Viipurin keskustan näkymiä suomalaisaikana: A) Raitiovaunu Linnankadulla Viipurissa 1930-luvulla. RT lähetti 13.2.2010. (JL, 26.2.2010): Lehtovaaran herkkuravintolahan on Helsingissä Mechelininkadun ja Humalistonkadun kulmassa! Sama firma se on, kaupunki vain on vaihtunut. Liikennepoliisi siinä odottaa ratikkaa. (JR. 26.2.2010): Valokuvaaja on tallentanut tähän jotain todella harvinaista herkkua hillolla - Suomeen ainoa toimitettu HaWa:n (Hannoversche Waggonfabrik AG) valmistama moottorivaunu nro 19 vuodelta 1930. Viipurin raitiovaunuliikennettä ~ reitti: Papula-Asema-Turun silta. Turun silta saa nimensä siitä, että siinä on valtatie länteen - ja lopulta siis Turkuun. Suuri Rantatie eli Kuninkaantie. Linjakilven tekstin asemoinnista voisi päätellä, että kolmantena kielenä on vielä venäjä, eli kuva olisi ajalta ennen tasavaltaa, siis 11250-lukua, aprikoi J.Rauhala. Postikorttimaisema Viipurista 1930-luvulta - RT lähetti 13.2.2010. Kuvattu linnatornista. Torkkeli Knuutinpojan tori ja patsas kuvan vasemmassa reunassa. (Wikipedia, 2025): Torkkeli Knuutinpojan tori (myös Vanhan raatihuoneen tori) on Viipurissa sijaitseva aukio, joka sai nykyisin tunnetun suomenkielisen nimensä Viipurin linnan perustajan Torkkeli Knuutinpojan mukaan vuonna 1929. Se sijaitsee vanhan kaupunkikeskustan länsilaidalla Turun sillan ja Viipurin linnan tuntumassa. Tori syntyi 1500-luvun lopulla, kun linnansaarelle johtavan sillan tuntumassa sijainneen aukion laidalle rakennettiin puurakenteinen kaksikerroksinen raatihuone. Nykyisen muotonsa se sai 1640-luvulla Tukholman kaupunginarkkitehdin Anders Torstenssonin suunnitellessa Pietari Brahen käskystä kaupungin ensimmäisen asemakaavan. Uusi kivirakenteinen raatihuone paikalle rakennettiin vuoden 1652 kaupunkipalon jälkeen. Nykyään se tunnetaan Viipurin vanhana raatihuoneena. Uuden raatihuoneen valmistumisen myötä 1700-luvun lopulla alettiin myös toria kutsumaan Vanhaksi raatihuoneen toriksi. Vuodesta 1895 lähtien vanhan raatihuoneen tiloissa toimi Viipurin historiallinen museo. Aukiolle pystytettiin vuonna 1908 Ville Vallgrenin veistämä Torkkeli Knuutinpojan patsas. Torin etelälaidalla sijaitsee vuonna 1776 valmistunut Viipurin päävartion rakennus. Sama maisema päinvastaiseen suuntaan kuvattuna (patsas näkyy edellisessäkin) - kyseessä on kirjan kansikuva (Minerva, 2011). Samalla aukiolla suomalaisupseereja jatkosodan alkuvaiheissa (patsas näkyy) * SA-Kuva). Sama maisema kesältä 2019 (Google Maps). (Wikipedia, 2025): Torkkeli Knuutinpojan patsas on Viipurissa Torkkeli Knuutinpojan torilla eli Vanhalla raatihuoneen torilla sijaitseva veistos, joka esittää Viipurin linnan perustajaa Torkkeli Knuutinpoikaa. Kuvanveistäjä Ville Vallgrenin teos paljastettiin ensimmäisen kerran 4. lokakuuta 1908. Toisen maailmansodan jälkeen pahoin vaurioitunut patsas siirrettiin jalustoineen pois paikaltaan, mutta paljastettiin jälleen restauroituna 2. heinäkuuta 1993 Viipurin perustamisen 700-vuotisjuhlien yhteydessä. Ruotsalaisen valtaneuvoksen ja sotamarsalkan Torkkeli Knuutinpojan patsas pystytettiin Viipurin ruotsinkielisten aloitteesta. Veistosta alettiin puuhaamaan jo 1870-luvulla ja hankkeen varsinaisena alullepanijana oli arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg, joka tuolloin laati Viipurin linnan restaurointisuunnitelmia. Kuvanveistäjä Ville Vallgrenilta vuonna 1884 tilattu patsas valmistui kolme vuotta myöhemmin, mutta sen pystyttäminen kuitenkin kiellettiin poliittisista syistä, koska veistos oli kunnianosoitus ruotsalaiselle sotasankarille. Teos oli tärkeä Vallgrenille, se oli 32-vuotiaan taiteilijan toistaiseksi merkittävin työ, johon hän oli panostanut suuresti. Vallgren oli muun muassa tuhonnut patsaan