Hämeenlinnan rautatiekulttuuria: A) Hämeenlinnan vanha rautatieasema rakennettiin vuonna 1861. Tämä kuva on 1800-luvun lopusta. Asema tuhoutui vapaussodassa v.1918. Hämeenlinnan vanha rautatieasema kuvattuna postikortissa noin vuonna 1910. Kuvan on ottanut Enok Rytkönen. Aseman piirsi Carl Albert Edelfelt. Rakennus tuhoutui sisällissodassa 26. huhtikuuta 1918, kun kaupunkia valtaamassa olevien saksalaisten joukkojen ampuma tykistökranaatti osui ratapihalla seisseeseen punaisten ammusjunaan, joka räjähtäessään sytytti asemarakennuksen tuleen. Vanha postikorttikuva Hämeenlinnan enismmäisestä asemasta - vuosiluku ja kuvaaja ei tiedossa. Kuvan oikeassa reunassa näkyy tavara-aseman kulmaus. Hämeenlinnan asemarakennus oli yksi kolmesta Helsinki-Hämeenlinna-radan asemasta, Helsingin ja Tikkurilan ohella, jotka oli rakennettu tiilestä. Ne kuten myös Turengin ja Hyvinkään asemat toteutettiin Edelfeltin suunnitelmien pohjalta. Näistä Helsingin rautatieasema purettiin uuden tieltä vuonna 1918 eli samana vuonna kun Hämeenlinnan asema paloi. Hyvinkään alkuperäistä asemarakennusta on sittemmin muutettu ja laajennettu huomattavasti. Alkuperäistä muistuttavassa asussa on Turengin asema sekä museokäytössä oleva Tikkurilan asema. Suomessa ei ollut aiempaa kokemusta rautatieasemarakennuksista, joten Edelfelt suunnitteli asemarakennukset osittain kansainvälisten esikuvien mukaan. Hän sai vaikutteita varsinkin Saksan romanttista klassismia edustavasta rautatiearkkitehtuurista. Tämä näkyy mm. rakennuskorkeuksien suurina vaihteluina sekä ikkunoiden ja ovien piirteissä. Edelfeltin asemasuunnitelmat jäivät kuitenkin lyhyeksi kokeiluvaiheeksi suomalaisen rautatiearkkitehtuurin historiassa. Myöhemmin asemat rakennettiin pienemmiksi ja hyötyrakentamisen periaatteiden mukaisesti tyyliltään yksinkertaisemmiksi. 'RT' lähetti (8.2.2011) tämän kuvan Hämeenlinnan nykyisestä rautatieasemasta. Postikorttikuva Hämeenlinnan rautatieasemalta 1920- tai 1930-luvun ajoilta (kortista puuttuvat kaikki tiedot). Hämeenlinnan nykyinen rautatieasema Sakari Laipion kuvaamana v.1952. M.L.Pitkärannan kuvittama joulukortti (#2307) Hämeenlinnan rautatieasemalta (Huuto.net-myyntikohde, 1:20e).

Hämeenlinnan kouluhistoriikkia: B) Hämeenlinnan ruotsinkielinen yhteiskoulu - oppitunti menossa - kuvattuna 1900-luvun alkupuolella. Kuvan lähetti 'RT' 8.2.2011. Wetterhoffin 'tyttökoulu' (tavallaan myös 'työkoulu') vuosisadan vaihteessa. Kuvassa vasemmalla hattupäinen johtajatar Fredrika Wetterhoff itse (k. 1905), pihalla ja parvekkeella oppilaita. Takaoikealla siipirakennuksen ikkunalaudoillakin seisoo kuvauksesta kiinnostuneita oppilaita. Kuvan lähetti 'RT' 8.2.2011. 1800-luvun lopulla yhteiskunta muuttui nopeasti, niin myös koulut ja opetus. Kansakouluasetus annettiin vuonna 1866, ja Hämeenlinnan ensimmäisen kansakoulu perustettiin 1871. Tarjotakseen työläisten tyttärille mahdollisuuden hankkia ammatti ja toimeentulo, Fredrika Wetterhoff perusti vuonna 1885 "käsityökoulun työkansan lapsille", joka oli tarkoitettu kansakoulun käyneille tytöille. Koulu osoittautui menestykseksi ja sen toimintaa laajennettiin alkamalla kouluttaa kotiteollisuusopettajia. Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopisto tuli tunnetuksi ja on edelleen tunnettu koko maassa. Hämeenlinnan lyseo 1890-luvulla. Rakennus valmistui vuonna 1888. Kuvan lähetti 'RT' 8.2.2011.

