynyt museoveturina (Haapamäellä) (Kari Siimes). Englantilaisen turistin otos ~ Eljas Pölhö: "1956 * Hk5-kuvia on aika vähän. Tässä Hk5 504 n. 1955-58 ja ilmeisesti Torniossa * Ostonegatiivi. Hk5-vetureita käytettiin kiskoautojen tuloon saakka mm. Kemi-Tornio-Kauliranta-reitillä (kiitos: * käyttölupa 2014-1-A). (Erkki Nuutio, 2017): "Hienoa nähdä sympaattinen kuva Hk5:stä. Viimeisetkin Hk:t poistuivat etelän liikenteestä 1960-vuoden vaiheilla. Itse näin ainoan kerran Hk2 446:n Tampere-Toijala matkustajajunan edessä kesällä 1960 ja yllätyin tietysti. Olisiko 446:n herättely kylmien rivistä ollut seurausta Pr2-veturien äkillisestä poistamisesta liikenteestä? #504 on kuvassa melko saunapuhdas, höyry- ja hiekkakupu kiiltelevät." tyyppi 2C h2 * pituus 14,195 m * vetovoima 4900 kp * tyhjäpaino 33,1 Mp * työpaino 36,3 Mp * akselipaino 8,6 Mp * vetopyörien läpimitta 1,25 m * suurin sallittu nopeus 65 km/h * työpaine 10 kp/cm² * sylinteri/isku 430/510 mm.

Hv1 * ennen H8 * "Heikki": Reino Kalliomäki kuvasi 24.6.1971: "Riihimäellä ~ Katukyltissä lukee Paloheimonkatu 7. Liputetaan Juhannusta 1971. Hv1-sarjan #554 kiiltelee vielä yhden ulkona vietetyn talven jälkeen. Vähintään katos tarvitaan, veturissa on liian monta ruostuvaa rakoa. Kunnon säilytysratkaisun viipyessä katoaa taas kunnostuksen vaatima satsaus." (kiitos: * käyttölupa 2015-11-B). (Jorma Toivonen, 2017): "Riihimäen kaupungin viime vuoden (2016) talousarviossa oli 100000€ varattuna Heikin siirrolle ja suojakatoksen rakentamiseen, mutta kaupungin tiukka säästökuuri ohjasi summan toisaalle. Määrärahaa ei enää löydy vuosien 2017 - 2019 talous- ja toimintasuunnitelmastakaan. Muistomerkkiveturi olisi valmis siirtoon yleisön nähtäville. Vaarana on, että veturi alkaa vähitellen rapistua uudestaan, ellei se saa katosta suojakseen. Katoksen piirustukset ja rakennusluvat Rautatientorille ovat olemassa." (Erkki Nuutio, 2017): "Eiköhän olisi syytä ottaa yhteys Riihimäen kaupungin tilintarkastajiin, jos kalliisti ja suurella työllä kunnostettu museoveturi päästetään ruosteen ja ilkivallan kohteeksi. Graffititöherryksiä ilmaantuu muutamassa päivässä ja ruoste kukkii vuoden sisällä. Jos raha puuttuu eikä mesenaattejakaan löydy, on parempi varastoida katon alle suljettuun tilaan kunnes on varaa suojaan." (Eljas Pölhö, 2017): "Hv1 554 on toiseksi viimeiseksi käytössä ollut Turun Hv1 ja viimeinen siellä pikajunassa ollut. Hv1 556 esiintyi myöhemmin vain Toijalan postijunaparissa (viimeksi toukokuussa 1967). Missä lie Joensuun 568 ja 569 käytetty viimeksi (huhtikuussa 1967), olivatko vielä pääsiäisenä lisäpikajunissa LP83/84 vai "vain" henkilöjunissa? Todennäköisintä kuitenkin on, että 554 olisi viimeisimpänä pikajunaa vetänyt Hv1 (6-7.1.67)." Kun Hk1 - 5 ja Hv4 -sarjojen veturit kävivät pienitehoisiksi pääratojen jatkuvasti kasvaville matkustajajunille, piti Vr:n suunnitella