Kahvila-konditoria Hietasalo (Isolinnankatu 20): A) Isolinnankadun ja Säveltäjänkadun risteyksen tienoilla sijaitsi 1980-luvulle asti kolme erillistä rakennusta. Puurakenteisessa Kulmatalossa oli toiminut alunperin poliisivartiokonttori vuoteen 1884 saakka. Myöhemmin paikalla toimi pitkään kahvila-konditoria Hietasalo, kuva on vuodelta 1972 Antti Suomisen kuvaamana - kiitos käyttöluvasta. (Juha Rantasila, sähköposti 30.11.2013): Hietasalon talossa oli siinä kulmassa leipomon myymälä yhdistettynä leipomoon. Sitä hoiti Impi Rosnell (?) niminen nainen. Samassa talossa oli Hietasalon konttori ja isoäitini Hellin Hietasalon asunto. Isonlinnankadun puolelta oli alussa portti tontille, mutta myöhemmin siihen rakennettiin se valkoinen rakennus leipomon laajennuttua. Saksasta tuli uusi hieno uunikin. Talon yläkerrassa oli jauhovarasto. Sen jälkeen tuli se varsinainen kahvila, joka oli uusittu kokonaan kai joskus 50-luvulla. Kahvilan vieressä oli isäni ensimmäinen asianajotoimisto ja Maire Laaksosen parturikampaamo. Taisi olla joku kolmaskin liike. Tontilla pihalla oli autotallit ja talonmiehen asunto sekä varastotila ja vanha rakennus, jossa tehtiin parhaat tippaleivät vappuna. Isonlinnankadun 20 kahvilassa oli Porin ensimmäinen terassi, tosin aidattu alue katukäytävällä. Sen luvan kanssa oli vaikeuksia aikanaan, kun oli edelläkävijä. Samainen kulma Antti Suomisen kuvaamana vuonna 2012 - kiitos käyttöluvasta. Itäpuiston päästä näkymä Isolinnankadulle etelään - vasta-aurinkoon ~ 23.1.2014 (S&J) Samainen Hietasalon terassi Antti Suomisen kuvaamana vuonna 1972 - kiitos käyttöluvasta. Juha Rantasila kirjoitti v.2013 ilmestyneessä kirjassaan Puolustaja (Teos, 2013) äitinsä vanhempien perustamasta Hietasalon perheyrityksestä seuraavasti: Äitini oli kuvaamataidon opettaja. - - - Ainoana kolmesta sisaruksesta hän ei ollut työssä Väinö Hietasalo Ky:n perheyrityksessä, jolla oli leipomo, pari kahvilaa ja pieni päivittäistavaraketju. --- Minulla oli kouluaikana Hietasalon kahvilassa piikki auki ruokatunnilla ja myös iltaisin. Ensin vain keittiön puolella, mutta myöhemmin oikein salissa, Porin ainoassa kahvilassa, jossa oli valkoiset pöytäliinat. Mainiosta edusta pääsivät nauttimaan kaverinikin, eikä isoäiti ihme kyllä nostanut asiasta meteliä. Isoäiti Hellin Hietasalo oli lähtöisin Romppalan kylästä Itä-Suomesta. - - - Isoisäni Väinö Hietasalo taas lähti Iisalmesta Kuopion kautta Pietariin kondiittorikouluun. Sieltä hän tuli Helsinkiin Ekbergin leipomoon ja sitten Huittisiin ja sieltä edelleen Hellin-vaimonsa kanssa Poriin. Antti Suominen kuvasi Hietasalon kahvilan kohdilla 1960-luvulla. Oikealla Itäpuiston päässä Porin ensimmäisiä katukahviloita Hietasalon leipomon ja kahvilan edustalla. Hietasalon rakennukset purettiin lokakuussa 1984.

