TIIKSJÄRVI (Ozero Tikšozero):
(Svala & Joutsi * huhtikuu 2011 ~ viimeisimmät lisäykset: 17.7.2013)

Tiiksjärven lentokentät :

A) Tiiksjärven lentokenttä sijaitsi Kajaanin ja Kuhmon korkeuksilla (Louhen piirissä) itänaapurin rajan takana. Toisen maailmansodan aikana Tiiksjärvi vallattiin ja sinne sijoitettiin itseasiassa kaksi lentokenttää - maalentokenttä yhdellä kiitoradalla ja Tiiksjärven eteläisimmässä pohjukassa sijaitsi rantatukikohta kellukekoneita varten.
Kuvassa Brewster BW-384 (2/LeLv. 24) Tiiksjärven kiitoradalla syyskuussa 1942. Tämän nimenomaisen koneen tarina päättyi vasta sodan jälkeen 20.11.1946, kun L.Bremer suoritti pakkolaskun Utin kentän reunalle.
Tämä kuva kirjasta 'Suomen ilmavoimien historia 1' (Apali, 1995).

(Wikipedia, 2011): Tiiksjärvi (Louhen piiri): Tiiksjärvi (karj. Tiikšenjärvi, ven. Ozero Tikšozero) on Koutajoen vesistöön kuuluva järvi Louhen piirissä Karjalan tasavallan pohjoisrajalla Venäjällä. Tiiksjärven pituus idästä länteen on noin 30 kilometriä ja leveys noin 15 kilometriä. Järven pinta-ala on 232 km² ja sen pinta on 76 metriä merenpinnan yläpuolella. Tiiksjärvi laskee pohjoiseen Nuottajärveen ja sieltä edelleen Koutajärveen. Tiiksjärven rantakylät, Särkiniemi ja Leipäniemi ovat nykyisin autioita.
Toisen maailmansodan aikana Tiiksjärven rannalla toimi suomalaisten erämaalentokenttä. Tämä on kuitenkin toinen Tiiksjärvistä, pituudeltaan n.10km ja leveydeltään n.2,5 km. Tiiksjärvestä laskee Tiiksjoki kohti itää. Sodanaikainen Tiiksjärven kenttä sijaitsi paikassa 60 astetta 05 N, 31 astetta. 55 E, rajoittuen etelässä Joutsenjärveen, pohjoisessa Tiiksjokeen, lännessä Kalma-ojaan ja sen länsipuolella olevaan Repola-Rukajärvi maantiehen. Rukajärvelle Tiiksjärven kentältä oli matkaa runsaat 40 kilometriä. Tiiksjärven lahden pohjukassa (eteläisin) toimi rantatukikohta kellukekoneita varten. varsinainen maalentokenttä sijaitsi Tiiksjärven eteläkärjestä n. 3km itäsuuntaan, Repola-Rukajärvitien eteläpuolella. Maalentokentällä oli yksi kiitotie 03/21 ja sen korkeus 147 m merenpinnasta.
Tiiksjärven sotilaslentokenttä oli suomalaisten käyttämä lentokenttä Tiiksassa. Sen eteläpuolella oli myös saksalaisten käyttämä lentokenttä. Lentokenttä joutui Suomen puolustusvoimien haltuun 28. heinäkuuta 1941 ja menetettiin v.1944. Alueella on ollut myös ilmavoimien radiotiedusteluyksikkö.

Tiikjärven lentokentällä syyskuussa 1942 Brewster BW-356 (2/LeLv. 24). Tämä kone tuhoutui 31.8.1943 Suomenlahdella Koiviston edustalla venäläisten hävittäjien ampuessa sen alas. Kersantti S.Lehtiö sai surmansa.