huomattavasti suurempi ja tehokkaampi veturityyppi, H8. Sen pyöräjärjestys oli edeltäjiensä kaltainen, mutta muuten kaikki sen mitat ja pääarvot olivat aiempaa suurempia. Ensimmäisen maailmansodan ja raaka-ainepulan takia Tampellan tekemät ensimmäiset 12 veturia saatiin käyttöön myöhästyneinä syksyllä 1915 (numerot 545-556). Tampella toimitti myös seuraavan tilauserän (557-574). Sodan aikana Tampereelle perustettu toinen veturitehdas Lokomo sai tehdäkseen veturit 575-578 ja 648-655 (Hv1 575 oli Lokomon ensimmäinen veturi). Aluksi Hv1:t sijoitettiin Helsingin, Viipurin, Tampereen ja Seinäjoen varikoille. Myöhemmin niitä saivat myös Turku, Riihimäki, Karjaa, ja viimeisinä vuosina myös Oulu ja Joensuu. Toisen maailamnsodan aikana vetureita oli myös Itä-Suomessa, muuten Hv1:t toimivat pääasiassa Länsi-Suomessa. Hv-sarjan tulo paransi höyryveturikantaa huomattavasti, uudet veturit olivat aikaisempaa paljon tehokkaampia ja taloudellisempia. Veturikierto tehostui ja ajokilometrimäärät kasvoivat tuntuvasti, junien kokoa voitiin suurentaa ja vähentää tankkaustaukoja. Sähkövalaistuskokeilut alkoivat Hv-sarjassa, ja myöhemmin kaikki veturit saivat sähkövalaistuksen. Vetureiden suurin sallittu nopeus korotettiin 95 km/h:iin 1930-luvun puolivälissä. Hv:t pysyivät pikajunaliikenteessä 50 vuotta. Suuret Hr1:t alkoivat syräyttää niitä kevyempiin henkilö- ja pikajunatehtäviin 1940.luvun lopulta lähtien. Viimeisinä vuosinaan ne alkoivat käydä liian heikoiksi kasvaville junille, varsinkin milloin Hr1:ien vetämät raskaat rungot siirtyivät Hv-osuuksille. Lopulta diesellinjaveturit syrjäyttivät ne 1960-luvun loppupuolella. Ensimmäisen maailmansodan aikana 6 veturia jäi Venäjälle, josta ne ostettiin takaisin 1928, kolariveturit 546 ja 576 hylättiin 1940 ja -62. Muut hylättiin 1965-67. 554 on museoveturina Riihimäellä ja 575 Tampereella. Suomen vanhin käyttökuntoinen veturi 555 "Prinsessa" on Hyvinkään Rautatiemuseossa (Kari Siimes). G.Anttalainen kuvasi ja Jorma Toivonen kommentoi: "4.6.2016 Prinsessa #555 ajelutti kansaa Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseon kesäkauden avajaisissa kahden vaunun (Ei22272+Eik22348) kera museon raiteistolla. Ajelut on ajeltu ja "Heikki" valmistautuu siirtymään konepajalle, jossa odottaa ensi viikolla kattilan katsastus." (kiitos molemmille * käyttölupa 2015-12-G). Numerot: #545-578 ja #648-655 (yhteensä: 34 + 8 = 42 veturia) * Nopeus: 95km/t * Paino tendereineen: 88,5t * Pituus: 15,81m * Vettä, hiiltä, halkoja: 14,3m3 5t 11m3 * Tulipinta: 108,6m2 * Tulistuspinta: 30,7m2 * Arinapinta: 1,99m2 * Pyörästö: 4-6-0 * •554 Riihimäki, •555 Prinsessa (VR Hyvinkää, Rautatiemuseo) ja •575 Tampere ( Lokomo) * (tiedot: SRHS). Ari-Pekka Lanne kuvasi 8.6.2013 Hv1-sarjan (ex. H8) "Heikki"-veturin #575 (Lokomo 1/1920) Tampereella Metson (ex. Lokomo * Rauma-Repola) pihassa (kiitos * käyttölupa 2015-12-J).

