Vuohenoja: A) Markku Nummelinin vuonna 1982 ottama kuva Vuohenojan asemarakennuksesta (Radan varrella, 2009) (kiitos - käyttölupa 2018-11-A). Vuohenoja on Tampereen kaupunginosa, joka sijaitsee noin neljän kilometrin päässä keskustasta. Vuohenoja rajautuu lännessä Järvensivuun ja Iidesjärveen, idässä Aakkulaan ja Messukylään, etelässä Muotialaan ja Turtolaan sekä pohjoisessa Järvensivuun, Kalevanrinteeseen ja Hakametsään. Vuohenojassa oli 631 asukasta 31. joulukuuta 2014. Kaupunginosan nimen perustana on alueen vanha yleisnimi Vuohenoja (Vuohensillanoja). Sen kautta kulkee myös samanniminen puro. Vuohensilta mainitaan siltana vuodelta 1553 peräisin olevassa käräjäpöytäkirjassa, mutta se on ollut olemassa jo paljon aiemmin. Myös vuosina 1780–1783 toimitetun isonjaon pöytäkirjassa mainitaan nimi Wuohen Silda. Vuohensillan torppa kuului Messukylän pitäjän Takahuhdin kylän Pylsylän taloon, kunnes siirtyi talon mukana Hatanpään kartanon omistukseen. Torppa, jonka rakennukset purettiin vuonna 1950, toimi 1930-luvulle saakka Tampereelle Kangasalan suunnasta tulevien maalaisten yöpymispaikkana. Vuohensillan torpparina oli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Kustaa Vuohensilta. Tamperelaiset alkoivat 1800-luvun lopulla hankkia Vuohenojan alueelta vuokratontteja, ja Hatanpään kartanon omistaja teetti palstoitussuunnitelman. Kun Tampereen kaupunki osti kartanon vuonna 1913, myös Vuohenojan alue siirtyi kaupungille; tällöin siellä oli jo 67 vuokrapalstaa. Ensimmäinen osa-asemakaava Vuohenojalle vahvistettiin vuonna 1942. Vuohenojalla on useita vuohi-alkuisia kadunnimiä, ja osa nimistä liittyy seudun vanhoihin asukkaisiin. Vuohenojantie-niminen katu jäi 1970-luvun alkupuolella rakennetun Hervannan valtaväylän alle (Wikipedia, 2018). Rautatien varrelle syntyi 1890-luvulla esikaupunkiasutusta, kun Tampereeseen aiemmin liitetyn Kyttälän alueen vanhoja asukkaita häädettiin uuden rakentamisen tieltä ja osa asukkaista siirtyi kaupungin rajan ulkopuolelle Järvensivun alueelle. Alueesta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta 1912 ja se liitettiin Tampereeseen 1922. Vuohenojan seisake perustettiin Tampere-Oriveden radalle Järvensivun itäpuolelle Tampere-Messukylän tien risteykseen. Liikennepaikka oli miehitetty laituri vuosina 1947-52. Henkilöliikenne seisakkeelle lopetettiin 1988. Liikennepaikkarakennus on purettu, mutta vuonna 1900 rakennettu ratavartijan mökki on edelleen jäljellä ja asuinkäytössä radan vieressä (Iltanen, Radan varrella-kirja, 2009). Jaakko Keränen kuvasi 1980: "Tästä selvinnee Vuohenojan seisakkeen paikka. Laiturit ja kyltit ovat paikalla. Taustalla ratavartian mökin rakennuksia ja lasikuituinen taukotupa." (kiitos * käyttölupa 2018-11-B). Jaakko Keränen kuvasi 25.02.1986 Vuohenojan seisakkeen: "Lunta pöllyttäen H 514 Haapamäeltä kiitää kohti Tamperetta. Tampereella lättä seisoo 10 min ja palaa takaisin Haapamäelle junana H 511." (kiitos * käyttölupa 2018-11-B).

