Kotkan 'vihreävalkoista' jalkapallohistorikkia:

(Jukka Joutsi ~ aloitettu: heinäkuu 2009 - viimeiset muutokset: 3.5.2014).

Tämä sivu - Kotkan jalkapallosivu #1: 'Alusta vuoteen 1969'.

Kotkan jalkapallosivulle #2: 'Vuodet 1970-1999'.

Kotkan jalkapallosivulle #3: 'Kotkan jalkapalloa 2000-luvulla'.


HUOM! ~ KARHULA (itsenäinen kauppala 1951-76) liitettiin Kotkaan v. 1977 ja on alusta alkaen otettu mukaan tähän Kotkan jalkapallohistoriikkiin.

HUOM! ~ KYMI pakkoliitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Karhulan kauppalan kanssa. Kymi on myös alusta alkaen otettu mukaan tähän Kotkan jalkapallohistoriikkiin.

1900- ja 1910-luvut:

Kotkan Riento perustettiin v.1906

Kotkassa ei aluksi otettu jalkapalloa vakavasti urheilulajina. Englantilaismerimiehet pelailivat sataman ahtaajia vastaan ja kyselivät mahdollisuutta kohdata myös paikallisia palloseuroja - joita ei siis ollut.
Kotkan suomalaisessa yhteiskoulussa (myöh. lyseo) pantiin kuitenkin jo v.1899 toimeen 'jalkapalloleikkikokeilu', joka herätti koulupoikien innostusta outoa lajia kohtaan.
Ensimmäinen Kotkan jalkapalloilijoiden nurmialue oli silloinen 'Collinin tarha' (sittemmin tunnettu nimillä Kisakenttä ja Sibeliuksen puisto) ja 'Vappukenttä' uimalan lähellä - molemmat alueet sopivat hyvin lasten palloleikkeihin.

Kotkalaista jalkapallohistoriaa tässä kuvassa - linja-autoaseman nykyisellä laiturialueella eli 'Katariinan torilla' ihasteltiin 1910-luvulla kotkalaisen jalkapalloilun ensimmäisten pioneerien potkuja. Kuvattu 10.6.2010 ('S&J').

Kun 'Katariinan tori' (bussiasema) v.1910 tasattiin, palloilijat alkoivat käyttää sitä innoissaan. Torikivet, kaivo, heinävaaka, virtsakoppi ja toripäivät eivät kotkalaisia jalkapallon pioneereita juurikaan häirinneet.
Seuratoiminta saavutti Kotkassakin jalkapallon ja 1910-luvun alussa tasapäisiä seuroja oli kolme: Riento, Into ja IFK. Pelityylille kuvaavaa oli, että Riennon 'tähtipelaaja' oli tuleva painin olympiavoittaja Kaarlo Koskelo.

Urheilumieliset työväenliikkeen aktivistit olivat perustaneet v.1906 Kotkan punaisen kaartin voimistelu- ja urheiluseura Riennon.
Tukholman olympialaisista (1912) Riennon Kaarlo Koskelo oli tuonut painin kultamitalin ja into oli Kotkassa huipussaan. Riennossa oli jäseniä v.1913 jo 430. Paljon pienemmäksi oli jäänyt Kotkan Into, johon oli siirtynyt Riennosta erityisesti voimistelijoita.

Jalkapallo sai Tukholman olympialaisten (1912) myötä lisävauhtia maassamme, kun Suomi voitti jatkoajalla Italian 3-2 ja emämaansa Venäjän 2-1.

Vuoden 1918 sota iski rajusti Kotkan Rientoon. Kotkan seudun urheilijoita kuoli vuoden 1918 sodassa (taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä) yli sata urheilumiestä - heistä yli 20 Riennon riveistä.
Kaarlo Koskelo pakeni Venäjän kautta ja Kiinan kautta USA:han ja perusti siellä vaimonsa kanssa saunakylpylän. Rientolaiset taistelivat sodassa erityisesti ankarissa Savitaipaleen ja Mäntyharjun taisteluissa.

Vuoden 1918 jälkeen 'punaiset' häädettiin pois valtakunnallisesta SVUL-liitosta ja häädetyt seurat perustivat v.1919 Työväen Urheiluliiton (TUL).
Kotkasta TUL-seuroja olivat tuolloin Riento, Veikot, Pyrintö, Toverit, Alku ja Paino.

Kotkan Into aloitti virallisesti jalkapallon vuonna 1912 ja Start-seura siirsi sille omaisuutensa. Innon kapteenina pelasi ensin Lennart Salomaa, sitten Vilho Malinen.

Ensimmäisen kerran pelattiin 'Kotkan seudun piirimestaruudesta' jo vuonna 1913. Katariinan kentällä Riento voitti Innon 2-1. Into hautoi hylätystä maalista protestia.
Vuosina 1913-15 pelattiin 'kolmen kiinnityksen kiertopalkinnosta' Kotkan jalkapalloseurojen kesken - Into voitti sen hyllyynsä suoraan kolmessa vuodessa.

'Painijasaaren' Tiutisen Pyrintö tunnettiin jalkapallossa erityisesti kovista otteistaan ja pärjäsi kotikentällään hyvin. Ensimmäinen potkupallo oli hankittu kolehtikeräyksellä v.1919. Kauppias K.F.Lindqvist oli sittemmin Tiutisen palloilijoiden tärkeä tausta hahmo.

Urheilutoiminnan keskukseksi alkoi vähitellen muodostua 'Katariinan kenttä', joka nykyisinkin on toiminnassa nimellä 'Puistolan kenttä'.

(Tämän 'kuvaruudun' tiedot lähinnä kirjasta 'Kotkan Työväen Palloilijat 1927-2007').

1920-1926:

Vuodesta 1920 alkaen Kotkan Riento alkoi osallistua TUL:n jalkapallon mestaruuskirpailuihin. Finaaliin Riento pääsi vain kerran - v.1921 Helsingin Kullervo voitti Riennon loppuottelussa luvuin 3-1.

Kotkan Riennon jalkapallo-osaston 'oppi-isä' oli Axel Andersson, toinen keskeinen hahmo oli Edvard Heimola. Kotkassa kävi 1923 ja 1925 isäntien kutsumana Rientolaisille näyttämässä pelaamisen mallia taidokas neuvostovenäläinen joukkue.

V.1926 Pekka Puupää-hahmon luoja Ola Fogelberg kirjoitti Työväen Urheilulehdessä Kotkan Riennon jalkapallokehityksestä:
Joukkue tuntuu edistyneen, mutta edelleen antaa väkivaltainen pelitapa aihetta muistutukseen.
Samainen lehti moitti myös Riennon kannattajia yleisön joukossa - osa yleisöstä huuteli räikeitä tyhjänpäiväisyyksiä.

Kotkan Riennossa pelasivat vuoden 1921 finaaliottelussa Eino Laine, Toivo Penttilä, Hugo Harju, U.Lepistö, Axel Andersson, Arvi Rannisto, Väinö Penttilä, Einari Suikkala, T.Paavilainen, Väinö Heimola ja Arvi Kristo.

Kaudella 1923 Riennon kokoonpanossa pelasivat mv. Yrjö Pulkkinen, Kalle Lehtonen, Toivo Penttilä, Hugo Harju, Arvi Kristo, Väinö Heimola, Axel Andersson, Vihtor Hollander, Heikki Penttilä, Arvi Rannisto ja Johan Hollander.

Syksyllä 1922 Kotkaan syntyi 'Kotkan Palloseura-Bollklubb' (KoPS), jonka perustivat Innon ja IFK:n pelaajat, jotka eivät tunteneet itseään palloilijoina enää tyytyväisiksi yleisseuroissaan.
Uusi seura KoPS peri Innolta mustavalkoiset raitapaidat ja IFK:lta punaiset housut (Kotkan IFK oli hiipumassa jo kokonaan). Seuran päämies oli Aarne Salovaara - Eino Aaltonen vaikutti seurassa erittäin kauan erilaisissa tehtävissä.
KoPS voitti juhannuksena 1924 tanskalaisen parkkilaiva Köbenhavnin miehistön 10-0 ystävyysottelussa - samainen laiva tuhoutui miehineen v.1928 Montevideon ja Melbournen välillä.

1927:

Kotkan Työväen Palloilijat (KTP) perustettiin 22.9.1927:

Kotkan Työväen Palloilijat sai alkunsa vuonna 1927, kun ryhmä Kotkan Riennosta eronneita palloilijoita olivat kyllästyneet kohteluunsa seurassa. Riennon jalkapalloilijoilta oli kielletty seuran johdon toimesta pelimatka Mikkeliin sikäläistä Vauhtia vastaan 'rahavaikeuksien vuoksi' - se oli riittänyt viimeiseksi niitiksi oman seuran luomiselle. Aikalaistodistajien vanhoista haastatteluista on poimittavissa taustalla leijuneista poliittisistakin syistä: Ero oli osittain poliittinen, koska kommunisteilla oli Riennossa niin palon valtaa (Paavo Janatuinen, s. 1908).
Palloiluun erikoistunut Työväen Palloilijat perustettiin Kotkan työväentalolla 22.9.1927. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Axel Andersson, joka oli ehtinyt aiemmin toimia Riennossa pelaajana ja kapteenina yli 20 vuotta. Andersson oli v.1909 viettänyt liikeasioillaan pari vuotta Englannissa ja nähnyt siellä jalkapallo-otteluita Lontoossa, Hullissa ja Cardiffissa. Noista peleistä oli peräisin hänen usein joukkuetovereilleen antama ohje: ole etukumarassa - kyttäysasennossa!

Axel Andersson

Jo heti alussa uuden seuran ykköslajiksi nousi jalkapallo. Seura käytti alussa yleisesti nimeä 'Työväen Palloilijat' - nimilyhennettä 'KTP' ei heti otettu käyttöön (vasta 30-luvulla alkoi lyhenne 'KTP' yleistyä). Rientoonkin jäi kuitenkin jalkapalloilijoita - erityisesti uuteen seuraan olisi kaivattu Onni Kunnarinkin mukaantuloa. Kun raastuvanoikeus lakkautti Kotkan Riennon toiminnan kommunistisuudesta syytettynä 15.4.1931, Onni Kunnari siirtyi veljensä Veikon kanssa Kotkan Palloseuraan - ei Työväen Palloilijoihin.
Vain muutama päivä ennen 'Työväen Palloilijoiden' perustamista uuden tulevan seuran pelaajat olivat pelanneet vielä Riennon väreissä Helsingissä Kalervoa vastaan ja hävineet 1-3. 'Eteenpäin'-lehden mukaan kotkalaiset vieraat olivat vierastaneet sateen kastelemaa nurmikenttää.

'Työväen Palloilijat' ottivat heti alusta asti seuransa jalkapallopeliasuksi vihreä-valkoisen raitapaidan (vihreä kaulus) ja mustat housut. Asu oli väritykseltään omaleimainen ja vain harvojen suomalaisseurojen myöhemminkään omakseen valitsema.

Kotkan 'jalkapallotapaus' kaudella 1927 oli kuitenkin puulaakisarjan huipentuma - ottelu speditöörit vastaan ei-speditöörit (speditöörit olivat 'satamahuolitsijoita').
Puulaakipeleissä eri liittojen pelaajat temmelsivät yhdessä ja ko. ottelussa oli Etelä-Suomen mukaan (11.10.1927) yleisöä kotkalaisiin oloihin nähden runsaasti, mukana metsästystorvia, jänisräikkiä ym. puhaltimia.

1928:

Uuden 'Työväen Palloilijat'-seuran puheenjohtaja Axel Andersson joutui siviiliammatissaan v.1928 satamalakossa työnantajana pahaan välikäteen - satamatyöläisten lakkoillessa paikalle tuotiin pahamaineisen Pihkalan kaartin rikkureita.
Anderssonin asema kävi satamatyöläisten silmissä niin tukalaksi, että hän ei voinut enää jatkaa seuran puheenjohtajana. Andersson oli kuitenkin vuoden 1918 ollut punaisten toiminnassa mukana ja vangittukin. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Toivo Penttilä, jonka toimikausista muodostuikin erityisen pitkät: 1928-1945 ja 1948-1954.

Anderssonin firma joutui 30-luvun alun raskaassa lama-ajassa Englannista ostetun suuren hiililastin kanssa konkurssiin, mutta pystyi myöhemmin palaamaan menestykselliseen liikemiehen elämäänsä. Hän kuoli 70-vuotiaana vuonna 1960.

'Työväen Palloilijat' aluksi mukana 'Kotkansaaren ympärijuoksu'-viestikisoissa:

Uuden 'Työväen Palloilijoiden' ensimmäinen urheilutoimi oli (ennen ensimmäistäkään virallista jalkapallo-ottelua) osallistuminen vuotuiseen 'Kotkansaaren ympärijuoksu'-viestiin. 17.5.1928 'Työväen Palloilijoiden' 13-miehisessä viestijuoksujoukkueessa olivat (karsintojen jälkeen) yhdellä varamiehellä vahvistettuna:
H.Horttanainen, R.Savander, T.Suortti, L.Råhman, Y.Tissari, S.Paananen, O.Laine, M.Peltonen, R.Andersson, T.Penttilä, K.Lehtonen, A.Rannisto, J.Tissari ja F.Nikkinen.
'Työväen Palloilijat' jäi juoksussa kuudenneksi, kun joukkueita kaikkiaan oli yhdeksän. Riennon ykkösjoukkue voitti.

'Työväen Palloilijat' ilmoitti kauden 1928 ensimmäisen virallisen jalkapallon edustusjoukkueensa kokoonpanoksi seuraavan (vrt. ylempänä olevan valokuvan ryhmitystä):
Maalivahti Yrjö Pulkkinen, puolustajat Toivo Penttinen ja Kalle Lehtonen, tukimiehet Arvi Rannisto, Axel Andersson ja Frans Nikkinen, eturivi Yrjö Tissari, Arvi Hiironen, Johan Hollander, Eino Hiironen ja Leo Råhman.
Varamiehiä ei noina aikoina käytetty - vaihto-oikeus tuli vasta 50-luvulla.

(Tapani Hiironen, sähköposti 10.1.2012): Minua jäi kiinnostamaan yllä oleva valokuva KTP:n ensimmäisestä edustusjoukkueesta vuodelta 1928. Joukkueeseen kuuluivat mm. Arvi ja Eino Hiironen. Arvista olisi tullut vaarini ja Einosta setäni, jos olisin syntynyt aikaisemmin. Molemmat vei kuitenkin keuhkotauti - Arvin -36 ja Einon -32. Olisin kiinnostunut teetättämään tämän kuvan alkuperäisestä paperikopiosta version sukulaistemme iloksi.

Varsinaisen jalkapallotoimintansa 'Työväen Palloilijat' aloitti TUL:n Kymenlaakson piirin puitteissa. TUL-joukkueita oli yhteensä kolme (lisäksi Riento ja Tiutisen Pyrintö) ja liittojohto halusi niidenkin selvittävän oman mestaruutensa cup-menetelmällä (häviöstä ulos). Virallisia pelejä tuli siis kaudelle todella vähän, eikä 'vierasmatkaotteluja' tullut, ellei itse järjestetty jotakin tempausta.
Kesän 1928 aikana 'Työväen Palloilijat' saivat Helsingistä vieraita - Helsingin Vesa kävi pelaamassa 'tutustumisottelun' Katariinan kentällä, joka oli juuri kunnostustöiden alaisena. Kotkalaiset voittivat vieraansa yllättäen peräti 7-1. Keskushyökkääjä Johan Hollander teki neljä tai viisi maalia (tiedot vaihtelevat).
Kotkassa kävi 'Työväen Palloilijoita' vastaan pelaamassa heinäkuussa 1928 myös 'Saksan työläisurheiluliiton' koottu joukkue. Lehtitiedot pelin jälkeisenä aamuna olivat puutteellisia, koska jostain syystä lehden toimittaja ei ollutkaan saapunut pelipaikalle edellisiltana lainkaan. Saksalaiset olivat pelin kuitenkin voittaneet 3-5 ja nyt jo 38-vuotiaan Axel Anderssonin tilalle oli pelannut Einari Suikkala.
Kesäkuussa 1928 'Työväen Palloilijat' saivat tempaistua vieraspelimatkan Viipuriin asti, missä kohdattiin ykkös- ja kakkosjoukkuein Viipurin Toverit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisen pelin kotkalaiset voittivat 2-0 (kakkosmiehistöt) ja toisen 3-2 (edustusjoukkueet).

1929:

'Kotkan Kisailijat' perustettiin - ydinjoukkona Riennosta eronneet.

Kotkan Riennosta erkani sosialidemokraatit, jotka perustivat uuden seuran Kotkan Kisailijat. Uuden seuran perustajien mielestä kommunistit olivat vallanneet Riennon 'likaisella pelillä'.

Kotkan Palloseura oli keskeisessä roolissa SPL:n Kymenlaakson piirin perustamisessa (TUL:n seurat eivät ennen 1950-lukua kuuluneet Palloliittoon). Piirin perustamistilaisuuteen oli kuitenkin vaivautunut vain kolme seuraa: KoPS, Voikkaan Urheilu-Veikot ja Kouvolan Urheilijain Palloilijat (K.U.P.).
Piirin omat mestaruusturnaukset eivät innostaneet yleisöä - eikä pelaajia. Ensimmäisen piirinmestaruuden voitti KoPS - Voikkaa kaatui 4-0. Jopa Kotkan puulaakipeleissä oli kuitenkin enemmän yleisöä kuin piirin sarjapeleissä.

'Työväen Palloilijat': TUL:n piirisarjaa ja cup-turnausta:

Kuvassa 'Työväen Palloilijoiden' Kotkansaaren ympärijuoksujoukkue vuodelta 1929 - toki nämä miehet olivat kuitenkin siis 'varsinaisesti jalkapalloilijoita'.
Kuvan miehistö sijoittui viidenneksi (kaikkiaan kahdeksan joukkuetta). Ympärijuoksujen kaikki alkuperäiset tilastodokumentit tuhoituivat 6.7.1941 Kotkan työväentalon pommituksessa, kaikki säilyneet tiedonmuruset ovat peräisin satunnaisista lehtijutuista tai muistitiedoista.

'Työväen Palloilijoiden' jalkapalloilijat kuvattuna harjoituksissaan v.1929.

Töölön Vesa pudotti 'Työväen Palloilijat' heti ensimmäisessä TUL-cupin ottelussa Helsingissä (10.6.1929) luvuin 3-1. Tie nousi ko. cupissa siis heti pystyyn.
Kesäkuussa 1929 Kotkassa vieraili viipurilaisjoukkue Toverit ykkös- ja kakkosjoukkueillaan, mutta suuremman huomion sai TUL-mestarin Helsingin Kullervon vierailu 2.8.1929. Kullervo voitti 1-0. Tunnelma oli ollut korkealla, vaikka nähtävästi Katariinan torille tullut tivoli uutuutena oli vienyt suuren osan katsojista.

'Työväen Palloilijoiden' kokoonpano oli kyseisessä pelissä ollut seuraava: mv. Yrjö Pulkkinen, puolustajat Toivo Penttilä ja Kaarlo Lehtonen, tukimiehet Valkonen, Frans Nikkinen ja Blomqvist, välihyökkääjät Otto Heiskanen ja Einari Suikkala, hyökkääjät Sulo Paananen, Johan Hollander ja Leo Råhman.
Nyt lehtitiedoissa mainittiin myös 'varamiehet':Väinö Tissari, Hugo Muuri ja Arvi Koponen.. Varamiehet tarkoittivat kuitenkin vain sitä, että heitä sai käyttää, jos joku pelaajista ei ilmaantunut pelipaikalle lainkaan - pelin aikana ei vaihtoja sallittu kuin vasta 50-luvulla.

Heinäkuussa 1929 Kotkassa pelattiin 'poliittinen ystävyysottelu' Kotka-Venäjä, johon TUL ei liittona ollut antanut lupaa (TUL oli jo v.1922 jäädyttänyt kilpasuhteet itänaapurin kanssa ns. spartakiadiriidan takia).
TUL erotti liitostaan peliin osallistuneet pelaajat ja toimitsijat. Rientolaisia oli kentällä ollut kahdeksan ja 'Työväen Palloilijoiden' edustajia kolme: A., E. ja K.Hiironen.
Kotkan Riento oli seurana saanut TUL:lta kuuden kuukauden toimintakiellon (Riento seuraa uskollisesti Moskovan määräyksiä ja Helsingin Jyryä).

Syyskuussa 1929 Porvoon Veikot vieraili Kotkassa ja voitti 'Työväen Palloilijoiden' kakkosjoukkueen luvuin 3-0.
Reservijoukkueessa pelasivat: Sulo Kokkola, B.Blomqvist, E.Valkonen, Niilo Puonti, Hugo Muuri, Sulo Tirronen, Sulo Paananen, Uuno Taipale, Otto Heiskanen, Arvi Koponen ja Riku Savander (varalla Jaakko Tissari, Väinö Parkkinen ja Axel Andersson).

'Työväen Palloilijat' järjestivät rahankeruutempauksena juhannuksena ja elokuussa joka viikonloppu tanssiaset 'Elisabetissa' (=nykyinen Varissaari).

1930: Suomessa alkoi uusi sarjajärjestelmä (SPL) - Kotkan Palloseura B-sarjassa:

Suomen jalkapalloilussa siirryttiin sarjajärjestelmään vuonna 1930. A-sarjaan (nimitystä 'Suomen sarja' käytettiin myös) pääsi kahdeksan joukkuetta ja sen alapuolelle perustettiin B-sarja.
Nämä sarjojen nimitykset muuttuivat vuonna 1936. A-sarjasta tuli Mestaruussarja ja B-sarjasta ensin 'Itä-Länsi'-sarja (sen nimi muuttui v. 1943 'Suomen sarjaksi').

Kotkan Palloseura pelasi vastaperustetussa SPL:n B-sarjassa (Itä-sarja):

Uusi B-sarja pelattiin raakasti suoraan cup-kilpailumuodossa. Eri piireistä oli edelliskauden sijoitusten perusteella koottu kymmenen joukkuetta, jotka eivät olleet mahtuneet A-sarjaan.

Kotkan Palloseuran tie katkesi heti ensimmäisellä kierroksella - Kuopiossa KuPS pesi kotkalaisen Palloseuran puhtaasti 8-1.

'Työväen Palloilijat': TUL:n piirisarjaa ja cup-turnausta:

'Työväen Palloilijat' eivät päässeet mukaan SPL:n organisoimaan uuteen valtakunnalliseen sarjaorganisaatioon. TUL jatkoi omia pienimuotoisia turnauksiaan, joihin 'Työväen Palloilijoiden' oli tyytyminen.
On ilmeistä, että vihreävalkoisista 'KTP'-pelaajista varmasti useimpia kismitti nähdä kaupungin toisen joukkueen KoPS:in pelaavan SPL:n B-sarjassa ja saaden siten paljon sarjapelejä ja pitkiä vierasmatkapelejäkin (vaikka osasivat varmasti siihen aikaan olla joskus rasittaviakin).

KTP ehti ennen talvisotaa voittaa muutaman TUL:n Kymenlaakson piirinmestaruuden, mutta varsin pienimuotoista 'julkisuutta ja mainetta' se pelaajille laajemmissa piireissä toi.