ensimmäisen kipsisen version, koska ei ollut tyytyväinen siihen. Veistoksen esikuvana oli vuonna 1854 Tukholmaan Birger Jaarlin torille pystytetty Birger Jaarlin patsas, jota Vallgrenin työ korkeine jalustoineen suuresti muistuttaa. Veistos saatiin lopulta paikalleen 21 vuotta valmistumisensa jälkeen, vaikka silloinkin Viipurin suomenmieliset piirit paheksuivat hanketta. Patsaan jalustan suunnitteli Viipurin läänin rakennuskonttorissa työskennellyt arkkitehti Karl Hård af Segerstad. Arvostelusta huolimatta veistoksesta tuli Suomen itsenäistymisen jälkeen nopeasti kaupungin symboli, jonka edustalla järjestettiin esimerkiksi jatkosodan aikana 31. elokuuta 1941 Viipurin takaisinvaltauksen paraatikatselmus. Patsas vaurioitui myöhemmin sodan aikana pahasti ja neuvostoliittolaiset siirsivät sen paikaltaan vuonna 1948. Veistosta säilytettiin Salakkalahdessa vuoteen 1975 asti, jolloin eräs Viipurin museon työntekijä löysi patsaan ja siirrätti sen varastoitavaksi Viipurin linnaan. Veistoksen restaurointi aloitettiin vuonna 1991 ja uudelleen paikalleen se sijoitettiin heinäkuussa 1993. Viipurin takaisinvaltauksen paraati Torkkeli Knuutinpojan patsaalla 31. elokuuta 1941. Keskellä paraatia vastanottanut Lennart Oesch, vasemmalla kypärä päässään eversti Aladar Paasonen. . Postikorttimaisema Viipurista vuodelta 1942 - JR (11.1.2009): Jatkosodan aikainen Viipurin Kolmikulma. Etualan pääkatu on Mannerheiminkatu, jossa on Papulan ja Ristimäen raitiotielinjojen rautatieaseman pysäkin laiturit oikealla, ja raitiotien takana on Salakkalahdelle vievä satamaraide. Viipurin satamien "Kiertorata" tulee oikealta asemalta ja jatkuu vasemmalle kiertäen Pohjoissataman, Eteläsataman ja ohittaen mm. Havin yms. sekä palaa Viipurin ratapihalle kierrettyään siten koko kaupungin. Vasemmalla oleva katu on nimeltään Kolmikulma ja linja-autoaseman viertä kulkee puolestaan Revonkatu. Postikorttimaisema Viipurista suomalaisaikaan - E.Wilén lähetti 13.10.2011. Huomaa höyryjuna lähestymässä siltaa. (C.Henning, 2011): Vasemmassa alanurkassa näkyy kulmaus Raatihuoneesta eli kaupungintalosta Uno Ullbergin uudistamassa muodossa, eli kuva on otettu vuoden 1934 jälkeen. Keskikesäisenä iltapäivänä tai mieluummin sunnuntaina puolilta päivin (Kauppatorilla ei ole kaupankäyntiä, aurinko paistaa etelän ja lounaan väliltä). Saattaisi olla Karhumäen veljesten lentokuvia (numero?), mutta aika matalalla olisi silloin menty, ja ylen syvätarkka on kuva. Postikorttimaisema Viipurista tämäkin - E.Wilén lähetti 18.10.2012. Otettu kai linnan tornista? Postikorttimaisema Viipurista 'suomalaisaikaan' - etualalla tervahöyry polttopuulastissa. E.Wilén lähetti 18.10.2012. Viipurin Linnansillan arkiliikennettä suomalaisaikaan ~ lähetti P.Salenius 14.9.2012. Eino Partasen ottama leppoisa vapaa-ajan viettokuva 1930-luvun Viipurista. Salakkalahden sisäsataman laitureihin kiinnittyi monenlaisia aluksia - niin matkustajahöyrylaivoja kuin myös Saimaan tervahöyryjä eli pikinytkyjä. Viipurilaiskirjailija Lempi Jääskeläiselle 'tervanhaju alhaalta satamasta' oli alkavan kesän merkki. Sama kuva julkaistiin v. 2011 Antero Raevuoren kirjassa 'Hyvästi, Viipuri' ja v. 2010 kirjassa 'Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa'. Eino Partasen samalla kertaa onkipojista ottama toinen kuva. Edelliseen kuvaan verrattuna on pieni hetki elämää ehtinyt kulua Viipurin 30-luvun Salakkalahden rannassa. Viipurin kuuluisa Pyöreä torni kuvattuna 1930-luvulla. RT lähetti 13.2.2010. Kauppatorin laidalla sijaitseva Pyöreä torni oli eräs Viipurin maamerkeistä ennen sotia. Rakennus oli alkujaan 1500-luvun tykkitorni. 