Lielahden kaupunginosa: A) Lielahden rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa). Nimimerkki 'Junafani' kuvasi Lielahden rautatieaseman 20.2.2008 - julkaisu lisenssin puitteissa. Elias Uotinen kuvasi Lielahden aseman 14.7.2012 - kiitos käyttöluvasta. (Kimmo T. Lumirae, 19.8.2012): Minkähän takia muuten juuri Lielahden asema on kokotiilirakenteinen, noudatellen silti arkkitehtonisesti aikansa muita asemia? Asemassa pistävät silmään myös hyvin vaatimattoman kokoiset katon räystäät. Lielahden asema sijaitsee noin seitsemän kilometriä Tampereelta länteen - Porin ja Seinäjoen ratojen risteyskohdilla. Asema rakennettiin vasta vuonna 1927 (Thure Hellström), jolloin rata kulki asemarakennuksen eteläpuolitse, nykyistä rataa alempana. Uusi ratalinja otettiin käyttöön jo seuraavana vuonna. Paikalla oli ollut jo 1800-luvun loppupuolella soravaihde ja kapearaiteinen siirtokuormausrata (6km Siivikkaalaan asti * Lielahden kartano). Vuonna 1915 oli Lielahden uudelle sulfiittiselluloosatehtaalle avattu yli kilometrin mittainen normaaliraiteinen rata. Vuonna 1971 Lielahdesta erkani uusi Seinäjoen rata, jolloin Tampere-Lielahti-välille tehtiin myös kaksoisraiteet. Lielahden sellotehdas lakkautettiin v.1985, mutta rataa käytti seuraavana vuonna perustettu kemihierretehdas. Lielahden aseman henkilöliikenne lopetettiin v.1983. Sisällissotamme aikana v.1918 Lielahden myöhemmän asemanseudun kohdilla punaiset kävivät viimeisiä puolustustaisteluitaan kuin selkä seinää vasten - muualta Tampereen ympäriltä punaisten puolustus petti, mutta Lielahden ja Epilän puolustuslinjat pitivät loppuun saakka. (Wikipedia, 2011): Lielahdessa olevasta asutuksesta on merkintöjä vanhoissa asiakirjoissa jo vuodelta 1540. Harjuntaustan jakokunnassa oli 1550-luvulla 17 maatilaa. Lielahden omisti ja siellä asui 1700-luvulla Ranskasta peräisin oleva Tollet'n suku. Klas Alfred Sternvall omisti Lielahden kartanon vuosina 1847–1869 ja Siivikkalan tilan vuosina 1849–1869. Wilhelm von Nottbeck osti molemmat tilat Sternvallin perikunnalta 31. lokakuuta 1872. Wilhelm von Nottbeck omisti Lielahdessa myös navetan, jossa oli parhaimpina aikoina jopa 400 lehmää. Nottbeckien sukuhauta sijaitsee Lielahdessa. Ensimmäisenä sukuhautaan haudattiin Ernest von Nottbeck vuonna 1885. Tampereen Näsinkalliolla sijainneen Nottbeckien omistaman rakennuksen rauta-aita ja portti siirrettiin Lielahteen Nottbeckien sukuhaudan ympärille. Vaikka ympärille on noussut teollisuutta ja kauppakeskuksia, on Nottbeckien sukuhauta vielä 2000-luvullakin entisellä paikallaan. Viimeisenä sukuhautaan haudattiin Sveitsin Genevessä asunut, vuonna 1990 kuollut Andrée de Nottbeck, joka oli Wilhelm von Nottbeckin toiseksi nuorimman pojan Peterin tytär ja samalla suvun Suomessa asuneen haaran viimeinen elossa ollut jäsen. J.W. Enqvist-yhtiö osti vuonna 1913 Lielahden tilan, jonne alettiin rakentaa selluloosatehdasta. Sellutehtaan klooripuoli oli Nottbeckin vanhassa navetassa ja konepuoli vanhassa tallissa. Tehdasta laajennettiin ja uudistettiin 1920-luvulla. Tänäkin päivänä navetta ja vuonna 1893 valmistunut Nottbeckin tilan linnamainen päärakennus ovat M-realin omistuksessa. Marraskuussa 2007 yhtiö tosin ilmoitti Lielahden tehtaan lakkauttamisesta. Sellutehtaan yhteyteen alun perin rakennettu, myöhemmin Ligno Techin omistukseen siirtynyt ligniinitehdas lakkautettiin kesällä 2008. Lielahden sellutehdas, Lielahdenkatu * Kuva: B. Möller, Scan-Foto * 1973 * CC BY 4.0. Tako * Lielahti (G.A.Serlachius Oy) * mainos Tammerkoski-lehden joulunumerosta #11-12 / 1972. Z J. W. Enqvist Oy oli pääosin Tampereen seudulla vuosina 1875–1965 toiminut metsäteollisuusyritys, jonka perusti tehtailija ja liikemies J. W. Enqvist (1853–1907). Yrityksen toiminta alkoi 1875, ja aluksi se omisti vain Enqvistin isän Johan Reinhold Enqvistin perustaman Santalahdessa sijainneen sahalaitoksen. 