Hämeenlinna perinteikkäänä varuskuntakaupunkina: C) Postikorttikorttikuva: Linnan kasarmin piha. Lähetetyssä kortissa erikoisleima 'Puolustusvoimat 75 v' (4.6.1993). Aloitin oman varusmiespalvelukseni juuri Hämeenlinnan 'Linnankasarmeilla' syksyllä 1974 ja siirryin sittemmin Parolaan. Alokasaikana kuvan esittämä piha tuli joka tuumalta tutuksi. Hallussani ei ole säilynyt ilmeisesti yhtään valokuvaa kyseisen elämänvaiheen ajoilta. Nuo kuvan tykit seisoivat paikoillaan varusmiesaikanani, mutta hevosia ei sentään silloin pihalla kirmaillut. Alokastupani sijaitsi takavasemmalla näkyvän tiilikasarmin ylimmässä kerroksessa. Oikealla näkyvä tiilirakennus oli palvelusaikanani täysin hylätty ja autio, jossa vierailin kai vain kerran jotain etsimässä, kylmä ja jää/lumihuurteessa lattiasta kattoon. 'Kasarmin kosketus'-kirja kertoo Hämeenlinnan Linnankasarmilla asuneiden lasten ja heidän vanhempiensa tarinan. Vanhimmat muistikuvat ajoittuvat 1920-luvulle ja tuoreimmat 1990-luvulle. Muistelujen ohella kirja taltioi kasarmin ja sen rakennustenhistorian sekä alueen ainutlaatuisen puutarha-arkkitehtuurin. Kasarmin kosketus peilaa myös ”Linnan henkeä”, sitä miten kasarmi on muovannut sen asukkaiden elämää ympäröivää yhteiskuntaa unohtamatta. Hämeenlinnan vanha kaupunki syntyi aikoinaan Linnankasarmin paikalle. Siksi tämä kirja on myös osa kaupungin kulttuuriperintöä. Tästä ilmakuvasta näkee selkeästi Linnankasarmin sijainnin heti Hämeen linnan pohjoispuolella (Tykistömuseo). Taustalla - varsinaisen kasarmialueen pihalla olevissa matalissa rakennuksissa oli mm. sauna, jossa 'paleltumisvaaran' takia löylyhuoneessakin istuttiin lenkkitossut jalassa. Vanajan vastarannalla kulkee näkösällä Helsinki-Tampereen rautatie - riipaiseva vapaudensymboli varusmiehille. Jouko Laitinen lähetti alkuperäiseen kuvatekstiimme korjauksen ja lisätietoja: (Jouko Laitinen, sähköposti 5.6.2011): Vanhaa linnaa, vankilaa, ja tykistömuseota esittävässä kuvassa keskellä etualalla oleva punatiilirakennus ei ole ent. naisvankila. Naisvankila toimi vanhassa linnassa ja aivan sen lähistölle rakennetuissa (nyttemmin osittain puretuissa) rakennuksissa. Naisvankilan toiminta linnan alueella päättyi 1972, kun Hämeenlinnaan valmistui uusi keskusvankila. Etualalla kuvassa oleva punatiilirakennus on vuonna 1871 valmistunut entinen lääninvankila. Siellä oli pääosin miesvankeja. Vankila oli ensimmäinen ns. sellivankila Suomessa. Aiemmin vankiloissa vangit olivat suurehkoissa yhteishuoneissa. Lääninvankilan toiminta päättyi 1990-luvun alkupuoliskolla ja lääninvankilan vangit siirrettiin Kylmäkoskelle valmistuneeseen uuteen vankilaan. Lääninvankilarakennuksessa toimii nykyisin vankilamuseo. Tämä sisäkuva on v. 1871 valmistuneesta entisestä lääninvankilasta, joka 1990-luvun alkupuolella muutettiin vankilamuseoksi. Kuva on vankilamuseon nettisivulta (kuvaajan nimeä ei ole mainittu). Vierailin vankilamuseossa vuoden 1994 paikkeilla. Vaikuttava kokemus äänitaustoineen ja seinille jätettyine kirjoituksineen ja piirroksineen. Vankikoppeihin pääsi tutustumaan sisälle - ja onneksi vielä uloskin heti halutessaan.

