Ratinanniemi oli alkuaan korkea hiekkaharju, jota alettiin käyttää hiekanottopaikkana 1900-luvun alussa. Ratinaan oli syntynyt 1920-luvulle tultaessa valtava kuoppa, joka sai asemakaava-arkkitehti E. Kaalamon kehittelemään ajatusta Ratinan stadionista vuonna 1932. Kaupunginvaltuusto ei kuitenkaan hyväksynyt sen asemakaavaa, mutta päätti rajoittaa hiekanottoa, jotta rakentaminen olisi myöhemmässä vaiheessa mahdollista. Talvella 1936 Ratinaan sijoitettiin kunnallinen luistinrata, joka menestyikin hyvin.
Sodan jälkeen esitettiin uusi suunnitelma urheilukeskuksesta. Ehdotusta puolsi Tampereen Urheilutalosäätiö, mutta kaupungin hallituksen asettama toimikunta totesi, ettei ahtaalle Ratinanniemelle voitu sijoittaa kaikkia suunniteltuja rakennuksia. Sen sijaan kompleksin, joka sisältäisi urheilukentän, pienoisstadionin katsomoineen ja puku- ym. suojineen, sisäradan, koripallohallin, uimahallin sekä jokusen voimistelu- ja voimailusalin, tulisi riittää. Urheilukentän katetulle katsomolle toimikunta asetti vaatimuksen 5 000 istumapaikasta ja 20 000-paikkaisesta avokatsomosta. Se tulisi myös varustaa irrotettavilla istuimilla niin, että jos kaikki katsomotilat käytettäisiin istumatiloina, katsojia mahtuisi kentälle 15 000. Toimikunnan katselmuksen jälkeen käynnistettiin toinen suunnittelukilpailu.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi 1951 kilpailun voittaneen Yrjö Lindegrenin suunnitelman. Seuraava vuosi 1952 oli olympiavuosi, ja kisoja silmällä pitäen oli luonnollista, että ensimmäiseksi rakennettaisiin alueen kenttä ja katsomo. Ruoho keskikentälle oli kylvetty jo 1949.
Tilapäiset fasiliteetit eivät täyttäneet suuria vaatimuksia, mutta kentällä kuitenkin pelattiin kaksi karsintasarjan sekä kolme alkusarjan ottelua. Karsintasarjassa paremmuutta mitattiin otteluissa Tanska–Kreikka (7 000 katsojaa) sekä Italia–USA (10 000). Alkusarjan ottelut olivat tasapeliin 5–5 päättynyt maali-ilottelu Jugoslavia–Neuvostoliitto (17 000), pohjoismainen ottelu Ruotsi–Norja (4 200) sekä uusi koitos Jugoslavian ja Neuvostoliiton välillä 22. heinäkuuta, joka päättyi Jugoslavian voittoon 3–1.
Stadionsuunnitelma uusittiin vuonna 1955 ja uusi kaava todettiin erittäin onnistuneeksi. Katsomon katsottiin olevan rakennusjärjestyksessä kaikkein tärkein. Ilman sitä Tampereelle ei olisi mahdollista saada arvokilpailuja. Sen valmistuminen sai kuitenkin odottaa aina vuoteen 1966 saakka. Kun rakennustöiden aloittamisesta sitten piti päättää vuonna 1960, tuli esiin jälleen uusia kysymyksiä. Näistä suurin koski stadionin sijaintipaikkaa, joka oli alkanut mietityttää. Useat tahot esittivät, ettei stadionia rakennettaisikaan Ratinaan vaan Kaupin urheilupuistoon. Ajatuksen kannattajat perustelivat näkemystään sillä, että Ratina oli liian ahdas paikka, jonne ei mahtuisi pysäköintipaikkoja. Tästä seurasi mittavaa viivytystä ja niin Ratinan stadion valmistui vasta vuonna 1966.
Stadionin peruskorjaus valmistui vuonna 2004. Ratinassa järjestettiin yleisurheilun Kalevan kisat 24.–27. heinäkuuta 2008. Kesäkuussa 2012 stadionilla järjestettiin Tanssipidot-tapahtuman pääjuhlakonsertti, Velisinfonia. Joulukuussa 2013 järjestetään jääkiekon Liigan ulkoilmaottelu, jossa kohtaavat tamperelaisseurat Tappara ja Ilves.
Ratinan nurmella kotiottelunsa pelasi entinen tamperelainen veikkausliigajoukkue Tampere United. Kyseessä oli Veikkausliigan suurin stadion TamUn pelatessa liigassa. Ratinan soveltuvuudesta jalkapallokäyttöön on keskusteltu, koska juoksuratojen takia katsojat ovat varsin kaukana kenttätapahtumista. Ratinalla järjestettiin vuonna 2016 yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelu (Wikipedia, 2017).

.