1930-luvun lopulla tornin kyljessä oli suosittu puinen kahvila Toripässi. Tämä Eino Partasen ottama kuva on Antero Raevuoren kirjasta 'Hyvästi, Viipuri' (2011). ('Museokoulu', 2011): Viipuri oli ennen talvisotaa Suomen kansainvälisin ja toiseksi suurin kaupunki. Viipurissa vaikutti suomalaisten lisäksi venäläisten, saksalaisten, ruotsalaisten ja juutalaisten yhdyskunnat. Viipuri oli Karjalan hallinnollisen-, hengellisen-, ja kulttuuritoiminnan keskus. Lisäksi Viipurissa toimi Suomen suurin varuskunta. Viipurin linna rakennettiin jo vuonna 1293. Kaupunkioikeudet Viipuri sai 1400-luvun alussa. Keskiajalta lähtien Viipuri oli vilkas kauppakaupunki ja huomattava kulttuurikaupunki. Viipurilla oli hyvät vesiyhteydet Laatokkaan ja Viipurin-Käkisalmen väylä olikin keskiajalla tärkeä kauppareitti. Millään muulla Suomen kaupungilla ei ollut yhtä laajoja takamaita kauppa-alueena kuin Viipurilla johtuen Saimaan vesistön tuomasta yhteydestä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan perukoille asti. Viipuri ei koskaan ollut tärkeä teollisuuskaupunki, mutta sitäkin merkittävämpi satama- ja kauppakeskus. Suurimmat liikeyritykset olivat saksalaisia tai ruotsalaisia. Suomenkielinen liike-elämä ilmestyi Viipuriin 1890-luvulla. Erityisesti osuusliikkeillä oli Viipurissa huomattavaa toimintaa. Monet liikkeet, kuten Hackman ja Starckjohann, muuttivat Suomeen sotien jälkeen. Viipurin talous- ja kauppapoliittinen painoarvo perustui suurelta osin sen sijaintiin Pietarin naapurina. Viipuri toimi läntisenä porttina Pietariin. Viipurin KOP-pankkitalo (Pietisen palatsi) radan varressa - Kolmikulman puistikon vieressä, vasemmalla erottuu sitruunankeltainen raitiovaunu pysäkillä. Taustalla erottuu tuomiokirkon torni ~ katosi maisemista 1941 keväällä. Venäläiset räjäyttivät loput pyhäköstä v. 1948 rauhan tultua. Lähetti A.Välimäki 8.9.2012. Pietisen palatsi tarkemmassa esittelyssä - julkaisun alkuperä tuntematon, lähetti edelliseen liittyen A.Välimäki 8.9.2012. Viipurin merisotakoulu ~ Helioksen kuvapostikortti (10.3.1943). Neitsytniemi. Palotorin kaivo. Näkymä Konstantiininkatua (myöhemmin Merikatu) pitkin Suomenvedenselälle. Kuvan oikeassa reunassa Konstantiininkatu 14. Tontilla kaksi rakennusta jotka vuonna 1847 rakennettu. Kaivon takana Matinkatu 1, kauppias P. J. Worontzoffin vielä keskeneräinen asuin- ja puotirakennus. Kuva: M. L. Carstens, 1908. Viipurin linja-autoasema (1934) ja viereinen Gulf-huoltoasema - rautatieasema oikealla (Finna * Virt.Viipuri). SOK, Nokia, F. Sergjeffin pojat ja kauppa * Rautakirja Oy/Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto * Linja-autoasema ja Gulf-bensa-asema (Finna). Samainen linja-autoaseman seutu kuvattuna vuonna 2017 (Google Maps).

Viipurin linna: B) Varmasti se 'perinteikkäin' perusmaisema Viipurin postikortissa - 'VA' lähetti tämän 13.5.2011 - kuva vuoden 1938 tietämiltä? Vanha postikorttikuva 1930-luvulta, kyltissä lukee: SEIS - tarpeeton oleskelu satama-alueella ja liikkuminen sen ratapihalla on satamajärjestyksen 21l:ssa mainitun sakon uhalla kielletty. Lähetti C.Strömberg 12.1.2012. Sillan pielessä mielenkiintoisen näköinen puhelinkoppi. (J.Rauhala): "Linnansillan" kääntösilta tuhoutui neuvostoliittolaisten toimesta Talvisodassa. Oli muuten Suomen liikkuvista raitiotiesilloista se toinen. Nätti pikkuruotsalaisjuna Torkkeli Knuutinpojan patsaan edessä. Kaikissa suomalaisissa ratikkakaupungeissa oli näitä ASEA:n valmistamia 11250-luvun yleisruotsalaisia vaunuja, mutta ihme kyllä joka paikassa ne olivat aina joltain osin naapureistaan erilaisia, kirjoitti J.Rauhala tästä kuvasta. Sama maisema tässä Viipurin 1930-luvun postikortissa - takana vain merkinnät 'R O/Y No. 01431. Tässä eletään syvää rauhan aikaa. Kuva on 1930-luvun alkupuolelta. Viipuri oli merkittävä varuskuntakaupunki. Kuvaajaa