1900-luvun alussa yritys omisti jo useita sahoja, paperitehtaan sekä oman laivanvarustamon. Yritys muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1908. Yrityksellä oli myös Virtain Killinkoskella puuhiomo ja massatehdas vuosina 1911–1954. J. W. Enqvist Oy perusti vuonna 1914 Tampereen Lielahteen sulfiittiselluloosatehtaan ostettuaan Lielahden kartanon, joka oli kuulunut aikoinaan myös paroni Wilhelm von Nottbeckille. Yhtiö osti vuonna 1916 myös viereisen 1889 perustetun Niemen sahan. J. W. Enqvist Oy siirtyi G. A. Serlachius Oy:n haltuun yritysostolla vuonna 1965. Serlachius rakennutti Lielahden alueelle vaahtomuovitehtaan 1970 ja aaltopahvitehtaan 1971. Niemen saha suljettiin 1965, ja sulfiittiselluloosan valmistus Lielahdessa päättyi vuonna 1985. Metsäteollisuuden tuotantoa jatkoi alueelle perustettu CTMP-kemihierretehdas, joka kuitenkin suljettiin vuonna 2008 . Lielahden tehdasalue siirtyi vuonna 2014 Tampereen kaupungin omistukseen, ja kaupunki kehittää Metsä Boardilta hankkimiensa 90 hehtaarin alueelle uutta Hiedanrannan kaupunginosaa (Wikipedia, 2024). M-realin kemihierretehdas (entinen selluloosatehdas) Tampereen Lielahdessa. Laitos suljettiin vuonna 2008. M.J.Putkonen kuvasi keväällä 2009 - julkaisu lisenssin puitteissa. Juha Laaksoharju kuvasi 3.4.2010 Lielahden kartanon Näsijärven puolelta - julkaisu lisenssin puitteissa. Juha Laaksoharju kuvasi 3.4.2010 Niemen tilan navetan - julkaisu lisenssin puitteissa. .

Epilä: B) Mika Vähä-Lassilan piirros Epilän rautatieasemasta (käyttölupa 2015-11-A, kiitos). Epilän rautatieasema kuvattu vanhassa kuvapostikortissa - ajoitus ei tiedossa. Epilän rautatieasema (lyh. Epä, ratakm 194+430) oli rautatieliikennepaikka Tampere–Pori-radalla Lielahden kaupunginosassa Tampereella. Liikennepaikka oli radan ensimmäisiä asemia ja se avattiin 1895. Ensimmäinen liikennepaikkarakennus oli vain odotussuoja, joka valmistui 1896. Varsinainen asemarakennus valmistui 1918, mutta vaurioitui välittömästi Suomen sisällissodassa. Korjaustyöt valmistuivat 1920. Epilä oli tärkeä liikennepaikka rautatien alkuaikoina. Asema läheisyyteen siirtyivät tapetti- ja maalitehtaat vuonna 1907. Hyvien liikenneyhteyksien ansiosta syntyi myös huvila-asutusta läheisen Epilänharjun rinteille. Aseman merkitys väheni Lielahden rautatieaseman avaamisen jälkeen 1928. Epilä muutettiin vain tavaraliikenteen käyttöön ja henkilöliikenne päättyi. Henkilöliikenteelle avatiin seisakevaihde 1931. Epilän liikennepaikka lakkasi olemasta henkilöliikenteen pysähdyspaikka 1979 ja se lakkautettiin 1983. Asemarakennus taloushuoneineen on purettu ja jäljellä on vain 1960-luvulla tehty kuormauslaituri (Wikipedia, 2017). Epilän rautatieasema kuvattu vanhassa kuvapostikortissa - ajoitus ei tiedossa. Ilmakuva Epilästä vuodelta 1930 (lisenssi OK * public domain). Nimimerkki "PtG" kuvasi Epilän keskustassa kesällä 2011 (lisenssi OK * creative commons). .

