Varsinainen Punkaharjun kansallismaisema: A) Ilmakuva Punkaharjulta - ajoitus ja kuvaaja puuttuvat. Rautatie näkyvissä. Maisema, josta Punkaharju on maailmankuulu. Kuvannut nimimerkki 'SeppVei' 10.7.2008. Punkaharjun kapein kohta, kivisilta 1940-luvulla. 1700-luvun puolivälissä rakensivat venäläiset harjulle maantien. Jo 1830-luvulla reunistivat tietä kaiteet, joista osa oli tehty kivestä. Suurin osa kivikaiteista on rakennettu metsähallituksen toimesta vuoden 1906 jälkeen. Kivisillan pohjoispuolella ovat vieläkin näkyvissä venäläisten Suomen sodan aikana tekemät vallitukset. Kuva on 'Perinnealbumista' (1981), kuvaajana W.A.Sihvonen. (Wikipedia, 2010): Punkaharju on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa. Kunnassa asuu 3 748 ihmistä, ja sen pinta-ala on 748,15 km2, josta 276,87 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 7,95 asukasta/km2. Punkaharjun naapurikunnat ovat Kerimäki, Kesälahti, Parikkala, Ruokolahti, Savonlinna ja Sulkava. Punkaharju on maisemistaan tunnettu teollisuus- ja matkailupitäjä, jonka keskustaajama on Punkasalmi ja toinen taajama Putikko. Punkaharjun kautta kulkee Savonlinnan rata, jonka varrella kunnan alueella ovat Punkaharjun ja Luston asemat sekä Retretin seisake. Punkaharju on kuuluisa Salpausselästä luoteeseen erkanevista kauniista harjuistaan, joista kunta on saanut nimensä. Jääkauden aikana muodostunut kapea seitsemän kilometriä pitkä Punkaharju on yksi Suomen kansallismaisemista. Se kulkee Puruveden poikki jakaen sen Isoon ja Pikku-Puruveteen, joiden väliset salmet sijaitsevat harjun kummassakin päässä. Harjualueella sijaitseva Punkaharjun luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1991. Alueesta muodostui merkittävä matkailukohde jo 1800-luvulla, jolloin harjun pohjoispäässä sijainneesta metsänvartijan asunnosta vähitellen muotoutui nykyinen Valtionhotelli. Harjun pohjoisreunaa pitkin kulkevat rautatie ja valtatie 14. Punkaharjun muita nähtävyyksiä ovat Punkaharjun puukirkko (R. Rouhe, 1923), taidekeskus Retretti, Punkaharjun valtionpuisto ja huvipuisto Kesämaa. Punkaharjulta pääsee kesäisin myös laivalla Savonlinnaan. Punkaharjulla sijaitsevat myös Metsäntutkimuslaitoksen toimintayksikkö, Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto (1994), sekä Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuisto. Alueella oli asutusta jo kivikaudella vaara-asutuksena. Keskiajalla seutu oli karjalaisten ja savolaisten kalastusalueena, ja pysyvä asutus muodostuikin 1400-luvulla. Kirkollisesti Punkaharju kuului alkujaan Sääminkiin ja vuodesta 1647 alkaen Kerimäkeen. Punkaharjun seurakunta itsenäistyi vuonna 1922 ja kunta aloitti toimintansa 1924. Punkaharjuun liitettiin vuonna 1973 alueita Säämingin kunnasta. Vanhan perinteisen Punkaharjun 'postikorttitien' maiseman nykyluonne on erilainen, kiireisimmät turistit huristelevat tätä uutta 'rantaväylää' vanhan tien olemassaoloa ja lumoa välttämättä enää edes tiedostamatta. Opastuskaan ei välttämättä asiaa auta, vaikka yritetty on. Kuvattu 14.5.2011 ('S&J').