kohti on tulossa tyypillinen 1920-luvun jälkipuoliskon bussi. Ehdottaisin 1928-mallista ranskalaista Rochet Scneideria. Taustan iso vaalea rakennus on Maakunta-arkisto talo, kirjoitti J.Katajisto 23.3.2007. (K.Ristniemi, 9.5.2012): Päätysillallinen umpivaunu voi olla Ga: VR-historiikki 1862-1912 kertoo Ga-vaunuista, että Hanko-Hyvinkää -rautateille hankittiin 1873 katettuja tavaravaunuja, joissa vaunun kori oli lyhyempi kuin alusta, joten vaunuun syntyi katettu päätysilta jarrumiehelle. Ajan tyyliin laudoitus oli runkopalkkien sisäpuolella, kuten kuvassa. Viipurin linna nykyisin ~ kuvattu 3.7.2011 (S&J). Viipurin linna postikorttikuvassa 1930-luvulta - 'RT' lähetti 13.2.2010. Kuvattu Viipurin linnan tornista. (Wikipedia, 2011): Viipurin linna (ruots. Viborgs slott) sijaitsee Viipurissa, Karjalankannaksella, pienellä kalliosaarella Suomenvedenpohjan Viipurinlahteen yhdistävän ahtaan salmen kupeessa. Linna rakennettiin vuonna 1293 ruotsalaisten Karjalaan tekemän kolmannen ristiretken aikana. Suomi menetti linnan talvisodassa ja uudestaan jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle. Nykyisin linna sijaitsee Venäjän alueella. Linnassa voidaan erottaa päälinna, joka on nelikulmainen yhtenäinen rakennusryhmä saaren itäosassa, sen korkeimmalla kalliolla, sekä esilinna, jonka muodostavat rantoja seuraavat ja päälinnaa ympäröivät varustukset ja rakennukset. Päälinnan sydämenä on vankka, alaosaltaan nelikulmainen, yläosaltaan kahdeksankulmainen torni, johon itäpuolelta muut rakennukset pitkulaista nelikulmaista sisäpihaa ympäröiden yhtyvät. Tornista on jäljellä ainoastaan sen harmaakivinen alaosa linnan alkuajoilta. Vuosina 1561–1564 purettiin näet tornin yläosa toisen kerroksen tasalle ja rakennettiin uudestaan pääasiassa tiilestä kahdeksansivuiseksi. Sisäpihaa ympäröi aluksi vain yksinkertainen vankka kehämuuri, jonka suojaan nykyiset siipirakennukset aikojen kuluessa on rakennettu. Myös linnasaaren ympärille oli alusta pitäen rakennettu suojavalli tai muuri, jonka turviin kaupunki muodostui, kunnes tilanahtauden vuoksi sen oli siirryttävä nykyiselle paikallensa. Linnan myöhempiä rakennusaikoja keskiajalla olivat varsinkin 1440-luku, jolloin Kaarle Knuutinpoika asui siinä, ja 1400-luvun loppupuoli, jolloin muun muassa Eerik Akselinpoika Tott varusteli sitä. 1500-luvulla linna oli perinpohjaisten uudistusten alaisena. Päälinnan tornia ja luultavasti myös siipirakennuksia korotettiin ja uusia lisärakennuksia tehtiin ainakin eteläisen siipirakennuksen ulkolaitaan. Kaupungin puolella saarta oli tämän varustuksen jatkona 6,5 metriä korkea harmaakivimuuri. Manttelin ulkopuolelle rakennettiin ulkovarustuksia, muun muassa rantaulkonemalle pohjoispuolella kahdeksantahkoinen linnake vuonna 1561. 1560-luvulla rakennettiin holvattu tunnelikäytävä, joka vei virran alitse linnasta kaupunkiin. Päälinnan huoneita uusittiin, ja esilinnassa korvattiin puurakennukset kivestä tehdyillä, jotka luultavasti silloin tulivat muodostamaan sen yhtenäisen, linnan ulkomantteliin liittyvän rakennussarjan, joka vieläkin nähdään linnan länsiosassa. Vuosina 1606–08 rakennettiin vieläkin jäljellä oleva porttirakennus päällikön asunnoksi. Vuosisadan lopulla rakennettiin ulkovallien kulmiin bastionit. Vuonna 1710 linna joutui venäläisten valtaan. Esilinnan rakennusten julkisivut ja sisustus lienevät pääasiassa heidän työtään; päälinnassa uusittiin ainakin pohjoinen siipirakennus. Linna rappeutui vähitellen ja vaurioitui pahoin tulipalossa 1860-luvulla, mutta uusittiin vuosina 1891–1894. Tuolloin myös torni valkaistiin. Talvisodan alkaessa linna oli puolustuslaitoksen hallussa. Se vaurioitui sodassa jonkin verran. Viipurin linna nykyisin ~ kuvattu 3.7.2011 (S&J).