Hv2 * ennen H9 * "Heikki": Reino Kalliomäki kuvasi v. 1964: Hv2-veturi #777 on jo kiinnittynyt Porin junaan." (kiitos * käyttölupa 2015-12-J). Lokomolta vuonna 1926 tlatun neljän veturin sarjan ensimmäinen. Kun Valtionrautatiet ei pystynyt ensimmäisen maailmansodan aikana tilaamaan Hv1 -tyyppisiä vetureita raaka-ainevaikeuksien vuoksi kotimaasta, tilattiin niitä Saksasta. Samalla piirustuksia muutettiin niin että veturin kehys kavennettiin sopimaan yleiseurooppalaiselle 1,435 raideleveydelle. Uusien piirustusten vuoksi vetureiden uusi sarjamerkki oli H9 (ajatus raideleveyden kaventamisesta hylättiin kalliina). Vetureita tilattiin 1918 15 kpl kahdessa erässä. Ne saapuivat kapeilla pyörillä Ruotsin kautta Tornioon, ja saivat siellä uudet pyöräkerrat. 1922 Vr osti 4 Lokomon omaan laskuunsa valmistamaa veturia (671-674), ja Lokomolta tilattiin 1924 10 Hv2:ta (675-684). Viimeinen jatkotilaus tehtiin taas Lokomolta 1926 (777-780). H9-sarjassa oli kaikkiaan 57 veturia, mutta osa sai myöhemmin sarjamerkin Hv3. Hv1 ja 2 olivat toistensa kaltaisia ja toimivat samoissa tehtävissä, Hv2:ssa oli kapeampi ja pitempi kattila, ja se oli hieman raskaampi. Hv2-sarjaan tehtiin samat muutokset kuin Hv1:een, lisäksi alkupään Hv2:ssa oli esilämmitin ja kaikkiin lisättiin poistohöyryimuri. Ensimmäisiä sijoitusvarikoita olivat Helsinki, Tampere, Kouvola ja Viipuri, myöhemmin niitä käytettiin muidenkin varikoiden pika- ja henkilöjunaliikenteessä. Hv2:t työskentelivät täydellä teholla dieselien tuloon asti, joskin Hr1-sarjan täyslukuinen käyttöönotto syrjäytti ne kevyempiin vuoroihin. Viimeinen Hv2 oli liikenteessä 1968 ja hylättiin 1969. Sarja hylättiin kokonaisuudessaan 1965-69. Koko sarja on romutettu yhtä (680) lukuunottamatta (Kari Siimes). Erkki Nuutio kuvasi v.1963 Tampereen asemalla * Reino Kalliomäki: "Saksasta v. 1918 tilatussa veturissa #586 ei ole muuta vikaa kuin hieman vuotava vihellin". Erkki Nuutio kirjoittaa: "Odotin liikkeellelähtöhetkeä. Hiilikouru oli tällöin toki alhaalla, mutta mies on kammella sitä nostamassa. Paineilmajarrussahan on viiveitä, mutta venttiili on varmasti jo käännetty irrotukselle. Onko tässä esimerkki vain tehokkaasta rutiinitoiminnasta, johon kuvaajan sormi sattuu mukaan?" (kiitos * käyttölupa 2015-1-B). Numerot: #579-593, #671-684 ja #777-780 (yhteensä: 15 + 14 + 4 = 33 veturia) * Nopeus: 95km/t * Paino tendereineen: 90,3t * Pituus: 15,81m * Vettä, hiiltä, halkoja: 14,3m3 5t 11m3 * Tulipinta: 109,8m2 * Tulistuspinta: 30,7m2 * Arinapinta: 1,96m2 * Pyörästö: 4-6-0 * •680 (Haapamäki) * (tiedot: SRHS).