Messukylä: B) Mika Vähä-Lassila ehti kuvata v. 2004 puretun Messukylän asemarakennuksen (kiitos * käyttölupa 2015-11-A). Mika Vähä-Lassilan piirros Messukylän ensimmäisestä asemarakennuksesta (1904-1955) (kiitos * käyttölupa 2015-11-A). Kari Paavola kuvasi 15.5.2003: "Messukylän asemarakennus Tampereella, Tampere-Orivesi radan varressa." (kiitos * käyttölupa 2018-11-C). (Sakari Kestinen, 25.10.2005): "Järkytyin keväällä havaittuani tämänkin aseman kadonneen. Eihän tämä mikään hieno asema ollut niin kuin Vehmainen oli, mutta silti... Käyn itse lukiota Messukylässä enkä ollut huomannut tämän tuhoutuneen! Olin käynyt pyörimässä vielä viime vuoden syksyllä näillä tienoilla. Nyt tämäkin liikennepaikka on enää kuraa ja sepeliä." Messukylä (lyh. Msk, ratakm 191+290) on entinen liikennepaikka Tampereella Tampereen ja Oriveden välisellä radalla. Liikennepaikka perustettiin 1900-luvun alussa Kyläojan pysäkkinä. Pysäkin nimi muuttui myöhemmin Messukyläksi ja se ylennettiin asemaksi, koska entisen Messukylän kunnan hallinto- ja palvelukeskus sijaitsi kirkon seudulla. Messukylä liitettiin Tampereen kaupunkiin vuoden 1947 alussa ja vanhan kuntakeskuksen merkitys väheni uusien itäisten esikaupunkien valmistuessa. Arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema vanha pysäkki-/asemarakennus Ristinarkuntien sillan kupeesta purettiin, kun uusi asemarakennus valmistui Jankaan kaavoitetun, mutta 1990-luvulle asti toteutumattoman lähiön kupeeseen. Aseman henkilöliikenne päättyi 29.5.1988. Tavaraliikenteen käytössä Messukylä palveli lakkauttamiseensa asti. Messukylän asemalla oli pistoraiteet Rautasoinin romuttamoa ja Tampellan tehdasta varten. Messukylän uudempi, vaaleanpunainen asemarakennus oli käytössä vuodesta 1956 vuoteen 2004, jolloin se purettiin tarpeettomana. Liikennepaikka oli jo lakkautettu 2000 rataosan perusparannuksen myötä vähäisen käytön vuoksi, jolloin myös Vehmaisten, Kangasalan, Suinulan ja Siitaman liikennepaikat lakkautettiin. Pistoraide romuttamolle poistettiin käytöstä vuonna 1998 (Wikipedia, 2018). 06.06.2013 07:43 (Pauli Ruonala, 6.6.2013): "Messukylän pysäkki avattiin 1904 ja sinne rakennettiin Platformskjul I-tyypin mukainen pysäkkirakennus, jota laajennettiin 1911 ja 1922. Uusi asema valmistui 1955 jonka jälkeen vanha rakennus purettiin. Uudessa asemassa alakerrassa oli lämmin tavarasuoja, miehistöhuone, toimisto, kioski ja odotushuone. Yläkerrassa oli varasto, arkisto ja pannuhuone. Messukylän lp-rakennus oli ensimmäisiä joihin tuli uutena keskuslämmitys. Ympärille rakennettiin myös asuinrakennuksia vuonna 1941 ja 1944. Vuonna 1947 mainitaan, että lähtevä tavara koostui pääasiassa paikkakunnan tehdaslaitosten tuotteista, joita olivat paperiteollisuustuotteet, autonosat, tervapahvi, tiilet, laudat ja leipä. Aseman kautta kulki vuorokaudessa 25 henkilö- ja 25 tavarajunaa, ympäri vuorokauden. Lähde: Sari Isohella, Tampereen kaupungin alueella toimineiden rautatieliikennepaikkojen historia. Moniste, ei painovuotta (noin 1999). Messukylässä toimi useita tiilitehtaita, joilla oli oma kapea raideverkosto." Sakari Kestinen kuvasi 2.11.2005: "Työmiehiä Messukylän asemalla rataa tarkistamassa. Itse seisoin vuotta aiemmin puretun asemarakennuksen kohdalla." (kiitos - käyttölupa 2016-11-A). Sakari Kestinen kuvasi 2.11.2005: "Tällä paikalla sijaitsi Messukylän vaaleanpunainen asemarakennus 1955-2004." (kiitos - käyttölupa 2016-11-A). Jaakko Keränen kuvasi tammikuussa 1986 Messukylässä: "Pakkasta oli -30 C ja pidin kameran nappiparistoja lämpimässä nyrkissä joka oli tumpun ja rukkasen sisällä. Juuri ennen junan tuloa laitoin patterit takaisin kameraan. Sunnuntaiaamupäivällä ehti hyvin kävellä kuvaamaan Messukylään Jyväskylän aamuporkkanat mennen tullen." (kiitos * käyttölupa 2018-11-B). Jaakko Keränen kuvasi vuonna 1980 Messukylässä: "Vasemmalla pienteollisuustalo ja makasiini, jolle oli oma pistoraide. Huomaa pistoraiteen muoto! Oikealla vaihde Tampellan tehdas-alueelle." (kiitos * käyttölupa 2018-11-B). Jaakko Keränen kuvasi 1980 Messukylässä - matkustajajuna Orivedeltä saapumassa Messukylään raiteelle yksi (kiitos * käyttölupa 2018-11-B). Tämä Messukylän (ja Aitolahden) paikannimiin liittyvä muistelmakirjoitus julkaistiin Tammerkoski-lehden vuoden 1972 joulunumerossa #11-12.