Hämeenlinnan Parolassa (Parolannummi) ~ varuskunta-alue: D) JR 56:n ensimmäinen keskityspaikka oli Parola, jossa rykmentin joukkoja oli 22.-29.6.1941. Kuvassa hartaushetki Parolassa ennen rautatiekuljetukseen siirtymistä. Etualalla III P:n upseereita Vuorisalmi, Uuno Heininen ja Erkki Luntamo. Kuva Erkki Luntamon albumista. Kuvassa lukee: Olemme retkellämme ehtineet jo Parolaan, jossa viikon majaillessa pidimme jumanlanpalveluksen.

'Hanssin Jukka'-lentokone kahvilana Hämeenlinnassa 1959-74: E) 'Hanssin Jukka'-niminen lentokone toimi Hämeenlinnassa turistinähtävyytenä vuosien 1959-74 aikana. Lentokoneeseen oli tehty kahvila. Tämän kirjoittaja vieraili 'Hanssin Jukka'-kahvilassa Porin kansakoulusta keväällä 1963 tehdyllä luokkaretkellä. Muistiin on jäänyt vain uuvuttava jonotus ulkopuolella ja täynnä väkeä ollut 'kahvilaputki', josta ei loppujen lopuksi 'vähemmän tärkeille asiakkaille' löytynytkään istumapaikkoja ja homma jäi sisälle kurkkaamisen asteelle. 'Käyttöarvoltaan' siis täysin sopimaton vierailukohde luokkaretkeläisille. Tultuani Hämeenlinnaan armeijapalvelukseen syksyllä 1974 'Hanssin Jukan' kahvila-aika oli ilmeisesti juuri päättynyt ja kone oli poistettu paikaltaan. Sen 'puuttumista' en kuitenkaan muista noteeranneeni, ilmeisesti en tuolloin enää koko konetta muistanut lainkaan olleenkaan linja-autoaseman lähettyvillä. Kuvat Hämeenlinnan museoarkiston kokoelmista. (Wikipedia, 2011): 'Hanssin Jukka' eli Douglas DC-2 (Douglas Commercial 2) oli 14-paikkainen kaksimoottorinen matkustajalentokone, jonka valmistuksen Douglas Aircraft Company aloitti vuonna 1934. Se oli tehtaan vastaus Boeing 247-matkustajakoneelle. Vuonna 1936 Douglas alkoi valmistaa suurempaa versiota, Douglas DC-3:a. Kuitenkin sekä hämeenlinnalaisille että myös eri puolilta kaupunkiin saapuneille matkailijoille Hanssin Jukka tuli tunnetuksi nykyisen Paasikiventien kohdalla lähellä linja-autoasemaa sijainneena kahvilana ja nähtävyytenä. Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen järjesti koko Ruotsia kattavan kansalaiskeräyksen. Hänen isänsä Erik von Rosen oli lahjoittanut maamme ilmavoimille se ensimmäisen lentokoneenkin vuonna 1918. Von Rosenin järjestämän kerayksen tuotolla Suomen ilmavoimille saatiin hankituksi DC-2 lentokone, joka sai uudessä kotimaassaan nimen 'Hanssin Jukka'. 'Hanssin Jukka' oli valmistunut 5. tammikuuta 1935. Kone palveli sekä talvi- että jatkosodassa kuljetuskoneena ja täytti nämä tarpeet erinomaisesti. Kuitenkin talvisodan aikana koneen piti suorittaa yksi pommituslento, mutta sen teko kuitenkin keskeytettiin. Toiseen koneen moottoreista oli tullut vika. Tämän aiotun pommituslennon aikana koneen ohjaana piti toimia itse kreivi von Rosen. Ilmavoimien palveluksessa Hanssin Jukka lensi viimeisen lentonsa 1950-luvun puolivälissä. 