|
|
1958:
Aluesarja (neljäs sarjataso):

Harjavallan Pallo (HaPo) ~ kolmatta kautta peräkkäin Aluesarjassa (neljäs sarjataso): sijoitus 6/6 * putosi piirin sarjoihin.

(Pärske, Merikarvian kunnallislehti 1958): Voimakkainta toiminta Merikarvialla on MePassa ja Lauttijärven Lukossa, LaLussa.
MePa on erikoistunut jalkapalloiluun ja toiminut reippaasti ja saavuttanut
kauniita tuloksia. Yleisurheilu on jäänyt LaLun varaan, joka on toiminut edellisten vuosien tapaan mallikkaasti.
Merikarvian Pallon, MePan vuosikokous pidettiin 9.2.1958 ravintola Kajavassa. Seura oli pelannut III piirisarjassa
ja sijoittunut toiseksi. Seuran jäsenet olivat tehneet mittavasti talkootyötä seuran hyväksi.
Sen rahallinen arvo oli yli 100.000 mk. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Risto Lehtonen ja
varapuheenjohtajaksi Robert Kohvakka, sihteeriksi Antti Yli-Knuussi, rahastonhoitajaksi Jaakko Mäkinen ja
jäseniksi Kalevi Vesterlund, Kosti Sundelin sekä varalle Pekka Salmi ja Pentti Kuusinen.
MePa vastaan Niitymaan Urheilijat 3-1. III luokan piirisarjaottelussa, jossa väkeä oli 200 henkeä huolimatta
samaa aikaan vietetystä laulujuhlista. Joukkueesta olivat poissa sairaana ollut Kalevi Liutala ja armeijassa
oleva Heikki Henriksson.
Risto Lehtonen tuli paikkaamaan poissaolevia poikia ja hyvin sen tekikin, koska Risto ampui kaksi maalia
ja syötti kolmannen maaliin johtaneen osuman, Kulosaari pelasi vähän ylempänä kuin tavallisesti ja Santa
oli kehittynyt viikossa kovin, sillä nyt syötöissä oli jo oikea osoite. Maalivahti Antti Yli-Knuussi nousi
suureen roolin, sillä hän puuttui peliin kaikkiaan 26 kertaa. Salon Arvi eli pelinimeltään Aso on aina hyvä,
niin nytkin. Aso sai pytyn, vaikka Vesterlund nyt pelasi ehkäpä parhaan pelinsä.
Kulosaari ampui maalin ja Pekka Salmi hyvänä pääpelaajana oli ulottuvasti hyvin esillä. Kolmen pelatun
ottelun jälkeen MePalla on puhdas voittoputki.
MePan ykkösjoukkue voitti 10.8.1958 Vähärauman Viestin 1-0. Ottelu oli vauhdikas ja siisti.
MePa ansaitsi voittonsa. Seuran puheenjohtajan Risto Lehtosen mukanaolo antaa aina joukkueelle uskoa
ja yrityshalua, nytkin syntyi maali hänen loistavasta pukkauksestaan.
Myös Eljas Santa pelasi eturivissä yritteliäästi ja tehokkaasti, vaikka päivällä olleet yleisurheilukilpailut
tuntuivatkin varmasti vielä jaloissa. Aso pelasi jälleen mainiosti, mutta eihän hän huonoa peliä osaa
pelatakaan. Puolustuksen suureksi hahmoksi nousi Väinö Sundelin. Väinö pelasi todella elämänsä pelin,
katkoi niin äärettömän varmasti, syötti tarkasti ja jaksoi uurastaa koko pelin ajan.
Vaikka eipä Kosti paljon ollut velipekkaa huonompi.
MePan c-juniorit myös voittivat vastustajansa Vähärauman Viestiä vastaan 3-1.
MePa löi Pihlavan 3-2! hehkutti Antti Yli.Knuussi peliselostuksessaan. Pihlavan Työväen Urheilijat oli sarjajohdossa,
kun MePa asettui sitä vastaan. Kysymys oli siis sarjan kärkijoukkueeksi nousemisesta.
Paljon katsojia oli tullut ottelua seuraamaan 31.8.1958.
Todellinen intiaanikesän sunnuntai loi ottelulle upeat puitteet.
Arkan torvisoittokunta soitti alkutahdit. MePa ansaitsi voittonsa 3-2. Hyökkäysketju oli pirteällä pelipäällä
ja sillä oli maalinälkää.