Laivaliikennettä Punkaharjulla: B) Nuutti Kanerva lähetti 4.11.2011 ylläölevaan postikorttikuvaan korjatun kuvatekstin - edellisessä olikin ollut oikein lähinnä vain kuvaajan nimi: (Nuutti Kanerva, 4.11.2011): Laiva on höyrylaiva ja on tulossa Punkaharjun Valtionhotellin rantaan. Tuunaansaari on kyllä kuvassa, mutta maisemassa takana. Ajankohta, jolloin laiva on tässä liikenteessä on ennen vuotta 1914, koska ko. korttikin on kulkenut postissa v. 1912 postileiman mukaan. Valokuvaaja kyllä on W. A. Sihvonen (Atelier "Olavi" Savonlinna, W. & Hj. Sihvonen). Laiva on Punkaharju -laiva (ent. Mikkelin Höyryvenhe Oy:n Leporello -laiva). Alli-yhtiö hankki laivan v. 1891 ja se vuorotteli Alli -laivan kanssa linjalla Pilppa - Oravi - Savonlinna - Punkaharju - Putikko. Lähde: T. Jaatinen, E. Pakkanen, E. Riimala: Savonlinnan vesiltä ja rannoilta (Saimaan museo, Saimaan purjehdusmuseoyhdistys, Suomen höyrypursiseura; Kuusankoski 1989). Kiitos 'virheketjun' korjaamisesta. Pidän sanasta 'höyryvenhe'. 'Punkaharju II' reitillään Kesälahti-Syvälahti-Savonlinna. Laiva oli varsin tärkeä liikenneväline jokapäiväisten asioiden hoidossa. Laivan saapuessa rykiin eli laituriin kyläläisiä kerääntyi katsomaan keitä tuli ja keitä meni. Paikallinen väki toi myös tuotteitaan myytäväksi laivamatkustajille. Kuva on 1930-luvulta ('Perinnealbumi', 1981 - Elsa Nousiainen).

Rautatie-aiheisia kuvia Punkaharjulta: C) Putikon aseman ratapihalla työskenteli 1920-luvun alkupuolella topparoikka, jossa olivat mukana ainakin Jalmar Pulkkinen, Urho Kivinen, Otto Huttunen ja Yrjö Liimatainen. Rautateitä oli tuolloin Punkaharjulla 30 kilometriä ja pysäkkejä ja asemia neljä (Putikko, Punkasalmi, Punkaharju ja Kulennoinen ('Perinnealbumi', 1981 - Kaarlo Huttunen). Tavarajunat törmäsivät yhteen Putikon sahan kohdalla vuonna 1940. Henkilövahingoilta vältyttiin, 'Perinnealbumin' kuvatekstin (1981) mukaan. 'Perinnealbumin' tiedoista poiketen, Wikipedia kertoo (6.11.2010) kuitenkin onnettomuudesta seuraavasti: Putikon junaturma tapahtui talvisodan jälkeen 18. maaliskuuta 1940 Punkaharjulla Putikon asemalla, kun tavarajuna törmäsi ratapihalla siirtoväkeä kuljettaneeseen junaan. Turmassa kuoli 14 ja loukkaantui 23 henkilöä. Särkisalmelta tulossa ollut tavarajuna saapui kaarteista alamäkeä Putikon ratapihalle. Samalla raiteella oli kuitenkin jo toinen juna, jonka perässä olleeseen konduktöörinvaunuun tavarajunan veturi törmäsi jarrutuksesta huolimatta. Törmäyksen seurauksena konduktöörinvaunu murskaantui täysin ja syttyi palamaan. Savon-radan rakentajia Savonlinnan ja Elisenvaaran rataosuudella - Punkaharjun alueella vuoden 1907 tienoilla. Rata valmistui seuraavana vuonna ('Perinnealbumi', 1981 - P.Rinkinen). Pietarisen työporukka oli ratapölkkyjen vaihdossa Punkaharjun Vapasella vuonna 1935. Ratapölkkyjen vaihto onkin ollut suurin ja kallein työ. Vuonna 1933 meni valtiolta siihen varoja 19 miljoonaa markkaa ('Perinnealbumi', 1981 - Toivo Pietarinen). Savonlinnan-Elisenvaaran radan rakennustöiden yhteydessä v.1906 valmistunut Punkasalmen rautatiesilta. Etualalla 