'Hanssin Jukan' kahvila toimi vuosien 1959-74 aikana. Tähän ahtaaseen kahvioon ei luokkaretkeläisillä keväällä 1963 ollut sijaa. (Wikipedia, 2011): Lennettyään viimeisen lentonsa Hanssin Jukka määrättiin romutettavaksi, koska sillä ei ollut enää omaa roolia puolustusvoimien kalustossa. Kutenkin hämeenlinnalainen lentomestari Osmo Rantala omasi erilaisen näkemyksen koneen kohtalosta. Hän neuvotteli kaupat puolustusministeriön kanssa ja osti lentokoneen. Samalla Rantala osti myös toisen DC-2 koneen eli Ison-Antin, joka kuitenkin päätyi romutettavaksi. Rantala toimi Hämeenlinnan Ampumaseuran nuorisojaoston puheenjohtajana, ja niin hän lahjoitti hankkimansa lentokoneen seuralle. Perusajatuksena oli, että koneesta tehtäisiin hämeenlinnalaisille nuorisokahvila, jonka tuotolla tuettaisiin seuran nuorisotyötä ja samalla rahoitettaisiin uuden ampumaradan rakentamista. Vanhalle ja käytöstä poistetulle konelle ei kuitenkaan annettu lupaa siirtolentoon, joten kone purettiin Luonetjärvellä ja kuljetettiin maantiekuljetuksena Hämeenlinnaan kolmella kuorma-autolla. Kuljetus oli perillä aprillipäivänä 1959 ja se koottiin talkoovoimin entiseen asuunsa. Kokoamisen yhteydessä paikoilleen asetettiin vielä alkuperäiset moottorit. Kahvilana 'Hanssin Jukka' toimi aina 20. elokuuta 1959 lähtien ja vuoteen 1974 saakka. Tällöin siiven päälle rakennettu terassi ei vetänyt enää kahvilavieraita ja näin toiminta lopetettiin kannattamattomana. Ampumaseuralla ei kuitenkaan ollut varoja koneen kunnostamiseen ja tuolloin myös Hämeenlinnan kaupunki ei ollut kiinnostunut suositusta matkailunähtävyydestä. Kone jäi vaille kaikkea kunnostusta ja säiden armoille. Kuitenkin vuonna 1983 Karjalan lennoston kilta osti Hanssin Jukan ja lahjoitti sen Keski-Suomen ilmailumuseolle. Näin Hanssin Jukka sai arvoisensa sijainnin palkkiona merkittävistä palveluksistaan maamme kahdessa sodassa. (Yle.fi, 15.6.2010): Suomen ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone Douglas DC-2 eli Hanssin-Jukka aiotaan entisöidä. Suomen ilmavoimien kaikkien aikojen ensimmäinen kuljetuskone Douglas DC-2 tunnetaan myös nimellä Hanssin-Jukka. Kone on maannut kolmisenkymmentä vuotta varastossa. Vastaavanlaisia koneita on maailmassa enää kymmenkunta. Nyt kone on päätetty entisöidä Jyväskylässä. Entisöintityön takana ovat Ilmasotakoulun kilta ja Keski-Suomen ilmailumuseo. Töitä tehdään yhdeksän hengen talkooporukalla ja valmista pitäisi olla jo puolentoista vuoden kuluttua. Sodan jälkeen koneessa pidettiin kahvilaa Hämeenlinnassa parikymmentä vuotta. Koneita tehtiin alunperinkin vain 156 kappaletta.

Hämeenlinna urheilukaupunkina: F) Hämeenlinnan Tarmon jääkiekkojoukkue aiheutti uudelleenjärjestelyjä suomalaisen kiekkoilun arvoasteikossa 40- ja 50-lukujen taitteessa. Takana vasemmalta: Eino Tie, Matti Karumaa, Keijo Kuusela ja valmentaja Eino Rantala. Eturivissä vasemmalta Pentti Karumaa, Rauni Laine, maalivahti Matti Naapuri ja Paul Väinjärvi (Kutti). Yksi Tarmon legendoista, Eero Salisma, oli kuvan ottoaikaan siirtynyt juuri toiseen kilpailevaan hämeenlinnalaisseuraan (HPK). Kuva kirjasta 'Suuri jääkiekkoteos1' (1979). Edellisestä kuvasta rajautui oikealta pois tämä kuva samaisesta Hämeenlinna Tarmon menestyksekkäästä jääkiekkojoukkueesta. Takana vasemmalta: Esko Silvennoinen, Pentti Elo ja Esko Tie. Edessä Aarno Hietanen. Matti Karumaa, Keijo Kuusela