Viipurin rautatiekulttuuria: 1) Ennen sotia: C) Viipurin vanha rautatieasema rakennettiin 1870 (postikorttikuva) - käytössä vuoteen 1913 asti. Viipurin uudempi rautatieasema (käyttöön 1913 / Saarinen-Gesellius) ja Rautatientori 1930-luvulla (lähetti 'JK', 4.4.2011). Viipurin rautatieasema postikorttikuvana ilmeisesti 1920-luvun puolivälissä. E.Wilén lähetti 18.10.2012. Viipurin rautatieasema osasuurennoksena ~ E.Wilén lähetti 18.10.2012. Vossikka ja raitiovaunu kuvassa mukana. Nummelan ensimmäinen taksiauto kuvattuna Viipurin rautatieaseman edustalla. Auto on Owerland vuodelta 1923. Ratin takana omistaja Kauno Järvensivu, hänen vierellään Hjalmar Pircklén. Takapenkillä istujia ei ole tunnistettu. Kuva: Sirkka Järvensivu. Viipurin rautatieasema postikorttikuvana suomalaisaikaan - ehkä 1939. Meni lähes maan tasalle sunnuntaina 18. helmikuuta 1940 'Tuhon sunnuntain' ilmapommituksessa. E.Wilén lähetti 18.10.2012. Viipurin rautatieasema postikortissa 1920-luvulla ~ Komea asemarakennus, vossikoita asema-aukiolla eikä yhtään autoa. Alalaidassa näkyvät kiskot ovat todennäköisesti rautatietä satamaan. Raitiovaunukiskot olivat näiden takana, kirjoitti T.Muurinen. Viipurin rautatieasema Helioksen kuvapostikortissa - ajoitus ei tiedossa. Upea postikorttikuva Viipurin rautatieasemasta 1930-luvulta, E.Wilén lähetti tämänkin 18.10.2012 ~ kiitos. Kuvassa näkyvän raitiovaunun ajojohdot lienevät kuvasta kadonneen, kun alkuperäistä mustavalkoista kuvaa on retusoitu värilliseksi. Viipurissa ei ollut käytössä kai koskaan hevosvetoisia raitiovaunuja. Viipurin rautatieasema vuonna 1940 leimatussa kuvapostikortissa. Viipurin rautatieaseman pääsisäänkäynti vuonna 1939 kuvapostikortissa. Vertaa kelloaikaa edelliseen kuvaan. Valkoinen lippalakki päässään oleva mies näkyy molemmissa kuvissa. Viipurin rautatieaseman ravintola - Reino Kalliomäelle kiitos tästä kuvasta. Viipurin rautatieaseman ravintola (kuvapostikortti 11250-luvulta) - Matti Parkkoselle kiitos tästä kuvasta. Tämä kuva Viipurin rautatieasemalta vuodelta 1936 - kuva on elokuvasta 'Vaimoke'. Rautatieharrastajien sivuilla kuvassa näkyvä vaunu on herättänyt kiinnostusta 'harvinaisuudellaan'. (TK, 24.9.2011): Pienen höyryveturin (sarjaa H5?) vetämä matkustajajuna saapuu siis elokuvassa Viipurin asemalle. Veturin perässä on kattokorokkeellinen Ge-matkatavaravaunu ja sen perässä kaksiakselinen, silloin aivan uusi F-sarjan konduktöörivaunu.Jos oikein olen osannut tulkita kuvaa, vaunun numero on 3915. En ole missään muualla nähnyt kuvaa tuollaisesta vaunusta. Vaunun kummassakin päässä on umpieteinen ja sivuseinällä kuormausoven kummallakin puolella leveä yksiruutuinen ikkuna ja päissä kapea ikkuna, konduktööriosaston kohdalla avattavaa mallia. Oliko kysymyksessä jokin rakennekokeilu vai minne tämä vaunurakenne katosi? Muutettiinko tuo sarja tavallisenmallisesksi avosiltaiseksi F-vaunuksi, kuten vaunu 3925? Kuvalähteenä "Kaskimies" eli VR:n 75-vuotiskuvakirja vuodelta 1935. Kirjan alkuperäinen kuvateksti kuuluu: "Viipurin ratapihan länsipäässä, Kirkkosaaren kääntösillan läheisyydessä sijaitseva asetinlaitetorni (asetinlaite I), jonka yläkerroksessa on sähköasetinlaite ja alakerroksessa siihen kuuluvat voimalaitteet (Narag-uuni keskuslämmitystä varten). Asetinlaite otettiin käytäntöön v. 1930. - Etualalla näkyy n.s. tuulimyllylyhty, joka osoittaa kaksinkertaisen risteysvaihteen (täysenglantilaisen vaihteen) kulloinkin käytettävissä olevan kulkutien". 2) Sodan aikana tuhoja: Samainen Viipurin rautatieasemasta sodan tuhojen jälkeen - minkä ihminen osaa rakentaa, sen se mielellään särkeekin. Paetessaan Viipurista kesällä 1941 venäläiset räjäyttivät tämän Eliel Saarisen suunnitteleman rautatieaseman. Viipurin kaupunki oli laajalti miinoitettu ja tarkoituksena oli räjäyttää kaikki mahdollinen maan tasalle, mutta radiosignaaleilla toimivat miinat saatiin toimintakyvyttömiksi soittamalla 'Säkkijärven polkkaa' yötä päivää useita vuorokausia. Kuvan lähetti tietoineen A.Markkula 13.7.2011. Viipurin rautatieasema kuvattuna sotatuhojen jälkeen 22.10.1942 (kuva: E.J.Reinikainen). Venäläiset sotavangit - tai vanjat niin kuin silloin sanottiin - joutuivat hoitamaan Papulan räjäytetyn rautatiesillan raivaustyön. Kuva on peräisin Antero Raevuoren kirjasta 'Hyvästi, Viipuri' (2011). LINKKI: Helsingin rautatieaseman kivimiesten pikkusiskot tuhottiin sodassa – kuvat ennen ja jälkeen tuhon. (Yle, 12.12.2015).

