Pispalan näkymiä: A) Tämä V.O.Kannisen ottama kuva on Pispalasta 1930- tai 1940-luvulta - Niinkuin linnut tietävät miten pesänsä tekevät, niin tiesivät Pispalan miehet, miten syntyi Luojan palikkaleikki korkealle moreenipenkereelle (Lauri Viita). Vasemmalla Jalkineliike (Hoster?) - osoite: Mäkitie 1. Pispalan erikoisuuksia on nelikerroksinen rakennus, jonka jokaiseen kerrokseen on suora porrasyhteys omilta maanpintatasoiltaan.

B) Pispalan haulitorni: Pispalan haulitorni, jota punaiset käyttivät vuoden 1918 sodassa tulenjohtopaikkana. Pispalan haulitorni * molemmat kuvattu 10.6.2017 (S&J). Pispalan haulitorni: Torni aloitti toimintansa 1.5.1909. Ylhäällä haulitornissa 25 neliömetrin kopissa valantehneet haulinvalajat sekoittelivat salaisia lyijyseoksiaan ja pudottivat sulaa lyijyä siivilän läpi pudotusputkeen. Aherruksen tuloksena syntyi keskimäärin 150.000 kiloa hauleja vuodessa. Haulit pakattiin harmaisiin juuttipusseihin, joita tehtailtiin kotityönä ympäristön naisten ompelukoneilla. Haulitornin juurella oli Santalahden laiturivaihde, jossa haulit lastattiin omalla pistoraiteella ("rilliradalla") tavaravaunuihin ja sitä kautta maailmalle. Vanhan haulitehtaan torni Pyhäjärven puolella purettiin uuden valmistuttua, mutta sen rakennukset säilyivät 1950- luvulle saakka. Rudolf Winter kuoli v. 1912. Haulitehtaan osakekannan enemmistö siirtyi muutaman vuoden sisällä Hjorthin perheelle. Hjorthin suvusta kehittyi aseiden, ruudin ja dynamiitin kauppahuoneen lisäksi myös haulien valmistaja. Vuoden 1918 sisällissodassa Tampere oli hyvin punainen ja taistelut riehuivat kaupungissa ankarina. Kertoman mukaan haulitornikin olisi saanut osuman tykin kranaatista ja seisonut jonkin aikaa kolmella jalalla. Toisen tarinan mukaan Hjorthin haulimestari olisi joutunut sodan jälkeen valkoisten vankileirille, jolta Ilmari Hjorth olisi hakenut hänet pois kertomalla vartijoille: "Heinänen on liian hyvä mies täällä olemaan." Sodan jälkeen olot vakiintuivat ja niin vakiintui myös haulitehtaan vuosituotanto 200.000 kilon tasolle. Toiminta oli kannattavaa. Haulipatruunoiden itselataus niin metsästäjien kuin rata-ampujienkin piireissä oli sääntö eikä poikkeus. Vuonna 1939 syttynyt talvisota pani taas kapuloita rattaisiin, samoin kuin jatkosotakin 1941-1944. Sodan raunioista kuitenkin noustiin. Metsästys oli tärkeää ruokahuollon kannalta, ja tähän tarvittiin hauleja ja haulikoita. Hjorthista tuli merkittävä haulikoiden maahantuoja ja myyjä, merkkeinä mm. Husqvarna, Iver Johnson, J.P.Sauer & Sohn ja FN Browning (Lähteet: Erä-lehti, Pekka Suuronen ja Heikki Kuvan kirja Ruutia ja hauleja - Oy. K. Hjorth Ab 1881-2006). Jasu Terävä lähetti 12.8.2011 tämän lehtijutun Pispalan haulitornin historista. Juttu on julkaistu aikanaan Tammerkoski -lehdessä 1981/#10. Kuvatekstissä oleva viittaus Ilmarisen kukistamiseen liittyy Lahteen vuonna 1907 perustettuun haulitehtaaseen. Ilmarisen tarina päättyi Lahdessa vararikkoon v.1909. Otsikossa oleva viittaus Tampereen kolmanteen haulitorniin liittyy siihen tosiasiaan, että Lahdessa toimineen tehtaan johtotehtävissä ja työmiehinä toimi paljon Tampereella oppinsa saaneita miehiä.

