Tohmajärvi: (Wikipedia, 2013): Tohmajärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Karjalan seutukunnassa Pohjois-Karjalan maakunnan eteläosassa. Kunnassa asuu 4 900 ihmistä. Tohmajärven naapurikunnat ovat Joensuu, Kitee ja Rääkkylä. Kunnassa on vain yksi taajama, Kemie. Kunnassa sijaitsee Pohjois-Karjalan ainoa kansainvälinen rajanylityspaikka Niirala. Tohmajärven suurin yksityisen sektorin työllistäjä on MFG Components Oy. Tohmajärvellä ilmestyy paikallislehti Uutis-alasin (ennen kuntaliitosta nimeltään Tohmajärven ja Värtsilän lehti). Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 valtaosa siihenastisen Tohmajärven alueesta pysyi Suomessa, mutta pieni alue Kiteen ja Pälkjärven rajalla sekä Pälkjärven ja Värtsilän rajalla sisältyivät Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Toisaalta Tohmajärveen liitettiin Pälkjärven alueen Suomessa pysynyt osa, joten Tohmajärvi on Ruokolahden ja Ylämaan ohella ainoa alueitaan menettäneistä Suomen kunnista, jotka itse asiassa laajenivat sodan aiheuttamien aluemenetysten johdosta. Värtsilän kunta liittyi Tohmajärveen 2005. Samassa yhteydessä Tohmajärvi luopui 1953 vahvistetusta vaakunastaan ja entisestä Värtsilän kunnanvaakunasta tuli Tohmajärven vaakuna. Kyliä: Asema, Akkala, Jouhkola, Järventaus, Kantosyrjä, Kaurila (Kaurilanvaara), Kemie (kuntakeskus), Kutsu (Kutsunvaara), Murtoi, Niirala, Onkamo, Patsola, Peijonniemi, Petravaara, Riikola, Ristee, Saario, Tikkala, Uusikylä, Vatala, Timola, Vepsä, Värtsilä. Potsipäivät on kesäjuhla, jota vietetään juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Nimensä tapahtuma on saanut Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -näytelmän sianporsaasta eli potsista. Nimimerkki "Ppntori" kuvasi kesällä 2020: Tohmajärven kuntakeskus Kemie. Keskellä Tohmajärven kunnallistalo, jonka alla on jääkautinen luola (Wikipedia * CC BY-SA 3.0). Tohmajärvellä syntyneitä merkkihenkilöitä (Tohmajärven nettisivut * 2026 * kiitos): Tohmajärvellä on syntynyt ja kasvanut hämmästyttävä määrä kansalliseen ja kansainväliseenkin kuuluisuuteen nousseita merkkihenkilöitä. Untola, Algot (Maiju Lassila) (1868 - 1918) Kirjailija. Algot Untola on ollut pitkään ristiriitainen hahmo suomalaisessa kirjallisuudessa. Toisaalta hänet on tuomittu vallankumouksellisen ideologiansa takia, toisaalta hänen Maiju Lassilan nimellä kirjoittamansa humoristiset kertomukset ja kansannäytelmät sekä niiden todenoloiset ihmiset ja puheet ovat vuosikymmenien ajan huvittaneet koko Suomea. Kalaoja, Katri Helena (1945 - ) Iskelmälaulaja. Katri Helenaan vuosien varrella liitetyt epiteetit - Letkajenkkakuningatar, Vaalea valloittaja, Sinivalkoinen ääni - viittaavat selkeästi siihen mielikuvaan, että laulaja on viihdemusiikin saralla Suomen ja suomalaisuuden tärkeimpiä tulkkeja. Lempinimien lisäksi tilastotiedot eri vuosikymmeniltä puoltavat hänen asemaansa kenties Suomen kaikkien aikojen rakastetuimpana naispuolisena iskelmälaulajana. 1980-luvun lopussa Katri Helenalla oli 29 eli eniten lauluja suosikkilistoilla, 1990-luvun alussa hänen levymyyntinsä ylitti miljoonan, ja 2000-luvulle tultaessa hänelle on kertynyt kultalevyjäkin jo täysi tusina. Ambrosius (1945 - ) Helsingin metropoliitta, Oulun metropoliitta, Joensuun piispa. Ortodoksisen kirkon Helsingin piispana toimiva metropoliitta Ambrosius on alkujaan Uuden Valamon munkki. Hän on toiminut piispana myös Oulussa. Suurelle yleisölle Ambrosius on tullut tunnetuksi ennen kaikkea yhteiskunnallisena keskustelijana ja yhteyksistään liike-elämän vaikuttajiin. Voutilainen, Martti (1926 - 2001) Dominikaani-isä, Studium Catholicumin johtaja. Dominikaani-isä Martti Voutilainen oli ensimmäinen reformaation jälkeen Suomessa vihitty katolinen pappi. Koko työuransa ajan hän oli keskeinen ekumeeninen vaikuttaja Suomessa. Lisäksi hän loi käännöstyönsä kautta uutta katolista käsitteistöä suomen kieleen sekä tallensi Suomen katolilaisten historiaa. Rantanen, Siiri (1924 - 2023) Olympiavoittaja, hiihtäjä. Suomalaisen naishiihdon pioneereihin kuuluvan Siiri Rantasen ura kilpahiihtäjänä