ja Esko Tie muodostivat huippuvuosinaan pelätyn 'Ka-Ku-Ti'-ketjun. Eero Salisma on muistellut kavereitaan: Ei se eronnut tuon ajan huippuketjuista paljonkaan. Hyvä se oli, mutta ei aivan niin hyvä kuin maine kertoo. Pystysyöttö, se oli niiden valtti. Aina oli yksi mies ylhäällä vauhdissa karkaamassa, jos vain kiekon sai. Siinä piili niiden teho. Siihen samaanhan ne näyttävät pyrkivän jääkiekossa vielä nykyäänkin - kiekko kärkimiehelle pystysyötöllä. Keijo Kuusela on muistellut ketjuaan seuraavasti: Kyllä me tuotiin kiekkoiluun myötäkarva niiltä Keski-Euroopan matkoilta. Me ei vaan pidetty niin suurta porua siitä asiasta. Keijo Kuusela teki vuoden 1947 sarjakaudella 39 maalia seitsemässä ottelussa, tuon ennätyksen rikkomiseen tarvittiin 25 vuotta ja silloinkin kauteen mahtui jo 36 ottelua. Muuten, voisikohan joku asiasta muistava kertoa, millaiset värit Hämeenlinna Tarmon shakkiruutupeliasussa olivat? Minulla ei ole mitään tietoa tai edes muistikuvaa (v.1953 syntyneenä). Tässä kuvassa hymyilee Hämeenlinna Tarmon jääkiekkoilija (ja maahockeypelaaja) Esko Silvennoinen ilmeisesti 1940-luvulla. Kuva on kirjasta 'Suuri jääkiekkoteos 1' (1979). Hämeenlinnan jalkapallon erikoissivullemme..

Hämeenlinnan suojeluskunnan historiaa: G) Hämeen Sanomat julkaisi 30.8.1930 tämän 'Hämeen Suojeluskunta Kaupan' haulikko- ja patruunamainoksen, jonka Jarmo Pyytövaara lähetti (29.3.2011) käyttöömme. Kyseinen kauppa oli tuolloin sijainnut osoitteessa 'Raatihuoneenkatu 17'. Sattumaa tai ei - 1.9.1930 äärioikeistolaiset ('lapualaismieliset') surmasivat ampumalla Heinävedellä sikäläisen Työväenyhdistyksen puheenjohtajan muilutuksen päätteeksi. Tarkemmin ko. tapahtumasta Heinäveden sivullamme.

Hämeenlinna teatterikaupunkina: H) Hämeenlinnan vanha työväentalo, teatteriravintola ja hotelli kuvattuna v.1910 Birger Jaarlin kadun ja Itäisen Linnankadun kulmassa (kuvaaja: Enok Rytkönen). Kuvan lähetti J.Pyytövaara, 13.3.2012. Samainen 'Teatteriravintolantalo', joka valmistui jo 1800-luvun puolivälissä - Ruotsista tullut ravintoloitsija Nordin aloitti rakennuksessa liiketoimintansa (kiertäviä esiintyjiä). Rakennus siirtyi v.1919 Työväenyhdistyksen omistukseen ja teatterista tuli Työväen teatteri, kunnes omistussuhde taas vaihtui ja rakennuksessa toimi Hämeenlinna kaupunginteatteri vuoteen 1975 asti, jolloin rakennus purettiin. Rakennuksessa toimineen teatterin kuuluisimmat johtajat olivat Lauri Leino (1949-59) ja Fritz-Hugo Backman (1963-65). Kuvan lähetti J.Pyytövaara, 13.3.2012. Kävin Hämeenlinnassa armeijan vuosien 1974-75 aikana ja kävin sen aikana kerran paikallisessa teatterinäytöksessä (ilmeisesti aivan vuoden 1975 alussa) - näytelmän nimeä en muista. Mitä ilmeisimmin kyseinen teatteriesitys ehdittiin pitää tässä rakennuksessa, jonka 'kanttiinitiloissa' tuli myös muutaman kerran käytyä tuulettumassa iltalomien aikana läheiseltä Linnan kasarmilta. Kyseisen rakennuksen paikalla jököttää nykyisin persoonaton punatiilinen kerrostalo. (Häme-Wiki, 2012): Historia: Ennen 1900-luvun vaihdetta hämeenlinnalaisten teatterinnälkää tyydytettiin