Ketjun tilanteiden luojana ja maaliin johtavien hyökkäysten luojana oli jälleen erinomaisesti
pelannut Risto Lehtonen.
Pyttykerho palkitsi Ason, hän suoritti jälleen erinomaisen pelin, mutta paljon jälkeen eivät
jääneet puolustajamme Sundelinin veljekset.
Varsinkin Kosti liukutaklauksineen oli kerta kaikkiaan yllättämätön, hänen pelissään
olisi ollut ihmettelemistä monella ylempienkin
sarjojen pelaajilla. Ja Väinö oli aina siellä, missä pitikin olla.
Myös Salmen Pekka oli kullanarvoinen pelaaja, pelasti yhden aivan
varman maalitilanteenkin.
Näin kirjoittaja ja MePan loistava maalivahti ja lehtimieskin kirjoittaa tässä jutussaan.
MePa pelaa nyt kärjessä! Jäljellä on vielä kaksi ottelua, vierasotteluja molemmat.
Niittymaan ja Reposaaren hirmukovat joukkueet.
RU 38 kakkosjoukkue ja C-juniorit vierailivat Merikarvialla jalkapalloilun merkeissä heinäkuussa 1958.
Ystävyysottelua seurasi kauniissa säässä 171 maksanutta katselijaa laulujuhlista huolimatta.
C-juniorit pelasivat ensin tunnin pelin. Porilaiset nuoret olivat kookkaampia ja painavampia kuin meikäläiset ja lisäksi jo neljä vuotta
lajia harrastaneita. Niinpä piirin paras joukkue voitti peräti 6-0 MePan juniorit.
MePan paras osa olivat puolustajat; Sumia, Österman ja Viikilä sekä maalivahti ja Marjamäki. Ketjussa Fager oli paras.
Erotuomari Mäkisen Jaska sai puhtaat paperit työskentelystään kentällä. Pyttykerho palkitsi MePan parhaana Sumian.
MePan ykkösjoukkue puolestaan pelasi 1-1 tasapelin, mutta pelillisesti MePa oli paljon parempi. MePan puolustus on aina ollut
joukkueen vahvin osa, niin nytkin. Maalivahti Antti Yli-Knuussi, Väinö Sundelin ja Aso eli Arvi Salo onnistuivat hyvin eikä
muitakaan voi moittia.
Hyökkäyspäässä nyt Liutala veti 6 kertaa suoraan maalivahdille ja Pentti Kuusinen kolme kertaa tolppaan.
Henrikssonin Heikki yritti ehkä liikaa yksin. Jukka Kulosaari kehittyy koko ajan peli peliltä. Nopeutta on ja yrityshalua
on ja pallonkäsittely on hyvä. Tähkäpää oli mieluisa MePan yllätys. Liutala teki MePan maalin Tähkäpään syötöstä.
Pyttykerho palkitsi molempien joukkueiden maalivahdit. Ottelun tuomitsi Risto Lehtonen.
MePa kapuaa kohti mestaruutta! *
14.9.1958 suoritetiin Porin pallokentällä piirisarjan jalkapallo-ottelu Niittymaan Urheilijoita vastaan.
MePa voitti 2-1 ja kaksi tärkeää sarjapistettä itselleen. Vesterlund palkittiin MePan parhaana, mutta hyvin pelasivat
myös Ranta ja Vuorisalo. Pihlava johti nyt yhdellä pisteellä MePan 17 pistettä vastaan. mutta MePalla on vielä yksi peli
pelaamatta. Sarjan hopeatila on jo varma, sillä Reposaari ei enää MePaa tavoita.
MePan 1-joukkue ja C-juniorit lohkonsa voittajiksi 21.9.1958.
MePa:n I-joukkueessa pelasivat: maalivahti Antti Yli-Knuussi, puolustajat Väinö ja Kosti Sundelin,, tukimiehet Arvi Salo,
Pekka Salmi ja Kalevi Liutala sekä hyökkääjät Jukka Kulosaari, Risto Lehtonen, Kalevi Vesterlund, Heikki Henriksson
ja Heiki Ranta.
MePan C-juniorit: maalivahti A. Österman, puolustajat J. Kohvakka ja M. Viikilä, tukimiehet M. Salo, J. Sumia ja P. Tiittanen sekä
hyökkääjät A. Fager, A. Kari, E. Peltola, S. Ruoho ja J. Leutonen.
C-juniorien parhaaksi osoittautui Altti Fager. Hänen peliään on ilo katsella - liikkuminen on niin nopeaa ja kevyttä, tekniikka
erinomaista ja ennen kaikkea pelisilmä vallan erinomainen.