Yrjönkadun eteläistä alkuosuutta: B) Itsenäisyydenkadulta (etualalla) Yrjönkatua pohjoiseen toria kohti - ensimmäisenä poikkikatuna Mikonkatu, seuraavina Liisankatu ja Itäpuisto. Kuvattu 23.1.2014 (S&J). Markus Kuusisto lähetti 8.1.2016 tämän mielenkiintoisen kuvan seuraavin saatesanoin: "Kuva on otettu suurinpiirtein Rattiksen edestä pohjoiseen suuntana Yrjönkatu. Kuvassa näkyy mm. Itsenäisyydenkadun Gulf-huoltoasema, jota en missään muissa kuvissa ole ikinä nähnyt sekä rakenteilla oleva Teljäntori. Kuva on kesältä 1971, kuvaajana todennäköisesti isoisäni Martti Kuusisto Tellervonkadulta, sekä kuvassa vanhempani Ilkka ja Sinikka Kuusisto, sekä minä Markus itse vaunuissa parikuukautisena." Sami Nordlund kuvasi tilaustyönä edelliselle otokselle samalta paikalta vertailukuvan noin 45 vuotta myöhemmin eli 31.1.2016 - kiitos (käyttölupa 2016-1-B). Yrjönkadun ja Itsenäisyydenkadun kulmassa Hotelli Cumulus ~ kuvattu 23.1.2014 (S&J). Liiketilassa oikealla Afrodite Shop. Yrjönkadun länsipuolta Itsenäisyydenkadun ja Mikonkadun välillä ~ kuvattu 23.1.2014 (S&J). Liiketiloissa kuvaushetkellä toiminnassa (vasemmalta): Kauneushoitola Marja, Hiusstudio Feather Look, Liikekulman Kauneushoitola Mirka Ahola (toukokuussa 2009 oli vielä Kauneuskeskus Kolibri),'Leipomo Pekan Parhaat (toukokuussa 2009 vielä Ravintola Evakko) ja KenkäPori. Itsenäisyydenkadulta Yrjönkatua pohjoiseen toria kohti - ensimmäisen poikkikadun eli Mikonkadun risteys ~ kuvattu 23.1.2014 (S&J). Kuvan ulkopuolelle oikealta jää kauppakeskus BePOP ja sen pääsisäänkäynti.

Arkkitehtuuristaan kuuluisa kauppakeskus 'BePOP': C) Kauppakeskus BePOPin moderni ja jopa onnistunut sisätila - 23.1.2014 (S&J). Avara valoisuus kaarevine peruslinjoineen toimii. (Wikipedia, 2014): BePOP on kauppakeskus Porin keskustassa. Pääsisäänkäynti sijaitsee Mikonkadun ja Yrjönkadun risteyksessä. Tyyliltään postmodernistisen kauppakeskuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Matti Nurmela, Kari Raimoranta ja Jyrki Tasa. BePOP valmistui vuonna 1989. Liikkeiden ja toimistojen lisäksi rakennuksessa on laajat tilat Yleisradiolla ja päärakennuttajalla, Porin seudun Osuuspankilla. Kauppakeskuksessa on lukuisia erikoisuuksia ja yksityiskohtia, muun muassa pyöreitä ikkunoita ja suuria lasipintoja sekä pylväitä. Keskuksessa herättää huomiota erityisesti rohkea värinkäyttö. BePOPin nimi viittaa jazzmusiikin tyylisuuntaan bebopiin. POP on rakennuttajana toimineen pankin nimilyhenne. BePOPissa sijaitseva kahvila-konditoria (ennen ainakin Sarpi) - 23.1.2014 (S&J) - kahvila on jo vuosikymmenet koonnut edustalleen vakiojäsenien parlamentin kaupunginsa ja miksei maailmansakin asioita parantelemaan. Varjele sitä ylenpalttista hämmennystä, kun kerran satuin tietämättömyyttäni istumaan ostoksineni erään perusjäsenen vakiopaikalle ennen tämän tuloa töihin. BePOPin alatason näkymä - kahvilaparlamenttia jo paikalla - 23.1.2014 (S&J). Sami Nordlund otti 16.7.2013 kuvan BePOPin alatasolla pidetystä Suomi Areena-tilaisuudesta - kiitos käyttöluvasta.