Hv3 * ennen H9 * "Heikki": Reino Kalliomäki kuvasi v. 1964: "Ainoa lämpimänä näkemäni Hindenburg (#647) ~ Savonlinnan vanhalla asemalla." (kiitos * käyttölupa 2015-1-B). Saksasta v. 1920 tilatun kymmenen veturin sarjan viimeinen. Väliraskas henkilöjunaveturi * 638 - 647 (1921), 781, 782 (1932), 783 - 785 (1933), 991 (1940), 992 - 995 (1941), 996, 997 (1938) ja 998, 999 (1939) * nrot 638 - 647 Berliner Maschinenbau AG, Saksa * nrot 781 - 785 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus, Tampere * nrot 991 - 999 Lokomo Oy, Tampere * 24 kpl * pyörästö 4-6-0 * lempinimet "Hinderburg" (saksalaisvalmisteiset), "Heikki" tai "Mörssi". Kun Vr tilasi 1920 Schwartzkopffilta lisää Hv2-tyyppisiä vetureita, ne päätettiin varustaa suuremmille 4-akselisilla tendereillä ja Knorr-esilämmittimillä. Muilta osin ne olivat täysin Hv2-veturien kaltaisia ja saivat sarjamerkin H9. 1942 veturit jaettiin kahteen sarjaan siten, että 4-akselisella tenderillä varustetut saivat tunnuksen Hv3. Saksasta tilatut veturit saivat numerot 638-647, seuraava erä tilattiin Tampellalta 1932 (781-785), ja Lokomolta 2 erää 1937 ja -39 (991-999). Eri tilaussarjat poikkesivat hieman toisistaan. Kotimaiset veturit varustettiin korkeampi paineisella kattilalla (ne olivat myös vetovoimaltaan hieman parempia), ja varustettiin esilämmittimen sijaan poistohöyryimurilla. Lokomon valmistamissa tendereissä on korkeammat laidat kuin muussa sarjassa, myös valonheittimet ja sähkögeneraattorit kasvoivat, ja niissä oli kuparin sijaan teräksiset tulipesät. Hv3-sarjassakin nopeus nostettiin 95km/h:iin pienillä muutoksilla. Hv3:t sijoitettiin aluksi Helsinkiin, Tampereelle ja Viipuriin pika- ja henkilöjunaliikenteeseen, myöhempiä varikkoja olivat mm. Kouvola, Pieksämäki ja Seinäjoki. Hv3 oli tärkein henkilöliikenteen vetäjä 1920- ja 30-luvuilta 40-luvun lopulle. Ne väistyivät ensin Hr1-veturen tieltä Helsinki-Tampere ja Helsinki-Kouvola -väleiltä, dieselöinnin myötä ajot vähenivät ja viimeinen Hv3 poistettiin käytöstä kesällä 1970. Veturit 638-647 hylättiin 1965 ja romutettiin, uusimmat olivat aikansa varastoituna. Hv3-vetureiden suuri lukumäärä ja pitkä toimintakausi kertovat niiden käyttökelpoisuudesta Vr:n höyrykaudella (Kari Siimes). Reino Kalliomäki kuvasi v. 1962 Riihimäellä: "Pitkätenderinen Heikki #782 lähdössä ilmeisesti Tampereelle. Omat kokemukseni ovat siitä "normaalista" 80 -90 km/h vauhdista. Vaihdellen pitkästyneestä radanvarsilinjan lankojen hypnoottisesta noususta ja laskusta kiinnostuneeseen rataa noudattavan tien seuraamiseen: voisiko näin hirveätä vauhtia ajaa sitä myöten..." (kiitos * käyttölupa 2015-1-B). (Eljas Pölhö, 2015): "780-sarjan H9/Hv3 näkyy antaneen nopeimmat sekunttikellolla mitatut Hv-ajot. Kuvan #782 on tarjonnut nopeimmat yksityiskohtaisesti mitatut Hv-ajot Riihimäeltä Lahteen ja Lahdesta Kouvolaan. Juna oli rataosan nopein juna P11 ja mittauspäivä 3.6.1938. Juna oli kevyt, 136 tonnia (4 vaunua). Lähtö Helsingistä oli ajallaan (1/2 min myöhässä) klo 17:10.32. Pasilaan noustiin ajassa 6 min 16s ja loppumatka Riihimäelle ajettiin tyypillistä 80-95 km/h vauhtia eikä loiva nousu haitannut matkavauhtia. Nopein asemaväli Tikkurila-Korso ajettiin keskinopeudella 97,7 km/h. Tulo Riihimäelle lievästi etuajassa 18:09.21 (aikaa lähdöstä oli kulunut 58 min 49s, vaikka viimeiset kilometrit tultiin varsin hiljaista vauhtia). Riihimäellä oli pitkä yhteysjunan odotus ja eteenpäin päästiin vasta 22 min myöhästyneenä. Nyt oli sitten kiirus ja asemavälit menivät keskinopeuksilla: Hikiä-Oitti 103.4 km/h Oitti-Mommila 105,4 km/h Mommila-Lappila 108,7 km/h Lappila-Järvelä 104.1 km/h Järvelä-Herrala 104,8 km/h Herrala-Okeroinen 97,1 km/h Lahteen tultiin klo 19:21.33 ajassa 37 min 30s (aikataulu 48 min), mikä olisi ollut hyvä suoritus vielä 30 vuotta myöhemminkin. Myöhästyminen tuli samalla puolitettua. Kahden minuutin pysähdys nipistettiin puoleen minuuttiin ja kova vauhti jatkui: Villähti-Uusikylä 87,4 km/h Uusikylä-Mankala 104,7 km/h Mankala-Kausala 107,0 km/h Kausala-Koria 109,0 km/h Kouvolaan saavuttiin klo 20:01.06 ajassa 39 min 5s (aikataulu 47 min), mikä sekin olisi ollut hyvä suoritus vielä 60-luvun lopulla. Myöhästyminen oli nipistetty kahteen minuuttiin. Kouvolassa mittaajat Adolf Neronen ja Tuomo Nurminen jäivät pois junasta." Numerot: #638-647, #781-785 ja #991-999 (yhteensä: 10 + 5 + 9 = 24 veturia) * Nopeus: 95km/t * Paino tendereineen: 101t * Pituus: 17,63m * Vettä, hiiltä, halkoja: 19m3, 6t, 12m3 * Tulipinta: 109,8m2 * Tulistuspinta: 30,7m2 * Arinapinta: 1,96m2 * Pyörästö: 4-6-0 * •781 Kerava, •995 Suolahti, Höyryraide Ay * •998 Haapamäki* (tiedot: SRHS).

