Rauman "ganal" (selkokielellä = kanaali): A) Liisa Lappalainen kuvasi 11.5.2010 kolme raumalaisneitokaista kylpypuuhissa Rauman ganalissa (Kerttu Horilan taideteos). (Turun Sanomat, 30.11 2010): Humalikko horjahti Kanaaliin Raumalla. Noin 50-vuotias mies putosi Kanaaliin Raumalla puoli neljän jälkeen tiistaina iltapäivällä. Mies tippui jäälle ja löi päänsä. Hänet kuljetettiin tarkastettavaksi terveyskeskukseen. Silminnäkijän mukaan mies oli humalassa ja putosi Kanaaliin pää edellä. Pelastuslaitoksen pintapelastajat nostivat miehen jäältä. Onnettomuus sattui aivan Rauman keskustassa Nortamonkadulla. Päivystävä palomestari kertoi, että mies putosi penkalta noin metrin matkan. Putoamiskohdassa Kanaalissa ei ole juuri virtausta, vaan se oli paksussa jäässä. Rauman Kanaali ~ kuvattuna 13.6.2010 (S&J). (Veikko Valavuo): "Joku aik sitt, puhutti jongun verran täst rakennuksest, mikä on duall takan. Täsä se ei ol tärkkeve asi, mutt nua suarsa ova juur samal paikall, misä me saam suvisse aikka ihastel sulottari. Niingon huamaat, sillongi jo kasos heinä kanaliss."

Rauman rautatiekulttuuria: B) Rauman rautatieasema ratapihan puolelta - kuvannut Erja Tulla (30.1.2010). Kun Tampereelta suunniteltiin 1880-luvulla rautatieyhteyttä länteen johonkin rannikon satamakaupunkiin, Pori ja Rauma olivat vaihtoehdot. Pori voitti isompana kaupunkina - sen jokisataman mataloitumisen vuoksi oli lisäksi alettu suunnitella uutta merisatamaa Mäntyluotoon. Rauman kaupunki päätti kilvan hävittyään rakennuttaa oman radan omilla kustannuksillaan Peipohjasta (nyk. Kokemäki) - lupa saatiin v.1894 ja hanke toteutettiin omin voimin raskainkin uhrauksin. Rautatieasema, joka edustaa lähinnä uusrenessanssia, valmistui v.1897 - suunnittelijan nimi ei ole säilynyt. Asemaa laajennettiin v.1910, mutta alkuperäinen ulkoasu säilyi hyvin. Nimimerkki "MikkoAu" kuvasi Rauman vanhan rautatieaseman kesällä 2016 (lisenssi OK, Creative commons). Rauman vanha rautatieasema sijaitsee Rauman keskustan tuntumassa Karjalankadun varrella. Matkustajaliikenne asemalle lakkautettiin toukokuussa 1988. Nykyisin asemarakennuksessa on liikehuoneistoja. Rauman ratapihan tavaraliikenne hoidetaan läheiseltä tavara-asemalta. Uusrenessanssia edustava puinen asemarakennus on vuodelta 1897 ja sitä on laajennettu vuonna 1910. Aseman suunnittelijaa ei tunneta. Kokonaisuuteen liittyvät myös talousrakennus, asemapuisto sekä radan toisella puolella asemaa vastapäätä sijaitsevat tavaramakasiinit. Aseman edustalla olevalla aukiolla on vuonna 1962 Rauman radan 65-vuotisjuhlassa paljastettu radanrakentajien muistomerkki. Sen on suunnitellut kuvanveistäjä Uno Aro. Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt rautatieaseman ympäristöineen Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (Wikipedia, 2017). Rauman rautatieasema kaupungin puolelta (Erja Tullan 30.1.2010 kuvaamana). Aseman edustalla on radanrakentajien muistomerkki. Rauman rata siirtyi 1.7.1950 valtion hallintaan. Matkustajaliikenteen käyttömäärät alkoivat jo 1960-luvun lopulla olla huolestuttavasti laskussa, vaikka uusi kalusto olikin matka-aikoja merkittävästi lyhentänyt. Päätös Rauman henkilöliikenteen lopettamisesta tehtiin jo vuonna 1969, mutta yleisen lakkauttamispäätöksen