Mikonkadun itäpäätä: D) Timo-Pekka Seppälän esille tuoma valokuva Isolinnankadulta Mikonkadulle - vesitornille asti. Antin-Baari (myöhemmin Baari-Mikko) näillä nurkilla. Kuvattu Juhannuksen aikaan 1967. Markku Neiramaan kuva: Baarimikosta tulossa kesällä -67.Kuva on otettu Mikonkadun ja Yrjönkadun kulmassa, Baarimikon ovikin näyttäisi olevan auki.

E) Porin Muovikauppa (Pohjanlehto): Yrjönkadun ja Liisankadun risteys, katunäkymät molempiin suuntiin - kulmassa: PUP * MUOVIKAUPPA * kuvaaja: Tuulikki Nordlund 1961-67 * Satakunnan museo, finna (CC BY 4.0). Jälkimmäisestä: Liisankatu 6. Kuvattu Yrjönkadun kulmasta länteen. Vasemmalla kaksi kerroksisessa kivitalossa PUP muovikauppa, asusteliike, oikeassa kulmassa Porin Hattu Tyyli -liike, ikkunan päällä kyltti sekä valomainos, myöhemmin koko talo oli Porin muovikaupan hallinnassa. Seuraavana yksi kerroksinen puinen liikerakennus, jossa toiminut TV- ja radioliike, seinässä valomainos TV. Seuraavana asuin- liiketalo. Yrjönkadun (17) ja Liisankadun (6) kulmassa sijaitsi vuoteen 1998 asti kuvassa näkyvä Porin Muovikaupan rakennus. Tiilirakenteinen talo oli rakennettu ilmeisesti jo 1870-luvulla. Ensimmäisten omistajien joukossa oli ollut kaakeliuunintekijä Carl August Rönnlund (kiinteistössä toimi savenvalajan verstas). Paikalla toimi myöhemmin Högforsin Kaakelitehdas - Karl Isak Högfors oli ostanut kiinteistön 1880-luvulla vaimonsa Agnesin kanssa. Kuva on vuodelta 1967. Porin Muovikauppaa pyöritti lähinnä Heikki Pohjanlehto (lähisukulaistensa kanssa). Paikalle valmistui vuonna 1999 moderni Porin Promenadikeskus ( elokuvateattereita ). Porin Muoviliike mainosti aikoinaan ikkunassaan: Lasten lahja-aitta - Vaahtomuovi, makeitten unien patja - Käytännöllisiä muovikankaita - Sata-saaveissa on yhden vuoden takuu - Muovikukissa kestävää kauneutta - Kehittäviä leikkejä: Lego. Pohjanlehdot vuokrasivat ainakin joitakin kuvassa näkyviä yläkerran huoneistojaan asuinkämppää vailla oleville. Pohjanlehtojen etelänaapurin Länsikumin liikkeen paikalla oli toiminut aiemmin palomestari Asser Salon vanhempien matkustajakoti. Asserin poika Eero pelasi PoPa:ssa maalivahtina ja hänet tunnettiin isänsä mukaan lempinimellä Asseri. Matkustajakoti ajoittunee varmaan 1900-luvun alkuvuosikymmenille. (SK-arkisto, 22.12.1987 - E-P. Avela): 60 vuotta täyttävä Heikki Pohjanlehto muistelee Porin Muovikauppansa vaiheita: - Uskon, että muovin käyttö laajenee edelleen ja että muovi valtaa yhä lisää alaa perinteisiltä raaka-aineilta. Näin sanoo huomenna 60 vuotta täyttävä liikkeenharjoittaja Heikki Pohjanlehto Porista. Hän on Porin Muovikaupan perustaja ja vaikuttanut alalla siitä pitäen kuin muovi tuli Suomessa markkinoille. Muovikauppa käynnistyi Suomessa Pohjanlehdon kertoman mukaan kangerrellen. Kun Porin Muovikaupan edeltäjä, T:mi Lypo, aloitti toimintansa, muovi oli uusi materiaali ja siihen suhtauduttiin epäluuloisesti. - Aivan alkuun myimme kertamuovista valmistettuja kukkapurkkien alusia ja purkkeja. Muovin käyttö