Viipuri sotien aikana 1939-44: D) Viipurin raitiovaunuhallin edustalla kärsinyttä kalustoa kuvattuna 8.3.1940. Kuvan lähetti VA 13.5.2011. Kaupungin rakennuksia tulessa Pyöreän tornin taustalla - lumipukuisia sotilaita torilla ('JK' - 4.4.2011). (JK, 2011): Viipurin vanha kaupunginosa palaa Pyöreän tornin takana 8. maaliskuuta 1940. Taistelut eivät talvisodan aikana edenneet tänne asti, tykistötuli kylläkin. Punaisenlähteentorilla ~ PYP-talo saanut pommitusvaurioita - rakennuksessa toiminut Yhdyspankki, Ravintola Palatsi, Velj. Hamunen Oy, Suomen Maanviljelijän Kauppa (SMK) ja Karjalan Kemikalikauppa. Julkaisulisenssi: CC BY 4.0. Nämä kuvat ovat peräisin Antero Raevuoren kirjasta Hyvästi, Viipuri (2011). Nämäkin kuvat ovat peräisin Antero Raevuoren kirjasta Hyvästi, Viipuri (2011). Viipurin maaseurakunnan kirkko tuhoutuneena elokuun lopussa 1941. Kuvaaja: Eino Partanen. Kirjasta 'Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa' (SKS, 2010): Puolustustaistelun käydessä kuumimmillaan Viipurin savuavien raunioiden keskellä liikkui myös mies, joka ei kuulunut mihinkään kaupunkia puolustavista joukko-osastoista. Hän oli matkalla rintamalta poispäin, länteen. Matka eteni hitaasti, sillä kuljetettavana oli kolme raskasta matkalaukkua ja vain kahta saattoi kantaa kerrallaan. Mikä oli saanut Eino Partasen palaamaan vielä viime hetkillä kaupunkiin? Vastaus kysymykseen löytyi hänen matkalaukustaan, jossa oli runsaat neljäsataa valokuvaa hänen selkänsä takana savuavasta suomalaisesta Viipurista. Amerikkalaisvalmisteinen jeeppi etenee Neuvostoliiton armeijan käytössä pitkin Pellervonkatua 'vapautetussa' Viipurissa. Etuistuimella kuljettajan vieressä istuu 90. Divisioonan komentaja N.G. Ljastshenko. Kuva (via CFG) on peräisin Antero Raevuoren kirjasta 'Hyvästi, Viipuri' (2011). Tämä kuva teksteineen on peräisin Antero Raevuoren kirjasta Hyvästi, Viipuri (2011).

Viipuria heinäkuussa 2011 naapurimaan isännöimänä: E) Viipurin torilla 3.7.2011 (S&J) - Pyöreä torni taustalla. (Wikipedia, 2011): Pyöreä torni (myös Pässinlinna) on Viipurin kaupunginmuuriin aikoinaan kuulunut tykkitorni, joka sijaitsee entisellä Viipurin Kauppatorilla. Torni rakennettiin vuosina 1547-50, oletetusti Kustaa Vaasan vuonna 1547 antamasta käskystä Viipurin kaupunginmuurin vahvistamiseksi keskiaikaisen Karjaportin viereen. Alun perin tykkitorneja olisi pitänyt rakentaa muuriin kaksi, mutta toista ei koskaan toteutettu. Vuonna 1923 torni sisustettiin arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan kahvilaksi, jollaisena se vielä nykyisinkin toimii. Viipurin kauppahalli torin laidalla - kuvattu 3.7.2011 (S&J). (P.Mattila, 16.2.2010): Viipurin kauppahalli on monialainen ja vetovoimainen paikka. Sen liepeillä pyörii alkoholifeissareita. Monien matkaohjelmassa on kauppahallissa poikkeaminen, ja bussilastillinen turisteja onkin tuottoisa ryhmä. Poikkeaminen kuuluu matkaperinteeseen, halli kaupungin perinteeseen ja tuotteilla niilläkin on omat perinteensä. Kauppahallin vieressä möllöttää Viipurin pyöreä torni - perinteinen ravintola - jossa vielä harvemman on tullut käytyä. Viipurin kauppahallin pääsisäänkäynti - kuvattu 3.7.2011 (S&J). Näillä Viipurin kauppahallin myyjillä on häikäilemätön, päälle käypä myyntitaktiikka - kuvattu 3.7.2011 (S&J). ('Rinsu', 31.7.2006): Viipurin kauppahallin hedelmätiskin pitäjä ottaa pannuun. Miksei rehti kauppatapa voi ulottua myös rajan yli? Me olimme niin ystävällisiä ja avoimia kulttuurieroille, ja mitä tekee tämä laillisen ryöstämisen ammattilainen? Pakkomyy ja puijaa. Ajattelimme ostaa hedelmiä Viipurin kauppahallista bussin pysähdyttyä tunniksi torin tuntumaan. Astelimme keskellä hallia sijaitsevalle hedelmätiskille. Banaanit näyttivät hyviltä, niitä ainakin otettaisiin. Myös mansikoita oli, valtavia punaisia mansikoita, joita sai koemaistaakin. Kuulemma Azerbaidzanista. Ei huippumakeita mutta kesäisiä ja rasvattomia. Myyjä kipittää heti tiskin takaa lappamaan mansikoita muovipussiin, siis ennen kuin olimme tehneet ostopäätöstä tai sanallakaan inahtaneet ottavamme niitä. Laittoi