KTP pelasi kesäkuun 1930 alussa harjoitusottelun Porvoon Veikkoja vastaan (3-3 tasapeli edustusjoukkueiden välillä). Vielä samassa kuussa Kotkassa KTP ja Tiutisen Pyrintö pelasivat harjoitusottelun tasan 1-1.
Heinäkuussa 1930 KTP matkusti ystävyysotteluun Mikkeliin, missä sikäläinen Vauhti kaatui peräti luvuin 16-0. Samainen Mikkelin Vauhti oli v.1927 ollut se seura, jota vastaan Riennon johto ei jalkapalloilijoitaan ollut päästänyt pelaamaan ja josta seurasi 'Työväen Palloilijoiden' perustaminen tyytymättömien pelaajien toimesta.

TUL:n piirinsarjaotteluissa KTP voitti Pyrinnön 4-2 ja Porvoossa Veikot 5-1.

TUL:n mestaruuskilpailussa KTP sai vastaansa 7.9.1930 Viipurin Toverit. Kuvaavaa TUL:n cup-sarjajärjestelmän sekavuudesta oli, että paikallislehdet ennakoivissa mainoksissaan puhuivat 'alkuerästä' ja 'välierästä'.
KTP lähti peliin seuraavalla kokoonpanolla: mv. Pulkkinen, Penttilä, Kalle Lehto, Taisto Inkeroinen, Nikkinen, Blomqvist, Råhman, Olli Eklund, Sulo Paananen, Johan Hollander ja Arvi Koponen.
KTP johti peliä tauolla 2-1, mutta hävisi jatkoajan jälkeen 2-3. Sarjasysteemin mukaan 'virallinen kausi' oli kerrasta ohi.

1931:

Kotkan Palloseura B-sarjassa (Itä-sarja):

KoPS sai pelivieraita Tallinnasta ja kotkalaiset pelasivat Voitleja-seuraa vastaan sekä Kotkassa että Narvassa. B-sarjassa Kotkan Palloseura kohtasi ensimmäisellä kierroksella taas Kuopion Palloseuran ja hävisi nyt lievemmin eli 0-2 (edelliskaudella vastaava peli oli päättynyt 1-8).

Raastuvanoikeus lakkautti Kotkan Riennon toiminnan:

Raastuvanoikeus lakkautti Kotkan Riennon toiminnan kommunistisuudesta syytettynä 15.4.1931. Ennen seuran lakkauttamista kommunistit olivat perustaneet varalle lähes samannimisen seuran 'Kotkan Työväen voimistelu- ja urheiluseura Riento', mutta sekinlakkautettiin lakipäätöksellä.

Arvi Koponen, KTP,
aikansa taitavimpia laitahyökkääjiä Suomessa.
(TUL:n liittopeliasussa).

'KTP': TUL:n piirisarjaa ja cup-turnausta:

Kauden avausharjoitusottelussa KTP pesi ensin Tiutisessa Pyrinnön 7-2 ja muutaman päivän kuluttua pelatussa toisessa (ympärijuoksun ohiespelissä) Pyrintö kaatui taas luvuin 1-0.
Ensimmäisen Pyrintö-pelin 'Eteenpäin'-lehden jutussa toimittaja käytti muuten ensimmäisen kerran 'KTP'-lyhennettä, mikä vakiintui käyttöön vähitellen 30-luvun kuluessa kömpelön 'Työväen Palloilijat'-nimen tilalle).

Keväällä 1931 KTP kohtasi harjoitusottelussa kotonaan viipurilaisen Sorvalin Veikot - tuloksena oli tasapeli 1-1.
KTP lähti peliin seuraavalla kokoonpanolla: mv. (Usko?) Pekkola , Penttilä, Kalle Lehto, Taisto Inkeroinen, Nikkinen, Blomqvist, Råhman, Olli Eklund, Sulo Paananen, Johan Hollander ja Arvi Koponen.
Vain maalivahti oli siis vaihtunut kokoonpanoa verratessa edellisvuoden Toverit-peliin TUL-cupissa.

Kesäkuussa 1931 KTP pelasi vielä harjoitusottelun ennen TUL:n cup-otteluita - Porvoossa Veikot hävisi kotkalaisille 1-0.

KTP sai arvonnassa ensimmäiselle TUL-cupin kierrokselleen matkan Kuopion Väinölänniemelle, missä vastaan asettui Männistön Urheilijat. Peliä mainittiin taas termillä 'välierä', mitä se ei kuitenkaan minkään ajattelutavan mukaan vielä voinut olla. KTP voitti Männiston Urheilijat kuitenkin komein luvuin 7-2.

Toiselle TUL-cupin kierrokselle tuli taas Viipurin (Talikkalan) Toverit ja rinkelikaupungin miehet voittivat luvuin 2-1. Taisto Inkeroisen paikalla pelasi nyt Hugo Muuri ja maalissa oli Yrjö Pulkkinen. Einari Suikkala korvasi Eklundin.

KTP voitti TUL:n Kymenlaakson piirimestaruuden tiukassa kamppailussa Tiutisen Pyrintöa vastaan. Loppuottelu päättyi ensin 1-1 ja uusintakin 2-2. Vasta toisen uusinnan KTP voitti 4-2.
Tulokset osoittivat, etteivät tiutislaiset olleetkaan pelkkiä jalkaanpotkijoita.

KTP koko kauden jälkeen menetyksen, sillä seuran varsinainen maalintekijä Johan Hollander muutti Venäjälle (Leningradiin) töihin, missä myös sittemmin pelasi 'hyvässä seurassa' (palasi kuitenkin Kotkaan ja entiseen seuraansa kaudelle1934).

Kotkaan valmistui v.1931 uusi jalkapallokenttä paikalle, missä 20-luvulla (Arvi Forssin haastattelun mukaan) oli ollut vielä kasvimaa eli 'Fuchsin niitty'.
Uusi hiekkakenttä sai nimekseen 'Pallokenttä' ja vuonna 1952 se remontoitiin katsomoineen Olympiakisoja varten, silloin kentän nimi vaihtui 'Urheilukeskukseksi'.
Stadion tunnettiin siis pitkään 'Urheilukeskuksena', mutta nimettiin uudelleen suositun kotkalaisen jalkapalloilijan Arto Tolsan mukaan vuonna 2000 tehdyn peruskorjauksen myötä. Stadionin puukatsomon osa on seuran kannattajien keskuudessa nimetty Ossi Kummun, seuran intohimoisen kannattajan mukaan. Puukatsomoa kutsutaan virallisesti Satamakatsomoksi.
'Pallokenttä' nimi oli voimassa 1931-1952, 'Urheilukeskus' 1952-2000 ja 'Arto Tolsa Areena' vuodesta 2000 eteenpäin (tiedot varmisti FC KooTeePeen toimisto sähköpostilla 23.6.2010).

'Tiutisen Pyrintö' TUL:n piirisarjassa KTP:n tasaväkinen vastus:

Kuten edellä mainittiin, tarvittiin kaksi uusintaottelua, ennenkuin KTP sai ratkaistuksi edukseen TUL:n piirinmestaruuden 1931 Tiutisten Pyrintöä vastaan.

Tiutisen Pyrinnön kokoonpano.: T.Andersin, V.Lempinen, Lempinen, T.Härmä, A.Karvonen, T.Roos, E.Andersen, Karvonen, T.Ukkola ja Hillo. (tietolähteenä 'Eteenpäin'-lehti, 1931).

Tiutinen kuului vuoteen 1951 asti Kymin kuntaan, jolloin se liitettiin Karhulaan. Kotkan kaupunginosaksi Tiutinen tuli v.1965.

Tiutinen on Kotkan kaupunginosa ja saari Suomenlahdessa Kotkansaaren itäpuolella. Se on nykyisin pengerretty kiinni Hallan saaren kanssa. Tiutisen etäisyys Kotkansaarelle on lyhyimmillään noin 550 metriä. Maitse Kotkansaarelle on matkaa noin 16 km ja Karhulaan noin 6 km.
Tiutisessa sijaitsee Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvia linnoitusrakennelmia, jotka ovat nykyisin raunioina. Hallan sahan rakentamisen myötä Tiutiseen muutti runsaasti työväestöä 1800-luvun lopulla ja sinne syntyi tiiviisti rakennettu puutaloalue. Jatkosodan aikana saaren rakennuskanta tuhoutui pahoin pommituksissa. Tiutinen liitettiin vuonna 1951 Kymistä Karhulan kauppalaan ja 1965 Karhulasta Kotkaan.

1932:

Kotkan Palloseura ei B-sarjan (Itä-sarja) loppukahinoissa.

HUOM! Systeeminä oli, että piirit pelasivat ensin omat karsintasarjansa ("piirin mestaruusturnaus") ja voittajat pääsivät B-sarjaan. Ennen 40-luvun alun sotia Kymenlaakson piirimestaruuksia voitettiin (vuodesta 1929 alkaen siis) seuraavasti: KoPS (5 kpl), KUP Kouvola (2), Loviisan Tor (2), Lahden UP (2), Sysmän Sisu (2) ja Kajastus (2).

Kymenlaakson piirissä oli v. 1932 jalkapalloa pelaavia seuroja vain viisi seuraa.


'KTP': TUL:n piirisarjaa ja cup-turnausta:

KTP aloitti kautensa harjoituspelillä Talikkalan Tovereita (Viipurista) vastaan. KTP voitti 4-0 ja se antoi uskoa tulevalle kaudelle.
Vastavierailulla Viipurissa tuli kuitenkin jo takkiin 2-4.

TUL-cupin karsintaottelussa KTP matkusti Tampereelle ja hävisi luvuin 1-2. TPV voitti kyseisenä vuonna TUL:n mestaruuden.
Tiutisen Pyrintö havisi piirisarjassa KTP:lle 3-5.

Kauden KTP-miehistöä - edustusjoukkue: mv. Pulkkinen, Penttilä, Blomqvist, Tissari, Nikkinen, Markkanen, S.Paananen, T.Paananen, Råhman, Happonen ja Koponen.
KTP:n kakkosjoukkue: V.Rajala, O. Heikonen, Heiskanen, Flinck, Rikka, Andersson, Parkkinen, Ilmola, Pilhjärta, Lehtonen ja Kokkola.

'Kotkan Kisailijat' Hietasen saaresta:

Hietasen saareen oli Riennosta eronneet (sosialidemokraatit) palloilijat perustaneet v.1929 seuran 'Kotkan Kisailijat'. KTP pelasi lokakuussa Hietasessa ja voitti Kisailijat luvuin 6-2. Kotkassa revanssipeli pelattiin kuravellissä ja KTP:lla oli vain kymmenen pelaajaa - Kisailijat voittivat nyt 3-2.

1933:

Kotkan Palloseura ei B-sarjan (Itä-sarja) loppukahinoissa.


'KTP': TUL:n piirisarjaa ja cup-turnausta:

Kausi 1933 alkoi KTP:lle kaksiosaisella harjoityusottelussa Viipurin (Talikkalan) Tovereita vastaan. Viipussa peli päättyi tasan 2-2, Kotkassa tuli myöhemmin samat numerot 2-2.

KTP:n pelaajistoa kaudella 1933: mv. Pulkkinen, Penttilä, Parkkinen, Väinö Tissari, Nikkinen, Väinö Heiskanen, S.Paananen, Happonen, T.Paananen, Råhman ja Koponen.

Kuvassa KTP:n Väinö Heiskanen.

Kuten KTP-juhlakirjan v.2007 kirjoittanut Hannu Eklund toteaa, vanhoissa sanomalehtijutuissa pelaajista käytettiin vanhoina aikoina lähes aina vain pelkkää sukunimeä. Joskus laitettiin mukaan etukirjainkin.
KTP:n kohdalla on 'myöhätutkijoilla' ollut ongelmia esimerkiksi 30-luvun nimen 'Tissari' kanssa, sillä KTP:n jalkapalloilijoina noina aikoina pelasi kaikkiaan viisi Tissarin veljestä: Väinö, Yrjö, Paavo, Eino ja Jaakko. Useimmiten on ollut mahdotonta tietää jälkikäteen, kuka veljeksistä kulloinkin on kentällä todella ollut.

Paikallislehdessä Frans Nikkinen valitti, että pelaajien täytyi tulla kotipeleissään jo paria tuntia ennen pelin alkua kastelemaan kettää, ettei tarvinnut niellä koko pelin ajan pölyä. Supputehtaan rantaan ei sentään enää tarvinnut veden perässä juosta. Kentän reunalle oli saatu pukusuojat ja suihkut. Suihkuvesi oli jopa lämmintä, jos aurinko oli ehtinyt lämmittää putkia.

TUL-cup alkoi kotiottelulla - Porvoon Veikot kaatui 2-0. KTP oli saanut Tiutisesta kaksi hyvää miestä: maalivahti Eino Koivisto ja vasen puolustaja Thure Andersin.

TUL oli laittanut sarjasysteemiään kaudeksi 1933 sikäli inhimillisemmäksi, että cup-systeemillä karsitut kuusi parasta joukkuetta peliasivat nyt 'loppusarjan' keskenään.
Porvoon Veikkojen voittamisen jälkeen ratkaiseva peli kuuden loppusarjaan pääsemiseksi oli KTP:lla Viipurissa Tovereita vastaan. KTP hävisi 1-4 ja ottelun erotuomari sai 'Eteenpäin'-lehdessä tittelin 'Kentän heikoin mies'. Viipurin (Talikkalan) Toverit voittivatkin lopulta kauden 1933 TUL:n mestaruuden.

Syksyllä 1933 Kotkassa oli aloitettu toimenpiteet ruohokentän saamiseksi Katariinaan (Puistolaan). Puulaakisarjojen tulot ohjattiin 'nurmikenttärahastoon' - työpaikkasarjaotteluita pelattiin Urheilukentällä ja v.1931 avatulla Pallokentällä.
Yli 500 maksanutta katsojaa oli seuraamassa lokakuussa 1933 puulaakisarjan finaalia 'Federationg Stevedoring'-'Enso Gutzeitin Norjan ja Hietasen sahat' - Frederation voitti 3-0. Sen riveissä pelasi enimmäkseen KTP:n pelaajia.

1934:

Kotkan Palloseura SPL:n B-sarjassa (Itä-sarja): lohkossaan viimeinen sija (6/6):


KTP uudistetussa TUL:n sarjassa:

TUL-liitto alkoi kaudella 1934 parannella sarjasysteemiään pois cup-järjestelmän heikkouksista. Perustettiin 'Itä'- ja 'Länsi'-ryhmät, joihin kelpuutettiin (ilmeisesti yhteensä?) yhdeksän joukkuetta.
KTP sai kauden alkuun myös melkoisen 'paluumuuttajan' vahvistuksekseen, sillä Johan Hollander palasi Venäjältä (Leningrad) Kotkaan, hän oli edelliskerran pelannut KTP:ssa syksyllä 1931. Leningradissa Hollander oli kuulopuheiden mukaan pelannut 'hyvässä seurassa' vuodet 1932-33, mutta faktatiedot puuttuvat.

TUL:n 'Itäisen sarjan' avauksessa tuttu Viipurin (Talikkalan) Toverit pelasi KTP:n kanssa Kotkassa 1-1 tasapelin - katsojia oli yli 500.
KTP-kokoonpano 1934: Y.Pulkkinen, V.Parkkinen, S.Palmroos, A.Aaltonen, F.Nikkinen, O.Parkkinen, T.Rajala, Toivo Paananen, E.Suikkala, Y.Erkko ja U.Taipale.

TUL-sarjassa KTP voitti toisessa pelissään Porvoon Veikot 3-1, mutta hävisi Helsingissä Vesalle 1-3, eilä päässyt loppupeleihin. Itäsarjasta jatkoivat Vesa ja Toverit, Länsisarjasta Ponnistus ja TPV.

Ystävyysottelussa 30.9.1934 Kotkassa oli paikalla jo yli 800 katsojaa, kun KTP voitti Helsingin Kullervon peräti 4-0.

TUL:n piirinmestaruuden KTP voitti lokakuussa 1934 peittoamalla Kotkan (Hietasen) Kisailijat selvästi 9-1.

Lehtitiedon mukaan ('Eteenpäin 12.5.1934) KTP:n ympärijuoksu-viestin ilmeisiin oli karsintoihin kutsuttu Katariinan torille (linja-autoaseman aukealle) seuraavat pelaajat/juoksijat:
Flinck, Järnstedt, Ilmola, S.Kokkola, Karlsson, Taipale, Koponen, Gustafsson, Rikka, Markkanen, Nielsen '1' ja '2', Viinikainen, O.Salovaara, Parkkinen, Kylmälä, Ahola, Inkeroinen ja P.Viinikainen.
19 nimeä listassa - 30-luvulla viestijuoksijoiden määrä joukkuissa oli kohotettu viiteentoista. Joukkue jäi aikanaan juoksun B-sarjassa toiseksi viimeiseksi - mukana ei ollut enää yhtään vuoden 1928 viestijoukkueesta.
KTP-veteraanit ovat joskus muistelleet näitä viestijuoksuja, kun on ihmetelty seuran huonoja menestyksiä vuosien varrella. Viestejä ei pidetty jalkapallomiesten keskuudessa tärkeänä, nopeimmat ykkösjoukkueen pelaajat säästelivät itseään. Juoksijat valittiin yleensä kakkosjoukkueesta tai syvemmältäkin reserveistä.

Kotkassa aloitettiin kauden 1934 aikana ensi kertaa myös sarjapelitoimintaa myös 16-17-vuotiaille ja alle 15-vuotiaille juniorijoukkueille.
Puulaakisarjan finaalia oli maraaskuun pakkasssäässä seuraamassa yli tuhat katsojaa - 'Satama' voitti 'Kaupungin' 3-2. Kun pääsylippun hinta oli korotettu 5 markkaan, ruohokenttäprojekti sai komean potin. Otto Heiskaselta katkesi pelissä jalka nilkasta.

'Tiutisen Pyrinnön' pelaajat joutuivat Kymin poliisin kuulusteluihin (1934) :

TUL:n piirisarjan ottelu KTP:n ja Tiutisen Pyrinnön välillä sai dramaattisia piirteitä myöhemmin Pyrinnön peliasun vuoksi.
Elettiin jopa 'vainoharhaisen kiihkeitä' poliittisia aikoja, jolloin eduskunta oli laatinut ns. 'kiihotus- ja puserolait' - taustalla oli 'Lapuanliikkeen' ja sen jatkajan 'IKL:n' aiheuttama levottomuus. Virkavalta seurasi tarkaan myös urheilijoita - eikä vähiten TUL:n urheilijoita: kansainvälisen sosialidemokratian verenpunainen väri oli kielletty kaikissa asusteissa'.
Tiutisen Pyrinnön pelihousut olivat olleet jo vuodesta 1912 alkaen 'punaiset vihreillä juovilla'. Paita oli aikaisemmin ollut 'vihreä, kaulus ja hihansuut punaiset'. Sittemmin oli käytetty kolme vuotta paitaa, johon oli lisätty pari punaista juovaa. Asu oli liikaa Kotkan etsivälle poliisille, ja niinpä Kymin poliisi kuulusteli jälkeenpäin kaikkia Pyrinnön pelaajia.
Pelin oli KTP voittanut 3-0, mutta se ei tuntunut ketään kiinnostavan Pyrinnön peliasujupakan aikana.

Asia kehittyi niin hurjaksi, että kun Tiutisen Pyrinnöllä oli seuraava peli Tiutisessa (Tainionkosken Tähteä vastaan), joutuivat Pyrinnön pelaajat pukemaan ylleen painitrikoot, joita 'painisaaresta' tietysti löytyi runsaasti omasta takaa.
'Eteenpäin'-lehti spekuloi Pyrinnön peliasujupakkaa lähinnä koomisena ilmiönä: Joutuvatko Pyrinnön varsinaiset pelipuvut väripataan?
Ei ole saatavilla tietoa, miten tämä Pyrinnön punavihreä-peliasujupakka lopulta päättyi. Toivottavasti 'järki' sentään voitti.

1935:

Kotkan Palloseura B-sarjassa (Itä-sarja): sijoitus 5/6.

LINKKI: B-sarjan itälohko ~ 1935.


KTP TUL:n sarjassa:

Pelikauden 1935 alkuun KTP:n kokoonpano oli seuraava: mv. Viinikainen - puolustajat Penttilä ja Parkkinen - tukilinja Markkanen, Heiskanen ja Blomqvist - välihyökkääjät Taipale, Andersin ja Happonen - hyökkääjät Hollander ja Koponen.

TUL:n suursarjassa oli v.1935 kahdessa lohkossa nyt kymmenen joukkuetta, joista 2+2 pääsi loppusarjaan. Ensimmäisessä pelissä Kotkaan saapui Helsingin Vesa - ja KTP hävisi puhtaasti 0-5.


Kotkaan uusi seura - 'FSL' (Vapaa Työväen Urheiluliitto):

Uusi seura FSL kuului SPL:n Kymenlaakson piirin A-sarjaan. 'FSL' tuli sanoista 'Federation Stevedoring Limited'.

1936:

Kotkan Palloseura B-sarjassa (Itä-sarja): sijoitus 5/6.

Selvennykseksi: Reipas = Viipurin Reipas, ViPS = Viipurin Palloseura ja SP = Sortavan Palloilijat.

SPL:n Kymenlaakson piirissä oli nyt jalkapalloilevien seurojen määrä kasvanut nopeasti: KoPS, FSL, Visa, Katajaiset, Loviisan Tor, Myllykosken Kilpa-Veikot, Kouvolan KUP, Kaipiaisten Kajastus, Kymentehtaan Urheiluseura, Voikkaan Urheilu-Veikot, Kausalan Pyrintö, Heinolan Isku, Lahden Urheilijain Palloilijat, Lahden Pallomiehet (LPM) ja Lahden Luistelijat.
Ennen 40-luvun alun sotia Kymenlaakson piirimestaruuksia voitettiin (vuodesta 1929 alkaen siis) seuraavasti: KoPS (5 kpl), KUP Kouvola (2), Loviisan Tor (2), Lahden UP (2), Sysmän Sisu (2) ja Kajastus (2).

Kotkan Palloseuran maalivahti kuoli puulaakiottelussa saamiinsa vammoihin.

Surullisia uutisia levisi kotkalaisesta jalkapallosta 22.9.1936: Puulaakiottelussa 23-vuotias maalivahti Usko Pekkola sai niin voimakkaan potkun vatsaansa,että häneltä puhkesi suoli. Hänet vietiin suoraan sairaalaan ja leikkauspöydälle, mutta 30.10.1936 hän kuoli saamansa vamman jälkikomplikaatioihin. Maalivahti Pekkola edusti Kotkan Palloseuraa, mutta oli nuorempana edustanut myös KTP-seuraa.


KTP TUL:n sarjassa:

KTP:n nuoret tekivät ensimmäisen pitkän pelimatkansa - Helsingin Mustikkamaalle, missä voitettiin Helsingin Kullervon vastaavat nuoret 2-0.
Nuorten joukkueessa pelasivat: JoukoPiira, Pentti Sopanen, Eino Vainio, Kauko Heiskanen, Eriksson (Tauno tai Veikko), Pertti Kukkola, Devy Halvorsen, Paavo Koponen, Niilo Tiitinen, Kaarlo Niilone ja Arvi Forss. Joukkuetta johti Toivo Penttilä.

KTP:n pelaajat lähtivät kesällä 1936 ensi kertaa harjoituksiin Lehmäsaareen, jossa kenttä ei ollut hääppöinen, mutta olosuhteet muuhun urheilulliseen virkistäytymiseen sitäkin oivallisemmat.