(H. Siivonen, nettisivut 2011): TIIKSJÄRVEN LENTOKENTÄN VAIHEITA:
Jatkosodan alusta löytyy paljon sotaan johtaneista syistä selventävää kirjallisuutta, joten tässä yhteydessä on tarpeetonta selostaa taustoja laajemmin. Talvisota ja Jatkosota on nähtävä samaan kokonaisuuteen kuuluvana. Myöhempi tutkimus on osoittanut Stalinin suunnitelleen jatkohyökkäystä Suomeen, "rajakahakan" eli talvisodan jälkeen vuoden 41 aikana.
Saksan aloittaessa sotatoimensa kesäkuussa -41, 14.Divisioonakin oli kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin talvisodan tapaan, asetettu ensin puolustustilaan - ottamaan vihollinen vastaan. Divisioonan kokoonpano muutettiin hyökkäystilaan Suomen sodanjohdon saamien tietojen pohjalta. Divisioona oli siten valmiina etenemään heinäkuun alussa .
3-4.välisenä yönä heinäkuussa 1941 alkoivat sotatoimet 14. Divisioonan osin. 14.Divisioona toimi erillisenä taistelevana divisioonana , suoraan Ylipäällikön alaisena -ei siis minkään Armeijakunnan alaisena. Sijainti oli suojata Karjalan Armeijan vasenta sivustaa ja III AKE´n oikeaa isvustaa. Etenemissuunta kohti itää oli jokseenkin suoraviivainen.
Eteneminen päättyi vihollisen vetäytessä Rukajärven kauppalaan 11.9.1941. Taistelut rajan pinnasta Repolan, Omelian, Muujärven, Ontrosenvaaran kautta olivat ajoittain kiivaita - Vihollinen kuitenkin vetäytyi itää kohti.
Päämajan käskystä Rukajärveä pidemmälle ei edetty ja sota Vienan Karjalassa muuttui asemasodaksi. Ulkopoliittiset, lähinnä yhdysvaltojen esittämät syyt ja seurauksista vaikuttivat. Eteneminen kun olisi katkaisut Muurmannin radan, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatarvikekuljetukset Saksan vastaiselle, Venäjän rintamalle.
Suomen kannalta varsin merkillinen tilanne sillä tuota rautatietä pitkin kulkivat vihollisellemme Rukajärven seudulle englantilaiset ja amerikkalaiset lentokoneet kuten myös muu Lend-Lease sotamateriaali. Erillissodalla on erikoisuutensa. Tiiksjärvelläkin taisteltiinkin Hurricane-hävittäjiä vastaan joissa punatähdet oli pikaisesti maalattu englantilaisten tunnusten päälle.
Ilmavoimat osallistui alkuvaiheisiin vaatimattomasti syystä ettei lähistöllä ollut muulle kuin vesikoneille sopivaa lasku- ja nousualuetta kuin järvet. Lentolaivue 16 toimi Rautavaaran kentältä Lysander-koneilla alottaen tiedustelulennot jo ennen sotaa, rajan pintaa myötäillen- ei kuitenkaan rajan taakse.
Lentokoneiden käyttöpyynnöt 14.Divisioonan oli kuitenkin esitettävä suoraan Kar.A:n ilmakomentajalle joka pohti käytön kulloisenkin tarpeen. Yleisohjeena oli, että lentokoneita olisi käytettävä erityisen harkiten.
14.Divisioonan lähi-tarpeista vastasi aluksi Le.Lv.15 sta yksi lentue kolmine Blackburn Ripon-koneineen jotka kaksitasoisina,hitaina ja muutenkin vanhentuneena kalustona soveltuivat parhaiten ainoastaan hämärän ja pimeän aikaan lennettäviin huolto - ,propaganda ( lentolehtisten pudotukset), joihinkin tiedustelulentoihin ja istumaan kykenevien haavoittuneiden kuljetuksiin.
Vakavammin haavoittuneiden kuljetuslennoista huolehtivat varsinaisesti Le.Lv.15 Junkers W34 kellukekoneet jotka kuljettivat 1600 vaikeasti haavoittunutta potilasta Koti-Suomeen hoidettavaksi.