oli poikkeuksellisen pitkä. Hän voitti kaikkiaan yksitoista Suomen mestaruutta ja saavutti kansainvälisissä kilpailuissa parhaan menestyksensä Cortinan olympialaisten viestinhiihdossa, josta hän sai kultamitalin. Pirhonen, Reino (1920 - 2009) Maanviljelysneuvos, maanviljelijä, Maataloustuottajain Keskusliiton johtokunnan jäsen. Reino Pirhonen ponnisteli vaatimattomista oloista yhteiskunnan huipulle. Hän oli pohjoiskarjalaisten ja itäsuomalaisten maanviljelijöiden edustaja Maataloustuottajain Keskusliitossa (MTK) 12 vuotta ja vaikutti keskeisesti maatalouslomitusjärjestelmän saamiseen. Pirhonen vaikutti aikana, jolloin maatilojen ja maataloustuotannon määrä olivat Suomessa korkeimmillaan ja MTK:lla ja tuottajilla oli merkittävä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Laurell, Matti (1918 - 2006) Koneistaja, sorvari, purkinavaajan keksijä. Matti Laurellin keksinnöistä tutuin on purkinavaaja. Aiemmin avaaja tehtiin kahdesta osasta yhteen niittaamalla. Laurellin mielestä tekotapa oli hidas ja kallis. Hän kehittikin 1948 työkalun, joka prässäsi levystä kerralla valmiin tuotteen. Avaajia on sittemmin tehty miljoonia. Arajuuri, Johan Viktor (1894 - 1961) Itä-Karjalan sotilashallinnon komentaja, Helsingin poliisikomentaja, jääkärikenraalimajuri. Johan Viktor Arajuuri hoiti monet hankalat ja merkittävät tehtävät, joita sotilas- ja siviiliura hänelle toivat, vastuunalaisesti ja tarmokkaasti. Sotilaana hän menestyi sekä rauhan aikana että rintamaoloissa. Merkittävimmän panoksensa hän antoi jatkosodan aikana takaisinvallatun Karjalan ja miehitetyn Itä-Karjalan korkeimpana hallintomiehenä. Hävityn sodan takia hän ei kuitenkaan saanut ansioistaan asianmukaista tunnustusta, päinvastoin hän joutui moneksi vuodeksi omaehtoiseen maanpakoon. Sormunen, Eino (1893 - 1972) Kuopion piispa, dogmatiikan ja siveysopin professori, Luther-tutkija. Piispa Eino Sormusen vaikutus ulottui yli Kuopion hiippakunnan rajojen. Se näkyi erityisesti suomalaisessa Luther-tutkimuksessa ja poikkeuksellisen laaja-alaisessa teologisessa kulttuurielämän tarkastelussa. Sormunen oli kirjoittajana erittäin tuottelias. Hän julkaisi sekä kirjoja ja kirjasia kirkon käytännön tarpeisiin että vankkaa tieteellistä ja yleistajuista teologista kirjallisuutta. Persoonallisimman ja kauaskantoisimman antinsa hän tarjosi kulttuurikriittisessä esseistiikassa. . Hainari, Oskar (1856 - 1910) Historian lehtori, kansanedustaja, Karjala-aktiivi. Rakkaus Kalevalaan ja kansatieteeseen johdatti postimestarin pojan Oskar Hainarin kesken yliopisto-opintojen opettajaksi Sortavalaan. Hän kiinnostui Raja-Karjalasta, ja sen kehittämisestä tuli hänen ja hänen karjalaissyntyisen puolisonsa Tilma Hainarin yhteinen, elinikäinen harrastus ja poliittisen toiminnan kannustin. Oskar Hainari oli historiantutkija ja oppikirjojen kirjoittaja, ja hän toimi rehtorina ja eri aineiden lehtorina yli 30 vuotta Sortavalassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Hän edusti opettajia pappissäädyssä valtiopäivillä ja Suomalaista Puoluetta kansanedustajana sekä koki myös omakohtaisesti, mitä oli olla aktiivinen toisinajattelija ja -tekijä. Järnefelt, Alexander (1833 - 1896) Senaattori, kuvernööri, kenraaliluutnantti. Alexander Järnefelt rakensi elämässään kaksi uraa, ensin Venäjän armeijan sotilastopografina 1859 - 1882 ja sitten hallintomiehenä Mikkelin, Kuopion ja Vaasan läänien kuvernöörinä sekä lopuksi senaattorina 1894 - 1896. Järnefelt oli fennomaani, jonka työ suomalaisuuden hyväksi on suotta jäänyt hänen tunnettujen aikalaistensa G. Z. Yrjö-Koskisen, Agathon Meurmanin ja K. F. Ignatiuksen saavutusten varjoon. Nuoruudestaan lähtien hän tähtäsi siihen, että suomen kielestä tulisi Suomen ensimmäinen virallinen hallinnon ja sivistyneistön kieli myös käytännössä. Kuvernöörikautenaan hänen merkittävimpiin saavutuksiinsa kuului uusien kansakoulujen aikaansaaminen. Wallensköld, Erik (1779 - 1846) Turun hovioikeuden presidentti, maaherra, senaattori, valtioneuvos. Erik Wallensköld teki loistavan virkauran senaattorina, maaherrana ja Turun hovioikeuden presidenttinä. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1823 ja aatelisarvon 1832. Sorsa, Iisakki (1771 - 1827) Rakennusmestari. Iisakki Sorsa tunnettiin maineikkaana rakennusmestarina. Hän edusti aikansa nousevaa säätykiertoa, jossa ammattitaidolla ja liikemiesvaistolla saavutetulla omaisuudella pääsi kohoamaan yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Paakkunainen, Tuomas (K 1681) Mieromies, kapinoitsija. Tuomas Paakkunainen oli Tohmajärven virallinen edustaja, joka vei pitäjän valituksia Tukholmaan. Hänet vangittiin 1679 verorettelöiden takia, mutta pitäjäläiset vapauttivat hänet. Hänet lähetettiin uudelleen Tukholmaan valittamaan. Turun hovioikeus kuitenkin tuomitsi Paakkunaisen kapinasta kuolemaan, ja hänet vangittiin. Hänet mestattiin Tohmajärvellä 1681. Tuomas Paakkunainen lienee ainoa kreivi- ja vapaaherrakuntien aikaisten (noin 1650 - 1680) talonpoikaislevottomuuksien johdosta teloitettu suomalainen kansanjohtaja. Muita tunnettuja tohmajärveläisiä: Räty, Seppo (s. Helsingissä 1962- ), keihäänheittäjä, maailmanmestari, tullivalvoja. Seppo Räty oli Roomassa käytyjen vuoden 1987 yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen yllättävimpiä voittajia. Suomen urheilukansa sai Rädystä paitsi lukuisten arvokilpailujen mitalimiehen myös suorasukaisia lausuntoja jakelevan persoonallisuuden. Oona Sormunen (s.1989 Kiteellä), naisten keihäänheiton Suomen mestari 2011–2015, nuorten 23-vuotiaiden EM pronssia 2011. Ennätys 60,56m. Oesch, Karl Lennart (s. Viipurin läänin Pyhäjärvellä 1892, k. 1978 Helsingissä), armeijakunnankomentaja, kenraaliluutnantti, jääkäri, Mannerheim-ristin ritari. Karl Lennart Oesch on itsenäisen Suomen merkittävimpiä sotilaallisia johtajia. Hän oli pitkäaikainen yleisesikunnan päällikkö ja puolustusneuvoston jäsen, ja hän toimi niin talvi- kuin jatkosodassakin vastuunalaisilla paikoilla yleisesikunnan päällikkönä sekä suurten sotatoimiyhtymien komentajana. Sotien jälkeen hänen kohtalonaan oli joutua uuden suunnan leimaamaksi sotarikolliseksi. Wallenius, Gabriel (s. Tottijärvellä 1725, k. 1808 Tohmajärvellä), kruununvouti, Pohjois-Karjalan asuttaja ja kehittäjä, asessori. Kruununvouti Gabriel Walleniuksen yli neljäkymmentä vuotta kestänyt virkaura näkyi kauan Pohjois-Karjalan oloissa. Hän kehitti hallintoaluettaan monella tapaa ja tuli kuuluksi muun muassa piirinsä asuttajana, maatalouden tehostajana ja maanteiden rakentajana. Tarmo Huovinen (s. 1932 Harlussa, k. 2007 Turussa), pianotaiteilija, professori. Olavi Svanberg (s. 1941 Sysmässä, k. 2002), hiihtosuunnistuksen maailmanmestari. Heimo Taskinen (s. 1947 Varpaisjärvellä), hiihtosuunnistusviestin maailmanmestari. Pertti Tikka (s. 1955 Tohmajärvellä), hiihtosuunnistuksen maailmanmestari. Antti Hartikainen (s. 1963 Tohmajärvellä), tullin pääjohtaja. Vesa Blomqvist (s. 1965 Tohmajärvellä), Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja. Jouko Pölönen (s. 1970 Tohmajärvellä), työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja. Henna Meriläinen (s. 1975), Miss Suomi 1994. Anna Easteden (os. Shemeikka, s. 1976), näyttelijä, malli. Katri Hirvonen (s. 1990), naisten kiekonheiton Suomen mestaruushopea 2011, 2013, 2014, kuulantyönnön Suomen mestari 2013, 2016..

Tohmajärvi rautatiepaikkakuntana: A) Ari-Pekka Lanne kuvasi Tohmajärven rautaieasemalla 16.8.2024: "Ei taida nykyään liian usein nähdä Tohmajärvenkään rautatieasemalle pysähtyvää matkustajajunaa." * Kiitos käyttöluvasta (2015-12-J). Reino Kalliomäki kuvasi Tohmajärven asemalla kesäkuussa 1969. Mukana kuvassa mielenkiintoinen rata-auto * kiitos käyttöluvasta (2015-11-B). Teemu Saukkonen kuvasi 16.08.2024 Tohmajärven kohdalla (museoajo) * kiitos käyttöluvasta (2026-1-B). (Antti Grönroos * 25.08.2024): "Ei ole asemarakennuksen ilme muuttunut 10 vuodessa. Murtoi sijaitsee tästä Valkeasuon suuntaan, ainoat tasoristeykset tällä liikennepaikalla ovat Asema, Tohmajärvi ja kuormausalueet."

Tohmajärven näkymiä: B) Jukka Voudinmäki kuvasi Tohmajärven Aseman baarin 26.5.2010 - kiitos käyttöluvasta (2015-12-L).