TUL-sarjassa KTP voitti ensimmäisessä pelissä Toverit (Viipurista) Kotkan Keskuskentän nurmella 2-1 ja KTP selvisi loppusarjaan. Kullervo hävisi kotkalaisvierailleen 2-3 jatkosarjan avauksessa.
Ensimmäisessä jatkosarja kotipelissä 16.8.1936 rikottiin tuhannen katsojan raja - TPV pääsi vain tasapeliin 2-2. Kotkalaisten maalit tekivät Happonen ja Koponen.
KTP:n kokoonpano: mv. Viinikainen - Markkanen, Parkkinen, Blomqvist, Flinck, Eriksson, Andersin, Hollander, Happonen, Kunnari ja Koponen (varalla Osmo Rikka, Reino Andersson ja Viljo Rissanen).
Toisessa kotipelissään KTP voitti Helsingin Vesan 1-0 taas yli tuhannen katsojan edessä. Jäljellä oli vielä ratkaiseva viimeisen kierroksen otelu - Helsingin Ponnistus kotona Kotkassa. Herkimmät eivät saaneet unta.
Sateisessa ja tuulisessakin säässä peliin tuli taas yli tuhat katsojaa - pääosiin nousi tuomari Toivo Itkone Helsingistä. Ponnistus voitti 1-0 ja pelin jälkeen yleisö yritti kaataa pienen tuomarikopin, joka sijaitsi kalliolla länsireunalla. Tuomariin kohdistui lähes lynkkausmieliala. KTP:n johtomiehetkin järjestysmiesten lisäksi menivät tuomarin apuun ja pahimmilta seurauksilta vältyttiin.
Tuomarille yritettiin hankkia taksia rautatieasemalle, mutta tuomari urhoollisesti lähti kävellen asemaa kohti pikkupoikien kivittäessä häntä. Lähellä oli, ettei erotuomarille käynyt samoin kuin Espanjassa härille näytösten lopussa. Järjestysmies Leppä pelasti tuomarin ottamalla hänet kriittisellä hetkellä turvaan omaan koppiinsa - sitä ei uskallettu yrittää kaataa.

Syksyllä 1936 KTP:n Arvi Koponen valittiin TUL:n liittojoukkueeseen Norjaan (Eino Flinck pääsi varalle) - matkalta oli tuliaisena kauhea 1-11 selkäsauna.

Tämän ryhmäkuvan ajoitus on vaikeampi - mukana on vielä 'veteraani' Axel Andersson. Kuvatekstissä mainitaan lisäksi KTP-pelaajat Sulo Kokkola ja Toivo Penttilä. Pelipaikkana Kotkan 'Puistola'. KTP:n pelaajat erottuvat vaaleammista raitapaidoista. Tummempiraitaista joukkuetta en tunnista - ellei Ponnistus?

Kaudella 1936 uusi 'FSL'-seura ('Federation Stevedoring Limited') harrasti työpaikkapoliittista painostusta värvätessään KTP:sta ja KoPS:sta pelaajia rivistöönsä. Tiettyjä pelaajia jopa uhlkailtiin työpaikan menetyksellä ,ellei tarjouksiin suostuttaisi. Vastaavasti tulijoille lupailtiin parempia ansioita kevyemmillä töillä.
'FSL'-pomo Kurt Axberg jopa juotti KTP-pelaajia Seurahuoneella saadakseen tahtonsa läpi. Loikkareita löytyi - Sulo ja Toivo Paananen, Johan Hollander ja Frans Nikkinen. Paanaset ja Hollander siirtyivät kuitenkin vielä KoPS-seuraan, koska paluu entiseen seuraan kaatui aluksi ristiriitoihin. Hollanderille KTP mätkäisi 'juopottelusta pelimatkalla' kuuden kuukauden pelikiellon, joten paluu lähtöseuraan oli mahdotonta.
'FSL' oli yrittänyt hajottaa KTP:n, mutta ei onnistunut - lopulta se hajosi itse.

Hiukan 'aikaperspektiiviä' tähän kohtaan. On mukava verrata ylempänä olevaa kuvaa Kotkan Puistolan kentältä vuodelta 1936 alempana olevaan kuvaan samalta kentältä otettuna 11.6.2010 eli noin 74 vuotta myöhemmin.
Tä'ssä uudessa kuvassa on menossa 3. divisioonan ottelu Kotkan Reipas-Haminan Pallo-Kissat (kaatosateessa 4-1, kuva: 'S&J'). Kun Kotkassa ollaan keskitytty kehittämään Arto Tolsa Areenaa nykyaikaiseksi, on Puistolassa aika pysähtynyt. Nurmikko ja juoksuradat ovat hyvin heikossa kunnossa ja katsomo-olot eivät ole kai enää vuosikymmeniin kehittyneet.
Kai myös kurjasta ilmasta ja palelusta katsomossa johtui, että välillä tuntui kuin tämä peli olisi ollut tempaistu nykyaikaan jostain 1950-luvulta.

1937:

Kotkan Palloseura B-sarjassa (Itä-sarja): jäi lohkossaan viimeiseksi (6/6).


KTP voitti ensimmäisen kerran TUL:n mestaruuden:

KTP:n edustusjoukkue (1937), joka saavutti seuralle sen ensimmäisen TUL:n jalkapallomestaruuden.
Eturivissä vasemmalta: Toivo Markkanen, mv. Osmo Rikka ja Väinö Parkkinen.
Takarivissä vasemmalta: Uuno Taipale, Reino Andersson, Eino Flinck, Väinö Heiskanen, Tuure Andersin, Pertti Kunnari, Voitto Happonen ja Arvi Koponen.

TUL-sarjan avauspelissä KTP voitti Helsingin Vesan 2-0 Happosen ja debytantti Pertti Kunnarin maaleilla - yleisöä oli yli tuhat.
Toisessa pelissä KTP voitti Helsingissä Ponnistuksen myös 2-0. Seuraavana oli vuorossa kotiottelussa Viipurin Ryhti, jonka KTP voitti ennätysyleisönsä (1500) edessä puhtaasti 5-1.
Viipurissa varmistui KTP:n itälohkon voitto, kun Toverit kaatui siellä 4-0. Idästä loppusarjaan pääsivät KTP:n lisäksi Ryhti ja Ponnistus, lännestä tulivat TKT, TPV ja Kullervo. Suursarjassa säilyivät Vesa ja TuTo, mutta Toverit ja Kalervo putosivat alemmalle tasolle.

Antverpenin työläisolympiajoukkueeseen valittiin alustavasti Heiskanen ja Taipale sekä varalle Happonen - monen mielestä olisi pitänyt valita Flinck ja Koponen. Muutoksia lopulta tulikin.
Olympiajoukkue saapui Kotkaan valmistautumisotteluun - joukkueeseen kuului nyt Koponen, varalla Flinck ja Happonen. Liittojoukkue voitti KTP:n 9-3.

TUL-loppusarjassa voitettiin ensin Kullervo 4-0 Helsingissä, sitten kaatui Kotkassa TKT luvuin - yleisöä oli jo yli 2000.
TPV voitti KTP:n 4-0 Tampereella, mutta KTP jatkoi 1-0 voitolla Ponnistuksesta. Ryhti ylsi KTP:n kanssa tasapeliin (KTP möhli kaksi rankkaria). KTP oli nyt pelannut pelinsä - TPV:lla oli vielä peli Ponnistusta vastaan, TPV oli pisteen KTP:n perässä.
Peli TPV-Ponnistus oli 1-1 vielä puoli minuutia ennen loppua (olisi tiennyt uusintaottelua), mutta Ponnistuksen Salo ampui helsinkiläisille vielä voittomaalin 2-1 - KTP oli 10-vuotisjuhlavuotenaan voittanut TUL:n Suomen mestaruuden.

KTP täytti 10 vuotta v.1937 - juhlakuvassa johtomiehiä, jalkapallon edustusjoukkue, reservejä ja ilmeisesti myös junioripelaajia.

1938:

Kotkan Palloseura B-sarjassa (Itä-sarja): jäi lohkossaan taas viimeiseksi (6/6).


KTP: TUL:n mestaruuden uusiminen ei onnistunut:

Itä-lohkossa pelasivat Vesa, Kullervo, KTP, Visa, Ryhti ja LrTU. Länsi-lohkon joukkueet olivat TPV, TKT, Maarian Kisa-Veikot (MKV), TuTo, Yritys ja Ponnistus.
Joukkueita oli tullut kaksi lisää edellisvuoteen nähden, loppusarjaan pääsi kolme parasta molemmista lohkoista.

KTP:n joukkue kauden 1938 alussa: Viinikainen, Markkanen, Flinck, Paananen, Heiskanen, Parkkinen, Kunnari, Happonen, Taipale, Andersin ja Koponen (varalla Andersson, Vainio, Halvorsen ja Pöyry).

TUL-sarjan avauksessa KTP voitti Ryhdin Viipurissa 2-1. Vesa-KTP päättyi Helsingissä 2-2. Kotkassa KTP joutui tyytymään tasapeliin 1-1 Kullervoa vastaan (yleisöä 1700 - liikaa Pallokentän katsomoille).
12.6.1938 KTP varmisti loppusarjapaikkansa voittamalla kotonaan Lappeenrannan Työväen Urheilijat maalein 4-1. Viimeisen alkusarjan peli KTP hävisi Visalle 1-2.

Loppusarjan aluksi KTP voitti Vesan komeasti 7-2. Katsojia Pallokentällä oli 1500. Maarian Kisa-Veikoille KTP hävisi 1-2 (paras maalintekijä Andersin oli jalkavaivaisena pois koko loppukauden, tilalla Eero Pöyry).
Kolmas loppusarjan peli pelattiin Kotkassa - ennätysyleisö (2005) näki KTP:n ja TPV:n tasapelin luvuin 1-1. Kotijoukkueen tasoitusmaalin ampui komeasti Happonen yläkulmaan.
Mestaruuden uusimisen unelma kariutui sitten Helsingissä - Kullervo voitti kotkalaisvieraat 2-0. Mestaruuden voitti TPV.

'Etelä-Suomi'-lehti ei yleensä kirjoittanut mitään KTP-otteluista, mutta välillä nimimerkki 'Vila' intoutui kuvailemaan KTP-kannattajia: Voi jestas sentään! Niin nurkkapatrioottista, tahditonta ja suoraan sanoen kehnoa yleisöä tuskin tapaa toista Suomenmaassa.
'Eteenpäin'-lehden seuraavassa numerossa 'Viikari'-nimimerkki hyökkäsi vastapuolen lehden 'halveerauksia' vastaan - ei pidä tuomita koko yleisöä, jos jotkut huutelevat tyhmyyksiä.

Kauden lopulla KTP teki kuuden vuoden tauon jälkeen 'perinteisen' pelimatkan Tiutiseen - moottoriveneellä Kirkkokadun päästä. KTP voitti ystävyyspelin 5-0.

Kotkaan uusi jalkapalloseura: Kotkan Reipas (1938)

Kotkan jalkapalloelämä sai v.1938 uuden tulokkaan, kun Kotkan Reipas perustettiin. 'KoRe'-lyhenteellä tunnettu seura pelaa yhä (kaudella 2010) 3-divisioonassa ja kotikenttänä toimii perinteikäs Puistolan pelikenttä.


Ensimmäinen nuorten mestaruusturnaus pelattiin Kotkassa kesällä 1938 - mestaruuden vei Kotkan Hukat, joka koostui enimmäkseen Hovinsaaren pojista. Uusi nimi piirinseurojen joukossa oli Munsaaren Saarenpojat.

Kotkaan saatiin vuoden 1938 aikana ensimmäinen kunnon nurmikenttä ('ruohokenttärahasto') Katariinaan (nykyisin yhä toiminnassa oleva 'Puistolan kenttä'). Pelaamaan siellä päästiin kuitenkin vasta seuraavana kesänä.
Samoin kesällä 1938 alettiin TUL:n piirissä valtakunnallisestikin nähdä pyrkimyksiä lähestyä SPL-piirejä.
Yhteistoiminnasta päästiin konkretiaan jo Olympiastadionin vihkiäisissä Helsingissä kesäkuussa 1938, jolloin Palloliiton ja TUL:n Helsingin piirin jalkapallojoukkueet kohtasivat (0-0). Eniten TUL-urheilijoita kismitti edelleen kilpailumahdollisuuksien vähäisyys toisen liiton urheilijoihin verrattuna.

1939: 'tietyn aikakauden päätös'

Kotkan Palloseura talvisodan alla 'Länsi'-sarjassa neljäs (4/7):

Talvisodan alla KoPS pääsi Palloliiton länsisarjan seitsemän joukkueen lohkoon (#1) voitettuaan karsinnassa Hukat 5-1 ja ylsi neljänneksi. Sarjan voitti Kiffen.
Tämän kauden jälkeen ei Kotkan Palloseura (KoPS) olekaan esiintynyt Suomen sarjajärjestelmän kahdella ylimmällä sarjatasolla. Tuleva sota sotki ilmeisesti systeemit.


KTP ~ Sodan uhan alla toinen TUL-mestaruus:

KTP valmistautui kauteen 1939 kunnolla - kuten aina ennenkin. Edustusjoukkueen kapteeniksi valittiin kevätkokouksessa Väinö Parkkinen.
TUL:n mestaruussarjaa oli taas 'korjailtu' - nyt oli tarkoitus pelata 12 joukkueen yksinkertainensarja ilman lohkojakoja.

KTP:n pelaajia kaudelle 1939: Viinikainen ja Osmo Rikka (mv) - Andersson, Markkanen, Jorma Vainio, Heiskanen, Parkkinen, Paavo Koponen, Happonen, Andersin, Taipale, Toivo Paananen, Matti Paananen, Flinck, Kunnari, Arvi Forss, Sulo Paananen, Sulo Attenberg, Piirtamo, Kaarlo Niilonen, Pentti Sopanen ja Pöyry.
KTP (kuten muutkaan ajan seurat) ei käyttänyt jalkapallossa valmentajaa - harjoituksissa yleensä joku vanhimmista pelaajista sanoi, mitä milloinkin tehtiin - ennalta suunnittelematta. Pelien kokoonpanot muodostui valmiista 'runkopelaajien' miehityksestä - loukkaantuneita korvattiin varamiehillä. Pelitaktiikoita ei kaivattu pelejä häiritsemään. Aikalaiset ovat muistelleet joskus puhuneensa lyhyiden syöttöjen ja pitkien pallojen vuorottelusta, mutta kaikki eivät koskaan päässeet selvyyteen, mitä sen käytännössä piti tarkoittaa.

TUL-sarjan tuloksia: KTP-Maarian KV 4-1 (vielä Pallokentällä), Porvoon Veikot-KTP 0-7 (Andersin 4 maalia), KTP-Tampereen Yritys 4-2, TuTo-KTP 1-1 (Paananen ampui rankkarin ohi), KTP-Ponnistus 4-0 (Paavo Koposen avausmaali 20 sekunnissa yläkulmaan), TPV-KTP 0-3 (Pyynikillä), KTP-Kullervo (tulos ei löydy), KTP-Pyrkivä 9-0 (Puistolassa yleisöä enää 1084 'sodanuhan' alla), KTP-Viipurin Ryhti 2-0 (Pallokentällä) ja Vesa-KTP 1-3 ~ KTP voitti toisen TUL-mestaruutensa.

Puistolan ('Katariinan kaupunginosa' oli v.1937 virallisesti muutettu ajan suomalaisen nationalismin hengessä 'Puistolaksi') nurmikenttä sai arvoisensa vihkiäisottelun. Otteluna oli TUL:n liittojoukkue vastaan Viron vastaava liittojoukkue. Yleisöä saapui Katariinan nurmikkokenttää ihmettelemään peräti 4500 katsojaa. Suomi voitti 6-1.
Kyseessä ei ollut kuitenkaan kentän 'yleisöennätys', sillä samaisella 'Katariinan kentällä' oli v.1914 'balttilaisten kisojen karsinnoissa' juossut Hannes Kolehmainen ja häntä oli tullut alueelle seuraamaan yli 8000 katsojaa!
Mainittakoon, että nykyisen Tolsa-Areenan paikalla oli 20-luvulla vielä kasvimaa eli 'Fuchsin niitty' (Arvi Forss, s.1920). Arvi Forss muisteli (vuonna 2005) pelanneensa ensi kerran nurmikentällä v.1936 Viipurin Kolikkoinmäellä.
KTP:n alkuhistoriassa mainittu 'Katariinan tori' pelailupaikkana muuttui v.1937 'Keskustoriksi' - myöhemmin linja-autoaseman laiturialueeksi. 'Pallokenttä' eli nykyisen Tolsa-Areenan paikalle tehty kenttä valmistui kauden 1931 alkuun.

Historiaa tehtiin 6.7.1939 Helsingissä, kun 'porvarit' ja 'sosialistit' saatiin samalle kentälle ensi kerran sitten vuoden 1917. SPL:n ja TUL:n piiriottelun voitti SPL 4-1. Yleisöä oli paikalla uskomattomasti yli 11.000.
Kun 'TUL:n Kymenlaakson piirijoukkue' (eli melkein selalisenaan KTP) kohtasi Puistolassa 'SPL:n Kymenlaakson piirijoukkueen' yleisöä tuli paikalle 4439. TUL voitti 5-1.

Syyskuussa 1939 oli maailman 'pelikentillä alkanut tapahtua: Hitler oli vallannut Puolan ja jakanut sen diktaattori Stalinin kanssa. Englanti ja Ranska olivat julistaneet sodan Saksalle. Samaan ryminään oli joutuva pian myös Suomikin.
Kotkassa työttömyys lisääntyi nopeasti - ulkomaankauppa oli mennyt totaalisesti sekaisin ja Kotkankaan satamassa ei ollut rahdattavaa. Kauppalaivoja oli jo merillä pommitettu ja upotettu.
Samaan aikaan Kotkan kaupungin elimissä pohdittiin ankarasti - pitäisikö Pallokentänkin hiekkaalue laittaa nurmikolle kuten Puistolassa. Toki esityslistalla oli jo Kotkan evakuointisuunnitelmiakin, koska satamakaupunkina mahdollisten sotatoimien aikana pommitukset olivat varmasti tulossa.

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 - talvisota oli alkanut, vaikka Paasikiven ja Tannerin Moskovan neuvotteluiden oli uskottu päätyvän 'rauhallisempiin ratkaisuihin'.
Kotkan 'TUL'- ja 'SPL'-joukkueet pelasivat vielä 5.11.1939 hyväntekeväisyysottelun keskenään Pallokentällä, rahaa kerättiin reserviläisten perheille. Tuottoa tuli 866 markkaa, jotka jaettin lähinnä isän poissaolon takia puutteisiin joutuneille - pelaajistakin oli monet jo saaneet kutsun puolustusvoimien tehtäviin.
'Talvisodan' henkeä - eri leirien yhteen hiileen puhaltamista nähtiin siis näin konkreettisesti Kotkassa aivan sodan alla urheilupiireissä.

1940-41 ~ Talvisodan ja 'välirauhan' aikaa:

Kotkan Palloseura 'Välirauhan aikana' C-sarjan lohkossa #5 ~ voitti lohkonsa:


TUL:n voimassa oleva mestari KTP pelasi talvisodan jälkeen v.1940 (välirauhan aikana) yhteistoimintaottelun sodassa kaatuneitten hyväksi Helsingissä - vastassa oli vastaava 'SPL:n' mestari eli TPS, joka voitti kotkalaiset 3-1.
Sen jälkeen alkoivat heti uudet reserviinotot ja pian myös 'jatkosota' - jalkapalloilua Kotkassa jatkoivat lähinnä vain juniorijoukkueet.

Talvisodassa kaatuivat KTP-jäsenistä seuraavat: Helge Nielsen, Pentti Ahola, Richard Savander ja Alvar Heinonen.
Talvisodassa saamaansa keuhkotautiin kuoli myöhemmin Arvi Koponen.


Kotkan seurakunnan urheilukerhosta perustettiin SPL:n seura 'Kotkan Jäntevä', joka 1950-luvun alussa tuli nousemaan tähdenlennon lailla hetkeksi Suomen jalkapallon huippujoukkueiden joukkoon.

1941-44: 'Jatkosodan aikaa':

Kesäkuussa 1942 KTP:n saatavilla olevat 'edutuspelaajat' kohtasivat 'yhdistetyn sotilasjoukkueen', muuten Kotkassa nähtiin lähinnä vain juniorijoukkueiden pelaamista.
KTP:n A-juniorijoukkue menestyi hyvin - 1942 SM-pronssia ja TUL:n hopeaa, 1943 TUL:n mestaruus (SPL:n A-jun. mestari VPS voitti KTP:n 2-0 Vaasassa). Nuorten valmentajana toimi Reino Paavilainen.

KTP:n A-junioreiden joukkueessa pelasivat (1943): mv. Veikko Heiskanen, Viljo Mäkinen, Yrjö Jolkkonen, Sakari Sinervo, Pentti Volanen, Erkki Borman, Lauri Rissanen, Veikko Heijari, Oiva Lempinen, Kauko Hakala, Taito Laakso, Eino Gustafsson, Veikko Tarvonen ja Kalevi Mäkelä.

Kuvassa jatkosodan aikainen (1943) KTP:n menestyksekäs A-juniorijoukkue.


1943-44: 'Jatkosodan aikana':

KTP mukana syksyllä 1943 aloitettussa TUL:n ja SPL:n yhteisessä 'Suomensarjassa' - jäi hiukan kesken.

LINKKI: Suomensarja ~ 1943-44 ("toinen sarjataso")..

Alkukaudelle 1943 ei sotatoimien alaisina SPL eikä TUL järjestänyt edustusjoukkueille sarjoja tai turnauksia, mutta syksyllä 1943 'asemasodan aikana' SPL ja TUL aloittivat yhteisen ison yksinkertaisen sarjaprojektin, johon molempien liittojen joukkueet otettiin mukaan. Ylin sarjataso oli nimeltään Mestaruussarja (10 joukkuetta) ja toiselle sarjatasolle annettiin nimeksi "Suomensarja" (jäi käyttöön aina vuoteen 1969 asti). Suomensarjassa (8 joukkuetta) aloitti TUL-seuroista KTP ja Kullervo (Helsinki), mutta TUL veti joukkueensa pois systeemistä hieman ennen sarjojen päättymistä. Esimerkiksi KTP ehti kuitenkin pelata kaikki seitsemän otteluun ollen tuolloin kuudentena sarjassa.

LINKKI: Mestaruussarja ~ 1943-44 ("Ylin sarjataso") + TUL-karsinnat ja muita "taustoja".

Vuoden 1943 aikana pelattiin liitto-ottelu niillä pelaajilla, joille saatiin lomaa. KTP:n pelaajista mukana oli Toivo Paananen.
Jonkinlainen Suomi-Ruotsi-ottelukin pelattiin vuoden 1943 aikana - KTP:n pelaajista mukana Kaarlo Niilonen.

Vuosi 1944 imaisi sotakorsuihin lisää nuoria 'pelimiehiä' Kotkastakin - KTP:n kirjoilla oli vuonna 1944 kaikkiaan 132 täysi-ikäistä jäsentä, heistä oli rintamalla 112.
Jatkosodassa kaatuivat KTP-jäsenistä seuraavat: Väinö Parkkinen, Eino Viinikainen, Matti Kullervo Mattila, Sulo Attenberg, Jorma Vainio, Pentti Sopanen, Eino Nyholm, Eino Lönnström ja Voitto Happonen.