Lentorykmentti 4 suoritti myös muutamia tiedustelulentoja alueella 14.Divisioonan hyväksi omien, laajojen maakuntakierrostensa ohessa. Ainoastaan tällä toiminnalla voitiinkin suoriutua tiedustelusta kunnolla. Nopeat Blenheim-koneet havaitsivat näillä lennoillaan muutamia vihollisen lentokenttäaihioita, mm Muujärven ja Rukajärven seudulla ja joista toivottiin saatavan omille hävittäjäkoneille työkenttiä.
Muujärven-Tiiksjärven-Ontosenvaaran seudun jäätyä suomalaisten haltuun, aloitettiin haltuun saadun Tiiksjärven eteläpuolella olevan kentän parannustyöt. Kentän olemassaolosta oli vähänlaisesti ennakkoon tietoa - alueella oli vastaavia "puskakenttiä" muitakin, joten sotatoimien ollessa käynnissä, Tiiksjärven kenttäkään ei erottunut näistä mitenkään erityisemmin kuin ehkä siinä mielessä että mahdollisuus yhdistää maa- ja järvitukikohta saataisiin vaivattomasti yhdistettyä.
. Osasto Marttinan ensimmäisistä kaukopartioista eräs yritti selvittää heti sodan alkuvaiheessa kenttien sijainteja, mutta joutui luopumaan tehtävästä tultuaan havaituksi.
Taisteluita ei Tiiksjärvellä olevasta kenttäalueesta käyty vihollisen pyrkiessä vetäytymään edullisempiin maastokohtiin puolustusasemiin. kenttähuoltojoukkueen (Khj30) saavuttua kenttää kunnostamaan, ei se havainnut kenttää edes miinoitetun.
Venäläisten toimesta oli Tiiksjärven eteläpuoliselle alueelle n. 30km länteen Ontrosenvaarasta, alustavasti raivattu 700 metriä pitkä kiitoalue, leveydeltään satakunta metriä. Kantoja ja kantoröykkiöitä oli perusraivauksen jäljiltä kentän laidoilla oli riittämiin varsinaisen pinnan vaatiessa suhteellisen vähän tasaustöitä.. Lentokenttää jatkettiin n.300 metriä eteläpään suuntaan, sekä 150 metriä pohjoiseen, kohti Tiiksjokea, ei kuitenkaan jokeen saakka. Pohjatyön tultua tehdyksi jo venäläisten toimesta, aloitettiin pikaisesti kentän laajennus- ja parannustyöt kentän saamiseksi käyttökelpoiseksi pyöräkoneille.
Lentolaivue 10 pääsi aloittamaan toimintansa 14.Divisioonan hyväksi elo-syyskuun vaihteessa. Alkuun varsin vaatimattomasti kaksitasoisilla Fokker C.V koneilla. Näiden hitaiden pyöräkoneiden suojaksi ja hävittäjätorjuntaan Tiiksjärvelle alistettiin alku-avuksi LLv32:n lentue Kalajan kolme Hurricane hävittäjää, kunnes laivueen toiminta alkoi hahmottua divisioonan tarpeisiin soveltuvaksi.
Tiiksjärven kentästä muodostui nopeasti laaja keskitetty tukikohta. Tällä tarkoitan, ettei Tiiksjärvellä käytetty ns työkenttiä eli vaihtoasemia painopisteiden vaihdellessa. Tätä edesauttoi myös seikka että vihollisen hyökkäystoimista selvittiin tukikohdan omin voimin, ja varsinkin saksalaisten kevyen että raskaan ilmatorjunnan myötä (vuoden -42 keväästä alkaen.)
Lentolaivueelle määräaikaisesti luovutetuille kolmelle Ripon-vesikoneelle ja muulle vesilentotoiminnalle perustettiin oma lentosatama Tiiksjärven eteläiseen päähän Repola-Rukajärvi tien pohjoispuolelle.
Ajanmittaan tuolle alueelle tuli muodostumaan varsin merkittävä osa Tiiksjärven lentokentän toiminnoista. Riponit palasivat kuitenkin jo kahden kuukauden kuluttua omaan yksikköönsä LLv15:een talven alkaessa lähestyä.