vastustuksen vuoksi liikenne sai jatkua aina toukokuuhun 1988 saakka. Rauman tavara-asemarakennus siirtyi VR-Yhtymälle v.1995. VR Cargo jatkoi henkilöliikenteen lipunmyyntiä vuoteen 2007 saakka (linja-autoyhteyksin). Kuvaaja Erja Tullan mukaan tämä vanha höyryveturi oli ainoa ratapihan junakalustoa edustava kohde kuvauspäivänä 30.1.2010. Kyseessä on museoveturi Tk3 1167 vanhan veturitallin kääntöpöydällä. Nimimerkki "Bodyguard" kuvasi Rauman uuden rautatieaseman (tavara-asema) 17.3.2011 (lisenssi OK - Creative commons). Rauman rautatieasema (lyh. Rma) on Kokemäki–Rauma -rataosuudella oleva rautatieliikennepaikka. Rauman keskustan tuntumassa Karjalankadun varrella sijaitseva rautatieasema toimii pelkkänä tavara-asemana, jolta VR Cargo hoitaa Rauman sataman tavaraliikennettä. Asemarakennus on siirtynyt VR-yhtymän haltuun vuonna 1995. Aseman edustalta kulkee myös junabussien liikenne Rauman ja Kokemäen rautatieaseman välillä. VR:n lipunmyynti asemalla toimi vuoteen 2006 saakka. Karjalankadulla noin 200 metrin päässä tavara-asemalta sijaitsee Rauman vanha rautatieasema, jonka matkustajaliikenne lakkautettiin vuonna 1988 (Wikipedia, 2017). Santeri Kivioja kuvasi 1.4.2017 Rauman asemalla: "Tavarajuna T 3730 lähdössä aprillipäivän sateessa Raumalta kohti Jämsänkoskea 23 minuuttia etuajassa. Junan vetäjänä toimi Sr1 3109 ja sille kertyi pituutta 22 vaunua. (käyttölupa 2015-12-E, kiitos). Reino Kalliomäki kuvasi v. 1981 "porkkanajunan" Rauman asemalla: "Sellainen näkyi viikonloppuisin Raumalla. Henkilökunnalla on kiire, tuloaika oli 12.22 ja lähtö 12.27! Vaikka Dv12:sta vaihtavat juuri raidetta, käy pari autoilijaa kuumana". (käyttölupa 2015-11-B, kiitos). (Niklas Savinsaari, 2017): "Aiheen ansiokas kirjatutkielma (ISBN 978-952-5805-11-6) kertoo Raumalle liikennöidyn Porkkanalla 1976 - 1985." Reino Kalliomäki kuvasi v. 1975 (tai 1981?) Rauman asemalla: "Lättä seisoo vielä aseman edessä, kun Sr12-pari koettaa parhaansa mukaan lyhentää tasoristeyksessä odottajien aikaa. Erikoisessa autossa vasemmalla lukee: Makkarapiste." (käyttölupa 2015-11-B, kiitos). Santeri Kivioja kuvasi 26.06.2014 (käyttölupa 2015-12-E): " Dv 12 2726 ylittämässä Valtakadun osittain liikennevalo-ohjattua tasoristeystä raiteen vaihtamisen takia." Ari-Pekka Lanne kuvasi 5.7.2017: "Brittiharrastajien retkeilyjuna MUS 1925 (Dr12 2216 + Em 2186 + Rkt 23839 + Ei 22771 + EFi 22380) ylittää Raumalle saapuessaan uudehkon satamatien sillan. 1000-tonninen silta tunkattiin paikoilleen lauantain 9/6-2007 ja sunnuntain 10/6-2007 aikana, ja oli valmistuessaan pisin siirtomenetelmällä rakennettu rautatiesilta." (Käyttölupa 2015-12-J, kiitos). Ari-Pekka Lanne kuvasi 5.7.2017: "Brittiharrastajien retkeilyjuna MUS 1925 (Dr12 2216 + Em 2186 + Rkt 23839 + Ei 22771 + EFi 22380) kulkee Raumalle saapuessaan Tuulensuun kerrostalojen ja Leikarin market-alueen sivuitse. Joskus kun matkustamme vaimon kanssa linja-autolla entiseen kotikaupunkiini Raumalle, saatamme poiketa tuossa ensimmäisen vaunun takana näkyvässä perinteisessä Kontion leipomon kahvilassa. Siellä on sisällä rekvisiittana iso nalle, joten vaimoni nimittää kahvilaa »Nallebaariksi». Suosittelen poikkeamaan, jos käytte joskus Raumalla". (Käyttölupa 2015-12-J, kiitos).

