(Wikipedia, 2012): Sortavalan maalaiskunta (ruots. Sordavala landskommun) on entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa Neuvostoliitolle luovutetulla alueella. Sortavalan maalaiskunta sijaitsi Laatokan pohjoisrannikolla ja siihen kuului manneralueen lisäksi laaja saaristoalue rannikon tuntumassa sekä kauempaa Laatokalta Valamon saaristo. Sortavalan maalaiskunnan naapurikuntia olivat Harlu, Ruskeala, Uukuniemi ja Jaakkima sekä maalaiskunnan "sisällä" Sortavalan kaupunki. Maalaiskunnan pituus koillisesta lounaaseen oli noin 35 kilometriä ja luoteesta kaakkoon 25 kilometriä (Valamoa ei näissä luvuissa ole laskettu mukaan). Sortavalan luterilainen kirkko sijaitsi kaupungin alueella ja se oli maa- ja kaupunkiseurakunnan yhteinen. Maalaiskunnan ortodoksit kuuluivat Sortavalan ortodoksiseen seurakuntaan, jonka pääkirkko sijaitsi myös kaupungin alueella. Historia ja luonnonolosuhteet: Sortavalan maalaiskunnalle tyypillisiä maisemia ovat Laatokan saaristo, vuonomaiset lahdet ja korkeat mäkimaat. Alue on ollut asuttua jo tuhansia vuosia seudun ilmaston ja hedelmällisen maaperän takia. Nimi Sortavala merkitsee sortavien eli kaskea kaatavien maata. Saaristossa ja Laatokan rannikon läheisyydessä on lukuisia linnavuoria, jotka todistavat alueen olleen rauhatonta. Sotien jälkeen Sortavalan maalaiskunnan asukkaat joutuivat jättämään asuinseutunsa ja lähtemään evakkoon. Maalaiskunnan väestöä sijoitettiin pääosin Keski-Suomeen seuraaviin kuntiin: Jyväskylän maalaiskunta, Kannonkoski, Kivijärvi, Konginkangas, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Pihtipudas, Saarijärvi, Säynätsalo, Toivakka, Uurainen, Viitasaari, Äänekosken maalaiskunta ja Äänekoski. Sortavalan maalaiskuntaan kuului kaikkiaan 66 kylää: Airanne, Airinniemi-Riekkala, Airinniemi-Tuokslahti, Anjala, Haapalampi, Haavus, Hakala, Heikkurinsaari, Helylä, Hietainen, Hotinlahti, Hympölä, Ihaksela, Janaslahti, Jurkansaari, Kannas, Karmala, Kasinlahti, Kekrinlahti, Kellomaniemi, Kiimamäki, Kiislahti, Kuokkaniemi, Kymölä, Lahdenkylä, Lavijärvi, Leppäselkä, Liikola, Lohioja, Loplola, Melloinen, Myllykylä, Mäkisalo, Möntsölänsalmi, Nukuttalahti, Ojavoinen, Orjatlahti, Otsoinen, Parola, Pellotsalo, Pieni Rytty, Pieni Tulola, Pohjus, Poikelus, Purovaara, Putsinlahti, Rantue, Rautakangas, Rautalahti, Riekkala, Saarajärvi, Sinilä, Sipilänsalmi, Soukanranta, Suikasenlahti, Suuri Rytty, Suuri Tulola, Telkinniemi, Tokkarlahti, Tuhkala, Tukianmäki, Tuoksjärvi, Tuokslahti, Uijalanranta, Vakkolahti ja Yhinlahti.

B) Rytty (Sortavala mlk): A) Aaltosen tila, Sortavalan mlk, Rytty (Kuva: Akseli Aaltosen perikunta). Rytyn rautatieasema - kuva: Matti Aaltonen, 2008 (http://koti.phnet.fi/aaltoma ~ kiitos).

(Wikipedia, 2012): Valamo (ven. Valaam) on saaristo, joka sijaitsee keskellä Pohjois-Laatokkaa noin 40 kilometriä Sortavalasta etelään ja muodostaa Sortavalan piiriin kuuluvan Valamon asutushallintoalueen Karjalan tasavallassa Venäjällä. Vuoteen 1940 saaristo kuului Suomeen osana Sortavalan maalaiskuntaa, jonka jälkeen se oli luovutettava Neuvostoliitolle talvisodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa. Jatkosodassa 1941-1944 alue oli suomalaisjoukkojen valtaama, kunnes niiden oli vetäydyttävä sodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen perusteella. Saaristo käsittää noin 52 saarta. joista suurin on Valamo. Se on tunnettu ortodoksisesta Laatokan Valamon luostaristaan. Saaren kaunis luonto ja rauhaisa tunnelma houkuttelevat vierailijoita kaikkialta maailmasta. Lisäksi luostari on pyhiinvaelluskohde. Valamon Karjahovin rannalla: C) Helsingin Sanomat uutisoi 25.11.2011 Keravan taidemuseossa auki olevasta näyttelystä 'Maisema rajan takana' (auki 15.1.2012 saakka). Esimerkkikuvaksi oli lehteen valittu Grigor Auerin maalaus 'Iltarusko Valamon Karjahovin rannasta' (1928). Näyttely tarjoaa taidetta, tietoa ja nostalgiaa rajantakaisesta Karjalasta. Valamon Karjahovi (1914). (Valamon historiaa, 2011): Laatokan pohjoisosan poikki kulkee Valamon ja siihen liittyvien lukuisten saarten muodostama saaristorivi idästä Mantsinsaaresta lähelle länsirannan Käkisalmea Heinäsenmaahan ja Vossinansaareen. Pohjoisen Laatokan hautalaskeuman synnyttyä tertiääriajalla saaririvin muodostama kiviaines tunkeutui esiin maankuoren halkeamista ja on kallioperältään ympäristöstään poikkeavaa tuliperäistä diabaasia. Luostaritoiminta oli pysähdyksissä lähes 50 vuotta neuvostovallan aikana. Uusi veljestö saapui saarille talvella 1989. Suurimmillaan veljestö on ollut 1900-luvun alkuvuosina, jolloin se apu-henkilöstöineen oli määrältään yli 1300. Vuonna 1939 iäkkääseen luostariveljestöön kuului noin 300 henkeä. Nyky-veljestössä on 2000- luvulla ollut runsaat 100 jäsentä. Shishkinin Valamo 1800 -luvulla. Vladimirin silta sisälahdelta 1930 -luvulla. Mathilda Wrede Valamossa * Sortavalan mlk, Valamo * 1920-l.:n alkupuoli? Lottia Valamossa * Sortavalan mlk, Valamo .