Aitolahti: C) Tämä Aitolahden ja Takahuhdin paikannimiin liittyvä muistelmakirjoitus julkaistiin Tammerkoski-lehden vuoden 1972 joulunumerossa #11-12. Aitolahden vanha kivikirkko on vuodelta 1928. Nimimerkki "Visa580" kuvasi kesällä 2006 (Wikipedia, CC BY 2.5).

Vehmainen: D) Mika Vähä-Lassilan piirros v. 2000 puretun Vehmaisten asemarakennuksesta (kiitos * käyttölupa 2015-11-A). Tapio Juomukkaharju kuvasi Vehmaisten asemalla 1989: "Silloin kun ei Tampere-Jyväskylä välillä ollut sähköistyksestä tietoakaan niin vedettiin pikajunat "myymäläautolla" ~ P91 ohittamassa Vehmaisten asemaa kesällä 1989." * (kiitos * käyttölupa 2016-1-A). Vehmaisten rautatieasema (lyh. Vh, entinen lyhenne Wh, ratakm 194+518) oli yksi Tampere–Haapamäki-radan alkuperäisistä asemista. Asema rakennettiin 1883 ja se toimi aikansa Messukylän pitäjän ainoana rautatieliikennepaikkana, ennen kuin kirkonkylään perustettiin Kyläojan pysäkki, jonka nimi muuttui pian Messukyläksi ja ylennettiin myöhemmin asemaksi. Messukylän Tampereeseen liittämisen jälkeen asema toimi Vehmaisten esikaupungin läntisenä asemana, tiiviimmin asuttua itäpuolta ja Holvastia palveli Vatialan pysäkki. Vehmaisten liikennepaikka oli henkilöliikenteen käytössä 29.5.1988 asti, jolloin asemalla pysähtyneet Tampere–Orivesi-paikallisjunat lakkautettiin. Tavaraliikenteen käytössä liikennepaikka oli 1990-luvulle asti. Asemarakennuksen vakituinen rautatiekäyttö päättyi viimeistään 1970-luvulla. Rautatieasemalla toimi myös postitoimipaikka (Tampere 73) 1980-luvun alkuun asti, jonka jälkeen asemalla asui joitakin vuosia vuokralainen. Tämän jälkeen asema on ollut tyhjillään, ja asema oli paikallisen nuorison suosiossa. Aseman tiloja vandalisoitiin, mm. ikkunoita särjettiin, jolloin kylmä ja kosteus pääsivät entistä voimakkaammin sisätiloihin. Vehmaisten aseman ympärillä oli kulttuurihistoriallisesti arvokas rautatierakennusympäristö aina 1990-luvulle asti, jolloin rakennukset muutamaa asuinrakennusta lukuun ottamatta purettiin huonokuntoisina. Huonokuntoinen asemarakennus purettiin vuonna 2000 vuosien julkisen keskustelun jälkeen, jolloin myös liikennepaikka lakkautettiin poistamalla sivuraiteet ja Kuusakosken romuttamolle vienyt pistoraide (Wikipedia, 2018). Tapio Juomukkaharju kuvasi kesäkuussa 2000 Vehmaisten aseman purkua (kirjoitti 2005): "Vielä kuvassa on seiniä pystyssä - vaan ei kauaa, kun pari tukkikuormaajaa repii hirsiä irti. Kuvassa näkyy vain toinen. Melkoinen kiire oli purkaa tämä Vehmaisten asema. Osa asemasta jatkaa elämäänsä Vehmaisissa ja voi hyvin - valitettavasti vain pieni osa, mutta silti. Eikä kauhean kaukana alkuperäisestä paikastaan. Onneksi itse asemaa ei haudattu tänne ja taas kaivattu ylös, vaan kaikkea sellaista, jota viimeiset asukkaat olivat jättäneet jälkeensä (varastoihin) ja muuta purkajalle arvotonta ainesta. mm. kattotiilet, purut. ym. Urakoitsija hautaili asemaa omatoimisesti, mutta joutui sen karvaasti oppimaan minkä teki. Lasku n. 250.000 mk (42.100€) alueen putsaamisesta ja oikeudessa tavattiin 31.05.2004. Kuvan Sisu ja sen käyttäjät eivät olleet syyllisiä." (kiitos * käyttölupa 2016-1-A). Tapio Juomukkaharju kuvasi vuonna 1992 Vehmaisten aseman seutuvilla: "Ollessani autokuskina VR TRASPOINTISSA sain joskus tuoda auton kotiin johtuen siitä, josko oli aikainen jakokeikka tai sitten meni illalla pitkään talon töissä. siksi auto on kuvassa omassa pihassa yötä. Ei enää yli kymmeneen ole näkynyt näitä autoja Vehmaisten aseman nurkilla yöpymässä." (kiitos * käyttölupa 2016-1-A).