'surullisen kuuluisaksi jyrkistä ja mutkikkaista tuloteistään' mainittu Punkasalmen lossi, joka uusittiin vuonna 1929. Punkasalmen kohdalta alkaa noin seitsemän kilometriä pitkä Punkaharju, jonka kautta on johdettu kulkuyhteydet pohjoiseen. Kuva on 1930-luvulta, kuvaajana Talvenheimo ('Perinnealbumi', 1981 - T.Makkonen). Samainen Punkasalmen silta Juhani Katajiston kuvaamana 15.4.1970: Hv3 994 vetää junaa Punkasalmen yhdistetyllä maantie- ja rautatiesillalla. Heti veturin perässä konduktöörivaunu Fo 22556. Tuo höyryveturin perässä oleva konduktöörivaunu Fo 22556 tuhoutui vuonna 1977 kahden 'Hurun' yhteentörmäyksessä Oulun eteläpuolella Iinatissa. Höyryveturi 994 on sittemmin romutettu ja ja rautatie on saanut Punkasalmella uuden sillan ja maantiekin on Punkasalmella saanut 1970-luvun puolessa välissä oman siltansa. Maailma on todella kohdellut kaltoin kuvassa näkyvää kalustoa ja maisemaa. Punkasalmen, Tuunaansalmen ja Kyrönsalmen yhdistettyjen rauta- ja maantiesiltojen kansipäällysteet oli paksuista puulankuista tehtyjä, jolloin oksan kohdat kovempana materiaalina olivat korkeammalla muun osan ollessa pehmeämpänä kuluneet alemmas. Sillat olivat sateella erittäin liukkaita ja vaikeita ylittää varsinkin kaksi pyöräisillä vehkeillä raiteiden ja kisko urien vuoksi. Silloilla sattuikin paljon onnettomuuksia. (Heikki Rokkonen, 19.8.2010): Hieno paikka , hieno aika - olin tuolloin noin 7-vuotias. Vaarini asui tuossa ratavahdin talossa tuossa ihan lähellä tota siltavahdin koppia. Hienoja muistoja. Vietin paljon aikaa silloin tuolla Punkasalmella.Tunteeko kukaan Rokkosen Kallen. Hän oli miun vaari eli tuo ed. mainittu ratavahti , joka tuolloin resiinalla ajeli työkseen? Entinen Punkaharjun rautatieasema (vuoteen 1989) ~ nykyisin Lusto: Käydessäni junalla Punkaharjun Retretissä Edelfelt-näyttelyssä vuoden 1983 tienoilla oli tämä kuvassa näkyvä asema vielä 'virallinen Punkaharjun asema', jonka eteläpäässä tuolloin piti ateljeenäyttelyä puutaiteilija Kalevala-aiheisine teoksineen. Taiteilijan nimi taisi olla Niilo Lehikoinen. Tämä asema menetti 'ykkösasemansa' arvonimen vuonna 1989, kun entisestä Punkasalmen asemasta tehtiin 'virallinen' Punkaharjun asema ja entisestä, kuvassa olevasta asemasta tehtiin 'Luston asema'. Luston asemarakennus on nykyisin Metsäntutkimuslaitoksen omistuksessa, ja sinne on sijoitettu 1994 Punkaharjun luonnonsuojelualueen opastuskeskus sekä Metsämuseo Luston näyttelytiloja ('Radan varrella', 2009). Kuvattu 14.5.2011 ('S&J'). Luston aseman kohdalla henkilöjunat alkoivat pysähtyä taas vuonna 1995, kun 'Luston seisake' avattiin. Luston seisakkeelta pohjoiseen noin puolitoista kilometriä sijaitsee nykyisin (avattu 1985) 'Retretin' seisake, jossa sijaitsee Olavi Lanun massiivinen veistos 'Siirtolohkare' (1987). Luston aseman ollessa vielä Punkaharjun asema toimi vuonna 1983 sen eteläpuolen tiloissa puutaiteilija Niilo Lehikoisen näyttely-ateljee. Kuvassa taiteilija itse poseeraamassa Kalevala-aiheisen puukaiverruksensa edessä - kuvattu 22.6.1983 ('S&J'). Nykyinen Punkaharjun rautatieasema (vuodesta 1989) ~ entinen Punkasalmen asema: Nykyinen Punkaharjun 'ykkösasema' kuvattuna 14.5.2011 ('S&J'). Asema oli Punkasalmen asema 28.5.1989 saakka, jolloin entinen Punkaharjun asema muutettiin 'toissijaiseksi' (Lusto). Tämä asema rakennettiin Punkasalmen itärannalle vuonna 1908 Bruno Granholmin piirustusten mukaan. Asemalta johdettiin satamarata Pihlajaveden rantaan. Asemanseudulle kehittyi asutus- ja teollisuuskeskus (lastuvillatehdas ja pärehöyläämö perustettiin v.1917). Kerimäen kuntaan kuuluneesta Punkaharjusta muodostettiin oma seurakuntansa 1922 ja kuntansa 1924 ('Radan varrella', 2009). Punkasalmen yli valmistui yhdistetty rautatie- ja maantiesilta alunperin v.1906, joka korvattiin vuonna 1976 erillisillä rautatie- ja maantiesilloilla. Rautatien teräksinen palkkisilta sai Euroopan teräsrakennealan yhteistyöjärjestön palkinnon ('Radan varrella', 2009). Punkaharjun asemalla lopetettiin lipunmmyynti vuonna 2000, mutta asemalle jäi miehitys kauko-ohjauksen käyttöönottoon vuoteen 2007 saakka. Liikennepaikka on edelleen henkilöliinkenteen ja tehtaiden vilkkaan tavaraliikenteen käytössä. Asemarakennus, tavarasuoja ja muita rakennuksia myytiin Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007 ('Radan varrella', 2009). Nykyiseltä Punkaharjun asemalta on suora näköyhteys pohjoiseen - Punkasalmen rautatiesillalle. Kuvattu 14.5.2011 ('S&J'). Erikoissivulle - lisää kuvia Punkaharjun 'rautatiekulttuurista'.

Henkilökuvia Punkaharjulta: D) Sorvasrantalainen Stiina Tiainen s. Lappalainen pitkine hiuksineen kuvattuna vuoden 1915 tienoilla. Naimisiin mentyään Stiina muutti asumaan Putikon pysäkille, jossa hänen miehensä toimi ratavartijana ('Perinnealbumi', 1981 - S.Konnu). Salorannan kylän miehiä Savonlinnassa 1920-luvulla: Veikko, Väinö ja Eino Tiainen, Eino Mikkonen ja Uuno Kosonen - yksi tunnistamaton ('Perinnealbumi', 1981 - Eino Mikkonen, kuvannut W.A.Sihvonen). Vuoriniemeläiset Onni Saukkonen (vasemmalla) ja Juho Lajunen kävivät W.A.Sihvosen kuvattavina Savonlinnan reissullaan v.1914 ('Perinnealbumi', 1981). Vuoriniemeläiset Helena ja Hilja Valkeapää kävivät myös W.A.Sihvosen kuvattavina Savonlinnan reissullaan v.1912 ('Perinnealbumi', 1981). Pekka Raglitius - vanhempi ja nuorempi - olivat kotoisin Punkaharjun Kangasperältä. W.A.Sihvonen kuvasi heidät Savonlinnassa v.1902 ('Perinnealbumi', 1981).

Punkaharjun musiikkikulttuuria: E) Tanssiorkesteri 'Poleiro' oli Punkaharjun ensimmäisiä 'modernia' tanssimusiikkia soittavia orkestereita. Muusikot vasemmalta vuoden 1935 kuvassa: Timo Tolonen, Juho Hirvonen, Ville Kuutti ja Onni Tynkkynen - yksi soittajista on jäänyt tunnistamatta ('Perinnealbumi', 1981 - Lempi Honkanen).

Punkaharjun taidekeskus Retretti: F) Punkaharjun taidekeskus Retretti kuvattuna 23.6.1983 ('S&J'), jolloin tiloissa pidettiin mm. Albert Edelfeltin näyttely. Sisäkuva Retretin Edelfelt-näyttelystä - 23.6.1983 ('S&J'). Retretin piha-alueilla oli menossa Veikko Haukkavaaran 'hitsaus-veistosten' näyttely - 23.6.1983 ('S&J'). Veikko Haukkavaaran vaikuttava veistos 'Sika' - 23.6.1983 ('S&J').