Hv4 * ennen H7 * "Pikku-Heikki": Jorma Toivonen: "Sain haltuuni kuvan 500-sarjan Hv4-veturista: kuvaaja tuntematon, ajankohta tuntematon, paikka tuntematon. Tampellahan valmisti 1912-1913 nämä ensimmäiset H7 (Hv4) - sarjan veturit (14kpl), 700-sarja tuli mukaan vasta 1926. Kuvan veturi #526 kiersi valmistuttuaan Tpe:n, Ilm:n, Ol:n kautta vihdoin Riihimäen varikolle (1958-1964)." (kiitos * käyttölupa 2015-12-G). Numerot #516 - 529 ja #742 - 747 (Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere) * Numerot #748 - 751 ja #757 - 760 (Lokomo Oy, Tampere) * sarjassa 28 veturia * pyörästö 4-6-0 * lempinimi "Pikku-Heikki". H7/Hv4 oli viimeinen parannettu muunnos Hk1 - 3 -sarjoista niiden jatkoksi. Se oli aikaisempia Hk-vetureita raskaampi, ja varustettu Walschaertin luistikoneistolla ja tulistimella. Vr tilasi Tampellalta kahdeksan veturia 1911 ja 1912 vielä kuusi samanlaista lisää, tauon jälkeen Tampella ja Lokomo saivat 10 veturin tilauksen ja sarjan päätti neljän veturin lisätilaus. Vuoden 1912 tilauksesta lähtien kehystä vahvistettiin ja korotettiin, viimeisimmissä oli sähkölaitteet veturia ja junaa varten. Nopeutta korotettiin 1932. Ensimmäiset veturit sijoitettiin Viipuriin, Pietariin ja Tampereelle, myöhemmin varikoita oli lukuisia. Uusin sarja toimi aluksi Tampereella, ja vuodesta 1933 hylkäämiseensä asti Oulussa. Hv4-sarjaa käytettiin henkilöjunissa ja jonkin verran pohjoisen pikajunissa. Vuosina 1954-63 kiskoautot syrjäyttivät Hv4:t. 1918 jäi seitsemän veturia Venäjälle, ja ne ostettiin takaisin 1923, kolme veturia luovutettiin sotakorvauksina 1940. Viimeinen Hv4 oli liikenteessä 1964, 500-sarja hylättiin 1964 ja muut 1965. 742 on varattuna Rautatiemuseolle (Kari Siimes). tyyppi 2C h2 * pituus 14,993 m * vetovoima 6120 kp * tyhjäpaino 42,8 Mp * työpaino 47 Mp * akselipaino 10,9 Mp * vetopyörien läpimitta 1,575 m * suurin sallittu nopeus 80/85 km/h * vesitila 9 m³ * hiilitila 5 Mp * halkotila 10 m³ * tulipinta 96,5 m² * tulistin 26 m² * työpaine 12 kp/cm² * sylinteri/isku 450/610 mm. Erkki Nuutio kuvasi huhtikuussa 1964 Tampereen Viinikassa * Reino Kalliomäki kommentoi joulukuussa 2014: "Hv4-beturi #751 (Lokomo 1026) paikallaan kipakassa pakkasessa Perkiön varikon rakennusaikaisena lämmityskattilana. Hv4:t #751, #748 ja # 746 olivat vielä liikennekäytössä alkupuolella vuotta 1961. Vuoden loppupuolella ainakin #748 oli jo siirretty tallin takaiselle raiteelle, jossa oli myös #521 ja #446. Kuvan #751 oli ajoittain liikennekäytössä pidempään, ehkä jopa 1964 alkupuolelle. Sitten viimeinen palvelus isänmaalle oli ehkä tämä kulkukelpoisena lämmityskattilana toimiminen. Vaihtelevien korroosiovaiheiden jälkeen se ruostuu nyt ulkosalla tasatahtia yhdessä #742:sen kanssa puhki. Voi olla, että Hv4:ten käyttö liittyi yllättäen tapahtuneeseen Pr2:sten poistoon vuonna 1960. Vielä tällöin