Vatiala: E) Mika Vähä-Lassilan piirros v. 1987 puretun Vatialan asemarakennuksesta (kiitos * käyttölupa 2015-11-A). Vatialan asemarakennus kuvattuna v. 1982 - viisi vuotta ennen purkamista. Kuva kirjasta Radan varrella (2009), Antti Roivainen. Vatialan pysäkki (lyh. Vat, ratakm 195+850) oli Tampereen Vehmaisissa sijainnut rautatieliikennepaikka. Vatiala perustettiin alkujaan seisakkeeksi Messukylän pitäjään, mutta se ylennettiin pysäkiksi, kun pysäkkirakennus valmistui 1950-luvun alussa. Kaksoisraiteen valmistuttua pysäkki alennettiin laiturivaihteeksi ja lopulta miehityksen päätyttyä (linja)vaihteeksi, jona Vatiala palveli vuoteen 1994 asti. Henkilöliikenteen käytössä liikennepaikka oli eräs Tampereen vilkkaimmista, mutta hiljeni autoistumiskehityksen ja parantuneiden linja-autoyhteyksien myötä. Nopeudeltaan ja taksaltaan junaliikenne oli loppuun asti ylivoimainen, mutta vuorotarjonta heikkeni jatkuvasti. Loppuvaiheessa liikennepaikalla pysähtyi enää kolme päivittäistä vuoroa, mikä ei ollut realistinen vaihtoehto tiheään kulkeviin linja-autoihin verrattuna, eikä junilla ollut enää juuri käyttäjiä. Henkilöliikenteen pysähdykset lakkautettiinkin 29.5.1988. Tavaraliikenne liikennepaikalla oli vähäistä, lähinnä postia ja kappaletavaraa. Pysäkkirakennuksessa toimi myös posti (VATIALA, myöhemmin TAMPERE 75) 1960-luvun loppuun saakka, jolloin Itä-Vehmaisten posti sai uudet, lyhytaikaiseksi jääneet tilat Puskurinkadun ja Nevakadun kulmasta. Vatialan liikennepaikalta lähti pistoraide Valtionrautateiden sorakuopalle Kangasalan Vatialaan, josta liikennepaikka sai nimensä. Pistoraiteen purkamisen jälkeen 1994 pistoraiteen ratapenkka muutettiin kevyen liikenteen väyläksi. Sorakuopan ratapihan päälle on rakennettu Nattarin uusi liikekeskus (muun muassa Sale, Viialan leipomo) ja Pitkäjärven koulu. Osa sorakuopan raiteista on vielä maastossa löydettävissä, mutta on kasvillisuuden peitossa. Liikennepaikan lakkauttamisen jälkeen TKL:n linjalle 5 rakennettiin 1990-luvun puolivälissä uusi päätepysäkki entisen pistoraiteen ja puretun pysäkkirakennuksen väliin. Asemarakennus purettiin 1987. Päätepysäkki oli käytössä elokuuhun 2006 asti, jolloin linja lakkautettiin. Vatialan pysäkin mukaan on nimetty pysäkiltä etelään lähtevä Pysäkkikatu, tästä puolisen kilometriä radasta etelään haarautuva Pysäkkikuja ja näiden kulmauksessa oleva Pysäkkipuisto (epävirallisesti myös Veturipuisto tai Antinpuisto) (Wikipdia, 2018).