Nortamonkadun ja Aittakarinkadun risteyksessä: C) Nämä kaksi pikkukuvaa ovat Rauman Nortamonkadun ja Aittakarinkadun risteyksessä sijainneesta lappilaisten (=Lappi Tl) rakennuskohteesta 1950-luvulla. Kuvat ovat Arvo Tammisen kirjasta Vanhat kuvat kertovat (2002) ja tekstin mukaan yksi katolla seisovista rakennusmiehistä on kirjantekijän setä Frans Tamminen. Muutkin rakennusporukan miehet olivat olleet Lappi Tl:n kunnasta. (Arvo Tamminen, 2002): Lappilaiset työmiesporukat joutuivat suunnistamaan aamuisin kohti Raumaa. Aamun työläisvuorobussit lähtivät Lapista kello kuusi. Näitä busseja oli ainakin kolme. Yksi vuoro kulki Kauttualta Raumalle. Kaksi muuta tuli Hinnerjoelta. Toinen niistä ajoi suoraan ja toinen kiersi Ruonan ja Murtamon kautta. Kaikki kolme bussia olivat aika täysinäisiä. Matkustajat joutuivat toisinaan jopa seisomaan, kun istumapaikat olivat jo täynnä. Omia autoja oli vasta harvoilla, muutamilla oli moottoripyöriä. Jotkut polkivat Raumalle aamuisin polkupyörällä ja sitten illalla takaisin, ilmoista välittämättä.

Otanlahden maauimala: D) Maauimala Otanlahdessa - kuvannut 30.1.2010 Erja Tulla. Kuvaajan omat kommentit: Rakennettu 1955, purkupäätös on tehty 2002, mutta siinä se on vieläkin - ja kovassa käytossä. Kesällä siis, tänään oli vähän hiljaisempaa. Olisi remontin tarpeessa, mutta taitaa olla rahasta kiinni. Rauman Uimaseuran historiasta: Maauimalan aika: Otanlahteen saatiin uusi ja kallis maauimala vuonna 1955, ja samana vuonna Rauman Uimaseura pääsi keskittymään kokonaan kilpauinnin kehittämiseen, kun kaupunki otti hoitaakseen uimaopetuksen. Myöhästyneet 40-vuotiskilpailut pidettiin hyvällä osanotolla. Kilpailijoita oli Helsingistä, Turusta, Tampereelta ja Porista, ja yleisöäkin oli yli 1000 henkeä. Johtaja Olavi Marva luovutti Pauli Talviolle Uimaseuran lipun ja pastori Oiva Tuominen vihki sen. Seuraavan kesänä Raumalla järjestettin Suomen nuorten mestaruuskilpailut, joihin kilpailijoita tuli 141 ja vaikka veden lämpötila laski kisojen ajaksi 17°C, se ei uimareiden intoa haitannut.

Näköalatorni (kiikartorni): E) Erja Tulla kuvasi 30.1.2010 tämän kiikartornin Raumalla. Hänen mielestään torni oli jo paikanpäällä vinossa. (Rauman museon nettisivut, tammikuu 2010): Kiikartorni: Alkuperäinen Kiikartorni sijaitsi satamassa, lähellä nykyistä merikoulua. Se valmistui vuonna 1892, raumalaisen purjelaivamerenkulun huippukautena ja palveli sataman ja kaupungin ja sataman ja merellä liikkujien välistä tiedotustoimintaa. Säätietoja tornista viestitettiin vielä 1940-luvulla. Torni purettiin tarpeettomana 1956. Nykyinen, Syväraumanlahden rannalla oleva näkötorni on tarkka kopio sataman tornista. 18,6 metriä korkea torni vihittiin käyttöön 1992. Tornista näkee kappaleen kauneinta raumalaista saaristomaisemaa ja lisäksi sieltä voi tarkkailla pienvenesataman vilkasta liikennettä. Erja Tulla kuvasi 31.1.2010 myös näkötornin ympäristöä Syväraumanlahdella: 'Kiikartorni' näkyy vähän vasemmalla metsästä, kaukana jokin siilo. Veneily on enemmän kesälaji, mutta yks' vene löytyi. Tai eihän täkäläiset puhu veneistä, ne on 'paatteja', vai pitäiskö sanoa 'baatteja'.

Ravintola ~ Villa Tallbo: F) Ravintola Tallbo Petäjäksentiellä ~ 13.6.2010 (S&J). Nälkäinen turistiryhmä Kangasniemeltä hyökkäämässä sisään.