vierailevilla seurueilla. Merkkitapauksia kaupungissa olivat Kaarlo Bergbomin teatterin vierailut. Hämeenlinnan ensimmäinen vakinainen oma teatteriseurue, Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen Näyttelijäseura, perustettiin vuonna 1903. Jo seurueen alkutaival oli kiireinen, sillä näytäntökauden 1903-1904 aikana esitettiin kaikkiaan parikymmentä eri näytelmää. Paineet olivat kovat, sillä kilpailijaksi saatiin ”elävät kuvat”, näyttelijöistä oli pulaa ja yleisö piti enemmän hupailuista kuin vakavista näytelmistä. Nämä seikat johtivat ensimmäinen vakinaisen teatterin syntyyn vuonna 1909, kun seura muutettiin Työväen Teatteriksi. Syksyllä 1912 nimi muutettiin Hämeenlinnan Työväennäyttämöksi ja teatteri alkoi maksaa säännöllistä palkkaa johtajalleen. Vuosien varrella suosittuja näytelmiä olivat mm. Järviluoman Pohjalaisia ja Holbergin Jeppe Niilonpoika. Taiteellisesti merkittävä saavutus oli Gogolin Reviisori. Työväennäyttämöä kiusasivat jatkuvat rahahuolet. Rahallisen kannattavuuden ja taiteellisten vaatimusten ristiriita oli jatkuvasti keskusteluissa esillä. Oma ammattiteatteri: Sotien jälkeen harrastajateatterien kausi oli väistymässä ja ammattiteatterit odottivat vuoroaan. Hämeenlinnassakin nousi lehtien palstoilla esiin oman ammattiteatterin perustaminen kaupunkiin. Hämeenlinnan Työväen Näyttämöstä tuli vuonna 1947 Hämeenlinnan Työväen Teatteri. Katsojia riitti ja teatteri kehittyi, vaikka toimintaa työväentalolla hankaloitti tanssimusiikin jytke verhon takana. Vuonna 1956 nimi muuttui Hämeenlinnan kaupunginteatteriksi ja teatteri pääsi uudistettuun teatteritaloon. Johtajana toimi Lauri Leino. Teatterissa esiintyi monia nuoria näyttelijöitä, joista sittemmin tuli kuuluisuuksia. Vuoden 1955 näyttelijäkaartiin tulivat Lahja Wilen, Kaarlo Juurela, Anja Pohjola, Pekka Jalava ja Mirja Karisto. Vuoden 1957 alusta teatteriin pestautuivat näyttelijöiksi Pertti Palo ja Ritva Valkama. 1950-luvun loppu ja seuraavan vuosikymmenen alku oli näyttämöllä eräänlaista tähtiaikaa. Yleisön valloitti esimerkiksi näytelmä Virtaset ja Lahtiset, joissa Valkama ja Palo esittivät päärooleja. Näytelmä keräsi mahtavat 10 000 katsojan yleisön. Vakavista näytelmistä suosittuja olivat Aleksis Kiven Lea sekä Chorellin Ruoho. Vuonna 1959 oli vuorossa johtajan vaihdos, kun Rauli Lehtonen otti vastaan tehtävän. Hän korosti teatterin tehtävää sekä julistajana että viihdyttäjänä ja kuulutti ennakkoluulottomuuden perään. Hänen kautensa huipennus oli Väinö Linnan trilogiasta tehty Täällä Pohjantähden alla, johon musiikin sävelsi Tauno Marttinen. Isot teatterit vetivät esiintymään 1960-luvulla suuren osan suosituimmista näyttelijöistä. Televisio tuli teatterin kilpailijaksi, mistä seurasi katsojalukujen lasku. Muutto Vanajaveden rantaan: Teatteri muutti Vanajaveden rantaan vuonna 1976. Entinen Hopeakeskuksen varastotila, joka oli rakennettu vuonna 1967 muutettiin katsomoksi ja näyttämöksi. Seuraavana vuonna kaupunki kunnosti teatterin käyttöön läheisen jugend-huvilan, jonka oli rakennuttanut baijerilainen oluttehtailija Schmausser vuonna 1902.

