Seinäjoen rautatiekulttuuria: A Tässä kuvassa näkyvissä Seinäjoen rautatieaseman rakennuksia kuvattuna ilmeisesti vuoden 1918 tietämillä - kuva kirjasta 'Tie Tampereelle' (kuva: Museovirasto). Heikki Ylikangas kirjoittaa vuoden 1918 sisällissotaa käsittelevässä kirjassaan 'Tie Tampereelle' (1993) seuraavasti: Seinäjoen ratakeskuksen merkitys oli noussut keskeiseksi valkoisten puolella. Siellä totuttiin näkemään sodan arkipäivää. Innostuneet ja aloitekykyiset eteläpohjalaiset suojeluskuntakomppaniat koottiin Seinäjoelle. Maakuntaa elähdytti vahva vapauden henki. Alue oli purkanut Amerikan-siirtolaisuuden avulla sen sosiaalisen ongelman valta,meren taakse, joka nyt nosti Etelä-Suomen kapinaan. Etelä-Pohjanmaa oli siirtolaisuuden jäljiltä tasavarallisten, keskikokoisten tilallisten dominoimaa aluetta, jonka yleisilmettä monet herätysliikkeet sävyttivät. Toiminnan suuntautuminen alussa yksistään venäläisiä varuskuntia vastaan tuotti sodalle vapaussodan leiman. Seinäjoen kautta vyöryivät etelään ja itään sekä miehistökuljetusjunat että tietysti asejunat. Jälkimmäiset saivat sisällyksensä paitsi venäläisiltä otetuista aseista myös lisääntyvässä määrin saksalaisesta kalustosta. Sotilasjunista tulvehti ulos reipas marssilaulu. Repertuaariin ehti varhaisessa vaiheessa Jean Sibeliuksen Heikki Nurmion sanoityukseen tekemä 'Jääkärinmarssi'. Sisällissodan synkkä puoli peittyi Seinäjoella miltei tyystin juhlanomaisen julkisivun alle, ei sentään aivan kokonaan. Myös vangit ja vangitut ilmaantuivat näkyville. Vankien mukana tulivat teloitukset. Kolmantena helmikuuta 1918 Seinäjoella surmattiin neljä punakaartilaista. Upeinta nähtävää Seinäjoen tasaisissa maisemissa olivat komeasti puetut upseerit, ihannoiduimpia kuitenkin Saksan jääkärit. Seinäjoen rautatieasema kuvattuna noin v.1920. Vasemmalla asemarakennus, sen oikealla puolella ravintola- ja majoitusrakennuksia. Seinäjoen aseman edustaa kuvattuna 1920-luvulla. Asemalaiturilla on alikulkukäytävän sisäänkäynnit. Seinäjoen eli Östermyran asema perustettiin Vaasan radan varteen Seinäjoen kylään vuoden 1883 aikoihin. Seinäjoesta tuli myöhemmin Oulun radan avaamisen myötä merkittävä risteysasema. Seinäjoki oli yöasema, jossa Oulun junat pysähtyivät yöksi. Myös Vaasan matkustajat viettivät yönsä Seinäjoella, sillä illalla saapuneiden junien vaihtoyhteys lähti vasta aamulla. Matkustajat yöpyivät aseman tuntumassa sijainneessa kahdessa rautatiehotellissa (vrt. kuvat ylempänä), joista toinen oli tarkoitettu II luokan matkustajille, toinen III luokan. Lisäksi matkustajia palveli ravintola, josta sai ruokaa ja juomaa, ei tosin viiniä tai olutta väkevämpää. Neljän radan risteys Seinäjoesta tuli marraskuussa 1911, kun Suupohjan rata avattiin Perälän asemalle saakka. Liikenne Perälästä Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin aloitettiin vuotta myöhemmin. Heikki Castrenin suunnittelema uusi asemarakennus valmistui vuosina 1968-71. Pohjanmaan oikorata Tampereelta Parkanon kautta Seinäjoelle valmistui myös vuodeksi 1971. Seinäjoen uusi rautatie- ja keskusliikenneasema kuvattuna 1990-luvun loppupuolella.