Värtsilä: C) Värtsilä on Pohjois-Karjalassa sijainnut entinen Suomen kunta. Värtsilän kunta lakkasi itsenäisenä vuoden 2005 alusta, kun se yhdistyi Tohmajärven kunnan kanssa. Värtsilän väkiluku ennen kuntaliitosta oli 31. joulukuuta 2004 oli 614 asukasta. Naapurikunnat olivat alueluovutusten jälkeen Tohmajärvi ja Tuupovaara sekä valtionrajan takana venäläinen Värtsilän kunta. Värtsilän kunnan alueella kohtasivat matkailureitit Sininen tie sekä Runon ja Rajan tie. Siellä sijaitsivat myös Niiralan raja-asema ja Vääräkosken voimalaitos. Kuntakeskuksena toimineessa Uudessakylässä sijaitsee Veikko Larkaksen suunnittelema Värtsilän kirkko (1950), joka rakennettiin vanhan kirkon jäätyä Neuvostoliiton puolelle alueluovutusten yhteydessä. Historia * Värtsilän kirkonkylä 1930-luvulla: Seudun asutus on peräisin 1400-luvulta. Vanhimmat kylät olivat Värtsilän kirkonkylä ja Uusikylä. Kunnan vaiheet liittyivät kiinteästi emäpitäjä Tohmajärveen. Värtsilän kylään Jänisjoen varteen alkoi kehittyä teollisuutta 1830-luvulla. Alueen teollinen kehitys alkoi vuonna 1834 sahan perustamisesta. Pitäjään saatiin rautatehdas 1850-luvulla ja se käsitti kaksi masuunia, kankirautavasaran, nippuvasaran ja mekaanisen verstaan. Tehtaasta kehittyi konepajateollisuusyhtiö Wärtsilä. Värtsilästä muodostettiin vuonna 1865 tehdasseurakunta, joka oli Tohmajärven seurakunnan alainen kappeliseurakunta vuoteen 1909 asti, kunnes seurakunta itsenäistyi. Kunta itsenäistyi vuonna 1920. Kunnan asukasluku oli suurimmillaan 6 500 asukasta vuonna 1939 ja kylät olivat Juvanjoenkylä, Kakunkylä (Kakunvaara), Kaustajärvi, Kenraalinkylä, Patsola, Uusikylä ja Värtsilä. Värtsilän pitäjä kuului Laatokan Karjalaan. Sisällissota: Suomen sisällissodan sytyttyä käytiin 8. helmikuuta 1918 valkoisten voittoon päättynyt Värtsilän taistelu. Sen yhteydessä kaatui seitsemän suojeluskuntalaista ja kolme Värtsilän punakaartin jäsentä. Taistelu jäi ainoaksi Pohjois-Karjalassa käydyksi sisällissodan taisteluksi. Värtsilän keskustaa 1930-luvulla (Wikipedia * public domain). Talvisodan sytyttyä 1939 Värtsilän kirkonkylä joutui teollisuuslaitostensa vuoksi Neuvostoliiton puna-armeijan lentopommitusten kohteeksi. Sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 uusi valtakunnanraja jakoi kunnan alueen kahtia. Sen länsiosa jäi Suomelle, mutta suurin osa kunnan alueesta (216,2 km2), muun muassa kirkonkylä tehdasalueineen, sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Siirtoväen maatalousväestöstä suurin osa sijoittui kunnan Suomelle jääneelle alueelle sekä Tohmajärvelle. Jatkosodassa suomalaisjoukot valloittivat Värtsilän 1941, jolloin perääntyneet neuvostojoukot polttivat mm. Värtsilän kirkon. Vallattuun Värtsilään palasi keskimääräistä vähemmän siirtoväkeä, koska suuri osa oli ollut teollisuuden palveluksessa ja monet heistä olivat jo työllistyneet muualle. Vaurioituneita teollisuuslaitoksia ei ennätetty saada käyntiin uudelleen, ja sodan 1944 lopettaneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisten oli vetäydyttävä 1940 vahvistetulle rajalle. Neuvostoliitolle luovutetusta Värtsilän osasta muodostettiin oma Värtsilän kuntansa, joka on edelleen itsenäinen. Värtsilän Suomelle jäänyt osa oli eri kuntana vuoden 2005 alkuun saakka, jolloin se liitettiin Tohmajärveen. Seurakunnat yhdistyivät jo kaksi vuotta aiemmin, 2003. Nykyaika: Tohmajärven Värtsilän alueen yhdistysten yhteisenä toimintaelimenä toimii Värtsilän Pitäjäyhdistys. Värtsilän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla patakukko, kaalinlehtirieska ja leipäressu. * * * * * * * (Telle * 14.7.2021): Uusi-Värtsilä ja Värtsilä aiheuttivat varmaan aikoinaan jonkin verran sekaannusta. Eräänä kesänä tuttavapariskunta oli lähtenyt ihan ”huntturiinsa” ajelemaan ja kyselleet mökkiämme Uusi-Värtsilän taloista. Rouva melkein loukka Muistan kun linja-auto kävi Värtsilään tullessaan ajamassa Uusi-Värtsilän raitin ja pysähtyi Kerhotalon edessä. Komia oli kylä vielä kuusikymmentäluvulla. Teemu Saukkonen kuvasi 5. 