Talvisaikaan siirryttiin Tiiksjärven jäälle ns järvitukikohtaan, jonne jyrättiin 200 x 1400 metrin kiitotie rullausteineen. Jäätä voitiinkin käyttää nuo viisi pakkaskuukautta jonka jälkeen oli pakko siirtyä jälleen kentälle. Jos kohta jäälle nousi kevään tullessa vettä oli kelirikko kuitenkin vaivana kentälläkin.
Tuonaikaisenkin lentokoneen - Fokker DXXI hävittäjän lentopaino oli melkein 2,5 tonnia. 14.Divisioonalle oman lentotoiminnan, määräaikaisesti Tiiksjärveä varten perustetun LLv.10 ja marraskuusta 41 lähtien sen seuraajan LLv14 tiedustelukoneiden myötä tiesi huomattavaa parannusta alueen lentotiedusteluun, tykistön tulenjohtamiseen ilmasta käsin kuin myös soveltuvin osin maataistelulentojen suorittamiseksi.
Kentän merkityksen huomasi myös vihollinen, joka muisti Tiiksjärven tukikohtaa varsinkin vuoden 1942 aikana joka öisin häirintäpommituksin, maataistelu- ja matalahyökkäyksin sekä pommituslennoin. Viholliskoneina tyypillisimmillään I-153, R-5, LaGG-3, MiGG, IL-2, SB-2, PE-2... Paitsi oman laivueen, Fokker C.V, Fokker D21m, Fokker D21wasp, Storch, Morane ja Brewster -koneita, nähtiin Tiiksjärvellä aika-ajoin valokuvaus- ja pommituslennoilla sekä kaukopartioiden huotolennoilla käyneitä Dornier, Heinkel 115 ja 59, Blenheim, omia PE-2 ja DB-3 koneita useiden muiden vierailijoiden käyttämien tyyppien ohella.
Saksalaiset majoittuivat Tiiksjärvelle keväällä -42 ollen jokseenkin koko Tiiksjärvellä olo-ajan omissa oloissaan.. Tiiksjärvelle ja Rukajärven, Lieksan alueelle oli tarkoituksena siirtää suurehkoja saksalaisia lento-osastoja suunniteltua Sorokan valtaamis-operaatiota varten. Tätä varten kentällä aloitettiin kiireelliset varustelutyöt saksalaisten työkomennuskuntien toimesta. Kenttää laajennettiin raivaamalla itä-länsisuuntaista kiitotietä, rakentamalla halleja ja majoitustiloja suurelle määrälle lentävää henkilökuntaa koneineen. Tiiksjärven parakkikylä nousi silmissä.
Sorokan operaation peruunnuttua syksyllä -42, lähti suurin osa saksalaisista Luftwaffen rakennusjoukoista. Tiiksjärvelle jäi vain pienehkö kenttäkomennuskunta saksalaisen ilmatorjunnan kanssa. Heidän raskaasta 88mm it-patteristaan valonheittimineen oli suurta apua.
Saksalaisia lentokoneita ei juuri kentällä käynyt, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jotka lähinnä hoitivat yhteys- tai huoltolentoja.
Vetäytymisvaiheessa, Rukajärven tyhjentyessä, Tiiksjärvi jäi työkentäksi laivueen TLe.Lv 14 ( uudelleen nimetty LeLv14) siirryttyä Kovasjärvelle raivatulle kentälle ja edelleen Paltamon kentälle.
Lapin sota ei enää koskettanut Tiiksjärven kenttää -se jäi rajan taakse ollen nykyään metsittynyt.
Kyllikki Villan (os. Wehanen) 'Tyttö sodassa - Kenttälotan kirjeitä 1941-1944' tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman Tiiksjärven suomalaisaikoihin. Like-kustantamo on 2009 julkaissut silloin 17-vuotiaan Kyllikki Wehasen kirjeistä 477- sivuisen pokkarin. Wehanen toimi Tiiksjärvellä Rukajärven IVAK´in alaisen Tiiksjärven Ivke´n (ilmanvalvontakeskuksen) viestittäjänä muiden nuorten lottaviestittäjien kanssa. Kirja välittää nuoren, joskus ulkopuolisesta huolettomaltakin näyttävän näkökulman -"tässä ja nyt eletään nuorta elämää" - vaarallisessa ja vastuullisessa paikassa alituisten pommitusten alaisena.