KTP:n pelaajista (vas.) Arvi Forss, Veikko Heijari, Kaarlo Niilonen ja Reino Savonen Kotkan Sibeliuspuistossa pelilomalla v.1944.

19(45)-46:

Kotkan Jäntevä ja Kotkan Hukat mukana Maakuntasarjan Kymenlaakson piirin eteläisessä lohkossa:

Sodan jälkeisinä vuosina Suomessa jalkapallokaudet aloietttiin syksyllä ja pelattiin seuraavan vuoden keväällä. Hankalasta systeemistä luovuttiin vuonan 1948.

Kotkan Jäntevä voitti Maakuntasarjan lohkonsa ja nousi Suomensarjaan kaudelle 1946-47:

Kotkan Hukat Maakuntasarjassa sijalla 3/5:


KTP neljäs TUL:n mestaruussarjassa:

KTP aloitti sotien jälkeisen jalkapalloilunsa pelaamalla Kotkassa (Pallokentällä) huhtikuussa 1945 ottelun Porvoon Veikkoja vastaan - KTP voitti murskaluvuin 12-0.

28.6.1945 KTP pelasi ystävyysottelun ruotsalaista Eslöf IF-seuraa vastaan. Ruotsalaisvieraita oli mainostettu 'Skånen mestareina', mutta todellisuudessa kyseessä oli sikäläinen III-divisioonan joukkue.
KTP voittikin ruotsalaiset helposti 3-1 Paanasten osumilla (Matti 2 ja Toivo 1). Yleisöä oli paikalle saapunut uskomattomat 5056 maksanutta. Illalla KTP järjesti tanssit Varissaaressa.

Sodanjälkeisen KTP:n (1945) kokoonpano: mv. Veikko Heiskanen, Toivo Markkanen, Eero Saarnio, Väinö Heiskanen, Eino Flinck, Toivo Paananen, Kaarlo Niilonen, Matti Paananen, Lasse Piirtamo, Pentti Volanen ja Niilo Launiainen - varalla mm. Olli Salo.
KTP:n Toivo Paananen pelasi Suomen maajoukkueessa yhden pelin, mikä jäi hänen ainoaksi edustustehtäväkseen. Vuonna 1914 syntynyt Toivo Paananen pelasi koko peliuransa 1938-50 KTP:n väreissä.

TUL:n mestaruussarjassa KTP jäi kaudella 1945 neljänneksi.

Kyseisellä kaudella järjestettiin erikseen ensikertaa SPL:n ja TUL:n yhteinen 'Suomen Cup', johon molemmat liitot saivat itse määrätä 32 joukkuettaan. Voittaja ansaitsi siis nyt tittelin 'Suomen mestari' molempien liittojen yhteisymmärryksessä.
KTP selvisi 4. kierrokselle asti (voitti siis kolme ensimmäistä peliään), mutta HPS oli liian kova numeroin 0-1. Mestaruuden voitti lopulta VPS.

Kauden 1945-46 jälkeen SPL:n mestari (VIFK) kohtasi vielä TUL:n mestarin (TPV): TPV-VIFK 2-5 ja VIFK-TPV 0-1 ~ uusintaottelu: VIFK-TPV 5-1. Virallisesti vasta tämän ottelun voittaja saattoi kutsua itseään 'Suomen mestariksi', mutta vuosikymmenten jälkeen nimitykset ovat sotkeutuneet - SPL:n Mestaruussarjan voittajia noilta ajoilta on yleisesti kutsuttu Suomen mestareiksi, kävi tuossa TUL:n mestarin kohtaamisessa sitten miten tahansa.

Yhteisen SM-cupin kolmen viimeisen kierroksen statistiikkaa.

Sotien jälkeen perustettiin SPL:n nouseva 'Lahden piiri', joka oleellisesti muutti kotkalaisseurojen asemaa heidän omassa Kymenlaakson piirissään (perustettu jo siis v. 1929).
Kymiin perustettiin v.1945 seura 'KyPa' (Kymin Pallo tai Palloilijat), joka liittyi KTP:n seuraksi TUL-liittoon. KyPa:n puheenjohtaja oli Väinö Hentunen, joka sittemmin jatkoi myös KyPa:n seuraajassa eli 'Peli-Karhuissa'.

19(46)-47:

Kotkan Jäntevä nousijana Suomensarjassa:
Selvisi karsintasarjaan ja nousi ensi kertaa kotkalaisseurana Mestaruussarjaan:


Maakuntasarjan Kymenlaakson eteläisemmässä lohkossa kolme kotkalaisjoukkuetta:

Mussalon Oras voitti lohkon (1/5) ~ ei kuitenkaan noussut.

Kotkan Palloseura (KoPS) sijalla 3/5.

Hallan Visa jäi viimeiseksi ~ sijalla 5/5.


KTP kolmas TUL:n mestaruussarjassa:

KTP lähti kauteen1946 kaikkiaan jo kahdeksalla eri jalkapallojoukkueella. Harrastuspohja oli sotavuosien kauheuksien jälkeen jyrkässä nousussa ja innostus juuri jalkapalloon oli kiihtyvässä kehityksessä nuorten parissa.
TUL:n mestaruussarjassa KTP päätyi kolmanneksi. Kotkassa vieraili ruotsalainen 2-divisioonan seura Lund BK, joka voitti isännät puhtaasti 5-0.
Liittorajojen alettua jo ennen sotia murtua, KTP pystyi nyt pelaamaan harjoitusotteluita niinkin kovia seuroja vastaan kuin HPS ja HIFK.
Liitot olivat jo niin hyvissä väleissä keskenään, että molemmat liitot yhdessä ratkoivat liittojensa mestarijoukkueideen välillä 'liittojen yhteisen virallisen Suomen mestarin 1946' - kaksiosaisessa ottelussa TPV ja VIFK voitivat ensin vierasottelunsa, uusinnan Helsingissa voitti VIFK 5-1.

TUL:n mestaruussarjan 1947 ensimmäinen kierros pelattiin jo syksyllä 1946.

KTP:n v.1922 syntynyt Kaarlo 'Kapo' Niilonen muutti v.1946 Tanskaan. Hän oli välihyökkääjänä tullut KTP:n edustusjoukkueeseen kaudella 1939 ja ehti pelata mm. kolme Suomen A-maaotteluakin.
Niiranen jatkoi pelaamista Tanskassa ja muutti Sveitsiin v.1953 jatkaen pelaamista ja/tai valmentamista sielläkin ennen paluutaan Tanskaan v.1955 ja Aalborgin joukkueeseen. Niilonen kuoli Fredrikshavnissa, Tanskassa 24.2.1996.
Arto Tolsan jälkeen Kotkan kaikkien aikojen toiseksi paras jalkapalloilija, muisteli Niilosta tämän ystävä Eero Saarnio KTP:n juhlakirjassa 2007.

Kotkan Reipas nousi TUL:n mestaruussarjaan:

Vuonna 1938 perustettu Kotkan Reipas (myös nimellä 'Puistolan Reipas' ~ KoRe-lyhenne myöhemmin) nousi TUL:n mestaruussarjaan. Sen pelaajista kunnostautuivat eniten Sven Björklund ja Pertti Kunnari.
TUL:n mestaruussarjan 1947 ensimmäinen kierros pelattiin jo syksyllä 1946.

19(47)-48:

Kotkan Jäntevä nousijana Mestaruussarjassa: jäi viimeiseksi (8/8) ja putosi takaisin Suomensarjaan :


Maakuntasarjan Kymenlaakson eteläisemmässä lohkossa peräti viisi joukkuetta Kotkan seudulta:

Kotkan Palloseura (KoPS) ~ sijalla 2/6.

Hallan Visa ~ sijalla 3/6.

Mussalon Oras ~ sijalla 4/6.

Jylpyn Pallo-47 ~ sijalla 5/6.

Pallo-Karhut (Karhula) ~ sijalla 6/6.


Karhula kauppalana 1951-76 * liitettiin Kotkaan 1977.

KARHULA on alusta alkaen otettu mukaan tähän Kotkan jalkapallohistoriikkiimme.

Karhula oli Kymenlaaksossa vuosina 1951–1976 sijainnut kauppala. Kauppala erotettiin Kymistä ja liitettiin Kotkan kaupunkiin. Nykyinen Karhulan kaupunginosa käsittää kauppalan entisen keskustan. Kymin ja Kotkan liittäminen toisiinsa oli esillä vuosina 1949–50 mutta lopulta Kymin teollisuustaajamista päätettiin muodostaa Karhulan kauppala vuonna 1951, maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet; kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Karhulan kauppala liitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Kymin kunnan kanssa.


KTP voitti 20-juhlavuotensa kunniaksi TUL:n mestaruuden:

Syksyllä 1946 oli pelattu jo TUL:n mestaruussarjan 1947 ensimmäinen kierros. Etukäteen oli jo tiedossa, että liittojen (TUL ja SPL) välien ollessa 'ruusuisessa yhteisymmärryksessä' Suomen virallinen yhteinen mestaruus ratkaistaisiin siten v.1947, että molempien liittojen kaksi parasta pelasivat lopuksi yksinkertaisen sarjan.

KTP selvitti tiensä TUL:n puolelta neljän joukkueen loppusarjaan TUL:n Turun Tovereiden kanssa. SPL:n puolelta finaalisarjaan tulivat HIFK ja VIFK.
KTP hävisi molemmat pelinsä SPL:n IFK-joukkueille jääden loppusarjassa kolmanneksi. KTP voitti TuTon, joka muuten olisi voittanut mestaruuden. Nyt TuTo joutui tasapisteisiin HIFK:n kanssa päätyneenä uusintaan, minkä HIFK voitti 3-2 ja julistettiin 'koko Suomen mestariksi 1947'.

Yhteisen SM-loppusarjan lopputaulukko.

KTP:n nuoret valtasivat 'liittojen yhteisen Suomen mestaruuden 1947 ' voittamalla finaalissa Helsingin Velodromilla HJK:n.

KTP:n nuorten Suomen mestaruuden voittaneessa joukkueessa pelasivat: mv. Erkki Aholainen, Into Koskimaa, Leo Mäkinen, Jaakko Malm, Sulo Parkkinen, Rauno Valkonen, Yrjö Rainero, Veikko Vuorinen,Mauri Vanhanen, Esko Glumerus ja Leo Toikkanen (valmentaja: Pertti Viinikainen).

Voittoisan nuorten joukkueen pelaajista Mauri Vanhanen nousi sittemmin KTP:n edustusjoukkueeseen seuraavalla kaudella (1948) ja hänen pitkä uransa sujui alusta loppuun KTP-paidassa - aina kauteen 1964 asti (vain neljä kautta niistä ei ollut pääsarjatasolla). Mauri Vanhanen ehti urallaan pelata kolme Suomen A-maaottelua.

KTP:n 20-vuotisjuhlat suurine tansseineen pidettiin syksyllä 1947 Varissaaren ravintolassa.

Kymenlaakson piirinmestaruuden (TUL) voitti Kotkan (Puistolan) Reipas.

1948:

Pelattiin liittojen yhteinen (SPL ja TUL) 16 joukkueen SM-sarja:

KTP sijoittui yhdeksänneksi (9/16):

Kotkan Kiri (Metsola) jäi sijalle 15/16 - ja 'putosi':

Kaudella 1948 SPL ja TUL saivat aikaiseksi yhdessä yksinkertaisena pelatun 16 joukkueen SM-sarjan. KTP jäi sarjassa yhdeksänneksi - TUL:n seuroista sen edelle pääsi vain Turun Toverit (TuTo). Sarja aloitettiin heti kauden 1947-48 sarjan päätyttyä ja pelattiin loppuun vielä saman kalenterivuoden aikana. Päästiin lopultakin eroon 'yli vuodenvaihteen menevistä' sarjoista, jotka ovat tilastoijillekin hankalia.

Ruotsalainen Landskrona Bois vieraili Puistolan kentällä kesällä 1948 ja voitti KTP:n 3-0. Kotijoukkueella poikkeuksellisesti yksiväriset paidat. Yleisöä oli paikalla yli 4000.
Ruotsalaisjoukkue tutustui myös KTP:n juniorileiriin Lehmäsaaressa.

KTP:n edustusjoukkueessa pelasivat tällä kaudella 'tuttujen lisäksi' Reino Savonen, Reino Örling, Arvi Forss, Lasse Piirtamo ja Veikko Vuorinen.

KTP:n nuoret uusivat TUL:n ja Suomen mestaruuden - SPL:n paras Porin Kärpät kaatui Pallokentällä 3-0.
KTP:n nuorten pelaajisto kaudella 1948:Pauli Vyyryläinen, Into Koskimaa, Aimo Sommarberg, Kalevi Markkanen, Sulo Parkkinen, Jaakko Malm, Yrjö Rainero, Kauko Valjakka, Mikko eli Pertti Vanhanen, Esko Glumerus ja Leo Toikkanen (valmentaja Pertti Viinikainen).

Aimo Sommarberg (s.1931) nousi tästä joukkueesta KTP:n edustusjoukkueeseen kaudella 1949. Hän pelasi KTP:n paidassa aina kaudelle 1956 asti, jolloin hän siirtyi Poriin RU-38:n riveihin voittamaan SM-hopeaa syksyllä 1959. Sommarbergin viimeiseksi kaudeksi jäi kesä 1960, jolloin RU-38 myös putosi mestaruussarjassa.
Uransa aikana Sommarberg ehti pelata 15 Suomen A-Maaottelua. Tämän kirjoittaja (s.1953 Porissa) ehti nähdä hänet Porin 'Herralahdessa' RU-38:n takalinjojen hallitsevana hahmona. Kirjaimellisesti päätään pitempi useita vastustajien hyökkääjiä.

Myös Kotkan ('Metsolan') Kiri' mukana 16 joukkueen SM-sarjassa 1948 (putosi):

TUL:n seuroista myös Kotkan 'Metsolan' Kiri' selviytyi 16 joukkueen SM-sarjaan 1948. Kiri ei kuitenkaan pärjännyt - jäi toiseksi viimeiseksi ja putosi. Kirin pelaajista Kaarlo Lahti, Pertti Koivisto ja Kaarlo Kalavainen nähtiinkin pian KTP-paidoissa.


Kotkan Jäntevä pudonneena Suomensarjan etelälohkossa - sijoitus hyvä 5/16 (TUL-seuroja mukana):

Kotkan Reipas (TUL) mukana yhteisessä Suomensarjan etelälohkossa - sijoitus 8/16:


KoPS ja Mussalon Oran mukana Maakuntasarjan Itälohkossa 'B':

Kotkan Palloseura (KoPS) ~ sijalla 5/6.

Mussalon Oras ~ jäi viimeiselle sijalle 6/6 (putosi).


Jylpyn Pallo-47 ja Hallan Visa karsimassa Maakuntasarjaan - eivät selviytyneet:

Piirinsarjatason seurat karsivat valtakunnallisesti cup-systeemillä noususta Maakuntasarjaan seuraavalle kaudelle 1948. Alkuerissä Jylpyn Pallo-47 kohtasi Hallan Visan paikallisottelussa ja JyPa-47 voitti selvästi 8-1. Toisella kierroksella JyPa-47 sai kotiinsa vastustajakseen Karhu-Kissat, joka oli numeroin 1-4 parempi.


TUL-seurat pääsivät karsimaan pääsystä kaudelle 1949 liittojen yhteiseen Suomensarjaan:

Tiutisten Pyrintö ja Kymin Palloseura eivät selvityneet ensimmäistä kierrosta pidemmälle:

Tiutisten Pyrintö matkusti ensimmäisellä karsintakierroksella Lahteen ja kärsi tappion lukemin 1-8 Viipurin Reippaalle. Kymin Palloseura kohtasi kotonaan Hyvinkään Palloseuran ja hävisi 1-2.
Mainittakoon, että TUL:n puolelta ei yhtään joukkuetta noussut Suomensarjaan, mutta sieltä putosi peräti kolmetoista kaikkiaan kuudestatoista TUL:n joukkueesta. TUL perustikin uuden oman sarjatason - Suursarjan - johon pääsivät Suomensarjasta pudonneiden joukkueiden lisäksi TUL:n Liittosarjan parhaat joukkueet. Liittosarja jäi TUL:n toiseksi sisäiseksi sarjatasoksi.

Kymi (ruots. Kymmene) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Kymenlaakson maakunnassa Suomenlahden rannikolla. Kymiin eri aikoina kuuluneet alueet kuuluvat nykyisin pääosin Kotkan kaupunkiin, joka on alun perin erotettu Kymistä. Kunnan keskusta ja kirkonkylä oli Helilä, josta kehittyi myöhemmin myös Karhulan kauppalan keskusta. Kymistä on erotettu itsenäisiksi Suursaaren kunta (1838, kuului Kymiin vuodesta 1817), Kotkan kaupunki (1879), Haapasaaren kunta (1913) ja Karhulan kauppala (1951). Kymi pakkoliitettiin Kotkaan vuonna 1977 yhdessä Karhulan kauppalan kanssa ja on myös - Karhulan tavoin - alusta alkaen otettu mukaan tähän Kotkan jalkapallohistoriikkiin.

SM-sarja 1949:

KTP liittojen yhteisessä (SPL ja TUL) 12 joukkueen SM-sarjassa viides (5/12):

LINKKI: SM-sarjan SARJATILANNE

KTP sijoittui 12 joukkueen SM-sarjassa viidenneksi - kärkikolmikko oli: 1) TPS 2) VPS ja 3) KIF.

KTP voitti neljännen TUL:n Suomen mestaruutensa ja sijoittui 12 joukkueiseksi pudotetussa 'varsinaisessa SM-sarjassa' viidenneksi.

KTP 1949: Veikko Heiskanen (mv), Eero Saarnio, Pertti Koivisto, Pentti Volanen, Eino Flinck, Kalle Lahti, Leo Perlinen, Kauko Hakala, Mauri Vanhanen, Esko Glumerus, Yrjö Rainero, Matti ja Toivo Paananen, Viljo Mäkinen, Aimo Sommarberg, Mauri Kupiainen, Oiva Lempinen ja Sulo Parkkinen.

Eero Saarnio (s.1926) pelasi urallaan 7 Suomen A-maaottelua, mutta hänen peliuransa jäi lyhyeksi: 1946-50 (KTP).

KTP:n nuorten joukkue voitti jälleen sekä TUL:n että Suomen mestaruuden 1949. Takarivissä kolmas vasemmalta (pitkä) Aimo Sommarberg ja takarivissä äärioikealla Pertti Vanhanen.

Nuorten KTP:n pelaajalista: mv. Pentti Immonen, Kauko Valjakka, Aimo Sommarberg, Pertti Vanhanen, Matti Salmelainen, Arvo Ollikainen, Jorma Kilappa, Pekka Kauranen, Eino Korkolainen, Viljo Holopainen ja Raimo Känä (valmentaja Pertti Viinikainen).

Pertti Vanhanen (s.1933) nousi KTP:n edustusjoukkueeseen kaudeksi 1950. Hän edusti KTP-seuraansa kaudet 1950-1954 ja edelleen 1957-1969. Kaudet 1955-56 hän pelasi JBK:n suomensarjajoukkueessa.

KTP:n johtokunta kuvattuva v.1949. Takarivissä vasemmalta: Pertti Kukkola, Eero Saarnio, Taisto Viinikainen, Åke Ahola ja Eino Parkkinen.
Eturivissä vasemmalta: Veikko Koponen, Taisto Inkeroinen, puh.joht. Toivo Penttilä, Sulo Kukkola ja Eero Salo.

Ainakin johtokunnan jalkapallopuolen edustajilla oli menossa juuri kulta-aikojen alkuvaihe. Juniorijoukkueella oli jalkapallossa menossa neljän peräkkäisen Suomen mestaruuden putki ja sen jatkumona KTP:n edustusjoukkueelle oli tulossa omat (ainoat tähänastiset) Suomen mestaruutensa peräjälkeen vuosina 1951 ja 1952.


Kolme kotkalaisjoukkuetta liittojen yhteisen Suomensarjan itälohkossa:

Jäntevä ~ sijalla 5/12.

Kotkan Reipas (TUL) ~ sijalla 8/12.

Kotkan Kiri (Metsola) ~ sijalla 10/12.


Jylpyn Pallo-47 karsimassa piirinsarjasta Maakuntasarjaan - ei noussut:

JyPa-47 matkusti Maakuntasarjaan noususta järjestetyn karsinnan ensimmäisellä kierroksella Lahteen, missä Lahden Pallo-Miehet (LPM) voitti vieraansa numeroin 3-2.


TUL-seurat pääsivät karsimaan pääsystä kaudelle 1950 liittojen yhteiseen Suomensarjaan:

Tiutisten Pyrintö ja Kymin Palloseura eivät selviytyneet ensimmäistä kierrosta pidemmälle:

Tiutisten Pyrintö sai ensimmäisellä karsintakierroksella kotikentällään vastaansa Malmin Palloseuran (TUL) - vieraat voittivat 3-5. Kymin Palloilijat matkustivat Myllykoskelle, missä MyPa-47 voitti vieraansa niukasti 2-1. Cup-systeemillä pelatussa karsinnassa molemmat 'Kotkan seudun' joukkueet putosivat siis heti ensimmäisellä kierroksella jatkosta.

1950:

KTP kolmatta kautta peräkkäin SM-sarjassa ~ sijoitus neljäs:

SM-sarja pelattiin nyt 10 joukkueella kaksinkertaisena (sarjasysteemiä oli muutettu joka vuosi!) ja hyvän syyskauden ansiosta KTP selviytyi neljänneksi.
KTP:n joukkueen eräänlaiseksi perusrungoksi oli nyt noussut - 50-luvun alun suurmenestyksiin valmiina - nuorten voittoisan joukkueen kautta kolmikko Aimo Sommarberg-Mauri Vanhanen-Pertti Vanhanen.


KTP:n nuoret jatkoivat menestystään ~ voittivat neljännen kerran peräkkäin Suomen mestaruuden!

KTP:n nuorten joukkue voitti v.1950 neljännen kerran peräkkäin Suomen mestaruuden. Kuopion Pallo-Toverit oli pahin kilpailija - kotona ja vieraissa pelit olivat päättyneet tasan, jolloin kultamitalit jaettiin (erikoista kylläkin) molemmille!

TUL:n mestaruus oli nuorille myös neljäs peräkkäinen (kaiken kaikkiaan viides) - Turussa TuWe-KTP päättyi 1-1, toinen peli pelattiin Kotkassa - ja jotain erikoista tapahtui - KTP voitti 11-0!

Nuorten KTP:n pelaajalista: Kauko Lehtonen, Reijo Borman, Eino Korkolainen, Reino Seppä, Vilho Holopainen, Pertti Immonen, Raimo Haavisto, Matti Salmelainen, Reino Punttila, Pertti Vanhanen ja Arvo Ollikainen (valmentajana edelleen ex-maalivahti Pertti Viinikainen).