C) Pispalassa * 2017: 1. Pispalan uudisrakentamista - 10.6.2017 (S&J). Näköaloissa ei vikaa. 2. Pispalan portailla ~ Lauri Viidan maisemissa - 10.6.2017 (S&J). 3. Pispalan idyllisillä kaduilla ja pihoilla - kuvattu 10.6.2017 (S&J). 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. Lauri Viidan lapsuudenkoti * Pispalan Moreeni ry * suojelukohde. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. Kaikki kuvat - #1-24 - otettu Pispalassa 10.6.2017 (S&J).

Santalahti: D) Reino Kalliomäen kuva Santalahden liikennepaikkarakennuksesta vuodelta 1972 (kiitos käyttöluvasta tällä sivustolla ~ lupa 2015-11-B) alkuperäisin kuvatekstein: "Vuonna 1972 - Ihan muuta etsiessäni törmäsin tähän. Muistan yhä, miten pettynyt olin kotimatkaan. Vaikka veturi oli hieno Heikki, sujui matka aivan surkean hitaasti. Oli jo ehtinyt pimetä, näitä aikoja noin 60 vuotta sitten. Tarkistin nyt vuoden 1957 aikataulusta. Vuotta en varmaksi muista, mutta H473 ajoi Nokialle alta 25 kmh keskinopeutta pysähtyen jokaisella laiturilla, seisten aina iäisyyden. Santalahdessakin. Heikko valaistus rajasi maailman näihin vanhoihin rakennuksiin. Tämä kuva on otettu vasta 1972. Parkanon rataa varten on raidetta tuettu. Liikennepaikkarakennus oli etualalla, ja vahtitupa ei enää näy vuoden 1974 ilmakuvassa. Tuo rakennusten melkein kellertäväksi haalistunut väri on tuttu myös kotikylän vahtituvasta. Takana alempana näkyvä raide meni aina tulitikkutehtaalle asti, vähän yli kaupungin rajan v. 1937, jolloin tämä kuului Pohjois-Pirkkalaan, maalaiskuntaan. Rakennuskulttuuri muuttuu rajusti nykyisellä Pyynikin rajalla. Tulitikkutehtaan (OTK) aidan alareunassa olevista matalista luukuista vyörytettiin haapatukkeja varastoon. Raiteella oli aina katseltavaa. Kuvassa näkyvä tehdas oli Näsijärvi Oy, lumppupahvitehdas, joka tuotti mm. pahvilippumateriaalia rautateille, sekä mm. matkalaukkuja. Niitä on käytössäni pari valokuvauskalustoa varten. Mainos lätän kyljessä ”Alle kahden markan vaihtoehdot …” esiintyy useissa vuoden 1972 valokuvissa. Vielä vuodelta 2009 olevassa Googlen kuvassa paikka on tunnistettavissa puisista portaista, jotka tuovat Pispalan valtatieltä alas Ratakadulle, mutta eivät enää jatku radan varteen. Haulitorni on kuvaajan takana. Kun lättä on edennyt tuosta noin 175 metriä, on se haulitornin kohdalla. Pispala oli vielä kouluaikanani syreenipensas-pyykkinaruidylli. 1920- ja 30-luvuilla asukkaita pidettiin mahdollisesti "levottomina" (mm. palkattaessa väkeä Nokian paperitehtaalle), köyhemmän väen edustajina. Joutomaalle sai rakentaa vapaasti. Veden kantaminen ylös oli aluksi ongelma.

Muistelmia Pispalasta: E) Aarne Tammisalo muisteli Tammerkoski-lehden joulunumerossa #11-12 (1972) Kanadassa v. 1966 tapaamaansa Pispalan poikaa: Armas Valo alias Villgren. Samassa lehdessä (pienempi juttu) Arvo Ruohonen muisteli Urjalan Laukeelasta Tampereelle töihin muutaneen Suoma Eranderin mäenlaskua Pispalassa 1900-luvun alkuvuosikymmenillä.