nämä porhaltelivat Tre-Toijala väliä, kunnes katosivat Hyvinkään konepajalle. Ehkä samasta syystä oli kesällä 1960 aivan yllättäen vanhin Hk2, eli #446 kakkosraiteella neljän jälkeen Toijalaan kulkeneen henkilöjunan edessä (v.1903 hylätty 1962). Piti oikein viereen mennä ihmettelemään, tämä oli ainoa kerta kun näin sen ajossa. Enhän ollut nähnyt edes Tampereen #521:stä lämpimänä." (kiitos * käyttölupa 2015-11-B). Numerot: #516-529, #742-751 ja #757-760 (yhteensä: 14 + 10 + 4 = 28 veturia) * Nopeus: 85 km/t * Paino tendereineen: 73,6t * Pituus: 14,99m * Vettä, hiiltä, halkoja: 9t, 5t, 10m3 * Tulipinta: 96,5m2 * Tulistuspinta: 26m2 * Arinapinta: 1,45m2 * Pyörästö: 4-6-0 * •742,751 (Haapamäki) * (tiedot: SRHS).

Hr1 * ennen P1 * "Ukko-Pekka": (Eljas Pölhö, 22.09.2017): "Hr1 #1004 kuvattuna Tampereen asemalla 21.07.1949 ~ kuvaaja: Ian G.T. Duncan. Huomaa tienraivaaja: tämä malli oli käytössä sankaraudan ja reikälevyn välissä. Kuva ei valitettavasti mahtunut "Höyryveturit Valtionrautateillä"-kirjaan. Sen sivulla #346 on esitelty muut P1/Hr1-sarjan tienraivaajat/karja-aurat." (kiitos * käyttölupa 2014-1-A). Hr1 (P1) "Ukko-Pekka" : Numerot: #1000-1021 * Nopeus: 110km/t * Paino tendereineen: 155t * Pituus: 22,25m * Vettä, hiiltä, halkoja: 27m3, 9t, 16m3 * Tulipinta: 195,4m2 * Tulistuspinta: 68m2 * Arinapinta: 3,54m2 * Pyörästö: 4-6-2 (SRHS). •1000 Haapamäki, •1001 Hyvinkään konepaja, •1002-1005 Haapamäki (1003 Halkaistu), •1006 Romutettu Haapamäellä 2004, •1007 Karjaa (Höyrykoneyhdistys), •1008 Acton, Suffolk, Englanti, •1009 Käyttökunnossa (Steam Traction, Pasila), •1010 Haapamäki, •1011 Otanmäki, •1012 Haapamäki, •1013 Romutettu Haapamäellä 2004, •1014 Haapamäki, •1016 Southbury, London Borough of Enfield, Greater London, Englanti, •1019,1020 Haapamäki (1020:aa kunnostaa yksityinen), •1021 Käyttökunnossa (VR Pasila). Raskas henkilöjunaveturi * 1000 (1939), 1001 - 1002 (1937), 1003 - 1004 (1939), 1005 (1940), 1006 - 1009 (1948), 1010 - 1011 (1949), 1012 - 1019 (1955), 1020 - 1021 (1957) * nrot 1000-1011 ja 1020-1021 Lokomo * nrot 1012-1019 Tampella * 22 kpl * pyörästö 4-6-2 * lempinimi "Ukko-Pekka". Pikajunien suurentuessa, nopeuksien kasvaessa sekä pysähdystiheyden lisääntyessä kävivät vuosina 1915-1933 hankitut Hv1-3 veturit nopeudeltaan ja vetokyvyltään riittämättömiksi. Vuonna 1936 Valtionrautatiet tilasi Lokomolta kaksi huomattavasti kookkaampaa pikajunaliikenteeseen tarkoitettua veturia. Tällaisia vetureita on sittemmin vuosina 1937-1957 valmistunut kaikkiaan 22 kpl. Vetureille annettiin aluksi sarjamerkki P1, joka vuonna 1942 muutettiin Hr1:ksi. Tämä kuusikytkyinen veturityyppi on varustettu 2-akselisella Krauss-Helmholtzin etutelillä ja Adamsin laahusakselilla sekä 4-akselisella tenderillä. Veturi on kaksoiskoneistoinen tulistinveturi, jossa on kankikehys sekä Walschaertin luistikoneisto. Kattila on huomattavan suuri verrattuna aikaisempiin höyryvetureihimme. Ulkonäöltään Hr1 eroaa vanhemmista sarjoistamme paitsi suuremman kokonsa myös etuosansa savulevyjen ansiosta. Vetureissa 1014, 1020 ja 1021 on pienemmät saksalaismalliset savulevyt. Vuosina 1949-1963 tämä veturisarja oli tärkein pikajunien vetäjä. Vetureista kaksi on vielä käyttökuntoisia. 