|
Pori yleisurheilukaupunkina:
A)
Porissa järjestettiin neljännen kerran yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut eli Kalevan kisat 1.-3. heinäkuuta 1983.
Aiemmat SM-kisat Porissa oli pidetty 1915, 1953 ja 1967. Viimeisimmät kisat pidettiin Porissa v.2005.
Tässä kuvassa on juostu maaliin metrin 110 metrin aidat. Arto Bryggare voitti kultaa ajalla 13.67. Hopeaa otti Reijo Byman (14.38) ja pronssia Hannu Pärssinen (14.45).
Kilpailut pidettiin Porin Stadionilla, joka valmistui 60-luvun puolivälin aikoihin. Aiemmin oli yleisurheilukisat ja jalkapallo-ottelut pelattu Porissa Herralahdessa, keskustan toisella puolella - liki Kokemäenjoen rantaa. Ensimmäinen varsinaisesti jalkapalloilijoille tarkoitettu kenttä oli sijainnut Tiilimäellä lähempänä alikäytävää - silloisen huoltoaseman eteläkulmilla.
Tämän sivuston 'työryhmäkin' näkyy istumassa tässä Bryggare-kuvassa yleisön joukossa (jos oikein tarkkaan katsoo) - kuvan otti paikallinen kuvaaja, jolta otos myöhemmin tuli ystävällisesti käyttöömme.
Lehtikuvaajia samaisissa Porin Kalevan kisoissa kesällä 1983 - vasemmalla Satakunnan kansan Antti Suominen kollegansa Rainer Nikkasen seurassa. Kuva Suomisen kirjasta Näin minä sen näin (2003).
 
Noissa Porin vuoden 1983 Kalevan kisoissa säväytti tämän kirjoittajaa eniten nuori juoksijatar Kristiina Iisakkila, joka voitti SM-kultaa 10000 metrin juoksussa. Ylemmässä kuvassa Kristiina juoksee toisena (musta kilpailuasu) - edellä valkoisissa kilpailun ulkopuolinen japanitar, joka Kristiinan mukaan oli hankittu 'vauhdittajaksi', mutta josta kuitenkin olikin käytännössä 'vain haittaa'. Toisessa kuvassa Kristiina on palkintopallilla saamassa SM-kultamitalinsa.
Muistan tuon 27 vuoden takaisen juoksun vielä hyvin, arvelimme nähneemme pitkän ja menestyksekkään uran ensimmäisen varsinaisen arvokisamenestyksen. Valitettavasti Kristiina Iisakkilan ura katkesi jatkuviin jalkavammoihin (leikattiin 1983-1987 13 kertaa) ja sairasteluun. Valmennuspuolella käytössä ollut 'etä'-ohjauskaan lähinnä vain postitettujen harjoitusohjelmien muodossa ei kuulemma hänelle sopinut lainkaan. Myöhemmin Kristiina pystyi vielä kokeilemaan nopeuttaan kilpapyöräilijänä. Kuuden laudaturin ylioppilaana hän luki itsensä sittemmin lääkäriksi.
Nämä kaksi valokuvaa ovat Kristiina Iisakkilan omasta kuva-arkistosta hänen luvallaan (22.1.2010) käyttöömme annettu. Kuvat oli ottanut Kristiinan isä katsomosta.
(Kristiina Iisakkila, sähköposti 22.1.2010): Kauden 1983 ehdottomia kohokohtia olivat 10000m Suomen ennätystulokset ja SM-kulta samalla Porissa, sekä 'Lidingöloppet' reisirevähdyksen jälkeen.
Olen muuten koko ajan juossut ja valmentautunut yksin. Yksi seuran mies hieman muka valmensi, mutta tuli isoja erimielisyyksiä Porin SM-kisoja ennen; olisin halunnut juosta kympin ja kolmosen. Valmentaja lupasi, jos kymppi menee hyvin, voin juosta kolmosen. Kymppi meni mielestäni hyvin, mutta valmentaja sanoi että meni liian hyvin enkä saa juosta kolmosta. Menin sitten lenkille, venäytin nilkkani....ja illalla valmentaja soitti että voit sittenkin juosta kolmosen. En enää voinut, ja ihme pompottelun takia ns. valmennussuhde loppui.
Jalkavammojen ja sairastelujen aikana kukaan ei vaan välittänyt, eikä kukaan käytännössä valmentanut minua. Mutta itse asiassa paremmin olisi mennyt, jos mitään yliopistotiede-valmentajaukkoa ei olisi ollut, kun totuus on se, että kun valmentaja ei koskaan tavannut minua esim. harjoittelussa ( tai muutenkaan),
välittänyt kuunnella mitä minä ja kehoni olivat mieltä, ja mikä sopi mun persoonalle, niin eihän siitä hyvää seurannut.