Rauman Poroholma: G) Erja Tulla kuvasi 30.1.2010 tämän näkymän Rauman Poroholmasta. (Poroholman nettisivut, tammikuu 2010): Rauman mahtavimmalla paikalla, luonnonkauniissa niemenkärjessä Poroholmassa sijaitsee vanhaan pitsihuvilaan kesäksi 2009 rakennettu korkeatasoinen 'Augustin paviljonki'-ravintola upeine aurinkoterasseineen. Rauman Poroholma on Raumalla, Otanlahden rannalla sijaitseva, vehreä, rauhaisa ja merellinen lomakeskus sekä leirintäalue, josta on matkaa kaupungin keskustaan ja idylliseen Vanhaan Raumaan vain pari kilometriä. Poroholmasta tuli talvella 2009 Suomen neljäs viiden tähden lomakeskus. Leirintäalueiden luokitusryhmä myönsi korkeimman mahdollisen luokituksen Poroholmalle, jossa tehtiin vuoden 2009 aikana mittavia investointeja. Leirintäaluetta on kunnostettu paikkakunnan merelliset perinteet ja alueen vanha ja arvokas rakennuskanta huomioiden. Alueella on investoitu sekä tekniseen laatuun että asiakkaiden viihtyisyyteen merkittävästi. Erityisesti tähtiluokitusraati kiittelee alueen runsaita palveluja, jotka sopivat yhtenevästi sekä leirintämatkailijoille, veneilijöille että muille vapaa-aikaansa alueella viettäville. Poroholma valittiin myös vuoden 2009 parhaaksi karavaanialueeksi. Huomionosoitus on tunnustus pitkäaikaisesta ja tuloksekkaasta työstä karavaanareiden parhaaksi. Poroholma on toiminut kaupungin virallisena leirintäalueena vuodesta 1959. Vuoden 2008 lopulla alueella aloitettiin mittavat uudistukset, joten koko alue on muuttunut täysin kesäksi 2009. Ehostusta on jatkettu alkuvuonna 2010, joten Poroholma tarjoaa ennennäkemätöntä loistoa kesäkaudella 2010!

Onnettomuuksia: H) Rauman miljoonapalo: 20.8.1929 syttyivät Rauman satamassa olevat valtavat puutavaravarastot tuleen palaen poroksi yhdessä yössä ja aiheuttaen monien miljoonien markkojen tuhon (kuva ja teksti: Suomen Kuvalehti).

I) Kylmäpihlajan majakka: Erja Tullan kuvaamana Kylmäpihlajan majakka Rauman edustalla elokuussa 2004. Erjan Tullan kuvaamana näkymä Kylmäpihlajan majakan majoitushuoneesta sataman suuntaan elokuussa 2004. (Wikipedia, tammikuu 2010): Kylmäpihlajan majakka: Kylmäpihlajan majakka on vuonna 1953 valmistunut majakka- ja luotsiasema. Se sijaitsee Rauman edustalla ja se on uloin Rauman edustan isoista saarista. Majakan rakennusmateriaalina on käytetty betonia ja tiiltä. Majakka on muodoltaan jykevä nelikulmainen rakennelma, jonka huippu kohoaa 31 metriä perustansa yläpuolelle. Tornissa on 12 kerrosta ja 104 porrasaskelmaa. Tornissa ja siipirakennuksessa oli asuintilaa 12 luotsille, kahdeksalle kutterinhoitajalle ja kahdelle majakkamiehelle. Myöhemmin majakkasaarelle on vedetty vesijohto mantereelta. Majakan valo- ja radiolaitteisto sekä nautofoni saivat virtansa suurista dieselgeneraattoreista. Tammikuun 9. päivänä vuonna 1964 luotsi Alpo Sunila ja kutterinhoitaja Eino Vänttinen lähtivät kutterillaan peräti 9 boforin myrskyyn noutamaan luotsia Raumalta lähteneestä aluksesta ja katosivat sillä matkalla. Molemmat miehistä hukkuivat kutterin mukana. Myrskyn laannuttua havaittiin iso öljyläikkä noin 1,5 meripeninkulman päässä majakalta katsottuna. Uponnut kutteri nostettiin ja sen perälippua salkoineen säilytetään kylmäpihlajan luotsiaseman aulassa näiden miesten muistoksi. Ennen majakan nautofonin ääni kantautui peräti 50 kilometrin päähän ja 1,26 miljoonan kandelan tehoinen valo kantoi 27 meripeninkulman päähän, mutta sittemmin valon kantomatkaa on pudotettu 17 meripeninkulmaan ja nautofonikin on vaiennut jo vuosia sitten. Majakalla on myös mahdollista yöpyä kahden hengen huoneissa. Kylmäpihlajan majakkaluodon satama Rauman edustalla elokuussa 2004 (Erja Tulla ~ elokuu 2004).

