Valtiopäivät Porvoon tuomiokirkossa: A) Valtiopäivät kokoontuivat Porvoon tuomiokirkossa vuonna 1809. Uusi valta (keisari Aleksanteri I) esittäytyi alamaisten edusmiehille kuusiaskelmaiselta korokkeelta, joka oli verhoiltu veralla ja sametilla. Valtaistuimena oli kultauksin koristeltu punasamettinen nojatuoli, jonka selkämyksessä oli Venäjän vaakuna - kaksipäinen kotka. Kuvan maalaus on Emanuel Thelningin käsialaa vuodelta 1812. (Porvoon nettisivut, tammikuu 2010): Valtiopäivät alkavat: Helmikuun 1. päivä 1809 Suomen säädyt saivat kutsun kokoontua valtiopäiville Porvooseen. Maaliskuun 25. päivä 1809 Porvoon katuja ratsasti kaksi airuetta, jotka lukivat ääneen valtiopäiväjulistuksen. Airueina toimivat komendantti von Heideman ja loviisalainen kapteeni Reinhold Johan von Drenteln. He olivat pukeutuneet komeasti valkoisiin atlassilkkisiin paitoihin, vihreisiin samettiviittoihin ja punaisin ja valkoisin strutsinsulin koristettuihin hattuihin. Kädessään heillä oli sauvat. Airueiden seurue oli myös näyttävä, sillä siihen kuului kaksi trumpetistia, upseeri ja useita ratsumiehiä. Keisari saapuu Porvooseen: Keisari Aleksanteri I saapui Porvooseen kylmänä ja aurinkoisena kevättalven päivänä 27. maaliskuuta 1809. Hän matkusti Porvooseen vaunuilla, mutta nousi niistä kaupungin ulkopuolella ja ratsasti Porvoon keskustaan. Vaunut ovat nykyään esillä Porvoon museossa. Maaherra oli määrännyt kirkossa luetulla kuulutuksella suuren maantien ja sen ojat puhdistettavaksi lumesta ennen keisarin tuloa. Tehtävä työllisti paljon miehiä, joilla oli oltava varusteinaan neljän päivän eväät, kirveet, lapiot ja rautakanget. Keisarin matkustaminen aiheutti muutenkin melkoisesti järjestelyitä. Keisarilliselle seurueelle ja sen matkatavaroille, joihin sisältyivät mm. liinavaatteet sekä ruuanvalmistus- ja ruokailuvälineet, oli varattava jokaiseen kestikievariin tai majapaikkaan Porvoon ja Helsingin välillä 160 hevosta. Esimerkiksi Veckosken kestikievariin tuli määräyksen mukaan tuoda Porvoon pitäjän kartanoista ja taloista yhteensä 134 hevosta.

Porvoon kaupungin keskustan näkymiä: B) Tämän kirjoittaja Porvoossa kesäkuun alussa v.1968 (kuva: P.Joutsi). Satunnainen kulkija Porvoon vanhan kaupungin rantakadulla kesäkuun alussa 1968 (kuva: P.Joutsi). Porvoon rantanäkymä kesäkuun alusta 1968 (kuva: JJ). Porvoon kirkkonäkymä kesäkuun alusta 1968 (kuva: JJ). Helsingistä Porvooseen saapuvan linja-auton ikkunasta kuvattu näkymä (8.7.2009 ~ 'S&J'). Samoin linja-auton ikkunasta kuvattu näkymä (8.7.2009 ~ 'S&J'). 'RT' lähetti 28.3.2011 tämän 'postikorttimaisen' kuvan kesäisestä Porvoosta.

