URJALA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 4.1.2017)

A) Yleistietoa Urjalasta:

Urjala (ruots. Urdiala) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu noin 5 000 ihmistä. Urjalan naapurikunnat ovat Akaa, Forssa, Humppila, Hämeenlinna, Punkalaidun, Sastamala, Tammela ja Vesilahti. Entisiä naapurikuntia ovat Koijärvi, Kalvola, Kylmäkoski ja Tyrvää.
Urjala on vanhastaan ollut melko vauras maa- ja metsätalouspitäjä, mutta paikkakunnan teollisuus on osittain hyvin vanhaa. Nuutajärven lasitehdas aloitti toimintansa jo vuonna 1793 ja kasvoi muutamassa vuosikymmenessä alansa suurimmaksi Suomessa. Käsityöläisammatteja ovat edustaneet muun muassa korien, mattojen ja keinutuolien valmistus. Vuoden 1970 väestönlaskennan mukaan 45 prosenttia urjalalaisista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, 30 prosenttia teollisuudesta ja rakennustoiminnasta sekä 25 prosenttia palveluammateista.
Alueen esihistoria: Huhdin kylästä läheltä Urjalan rautatieasemaa on löydetty kivikautinen, varhaisen kampakeramiikan aikainen asuinpaikka, josta on paljastunut muiden muassa asuinkodan lieden pohja, saviastioiden palasia, kvartsinkappaleita ja luuesineitä. Myös Valajärveltä on löydetty asuinpaikka, joka lienee ollut käytössä noin vuonna 2000 eaa. Varhain alkanut asutus keskeytyi jostakin syystä vuosisadoiksi ja Urjala jäi Suur-Sääksmäen pitäjän takamaaksi. Rautakaudella toistaiseksi tutkimaton linnavuori, Nuutajärven linnavuori, on ollut myös käytössä ennen kristinuskon saapumista alueelle[8]. Kun paavi julisti vuonna 1340 sääksmäkeläiset heidän niskoittelunsa vuoksi pannaan, heidän joukossaan mainittiin Asikka Hakkisenpoika, joka lienee ollut kotoisin Urjalan Hakkilasta.
Urjala-nimi esiintyi asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1390 muodossa ”Urdhiala”. Urjala erotettiin Sääksmäestä vuonna 1483. Sillä oli jo tällöin oma Urjalankylässä sijainnut kirkkonsa, jonka paikalla on nykypäiviin saakka säilynyt kivisakasti. Urjalan nykyinen kirkko rakennettiin Laukeelan kylään Tukholman intendenttikonttorissa vahvistettujen piirustusten mukaan vuonna 1806. Kaukana kirkonkylästä sijaitsevaan Halkivahan kylään valmistui oma kirkko vuonna 1926.
Historiallisesti Urjala on ollut Akaan kappeliseurakunta. Sen nimi on aiemmin mahdollisesti ollut Airanne, mutta Urjala on korvannut tämän nimen jo 1500-luvulla. Urjala mainittiin itsenäisenä seurakuntana vuonna 1590.

Kuntaliitokset: Koijärven kunta perustettiin vuonna 1923 eräistä Tammelan ja Urjalan kylistä. Aiemmin Vesilahteen kuulunut Halkivahan kylä liitettiin Urjalaan vuoden 1953 alussa. Koijärvi liitettiin vuonna 1969 pääosin Forssaan ja osittain Urjalaan.
Huhdin kylä oli Suomen sotaväen 7. Hämeen tarkk'ampujapataljoonan 26. reservikomppanian sijoituspaikkana vuosina 1884–1899. Kasarmialueen rakennuksista on jäljellä upseerirakennus ja läheisellä Huhdinkalliolla on vuonna 1902 pystytetty muistokivi. Lähistöllä on myös jälkiä venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana suorittamista linnoitustöistä.
Urjalan vaakunan suunnitteli Toivo Vuorela ja se vahvistettiin vuonna 1955. Urjalaan asutettiin jatkosodan jälkeen Muolaan siirtoväkeä.
Pääosan Urjalan alueen vesistä kerää Kalvolasta alkunsa saava, Urjalasta Kylmäkosken kautta Akaalle virtaava, Akaan Viialassa Vanajaveteen laskeva Tarpianjoki. Tämän vesireitin järviä Urjalassa ovat Kortejärvi Kirkonkylän länsipuolella, siihen etelästä Urjalankylän luona laskeva Rutajärvi ja tähän etelästä laskeva Nuutajärvi.
Urjalan maisemakuva on yleisesti tasainen ja maaston keskikorkeus merenpinnasta on 100–110 metriä. Monet yksittäiset mäet nousevat kuitenkin 30–40 metriä tämän tason yläpuolelle. Maisemalle ovat tunnusomaisia laajat, monin paikoin naapurikuntien alueille ulottuvat peltoaukeat, ja kunnan kokonaispinta-alasta runsas viidennes on peltoa. Urjalan halki luoteesta kaakkoon kulkee harjujakso, joka tulee Sastamalan puolelta Sammaljoen, Halkivahan ja Honkolan kylien kautta Urjalan kirkonkylään ja jatkuu Huhdin ja Välkkilän kylien kautta entisen Kalvolan kunnan puolelle. Paikoin harju on tosin epäselvä ja vaikeasti nähtävissä. Harjujakson reunamilla on laajoja soita, joita on kaikkiaan – peltojen ohella – toinen viidennes kunnan pinta-alasta.
Urjalassa on kaksi Museoviraston määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä: Nuutajärven lasitehdasalue Nuutajärvellä ja 1800- ja 1900-luvun kirkonkylämiljöötä hyvin edustava Urjalan kirkonmäki Urjalan kirkon ympärillä. Urjalan suurin maatila on Furuhjelm-suvun omistama Honkolan kartano. Viihdekulttuurin piirissä 60-luvulla Martti "Huuhaa" Innanen teki Urjalaa tunnetuksi kappaleellaan ”Urjalan taikayö” (Wikipedia, 2017).