laajeni kuitenkin räjähdysmäisesti jo 1950-luvun alussa kestomuovien tulon myötä. Nykyisin (1987) Porin Muovikaupalla on kaksi myymälää ja noin 400 neliömetriä myymälätilaa Porissa. Liikkeen myyntiartikkeleita ovat erilaiset muovituotteet, muun muassa lelut, kudotut muovimatot ja vahakankaat. Heikki Pohjanlehdon jäätyä sairaseläkkeelle viime keväänä liikettä hoitaa hänen puolisonsa Marja Pohjanlehto. Päivänsankari seuraa silti edelleen aktiivisesti alaa ja kaupankäyntiä. Vuonna 1949 Heikki Pohjanlehto perusti veljensä kanssa ja isänsä rahoitustuella edustus- ja tukkuliike T:mi Lypon, joka myi paperia, leikkikaluja sekä muovituotteita. Vuonna 1950 Pohjanlehto omistautui yritykselle täysin ja laajensi edustukset käsittämään myös Karhumuovin, Satamuovin sekä Niilo Grönroosin tuotteita. Vuonna 1954 veljekset perustivat oman tuotantolaitoksen, Lanka ja Muovin, ja vuonna 1955 Porin Muovikaupan, johon T:mi Lypo sulautui vuonna 1957. Vuonna 1960 Porin Muovikauppa siirtyi Heikki Pohjanlehdon ja hänen puolisonsa, Marjan, omistukseen. (SK-arkisto, 19.5.1996 - Marjatta Honkasalo): Liikkeenharjoittaja Heikki Pohjanlehto kuollut. Liikkeenharjoittaja Heikki Pohjanlehto kuoli 2. toukokuuta Porissa 68 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 22. joulukuuta 1927 Ulvilassa. Hän meni heti koulun jälkeen töihin Outokumpu Oy:n piirustuskonttoriin ja siirtyi 19-vuotiaana vuonna 1947 Tukkuliike Voitto Pohjolaan kauppaedustajaksi. Oman yrityksen Tukkuliike Lypon Heikki Pohjanlehto perusti vuonna 1949 veljensä kanssa. Seuraavana vuonna hän omistautui paperia, leikkikaluja ja muovituotteita myyvälle yritykselle kokonaan. Vuonna 1954 hän perusti isänsä ja veljensä kanssa Porin Niittymaalle oman tuotantolaitoksen, Lanka ja Muovin. Seuraavana vuonna perustettiin Porin Muovikauppa, johon Lypo sulautui 1957. Vuonna 1960 liike siirtyi Heikki Pohjanlehdon ja hänen puolisonsa omistukseen, jolloin hän luopui Lanka ja Muovi Ky:n osakkuudesta. Porin Muovikauppaa Heikki Pohjanlehto johti, kunnes hän jäi vuonna 1987 sairaseläkkeelle ja liike myytiin. Useiden vaikeiden sydänleikkausten jälkeen hänelle tehtiin vuonna 1989 onnistunut sydämensiirtoleikkaus. Yrjönkadun ja Liisankadun risteys - Promenadikeskus ja Finnkino-elokuvanäyttämöt - Tommi Kankaala, 2016 (käyttölupa 2017-7-A * kiitos).

Yrjönkatua eteenpäin torin suuntaan: F) (Jari Ihanamäki):"Kävelykatua ilmeisesti 1970-luvulta." Teljäntorin itäpuolelta näkymä pohjoiseen Yrjönkadun kävelykatua, Isokarhu kasvojenkohotuksessa - 23.1.2014 (S&J). Samaa Yrjönkadun kävelykatua torin suuntaan - Itäpuisto edessä - 23.1.2014 (S&J). Teuvo Vehkalahti kuvasi näkymää melkein samoilla jalansijoilla 23.8.2014. Sisäkuva kauppakeskus Isokarhusta - 23.1.2014 (S&J). Näkymä Airionkulmalta takaisin etelään Yrjönkatua - Itäpuisto ja Isokarhu muoveissaan auringon valaisemina - 23.1.2014 (S&J). Jorma Lindqvist kuvasi 26.11.2018 Itäpuiston kohdilta Yrjönkatua etelään Keskuskartanon suuntaan. Kiitos (käyttölupa 2016-1-C).