saman tien kaksi litraa. No, menköön. Myyjä kipitti pussin kanssa takaisin tiskin taa. Pyysin neljä banaania. Virhe tapahtui jo ennen näitä tapahtumia. Niitä hedelmiä ei olisi saanut ihastella. Olisi pitänyt aivan ensimmäiseksi kysyä happamalla naamalla hintaa ja alkaa tinkiä. Me ajattelimme, että hinta selviää punnituksessa. Äijä punnitsikin tuotteet ja näytti laskimen näytöltä hintaa (sikäläinen tapa). Neljä banaania ja kaksi litraa mansikoita 769 ruplaa. Aivan, 25 euroa. Leukani loksahti. Ajattelin, että luvusta puuttuu pilkku. Otin kaksi satasta esiin antaakseni niistä toisen. Äijä nappasi molemmat ja sujautti lompakkoonsa ja näytti, että lisää rahaa sieltä taskusta. Viipurin kauppahallin lihakauppiaalla ei ole käytössään kylmälaitteita lainkaan - kuvattu 3.7.2011 (S&J). Viipurin kauppahallin leipäkauppiaan suosikkituotteita ovat kaalipiirakat - kuvattu 3.7.2011 (S&J). Viipurin kauppahallin edustalla venäläinen makkara-autot - kuvattu 3.7.2011 (S&J).

Viipurin näkymiä 2000-luvulla: 1. F) Viipurin kuvat #1-3 kuvattu 3.7.2011 (S&J). 2. 3. 1. Kuvat #1-9: Viipurin näkymiä kesältä 2010-luvulta (Google Maps). 2. 3. Kuva #2 on vuodelta 2012 - kuva #3 vastaavasti vuodelta 2015 - "kehitystä" tapahtunut (Google Maps). 4. 5. 6. 7. 8. 9. Kuvat #1-9: Viipurin näkymiä kesältä 2010-luvulta (Google Maps).

G) Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kirjasto: Viipurin kirjasto heinäkuussa 2019. Nina Raas kuvasi Viipurin kirjasto restauroinnin valmistuttua syksyllä 2014 (Wikiedia, CC BY 4.0.) (Wikipedia, 2025): Viipurin kaupunginkirjasto on Viipurissa sijaitseva vuonna 1935 valmistunut arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema merkittävä funktionalistisen kauden rakennus. Kirjasto kuuluu niihin töihin, joilla Aalto nousi maailmanmaineeseen. Alkuperäiseen asuun entistetyn kirjaston avajaiset pidettiin vuonna 2013. Viipurin kaupunki järjesti arkkitehtikilpailun uudesta kaupunginkirjastosta vuonna 1927, jonka voitti nuori arkkitehti Alvar Aalto. Kirjasto valmistui vuonna 1935. Suomen vallan aikana kaupunginkirjaston ympäristöä kutsuttiin Torkkelinpuistoksi. Suomi menetti Viipurin toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle, jonka jälkeen kirjastoa peruskorjattiin vuosina 1955–1961. Aallon mielestä tämä remontti pilasi hänen työnsä. Neuvostoaikana rakennus pääsi pahasti ränsistymään. Kirjastoa alettiin restauroida vuodesta 1994 alkaen Viipurin kirjaston ystävät ry:n johdolla kansainvälisin voimin. Neuvostoliiton aikana tehdyn remontin jälkiä siivottiin pois ja palattiin alkuperäisiin ratkaisuihin. Kunnostustöistä huolimatta rakennus oli pitkään varsinkin julkisivultaan erittäin huonossa kunnossa, ja ongelmana oli lisäksi myös katon vuotaminen. Kunnostusrahoja löytyi Venäjältä, kun presidentti Tarja Halonen oli Pietarissa tutustumassa kunnostettuun Konstantinin palatsiin. Hän kysyi sitä esitelleeltä Vladimir Putinilta, mikä on Viipurin kirjaston tilanne, ja sen jälkeen rahoitusta alkoi löytyä. Venäjän valtio myönsi 2010 kirjaston kunnostamiseen kuusi miljoonaa euroa. Entisöintiä urakoi vanhojen palatsien entisöintiin erikoistunut yritys rakennusliike Sojuzstroirestavratsija. Kunnostuksen ensimmäinen vaihe valmistui maaliskuussa 2012, ja sen aikana kirjaston luento-, lainaus- ja lukusalit entisöitiin alkuperäiseen asuun. Sisustuksessa käytettiin muun muassa Artekin huonekaluja. Esimerkiksi kirjaston kellarissa oli vielä kunnostettava rakennuksen tekniikkaan liittyvät laitteet. Seinien sisällä olevat keraamiset ilmanvaihtoputket otettiin käyttöön, jolloin kirjasto on ylipaineistettu. Korjaukset valmistuivat lokakuun alkupuolella 2013, ja urakoitsija luovutti rakennuksen 13. lokakuuta 2013. Avajaiset pidettiin 23. marraskuuta 2013. Viipurin kaupunginkirjaston restaurointiyhdistyksen pääsihteerin, arkkitehti Maija Kairamon mukaan korjaustyö on tehty niin hienosti, että ehkei rakennus ollut valmistuttuaankaan yhtä hieno. Kunnostustyö sai World Monuments Fundin tunnustuspalkinnon vuonna 2014 ja eurooppalaisen kulttuuriperinnön Europa Nostra -palkinnon vuonna 2015.