B) Henkilökuvia Urjalasta:

Kuvassa Urjalan Nuutajärven vuonna 1795 perustetun lasitehtaan belgialaiset lasinpuhaltajat ryhmäkuvassa v.1857. Vain yhdellä ammattimiehistä (edessä toinen oikealta) on kuvassa mukana työkaluja (piikkausvasara ja ilmeisesti laastilapio?). Kuva on otettu ambrotypiamenetelmällä: kuva otettiin lasilevylle negatiivisena ja asetettiin sitten tummaa taustaa vasten, jolloin kuva näkyi oikeansävyisenä. Tätä menetelmää käytettiin Suomessa varsin vähän - ja vain 1850-luvun lopussa ja 1860-luvun alussa (Museovirasto).

Nuutajärven lasitehtaan johtaja Edvard Holmberg ja hänen pikaveneensä Urjalan Rutajärvellä v.1961 (kuvan lähetti 9.11.2010 'RT').

Ilmeisesti Laukeelan sepän poika Toivo Raitio autollaan - kuvannut Urjalan Laukeelasta kotoisin ollut Paavo Järvi 1927-1928 (kuvan lähetti 9.11.2010 'RT').

Yhteiskoulun voimistelunopettaja Matti Tyry käynnisti jääkiekkoa Urjalassa 1950-luvulla. Kuvan lähetti 'VA' (12.5.2011).

Aholan perhe Urjalan kylänraitilla n.1956 - kuva: Matti Tyry.

C) Urheilukulttuuria Urjalasta:

Laukeela (Urjala kk.). Etualalla urheilukenttä, taustalla Rutajärvi (kuvan lähetti 9.11.2010 'RT').

Vähemmän tunnettua jääkiekkokulttuuria Urjalasta vuodelta 1971: Urjan Kiekko, vasemmalta Tarmo Tila, Mikko Anttila, Heikki Kettunen, Eero Virta, Taisto Laakso, Pekka Vaittinen ja Timo Mäkelä. Kuvan lähetti 'VA' (12.5.2011).

Sisukiekon pelaaja Huhdin yläasteen viereisellä kaukalolla. 1979. Kuvan lähetti 'VA' (12.5.2011).

Loukkaantuminen Sisukiekon pelissä aseman kentällä 1979. Kuvan lähetti 'VA' (12.5.2011).

Urjalan luistinradalla 1950-luvulla (Matti Tyry).

D) Muita kulkuneuvoja Urjalasta:

Urjalalaisen Linjaliike P. Koiviston auto lievässä kolarissa Urjalan asemanseudulla 1950-luvulla (kuva: Matti Tyry).

Skoda-auto käymässä Urjalan asemanseudulla - kuvattu 1950-luvulla (Matti Tyry).

Urjalalaisen E-osuusliike Lounais-Hämeen Urjalankylän myymälä - kuvattu v.1956 (Matti Tyry).

Urjalan taksikoppi (Autoasema - puh. 44) - kuvattu 1950-luvulla (Matti Tyry).

A.Laurilan Esso-huoltoasema Urjalan asemanseudulla noin v. 1956 (Matti Tyry).

Urjala kk:n linja-autoasema v. 1956. Oikealla taksiasema (Matti Tyry).

Urjalan rautatieasemalla:

E) Höyryveturi saapumassa Urjalan asemalle vuoden 1956 tienoilla. Jenkkikasseja odottavalla seurueella - kuva: Matti Tyry.