1009 (Steam Traction, Pasila) ja 1021 (VR Pasila) (Kari Siimes). tyyppi 2C1 h2 * pituus 22,25 m * vetovoima 11610 kp * työpaino 93,0 Mp * akselipaino 17,2 Mp * vetopyörien läpimitta 1,900 m * suurin sallittu nopeus 110 km/h * vesitila 27 m³ * hiilitila 9,0 Mp * halkotila 16 m³ * tulipinta 195,4 m² * työpaine 15 kp/cm² * sylinteri/isku 590/650 mm (Kari Siimes). Matti Parkkosen kokoelmista - kuva Kuurilan onnettomuuden purkutöistä maaliskuussa 1957. Ukko-Pekkaa (numeroa #1005) nostetaan turman jäljiltä takaisin raiteille (kiitos * käyttölupa 2015-12-F).

Hr2 * * ruotsalaiset vanhat "Hurrikaanit": (H11) * Hurrikaani * Numerot: 1900-1906 * Nopeus: 75km/t * Paino tendereineen: 56,1t * Pituus: 16,21m * Vettä, hiiltä, halkoja: 14m3, 5,2t, 10m3 * Tulipinta: 143m2 * Arinapinta: 2,07m2 * Pyörästö: 4-6-0 (SRHS). Raskas henkilöjunaveturi * 1900 (1904), 1901 (1901) 1902 (1905) 1903 - 1905 (1902) ja 1906 (1901) * nro 1900 Motala Mekaniska Verkstad, Motala, Ruotsi * nrot 1901 - 1906 Nydqvist och Holm AB, Trollhättan, Ruotsi * 7 kpl * entinen SJ:n sarja Ta * leveäraiteistettu * pyörästö 4-6-0 * lempinimi "Hurrikaani". Jatkosodan puhjettua Suomi kärsi pahasta veturipulasta. Vr pääsi 1941 Ruotsin rautateiden kanssa sopimukseen 20:n käytöstä poistetun veturin ostosta Suomeen. Ta ja Tb -sarjojen veturit olivat Ruotsissa varastoituina, mutta eivät ajokunnossa. Ruotsalaiset kunnostivat ne lisähinnasta Suomen raideleyden ja vaatimusten mukaisiksi. Kahdessatoista veturissa oli kuparitulipesä ja Suomi joutui toimittamaan Ruotsiin vastaavan kuparimäärän. Erässä oli 7 Hr2-sarjaan merkittyä Ta-veturia (Motalan ja Nohabin 1901-05 valmistamia), yhdyskonevetureita, joissa oli märkähöyrykattila, Mellinin käynnistysventtiili, Stephenson-tyyppinen luistikoneisto ja kevenntyt tasoluistit. Vetureihin oli tehtävä vielä meillä joitakin muutoksia, mm. tasoluistien korvaaminen mäntäluisteilla, kuljettajan paikan ja hallintalaitteiden siirto oikealle, sekä ilmajarrujen asennus. Vr sai ne liikenteeseen 1942, ensimmäiset sijoitusvarkot olivat Sortavala, Äänislinna ja Tampere, myöhempiä Riihimäki, Karjaa ja Turku. Veturit hylättiin 1950 ja -53 (Kari Siimes). tyyppi 2C n2v * pituus 16,21 m * vetovoima 7890 kp * tyhjäpaino 50,7 Mp * työpaino 56,1 Mp * akselipaino 14,4 Mp * vetopyörien läpimitta 1,575 m * suurin sallittu nopeus 75 km/h * vesitila 14 m³ * hiilitila 5,2 Mp * halkotila 10 m³ * tulipinta 143 m² * työpaine 14 kp/cm² * yhdyskone, sylinterit 508/787 mm.