9.2008 tämän otoksen Uudessa Värtsilässä sijainneesta valimosta. Isosta oviaukosta kulki pistoraide toiminnan aikana. Kiitos käyttöluvasta (2026-1-B). "Uusi-Värtsilä 50 vuotta sitten": (Mari Nurminen o.s. Kervinen * 12.6.2018): Onpa kiva lukea tarinoita kylältä, jossa minäkin lapsuudessani 7-8 vuotta vietin. Perheemme muutti Joensuusta v. 1967 kylälle Peiponniemeen, olin tuolloin 6-vuotias perheen nuorimmainen. Isä Kalervo Kervinen oli jo jonkun aikaa Joensuusta käsin pyörittänyt valimoa (Tohmajärven Rautavalu), jonka ympärillä tuntui koko kylän elämä pyörivän, ainakin lapsen silmin katsottuna. Muistan kun kävimme ennen muuttoa äidin kanssa katsomassa uutta tulevaa kotia, tehtaan läheltä entisen tehtaanjohtajan taloa. Syystä tai toisesta äitini ei halunnut muuttaa ko. taloon, vaan vanhemmat ostivat talon Peijonniemestä, koululta Tohmajärvelle päin. Urheilukentän jälkeen olevassa talossa asui tai muutti tuolloin joskus postijakajana mopolla ajellut eronnut rouva lapsineen, seuraavana Koffertit 6 lapsensa kanssa punaisessa mökissään, sen jälkeen oli Sormusten mökki, jossa oli asukkaita vain kesäisin, seuraava vaalea talo olikin jo meidän. Kylältä muutimme takaisin Joensuuhun v, 1975, kun isäni lopetti sairastelujen vuoksi valimon pidon ja nyt en muista myytiinkö valimo tuolloin muille, vai oliko se joitakin vuosia hiljaiselossa jatkaakseen myöhemmin toimintaa. Lapsen silmin katsottuna ja nyt muisteltuna kylä oli tuolloin kovin viriili, koulu, kolme kauppaa Kuittinen, ja kaksi muuta, en muista oliko E ja OKO:n kauppoja muut, posti, Rajaseudun baari, Elman baari, työnväentalo, ja mitähän kaikkea lie ollutkaan. Koululla oli pienelle tytölle paljon harrastusmahdollisuuksia koulupäivän jälkeen, ja opettajat olivat kovin aktiivisia tuolloin. Oli paljon kerhoja, mahdollisuus kulttuurin harrastamiseen, itse soitin opettaja Länsirinteen opastuksella viulua, sekä kävin pianotunneilla koulun ruokalan aulassa, kunnes opettajaa (nimi unohtunut) alkoi kaljoittelu kiinnostaa enemmän kuin opetustunnit. Opettaja Länsirinne kuskasi kylän lapsia kulttuurikilpailuihin Tohmajärvelle, sekä usein lasten teattereihin Joensuuhun. Uurtiot toimivat koululla tuolloin talomiehenä. Pitkän tien molemmin puolin oli tiiviisti ”tehtaan taloja”, luulen ettei yhtään asuntoa ollut tuolloin tyhjillään. Uimassa kävimme lammella, jossa oli myös joka kesä uimakoulu, tai uimme myös paljon Tohmajärven rannalla, istuimme kallioilla ja muovailimme savesta ”taidetta”. Muistan kuinka sodan käynyt isäni omistautui tehtaan pyörittämiseen, Timo Ronkainen toimi tuolloin konttoripäällikkönä, ja hoiti siten paperihommat. Monta kiperää tilannetta ja vastoinkäymistä tuli noina vuosia isälleni vastaan ja se näkyi tietysti kotona ei aina niin hyvänä käytöksenä. Puheluita tuli usein keskellä yötä, uuni (isompi tai pienempi) tai jotain muuta lapsen silmin kauheaa oli tapahtunut. Työmiesten palkan maksu ajallaan oli isälle äärimäisen tärkeää, muistan ilmapiirin kotona kun tilipäivä miehillä lähestyi, mutta tavaran vastaanottajilla oli maksu myöhässä, ei rahaa palkkoihin ollut, en tiedä miten isä nuo tilanteet hoiti. Kaksi vanhempaa veljeäni (Jouko ja Jorma Kervinen) olivat myös Rautavalulla töissä armeija ikäisinään. Jos haluatte kysyä minulta jotain ko. ajalta, vastaan mielelläni, toki lapsen silmin katsottuna. (Irja Koffert * 30.11.2018): Pitääpä minunkin muistella, Tohmajärvellä syntyneenä v.1953. Sieltä käsin isäni rakensi Mökkikylälle Uuteen-Värtsilään rintamamiestalon, joka oli kotina noin reilut 10 vuotta. Rautavalimolla töissä vanhimmat veljet ja isä. Mutta sitten jo 60-luvun loppupuolella kasaantui huolestuttavia uutisia valimon siirrosta - osa helsinkiin ja osa Taalintehtaalle. Niin sitä kerran taasen evakkoon lähtöä kasattiin. Tilanteet näin myöhemmin ajatellen aika haastavia. Muistan isäni sanoneen, että kun joutuu taasen lähtemään, niin kauas lähetään kun meri tullee vastaan, mutta ylitte ei mennä. Ja valinta oli kuta kuinkin onnistunut. Muutamien kiemuroitten jälkeen täällä ollaan, omine perheineni. Musikkitoiminta oli Pejonniemen kansakoulussa vireää. Vaskipuhallin, viulu, muistelen myös pianon opetusta oli. Kiitos siitä opettaja Lempisen lempeälle ja kärsivälliselle opetukselle, hänen luokaltaan valmistuneet oppilaat osasivat nuotit ilman yökasteluja. Kuulemani mukaan teki elämän työnsä loppuun Helsingissä sinfoniaorkesterissa - arvostettuna. Käyn edelleen kotikylässäni Uusi-Värtsilässä, syksyisin nostalgisin tunnelmin. Surua ja iloa tuntien. Terveiseni kaikille jotka kulkevat samalla historiikilla. (Pauli Hakkarainen * 6.10.2019): Minun vanhin veli oli töissä Uusi-Värtsilän sulattamolla 1960-luvun taitteesta aina lakkauttamiseen asti - tarkoitan Wärtsilän yhtymän toiminnan aikaa. Auvo-veli kulki vuorotyössä alkuun kotoa käsin Jupiter mopedilla ja hankki sitten mz-moottoripyörän. Viime vuodet asui kuitenkin tehtaan vuokrakämpässä. Tähän liittyy huvittava tarina Auvon kertomana. Seinänaapuri päätti laittaa väliseinälle astiakaapin kolmen tuuman nauloilla, jotka tuli tietty yksinkertaisen oksamassalla päällystetyn lautaseinän läpi. Kotkaanko naulat Auvo huuteli naapurille seinän taakse. Wärtsilä sijoitti