(Wikipedia, tammikuu 2010): Sysmän vanha kirkko on nimetty suojeluspyhimyksensä Olavin mukaan 'Pyhän Olavin kirkoksi'. Se on harmaakivestä viimeistään 1520 rakennettu pitkäkirkko, joka on muutettu ristikirkoksi 1833–34 intendentinkonttorin suunnitelmien mukaan.
Sysmän Suurkylässä Päijänteen rannassa, Majutveden Kirkkolahdessa sijaitsevaa kirkkoa on edeltänyt luultavasti 1300-luvulta lähtien kaksi tai jopa kolme puista kirkkoa.

(Wikipedia, tammikuu 2010): Keskiajalla Sysmä kuului kirkollisesti Hollolan emäseurakuntaan. Sysmä itsenäistyi 1300-luvun jälkipuoliskolla ollen ensin Hollolan kappeli.
Kirkko oli alkuperäisessä muodossaan suorakulmion muotoinen hallikirkko (ulkomitat 28,5 m x 13,6 m), jonka kulmissa oli suuretnurkkakivet. Parhaiten on säilynyt länsipäädyn tiilikoristelu, ulkoisen saarnatuolin aukko sekä ullakonaukko. Länsipääty on koristeltu kahdella vinoneliökomerolla ja kulmatiilikentällä, joiden yläpuolella on tiilipintaan upotettu ristikomero. Kirkon länsipuolen katolla on sijainnut myös kellotorni tai kattoratsastaja, joka on purettu todennäköisesti 1700-luvulla.
Kirkkosalia ei koskaan holvattu. Keskaikaisesta rakentamiseta ei ole säilynyt paljon merkkejä, ja esimerkiksi sivuseinien ikkuna-aukkojen kokoa ja muotoa on myöhemmin muutettu. Kirkon tehnyt muurari on ollut ehkä sama mestari, joka on tehnyt Janakkalan kirkon. Runkohuoneen pohjoissivulla on sijainnut sakaristo ja eteläsivulla asehuone, mutta niiden tarkasta sijainnista tai rakennusajankohdasta ei ole varmuutta.

(Wikipedia, tammikuu 2010): Sysmän kirkon kellotapuli (1845)1700-luvun loppupuolelle tultaessa kirkko oli jäänyt seurakunnalle ahtaaksi. Siksi se laajennettiin 1832–35 ristikirkoksi C.L. Engelin suunnitelman mukaan. Runkohuoneen sivuseinistä purettiin osa sekä kummallakin puolella olleet kylkiäiset (sakaristo ja asehuone). Käytännössä vain kirkon itä- ja länsipääty säilyivät, mutta länsipäädynkin sisäänkäynti ja ikkuna uusittiin. Uudet ristisakarat ovat hieman runkohuonetta matalammat, ja niiden päädyissä on nurkkapilasterit sekä keskiaikaista tiilikoristelua imitoivat komerokoristeet. Kirkon viereen rakennettiin kellotapuli 1690-luvulla, ja seuraava tapuli 1770-luvulla. Nykyinen puurakenteinen ja kolminivelinen tapuli on vuodelta 1845.

(Wikipedia, tammikuu 2010): Keskiajalla ei kirkkoon maalattu luultavasti muita koristeita kuin rakentajien itsensä maalaamat vihkiristit, joista on jäljellä kuusi. Maalausten puuttuminen on yksi osoitus siitä, että kirkkoa ei ehditty keskiajalla rakentaa aivan valmiiksi. Tähän viittaa myös tekemättä jäänyt holvaus, jonka asemesta kirkkosalia kattavat lautaiset tynnyriholvit. Kirkon kiinteästä sisustuksesta on säilynyt 1500-luvun alussa valmistettu pyhimyskaappi kuorin eteläseinällä. Kirkon veistoksia on säilynyt 1500-luvun alusta lähtien, mm. Suomessa tehdyt pyhä Jaakob vanhempi, pyhä Olavi ja Pyhä Anna sekä triumfikrusifiksi ja Neitsyt Maria. Se, että yhtään vanhempaa veistosta ei ole säilynyt, saattaa viitata edellisen puukirkon tulipaloon. 1500-luvulta tai 1600-luvun alkupuolelta on säilynyt messinkinen kastemalja, jota on ehkä pidetty puisella tai kivisellä jalustalla.

(Wikipedia, tammikuu 2010): Kirkon 28-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan Urkutehdas 1953.

PYHÄN OLAVIN KIRKKO (Sysmän nettisivut, 2010 tammikuu): Varhaisin tieto Sysmän kirkoista on vuodelta 1398. Sysmän nykyinen kivikirkko mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1442 Kristofner-kuninkaan kirjeessä - niihin aikoihin Sysmästä oli tullut Itä-Hämeen hengellisen elämän keskuspaikka. Sysmän kirkon tarkkaa rakentamisaikaa ei ole voitu määrittää. Sitä pidetään kuitenkin yhtenä maamme vanhimmista.
Perimätiedon mukaan Sysmän kirkkoa ruvettiin ensin rakentamaan Kuokanmäelle, Linnan kylään, mutta kun se, mitä päivällä oli saatu pystytetyksi aina yöllä hajosi, paikka katsottiin sopimattomaksi. Niin sitten pyhänä pidetty kivi nostettiin rekeen, jota vetämään valjastettiin härkä. Päätettiin: "Siihen kirkko tehtänee, mihin härkä seisonee". Härkä seisahtui nykyisen kirkon paikalle.
Sysmän keskiaikainen, goottilaistyylinen kirkko on rakennettu harmaakivestä ja poltetusta tiilestä. Se on kokenut 550-vuotisen historiansa aikana monta muutosta ja korjausta uskonpuhdistuksen, kehityksen ja kunkin ajan tarpeen sanelemana. Suurin ulkoinen muutos tehtiin 1833, jolloin kirkko muutettiin C. L. Engelin piirustusten mukaan ristikirkoksi.