Myös ensimmäisen pelinsä suorittanut Simo Ruoho, muuten seuramme nuorten tekniikkamestari, oli aivan ilahduttava yllätys.
Tekniikassa on muita edelläkin, mutta ei luovuttanut Vähärauman suurikokoiselle puolustukselle tuumaakaan taistelematta.
Ottelu päättyi 4-1.
I-joukkueen peli Reposaaren Urheilijoita vastaan tiesi mestaruutta. Voitto tuli 1-0.
Kahdeksan henkilöautollista kannustajia oli MePalla mukanaan.
Liutala oli siirtynyt eturiviin ja jälleen tapahtui samoin kuin niin monesti ennen - Kalevi teki maalin!
Lohkon voittaja oli selvinnyt. Se oli MePa. Toista sarjakauttaan pelaava MePa oli nyt jo tavoitteessaan.
RUK:ssa asevelvollisuuttaan suorittava Henriksson esitti erinomaista peliä. Yhdessä Lehtosen kanssa Henriksson esitti tässä
sarjassa harvoin nähtyä taituruutta. Pelin lukko oli tukilinja: Salo, Liutala ja Salmi oli vaikeasti ohitettava.
Sundelin pojat olivat itse varmuus.
MePa karsii sarjanoususta.
Näin kirjoitti A.Y. Hän oli Antti Yliknuussi, taiturikirjoittaja jo tuolloin.

MePa (maalivahti ja lehtikirjoittaja Antti Yliknuussi muisteli myöhemmin):
1950-luvun puolivälissä yltiöpäiset nuorukaiset perustivat kotikylään jalkapallon erikoisseuran, Merikarvian Pallon, MePan. Urheilun "asiantuntijat" soittivat kuolinkelloja heti, että potkupalloa maalaiskylään!
Vuoden 1956 olin "Näsin Antin laivastossa". Varusmiespalveluksen päätyttyä liityin seuraan. Tulin tavallaan valmiiseen pöytään.
Uutun kaupan lihamestari Westerlundin Kalevi oli Valkeakoskella toiminut jalkapallon parissa, kun mukaan tulivat Alakylän ja Krookan nuoret. Suurten unelmien ja toiveiden alus oli matkalla.
Aivan ratkaisevaa oli suuresti kunnioittamani Risto Lehtosen osuus. Roosenleevin joukkueessa peliuransa tehneen ympärille seura luotiin. Vaativan siviilityön ohella hän paitsi pelasi, oli meille nuorille tärkeä isähahmo Hanna-vaimon tukemana.
1958 saavutettu piirinmestaruus 14 joukkueen sarjassa oli enemmän kuin unelma. Tasaista oli. Pihlavan TUn joukkueessa pelasi myöhemmin kymmeniä maaotteluita kokenut nuorukainen, Miika Toivola.
Katsojia oli paljon, parhaimmillaan satoja. Lehdon Lauri Sähkötehtaantien varrelta kertoi, mitä peli hänelle merkitsi. Pienikokoinen, Roosenleevilläkin metsätöitä tehnyt mies oli todella tiukoilla: kotona sairautta, lapsia, niukkaa elämää. Tämä jaksamisen äärirajoilla elävä mies sanoi peliä katsoessaan unohtavansa hetkeksi arjen. Siinä he penkillä istuivat: Niemen Valtteri, Valkaman Veikko ja Lauri. Pelimme saattoi tarjota tällaistakin lohtua.
Junioreita oli paljon: Marjamäen Veikko, nuorena menehtynyt pellavapää Osmo, Ruohon Simo ja Seppo, Peltolan Eero, Rajamäen Pauli. Paljon heitä oli. Ja tietysti Rapi, Värenmäen hellyttävän käheä-ääninen napero. Hän ei kasvanut pumpuleissa. Hänestä tuli pallotaituri, joka vieläkin tekee arvokasta työtä nuorison parissa. Kyllä he kasvettuaan tajuavat työsi merkityksen, muistavat Raimo Lemmenrannan!
Maalissa edessäni pelasivat Sundeliinin veljekset, Kosti ja Väinö, hienotunteiset, eleettömät puolustajat. Väinö taituroi iltamissa vaijerilla. Työkseen hän kuorma-autoili. Sain satamahommissa tuntea Isä-Sundeliinin, rauhallisen, miellyttävän puutavaramiehen. Perintötekijät olivat siirtyneet pojille.