poikamiehet pääasiassa konepajoille Kotkaan, Turkuun ja muihin Wärtsilä-yhtymän etelässä sijainneisiin tuotantolaitöksiin. Joensuun lukkotehtaalle ohjattiin perheelliset ja metallialan pohjakoulutusta saaneita. Olin 1970-luvulla Oma-Avun autonkuljettajana. Työni puolesta usein vein polttopuita kasarmeissa asuville. Moni tunnisti minut veljen ulkonäön ja äänen perusteella. Kotkan konepajalta Auvo siirtyi Tammisaaren lasittamaan wc-kalusteita. Yhdistyminen ruotsalaìsen valmistajan kanssa lopetti työt Tammisaaressa. Eläkepäiviksi Auvo muutti poikansa kanssa Joensuuhun ja kuoli 2014 74-vuoden iässä. "Vaunut.org": (Jari Kuusinen * 27.10.2014): Sanomalehti Karjalaisessa oli taannoin mainio juttu tästä tehtaasta, kuvineen ja entisten työntekijöiden muisteluineen. Ihan kaikki tehtaalla työskennelleet eivät siis ole kuolleet keuhkotauteihin. (Teemu Saukkonen * 28.10.2014): Jänisjoen voimalat on käsittääkseni rakennettu syöttämään tätä laitosta. Syytä olikin, sillä isä kertoi miten valot välkkyivät tehtaan tahtiin, kun jännite aleni liikaa. Tämä taisi olla siinä Karjalaisen jutussakin. (Jukka Voudinmäki * 28.10.2014): Resiinan 1994-4 mukaan sulattamon raide on purettu viimeistään 1975. Uusi-Värtsilä ~ rautatieliikennepaikkana: Sami Hovi kuvasi 16.6.2001 Uuden-Värtsilän asemalla: "Asema ja koko kyläyhteisö perustettiin suurimmaksi osaksi itärajan taakse jääneen Värtsilän teollisuuskylän korvikkeeksi, mutta naapurikunta Tohmajärven puolelle. Itse Värtsilästä tuli n. 700 asukkaan minikunta, jonka alueella sijaitseva Niiralan raja-asema (8,7 km Uudesta-Värtsilästä itään) otettiin käyttöön 1956. Tohmajärvi ja Värtsilä yhdistyivät 1.1.2005 kunnaksi, jonka nimi on Tohmajärvi ja vaakuna nykyisen Värtsilän." Kiitos käyttöluvasta (2026-1-C). Reino Kalliomäki kuvasi 26.09.1986 Lättähatun Uuden-Värtsilän liikennepaikalla * kiitos käyttöluvasta (2015-11-B). Teemu Saukkonen kuvasi 16.08.2024 Uuden-Värtsilän kohdalla (museoajo) * kiitos käyttöluvasta (2026-1-B). (Wikipedia * 2026): Uuden-Värtsilän rautatieasema (lyh. Uvä) on lakkautettu rautatieliikennepaikka Keski-Karjalassa Tohmajärven kunnassa Niiralan radalla. Uusi-Värtsilä otettiin käyttöön vuonna 1940, kun Wärtsilä-yhtymä Oy:n Värtsilän terästehdas jäi alueluovutusten takia Neuvostoliiton puolelle samoin kuin myös osa Värtsilän kunnastakin. Peijonniemen kylään perustettiin uusi rautasulattamo ja sen myötä Uuden-Värtsilän asema perustettiin syrjäiselle metsäseudulle. Paikalle valmistui vuonna 1942 vaatimaton puurakenteinen asemarakennus. Uuden-Värtsilän sijainti ratakilometrijärjestelmässä oli 564+500. Aseman alkuperäinen lyhenne oli Uwä, mutta se muutettiin vuonna 1965 muotoon Uvä. Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi 1. syyskuuta 1969. Matkustajaliikenne lakkautettiin 1. kesäkuuta 1987, jolloin matkustajaliikenne loppui koko rataosuudelta. Liikennepaikka lakkautettiin 27. toukokuuta 1990, avattiin myöhemmin uudelleen ja lakkautettiin kokonaan 2. maaliskuuta 1998. Samana vuonna purettiin viimeiset raiteet. Vääräkoskentiellä sijaitsee Tehdaksen puolipuomilaitos, jonka vieressä oli aikoinaan Uuden-Värtsilän laituri ja nimikyltti.

D) Tohmajärven kunnan alueella sijaitsevia muita rautatieliikennepaikkoja: Niirala Niiralan rautatieasema. Liikennepaikka avattiin 1.12.1948, se oli viimeinen Suomen puolen liikennepaikka Karjalan radalla. Seisake muutettiin pysäkiksi v. 1953 ja asemaksi 1955. Asemarakennus valmistui v. 1960. Suomen Rautatiemuseo (Finna * CC BY-NC-SA 4.0). Niiralan rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus Tohmajärvellä Suomen ja Venäjän väliseltä rajalta Niiralasta Karjalan radalle Säkäniemeen. Niiralan rata on 1940 solmitun Moskovan rauhan jälkeen Suomessa pysyneen entisen Karjalan radan, Viipuri–Joensuu-radan osan läntinen puolisko. Venäjän puolella lähin rautatieasema on Värtsilä. Niiralan radalta erkani Valkeasuon rata. Rataosan pituus on 33 kilometriä. Rataosa on sähköistämätön, ja sillä on vain tavaraliikennettä. Matkustajaliikenne radalla lopetettiin 1. kesäkuuta 1987. Rataosalla on 15 tasoristeystä, joista kuusi on vartioituja. Niiralan radan liikenne on vähäistä. Vuonna 2022 radalla kulki keskimäärin 1–2 tavarajunaa päivässä. Nimimerkki "Ppntori" kuvasi kesällä 2010 Niiralan radalla ~ Uuden-Värtsilän kohdilla (Wikipedia * CC BY-SA 4.0). Kaurila: Teemu Saukkonen kuvasi 16.08.2024 Kaurilan kohdalla * kiitos käyttöluvasta (2026-1-B). (Wikipedia * 2026): Kaurilan rautatieasema (lyh. Kri) on lakkautettu rautatieliikennepaikka Tohmajärven kunnan alueella rataosuudella Säkäniemi-Niirala. Historia: Asema on Karjalan