Tuli vaan 'A-nelosia' postissa: tee näin. Vaikka en edes tiennyt, mitä tietyt termit: intervalli, pk, vk, tv jne... ovat. Miten voi juosta 4 minuutin kilometrivauhtia, kun juoksee pururadalla tai tiellä? Kysyn vaan vieläkin, silloin ei ollut sykemittareita sun muita. Hölkkäkisoista tykkäsin kaikkein eniten, inhosin radalla juoksua - kaikkien edessä pientä ympyrää.
Onneksi pyöräily on juoksu-uran jälkeen sopinut, viime vuonna ajoin käsittämättömät 40 240km ja ennätyslenkkini oli 705km. Tommosta enää jaksa, ja
nyt ovat pakkaset haitanneet aikalailla, mutta sairastelujeni jälkeen ( itse asiassa mun ei pitäisi edes olla elossa ) osaan todella iloita siitä, että pääsee lenkille ja voi liikkua!
Parhain terveisin - ja kiitos, että olen Porin sivuillesi päässyt.
(Markku Harell): "RU-38 on saanut uuden lipun. Seuran kunniapuheenjohtaja vuorineuvos S-E.Rosenlew luovuttaa seuran uuden mustakeltaisen lipun Veikko Javanaiselle Herralahden kentällä kesakuun 15.pnä 1954. Lippuvartiossa Neiti Salme Nurminen ja oikealla Kauko Hokkanen (myöhemmin tunnettiin nimellä Kauko Harlos - moukarinheittäjä)."
Piirikunnalliset ikäkausikisat menossa Porin stadionilla. Kuva kirjasta 'Pori' (1974) - kuvaajan nimeä ei ole mainittu.
Pentti Nikula hyppäsi Porin Pallokentällä RU-38:n 25-vuotisjuhlakilpailuissa 5.5.1963 Euroopan ennätyksen 5.00m. Rosenlewin tehtaat sponsoroivat luonnollisesti tapahtumaansa runsain mainoksin - sahajauhot alastulokasaan kerrottiin olevan Seikun sahan toimittamia.
Ensimmäisinä uutta ennätyshyppääjää onnittelemassa kuvassa entinen porilainen huippuhyppääjä Eeles Landström (vasemmalla) ja Bo Bäckström oikealla.
Tämän kuvan otti Satakunnan Kansan lehtikuvaaja Antti Suominen, joka myös julkaisi tämän otoksen eläkkeelle siirtymisensä kunniaksi julkaisemassa kuviensa kokoelmakirjassa "Näin minä sen näin".
Olin itse paikalla tuota hyppyä seuraamassa veljeni kanssa ja siksi seuraavana alempana oleva kuva tuon kyseisen Nikulan hyppykisan yleisöstä tuntuukin kovin tutulta.
En muuten muista tuossa kilpailussa olleen seiväshypyn lisäksi muita lajeja lainkaan - Pallokenttäkin kun oli hiekkainen jalkapallokenttä ilman juoksuratoja. Tuolloin vielä ilmeisesti hyväksyttiin Euroopan ennätykseksikin tulos moisesta erikoisseiväskisasta? Enää se ei ymmärtääkseni onnistuisi.
Pihkaakin väitettiin järjestäjien laittaneen rimaa kannatteleviin läpysköihin ennätyksen varmistamiseksi.
(PJ, 5.11.2010): Noissa kisoissa oli lajina mukana myös kuulantyöntö. Nimenomaan kai vain sen takia, että kisat olisivat 'viralliset' ja ennätyskelpoiset - mitä ne eivät yhden lajin kisoina olisi olleet.
Tämä kuva on samoista seiväskilpailuista (5.5.1963 Porin Pallokentällä), kuin missä edellisen kuvan Pentti Nikulan Euroopan ennätys syntyi (5.00m). Kuvaaja on Antti Suominen Satakunnan Kansasta.
Erityisen mielenkiintoiseksi tämän yleisökuvan tuosta kilpailusta tekee itselleni se, että muistan tuon kuvassa tupakkaa sytyttelevän pojan. Lähempänä kenttää seisoneena muistan takanamme alkaneen jonkinlaisen suukovun, jonka aiheutti tämä poika ja vieressä seisonut aikuinen mies.
Pojan alkaessa sytytellä tupakkaansa aikuinen mies vieressä alkoi häntä kovaäänisesti komennella olemaan polttamatta. Väittely päättyi ympäröivän yleisön seuratessa henkien taistelua - tarkemmin kuin Nikulaa - pojan lopulta todella sytyttäessä tupakkansa aikuisen miehen kurkkiessa pojan oikean olan yli dramaattisesti elehtien.
Muistan tämän episodin elävästi, Olen kuvassa tupakkapojan edessä taaksepäin sytyttäjää katsomaan kääntynyt paljaspäinen poika kirjqavassa villapaidassaan.