Junkers F13 (JU-120) tuonut Tiiksjärvelle kesällä 1942 kauan kaivattua postia (kuva: WW2incolor).

Tiiksjärven lentokentän kartta:

B) Tämä Tiiksjärven lentokenttäalueen kartta on peräisin kirjasta 'Mannerheim Rukajärvellä' (Gummerrus, 2009). Karttaan ei ole merkitty kentän laitamilla sijainneita lukuisia rakennelmia. Mittakaava on suuntaa antava.

Tästä laajemmasta kartasta käy hyvin ilmi Tiiksjärven lentotukikohdan sijainti suhteessa esimerkiksi Tiiksaan, Rukajärven kylään ja Ontajärveen.

Mannerheimin vierailu Tiiksjärven tukikohdassa syyskuussa 1942:

C) Marsalkka on kuvassa juuri saapunut Tiiksan varuskunta-alueelle syyskuussa 1942. Kuva on kirjasta 'Mannerheim Rukajärvellä' (Gummerrus, 2009).
14. Divisioonan esikunta asettui Novinkajärven rannoille kankaille, joilla ei ollut asutusta. Tien pohjoispuolella oli järven rannalla pieni kylä rakennuksineen. Tämä alue oli nimeltään Uusi Tieksa. Nimeen vaikuttaa varmasti Tiiksjärvi, jonka rannalla oli kylä, jota ilmeisesti nimitettiin Tiiksaksi (Tiksa). Tässä yhteydessä Tiiksa ja Uusi Tiiksa tarkoittavat samaa paikkaa.

Kuva on kirjasta 'Mannerheim Rukajärvellä' (Gummerrus, 2009): Puoli neljältä ylipäällikkö siirtyi viipymättä tarkastamaan paikalla olleet, Rajatoimiston parakkien eteen asettuneet lotat, joita oli noin kuutisenkymmnetä. Mannerheim kätteli ensin yhdyslotta Siiri Lehtimäkeä, ja sen jälkeen vuorollaan kaikkia paririviin järjestäytyneitä lottia, joita oli tullut erityisesti tarkastuspaikan läheisyydessä sijainneen Kenttäsairaala 35:n b-osastolta.
Lottien pukeutuminen ei ollut yhdenmukaista, sillä joillakuilla oli kenttälakit päässään. He myös kättelivät Mannerheimin eri tavoin; osa lotista niiasi ja osa kumarsi. Tämä saattoi tietysti johtua tilanteen aiheuttamasta hämmennyksestä ja jännityksestä.
Eturivin lottia kätellessään Mannerheim hymyili paljon, ja hänellä oli selvästi silmää naiskauneudelle. Hän hymyili erityisen maireasti kätellessään (kuvassa) divisioonan esikunnan kauneimmaksi mainittua lottaa Marjaana Koskelaa.
Mannerheimin vierailun aikana eräs yöpäivystäjänä toiminut Lea-niminen viestilotta unohti soittaa Raappanalle herätyssoiton ja sai lempeän rangasituksen. Lea joutui sen vuoksi tarjoilemaan metsästysvieraalle, joka osoittautui ylipäälliköksi
(kirjateksti: Oksanen-Partanen-Tuunainen).