Hr3 * * ruotsalaiset vanhat "Hurrikaanit": Hr3-sarjan ruotsalainen "Hurrikaani" #1914 (valmistunut v. 1907 Nohab-tehtailla) * ostettiin Suomeen vasta jatkosodan aikaan 1942. Kuva: SRHS-nettisivu/K.Salon kokoelma. (entinen H11) * Hurrikaani * Numerot: 1907-1919 * Nopeus: 75km/t * Paino tendereineen: 59t * Pituus: 16,48m * Vettä, hiiltä, halkoja: 14m3, 5,2t, 10m3 * Tulipinta: 143m2 * Arinapinta: 2,4m2 * Pyörästö: 4-6-0 (SRHS). Raskas henkilöjunaveturi * 1907 (1906), 1908 (1907), 1909 (1906), 1910 (1908), 1911 (1906), 1912 (1907), 1913 (1907), 1914 (1907), 1915 (1906), 1916 (1906), 1917 (1907), 1918 (1908) ja 1919 (1907). nrot 1907, 1909, 1911, 1916 Motala Mekaniska Verkstad, Motala * nrot 1908, 1914 Nydqvist och Holm AB, Trollhättan (Nohab) * nrot 1910, 1912, 1917 Vagn och Maskinfabriks AB, Falun * nro 1913 Nya AB Atlas, Stockholm. 13 kpl * entinen SJ:n sarja Tb, leveäraiteistettu * pyörästö 4-6-0 * lempinimi "Hurrikaani". Ruotsista 1942 hankitut 13 Tb-veturia saivat sarjamerkin Hr3 (valmistajat Motala, Nohab, Falun ja Atlas 1907-19). Ne olivat suunnilleen Hr2-vetureiden kaltaisia ja kokoisia (Hr3 oli hieman suurempi), ja niihin jouduttiin tekemään samantyypppiset rakennemuutokset kuin Hr2:iin (ilmajarrut, uudet valtaventtiilit, mäntäluistit, hikiventtiilit, öljypumput, kattilan varustimet, tulipesän luukut, imurit, arinat jne). Aluksi puolet vetureista sijoitettiin Tampereelle ja loput Sortavalaan ja Äänislinnaan. Myöhemmin niitä oli Turussa, Helsingissä, Karjaalla ja rautatierakennuksilla. Hr3 hoiti henkilöliikennettä ja muita tehtäviä, sarja hylättiin 1952-53. Pääsyyt Hr2-3 -sarjojen hylkäämisiin olivat ikä, hankalan suuri akselipaino, varaosien puute (Vr osti 1948 yhden Tb:n varaosiksi) ja se etteivät ne muualla suunniteltuina vastanneet hyvin tarkoitustaan. Suuret kattilat säästettiin varikoitten höyrynkehitykseen ja lämpökeskusten lämmityskattiloiksi, tenderit käytettiin palotendereinä eri puolilla rataverkkoa (Kari Siimes). tyyppi 2C n2v * pituus 16,48 m * vetovoima 7890 kp * tyhjäpaino 53,5 Mp * työpaino 59 Mp * akselipaino 14,4 Mp * vetopyörien läpimitta 1,575 m * suurin sallittu nopeus 75 km/h * vesitila 14 m³ * hiilitila 5,2 Mp * halkotila 10 m³ * tulipinta 143 m² * työpaine 14 kp/cm² * yhdyskone, sylinterit 508/787 mm.

Työkoneet: Ttk2 : (Ttk2) Raiteentukemiskone: A1. Sundströmin raiteentukemiskone (Tyyne) Plasser & Theurer 08475 unimat 4s (Ttk2) ~ Haapamäellä 1.12.2017 (S&J). A2. A3. A4. A5. A6. Kuvat #A1-6: Haapamäen rautatieaseman ratapihalla - 1.12.2017 (S&J).