Rauman taidemuseo: J) Tommi Kankaala kuvasi Rauman taidemuseon vuonna 2016 (käyttölupa 2017-7-A * kiitos).

Lappi Tl - liittyi Rauman kaupunkiin 1.1.2009: K) (Wikipedia, 14.1.2010): Lappi on entinen Suomen kunta ja Rauman taajama, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asui lakkauttamishetkellä 3 255 asukasta. Alueen pinta-ala on 212,78 km2, josta 8,08 km² on vesistöjä. Suurin järvi on Narvijärvi. Väestötiheys oli lakkauttamishetkellä 16 asukasta neliökilometriä kohden. Lapin kunta liittyi Rauman kaupunkiin 1. tammikuuta 2009. Lapin vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se on vahvistettu vuonna 1951. Lappi erosi omaksi seurakunnakseen Eurajoesta vuoden 1630 paikkeilla, ja liitettiin Rauman seurakuntaan kuntaliitoksen yhteydessä 2009. Aikaisemmin (ennen postinumeroiden käyttöönottoa) kunnan nimenä käytettiin "Lappi Tl" korostaen kuulumista entiseen Turun ja Porin lääniin erotuksena pohjoisen maakunnasta Lapista. Virallisesti kunta on ollut 'Lapin kunta'. Joskus tarkentava nimityksenä oli käytetty myös ilmaisua "Rauman Lappi", koska Lapin kunta oli Rauman itäpuolinen naapuripaikkakunta. Tämä kuva on Arto Tammisen kirjasta 'Vanhat kuvat kertovat' (2002). Alkuperäinen kuvateksti kertoo, että kuva on otettu joskus 1950-luvun alussa. 'Veljekset Rautavuoren' tehdasrakennus on kuvassa alkuperäisessä muodossaan ilman ensimmäistäkään laajennusta. (Arto Tamminen, 2002): Verstaan naapurina on Heikkilän Miinan harmaa tupa, jota nykypäivän lappilaiset tuskin enää muistavat. Tästä kuvasta seuraavana on omakotitalo, jossa yrityksen yksi perustajista ja silloisista omistajista, Kosti Rautavuori asui. Hinnerjoelle johtava maantie on päällystämätön. Tien oikealla puolella ei näy merkkiäkään huoltoasemasta, joka nykyisin on SEO:n väreissä. Kuvan yläreunasta voi päätellä, että Rauman-Lauttakylän maantietäkään tuskin oli olemassa valokuvan ottamisen aikaan. Vuonna 1937 Rautavuoren veljekset Eino, Einar ja Kosti perustivat Veljet Rautavuori-nimisen yrityksen. Tämä metallialan tehdas toimi alunperin meijeriä vastapäätä olevalla mäellä, jossa puinen tehdasrakennus edelleen on paikoillaan muistuttamassa lappilaisen metalliteollisuuden alkuvaiheista. Tämä yrityksen alkuperäinen sijaintipaikka tunnetaan 'Kanalanmäkenä'. Tämän betonitiilisen tehdasrakennuksen veljekset rakensivat Hinnerjoentien varteen Heikkilän Miinan naapuriin v.1947. Yli 50 vuotta on kulunut ja Rautavuoren veljesten aloittama firma on yhä toiminnassa ja on maailmalla tunnettu lähinnä kiukaistaan. Työtä jatkavat nykyisin alkuperäisten kolmen veljeksen lapsenlapset. Kuvassa Lappi Tl:n kunnantalo ja lääkärintalo Arvo Tammisen kuvaamana vuonna 1966. Kirjassaan kuvaaja vertailee kuvaa nykypäivään (2002) - Patolampi on samanlainen kuin kirjaa tehdessäkin, rannat tosin eivät enää olleet noin luonnontilaisia. Terveyskeskuksesta tai paloasemasta ei kuvausaikaan ollut vielä tietoakaan, nykyisin ne sijaitsevat kuvassa näkyvällä pellolla. Kuvanottoaikaan lääkäritalossa oli asunut Voutilaisten lääkäripariskunta. Samaisesta Arto Tammisen kirjasta nämä kaksi kuvaa Kaukolan kylän keskusraitilta - ylempi kuva