Kalevanpuiston ja Ratakadun kulma ~ 60-luvulla Hietasalon kauppa: A) Kerrostalo Kalevanpuiston ja Ratakadun kulmassa - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Kulmassa sijaitsi 60-luvulla Hietasalon sekatavarakauppa. Tämä kuva on peräisin porilaislähtöisen jääkiekkoilijan/lakimiehen Juha Rantasilan (s. 1945) muistelmateoksesta 'Puolustaja' (Teos, 2013 - kuva kotialbumista). Kuvassa 'ensimmäinen luistinrata Porissa, Kalevanpuistossa'. Kiitos kuvan käyttöluvasta. Juha Rantasila muistelee: Aivan 50-luvun alussa perheemme muutti uuteen taloon Porin kymmenenteen kaupunginosaan. Isoäitini Hellin Hietasalon avustuksella saimme asunnon Kalevanpuisto 2:sta. Asuimme sen ajan oloihin katsoen väljästi neljän huoneen ja keittiön asunnossa, jossa viihdyimmekin kymmenen vuotta. Uudessa kotitalossa oli paljon lapsiperheitä kuten muissakin seudun taloissa. Ja erinomainen lapsirakas talonmies Virtanen. Virtanen rakensi meille korkeushyppytelineet, pituushyppypaikan, jalkapallomaalin ja jopa pihan keskellä olevalle nurmikolle muutaman neliön suuruisen luistelukentän. Siinä sai pientä peliä aikaan heti kun pakkaset riittivät jäädyttämiseen. Virtasen ansiosta urheilusta tuli meille kaikille tärkeä juttu. Pihan roskalaatikkoon vedettiin viivoja sitä mukaa kun joku sai kiekon kohotetuksi korkeammalle kuin toinen. Yhtenä päivänä kiekko sitten singahti roskalaatikon yli. Etäisyyttä oli lisättävä, jotta saatiin taas viivoja laatikon kylkeen. Silloin kun ei ollut jäätä eikä pihalla saanut pelata, siirryimme kadulle. Aurattuna se oli mainio pelikenttä luistimettomille pikkupojille. Maaleina oli kaksi lumikokkaretta, jotka usein tuhoutuivat ohi ajavien autojen alla - mutta peli jatkui. Kun alusta oli mitä oli, pallon tai kiekon hallinta mailalla vaati koko ajan enemmän taitoa, joka sitten kehittyikin huimaa vauhtia. Meillä oli hyvä porukka, ja kokoonnuimme talvisin melkein joka ilta joko kadulla tai myöhemmin Tiilimäen luistinradalle, jonne oli noin kilometrin matka. Ensimmäiset luistimeni olivat korkkiluistimet eli nurmarit, jotka Kosken täti lumivallin päällä auttoi jalkaani. Aika pian aloin näillä kusiluistimilla pysyä pystyssä mailankin kanssa. Viiden kuuden vanhana sain uudet Mainio-luistimet, kokoa 35, johon vielä mahtui kaksi sukkaa. Alussa kiskoin ne jo kotona jonkun avustuksella jalkaani ja päästelin jäistä katua pitkin kotoa Tiilimäelle. Myöhemmin, kun kentälle saatiin lämmitettävä pukukoppi, pyöräilin tai kävelin sinne luistimia kantaen joka päivä heti koulun jälkeen. Kalevanpuisto 2:n pihanäkymä, jossa Juha Rantasila kiekkoilijan uraansa aloitteli - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Samainen Kalevanpuisto 2:n kerrostalo kuvattuna eteläiseltä pihapuoleltaan - molemmat 23.1.2014 (S&J). Hietasalon kauppa Kalevanpuiston ja Ratakadun kulmassa: (Juha Rantasila, sähköposti 29.11.2013): Hietasalon kauppa oli juuri isoäitini Hellin Hietasalon ja hänen miehensä Väinö Hietasalon aikanaan aloittama yritys. Pieni ketju silloin. Viereisessä huoneistossa toimi legendaarinen autokatsastusmies Aarne Mäkinen ja katsasti porilaisten autot. Äitini sisko Liisa Nokikuru (os. Hietasalo) hoiti Kalevanpuiston myymälää sen avauduttua. Liisa oli naimisissa Unto Nokikurun (oli ennen Lahti, muuttivat sukunimensä) kanssa. Heillä poika Kimmo eli serkkuni. Pari vuotta nuorempi minua - pelasi Karhuissa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Liisa oli töissä Hietasalon perheyrityksessä, kuten enoni Ilmari Hietasalo (Kärpät). Liisa ja äitini asuivat molemmat siinä Kalevanpuiston talossa. Isoäitini hankki ne asunnot muistini mukaan. Samainen Kalevanpuisto 2:n kerrostalo Ratakadulta kuvattuna - 23.1.2014 (S&J). Kulman liiketiloissa kuvaushetkellä 'Beauty Center * Beauty Box'. Kalevanpuisto erottaa Kuudennenosan (oikealla) ja Kymmenennenosan (vasemmalla) - 23.1.2014 (S&J). Puiston päässä Käppärän kaupunginosa.

