Kuva on Juha Siltalan kirjasta 'Sisällissodan psykohistoriaa' (Otava, 2009). Alkuperäinen kuvateksti: Rintama ei muodostunut heti vaan sen mukaan, missä mikin kaarti pääsi yhteyteen toisten kanssa ja sai aseita. Haapamäen radasta käytiin kilpajuoksua. Rintama vakiintui Tampereen ja Pohjanmaan välille. Ohessa punaisia taistelussa Ruovedellä.
Samaisesta Siltalan kirjasta (2009) löytyy seuraava ruoveteläisen punapäällikön kommentti syksyisten (1917) asetakavarikointien yhteydessä: Nyt on sellainen aika ettei voi kehenkään luottaa.
Siltalan kirja, 2009: Siuntiossa sijaitsevan Syrjän kartanon poika Rabbe Fritz Wilhelm Wrede oli tyypillinen ritari, joka palasi sotilasuralta Ruotsista kotiin, mutta ei liittynyt mihinkään erityiseen joukko-osastoon vaan komensi Ruovedellä pientä ratsuväkitiedustelijoiden ryhmää.
'Hauskan, reippaan ja toverillisen luonteensa lisäksi hän tuli erittäin pidetyksi, ihailluksi ja tunnetuksi rohkeista tiedusteluretkistään. Niinpä hän ratsasti erään vapaaherra Bruunin kanssa, joka retkellä kaatui ja joutui punaisten ryöstön ja silpomisen alaiseksi, punaisten rintaman läpi Ruovedeltä Kuruun ja sieltä takaisin, vaikka punaisia vilisi kaikki metsät täynnä' (US 25.4.1918, 'Vapaustaistelun sankarit').
Siltalan kirja, 2009: Ruovedellä vihittiin Gallen-Kallelan suunnittelema suojeluskuntalippu. Lippu saatteli sitten isänmaan yhteiselle uhrialttarille 12 sankarivainajaa Ruoveden suojeluskunnasta.
Siltalan kirja, 2009: Vapaussankarit elivät yleensäkin äidille eivätkä itselleen. Ruovedellä kaatuneet kansanopistolaiset Eljas Haveri ja Onni Ylinen kuvattiin nuijamiehiksi. 'Sankarit! Te unelmoitte Suomi-äidistä, kaunista, ihanaa! - Teidän silmänne säteili tulevaisuutta, elämän uskoa hehkuva katse'. Suojeluskuntaan ensimmäisenä liittyneet olivat noudattaneet 'kutsua rinnassaan'.
Siltalan kirja, 2009: Ruovedellä punaiset olivat kiduttaen surmanneet kahdeksantoista vangiksi joutunutta valkokaartilaista.