Hauho liitettiin Hämeenlinnaan v.2009: I) Hauhon kivikirkko kuvattuna 22.5.2010 ('S&J'). Hauhon Kirkko eli Pyhän Johanneksen kirkko on rakennettu harmaakivestä todennäköisesti 1500-luvun alussa. Suorakaiteen muotoiseen runkohuoneeseen liittyy tavanomaiseen tapaan eteläisellä sivustalla asehuone ja vastaavasti toisella sivustalla sakaristo. Nykyinen sakaristo on rakennettu tiilestä vanhan keskiaikaisen sakariston tilalle vuosina 1783–1784. Runkohuoneen tiilisessä päätykolmiossa oleva ns. komerokoristelu viittaa vahvasti uusimaalaisiin ja satakuntalaisiin esikuviin. Melko kapea sisätila on jaettu kolmeen laivaan, joista keskimmäisessä on tähtiholvaus ja laitimmaisisa osin tähti- osin ristiholvaus. Kirkon alttaritaulun Jeesus Getsemanessa on maalannut Juho Forssell vuonna 1883. Hauhon kivikirkko kuvattuna 22.5.2010 ('S&J'). Hauho on entinen Suomen kunta ja nykyinen Hämeenlinnan taajama, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Hauho liittyi Hämeenlinnaan yhdessä Kalvolan, Lammin, Rengon ja Tuuloksen kanssa vuonna 2009. Hauholla asui ennen kunnan lakkauttamista 3 934 asukasta, ja sen pinta-ala oli 443,37 km2, josta 88,84 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 11,1 asukasta/km2. Hauho on Suomen väestöllinen keskipiste. Hauhon poikki kulkevat Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12 sekä valtatie 10:n Hämeenlinnasta itään oleva osuus. Lisäksi Hauhon länsiosassa kulkee Hämeenlinnan ja Pälkäneen välinen kantatie 57. Hauhon naapurikunnat olivat Hattula, Hämeenlinna, Lammi, Luopioinen, Pälkäne ja Tuulos. LINKKI: Lisää kuvia HAUHOSTA.

Lammi liitettiin Hämeenlinnaan v.2009: J) Lammin kivikirkko kuvattuna 22.5.2010 ('S&J'). Lammin kirkko on Lammilla keskellä Kirkonkylää sijaitseva keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkko on omistettu Aleksandrian Pyhälle Katariinalle, ja nykytiedon mukaan se on rakennettu 1510-luvulla, vaikka sisäseinässä on 1920-luvulla kirjoitettu vuosiluku 1444. Lammin kirkko on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Kirkko ja viereinen kolminivelinen kellotapuli paloivat Suomen sisällissodan loppuvaiheissa 29. huhtikuuta 1918. Palossa tuhoutuivat muun muassa 1690-luvulla veistetty saarnastuoli, tapulin keskiaikainen kello sekä osa kirkon arkistosta. Pystyyn jäivät lähinnä vain keskiaikaiset päädyt ja seinät. Kirkko kuitenkin korjattiin ja otettiin uudelleen käyttöön juhannukseksena 1920. Palon jälkeen kirkon uudelleenrakennuksen suunnitteli arkkitehti Usko Nyström. Seinä- ja kattomaalaukset suunnitteli ja osittain myös maalasi taiteilija Bruno Tuukkanen. Krusifiksin, alttarin puiset koristeet, kolmiosaisen triptyykin, seitsenhaaraiset kynttilänjalat sekä saarnastuolin on veistänyt Ateneumin opettaja, itävaltalaissyntyinen Johan Friedl. Puiset alttari, alttarikaide, penkit ja virsitaulu on valmistettu lammilaisessa Nybergin puusepänverstaassa. Uusi tapuli rakennettiin kokonaan kivestä ja katto puupaanusta. Uudet kellot saatiin Viipurin Papulan kasarmin kirkosta. Viimeisin, arkkitehti Virpi Tervosen suunnittelema korjaus valmistui vuonna 2002. Kirkko edustaa myöhäiskeskiaikaista välitystyyliä. Ulkoa se on aidosti keskiaikainen ja sisältä 1920-luvun käsitysten mukainen. Ennen tulipaloa kirkossa oli puinen, koristeellinen tynnyriholvikatto ja sivuilla lehterit. Korjauksessa kirkkoon rakennettiin kaartuvat betoniholvit ja kirkkotila koristeltiin runsain maalauksin. Myös ulkopäätyjen tiilet on koristeltu monipuolisesti. Länsipäädyssä on suuri goottilainen pyöröikkuna ja seinään muurattuna kaksi myllynkiveä. Kirkko on puusisusteinen ja sen alttarikaappi on harvinainen moderni keskiaikainen puuveistos, joka aikoinaan lienee tarkoitettu Helsingin Johanneksenkirkkoon mutta jonka Lammin seurakunta sai ostaa. 