Rahola: C) Kimmo Pyrhösen vuonna 1995 ottama kuva Raholan asemarakennuksesta (Radan varrella, 2009). Raholan seisake (lyh. Ral, ratakm 196+323) oli rautatieliikennepaikka Tampere–Pori-radalla Ristimäen kaupunginosassa Tampereella. Seisake avatiin 1937 ja korotettiin miehitetyksi laituriksi 1952. Miehitys kuitenkin kesti vain kolme vuotta. Henkilöliikenne lopetettiin 1983 ja liikennepaikka lakkautettiin seuraavana vuonna. Laiturirakennus tehtiin sen ajan vaatimattomien asemarakennusten, kuten Jaatilan ja Törmän rautatieasemien tapaiseksi. Rakennus purettiin 2001 (Radan varrella, 2009). Ylä-Rahola sijaitsee harjun päällä, Ristimäen kaupunginosan vieressä. Rautatie erottaa kaupunginosat. Ylä-Raholan vanhempi osa on täynnä vanhoja omakotitaloja, kun taas uudemmalla alueella on enemmän uutta rakentamistyyliä edustavia rivitaloja ja paritaloja. 1960-luvulta saakka Raholassa toimi Leo Haikosen pitämä persoonallinen kyläkauppa. Haikonen jäi eläkkeelle lokakuussa 2015, jolloin myös kauppa lopetti toimintansa. Porin radalla on sijainnut vuonna 1937 käyttöön otettu Raholan seisake (lyhenne Ral), joka palveli myös Tesomajärven kaupunginosaa. Paikalle valmistui liikennepaikkarakennus vuonna 1951. Henkilöliikenne Raholan seisakkeella lopetettiin vuonna 1983, liikennepaikka lakkautettiin vuonna 1984 ja liikennepaikkarakennus purettiin vuonna 2001. Ala-Rahola sijaitsee Pyhäjärven rannalla. Jurvanaukiolla ja sen läheisyydessä sijaitsevat kaikki Raholan tärkeimmät palvelut, kuten lounasravintola, Raholan Ripen Pub, kahvila Kesti-Tupa, Raholan Kioski, Tampereen Mediakulma Oy, yksi parturi, kaksi kampaamoa ja Raholan päiväkoti. Ala-Raholassa on huomattavasti enemmän kerrostaloja kuin Ylä-Raholassa. Omakotiasutus on keskittynyt lähinnä Ippisenkadun ja Voionmaankadun varsille. Ala-Raholassa sijaitsee myös kaksi lastenkotia ja kulttuurihistoriallisesti arvokas luonnonsuojelualue-puisto, Piikahaka. Ala-Raholassa sijaitseva Voionmaankatu on nimetty tunnetun kansansivistysmiehen, professori Väinö Voionmaan mukaan. Voionmaa asui Raholassa sijainneessa huvilassa muutamia vuosia 1890-luvulla (Wikipedia, 2017). .

Kalkku: D) Antti Roivaisen vuonna 1982 ottama kuva Kalkun asemarakennuksesta (Radan varrella, 2009). Kalkun rautatieasema (lyh. Kau, ratakm 199+471, vanhan aseman lyh. Kalk ja ratakm 198+674) on rautatieliikennepaikka Tampere–Pori-radalla Kalkun kaupunginosassa Tampereella. Asema avattiin alun perin 1896 nimellä Pitkäniemi alueen samannimisen sairaalan mukaisesti. Toisen maailmansodan jälkeen liikennepaikan nimi vaihdettiin Kalkuksi, ja asemalta rakennettiin teollisuusraide kaupunginosan yritysten tarpeisiin. Kalkku muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi 1968. Henkilöliikenne loppui 1983 ja lakkautettiin vanhasta paikastaan seuraavana vuonna. Nykyinen Kalkun linjavaihde sijaitsee kilometrin Porin suuntaan (Wikipedia, 2017/Radan varrella, 2009). Kalkku on Tampereen läntisin kaupunginosa, joka rajoittuu pohjoisessa Myllypuron teollisuusalueeseen, idässä Tesomajärven ja Raholan kaupunginosiin, etelässä Pyhäjärveen ja lännessä Nokian kaupunkiin. Asuinalueena Kalkku on melko vanhaa, ja siellä on paljon rintamamiestaloja. Alue laajentuu Kalkunvuoren suuntaan, jonne on rakennettu uusia kerros- ja rivitaloja sekä omakotitaloja. Kalkku kuului vuoden 1936 loppuun saakka siihenastiseen Pohjois-Pirkkalaan. Kalkku on nimetty alueella sijaitsevan Kalkunvuoren mukaan ja ensimmäinen asemakaava alueelle vahvistettiin vuonna 1945 (Wikipedia, 2017). .