Laukeuden Risti (Alvar Aalto - 1960): B Lakeuden Risti - Alvar Aalto (1960). Kuva: Yle.fi - Pohjanmaa, 2009. Sisäkuva Lakeuden Risti-kirkosta - kuva: diaario.ry, 2005. (Wikipedia,2011): Lakeuden Risti (myös Lakeuden risti) on vuosina 1957–1959 rakennettu ja vuonna 1960 käyttöön vihitty kirkkorakennus Seinäjoella. Kirkon suunnitteli akateemikko Alvar Aalto. Kirkko sijaitsee Aaltokeskuksessa kaupungintalon ja kirjaston välittömässä läheisyydessä. Erityisen tunnetuksi kirkon on tehnyt sen 65 m korkea kellotorni, josta näkyy lähes koko Seinäjoen kaupunki. Se onkin turistien suosima matkailukohde. Lakeuden Risti on museoviraston suojelema kuten koko muukin Aaltokeskus. Seinäjoen asemanseudun tultua kauppalaksi 1931 Törnävän kirkko jäi maalaiskunnan puolelle eikä kauppalalla ollut omaa kirkkoa. Asia korjattiin hankkimalla rukoushuone, jonka sali vihittiin kirkoksi. Tila oli kuitenkin kovin pieni, joten kirkkovaltuusto teki 1943 periaatepäätöksen tonttien hankkimisesta uutta kirkkoa varten. Koska seurakunnan taloudellinen tilanne oli heikko, rakennushanke eteni hitaasti. Vuonna 1951 kirkon suunnittelemisesta järjestettiin yleinen kilpailu, johon osallistui 45 arkkitehtia. Kilpailun voittajaksi valittiin ehdotus Lakeuksien risti, joka osoittautui akateemikko, professori Alvar Aallon ja hänen avustajiensa työksi. Aallon ehdotusta – jonka nimi muutettiin myöhemmin Lakeuden ristiksi – pidettiin ylivertaisena muihin verrattuna, sillä yhtenä ehtona oli ollut, että kirkko voisi toimia hiippakunnan tuomiokirkkona. Tuolloin nimittäin Seinäjoesta suunniteltiin uuden hiippakunnan keskusta. Piispanistuin sijoitettiin kuitenkin Lapualle. Vaikka kilpailutoimikunta suositteli yksimielisesti Aallon ehdotusta uudeksi kirkoksi, rakennustyöt viivästyivät. Suurimpana syynä olivat rakentamisen aiheuttamat taloudelliset rasitukset. Aalto oli ehdottanut suunnitelmassaan kirkkoa päällystettäväksi hiotulla mustalla graniitilla, mikä olisi kuitenkin aiheuttanut liian suuria kustannuksia. Suunnitelmasta jouduttiin osin luopumaan. Kirkkovaltuusto hyväksyi uusitun ehdotuksen, jonka mukaan kirkon rakentaminen aloitettaisiin vuonna 1957. Seuraavana vuonna vasta perustetun Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli hyväksyi piirustukset, vaikka se pitikin kirkkoa liian suurena ja epäili kauppalan kykyä rakentaa kirkkoa. Rakennustyö annettiin tarjouskilpailun jälkeen paikalliselle rakennusliikkeelle, joka aloitti työt 25. toukokuuta 1957. Harjannostajaisia vietettiin tammikuussa 1958. Taloudellinen tilanne oli edelleen huono, ja näytti siltä, että kellotornin rakentamisesta oli luovuttava. Keräysten ja lahjoitusten ansiosta rakentamista saatettiin kuitenkin jatkaa, ja kellotorni valmistui syksyllä 1958. Seuraavana kesänä kirkon annettiin kuivua kunnolla, minkä jälkeen kirkkoon asennettiin muun muassa urut ja penkit. Käyttöön Lakeuden Risti vihittiin 10. huhtikuuta 1960.

Ilmakuva Seinäjoelta: B Tämän postikorttina myydyn ilmakuvan kuvaaja tai kuvausajankohta ei käy kopiostamme ilmi. Summittainen arvio veisi kuvan 1950-luvun Seinäjoelle?

Nurmo v.2009 osaksi Seinäjoen kaupunkia: C) Nurmo on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Seinäjoen seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 12 675 ja pinta-ala 361,88 km², josta 14,81 km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta lakkautui kuntaliitoksessa yhdistyen Ylistaron ja Seinäjoen kanssa uudeksi Seinäjoeksi vuonna 2009. Nurmon naapurikuntia olivat Alavus, Ilmajoki, Kuortane, Lapua, Seinäjoki ja Ylistaro. Kuvassa herättäjuhlien körttiläisväkeä Nurmon kirkon edustalla v.1914. Kirkko rakennettiin v.1778 kuuluisan pohjalaisen kirkonrakentajan Antti Hakolan (1704-1778) johdolla. Hakolan kuoltua työtä jatkoi hänen poikansa Kaapo Hakola. Kolmikerroksinen torni on Antti Hakolan käsialaa vuodelta 1770 (kuvan omistaa L.Tuomivirta).