28-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas, ja ne on asennettu Lammin kirkkoon vuonna 1967. Lammin kirkon kuva on päässyt suomalaiseen postimerkkiin, niin sanottuun yleismerkkiin kolme kertaa: ennen vuotta 1963 30 ja 50 markan merkkiin, ja sen jälkeen 50 pennin merkkiin. Lammin kivikirkko (yksityiskohta) kuvattuna 22.5.2010 ('S&J'). Lammi (ruots. Lampis) on entinen Suomen kunta ja nykyinen Hämeenlinnan kaupunginosa, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä, suunnilleen Hämeenlinnan ja Lahden puolivälissä. Kunnassa asui ennen kunnan lakkauttamista 5 530 asukasta, ja sen pinta-ala oli 611,23 km2, josta 73,69 km² oli vesistöjä.Väestötiheys oli 10,29 asukasta/km2. Lammin naapurikunnat olivat Asikkala, Hauho, Hausjärvi, Hämeenkoski, Janakkala, Kärkölä, Luopioinen, Padasjoki ja Tuulos. Lammin valtuusto päätti 9. elokuuta 2007 hyväksyä suurkuntaneuvottelujen aloittamisen. Neuvottelujen päämääränä oli liittää Lammi osaksi Hämeenlinnan kaupunkia. Asiasta oli Lammilla äänestetty jo aiemminkin, mutta itsenäisen Lammin kannalla olleet olivat tällöin voittaneet. 26. marraskuuta 2007 Lammin kunnanvaltuusto hyväksyi kuntaliitoksen Hämeenlinnan kanssa äänin 16-11. Yhdistysmissopimuksen Hämeenlinnan kanssa hyväksyivät samana päivänä myös Hauho, Kalvola, Renko ja Tuulos, ja kuntalitos toteutui vuoden 2009 alussa. Lammi tunnetaan jokakesäisistä Pellavamarkkinoistaan ja Pellavarockistaan, sekä vastikään restauroidusta Lammin kirkosta, joka on keskiaikainen harmaakivikirkko. Lammi on myös kuuluisa sahdistaan, ja sitä kutsutaan sahtipitäjäksi. Lammilla toimivat Hämeen ammattikorkeakoulun alainen Evon metsäopisto ja Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema. Lammilla on myös Untulanharjun lehtojensuojelualue. Lammin vaakunan suunnitteli Taimi Nyberg, ja se vahvistettiin vuonna 1958. Lammille asutettiin jatkosodan jälkeen Kivennavan ja Äyräpään siirtoväkeä. LINKKI: Lisää kuvia LAMMILTA.

Iittala liitettiin Hämeenlinnaan v.2009 (Kalvolan mukana): Iittalassa traaginen junaonnettomuus 4.3.1940: K) Iittalassa tapahtui vakava junaonnettomuus maaliskuussa 1940. Kuvassa vetureista pienempi. (JK, 6.1.2007): Tälle 563:lle on sattunut ainakin kolme vakavaa onnettomuutta. Nämä kuvat on seurausta, kun veturi kolaroi Iittalassa 4.3.1940 H9:n 784:n kanssa, joka kuljetti sotalapsia Ruotsiin. Kuolonuhreja oli parisenkymmentä. Onnettomuutta on epäilty sabotaasiksi. Tämä kuva ei enää siis ole varsinaiselta onnettomuuspaikalta, koska tuo Wilski (Tv2) on aivan ehjä. Tai ainakaan tuo Wilski ei ole se toinen osapuoli. - Toki tuossa Wilskissäkin on nokkalaatta, mutta se on pyöreä ja peittyy 563:n taakse. Itse asiassa sen nokkalaatta näkyy toisissa kuvissa, jotka on otettu samalla kertaa tämän kanssa. Näitä kuvia on mm. Veturimiesliitossa. (AL, 8.3.2011): Onnettomuus tapahtui 4-5 päivien välisenä yönä maaliskuussa 1940 Iittalassa. Etelästä päin oli tullut lapsia evakkoon kuljettanut juna, joka oli törmännyt pohjoisesta päin tulleen pikajunan kanssa yhteen. Onnettomuudessa oli kuollut 31 ihmistä, joista lapsia 11. Pikajunan veturina oli ollut Ukko-Pekka 1005, siis sama veturi joka oli myöhemmin uudelleen onnettomuudessa Iittalan ja Kuurilan välillä. Ukko-Pekan keulaa näkyy ehkä vieman Hv:n takana.