* * * * *

Kotkassa elettiin nyt jalkapallon kultaisia aikoja - KTP oli vakiinnuttanut paikkansa SM-sarjan kärkijoukkueitten joukkoon ja seuralla taustaturvanaan nuorten SM-kullan neljästi peräkkäin voittanut joukkue, josta oli jo nostettu Vanhaset ja Sommarberg edustusjoukkueenkin tukikolmikoksi.
Kotkassa jalkapallo alkoi kuitenkin olla jo liiankin suosittua - oman kaupungin joukkueista Reipas, Kiri ja Jäntevä elivät mukana voimakkaassa nousukaudessa ja yleisöä ei enää yksinkertaisesti riittänyt kaikkiin otteluihin.

Nurmikenttiäkin oli tullut Kotkan seudulle lisää: Kymi-Karhulan ruohokenttä oli valmistunut jo 1949, mutta sinne päästiin pelaamaan vasta 1950. Metsolaan valmistui - lähinnä Kirin tarpeisiin - ruohokenttä 1950, aikaisempi hiekkakenttä oli sijainnut Hovinsaarella.

KTP:n vuoden 1950 B-juniorien piirinmestaruuden voittaneen joukkueen kuva on peräisin kirjasta 'KTP 1927-2007' - kuvan yhteydessä osoitettiin kunnioitusta kyseisen joukkueen pelaajalle ja myöhemmälle 'monitoimimiehelle' Mauri Janatuiselle.
Mukana kuvassa myös Nestori Miikkulainen (takarivissä toinen vasemmalla) - jos nimestä mieleen tulee kotkalainen laulujentekijä Juha Vainio, niin 'oikeilla jäljillä' ollaan ('Janatuisen jazzien' ohella):

(Wikipedia): Juha Harri ”Junnu” Vainio (s. 10.5.1938 Kotka – k. 29. lokakuuta 1990) - Kun talvisota vuonna 1939 alkoi, Juha oli vielä liian nuori ymmärtääkseen tapahtumia. Isä Tauno joutui lähtemään sotaan reservin kapteenina, ja Juha Vainio muutti äitinsä kanssa tämän vanhempien luo Metsolaan, Kotkaan.
Vainion perhe muutti vuonna 1945 omakotialueelle Metsolaan. Siellä he asuivat vuoteen 1950 asti, minkä jälkeen he muuttivat Kotkan keskustaan Kotkansaarelle. Juha Vainio vietti omasta mielestään kauneimman lapsuusaikansa Metsolassa. Siellä hän tapasi muun muassa neljä vuotta vanhemman Nestori Miikkulaisen, jonka ilmeisen soinnillista nimeä hän myöhemmin käytti laulussa ”Vanhojapoikia viiksekkäitä”.


Kotkan Jäntevä ~ Suomensarjan Itälohkossa ~ sijoitus 5/10.

LINKKI: Suomensarjan itälohko 1950.

Urheilukerho Jäntevä, Kotka (1950): puhenjohtaja V.Vanhala, huoltaja: E.Kettunen, pelipaita sininen - housut valkoiset.


SPL:n 'Jalkapallokirja' luettelee seuraavat Kymenlaakson piirin 'Kotkan seudun' joukkueet: Hallan Visa (Halla, Kotka), Jylpyn Pallo-47 (Kotka), Kotkan Hukat, Kotkan Palloseura, Kymilinnan Väkinäiset, Mussalon Oras ja Pallo-Karhut (Karhula).
SPL ei vielä vuonna 1950 peluuttanut kolmannen sarjatason eli Maakuntasarjojen alla 'Aluesarjoja', vaan neljäs sarjataso kulki nimellä 'piirinsarjat'.


Kotkan Kiri ja Kotkan Reipas Suomensarjan karsinnoissa - eivät nousseet.

TUL:n ja SPL:n yhteisissä nousukarsinnoissa Suomensarjaan seuraavalle kaudelle, Kiri ja Reipas pelasivat samassa kahdeksan joukkueen itäisessä karsintalohkossa - Reipas sijoittui viidenneksi ja Kiri seitsemänneksi - eli eivät nousseet.

LINKKI: Nousukarsinta Suomensarjaan - itälohko 1950.


Mussalon Oras Maakuntasarjan karsintojen itälohkossa - putosi heti jatkosta.

Mussalon Oras matkusti Maakuntasarjan nousukarsintojen itälohkossa ensimmäisellä kierroksella Mikkeliin, jossa Mikkelin Palloilijat (MP) pudottivat vieraansa jatkosta niukasti lukemin 2-1.

1951:

KTP voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa:

'Suomen jalkapallomestarit 1951'-kuvassa olevia pelaajia, joiden nimi ei ollut ylläolevassa 11-runkopelaajan listassa:
Esko Glumerus, Matti Salmelainen, Into Koskimaa, Pauli Imeläinen ja toinen valmentaja Eino Flinck.

KTP johti kauden 1951 SM-sarjaa kaiken aikaa ja hävisi vain kerran. Ensin Haka kolkutteli kantapäillä, sitten VIFK. KTP hävisi syyskierroksella kotonaan juuri VIFK:lle 2-3.
Lopulta KTP voitti mestaruuden yhden pisteen turvin ennen vaasalaisia. KTP sai 18 ottelustaan 27 pistettä - 10 voittoa, seitsemän tasapeliä ja yksi edellämainittu tappio.
Pronssimitalit vei sarjassa Turun Pallokerho (TuPK).

Mestaruus KTP:lle ratkesi 14.10.1951 Tampereen Pyynikillä, kun hallitseva Suomen mestari Ilves-Kissat hävisi kotkalaisille 1-2 (IKissat oli jo varmistanut putoamisensa SM-sarjasta). Kotkalaisia oli tullut Tampereelle omiaan kannattamaan 15 linja-autollista - kaikkiaan yleisöä oli ollut ahtaalla Pyynikillä yli 3000.

Koska KTP oli ollut SM-sarjassa ainoa TUL:n joukkue, työväen lehdistön otsikot saivat 'poliittistakin' väriä:
'TUL:n jalkapalloilun suuri voitto', 'Suomen työläisurheilu koki suuren voiton päivän', 'Värvärijoukkueet eivät menesty' ja 'Palloliiton mahtiseurat joutuivat tunnustamaan satamakaupungin työläisporukan paremmakseen'.

Kun katsoo mestarijoukkueen eräästä esittelyjutusta 14 pelaajan ammatit, löytyy seuraava lista: satamatyömies (4), metallimies (3), autonkuljettaja, sorvaaja (2), leipuri, viilaaja, nostokurjenkäyttäjä ja insinööriopiskelija.

Kun joukkueeseen kuuluneelta Kaarlo Kalavaiselta myöhemmin haastattelussa kysyttiin, mitä joukkueen pelaajat mestaruudestaan 'tienasivat', vastaus oli mielenkiintoinen:
Tampereella saimme pelin jälkeen TUL:lta vyöt ja kravatit, kotiin päästyämme meille tarjottiin Kotkan työväentalolla juhla-ateria - hernekeitto.

Into Koskimaa puolestaan kertoi haastattelussaan: Valmentajille maksettiin korvausta rahassa, varmasti pimeästi. Pelaajat alkoivat saada pinnarahaa vasta kaudella 1952 - pisteestä aina 500 markkaa. Kun kaudella 1953 jouduin sairaalaan verta täynnä olevan polveni kanssa, sain seuralta muistaakseni 5000mk kipurahaa. Se oli siinä. Polvi ei tullut koskaan kuntoon - urani loppui 23-vuotiaana neljään KTP-kauteen, kuitenkin kaksi Suomen mestaruutta ehdin saada.
Aurasin nykyisen Tolsa-Areenan katsomon takaiselle lumihangelle kenttää harjoittelupaikaksemme kevättalvella 1951 kaupungin koneella. 'Sisähallimme' oli nykyisen Pekkasen koulun paikalla sijainneen puukoulun jumppasali.

Kaarlo Lahti (s.1928) oli siirtynyt KTP-paitaan kaudeksi 1949 Kiristä - ura jatkui vain vuoteen 1955 asti (KTP), ehti pelata 3 Suomen A-maaottelua.

Mauri Vanhanen oli SM-sarjan maalintekijätilaston kakkonen 15 osumallaan. Myntti (VIFK) teki myös 15 maalia, mutta Kiffenin Åke Forsberg maalasi 16 kertaa.

KTP:n kultamitalijuhlista oli yksi mies sivussa - Eero Saarnio oli saanut syksyllä 1950 Turussa pahan selkävamman ja makasi Helsingissä sairaalassa sen jälkeen pari vuotta. Hän oli pelannut 1946-49 kausilla jo 7 A-maaotteluakin. Sittemmin hän toimi pitkään kenttävahtimestarina.

Haka-ottelussa 16.9.1951 KTP:n tehdessä voittomaalin sai järjestysmies Tobias Tähti sydänkohtauksen, johon hän välittömästi menehtyi. Vuonna 1904 syntynyt Tähti oli ammatiltaan sukeltajan narumies ja häneltä jäi vaimo ja seitsemän lasta (nuorin 8-vuotias) - neljä hänen poikaansa oli ollut seuraamassa kohtalokasta ottelua.


Kotkan Jäntevä Suomensarjassa ~ nousi SM-sarjaan kaudelle 1952:

Kotkalaisen jalkapalloilun riemuvuonna (KTP:n ensimmäinen SM-kulta) onnistui myös Kotkan Jäntevän nousta SM-sarjaan kaudella 1952.


Kotkan Reipas Suomensarjan karsinnoissa - ei noussut.

TUL:n ja SPL:n yhteisissä nousukarsinnoissa Suomensarjaan seuraavalle kaudelle, Kotkan Reipas selvisi kahdeksan joukkueen itäisessä karsintalohkossa kolmanneksi - eli eivät nousseet.

LINKKI: Nousukarsinta Suomensarjaan - itälohko 1951.


Mussalon Oras mukana nousukarsinnoissa Maakuntasarjaan ~ ei noussut.

Mussalon Oras sai vieraskentällä vastaansa ensimmäisellä kierroksella Kaipiaisten Kajastuksen - Oras hävisi selkeästi 1-4. Tie oli noussut heti pystyyn.

1952:

KTP voitti heti peräjälkeen toisen Suomen mestaruutensa.

Kotkalaisittain komeasti nousija Jäntevä SM-sarjassa neljäntenä.

'Suomen jalkapallomestarit 1952'-kuvassa olevia pelaajia, joiden nimi ei ollut ylläolevassa 11-runkopelaajan listassa:
Pentti Volanen, Pauli Imeläinen, Yrjö Rainero, mv. Veikko Heiskanen ja valmentaja Toivo Paananen.

KTP:n toinen mestaruus oli selvempi. VIFK jäi nyt myös hopealle, mutta piste-ero oli nyt jo neljä pistettä. Turun Pyrkivä voitti pronssiset mitalit. Kotkan Jäntevä pääsi debyyttikaudellaan kotkalaisjuhlaa korostaen hienosti neljänneksi.

KTP voitti kaudella 18 pelistään kymmenen, pelasi kuusi tasan ja hävisi kaksi. Mestaruus ratkesi kotipelissä - VIFK tuli tähtiensä Stig-Göran Myntin ja Erik Beijarin kanssa taistelemaan. Sommarberg ampui rankkarista KTP:lle 1-0, mutta Myntti tasoitti loppuluvuiksi 1-1. Tasapeli riitti paikalla olleiden 2233 katsojan riemuksi sinetöimään KTP:n toisen perättäisen Suomen mestaruuden.
Näin jälkikäteen ajatellen pelin yleisömäärän pienuus (2233) ihmetyttää, olihan Kotkassa totuttu jo aikaisempina vuosina yli 5000 katsojalukuihin - nyt oltiin ratkaisemassa mestaruutta ja vain 'puolet' oli paikalla. Lehtijutun mukaan 'kenttä oli sateesta liukas', mutta ei sadekaan riitä selitykseksi. Oltiinko Kotkassa yleisön puolella tultu jo 'ylikylläisiksi'?

Kauden 1952 aikana KTP esitteli kotkalaisyleisölle uuden maalivahdin: leipurioppilas Pentti Tähtinen (s.1934) joutui jo 18-vuotiaana tositoimiin korvatessaan edellisen pitkäaikaisen maalivahdin Veikko Heiskasen, kun tältä oli katkennut ranneluu Jäntevän Åke Petterssonin potkusta. Tähtinen pelasi KTP:ssa ensin viisi kautta (1952-56), vieraili kauden 1957 Hakassa (messevä työpaikka luvattiin Paperitehtaan leipomosta) ja palasi kaudeksi 1958 taas KTP-miehistöön. Seuraavat neljä kautta (1959-62) Tähtinen pelasi Helsingin Pallo-Pojissa.
Kaudella 1963 hän pelasi (Mussalon) Oras-seurassa kolmannella sarjatasolla, vuodelta 1964 ei tietoja, kaudet 1965-66 taas KTP-paidassa, kausilta 1967-68 ei tietoja ja lopulta 35-vuotiaana vielä pari peliä KTP:n SM-sarjajoukkueessa. A-maaotteluita Tähtinen pelasi urallaan kolme kaudella 1955 - hän sai kokea Ferenz Puskasin johtaman Unkarin 1-9 rökityksen tunnelmat maalillaan.
Edellinen KTP-maalivahti Veikko Heiskanen innostui uransa jälkeen erotuomaritoiminnasta ja ylsi SM-tasolle asti 25 vuoden tuomariurallaan.

Mauri Vanhanen voitti SM-sarjan 1952 maalintekijätilaston 16 maalillaan. Tuttu VIFK:n Myntti jäi yhtä vähemmällä maalilla kakkoseksi. Maalintekijätilaston kolmas oli Loviisan Torista Jäntevään tullut Nils Rikberg 13 maalillaan.

KTP:n A-juniorit ('nuoret') voittivat kaudella 1952 taas SM-kultaa - miehistö: Pentti Tähtinen, Nestori Miikkulainen, Raimo Ryymin, Usko Ahti, Jouko Rantala, Erkki Lahti, Urho Auvinen, Jorma Eriksson, Kari Yrjönen, Eero Parkkinen ja Juhani Pellinen.
Nestori Miikkulaisen nimi kuullostaa tutulta kotkalaisen Juha Vainion laulusta!

Mainittakoon, että TUL:n omien mestaruuksien ratkominen alkoi takkuilla juuri vuonna 1952. KTP oli niin kiinni mestaruussarjapeleissään, että se ei juurikaan voinut keskittyä TUL-peleihin.
KTP jätti matkustamatta TUL-välieräpeliinsä Pietarsaareen (JBK) - talvi oli tulossa vastaan ja mestaruus jäi ratkaisematta (Rauman Pallo olisi ollut toinen finalisti). Jostain dokumenteista on löytynyt vuoden 1953 puolelta mystinen 'finaali RaPa-KTP 2-6', joka ehkä merkitsee ko. sarjan jatkuneen seuraavan vuoden puolella.
Seuraavillakin kausilla huippuseurat karttoivat jo TUL-sarjaa omissa kiireissään ja lopulta TUL lopetti keväällä 1956 kokonaan oman jalkapallotoimintansa ja antoi sen SPL:n hoiviin.

Kotkan Jäntevä ensi kertaa SM-sarjassa - neljäs sija:

Kotkan Jäntevän ensimmäinen kausi SM-sarjassa sujui erittäin hyvin. Seura sijoittui neljänneksi KTP:n, VIFK:n ja TuPy:n jälkeen.

Punavalkoruudullisissa pelipaidoissaan ja sinisissä housuissa pelanneen Jäntevän kantavat voimat olivat kaudella 1952 maalivahti Keijo Hurri (s.1927 - oma 'kasvatti') ja Loviisan Torista siirtynyt maalintekijä Nils Rikberg (s.1928), josta tämän kirjoittajalle (s.1953) ei ole mieleen jäänyt minkäänlaista mielikuvaa, vaikka Rikberg palloili vielä vuonna 1965 Turussa pääsarjatasolla (ÅIFK).
Piti ihan kysäistä v.1949 syntyneeltä 'avustajalta' muistikuvia Rikbergistä:
(Pekka Joutsi, sähköposti 18.6.2010): Kohdalle sattui vanhasta jalkapallokirjasta esittely kuudesta ammattilaispelaajasta. Yksi heistä oli kysymäsi Nils Rikberg - Loviisan Torista lähtöisin oleva pelaaja, joka sittemmin siirtyi Kotkan Jäntevään ja sieltä v. 1953 ammattilaiseksi Ranskaan. Pelasi ensin ammattilaisena Toulouse F.C:ssa ja siirtyi myöhemmin Sete F.C:n riveihin. Palasi Suomeen v. 1957 ja liittyi Åbo IFK:hon. Ei edustanut Suomea maaotteluissa ammattilaisaikanaan. Pelasi 14 A-maaottelua kuitenkin Suomen vuosinaan. Muistelisin, että oli tavallista kookkaampi hyökkääjä. Vähän on silti mielikuvia jäänyt miehestä.

Jäntevän kauden 1952 täydellistä pelaajalistaa ei tämän kirjoittajalla ollut kirjoitushetkellä saatavilla, mutta Åke Petterssonin nimi mainittiin jo aiemmin KTP-maalivahdin Veikko Heiskasen 'ranneluun katkaisijana'. Hän kuului niiden kolmentoista kotkalaisen pelaajan joukkoon, jotka kaudella 1952 pääsivät edustamaan Suomea joko A- tai B-maajoukkueissa.
Välihyökkääjä Åke Pettersson (s.1926) pelasi Jäntevässä koko pitkän uransa (1946-62). Hän pelasi urallaan kolme A-maaottelua.
Jäntevän muut kaudella 1952 A- tai B-maajoukkueeseen mahtuneet pelaajat olivat jo edellä mainittu Nils Rikberg, sekä Pekka Kupianen ja Toivo Känä (myöh. Helisvuo).
Keskustuki Pekka Kupiainen (s. 1929) pelasi Jäntevässä kaudet 1951-55 ja pelasi lyhyellä urallaan myös 6 Suomen A-maaottelua.
Tukimies Toivo Känä (myöh. Helisvuo) (s.1927) pelasi Jäntevässä kaudet 1947-56 - pääsarjakausia siis kolme - 1952-54.

Erikoisella tavalla tuli tämän kirjoittajalle 'tutuksi' kuitenkin Jäntevän veteraanipelaajia 10.6.2010 - satuin olemaan Kotkassa lomailemassa ja menin Arto Tolsa-stadionille illalla katsomaan 3. divisioonan ottelua Kotkan Jäntevä-KTP. Paikanpäällä vasta selvisi, että kyseisen paikallisderbyn oli Jäntevä valinnut 70-vuotisjuhlaottelukseen.
Ennen peliä istuskelin lähes tyhjässä pääkatsomossa, kun aivan selkäni taakse saapui kymmenen juhlapukuista herrasmiestä, joiden puheista selvisi heti, että kysessä oli juhlaotteluun kutsuttuja Jäntevä-veteraaneja.

Myöhemmissä 'esittelyissä' miesten nimiksi selvisivät: Antti Vanhanen, Pauli Hasu, Aapo Kurki, Tauno Tuomala, Samuli Valki, Veijo Sulokivi, Aimo Lindholm, Toivo Helisvuo (ent. Känä), Pertti Pukkila ja Seppo Kairanen.
Heidän ja tämän kirjoittajan kanssa syntyi mukavaa 'tiedonvaihtoa' ja kieltämättä näiden Jäntevä-veteraanien juttujen kuunteleminen osoittautui itse peliä mielenkiintoisemmaksi. He muistelivat erityisesti juuri Keijo Hurria ja Nils Rikbergiä ensimmäiseltä SM-kaudelta 1952.
Osa näistä veteraaneista löytyi myöhemmin tietolähteistäni, mutta osa ei. Tutkimukset jatkuvat.

Puolustaja Samuli Valki (s.1927) edusti Jäntevää kausilla 1947-55. Kaudet 1952-57 oli Jäntevässä pelannut laitahyökkääjä Aapo Kurki (s.1930).
Tukimies Veijo Surokivi (s.1933) pelasi Jäntevässä kaudet 1950-55. Myös Hannu Surokivi (s.1931) pelasi Jäntevässä kaudet 1954-57. Jäntevän herrasmiehet suostuivat myös valokuvattavakseni ja 'dokumenttiarvoiset' kuvat sopivatkin hyvin tähän Jäntevän huippuvuoteen linkitettäviksi:

Tässä 10.6.2010 Jäntevän 70-vuotisjuhlaottelussa (Jäntevä-KTP 1-4 ~ 3.div) katsomossa kutsuvieraina Jäntevän veteraanipelaajia (kuva: 'S&J').
Jäntevän miehet antoivat ystävällisesti nimitietonsa: eturivissä oikealta Antti Vanhanen, Pauli Hasu, Aapo Kurki, Tauno Tuomala, Samuli Valki, Veijo Surokivi ja Aimo Lindholm. Takana istumassa oikealta Toivo Helisvuo (ent. Känä), Pertti Pukkila ja Seppo Kairanen.

Kiitokset vielä Jäntevän todellisille herrasmiespelaajille vuosien takaa. Valitettavasti en ole vielä onnistunut löytämään tarkempia tietoja heidän kaikkien yksittäisistä peliuristaan.
He edustivat aktiiviaikoinaan seuransa historiassa puheidensakin mukaan montaa eri ikäluokkaa - osaa miehet puheissaan kutsuivat vieläkin 'nappulaliigalaisiksi'. Ilmeisesti monet heistä olivat olleet pelaamassa vuosien 1952-54 aikana SM-sarjan paikallisotteluissa KTP:a vastaan, jolloin 5000 katsojan rajat oli rikkoutuneet. Puheista päätellen erityisesti kauden 1953 voitto KTP:sta oli jäänyt päällimmäiseksi miesten mieleen.
Heillä riitti mukavia muistoja - eräs heistä oli vieraspelimatkalla unohtanut pelikenkänsä kotiin ja joutui pelaamaan ottelun - aamutossuissaan.
Kun pelattavassa ottelussa tuli kentällä keskitys takatolpalle, kuului kommenttina: Noin juuri Kiffenkin pelasi aina takatolpalle - aina.
Kun katseltavassa juhlaottelussa KTP siirtyi johtoon 1-0, kuului takaa veteraaneiltamme kovaääninen kommentti: Perkele!
Paikan päällä kerroin miehille, että Porissa v.1953 syntyneenä ehdin nähdä Kotkasta sinne pelaamaan muuttaneen maajoukkuemies Aimo Sommarbergin aivan ensimmäisissä omissa katsojakokemuksissani. Siihen joku heistä sanoi: Sommarberg olikin kova pelimies puolustuspäässä - mutta pelasi helvetti KTP:ssa, ja sai päälle pitkät naurut kavereilta.

Mainittakoon, että kirjan 'KTP 1927-2007' ilmestyessä Aimo Sommarberg asui Forssan emäpitäjä Tammelassa.

Lisää kuvia Jäntevän veteraaneista.

Kotkan 'Pallokenttä' remontoitiin katsomoineen siis kesän 1952 Olympiakisojen otteluita varten (nimikin vaihtui 'Urheilukeskukseksi').
Olympiakisojen suurin yleisömagneetti Kotkassa oli 24. heinäkuuta 1952 pelattu jalkapallon puolivälieräottelu Unkarin ja Turkin välillä, joka veti paikalle arviolta jopa 20 000 ihmisen yleisön katsomaan maailmantähtien otteita.