Haikon kartano ~ 7km Porvoon keskustasta (kaikki kuvat: 8.7.2009 'S&J'): C) Haikon kartano (ruots. Haiko gård) sijaitsee 7 kilometrin päässä Porvoosta. Kartano toimii ravintolana ja kylpylänä ja konferenssikeskuksena. Vuonna 1362 Haikon kartano kuului Viipurin dominikaaniluostarille. Jöns Olavinpoika osti kartanon ja Stenbockien suku omisti sen seuraavat neljäsataa vuotta. Vuonna 1871 kartanon osti Turkin sodassa kunnostautunut kenraali Sebastian von Etter, jonka suvulla Haikko säilyi lähes 100 vuotta. Von Etterien aikana Haikossa vieraili mm. Venäjän keisarisuvun jäseniä. Venäjän vallankumouksen puhjettua suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov puolisoineen ja tyttärineen pakeni Haikon kartanoon. Samana vuonna, 1917, heille syntyi Porvoossa poika, joka kastettiin kartanossa Vladimir Kirilovitš Romanoviksi. Hänestä tuli ympäri maailmaa hajaantuneen Romanov-suvun päämies. Nykyinen kartanon päärakennus on professori Armas Lindgrenin piirtämä ja se on vuodelta 1913. Satu ja Leo Vuoristo ostivat Haikon Kartanon vuonna 1965, ja seuraavana vuonna kartano toivotti ensimmäiset vieraat tervetulleiksi (Wikipedia 2010/huhtikuu). Albert Edelfeltin ateljee Haikon kartanon alueella: Taidemaalari Albert Edelfelt on tunnetuimpia Haikon kartanossa vierailleista monista merkkihenkilöistä. Hän vietti Haikon maisemissa 24 kesää maalaten saaristomaisemia ihmisineen. Haikon kartanon puistoalueelle on merkitty kuvatauluin paikat, joissa Albert Edelfelt aikoinaan oli kyseiset taideteoksensa maalannut. Haikon kartanon alueen alueella sijaitsevat myös nämä rakennukset (mm. kesäterassiravintola). Miina Äkkijyrkän veistoksia näytteillä Haikon kartanon alueella kesällä 2009: Näin mainostettiin kesällä 2009 Äkkijyrkän näyttelyä Haikon kartanon omilla nettisivuilla: Miina Äkkijyrkän Juhlanäyttely 20.5.-6.9.2009 Haikossa: Haikon Kartanon kesänäyttely esittelee kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän tuotantoa laajasti. Esillä kartanon puistossa on kahdeksan romuraudasta tehtyä suurikokoista veistosta. Uusi, näyttelyyn varta vasten tehty veistos, on vahvasta metalli-palkista toteutettu neljä metriä korkea vasikka. Sisällä Galleria Hanna Kaarinassa esitellään taiteilijan piirroksia ja pienikokoisia veistoksia, joiden materiaalina on mm. pronssi. Näyttely on Miina Äkkijyrkän vuoden 2009 päänäyttely ja samalla juhlanäyttely taiteilijan viettäessä 60-vuotissyntymä-päiviään tänä vuonna.

Porvoon kaupungin keskustan näkymiä - kuvattu 9.7.2010 ('S&J'): 1. D) Kaikki tämän kuvaruudun otokset Porvoon vanhan kaupungista ovat päivämäärältä 9.7.2009 ('S&J'). Kuviin tullaan mahdollisesti lisäämään tarkentavia tekstejä. Kuvat tässä yhteydessä kaupunkikävelyn etenemisen mukaisessa järjestyksessä. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. Ravintola 'Wanha Laamanni'. 18. 19. Tässä pikkupuodissa myydään käsintehtyä suklaata eri muodoissa. 20. Tässä pikkupuodissa myydään käsintehtyä suklaata eri muodoissa. 21. 22. 23. 24. 25. Porvoon linja-autoasema.