Salon Arvi "Aso" ja Salmen Pekka huippupelaajia puolustuksen keskustassa. Kuusisen Pentti ja Kulosaaren J-P taitavina laitureina, Henriksonin Heikki peliälyineen syöttökoneena. Kalevit Westerlund "Westu" ja Liutala, mitäpä sanoisi, Westu, yksi perustajista täysillä mukana. Liutalan Kalevista voi liioittelematta sanoa; urheilulahjakkuus moneen lajiin, poikkeuksellisen kookas, voimakas, nopea.
Merikarvian Osuuskassaan tuli johtajaksi Eira Koskenniemi, etunimestään huolimatta mies. Hän oli Jyväskylässä toiminut silloin Kirin pesäpallojoukkueen tehtävissä. Seura oli lajinsa ehdoton ykkönen. Koskenniemi kertoi aikomuksenaan olleen pesäpallon tuomisen pitäjäämme. Sanoi huomanneensa MePan hurmoksen, käytti tätä ilmaisua, ja luopuneensa ajatuksestaan. Johtajasta tuli innokas seuramme kannattaja.
Näen MePan joukkueen ryhmittyneen kentälle. Kolmella tyhjällä pelipaikalla on kullakin sinivalkoinen kukkakimppu muistuttamassa ihmiselon rajallisuudesta. Poissa ovat Kalevit, Liutala ja Westerlund, puolustuksesta Rannan Heikki. Elämän ja kuoleman välinen lanka on niin ohut, hauras, yksi hetki ja jäljellä ovat vain muistot.
Vein täällä Karhulassa sankariristille kimpun kedon kukkia. Mielessäni soi Jukka Karjalaisen laulu MePalle Ristosta pienimpään junioriin, meille kaikille: "Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, me ollaan sankareita elämän ihan jokainen!"
Piispa Eero Huovisen sanoihin on hyvä lopettaa: "Ihmisten pitäisi ymmärtää, me olemme täällä toisiamme varten!"
Kiitollisena teille kaikille, pelaajille, junioreille, katsojille, sain viettää seurassanne nuoruusvuosien riemukkaita hetkiä!
________________________________________________
Sinivalkoisia muistoja MePa-ajoilta (maalivahti ja lehtikirjoittaja Antti Yliknuussi eli "MePa-Antti" muisteli edelleen myöhemmin):
Alakylän ja Krookan ennakkoluulottomat nuoret perustivat Risto Lehtosen ympärille jalkapallon erikoisseuran, Merikarvian Pallon eli MePan. Suuri oli epäilijöiden joukko, eihän maalaiskylään voi perustaa potkupalloseuraa.
Tulin "Näsin Antin laivastosta" valmiiseen pöytään. Heti selvisi, että jotain erikoista on kotiseutuni urheiluelämässä tapahtumassa!
Vuonna 1958 voitimme piirinmestaruuden, vaikka joukkueita oli paljon. Urheilullisen merkityksen kärki oli siinä. Mitä kaikkea seuratoiminta merkitsikään yllättävän runsaslukuiselle juniorijoukolle. Seura antoi mahdollisuuden yhdessäololle, yhteenkuuluvuudentunteelle ja välittämiselle.
Monen tuon ajan jalkapalloilijan matka on jo päättynyt valkoisten ristien tielle. Poissa ovat molemmat Kalevit Liutala ja Westerlund, Rannan Heikki, seuran sielu Lehtosen Risto, junioreista Rajamäen Pauli, Marjamäen pellavapää Osmo ja viimeksi viheriön gentleman Ruohon Simo.
Ikäluokkani on vaiheessa, jossa elämänpelin Suuri Tuomari vilkuilee jo kelloaan -peliaikamme on päättymässä.
MePan peliasu oli sinivalkoinen, kuten yksinkertaisen kauniin lippumme. Viivähdän kotiseutuni sankariristillä - yli 200 graniittilaattaa on edessäni. He kuuluvat siihen suureen joukkoon, joiden ansiosta tuo siniristi liehuu ja puhumme omaa kieltämme.
Edessäni on "Itsenäisen Suomen tärkeimmät sävelet" -äänite, jossa on 18 musiikkiesitystä. Otan joukosta yhden ja se soi MePalle, poisnukkuneille rakkaille, rakkaalle kotiseudulleni, meille kaikille. Kuuntelen sen seisaaltani.
Kappale on Jukka Kuoppamäen "Sininen ja valkoinen".
|