radan alkuperäisiä asemia ja sekä rata että asemarakennus Kaurilaan valmistuivat 1894. Kaurilan alkuperäinen nimi oli Haiseva läheisen lammen mukaan mutta se vaihdettiin kyläläisten vaatimuksesta Kaurilaksi 1895. Rautatie toi kylälle uusia asukkaita, joka mahdollisti mm. meijerin ja kansakoulun perustamisen. Asemalla toimi lisäksi ajalle tyypillisesti posti. Liikenne sotien aikana oli vilkasta rajan läheisyyden takia, ja mm. marsalkka C. G. Mannerheim kävi asemalla. Aseman merkitys väheni sotien jälkeen, kun vanhan Karjalan radan liikenne väheni ja Kaurilaan perustettiin uusi seisake aseman itäpuolelle, lähemmäksi uuden Värtsilän kuntakeskusta. Kaurilan miehitys lopetettiin 1958, tavaraliikenne päättyi 1970 ja henkilöliikenne 1987. Ratapiha on purettu, ja liikennepaikka on lakkautettu 27.5.1990. Kaurilan rautatieaseman ratakilometri oli 01. joulukuuta 1970 saakka 560+421 ja alkuperäinen lyhenne oli Krl. Entiseltä asemalta hieman Tohmajärven suuntaan on tasoristeys nimeltään Kaurila (Patsola). Aseman siirto: Pian miehityksen loputtua asema jäi vaille käyttöä ja se pääsi ränsistymään. Kaurilan asemalle löytyi kuitenkin uutta käyttöä, kun rakennus päätettiin siirtää asuinkäyttöön Helsingin Meilahteen. Rakennus siirrettiin kivijalkaa myöten maanteitse Helsinkiin, jonne se pystytettiin uudelleen Villa Meilahti-nimellä. Rakennukseen tehtiin pieniä lisäyksiä, kuten lasikuisti ja veranta, mutta muuten se pyrittiin säilyttämään alkuperäisessä asussaan. Tavaramakasiini jäi Kaurilaan, jossa se on yhä olemassa. Myös ratavartijan talo sivurakennuksineen ovat edelleen pystyssä. Valkeasuo Tapio Keränen kuvasi 18.6.1977 Valkeasuon asemalla. Liikennepaikan nimi oli vuoteen 1973 asti Onkamo (Vaunut.org). (Wikipedia * 2026): Valkeasuon rautatieasema (lyh. Vso, ent. Onkamon rautatieasema, ratakm 583+976) on Suomen rataverkon liikennepaikka Tohmajärven kunnan Onkamossa Niiralan radan varrella. Kun uusi Karjalan radan osuus Parikkalasta Onkamoon valmistui, vanha Onkamon rautatieasema jäi siltä sivuun ja liikenne siirtyi kulkemaan Onkamon seisakkeen kautta. Aseman nimi muutettiin Onkamosta Valkeasuoksi 1. maaliskuuta 1973. Onkamon vanhaa rautatieasemaa on kutsuttu myös Onkamon pysäkiksi. Asemarakennus on siirretty Puumalaan mutta liikennepaikan vanha vahtitupa ja muita rakennuksia on edelleen pystyssä. Nykyisin Valkeasuossa on pääraiteen lisäksi yksi sivuraide. Teemu Saukkonen kuvasi 16.08.2024 Valkeasuon kohdalla - sepelinlastauspaikka * kiitos käyttöluvasta (2026-1-B).. Tikkala Tikkalan rautatieasema (kuva: Suomen Rautatiemuseo). Liikennepaikka perustettiin 1.11.1894 Karjalan radan valmistuessa. Asemarakennus valmistui v. 1926, jäi v. 1966 rataoikaisun vuoksi radasta sivuun. Oikaisun pohoispäähän rakennettiin vaatimaton asemarakennus, joka oli käytössä vuoteen 1973 asti (Finna * CC BY-NC-SA 4.0). Visa Pöntinen / Suomen Rautatieasemat (Facebook) * Tikkalan asema (käytössä 1926-66) * kiitos käyttöluvasta (2016-1-D). Nimimerkki "IdzSJL2" kuvasi kesällä 2020: vuosien 1966-73 miehitettynä ollut vaatimaton asemarakennus (Wikipedia * CC BY-SA 4.0). (Wikipedia * 2026): Tikkalan rautatieasema (lyh.Tkk) on rautatieliikennepaikka Tohmajärvellä rataosuudella Kouvola–Joensuu. Tikkala on Karjalan radan alkuperäisiä asemia. Se avattiin liikenteelle 1. marraskuuta 1894. Vanha asema: Tikkalaan rakennettiin 1894 pieni laiturirakennus ja muutamaa vuotta myöhemmin tavaramakasiini. Paikalle rakennettiin uusi puinen asemarakennus 1926, jonka jälkeen vanhempi asemarakennus siirrettiin Suhmuraan. Vanha asema on jäänyt radanoikaisujen myötä ratalinjasta sivuun, ja se on myyty yksityisomistukseen. Siellä on sittemmin asunut Kotiteollisuus-yhtyeen basisti (Janne Hongisto), ja yhtyeen levyjä on äänitetty rakennuksessa. Asema-alueen 1950-luvulle käytössä ollut puinen vesitorni kuten myös saunarakennus ja vahtitupa ovat myös säilyneet. Rataoikaisut: Tikkala on siinä mielessä harvinainen asema, että asemaa on jouduttu siirtämään peräti kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran asemaa siirrettiin 1966, jolloin oikaisun pohjoispäähän avattiin uusi asema. Se oli miehitetty vuoteen 1973 asti, ja paikalle rakennettiin pieni puinen asemarakennus. Henkilöliikenne loppui Niiralan radan henkilöliikenteen loputtua 1987, ja tavaraliikenne neljä vuotta aiemmin. Toinen oikaisu tehtiin 2008, jolloin rataa siirrettiin vanhan radan länsipuolelle pois suopohjaiselta maaperältä. Tätä Tikkalan nykyistä liikennepaikkaa käytetään ainoastaan junankohtauspaikkana. Jukka Voudinmäki kuvasi 9.7.2008 vuosina 1966-73 miehitettynä olleen Tikkalan