1953:

Jäntevä hävisi SM-kultamitalit vasta uusintaottelussa VIFK:lle:

Jäntevän nousu Kotkan ja koko Suomen jalkapallokärkeen oli kuin komeetan lento. SPL:n Jäntevä oli syntynyt seurakunnan urheilukerhosta v.1940.

Jäntevä voitti loppukierroksella Kiffenin 'Puistolassa' 1-0 ja pääsi ratkaisevaan uusintaotteluun (Turkuun) VIFK-seuraa vastaan 1.11.1953. Yleisöä oli paikalla peräti 4690. VIFK voitti 3-1, mutta Jäntevän pelaajat osasivat arvostaa hopeamitalejaan - varsinkin kun KTP oli ollut lähellä pudota alempaan sarjaan.

Jäntevän hopeajoukkueessa pelasivat: Veikko Lehtinen, Reino Heimonen, Samuli Valki, Toivo Känä (Helisvuo), Pekka Kupiainen, Hannu Surokivi, Åke Pettersson, Aapo Kurki, Nils Rikberg, Kaarlo Korjuslommi ja Lauri Leppälahti.
Muita Jäntevän pelaajia olivat kauden aikana olleet: Jouko Konsti, Paul Guttormsen ja Veijo Surokivi.
Valmentajana toimi Matti Tuukkanen ja huoltajana Olavi Rämö.

KTP putosi kahden vuoden mestaruusputken jälkeen kahdeksanneksi:

Kaksi mestaruutta peräkkäin vuosina 1951 ja 1952, nuorten joukkueilla takana vielä huikeampi kultamitalien sarja - paluu tavallisten kuolevaisten joukkoon herätti monet.
Sijoittuminen 'vain' kahdeksanneksi juuri putoamisviivan yläpuolelle - pudonneista vain kaksi pistetä edellä - karmaiseva 'herätys' KTP:n johdolle.
Jäntevän huikea suoritus - pääsy jopa uusintaotteluun mestaruudesta - korosti KTP:n ykkösaseman romahdusta. Selityksiä etsittiin, mutta mitään yksiselittetteistä ratkaisua ei löydetty. Ehkä menestykseen oli vain totuttu seuran piirissä itsestäänselvyytenä ja varsinainen työnteko oli päässyt eri portaissa unohtumaan.

KTP:n pelaajat kärsivät myös loukkaantumisista - Kalavaisella oli vakavia tasapainohäiriöitä (leikkauskin), aiemmin loukkaantuneen Saarnion korvannut puolustaja Koskimaa loukkasi kauden aikana kahdesti polvensa, Rainero vioitti munuaisensa ja lopetti, Parkkiselta murtui kylkiluita, Pertti Vanhaselta meni solisluu ja Mauri Vanhasta vaivasivat nilkka, huimaus ja umpisuoli.
- Kyllä korpesi katsoa sivusta, kun Jäntevä hakkasi meidät, muisteli myöhemmin Mauri Vanhanen.

Paikallinen lehdistö iski olan takaa: Päätöntä potkimista, turhaa näpertelyä, laiskoja pelaajia - surkea näky! KTP on aallon pohjassa ja nousu kulkee todennäköisesti Suomisarjan kautta. Taaimmaiset linjatkin alkavat horjua eturivin ollessa kuin pelästynyt kanalauma. Näin seisovaa ja kankeaa peliä ei KTP ole aiemmin esittänyt.

KTP:n nuorten joukkueessa pelasivat kaudella 1953: (Mv.) Pertti Lehtinen, Jorma Eriksson, Matti Teilas, Erkki Lahti, Usko Ahti, Eero Parkkinen, Reijo Haltsonen, Jaakko Tiitinen, Kari Yrjönen, Raimo Ryymin ja Urho Auvinen (Tauno Parviainen toimi ' vetäjänä').

Kotkassa oli menossa jalkapallobuumi. Työläisseura 'Kotkan Reipas' kolkutteli jo vakavissaan SM-sarjan portteja 'Puistolan kentällään' ja myös kolmas TUL:n joukkue 'Metsolan Kiri' yritti läpimurtoa huipulle, olihan Kiri saanut maistaa pääsarjan menoa jo TUL:n ja SPL:n yhteissarjassa kaudella 1948. Metsola sijaitsi kolmen kilometrin etäisyydellä varsinaisesta Kotkansaaresta.
Kymin eli Karhulan puolella TUL:n 'KyPa' oli myös nousussa. Niin kunniakasta kuin tämä monen seuran rintama Kotkan kaupungille olikin, merkitsi se kuitenkin käytännössä sitä, että huippupelaajia ei enää riittänyt tarpeeksi yhteen joukkueeseen ja tästä keskinäisestä kilpailusta alkoivat kärsiä siinä mielessä kaikki.
Kotkan asukasluku oli 50-luvun alussa n. 25000 paikkeilla, joten pelaajien 'riittäminen' kaikille seuroille alkoi olla todellakin rajallista.

1954:

KTP kuudes SM-sarjassa:

KTP:n kausi 1954 meni paremmin kuin edellinen. Mitalitoiveet kariutuivat Mauri Vanhasen loukkaantumiseen maaottelussa Oslossa.

Jäntevälle eteen putoaminen SM-sarjasta:

Jäntevän tähdenlento SM-sarjan huipulle päättyi tylysti kaudella 1954. Jäntevä jäi sarjassa toiseksi viimeiseksi - kuusi pistettä perässä putoamisviivan yläpuolelle jääneestä Hakasta.

Kotkan Reipas nousi SM-sarjaan kaudeksi 1955.

Kotkan Reippaan nousu SM-sarjaan kaudeksi 1955 varmistui, kun Ilves-Kissat voitti viimeisellä kierroksella HPS:n.

Kotkan Reippaan nousijajoukkueessa pelasivat: Eino Pöyry, Väinö Falkman, Aarre Huusaari, Raimo Känä, Veikko Mankki, Asko laiho, Leo Perlinen, Reijo Borman, Veikko Vuorinen, Sven Björklund, Kauko Valjakka, Kaarlo Mänttäri ja Lasse Seppälä.
Valmentajana toimi Pertti Kunnari ja huoltajana Lauri Tarvonen.

1955:

KTP taas kuudes SM-sarjassa:

Nousseesta Kotkan Reippaasta siirtyi keskushyökkääjä Veikko Vuorinen KTP-paitaan kaudeksi 1955. Kausi sujui kaikin puolin 'keskinkertaisesti'.

Kotkan Reipas putosi SM-sarjasta 'jumbona'.

Kotkan Reippaan ensimmäinen vierailu SM-sarjassa päättyi tylysti putoamiseen reilulta viimeiseltä sijalta. Kaudelta kertyi vain kolme voittoa ja kaksi tasapeliä, toisena pudonneeseen Turun Tovereihinkin kertyi piste-eroa huimat seitsemän pistettä.
Keskushyökkääjä Veikko Vuorisen siirtyminen ennen kautta kilpailevan KTP:n riveihin ei riittänyt selitykseksi huonosti menneelle kaudella.

Kotkan Jäntevä pelasi pudonneena 'Suomensarjassa'.

1956:

KTP jäi seitsemänneksi SM-sarjassa:

Kausi 1956 ei tuonut 'helpotusta' KTP:n mestaruusvuosien jälkeiselle 'matalapaineelle'. Sijoitukseksi jäi seitsemäs.

Kotkan Reipas nousi uudestaan SM-sarjaan kaudeksi 1957.

Murheellisen ensi visiitin jälkeen (1955) Kotkan Reipas nousi uudestaan SM-sarjaan kaudeksi 1957 voitettuaan ratkaisevassa ottelussa Helsingin Sudet . Kajaanin Palloilijat jäivät pisteen taakse.

Kotkan Jäntevä jatkoi 'Suomensarjassa'.

'Kymin Palloilijat' nousivat 'Suomensarjaan':

'Kymin Palloilijat' nousivat 'Suomensarjaan' voitettuaan ratkaisevassa ottelussa Karhulassa Kajaanin PS:n.

1957:

Piste pelasti KTP:n säilymään SM-sarjassa - kahdeksas sija:

Vain yhden pisteen turvin onnistui KTP:n säilyttää paikkansa SM-sarjassa. KTP keräsi 15 pistettä, ensimmäinen putoaja Kiffen yhtä vähemmän eli 14 pistettä.
Aimo Sommarberg oli muuttanut kaudeksi 1957 Poriin nostamaan Suomensarjassa pelannutta RU-38:a kohti mestaruussarjaa (pelaajavalmentajana). Harri Kurki korvasi maalivahdin paikan Tähtisen lähdettyä Valkeakoskelle.
Uutena pelaajana edustusjoukkueessa kunnostautui tukilinjassa nuorten joukkueesta nostettu Reijo Haltsonen.

Aimo Sommarberg oli myöhemmin suostunut siirtoonsa liittyvistä yksityiskohdista:
- Kun ilmoitin KTP-johdolle lähdöstäni, eivät uskoneet. Sanoivat, ettet kuitenkaan lähde, ei sitä sukusikaan hyväksy. Läksin työpaikan takia ja pelaajavalmentajan paikka Porissa oli haastava. RU-38 maksoi muuton, ruoat pelipäivinä ja pinnarahat. Muuta rahaa en saanut seuralta, mutta Rosenlew-tehdas maksoi hyvää palkkaa, missä oli 'jalkapallokorotus'.
Kotkassa olin Vetekin sorvari, mutta tein myös lastausta, tuurasin pomoakin. Silti Porissa palkka tuplaantui. Muuttoa järjesti poliiisimestari Eero Kettunen, Palloliiton johtomiehiä.

Kotkan ajan puhutuista 'pimeistä maksuista' Sommarberg kertoi olleensa tietämätön, jos niitä yleensä olikaan. Hän kertoi olleensa aikansa KTP:n johtokunnassakin ja uskoi, että olisi kirjanpidon ohi menneistä maksuista ainakin 'epävirallisesti' kuullut.

KTP oli säilymisen kannalta tiukan paikan eli 'pakkovoiton' edessä viimeisessä pelissään - Haka oli voitettava tai edessä oli varma putoaminen.
Tähtinen pelasi Hakan maalissa - KTP voitti 1-0 ja säilyi pääsarjatasolla Kiffenin vielä hävitessä Kuopiossa..

KTP:n pelaajia 1957: Kurki, Pellinen, Rahikka, E.Parkkinen, Haltsonen, Piipponen, Rainero, P.Vanhanen, M.Vanhanen, Tiitinen ja Miikkulainen.

Yleisö ja KTP seuranakin alkoi entistä vakavammin vaatia Urheilukeskuksen pääkatsomon kattamista.

Kotkan Reipas putosi taas heti 'jumbona' SM-sarjasta.

Ei tullut Kotkan Reippaan toisesta SM-vierailusta yhtään sen menestyksekkäämpää kuin ensimmäisestäkään. KoRe sai taas vain kahdeksan pistettä ja nyt kuuden pisteen 'turvin' sarjan jumbo.
Putoamaan jo tuomittu KoRe hävisi Kotkassa Ilves-Kissoille peräti 1-10.

Kymin Palloilijat/Peli-Karhut pelasi ensi kertaa 'Suomensarjassa' - ja paikka säilyi.

Kotkan Jäntevä jatkoi syöksykierrettään ja putosi 'Maakuntasarjaan'.

Jäntevän syöksykierre jatkui ja kauden 1953 SM-hopeamitalistit putosivat nyt suomensarjasta maakuntasarjaan. Kaiken kruunasi viimeisen kotipelin tappio KPT:lle luvuin 1-9.

Mestaruussarja 1958:

KTP putosi SM-sarjasta, mutta voitti Suomen Cupin.

Kausi 1968 päättyi SM-sarjassa KTP:lle murheellisesti viimeiselle sijalle ja putoamiseen kaudeksi 1959 Suomensarjaan VPS:n ja Ilves-Kissojen kanssa.
Suomen Cup toi kuitenkin kotkalaisille lohtua, sillä semi-finaalissa kaatui RU-38 luvuin 3-1 Kotkassa ja finaalissa KTP voitti KIF:n 4-1.

KTP voitti vuoden 1958 cup-finaalissa Kiffenin maalein 4-1 Olympiastadionilla. Kuvassa juhlitut cup-mestarit vasemmalta: Reijo Haltsonen, Pentti Tähtinen, Mauri Vanhanen, Kaj Sveholm, Jaakko Tiitinen, Erkki Rahikka, Eero Parkkinen, Seppo Itkonen, Juhani Pellinen, Antti Pirtilä ja Pertti Vanhanen.

KTP-valmentajana toimi Pertti Viinikainen, mutta hänen roolinsa oli kuulemma lähinnä molarien treenaamista, 'todellista' valmentajaa ei ollut lainkaan. Joukkueessa pelasivat kauden aikana myös mm. maalivahti Kari Hotti, Sulo Parkkinen, Esko Järvinen, Raimo Peni ja Teuvo Piipponen.

Kauden 1958 valmisteluissa nähtiin sellainen historiallinen tapaus, että KTP hankki ensimmäisen kerran riveihinsä varsinaisen 'ostopelaajan' Kotkan ulkopuolelta. Laitahyökkääjä Kaj Sveholm (s.1933) oli pelannut koko aiemman uransa (1950-57) Helsingissä Kiffenin mustapaidoissa. Nyt KTP 'värväsi' hänet riveihinsä kaudelle 1958. Ammatiltaan Sveholm oli liikkuva poliisi eikä asunut Kotkassa.
Närää KTP-pelaajien keskuuteen tuli maksetuista 'pimeistä' rahoista tietyille pelaajille ohi 'julkisten sopimuksien'. Sveholmille kerrottiin maksettavan ohi kirjanpidon erityislisiä. Maaottelureissuilla 'tähdet' olivat kai muilta kuulleet, miten maksupolitiikka toimi mm. pääkaupunkiseudulla ja sitä sitten yrittivät Kotkaankin.

Cup-kilpailu järjestettiin v.1958 neljännen kerran (aiemmat voittajat Haka, Pallo-Pojat ja IF Drott). KTP:n cup-riemua häiritsi luonnollisesti tietoisuus putoamisesta SM-sarjasta yhdentoista yhtäjaksoisen pelikauden jälkeen (1948-1958).

Finaalissa 24-vuotias Antti Pirtilä teki seuransa kaikki maalit. Hän oli aloittanut pelaamisensa Metsolan Kirissä ja pelannut kaudet 1956-57 Kotkan Reippaassa ja siirtynyt sen jälkeen KTP-paitaan.
- Ei silloin hypitty maalintekijän päälle eikä pyöritetty persettä kulmalipulla. Maalintekijää moikattiin. Se riitti. Kiffeniä pidettiin ostoporukkana, ja sen edustaja tulikin esittämään seuran vaihtoa. En innostunut, ja olihan minulla hyvä työmaa satamassa. Meninkin kesken kauden 1960 takaisin Kotkan Reippaaseen, muisteli Pirtilä myöhemmin 70-vuotiaana.

KTP:n kahta viimeistä sarjapeliä kotikentällä oli katsomassa enää 917 ja 294 maksanutta katsojaa. Tulokset lopussa sen mukaisia: 2-5, 2-6, 2-4 ja 1-4.

KTP:n cup-mestaruus- ja putoamiskausi päättyi yli kahden viikon Neuvostoliiton matkaan. Ensiksi Alma Atassa tuli häviö 0-6 (39.000 katsojaa) ja sitten KTP voittikin toisen pelinsä - Frunsen Torpedo kaatui 2-1 (46.000 katsojaa).

Kesällä 1958 KTP-juniori Mauri Nikkari voitti Helsingissä Suomen mestaruuden tekniikkamestaruuskilpailussa (16-vuotiaat).

Kymin Palloilijat/Peli-Karhut ja Kotkan Reipas 'Suomensarjassa'.

Kotkan Jäntevä painuksissa 'Maakuntasarjassa'.

1959:

KTP pudonneena Suomensarjassa ~ sijoittui toiseksi.

Heti aluksi Suomensarjan etelälohkossa 1959 kävi selväksi, että edelliskauden cup-finalistit KTP ja KIF ratkaisevat, kumpi nousee SM-sarjaan seuraavaksi kaudeksi.
KIF oli lopulta parempi pisteiden kerääjä ja niin KTP sai jäädä Suomensarjaan. Lohkon muita joukkueita olivat ainakin KoRe, PeKa, JoensuunPS, Helsingin Toverit, Kuusankosken Puhti ja Helsingin Sudet.

KTP:n miehistöä 1959 Suomensarjassa: Kurki ja Hotti (maalivahdit), Pellinen, Rahikka, Haltsonen, Sveholm, Piipponen, Valkonen, P.Vanhanen, M.Vanhanen, Peni, Pirtilä, Itkonen, Tiitinen, Järvinen, nuoret Juhani Ulmanen ja Mauri Nikkari.

Kauden 1959 nuorten KTP: Raimo Vesa (mv), Juhani Kulmanen, Arto Ring, Raimo Kourula, Pentti Puranen, Kalervo Paananen, Hannu Kivelä, Mauri Nikkari, Matti Ratio, Pekka Kunnari, Raimo Miettinen, Juhani Ulmanen, Ossi Hänninen ja Sulo Kuikka.

Mainitusta nuorten joukkueesta oli Kalervo Paananen (s.1942) nouseva suoranaiseksi 'KTP'-ikoniksi - hän aloitti edustusjoukkueessa kaudella 1961 ja pelasi seurassaan kaudelle 1967 asti. Sen jälkeen hän pelasi 'kotkalaisten kauhuksi' HJK:ssa kaudet 1968-72, mutta palasi KTP-paitaan vielä kausiksi 1973-74 (tosin kolmannelle sarjatasolle).

Tekniikkataituri Mauri Nikkari (s. 1942) pääsi edustusjoukkueen kuvioihin varsinaisesti kaudella 1960 hyökkääjäksi ja edusti seuraansa kauteen 1965 asti, mutta lopetti sitten. Kaudella 1967 hän vielä pelaili neljännellä sarjatasolla Kymilinnan Väkinäisissä. Siihen tuolloin vasta 25-vuotiaan pelaajan ura päättyi aikaisessa vaiheessa.

Urheilupoliittinen ilmapiiri TUL:n sisällä puhkesi joulukuussa 1959 tilanteeseen, missä sosialidemokraattien sisäinen hajaannus aiheutti 'Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton' eli TUK:n perustamisen. TUL nimitti TUK:ta oikeiston apuriksi, portiksi porvariliittoon.
KTP halusi jalkapalloilijoidensa ja koripalloilijoidensa saavan jatkaa entiseen tapaan - siksi KTP ei ollut enää halukas osallistumaan erilliseen TUL:n toimintaan, jota taas oltiin virittelemässä sisäisessä kuohunnassa. Lyhyesti - KTP erotettiin TUL:sta vuoden 1959 lopulla ja KTP:sta tuli TUK-seura 22.4.1960.


Kotkan Reipas (KoRe) Suomensarjassa - sijoittui seitsemänneksi.

KoRe (1959): puheenjohtaja: K.Öhman,valmentaja: S. Björklund, peliasu: paita keltaraitainen - housut mustat.

(JJ, 30.6.2012): 2000-luvulla Kotkan Reippaan pelipaita oli oranssi ja housut mustat - kakkosasuna kokovalkoinen (kaudelle 2012 KoRe oli luopunut 3. divisioonan paikastaan Karhulan Peli-Karhuille).

Peli-Karhut (PeKa) Suomensarjassa - sijoittui kahdeksanneksi.

Peli-Karhut (1959): puheenjohtaja ja valmentaja: T.Arponen, peliasu: paita valkoinen - housut punaiset.


Jäntevä jatkoi Maakuntasarjan lohkossa #4

Jäntevä (1959): valmentaja: R.Heimonen, pelipaita valkopunaraitainen - housut siniset.


Kotkan Kiri ~ Aluesarjan lohkossa #11.

Mussalon Oras (Kotka) ~ Aluesarjan lohkossa #11.

1960:

KTP Suomensarjan itälohkossa kolmanneksi.

Suomensarjan itälohko 1960.

KTP aloitti 1960-luvun seuraavalla 'perusmiehistöllä' Suomensarjassa:
maalivahdit Harri Kurki ja Raimo Vesa, puolustajat Erkki Rahikka ja Juhani Pellinen, tukilinja Raimo Peni-Reijo Haltsonen-Seppo Itkonen, hyökkäys Esko Järvinen-Jaakko Tiitinen-Urpo Seppä-Pertti Vanhanen-Mauri Nikkari.
Käytettävissä olivat tarvittaessa myös Mauri Vanhanen, Teuvo Piipponen, Waldemar Sibelka ja Raimo Valkonen.

KTP:n kanssa samassa Suomensarjan Itälohkossa pelasivat Kotkan Reipas, Peli-Karhut, Viipurin (Lahden) Reipas, Lahden Pallomiehet (LPM), Kuopion Elo, Kuusankosken Puhti, Mikkelin Palloilijat (MP), Mikkelin Pallo-Kissat (MiPK), WP-35 (Varkaus) ja Kajaanin Palloilijat (KaPa).

Sarjakauden 1960 aikana KTP sinnitteli pitkään nousukahinoissa, mutta mahalaskujakin tuli - kuten 3-7 häviö vieraissa Mikkelin Pallo-Kissoille. Lopulta KTP sijoittui kolmanneksi Lahden Reippaan ja LPM:n jälkeen. Reipas nousi SM-sarjaan.
KTP pelasi kotiottelunsa Urheilukeskuksessa (nyk. A.Tolsa Areena), jonka pääkatsomo sai katon 1960-luvun alkuvuosina vasta.

Tässä kuvassa KTP:n Raimo Peni tähtirintaisten vastustajien keskellä (HIFK vai VIFK?).


Suomensarjan Itälohkosta putosivat molemmat kotkalaisseurat ~ KoRe ja Peli-Karhut.

Suomensarjan Itälohkosta putosivat Kotkan Reipas ja Karhulan Peli-Karhut - molemmat Maakuntasarjaan kaudelle 1961.


Kotkan Jäntevän onnistui nousta Suomensarjaan kaudelle 1961.

Sauli Pietiläinen oli Jäntevän tunnetuin pelaaja. Hänen nimensä yliviivaaminen ylläolevassa kuvatekstissa tarkoittanee sitä, että hallussani olevan vuoden 1961 Jalkapallokirjan alkuperäinen omistaja on myöhemmin 'kuitannut' kuvatekstiin Pietiläisen siirtymisen paikalliskilpailija KTP-paitaan.

Suomensarja 1961:

KTP voitti Suomen Cupin suomensarjalaisena 1961:
Ei kuitenkaan vielä nousua SM-sarjaan.

Tämä 'cup-muistelo' on peräisin RU-38:n pelikauden 1963 käsiohjelmasta.

KTP oli voittanut Suomen Cupin jo vuonna 1958 ja uusi temppunsa suomensarjalaisena v.1961 lyömällä finaalissa Pallo-Pojat (Helsinki) luvuin 5-2. Pallo-Poikien maalia vartioi entinen KTP-vahti Pentti Tähtinen.

Mainittakoon, että ohjelmalehtisen jutussa on PAINOVIRHE: Vuoden 1961 välieräottelu oli KPT - Pallo-Pojat 1-2, ei siis KTP, joka toisesta välierästä (HPS-KTP 2-5) oli selvinnyt finaaliin kaatamaan Pallo-Pojat samoin luvuin 5-2.

Cup-mestaruuden ratkettua KTP-valmennuksesta vastannut Lahti kommentoi: Minäkö hermona? Kertovat kyllä, että suussani oli yhtaikaa viisi klubia.