Ratakadun eteläinen osuus Kymmenennen kaupunginosan itäreunalla: B) Ratakatu jatkuu Kuudennesta osasta tultaessa Kalevanpuiston jälkeenkin etelään Tiilimäkeä ja Urheilukeskusta kohden. Tässä kuvassa näkyy Ratakadun länsipuolta Kalevanpuiston ja Kotikujan välisellä osuudella - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Kalevanpuiston ja Ratakadun kulman kerrostalosta etelään keltainen naapuripuutalo - 23.1.2014 (S&J). Ratakadun länsipuolta edelleen (kuvattu nyt etelään). Kulkevan auton kohdalla Kotikujan risteys, päässä Nummenkatu - 23.1.2014 (S&J). Sama katuosuus, kuvattu nyt hieman kauempaa Ratakadulta - 23.1.2014 (S&J).

Nummenkatu: C) Nummenkatu on Kymmenennen kaupunginosan eteläinen rajakatu. Esko Koskinen lähetti 9.5.2014 ylläolevan kuvan Nummenkadun ja Malminkadun risteyksessä (kuvassa taustalla Malminkatua) sijaitsevan kerrostalon pihapiiristä seuraavin saatesanoin: ”Kuva synnyinkotini pihapiiristä Nummenkatu 9:stä. Itse olen vasemmalla juuri isoveljeltä (oik.) perityn Neuvostovalmisteisen polkupyörän päällä. Keskellä olevat tytöt olivat muistaakseni Lappalaisen siskokset. Kuvan auto on opettaja Veikko Österlundin Goggomobil 250 Coupe. Kuva on noin vuodelta 1964.” (Wikipedia, 2014): Goggomobil oli vuosina 1955–1969 valmistettu saksalainen automerkki. Goggomobil-autoja valmisti Hans Glas GmbH, joka oli aiemmin valmistanut maatalouskoneita ja sitten skoottereita. Tehdas valmisti myös Glas-autoja. Huhtikuussa 1955 esitelty Goggomobil oli kääpiöautoista automaisin, siinä oli neljä pyörää, pikkuautolle tyypillinen ulkonäkö ja erillisjousitus. Auto oli nelipaikkainen, mutta takapenkin pienuuden vuoksi Goggomobil määritettiin Suomessa kaksipaikkaiseksi, jossa sai kuljettaa kolmea aikuista tai kahta aikuista ja kahta lasta. Suomeen tuotiin vuodesta 1955 alkaen muutamia satoja Goggomobil-autoja. (Esko Koskinen, sähköposti 3.4.2014): Olen syntynyt 1961 Nummenkadun ja Malminkadun kulmaan ”kerrostaloon”. Siellä tuli vietettyä nuoruutta aina 1972 asti, jolloin koitti muutto ”maalle” Ulvilaan. Iso-Äiti asusteli vielä jonkin aikaa Malminkadun ja Kotikujan kulmassa senkin jälkeen. Kansakoulun kävin Käppärässä, kuten serkkuni, jotka asuivat Päärnäisten- ja Tapionkaduilla.

Kustaanpolun varrelta: D) Jari Rosten esitteli tämän kuvan seuraavin saatesanoin: Tässä nippu kuukkarin poikia Pokun kellarissa 70-luvun puolenvälin tienoilta. Osa menneitä, osa vahvasti menossa mukana. (Arto Keto, 20.8.2014): Kuvassa takana vasemmalta: Keijo Holopainen, Markku Viitalampi, Pekka Harrela, Antti Nieminen ja minä, Arto Keto. Edessä heti pöydän takana Rauno Hurme, Timo Virtanen ja kaikkien tuntema Jyri "jyrtsä" Luotonen. Paikka oli Kustaanpolulla "Kymppärin" puolella, toisen korttelin eka talo kuukkarista katsoen ... oikeastaan se oli autotalli talon alakerrassa, mihin meni luiska. Kaartonkauppa (Harrela) oli meidän kotitalon naapurissa Kuukkarin puolella ... 60-luvun molemmin puolin syntyneitä kuvassa ollaan.