Matti Tyry kuvasi Urjalan rautatieasemalla v. 1956 (lisenssi, OK * public domain/Wikipedia).

Urjalan rautatieasema (lyh. Ur) on rautatieasema Suomen rataverkolla rataosalla Turku–Toijala. Liikennepaikka sijaitsee Urjalan kunnan Urjalan aseman taajamassa noin viiden kilometrin päässä Urjalan kirkolta. Liikennepaikka sijaitsee rautateitse noin 21 kilometrin päässä Toijalan ja noin 111 kilometrin päässä Turun asemalta.
Urjalan rautatieasema on Turun–Toijalan radan alkuperäisiä IV luokan asemia Humppilan, Kyrön ja Liedon asemien ohella. Asema sijoitettiin rautatien sekä Akaan kirkolle ja Koijärvelle menevien maanteiden risteykseen Huhdin kylään. Asemarakennus on Knut Nyladerin laatimien IV-luokan tyyppipiirustusten mukaan 1874-1876 rakennettu asemarakennus, tosin se toteutettiin Humppilan, Kyrön ja Liedon asemien piirustusten peilikuvana. Myöhemmin rakennus vuorattiin ja sitä laajennettiin. Ratapihalta johdettiin pitkähkö teollisuusraide luoteeseen ja aseman pohjoispuolelta linjavaihteesta sivuraide tiilitehtaalle.
Urjalan asemanseudusta kasvoi merkittävä asutuskeskus, jonne perustettiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä muiden muassa kansakoulu ja osuusmeijeri. Kylässä oli myös kestikievari. Vielä 1970-luvun alussa asemanseutu oli kirkonkylää suurempi taajama, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä kirkonkylä oli kasvanut suuremmaksi samalla kun asemanseudun asukasluku oli kääntynyt laskuun.
Nykyisin Urjalan liikennepaikka on miehittämätön, liikenteenohjaustoiminnot hoidetaan kaukokäytöllä Tampereen rautatieasemalla sijaitsevasta ohjauskeskuksesta käsin. Lipunmyynti asemalla lopetettiin vuonna 1996, henkilöliikenne loppui 1. kesäkuuta 1997 ja tavaraliikenne vuoden 1999 aikana. Ratapiha uudistettiin ja sivuraiteet purettiin vuoden 1998 aikana. Asemarakennus, tavarasuoja ja muita rakennuksia siirtyi valtion kiinteistöyhtiölle Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007. Asemamiljöö myytiin yksityisomistukseen jouluna 2010.
Urjalan asemapuisto makasiineineen on nykyään kulttuurikeskuksena ja siellä järjestetään kulttuuritapahtumia ja työpajoja keväästä syksyyn ja siellä majailee Kulttuuriyhdistys Veturivirittämö Ry sekä Makasiinikirppis (Wikipedia, 2009).

Jorma Toivonen kuvasi 27.7.2013 Urjalan asemalla: "Lätät Urjalassa, piakkoin lähtevät nostaligiamatkalle Toijalaan. Seudun paikallislehdet olivat erittäin kiinnostuneita tästä harvinaisesta lättä-ajelusta. Nuorin matkaaja kuulemani mukaan oli iältään 8kk - vanhin yli 80-vuotias." Käyttölupa "2015-12-G", kiitos.


Hanhisuo:

Matti Tyry kuvasi Hanhisuon rautatieasemalla v. 1956 (lisenssi, OK * public domain/Wikipedia).

Hanhisuon rautatieasema (lyh. Hns) oli laiturivaihdetasoinen liikennepaikka Urjalassa noin 23 km Toijalasta, Toijalan ja Turun välisellä rataosalla. Siellä on ollut Hanhisuo Oy:n polttoturve- ja turvepehkutehdas. Liikennepaikka sijaitsi Urjalan kunnassa Hanhisuon kulmakunnalla.
Vuonna 1931 avattu Hanhisuon pysäkki sijoitettiin alkujaan tiettömän taipaleen taakse. Hanhisuolta nostettiin turvetta, joka kuljetettiin asemalle kapearaiteista turverataa pitkin. Radalla oli koekäytössä veturi, mutta pääosa kuljetuksista hoidettiin hevosvetoisesti. Turverata poistettiin käytöstä 1960-luvulla. Turvetehtaan toiminta-aikana liikennepaikka korotettiin pysäkiksi, mutta vuonna 1940 se alennettiin laiturivaihteeksi ja vuonna 1967 miehittämättömäksi seisakevaihteeksi. Tavaraliikenne lopetettiin vuonna 1976 ja henkilöliikenne vuonna 1983. Liikennepaikka lakkautettiin vuonna 1984 ja asemarakennus purettiin vuonna 1987 (Wikipedia, 2017).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.