Mannerheim lausui lyhyen kiitoksen Tiiksjärven lentotukikohdan henkilöstölle. Kuva on kirjasta 'Mannerheim Rukajärvellä' (Gummerrus, 2009): Viimeinen virallinen ohjelmanumero oli Tiiksjärven lentotukikohdan tarkastus. Tiiksjärven alue kiinnosti kovasti marsalkkaa. Kyseessä oli Suomen ilmavoimien merkittävä tukikohta, joka oli rakennettu venäläiselle pohjalle. Se oli varsinkin eräelämään viehtyneille paratiisi. Tukikohta sijaitsi mäntykankaalla Repolan ja Rukajärven puolivälissä. Tukikohdassa oli marsalkan käynnin aikoihin suomalais-saksalainen miehitys. Ilmatorjunnasta vastasivat suomalaisten yksiköiden ohella saksalaiset.
Kenttäalueella oli erilaisia parakkeja, korsuja, varastorakennuksia, halleja ym. rakennuksia yhteensä noin satakunta. Niistä suomalaisten käytössä oli 25 rakennusta ja saksalaisilla noin 65 rakennusta. Kentän ympäristössä oli tieverkosto, ja eräs saksalaisessa kenttähuoltojoukkueessa palvellut itävaltalainen kuvanveistäjä oli tehnyt vinttikaivojen pylväistä koriteellisia sekä moniin risteyksiin paikallisesta hongasta upeita tienviittoja, joissa komeilivat muun muassa kotkat.

Mannerheim tarkastaa Tiiksjärven lentotukikohdan miehistön. Lentolaivue 14 oli siirretty Tiiksjärvelle syksyllä 1941. Laivueen, joka oli alistettu 14. Divisioonalle, tehtävänä oli tiedustelu erityisesti Muurmanskin radan suuntaan. Aina tilanteen salliessa tulitettiin konekivääreillä edulliseksi katsottuja maaleja. Kalustona tiedustelulentolaivueilla oli kaksi- ja yksitasoisia Fokkereita.
Kentän turva parani vuoden 1942 alussa, kun Tiiksjärvelle saapui Lentolaivue 24:n 2. lentue Brewster-kalustoineen. Brewsterien tehtävänä oli hävittäjätorjunta. Elokuussa 1942 Lentolaivue 14:n 1. lentue sai kahdeksan Morane Saulnier-hävittäjää, joita käytettiin Rukajärven suunnan torjunta- ja kaukotiedustelutehtäviin. Kuva on kirjasta 'Mannerheim Rukajärvellä' (Gummerrus, 2009).

'Siviilimaisemia' Tiiksjärven seudulta :

D) Tiiksjärven maisemakuva ilmeisesti sota-ajalta - ei näy merkkejä lentokentistä eikä taisteluiden melskeistä. Kuvan alkuperästä ei tietoja saatavilla.

(Hannu Siivonen, sähköposti 3.6.2012): Katselin sivustoasi valloitetuista paikoista 1941-44. Mukava kokoelma kuvamateriaalia. Kävin itsekin 2010 kesällä Tiiksjärven metsittyneellä kentän paikalla. En malta olla oikaisematta kohtaa Tiiksjärvi / "siviilimaisemia" Tiiksjärven seudulta. Kuva on todennäköisesti Louhen piirin Tiiksjärveltä - pohjoisempana , Kiestingin suunnalta.
Olen useamman vuoden ajan koonnut ja kirjoittanut kokoon Ilmavoimien toimintaa Rukajärven suunnalla ja erityisesti Tiiksjärven lentotukikohdan historiikkia . Vuosien mittaan on Tiiksjärvellä palvelleitakin tullut tutuiksi - mm Tiiksjärven rantatukikohdan radistilottia. Minulla on runsaasti rantakuvia Tiiksjärven lentotukikohdan rantamaisemista - lottatytöt, jotka pääasiassa palvelivat järven rantamailla, eivät tunnistaneet kuvaa "omalla" Tiiksjärvellään otetuksi.
Ei kannata sekoittaa Tiiksa ja Tiiksjärvi paikkoja. Paikallahan on myös Novaja-Tiiksa. Muita lentokenttiäkään ei alueella ollut, vaikka saksalaiset suunnittelivatkin toistakin kenttää suunnalle.
terveisin, Hannu Siivonen, Turku.

Takaisin etusivulle.