asemarakennuksen (kiitos käyttöluvasta ~ 2015-12-L). * * * * * * * (Wikipedia * 2026): Tikkala on yksi Tohmajärven kunnassa Onkamon kylään kuuluvista aktiivisista kylistä. Se sijaitsee Pohjois-Karjalan eteläosassa, valtatie 6:n varressa noin 35 kilometrin päässä niin Joensuusta kuin Kiteeltäkin. Saman verran matkaa on myös Niiralan kansainväliselle rajanylityspaikalle. Kylässä asuu vakituisesti noin 400 henkeä, mutta kesällä väkimäärä tuplaantuu loma-asukkaista. Kylä tunnetaan vaaramaisemistaan ja vesistöistään. Tikkalaan kuuluu Särkijärvi ja Suuren-Onkamon rantaa sekä järvien välinen kannas. Kylä on kuulu myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta vanhasta aseman miljööstä. Kylässä on kauppa. Erikoista on oma kappeli ja hautausmaa. Tikkala valittiin maakunnan vuoden kyläksi 2009. Tikkalan marjapuuronpunainen, puinen kyläkoulu tuhoutui palossa kesällä 2004. Paikalle rakennettiin uusi koulu, joka avasi ovensa keväällä 2006. Nimimerkki "Powerresethdd" kuvasi vuonna 2008 Tikkalan Kassan baarin Kuutostien varrella (Wikipedia * CC BY-SA 3.0). Kassan Baari: Kylässä toimii osuuskunta Tikkalan Kassa, jossa jäseninä on muun muassa Kotiteollisuuden, Nightwishin (Tuomas Holopainen) ja Viikate-yhtyeen (Kaarle Viikate) jäseniä. Osuuskunta avasi juhannusviikolla 2008 kuutostien varren liikerakennukseen baarin, Kassan Baarin. Baarissa filmattiin Markku Pölösen Ralliraita-elokuvaa. Baarin sisustuksen teki Suomen Filmiteollisuus. Baarin nimi tulee kylässä toimineesta Osuuskassasta (Osuuspankin edeltäjä). Kesäkautta lukuun ottamatta baarin toiminta on ollut kannattamatonta, ja osuuskunta lopetti baarin toiminnan 1. lokakuuta 2011 alkaen ja pani baarin myyntiin. Heinäkuussa samassa 2012 liikerakennuksessa avattiin armenialainen ravintola. Osuuskunnan syksyllä 2011 sulkema Kassan Baari sai toiminnalleen jatkoa, kun Kassan Kautta Oy ja Kotiteollisuus Yhtye Oy ostivat baarin toiminnan osuuskunnalta vuoden 2012 loppupuolella. Baarin toiminnasta vastaa Kassan Kautta Oy. Kassan Baarin uusia avajaisia vietettiin 18. tammikuuta 2013. Järjestöjä: Tikkalan Veikot, TiVe, on vuonna 1909 perustettu urheiluseura. Se omistaa seurojentalon. TiVe järjestää säännöllisesti lasten hiihtokilpailuja, kuutamohiihtoja, liikuntabingoja ja yleisurheilukouluja. Tikkalan kyläkuorossa on 20–30 laulajaa. Kuoro harjoittelee keskiviikkoisin ja esiintyy muun muassa Tohmajärvi-kuoron kanssa seurakunnan tilaisuuksissa. Tikkalan kyläyhdistyksellä on käytössä kunnalta vuokrattu Veljesmaja, joka sijaitsee Kostamossa Särkijärven rannalla. Muita yhdistyksiä ovat Onkamo-Sintsin kalastuskunta, Onkamon metsästysseurat, Tikkalan Martat ja SPR:n Tikkalan osasto. Tikkalan yrityksiä ovat muiden muassa taimimyymälä Tuhatkauno ja autokorjaamo. Rautatie: Tikkala sijaitsee Karjalan radan varressa. Henkilöjunat eivät kuitenkaan enää pysähdy Joensuun ja Kiteen välillä. Henkilöliikenne Onkamon asemalla päättyi 2005, samaan aikaan kuin Hammaslahden aseman liikennekin. Tikkalan ja Hammaslahden välille valmistui syksyllä 2008 8,5 kilometriä pitkä rataoikaisu. * * * * * * * Panu Breilin julkaisi rautatieharrastajien Vaunut.org-sivustolla 16.02.2024 tämän mielenkiintoisen dokumentin (kiitos käyttöluvasta * 2017-11-A): Värtsilän, Värtsilän tehdasradan Rautakosken sivuraiteiden, Kaurilan sorakuopan, Kaurilan, Uuden-Värtsilän, Tohmajärven, Valkeasuon (entinen Onkamo) ja Tikkalan vanhan aseman ratapihakaaviot sekä ratalinjan korkeusprofiili. Värtsilän asemalta haarautuu sivuraide tehtaille. Tehdasraiteen varressa oli lastauspaikat nimeltään Rautakoski I ja Rautakoski II, joista ensin mainittu palveli Wärtsilä-yhtiön tehtaita ja jälkimmäinen taas muuta tavaraliikennettä. Uuden-Värtsilän asema perustettiin talvisodan jälkeen 1940, kun Wärtsilä-yhtiön sinne evakuoima rautasulatto aloitti toimintansa. Raide rautasulatolle haarautui ratapihan itäpuolelta. Tohmajärven ratapihalta haarautui kaksi pitkää sivuraidetta sahalle. Tikkalan vanhalla asemalla oli soraraide joka palveli myös puutavaran lastausta. Tikkalan vanha asema suljettiin vuonna 1966, kun rataoikaisu valmistui. (Eljas Pölhö * 17.02.2024): Näitä kaavioita taidettiin päivittää jatkuvasti muutosten tapahduttua. Minun versiossani muutoin raiteet menevät samoin, mutta Kaurilassa on vain yksi sivuraide ja Kaurila ei ole pysäkki vaan seisakevaihde. Uusi-Värtsilä nimistä paikkaa ei ole lainkaan ainakaan samassa kohtaa kuin tässä kuvassa. Minun kaavioni on leikattu niin, ettei Tohmajärvi tai siitä eteenpäin näy ollenkaan. Valtakunnan raja on merkitty punakynällä eikä sisälly monistettuun pohjakaavioon.