H) Viipurin taidemuseo (Uno Ullberg * 1930): Viipurin taidemuseo heinäkuussa 2019. (Wikipedia, 2025): Viipurin taidemuseo on Viipurissa toimiva Eremitaašin taidemuseon sivupiste. Museon ja taidekoulun rakennus valmistui vuonna 1930, ja sen on suunnitellut Uno Ullberg. Valmistuttuaan rakennus toimi museona talvisodan alkamiseen saakka eli vuoteen 1939. Toisen maailmansodan aikana Viipurin Taiteenystävien kokoelmat evakuoitiin Viipurista muualle ja sijoitettiin myöhemmin valmistuneisiin Lahden taidemuseoon ja Hämeenlinnan taidemuseoon sekä Etelä-Karjalan taidemuseoon Lappeenrannassa. Evakointi tapahtui museon intendentin Rurik Lindquistin johdolla. Taidemuseorakennus paloi sodassa, mutta se kunnostettiin 1970-luvulla toimistotiloiksi. Vuonna 2010 valmistuneiden korjausten jälkeen rakennus on suojeltu, vaikka sisätilat eivät vastaa alkuperäisiä ja puupuitteiset ikkunat on korvattu muovisilla. Museon suurikokoinen kultakirjaiminen nimi oli korjaustöiden yhteydessä sijoitettu museon seinään, mutta julkisen hälyn vuoksi se on nyt kivimuurissa. Taidemuseo avattiin yleisölle Eremitaašin taidemuseon viidentenä sivutoimipisteenä kesäkuussa 2010. Museossa järjestetään vaihtuvia näyttelyjä sekä koulutusta ja luentoja. Lasten taidekoulu aloitti korjatussa siivessä jo vuonna 2003. Näyttelytilan ensimmäinen näyttely pohjautui Eremitaašin perustajan Katariina Suuren kokoelmiin. Viipurin Akropolis: Taidemuseon rakentamista ajoi vuonna 1890 perustettu Viipurin Taiteenystävät. Yhdistys oli perustanut myös taidekoulun, joka toimi myös taidemuseorakennuksessa. Syksyllä 1930 valmistuneesta rakennuksesta otetuissa kuvissa lukee ”Viipurin Taidehalli”. Rakennuksen lähellä oleva vanha ruutikellari kunnostettiin Taideyhdistyksen käyttöön. Arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema taidemuseorakennus on Alvar Aallon kirjaston ohella Viipurin merkittäviä moderneja julkisia rakennuksia. Sitä on verrattu Ateenan Akropoliihin kauniin pylväikön ja sijainnin takia. Rakennus on rakennettu korkealle paikalle 1500-luvun lopulla rakennetun Pantsarlahden bastionin päälle, josta avautuu maisema Suomenvedenselälle. Valkoinen taidemuseo edustaa 1920-luvun klassisismin ja funktionalismin välimuotoa. Taidemuseon omisti Viipurin kaupunki ja piirustuskoulun Viipurin Taideyhdistys. Myös valtio tuki rakennustyötä, joka alkoi kesäkuussa 1929. Rakennus valmistui lokakuussa 1930, kun taideyhdistys täytti 40 vuotta. Valkoiseksi rapatut seinät ovat voimakkaassa kontrastissa linnoitusympäristön kanssa. Rakennus hallitsee näkymää eteläsatamaan ja näkymää mereltä lähestyttäessä. Rakennus koostuu kahdesta siivestä: taidemuseo suunniteltiin itäsiipeen ja piirustukoulu länsisiipeen. Siipiä erottaa kiilan muotoinen, päällystetty piha. Sen leveämpi osa suuntautuu lounaaseen, satamaan, ja siinä on näyttävä kaksirivinen, klassistinen pylväikkö, joka tukee kaarevaa arkkitraavia, jonka päällä on kahta rakennusta yhdistävä puolipyöreä käytävä. Museota lähestytään kaupungista käsin kulmittain sijoitettujen portaiden kautta, jotka ovat pohjoissiipien välissä. Etelään suuntautuvien seinien karuus kiinnittää huomion keskuspylväikköön.

Monreposin puisto: I) Viipurin Monreposin puiston silta 1930-luvulla .'VA' lähetti 13.5.2011.

Viipuri jalkapallokaupunkina: J) Talvisota keskeytti Viipurin Reippaan ensimmäisen kauden SM-sarjassa 1939 - joukkuekuva. LINKKI: Erikoissivumme 'Viipuri jalkapallokaupunkina vuoteen 1944 asti'