Uuden Suomen kommentaattori 'Taro' kirjoitti KTP:n cup-voiton jälkeen: Huutosakki ilmoitti: 'Terveisiä Kotkasta, täällä ei miestä potkasta'. Yhteistoiminnan alettua yli 20 vuotta sitten Kotkan TP kuului teknillisesti parhaimmistoon. Suurtähtien Paanasten, Parkkisten, Niilosten ym. jälkiä seurasivat Stadionilla nuorukaiset. Tyyli oli entinen. Voi puhua kotkalaisesta tyylistä, parhaimmillaan kaunista ja tehokasta.
Kotkalainen lauluntekijä Juha Vainio kävi itsekin peleissä ja ikuisti yhteen lauluistaan huutosakin 'sanoman' ja kuvauksen cup-finaalimatkasta Helsinkiin.

Cup-mestarit 1961. Takarivissä vasemmalta: puheenjohtaja Seppo Malinen, Mauri Nikkari, Raimo Peni, Mauri Vanhanen, Reijo Haltsonen, Kalervo Paananen ja Raimo Valkonen.
Eturivissä vasemmalta: Pertti Vanhanen, Esko Järvinen, Raimo Vesa, Jorma Eriksson ja Aarne Vihersalo.

Helsingin Sanomatkin muisti vielä 23.10.2011 palstallaan 'HS 50 vuotta sitten' KTP:n cup-mestaruutta.

Suomensarjan Itälohkossa pelanneen KTP:n peruskokoonpano kauden alussa: Raimo Vesa (mv), Jorma Eriksson, Esko Järvinen, Pertti Vanhanen, Reijo Haltsonen, Kalervo Paananen, Mauri Nikkari, Jaakko Tiitinen, Pekka Kunnari, Raimo Peni ja Aarne Vihersalo (lisäksi Raimo Valkonen ja Pentti Puranen).

KTP aloitti hyvin - alkukaudella Helsingin Toverit kaatui 5-0 ja Helsingin Sudet 6-0. Viiden pelin jälkeen oli tilillä kuitenkin jo kaksi tappiota ja 7.6.1961 paikalliskilpailija Jäntevä voitti KTP:n 2-0 (yli 1500 katsojaa).
Kun KTP kotipelissään voitti lohkojohtaja MiPK:n kotkalaiset nousivat sarjassa toiseksi ja yleisö alkoi herätä (2156). Voittoja seurasi: WP-35 5-0 ja Töölön Vesa 7-3, mutta samalla voittolinjalla oli MiPK. KTP voitti syyspuolella Jäntevänkin 5-3 - nousihaaveita oli ilmassa.
Kuusankoskella unelmat kuitenkin romahtivat - Puhti voitti 3-2 ja kun MiPK toisaalla voitti, KTP jäi taas nuolemaan nousukahinoissa näppejään.

23.2.1961 KTP:n johtokunnassa tehtiin kauaskantoinen päätös - seura kaipasi kipeästi junioripelaajia tulevaisuuden turvaksi ja niin Kotkassa aloitettiin järjestää keväällä 1961 KTP:n Nappulaliigaa.
Joukkueille annettiin kartalta alue ja nimi - esim. Piispalan Arsenal (Eero Pöyry), Puistolan 'Real Madrid' (Eino Rytkölä), Tottenham (Mauri Vanhanen) ja Barcelona (Eero Lahti).
Joukkueita oli pian kymmenen ja yleinen tapa oli, että joukkueita johti 'veteraanipelaaja', jolla oli apuna 15-16 vuotiaita KTP-junioreita.
Erään Gutzeitin läheisyyteen tehdyn joukkueen valmentaja oli Yrjö Jolkkonen, jolla myös oli apurinaan ikäisekseen isokokoinen 16-vuotias (9.8.1945 syntynyt) KTP-juniori.
Ari Kauhanen kertoo: Oli sunnuntaiaamupäivä Kotolan kentällä Isossapuistossa ja pikkupoikia oli paikalla valtavasti. Jotkut isoimmat pojat tekivät perinteisen jaon vuorovalinnoin. Olin varma, etten ikinä pääse kumpaankaan joukkoon ja valuin puun taakse piiloon, Toinen pojista jo sanoikin, 'eiköhän ala jo riittää' - toinen sanoi painokkaasti,että jako jatkuu - kaikki pääsevät pelaamaan - ja huusi samalla minut: 'Kaveri puun takaa meille'. Myöhemmin kuulin hänen nimensä. Hän oli Arto Tolsa.

Viikkoa ennen cup-finaalia Helsingissä KTP pelasi piirinsarjapelin Kuusankoskella Puhtia vastaan. Nikkari ja Peni eivät päässeet mukaan ja innostuneita korvaajia ei tuntunut löytyvät kurakeli-ilmalla niin lähellä isoa finaalia.
Joukkueen johdolle tuli mieleen tuli käyttää tässä pelissä 16-vuotiasta junioria, jonka otteet ikäistensä parissa olivat olleet huomiotaherättäviä.
K.Lahti kertoo: Kauden 1961 lopussa meiltä oli muutama mies pois ja pyysin Artoa (='Allu') mukaan. Hieman ujona poikana hän ensin esteli, ettei ole vehkeitäkään. Arto joutui heti ensi pelissään keskushyökkääjänä Puhdin ison topparin Reino Värrälän puristukseen.

Kunnarin ja Pusan kirjassa (1983) 'Arto Tolsan tarina - piipun juurelta Euroopan huipulle' on Tolsan edellä kerrotusta ensimmäisestä edustusjoukkueen pelistä kerrottu seuraavasti:
1960-luvun alkuvuosina koki KTP:n edustusjoukkue muutoinkin voimakkaan nuorennusleikkauksen. Aikaisempi valmentaja Pentti Volanen nosti ykköseen monia myöhemmin pitkäänkin pelanneita seuran kasvatteja.
Sopivaksi koeotteluksi Tolsan Artolle katsottiin syksyllä 1961 Kymenlaakson piirin loppuottelu Kuusankoskella. Arto oli käsketty matkalle mukaan, mutta ujous ja epävarmuus tekivät sen, ettei hän tullut ottaneeksi edes pelivarusteita matkaansa.
Valmentaja Kalle Lahti oli kuitenkin säälimätön: "Luuletkos, että ykkösen pelit pelataan prässihousut jalassa. Hae pelikassi ja tule heti takaisin autolle".
Ottelu jouduttiin pelaamaan sateessa, kenttä oli märkä ja pehmeä. Arto ei pelissä erikoisemmin onnistunut, ehkäpä osin olosuhteista, osin ensikertalaisen jännityksestä johtuen.
Loppuotteluvastustaja Kuusankosken Puhdilla oli keskuspuolustajana Reino Värrälä. Häntä pidettiin yleisesti rehtinä joskin kovaotteisena pelaajana. Pelikaverit vähän leikillään jo matkalla pelottelivat Tolsaa Värrälän kovista otteista.
Tuollainen pelottelu ensikertalaisen kohdalla oli varsin tyypillistä. Katsottiin miehen luonnetta.
Sisukkaasti Arto kuitenkin jaksoi yrittää ottelun loppuun asti, vaikka tulosta ei paljon syntynytkään ensi yrittämällä.
Kokeilu osoitti, ettei nuorukainen vielä silloin ollut kypsä miesten tasolle. Harppaus sinne onnistui kuitenkin talven aikana, sillä vuoden 1962 keväästä alkaen Arto kuului itseoikeutettuna KTP:n avauskokoonpanoon, 16-vuotiaana raakileena.

Jäntevä taas Suomensarjassa:

Jäntevä oli noussut kaudeksi 1961 Suomensarjaan samaan lohkoon kuin KTP. Jäntevän valmentajana toimi nyt 'iki-Reipas' Sven Björklund. Jäntevän kauden 1961 pelaajista tulivat myöhemmin siirtymään KTP-paitaan Sauli Pietiläinen, Kohvakka ja Ruuth.
Kevätkierroksella Jäntevä siis voitti KTP:n 2-0, mutta syyskieroksella KTP oli parempi luvuin 3-5. Jäntevä sijoittui lohkossa keskivaiheille.

Kotkan Reipas ja Peli-Karhut pudonneina Maakuntasarjassa.

1962:

KTP saavutti lopultakin paluun SM-sarjaan - Arto Tolsan aikakausi alkoi:

Kaudella 1962 KTP pelasi lähes 100% kotkalaisella kokoonpanolla. Muutama nuori (Nikkari, Paananen, Vesa) oli tavallaan jo ehtinyt pysyvästi nousta miesten saappaisiin, mutta tälle kaudelle KTP esitteli uuden nuoren pelaajansa: Arto Tolsa (s.9.8.1945) pääsi alkukaudella edustusmiehistöön vasta 16-vuotiaana. Edelliskauden lopussa hän oli viikkoa ennen cup-finaalia päässyt jo kerran kentälle Kuusankoskella kurakelissä pelatussa piirinsarjan pelissä.
Huhtikuussa 1962 KTP voitti samaisen Kuusankosken Puhdin numeroin 6-2 piirinsarjassa - kotkalaisten maaleista teki 16-vuotias tulokas Arto Tolsa peräti neljä.

KTP:n Suomensarjan joukkue 1962 - takarivi vasemmalta: valmentaja Sulo Parkkinen, Aarne Vihersalo, Mauri Vanhanen, Arto Tolsa, Reijo Haltsonen, Kalervo Paananen, Raimo Valkonen, Seppo Itkonen, Raimo Peni ja valmentaja Kalle Lahti.
Eturivissä vasemmalta Pertti Vanhanen, Esko Järvinen, (mv) Jorma Palonen, (mv) Pertti Lehtinen, Erkki Rahikka, Mauri Nikkari ja Pertti Puranen.

Kun Suomensarjan etelälohko alkoi, ensimmäiset pelit jo kertoivat, mistä nyt oli kyse. Avauspelin Porvoossa KTP voitti 8-0, Tolsa teki 3 maalia - seuraavaksi Puistolan kentälle (vanha katsomo purettu - uutta ei ollut vielä) saapui Lahden Pallo-Miehet (LPM). KTP voitti 3-1 - Tolsa teki kaksi maalia.
KTP alkoi heti alusta alkaen erottua muista Mikkelin Palloilijoiden kanssa. Kuusankosken Puhti nautti ennätysyleisöstään, kun nyt Suomensarjan pelissä KTP saapui - ja voitti 7-0 (Tolsa kolme maalia).
Sensaation aineksia oli ilmassa, kun lohkon kärkikamppailu pelattiin Kotkassa. KTP murskasi ainoan vakavan kilpailijansa MP:n uskomattomin luvuin 11-2! Tolsa teki taas hattutempun eli kolme maalia.
Nousijasta ei enää ollut epäselvyyttä. Katsojia MP-pelissä oli yli 2500 - suuri määrä toisella sarjatasolla. Mikkelissä KTP kävi vielä naulitsemassa MP:n luvuin 8-0 (Tolsa teki kolme maalia). KTP voitti siis kahdessa pelissään kilpailijansa MP:n yhteismaalein 19-2!

Arto Tolsa - elokuussa 1962 vasta 17 vuotta täyttänyt kauden sensaatio valittiin jo 'lehdistön' joukkueeseen Turkuun.
Nousun jo varmistuttua KTP voitti vielä Pallo-Pojat numeroin 6-1 (Tolsa teki 'yllättäen' kolme maalia).
KTP:n maalisuhde kauden jälkeen oli uskomaton: 119-29 ~ yli viisi tehtyä maalia peliä kohden! Arto Tolsan debyyttikauden maalisaldo oli yhtä uskomaton - 34 maalia (toisessa lähteessä luku on kääntynyt jopa muotoon 43).

KTP:n ylivoimaisuus näkyy Suomensarjan etelälohkon 1962 lopputilanteesta.

Edelliskauden cup-mestarina kauden cup-tarina jäi KTP:n kohdalla lyhyeksi - jo ensimmäisessä pelissä tuli tappio Karjaalla (BK-46).

Kauden 1962 sensaatiopelaaja Suomessa - KTP:n alkukaudesta vasta 16-vuotias Arto Tolsa - takanaan kentälle menossa Mauri Vanhanen. Heillä oli ikäeroa yli 14 vuotta.

Kotkan seudun muista seuroista (1962):

Kotkan Jäntevä pelasi KTP:n kanssa samassa Suomensarjan etelälohkossa ja sijoittui kolmanneksi viimeiseksi - edessä oli taas putoaminen (Akilleksen ja VaPan kanssa) Maakuntasarjaan.

Kotkan Reipas ja Peli-Karhut pelasivat Suomensarjaa alempana - kuten pitkään jatkossakin.

1963:

KTP taas SM-sarjassa neljän Suomensarjakauden jälkeen: viides sija.

KTP oli pudonnut SM-sarjasta kauden 1958 päätteeksi. Nyt kaudelle 1963 oltiin palattu maan huipputasolle jälleen .
Valmennuspuolelle valittiin valmentajaksi edelliskauden Lahden ja Parkkisen lisäksi Juhani Pellinen.

Pelaajistoon ei hankittu 'ulkopuolisia' vahvistuksia - nuorista oltiin nostamassa edustusjoukkueeseen useita pelaajia kuten Raimo Vesa, Matti Raitio, Pekka Kunnari, Risto Flinck, Einari Arpula ja Pentti Puranen.

KTP avasi kautensa Puistolassa ja voitti TPS:n 4-0. Voitot ja tappiot vuorottelivat - HIFK voitti kotkalaiset Helsingissä, mutta kun HPS voitettiin kotona 3-2, KTP keikkui sarjataulukossa jo toisena.
VIFK voitettiin 7-0 (Tolsa neljä maalia), mutta TPS voitti Turussa 4-0. Hyviä pelejä seurasi aina huonompi. Hakalle hävittiin kotona 2-3 - sadesäästä huolimatta 4500 katsojaa.
KTP voitti kotonaan VIFK:n maalijuhlassa numeroin 6-5. Loppusijoitukseksi tuli viides sija. Ei huono nousijajoukkueelta.

Kotkan seudun muista seuroista (1963):

Kotkan Jäntevä pelasi pudonneena Maakuntasarjassa, mutta onnistui nousemaan takaisin Suomensarjaan kaudelle 1964.

1964:

KTP voitti SM-sarjassa pronssimitalit:

Kaudelle 1964 KTP:n miehistöön oli tarjolla seuraavia nimiä:
Maalille Lehtinen, Vesa, Palonen ja nuori Kari Holopainen. Puolustajia olivat Rahikka, Järvinen ja nuori Mauri Lehtimäki.
Tukilinjassa olivatVanhanen, Paananen, Itkonen, Puranen ja Flinck. Hyökkääjiksi oli tarjolla Nikkari, Peni, Tolsa, Vihersalo, Vanhanen, Tiitinen, Raitio, Arpula ja Turusta palannut Jäntevän kasvatti Sauli Pietiläinen.
Tolsa oli miehistynyt, Penin testiarvot olivat nousseet ja Nikkari, jota 1963 oli syytetty pyylevöitymisestä, oli myös treenannut hyvin. Valmennusvastuun ottivat Pellinen ja apurina P.Vanhanen.

Kausi aloitettiin kuitenkin epävakaissa merkeissä - Tolsa ja Paananen kävivät armeijaa, eivätkä olleet parhaimmillaan.
Ylikuuma ottelu pelattiin Mikkelissä, missä Pallo-Kissat (MiPK) taisteli sarjapaikastaan. Rankkasateesta huolimatta tunteet pääsivät kuohumaan yli äyräidensä.
Kotijoukkue MiPK siirtyi alussa johtoon 3-0, mutta Tolsa kavensi kahdella maalilla lukemiksi 3-2. Puoliajan tauon jälkeen ilma oli muuttunut hirmuiseksi rankkasateeksi, KTP juoksi kentälle aloittamaan toista jaksoa - mutta MiPK ei.
Erotuomari (turkulainen Jossu Rubinstein) kutsui kotkalaiset rankkasateesta takaisin pukusuojaan odottamaan. Kaatosateen kastelemien kotkalaisten oli mahdoton ymmärtää ratkaisua - MiPK oli säästetty kaatosateessa värjöttelystä.
Lopulta pelin jatkuttua MiPK siirtyi 4-2 johtoon. Sitten tunteet kuohahtivat. Alkusysäyksen antoi linjamiehen liputus, KTP:n maalivahti Lehtinen oli kuulemma astunut rankkarialueelta ulos pallo kädessään. Rankkasade oli kuitenkin huuhtonut kaikki kalkkiset rajaviivat tyystin pois jo ensimmäisellä jaksolla.
KTP:n pelaajat protestoivat koko kasvaneella kiukullaan - Rahikka heitti pallolla linjamiestä, joka kaikkien hämmästykseksi löi lipunvarrella kahdesti KTP:n Itkosta naamaan. Itkonen piteli käsiä kasvoillaan, kunnes 'mieli meni punaiselle' ja potkaisi linjamiestä takamuksiin. Tuomari ajoi Itkosen ulos - järjestysmiehet saivat tehtäväkseen 'piirtää' kalkkiviivat uudelleen ennenkuin jatkettiin.
Odotellessa kotiyleisön pikkupojat etsivät 'aseita', joilla saattoi heitellä KTP-pelaajia - pian aikuisetkin yhtyivät leikkiin mukaan. KTP hävisi 6-2. Tuomari myönsi pelin luisuneen täysin hänen hallinnastaan - lipunvarrella Itkosta lyönyt rajamies oli heti pelin jälkeen 'salakuljetettu' Urheilupuistosta ulos - häntä ei päästy 'haastattelemaan' tapahtuneesta.
Kotkalainen 'Eteenpäin'-lehti otsikoi seuravaana aamuna: Tuomari käänsi säännöt päälaelleen Mikkelissä.

Kauden 1964 päättyessä KTP oli kolmantena HJK:n ja KuPS.n jälkeen. Arto Tolsa voitti 26 osumallaan ylivoimaisesti maalintekijätilaston ja valittiin Paanasen ja Pietiläisen ohella 22 pelaajan ryhmään MM-karsintaotteluihin Skotlantia ja Italiaa vastaan.

Tolsan 26 maalia syntyivät 19 ottelussa - kolmesta pelistä hän oli joutunut jäämään pois armeijan vuoksi. Silloin hän kertomansa mukaan edustikin Kirkonmaan Harmaita.
Palkintomatka edustusjoukkueelle suuntautui Pariisin, Tolsa ja Pietiläinen eivät päässeet MM-karsintojen vuoksi mukaan.

1965:

KTP turvallisesti SM-sarjassa kahdeksas:

Juhani Pellinen ykkösvalmentajanaan kaudelle 1965 pelipaikkoja oli kärkkymässä kaiken kaikkiaan yli 20 nimeä.
Tuoreina niminä paikkaansa yrittivät lunastaa 'avaukseen' mm. Risto Haltsonen, Pekka Heinonen, Osmo Terho, Esa Koponen ja taukoa pitnyt ex-lupaus Pyry Marttinen.
Mauri Vanhanen lopetti - Perrti Vanhanen jatkoi vielä kaudelle 1966 asti. Vihersalo lähti Peli-Karhuihin.

KTP pelasi avausottelunsa 25.4.1965 Urheilukeskuksessa HIFK-ottelun (0-0) seuraavalla kokoonpanolla: Tähtinen, Lehtimäki, Rahikka, Paananen, Järvinen, Itkonen, Pietiläinen, Nikkari, Tolsa, Peni ja Raitio. Yleisöä oli lähes 3000.

Kauden alku meni hyvin, KTP voiti Upon Pallon kesällä 3-2 ja nousi sarjataulukossa jo toiseksi, vaikka Helsingissä oli aiemmin hävitty HJK:lle 3-5 (kentän parhaat Pahlman ja Tolsa).

KTP:n syyskausi meni pieleen. Kotipelistä 12.9.1965 Vaasan Palloseuraa vastaan muodostui jalkapallokauden 'skandaali'. VPS oli peliä ennen ilmeisessä putoamisvaarassa ja KTP oli vajonnut ailahtelevilla otteillaan 'turvallisesti' keskikastiin.
Ukkossade oli kastellut Urheilukeskuksen kentän ja ensimmäinen pelijakso meni 'normaalisti' tilanteen ollessa tauolla 2-2. Toisella jaksolla alkoi tapahtua kummia - Sauli Pietiläinen puski pallon melko vaarattomassa tilanteessa omaan maaliin - VPS johti 3-2.
Aivan pelin viimeisellä minuutilla Pietiläinen kaadettiin rangaistusalueella ja erotuomari Wolf Karni määräsi rangaistuspotkun. Yleisön riemuitessa KTP-pelaajat käyttäytyivät kuitenkin oudosti, he pitivät pitkään palaveria rankkarin ampujasta ja lopulta ampujaksi ilmoittautui Itkonen, joka veti pallon lyhyellä vauhdilla ronskisti vasemman tolpan ohi. VPS voitti 3-2, mutta kotiyleisö vihelsi ankarasti.
Katsomossa puhuttiin yleisesti jo sopupelistä - KTP:n pelaajille oli 'kuulemma' maksettu messevät rahat, jos VPS saisi voittaa.

KTP:n silloiset johtomiehet puolustautuvat vieläkin väittäen, että mistään sopupelistä ei ollut kyse. Selityksissä kerrottiin, ettei Tolsa voinut tuttuun tapaan selkävaivaisena ampua rankkaria (vaikka oli pelannut 90min!), Nikkari oli hukannut rankkarin edelliskerrallaan Kuopiossa - ja kenttäkin oli kuulemma märkä - eikä harjoituksissa ollut viikon aikana käynyt kuin 4-5 miestä. Huono onni, huono kunto, huono kenttä. VPS taisteli sarjapaikastaan, siinä Toivo Penttilän kootut selitykset.
Erotuomarina toiminut Wolf Karni kommentoi myöhemmin peliä seuraavasti: En ota kantaa sopuun, mutta eräät asiat ihmetyttivät. KTP syötti 80% vastustajille. Rankkarin ampujaa ei meinannut millään löytyä. Panin pallon pilkulle, jossa oli lammikko. Sanoin ampuja Itkoselle, että saa siirtää taakse kuivemmalle, mutta hän sanoi, että saa olla ja veti voimalla niin kovan kierteen, että minulta oli lähteä housut jalasta. Ei ihme, että meni ohi.

KTP:n ja VPS:n johto ei koskaan myöhemmin myöntänyt pelin olleen ennaltasovitun. Kalervo Paananen suostui kuvailemaan sitä kerran 'skandaalinkäryiseksi'.
KTP:n pelaajat ottivat lehdistön hyökkäyksistä itseensä ja seuraava peli Lahdessa Upon Palloa vastaan meni täysin pieleen. Tolsa järjesti itselleen ulosajon tunnin jälkeen - KTP hävisi 0-4.
HJK saapui Kotkaan Aulis Rytkösen ja Kai Pahlmanin johdolla - Tolsa oli pelikiellossa, KTP hävisi 0-2. Viimeisen pelin KTP hävisi Ilves-Kissoille vielä 2-3 ja vajosi sarjataulukossa sijalle kahdeksan, vaikka oli ollut mitaleissa kiinni ennen surullisenkuuluisaa VPS-ottelua.

Tolsa jäi 16 maalillaan maalintekijätilastossa kolmanneksi Kai Pahlmanin ja Hakan Asko Mäkilän jälkeen.