Porvoon tuomiokirkko - kuvattu 9.7.2010 ('S&J'): 1. D) Porvoon tuomiokirkko on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Porvoon hiippakunnan tuomiokirkko, joka edustaa tyyliltään 1400-luvun myöhäisgotiikkaa. Lisäksi kirkkoa käyttää Porvoon suomalainen seurakunta. Suomenkielisen seurakunnan kautta tuomiokirkko kuuluu myös Helsingin hiippakuntaan. Kirkossa järjestetään jumalanpalvelusten lisäksi runsaasti häitä, kastejuhlia ja hautajaisia. Kirkko on myös Porvoon suosituin matkailukohde. Suomalaiset muistavat Porvoon tuomiokirkon etenkin Porvoon vuoden 1809 valtiopäivistä. Siellä keisari Aleksanteri I otti vastaan säätyjen uskollisuudenvalan sen jälkeen kun oli luvannut pitää voimassa Suomen vanhat lait. Kirkosta tuli tuomiokirkko vuonna 1723, kun Viipurin hiippakunta siirrettiin Porvooseen. Kirkon runkohuone oli alun perin hirsinen. Muutamien historiallisten tietojen mukaan todennäköisesti vuosien 1410 ja 1420 välillä runkohuoneen ympärille rakennettiin kivinen runkohuone, joka oli suuruudeltaan noin 11 x 24 metriä. Tästä on enää jäänteitä kahdessa seinässä, jotka muodostavat nykyisen kirkon luoteisnurkan. Nähtävissä on myös entinen umpeen muurattu sisäänkäyntiovi. Jo tämä aiempi kivikirkko oli mitä ilmeisimmin pyhitetty Neitsyt Marialle. Runkohuonetta laajennettiin vuoden 1450 paikkeilla noin neljä metriä itään ja kuusi metriä etelään päin. Porvoon tuomiokirkko edustaa Suomessa 1400-luvun puolivälissä ilmestynyttä uutta rakennustapaa, jonka toi mukanaan Pohjois-Saksasta Suomeen muuttanut arkkitehti. Rakennystyyliä leimaavat muun muassa erikoinen länsi- ja itäpäätyjen koristelu sekä omaperäinen, 28-jakoinen tähtiholvirakenne. Porvoon tuomiokirkkoa pidetään yhtenä Suomen keskiajan ja koko historian merkittävimmistä rakennuksista. Kirkossa on ollut urut jo 1600-luvulta lähtien. Nykyinen urkufasadi on Olof Schwanin rakentama vuodelta 1799. Kirkon nykyiset urut rakensi Urkurakentamo Veikko Virtanen vuonna 1978. Äänikertoja 44. Kirkon alttaritaulu, Ehtoollinen, on Joseph Desarnodin maalaama, ja se jäljittelee Leonardo da Vincin Viimeistä ehtoollista. Istumapaikkoja kirkossa on 750. Kirkkorakennuksen merkittäviä korjaustöitä ovat olleet holvien uudelleenmuuraus vuosina 1728–33 ja lehtereiden rakennus 1762–64. Vuosina 1977–1978 kirkkoa entisöitiin Nils Erik Wickbergin ja Heikki Havaksen suunnitelmien pohjalta muun muassa siirtämällä alttaritaulu pois päätyseinältä ja palauttamalla lehterikaiteen ja saarnastuolin väri harmaanvihreäksi. Porvoon tuomiokirkko poltettiin useasti 1500-luvulla, ja se pääsi rapistumaan pahasti. Vuonna 1508 tanskalaiset hävittivät kirkon, vuonna 1571 ja 1590 kirkko poltettiin venäläisten hyökätessä. 1600-luvulla kirkko oli jälleen kunnostettu, mutta vuonna 1708 suuren Pohjan sodan aikana se jälleen poltettiin. Silloin rakennus tuhoutui täysin nokeentuneita seiniä, kuoriholvia ja pohjoislaivan holvia lukuun ottamatta. Jatkosodan aikana 1941 kirkkoon osui pommi, joka putosi katon ja holvien läpi räjähtämättä. Porvoon tuomiokirkossa avattiin Porvoon maapäivät 1809, ja annettiin Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutus. 29. toukokuuta 2006 kirkon katto paloi tuhopoltossa kokonaan, ja sen osat romahtivat holvien päälle, jotka kuitenkin kestivät, ainoastaan kattokruunut romahtivat kirkkosaliin. Lisäksi kirkkosali kärsi savu- ja vesivahinkoja. Suurpalon vaara kaupungissa oli suuri, koska palavia kattorakenteita lensi jopa satojen metrien päähän hehkuvina kekäleinä. Porvoon vanha kaupunginosa on tiheään rakennettu, ja kadut ovat kapeita. Palo sai alkunsa kahden aikaan yöllä kirkon ulkopuolelta. Tuhopolton tekijä sai hovioikeudessa 15. toukokuuta 2007 kuuden ja puolen vuoden mittaisen vankeusrangaistuksen törkeästä tuhotyöstä. Porvoon tuomiokirkko otettiin korjaustöiden jälkeen uudelleen käyttöön ensimmäisenä adventtisunnuntaina 30. marraskuuta 2008