on kirjan ilmestymisen ajoilta kesältä 2002, jolloin kyläkauppias Anita Helander vielä palveli asiakkaitaan, mutta 'lakkautusuhka' oli jo ilmassa. Etualan pellolle oli suunnitteilla tie Sillanvainion kallioille. Alempi kuva on samalta kauppapaikalta, mutta kuvattu talvella 1978. Kauppatiloissa toimi tuolloin Osuuskauppa Keulan kylämyymälä. Kaupassa toimi tuolloin vielä postitoimipaikka 'Karhunselkä'. Tämä kauppa suljettiin v.1986. Alemman kuvan oikeassa reunassa näkyvässä valkoisessa puutalossa asui kuvaushetkellä vielä Nestor Krappe, ilmeisesti kirjantekijän appiukko. Samaisesta Arto Tammisen kirjasta tämäkin - vuoden 1954 aprillipäivänä linja-auto oli suistunut Narvinojaan Lapin ja Hinnerjoen välillä, Kaukolan ja Sukkalan kylien rajamailla. Kaksi bussia oli kohdannut juuri ojan ylittävän kivisillan kohdalla ja toinen oli väistäessään suistunut ojaan kuvan kertomaan asentoon. Henkilövahinkoja ei onneksi ollut sattunut. Vasta 1970-luvulla kyseinen kapea siltakohta jäi historiaan uuden maantielinjauksen myötä. Onnettomuuspaikan lähellä asuneen Viljo Kuusiston taloon oli menty kertomaan, että linja-auto oli naapuriojassa, Viljo oli tulijoiden aprillipilaa kovasti hihitellyt, vasta paikanpäällä käytyään oli uskonut uutisen todeksi. Nämäkin kuvat ovat Arto Tammisen kirjasta. Ylemmässä kuvassa Veikko Maijala ja Armas Valtonen poseeraavat Maijalan Vanajan vierellä. Auto on 1950-luvun mallistoa - vanha kunnon 'piikkinokka' Vanaja. Alemmassa kuvassa (rekisterinumeronkin vahvistamana) sama Vanaja - nyt kuitenkin väärinpäin. Kuorma-auton tukkilasti oli ollut tarkoitus laskea Lapinjokeen vanhan postitalon ja kivisillan välissä. Raskas kuorma oli alkanut liikkua liian aikaisin ja seuraus näkyy kuvassa. Kuormaa olivat olleet purkamassa Kauko Maijala ja Erkki Einola. Miehet selvisivät vammoitta ja autokin pysyi kuvan mukaan lähes kuivalla maalla. Lapin saha eli elinkaarensa voimakkainta aikaa 1960-luvulla. 'Kodiksami' on yksi entisen 'Lappi Tl'-kunnan kylistä. Kuvassa on sen vuonna 1907 valmistunut työväentalo - tupaantuliaisiltamissa oli puhujavieraana ollut itse Eetu Salin Porista. Talo oli sijainnut Kylä-Uotilan tilasta vuokratulla maalla ja työväenyhdistys oli vasta vuonna 1928 ostanut talon tontin Kalle Markkulalta. Tilasta oli tuolloin tehty 'Torppala'-niminen. Urheiluseura 'Lapin Tempo' perustettiin tämän rakennuksen suojissa v.1947. Kodiksamin työväenyhdistyksen toiminta lakkautettiin vuonna 1967, kuvan rakennus myytiin Lapin työväenyhdistykselle, joka sittemmin myi talon polttopuina kodiksamilaisille. Tämä kuva on 1960-luvulta eli talon viime ajoilta. Tiedot ja kuva ovat Arto Tammisen mielenkiintoisesta kirjasta 'Vanhat kuvat kertovat - Lappi Tl'. Kuvassa Virtasen suvun jäseniä Lappi Tl:n Kuolimaan kylästä - henkilöt vasemmalta: Paavo Virtanen, Hilda Viro, Else Heino, Hilja Niskala, Saima Haapanen, Aino Leino ja Eino Virtanen. Kuva on Arto Tammisen kirjasta ja kirjantekijä kertoo kuvan takana olleen leiman 'Valokuvaamo Vuoristo, Rauma'. Tamminen kertoo kuitenkin, ettei hän muista Raumalta tuon nimistä valokuvaamoa, joten kuvausaika lienee pitkälti ennen 1950-lukua.