(PJ, 5.11.2010): Olivat siis RU-38:n järjestämät kisat - takarivistä olen tunnistavinani kaksi RU-38:n jalkapallojoukkueen pelaajaa noilta vuosilta. Molemmat pitkiä pelaajia ja siksi kai jääneet katsomossa suosiolla takariviin. Paljaspäinen pitkä mies takarivissä (tupakkapojasta vähän vasemmalle) on varmasti Aulis Järvinen ja hänestä oikealle tolpan luona takarivissä aurinkolasit päässä (ilmeisesti) Aimo Sommarberg..
Tämä kuva on Porin Herralahdesta, missä oli juoksuradat ja jalkapallokentällä nurmikko. Kenttä sijaitsi aivan edellisten kuvien tapahtumapaikan eli Pallokentän itänaapurina - välissä oli vain luonnonjääaikojen jääkiekkoareena Juhannuslehto.
Kuvassa ollaan vuoden 1958 Porin 400-vuotisjuhlayleisurheilukisoissa ja porilainen seiväshyppääjäkuuluisuus Eeles Landström poseeraa edessään kyykistelevälle Satakunnan Kansan kuvaaja Antti Suomiselle, jonka kirjasta 'Näin minä sen näin' (2003) tämä otos on Suomisen luvalla saatu 'lainata' sivullemme. Kuvan kollegastaan työnsä ääressä otti Jorma Peltomäki.
Kyseisenä kesänä 1958 RU-38:n jalkapallojoukkue nousi Suomensarjasta Mestaruussarjaan seuraavaksi kesäksi - joukkue pelasi kotiottelunsa juuri samaisen Herralahden ruoholla. Seuraavalla debyyttikaudellaan ylimmällä sarjatasolla RU-38 voitti sensaatiomaisesti hopeamitalit. Muutamia pelejä olin jo minäkin tuolloin aivan poikasena ihmisruuhkissa katsomassa.
(Wikipedia, 2010): Eeles Enok Landström (s. 3. tammikuuta 1932 Viiala) on suomalainen olympiamitalisti, sosiaalineuvos, entinen kansanedustaja ja yritysjohtaja. Eeles Landström on ensimmäinen suomalainen, joka on osallistunut Kansainvälisen Olympiakomitean (IOC) järjestämään Olympia-Akatemiaan (Ateena 1961).
Landström asui vuosina 1954–1959 Yhdysvalloissa, jonne hänen perheensäkin muutti vuonna 1957. Espanjassa hän asui perheineen vuosina 1982–2007.
Landström osallistui olympialaisiin kolme kertaa; Helsingissä 1952 hän kilpaili vielä kymmenottelussa sijoituksen ollessa 14:s. Melbournessa 1956 hän kilpaili seiväshypyssä sijoittuen seitsemänneksi ja seuraavissa olympialaisissa Roomassa 1960 hän sijoittui seiväshypyssä pronssille.
Euroopan mestaruuskilpailuissa Landström voitti kultaa Bernissä 1954 suomenennätystuloksella 440 ja Tukholmassa 1958 tuloksella 450. Euroopan ennätystä Landström paransi kolme kertaa vuosina 1955–1956 (447–451) ja Suomen ennätystä 13 kertaa vuosina 1954–1958 (432–457).
Suomen mestaruuden hän voitti kahdeksan kertaa peräkkäin 1953–1960. Vielä vuonna 1961 Landström voitti pohjoismaiden mestaruuden terässeipäällä hypäten ja seuraavana vuonna 1962 alkoikin lasikuituseipäiden ja muun muassa Pentti Nikulan aikakausi. Urallaan Landström edusti muun muassa seuroja Toijalan Vauhti, Alavuden Urheilijat, Helsingin Kisa-Veikot ja Rosenlewin Urheilijat -38.
Landström oli mestaruussarjan pesäpalloilija 1949–1951 Toijalan Pallo-Veikkojen riveissä. Eeles Landström toimi Suomen joukkueen lipunkantajana Melbournen (1956) ja Rooman (1960) olympiakisoissa.
Tämä Antti Suomisen ottama kuva Herralahden yleisurheilukilpailusta vuodelta 1958 on mitä ilmeisimmin samoista Porin 400-vuotisjuhlayleisurheilukisoista kuin edellinenkin. Pikkupoikia näkyy kerääntyneen estehaudan äärelle seuraamaan mahdollisia 'sukelluksia'.
Samuli Roslander lähetti 10.4.2013 tämän kuvan 1950-luvun lopun Herralahden yleisurheilukilpailuista. Äärivasemmalla kuvan lähettäjän isä Pekka Roslander selviytyy sadan metrin juoksussa toiseksi. Voittaja oli ilmeisesti Leo Mustonen ajalla 11,9.
| 
2. 
4. 
6. 