Kotkan seudun muista seuroista (1965):

Kotkan Jäntevä sijoittui Suomensarjan lohkossaan keskivaiheille.

1966:

KTP SM-sarjassa kuudes - cup-finaalissa nyt tappio:

Kaudelle 1966 Jussi Pellinen sai avukseen huoltaja-valmentajaksi 'Muke' Vanhasen, joka omalla peliurallaan oli tehnyt 107 SM-sarjamaalia.

Pelaajapuolella Hannu Kohvakka ja Matti Ruuth siirtyivät Jäntevästä KTP-paitaan. Nikkari lopetti.

Avausottelun KTP hävisi HJK:lle 0-4 Helsingin Pallokentällä kokoonpanolla: Tähtinen, Järvinen, Haltsonen, Paananen, Puranen, Kohvakka, Pietiläinen, Muurinen, Tolsa, Raitio ja Ruuth.

KTP voitti toisen ottelunsa - kotona kaatui Haka Muurisen ja Vanhasen maaleilla. KTP:n ongelmaksi oli alkanut osoittautua Arto Tolsan liian suuri merkitys joukkueelle. Jos Tolsa oli kunnossa ja pelasi hyvin, KTP yleensä voitti - jos hän oli poissa, pelasi loukkaantuneena tai oli 'yleisön hermostuttama', KTP yleensä hävisi.
Varsinkin vierasotteluissa kotiyleisö oli oppinut hiillostamaan Tolsaa, joka nopeasti reagoi ärsykkeisiin alkamalla 'murjottaa' ja samalla peliteho laski. Hermostuneena hän aloitti usein kovat taklauksensa ja niitä seuranneet 'pakolliset turpakäräjät' tuomarien kanssa, jolloin edessä oli usein suihkukomennus.

Kaudella 1966 Tolsaa vaivasi pitkään selkä, joka edellä mainitulla 'kaavalla' siirtyi suoraan KTP:n sarjamenestykseen. Tolsa ei suostunut lääkärien suosittelemaan lepoon, vaan halusi aina kun mahdollista pelata.

Tolsa joutui jäämään pois Ruotsi-maaottelusta, Tommy Lindholm korvasi hänet ja ratkaisi 30000 katsojan edessä voiton Suomelle Olympiastadionilla. Tolsalle vaikeaa aikaa - ja seuraava KTP-peli Kuopiossa menikin pieleen, KuPS voitti 6-1.

Syyskierroksen alussa KTP hävisi Hakalle 2-6 - Tolsaa potkittiin sumeilematta jaloille ja hän nilkutteli pelin loppuun jalka siteissä.
Elokuussa 1966 HJK tuli Kotkaan - paikalla oli yli 4000 katsojaa. KTP voitti 3-2. Pahlman tyrmäsi vartijansa Einari Arpulan ja selvisi vain varoituksella. Yleisö otti Pahlmanin ja tuomari Kantolan omaan julmaan tyyliinsä hampaisiinsa.
Mikkelissä tapahtui ihme - Tolsa oli poissa, mutta KTP voitti MP:n kuitenkin 4-1. Pietiläinen teki hattutempun.

Kauden erikoisuuksia olivat KTP:n ja TPS:n ottelut: Turussa TPS voitti 7-1 - Kotkassa KTP voitti 7-2 (Pietiläinen neljä maalia).
Viimeisillä kierroksilla KTP hävisi Helsingissä putoamisvaarassa olleelle HIFK:lle 1-6 - sopupelistä puhuttiin taas. Kotitappio vielä Ilves-Kissoille lopussa 1-2 suututti yleisön, joka suuressa määrin marssi ulos kentältä ennen pelin loppua. I-Kissat säilyi voitollaan sarjassa.

Tolsa teki kaudella 15 maalia ja jäi KuPS:n Hyvärisen (16) jälkeen tilastossa toiseksi Pahlmanin ja MP:n Matti Vanhasen kanssa. KTP:n Sauli Pietiläinen teki 14 maalia kauden aikana.

Cup-finaali HJK-KTP meni kotkalaisittain Helsingissä alusta asti poskelleen, jäisellä nurmikolla (30.10.1966) pelattu ottelu päättyi HJK:n voittoon 6-1 (Pahlman teki neljä maalia). Tolsan pelihalut olivat kadonneet heti alussa - kuten niin usein Olympiastadionilla. KTP-pelaajien alumiininastat osoittautuivat jälkikäteen vääräksi valinnaksi jäiselle kentälle.

Kotkan seudun muista seuroista (1966):

Kotkan Jäntevä putosi Maakuntasarjaan.

1967:

KTP jäi seitsemänneksi SM-sarjassa ~ kolmas cup-mestaruus:

KTP sai uuden valmentajan - eräänlaiseksi 'diktaattoriksi' julistautunut Pertti Vanhanen pisti joukkueensa harjoittelemaan ennen kautta entistä paremmin ja odotukset olivat korkealla - taas kerran.
Uusia pelaajia oli entistä enemmän - lähinnä Peli-Karhujen kasvatteja tai omia juniorijoukkueet läpi kolunneita nuorukaisia. Kauempaa tulivat maalivahdit Taisto Isonen (Vaasa) ja Veli-Pekka Kylliäinen (Kouvola), joita Tähtinen treenautti. Entisistä pelaajista Peni ja Itkonen lähtivät jäähdyttelemään Kotkan Reippaaseen neljännelle sarjatasolle (=aluesarja).

KTP-kokoonpano 1967: Maalivahdit Taisto Isonen ja Veli-Pekka Kylliäinen - puolustajat Arpula, Haltsonen, Kohvakka, Haavisto, Puranen, Järvinen, Seppo Paananen - keskikenttämiehet K.Paananen, Harri Vihersalo, Pekka Heikkilä ja Matti Laiho - hyökkääjät Arto Tolsa, Sauli Pietiläinen, Ruuth, Raitio, Juha Kinnaslampi ja Markku Eronen.
Heistä Olavi Laaksosen A-maajoukkuesuunnitelmiin kuuluivat Tolsa, Pietiläinen ja Hannu Kohvakka.

Suomalaisessa jalkapalloilussakin oli tullut uusia virtauksia - nyt puhuttiin '4-3-3'-taktiikasta ja 'moottori'- ja 'linkkimiehistä'.
KTP alkoi myydä ensi kertaa kausilippuja (ilman penninkään alennusta) ja Puistolaan oli saatu katollinen pääkatsomo, johon mahtui 1500 katsojaa lipan alle.

Loukkaantumiset astuivat jälleen kuvaan heti alkukaudesta: Kohvakka, Puranen ja Tolsa satuttivat polvensa - kaikille tuli pitkä huili. Kohvakan A-maajoukkuetta lupaillut ura 'huipulla' oli ohi - yksi SM-sarjan peli vain ko. kaudella ja seuraavaksi kaudeksi siirtyminen Jäntevään.

Tolsaa tuuraamaan nostettiin Jorma Nieminen (s.1947), jonka pikkuveljet Jouko ja Raimo olivat myös KTP:n miehiä.

HJK veti Puistolaan 5000 katsojaa 'Kultasuu' Kai Pahlmanin johdolla, vaikka Tolsa oli yhä poissa. KTP hävisi 0-1.

Uudet pelitaktiikat '4-3-3'-numerokoodeineen merkitsivät Suomen kentillä käytännössä sitä, että kaikki seurat olivat siirtyneet puolustusvoittoisempaan peliin, kun viidestä aiemmasta hyökkääjästä kaksi oli pudotettu puolustuksen avuksi.
KTP meni vielä pidemmälle. Kokkolan vieraspeliin (KPV) Vanhanen siirsi pelikuntoon päässeen Arto Tolsan puolustajaksi - hänelle oli KPV asettanut ennalta päällystakin, mutta tehtävään määrätty mies oli ymmällään. Ennalta oli asioiden sotkemiseksi vielä sovittu, että Tolsa nousee aika-ajoin mukaan hyökkäyksiin, millä KPV:n vartiointi systeemit saatiin sekaisin. Peli päättyi 'shakkikuvioista' huolimatta pyöreästi 0-0.

VPS-pelissä Vanhanen kokeili toista uutta pelikuviomallia eli '4-2-4'-systeemiä. Keskikentän kaksi miestä olivat Paananen ja Heikkilä, joiden edessä rynnivät hyökkääjät Pietiläinen, Tolsa, Markku Eronen ja Ruuth. Peli päättyi 1-1 - Tolsa puski KTP:n maalin.

Cup-ottelussa Hangossa (HIK-KTP 0-3) yritti Hannu Kohvakka palata polvivammansa jäljiltä kentille, mutta polvi ei kestänyt.

KTP seiviytyi taas Cup-finaaliin asti ja Stadionilla KTP voitti Lahden Reippaan 2-0. Kolmas Cup-mestaruus oli tosiasia.

Suurtelta yleisöltä salassa kauden 1967 aikana KTP:n sisällä oli kiehunut - ristiriidat alkoivat tulla esille cup-mestaruuden ratkettua ja oli selvää, että pian 'jotain tapahtuu'.
Ongelmien takana oli eräiden pelaajien riitantuminen valmentaja Pertti Vanhasen kanssa. Vuodelle 1968 moni runkopelaaja ilmaisi halunsa pelata jonkun muun valmentajan alaisuudessa. Kun KTP-johto ei vaatimuksiin suostunut ja antoi Pertti Vanhaselle vihreää valoa jatkaa myös seuraavalla kaudella, ilmoittivat Kohvakka, Pietiläinen ja Järvinen siirtyvänsä Jäntevään.
Huhuina kerrottiin (lehdissäkin), että osa pelaajista oli vaatinut seuraavalta kaudelta suoraan 60% pelien lipputuloista pelaajille jaettavaksi. Jäntevän kerrottiin maksaneen siirtolaisille 3000mk kullekin - KTP joka tapauksessa rapsautti heille karanteenit.
Kalervo Paanaselle HJK tarjosi niin hyvät siirtymisehdot työpaikkoineen, ettei kotkalainen KTP-fanien pettymykseksi voinut sanoi 'ei'.
Uusi Kasvo KTP:n alakertaan oli MyPa:sta siirtynyt vahva puolustaja Keijo Kinnunen.

Kotkan seudun muista seuroista (1967):

Kotkan Jäntevä nousi Suomensarjaan takaisin.

1968: KTP SM-sarjan häntäpäässä yhdeksäntenä.
Cup-finaalissa tappio KuPS:lle 1-2.

Loppukauden 1967 ristiriitaisat tapahtumat, jolloin osa pelaajista oli vaatinut uutta valmentajaa ja 60% otteluiden lipputuloista pelaajille jaettavaksi, olivat jättäneet seuraan jälkensä muutoinkin kuin kolmen pelaajan siirtymisenä karanteenien kanssa Jäntevään.
Ilmapiiri oli kireä ja KTP hävisi avausottelunsa kotona Reippaalle 1-4. Reipas-valmentaja oli laittanut KTP:n Heikkilän ja Tolsan erikoisvartiointiin ja se vei avainpelaajilta mehut.
KTP:n kokoonpano: Kylliäinen, Kinnunen, Haavisto, Haltsonen, Puranen, Vihersalo, Ruuth, Eronen, Tolsa, Heikkilä ja Arpula (vaihdosta nuori Matti Laiho).

Eronen loukkasi polvensa - jalka kipsattiin kuudeksi viikoksi. Porin Ässät voitettiin kuitenkin kotona 6-2 (Tolsa neljä maalia).

Vanhanen ei aina kauden aikana ollut tyytyväinen maalivahtinsa Kylliäisen 'seikkailuihin' ja otti hänen tilalleen välillä seuran koripallo-osastolta Timo Toikan.
Porissa KTP hävisi Ässille 2-4. Pertti Kekki vartioi Tolsaa räikein ottein, mutta tämä teki silti KTP:n molemmat maalit. Ilpo Lindberg pääsi mellastamaan laidallaan, kun Kinnunen loukkaantui ja hänen tilalleen laitettiin kokematon Pekka Salminen.
Mainittakoon, että tämän kirjoittaja (Porissa v.1953 syntyneenä) asui kyseisenä vuonna 1968 vielä Porissa ja kaikki Ässien debyyttikauden SM-kotipelit (seuraavallakin kaudella 1969) tulivat luonnollisesti nähdyksi. Kesällä 1968 taskussa oli vielä Ässien junioripelaajan jäsenkirjakin, jolla peleihin pääsi maksutta.
Tuo peli oli kuitenkin mitä ilmeisemmin ollut ensimmäinen kerta, kun olin 'paikanpäällä' nähnyt KTP:n pelaavan. RU-38:n mestaruussarjavuosina 1959-60 KTP ei ylimmällä sarjatasolla pelaillut ja aiemmin 60-luvun alkupuolella, kun KTP pelaili Suomensarjassa, porilaisjoukkueet olivat ilmeisesti aina länsilohkossa ja KTP etelälohkossa.
Kaudelta 1969 muistan kuitenkin selkeästi ensimmäisen vierailuni Kotkan Urheilukeskuksessa, missä 18.6.1969 KTP voitti porilaiset 5-2 (4-2).

KTP selvisi taas Cup-finaaliin, mutta KuPS voitti kotkalaiset numeroin 1-2. Tolsa oli ensimmäisellä jaksolla vienyt joukkueensa 1-0 johtoon.

KTP:n A-junioreita valmensi Jaakko Tiitinen - pelaajat: Pekka Javanainen, Jukka Lehto, Jukka Muurinen, Juhani Korpi, Raimo ja Jouko Nieminen, Kari Pyykkö, Jorma Holopainen, Erkki Pöyry, Jukka Lind, Tapio Fransila ja Ari Tissari.

Kotkan seudun muista seuroista (1968):

Kotkan Jäntevä pelasi nousijana Suomen sarjassa. Jäntevä oli värvännyt kolme pelaajaa KTP:sta kauden 1967 päätteeksi: Sauli Pietiläinen, Hannu Kohvakka ja Esko Järvinen. Seppo Itkonen oli lähtenyt KTP:sta jo aiemmin Kotkan Reippaan kautta Jäntevään.
Vasta 30.5.1968 KTP vapautti kolmen viimeisimmän seuranvaihtajan karanteenit, ja he kaikki olivat kentällä saman tien Lahdessa (LaPS). Järvinen loukkaantui heti pahasti ja joutui 'kipsijalaksi'.

* * * * *

Kauden aikana sattui sellainen erikoisuus, että Jäntevän kotiottelu Kuopion Eloa vastaan jouduttiin keskeyttämään ankaran ukkosen vuoksi.

(Juha Lehtonen, sähköposti 9.2.2014): Olen entinen kotkalainen ja pelasin Kotkan Jäntevässä koko 70-luvun aina vuoteen 1981 ja vielä vuonna 1986. Tampereelle muutin 1985 ja olen asunut täällä siitä asti. Kotkan futissivulla löytyi juttu Jäntevän ja Elon ukonilman vuoksi keskeytetystä pelistä kesällä 1968. Paikka oli Puistolan kenttä ja olin katsomassa peliä isäni kanssa. Ikää oli tuolloin 6 vuotta ja se on varmaan ensimmäinen futismuistoni, tai sää pikemminkin. Muistan, että vettä tuli kuin aisaa, kun lähdimme kentältä pois.
Nuorena miehenä olin Hietasen satamassa kahtena kesänä kesätöissä ja vanhemmat työntekijät nimesivät mut "Rietiksi" - KTP:n "Rieti" Itkosen mukaan. Varastossa piti aina kahvi- ja ruokatunneilla käydä pelaamassa, vaikka sataman puulaakijoukkueessa en saanutkaan pelata, kun olin tuolloin sarjapelaaja. "Rieti" Itkosta en kyllä kentältä muista. Olin liian nuori 60-luvun futikseen.

1969:

KTP putosi Ässien kanssa SM-sarjasta kaudeksi 1970.


Näissä kuvissa esittäytyy KTP:n kauden 1969 mestaruussarjakaudelta 14 pelaajaa.
Kausi johti kuitenkin selkeään putoamiseen kuudella pisteellä, taakse jäi silti myös vain kuusi pistettä kesän aikana kasaan saanut Porin Ässät.
Putoamisviivan yläpuolelle 10. sijalle jääneeseen Kuusysiin jäi eroa selkeät yhdeksän pistettä. Mestaruuden voitti kaudella 1969 KPV Kokkolasta.

'Satakunnan Kansa' antoi ennen kauden 1969 alkua seuraavanlaisen KTP:n kokoonpanon:
Maalivahdit: Jorma Palola ja Mika Arola.
Puolustajat: Matti Laiho, Einari Arpula, Juhani Korpi ja Matti Raitio.
Tukimiehet: Raimo Nieminen, Risto Haltsonen, Juhani Haavisto, Harri Vihersalo, Pekka Heikkilä ja Seppo Paananen.
Hyökkääjät: Arto Tolsa, Martti Ruuth, Jorma Holopainen, Juhani Franssila, Juha Kinnaslampi ja Markku Eronen.

Maalivahti Kylliäinen muutti Valkeakosken Hakaan Martti Halmeen 'kakkosmolariksi', puolustaja Keijo Kinnunen palasi MyPa:an ja Juha Kinnaslampi palasi Peli-Karhuihin oltuaan vielä keväällä KTP:n ringissä.
Polvensa kanssa tuskaillut Puranen lopetti. Arto Tolsan siirtymisestä ammattilaiseksi Euroopan kentille 'minä hetkenä tahansa' oltiin yleisesti varmoja.
Nuoria pelaajia oli pakko nostaa edustusjoukkueen mukaan harjoittelemaan. sillä 'ostomiehiin' ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia (jos halujakaan).

Pertti Vanhanen vetäytyi valmennuksesta, tilalle tuli Into Koskimaa. Vaikeuksien kasvaessa Vanhanen suostui kauden aikana palaamaan Koskimaan 'avuksi'.

Pekka Heikkilä loukkasi polvensa työpaikallaan - hän oli viemärikaivannossa asentamassa putkistoa, kun sortunut reunama vioitti polven. Polvi leikattiin 16.5.1969 ja toipumisloman pituudesta ei uskallettu esittää arvioita.
KTP hävisi kaikki neljä ensimmäistä peliään - ensimmäinen piste tuli vasta kotiottelusta Hakaa vastaan (1-1). KTP:n seuraksi - samanlaisen loukkaantumissuman uhrina - jäi sarjataulukon pohjalle muhimaan Porin Ässät.

18.6.1969 tämän kirjoittaja oli ensi kertaa Kotkassa katsomassa jalkapallo-ottelua ja kyseessä oli - Porista kun olin - 'jumbofinaali' KTP-Ässät. KTP voitti 5-2 (4-2). Yleisöä oli 1356. Tolsa teki kaksi maalia. Nieminen, Eronen ja Ruuth tekivät KTP:n loput. Ässien maalit teki ensimmäistä kauttaan edustusjoukkueessa pelannut Tapio Furuholm (nykyisen FC Interin Timo Furuholmin isä).
Porilainen 'Satakunnan Kansa' kirjoitti seuraavana aamuna: Jossittelu siitä, kumpi on heikompi joukkue - KTP vai Ässät - loppui eilen illalla ainakin joksikin aikaa, kun kotkalaisjoukkue pyöritteli selvän ja oikeutetun voiton kankean puolustuspelin pelanneesta porilaisjoukkueesta. Lopputulos 5-2 ei edes tee oikeutta kotijoukkueelle, siksi paljon parempia kotkalaiset olivat tällä kertaa.
Omiin muistoihini tästä nimenomaisesta ottelusta KTP-Ässät liittyy kenttäkuulutus pelin aikana - Jorma Kinnunen oli heittänyt jossakin maailmalla keihäänheiton uuden maailmanennäksen numeroin 92,70 m.

Tässä lehtijuttujen koostessa KTP-aiheista asiaa pelikaudelta 1969. Kiistelty hahmo, Arto Tolsa, siirtyi kesken kauden (heinäkuussa) 1969 ammattilaiseksi Belgiaan Beerschotiin.
Arto Tolsa kuului kaudella 1969 maajoukkueemme kalustoon, vaikka lehdistö hänen 'automaattista valintaansa' silloin tällöin mollasikin. Tolsan lähdettyä KTP jäi täysin tuuliajolle ja putosi armotta. Tolsan lähdettyä KTP sai 11 ottelusta yhden vaivaisen pisteen.

Seuraavanlaiset otsikot saattelivat KTP:n joukkuetta kohti syksyn putoamista:
'Arto Tolsan hyvästit: Kaksi täysosumaa', 'KuPS ei halunnut löylyttää KTP:tä', 'RoPS pudotti nyt Kotkan', 'Kissat pyöritti Kotkaa', 'Hakakin teki viisi maalia, KTP luopunut', 'Hans Martin teki 5 maalia KTP:n verkkoon', 'Heikkilän paluukaan ei pelastanut KTP:tä', 'KPV leikitteli Kotkassa, 4-0', 'KTP:n tahti jo huolestuttava', 'Kaksi heikkoa kohtasi', 'KTP vaisuakin vaisumpi', 'Kehnoa Kotkassa', 'Kotka hellittää jo? HJK teki helposti 5-1', 'Kotkan asema synkkenee yhä', 'Yllätys Kotkassa - KTP:lle piste Kuopion Elolta' ja 'Kotkalla tappiollinen päätösottelu Mikkelissä'.

Sarjan päätteeksi KTP ja Ässät olivat molemmat kuudella pisteellään kaverillisesti yhdeksän pisteen päässä 'säilymisviivasta' - KTP:lla kaksi voittoa koko kaudella, Ässillä yksi ainoa.
Varsinaisen 'jumbofinaalin' voitti Porissa Ässät 3-2. Tämän kirjoitajakin on ollut paikalla, mutta mitään 'kerrottavaa' ei ole ko. pelistä mieleen jäänyt. Katsojamäärä oli järkyttävän pieni 121.

Pitkän linjan kotkalaisfanit katsoivat toivorikkaina KTP:n A-junioreiden suuntaan, josko sieltä olisi pelastus ollut tulossa seuraaville vuosille:
Pentti Tähtisen valmentamat KTP-nuoret: Pekka Javanainen, Raimo Nieminen, Jorma Heinonen, Pertti Vainikka, Risto Sommarberg (Aimon poika), Erkki ja Pauli Roslakka, Seppo Korjus, Heikki Immonen, Erkki Pöyry, Ari Tissari, Markku Mättö, Kauko Saarela, Mikko Hytönen ja Ismo Kotilainen.

Kuva kirjasta 'Piipun juurelta Euroopan huipulle - Arto Tolsan tarina (1983)'.

____________________________________________

Kotkan Jäntevä säilytti nipin napin Suomensarjassa, missä se kanssa Itälohkossa pelasivat HIFK, LaPS, KIF, RiPS, LaPa, MiPK, PaPe, Akilles ja KUV (kaksi viimeksi mainittua putosivat, HIFK nousi).

Kotkan Kisailijat (KoKis) aloitteli jalkapallotoimintaansa ja houkutteli mm. ulkomaanmatkoilla pelaajia riveihinsä. Tuuliajolla ollut KTP oli hyvä saalistuskohde.

Kotkan jalkapallosivulle #2: 'Vuodet 1970-1999'.

Kotkan jalkapallosivulle #3: 'Kotkan jalkapalloa 2000-luvulla'.

Jalkapallosivustomme etusivulle.