Jyrämän karamellitehdas toimi Luvianpuistokadun ja Kielokadun välisellä niityllä 60-luvun alkupuolella: E) 50-luvun lopussa ja 60-luvun alussa sijaitsi Porin Kymmenennessä kaupunginosassa Luvianpuistokadun ja Kielokadun välisellä kapealla peltoniityllä (vanhustentalon ja lastenkodin paikkeilla) matala, armeijaparakkimainen Y.Jyrämän karamellitehdas (='makeistehdas'). Rakennus oli huomattavan matala, harjaltaan Luvianpuistokadun suuntaisesti (itä-länsi-linjalla). Vaatimaton sisäänkäynti sijaitsi länsipäädyssä. Ulkoseinät olivat muistikuvani mukaan harmaita. Jyrämän karamellitehdas sijaitsi aikoinaan Nummenkadun/Kielokadun ja Päärnäistenkadun risteyksen kohdilla - piharakennuksessa - nykyisen (2009) Porin Mittakalusteen paikalla sijainneessa liiketilassa. Karkkitehdas veti magneetin tavoin meitä pikkupoikia ratavarresta asti nurkilleen norkoamaan – joskus uskallettiin sisään ruinaamaan ilmaisia karkkimaistiaisia (rahaa kun ei juurikaan ollut). Usein saatiinkin rapisevalla käärinpaperilla kouraan pehmeätä (myöhempää 'Omar'-karamellin makuista) ruskeaa karkkimassaa , jota oli jäänyt leikkauspellillä reunoille yli. Joskus tuli kyllä firmasta meille äkkilähdötkin äkäisin saatesanoin. ~~~~~~~~~ (Pekka Joutsi, sähköposti 3.12.2013): Muistan, että myivät Jyrämässä kirkkaan vihreitä pastilleja - persoonallisen makuisia. Eiköhän myös ainakin valkoisia 'pirunväkeviä' löytynyt myynnistä ja jotain toffeentapaisia, joita tuli myös ostettua. (Matti Joutsi, sähköposti 3.12.2013): Paljon tuli käytyä Jyrämässä "sekundaa" hakemassa. Karkkitehdas sijaitsi osoitteessa Kielokatu 4. Tehdas toimi jo 50-luvulla nimellä 'Makeisvalmiste'. Muistaisin, että Jyrämän poika oli rinnakaisluokalla Lyseossa. ~~~~~~~~~ Netin keskustelupalstoilla näkyy tämä Jyrämän karamellitehdas myös aikoinaan porilaisia puhututtaneen - muutamia esimerkkejä: * Tämä karkkifabriikki sijaitsi muistaakseni siinä Kymmenennenosan puiston lähellä. Muoteilla tehtyjen karkkien reunat myytiin kakaroille asevelihintaan ruskeassa paperipussissa (2005). * Sieltä sai käydä talon päädyssä olevasta pikkukopista ostamassa ison ruskean paperipussillisen sekundaa edullisesti. Ja oli hyvää (2005). * Ei tarvinnut asua kuukkarissa, sillä siellä käytiin vähän joka puolelta. Lähes kaikki Käppärän koulussa käyneet joutuivat niiden "laatuvirhekarkkien" kanssa tekemisiin. NAM! (2005). * Nummenkadulle lokalisoimani karkkitehdas sijaitsi itse asiassa osoitteessa Kielokatu 4 (mormoonikirkolta kivenheitto länteen). Omistaja oli johtaja Y.Jyrämä.(2005). * Kielokadun karkkitehtaan minäkin muistan. Kun kävimme koulusta maauimalassa tai urheilukentällä, oli kiva käydä hakemassa karkkia suoraan tehtaalta. Tuoksui niin hyvälle! (2006). Samaisilla Pori-aiheisilla keskustelusivustoilla on mainittu Maantiekadun varrella sijainneen myös aikoinaan karamellitehtaan. Rakennus on kuulemma vielä pystyssä ja mielenkiintoisesti varsinkin sateisella ilmalla vanhan karamellitehtaan talon seinään maalattu mainosteksti tulee vieläkin selvästi näkyviin. Antinkadulla ja Mikonkadulla sijaitsi aikoinaan myös A.Johanssonin makeistehdas (Porin Karamellitehdas).

Luvianpuistokadun viereisellä puistoalueella urheilutoimintaa: F) Amerikkalainen jalkapallokin saapui Poriin, tässä harjoitukset menossa - taustalla Kymmenettä kaupunginosaa ja Kuudettaosaa (vesitorni ja vanhustentalo). Seuran nimi taisi olla 'Pori Bears' - kuvattu elokuussa 1982 (S&J). Harjoituksia muistan vetäneen amerikkalaisen valmentajan.