Elokuvateatteri Sampo ja myöhempi Sampo-talo: Sampo: G) Nykyisen Sampo-talon paikalla Itäpuiston varrella oli aivan nuoruudessani myös Sampo-niminen elokuvateatteri, jossa ehdin käydä poikasena ilmeisesti vain muutamia kertoja. Mieleen jäi sisätiloista erityisesti kahdessa kerroksessa olleet parvekkeet. Yhdestä siellä näkemästäni elokuvasta (isoveljieni mukana) muistan vuoristotiellä kaivokseen matkalla olleiden säiliöautojen räjähdykset (olisikohan kyseessä voinut olla v.1950 filmattu Kuningas Salomonin kaivokset?). Yrjönkadun ja Itäpuiston kulmaan oli valmistunut v. 1909 Osuuskunta Kansalliskodin talo, jossa toimi muun muassa Porin Suomalaisen Säästöpankin ensimmäinen konttori 1909-1934, Kulmarakennus ja taustalla näkyvä Sampo-palatsi purettiin uuden liikerakennuksen tieltä v.1960, jolloin olin täyttämässä vasta seitsemättä ikävuottani. Kuva kirjasta Muistojen Pori - kuvaajana Antti Suominen. Kulmarakennuksessa näkyy kuvassa olevan huonekaluliike Huonekalu Sampo Oy. Sampo-palatsin päädyssä erottuu mainostekstit Samp', elokuva ja kahvila sekä Figarol-pastillimainos. (Antti Suominen): Yrjönkadun ja Itäpuiston kulma 1960/2014. Viisikymmentäneljä vuotta ikäeroa. Antti Suomisen ottama kuva toinen kuva Sampo-elokuvateatterin rakennuksesta. Kirjasta Muistojeni Pori (1986) löytyy seuraava kuvaajan kirjoitus: Rakentamisensa aikoihin suurta huomiota herättänyt Sampo-palatsi ehti olla vain 40 vuotta osana Porin katukuvaa, vaikka taloa tehtäessä oli otettu huomioon tulewankin kehityksen vaatimukset aina 75000 vuotta jälkeen maailmanlopun. Sampo-palatsin rakensi Yrjönkadun varteen porilainen kansakoulunopettaja ja liikemies Vilho Aartelo, joka sai rakennusluvan 1917. Eläwienkuvien palatsista tuli Porin oloissa ainutlaatuinen. Elokuvateatterin konehuoneeseen asennettiin kaksi konetta, minkä vuoksi väliaikoja ei enää tarvittu. Palatsissa oli kaksi kahvilaa, ja nappia painamalla saattoi teatterin aitioon tilata kahvilasta virvokkeita. Yläkertaan suunniteltiin juhlasalia ja matkustajakotia, ja tiettävästi Aartelon ajatuksena oli järjestää rakennuksen katolle rullaluistinratakin. Sampo aloitti elokuvateatteritoimintansa tapanina 1919 Montekriston kreiwillä. Aartelo oli rakentanut palatsinsa suurimmaksi osaksi lainavaroin, ja jo joulukuussa 1920 velkojat vaativat hänen asettamistaan konkurssitilaan. Palatsi myytiin seuraavana vuonna Oy Porin Sampo-nimiselle yhtiölle, joka myi sen vuorostaan Väinö Mäkelälle. Porin katukuvasta Sampo-palatsi hävisi syksyllä 1959. Äärimmäisenä vasemmalla Yrjönkadun ja Liisankadun kulmassa olevan kiinteistön omisti aikoinaan varatuomari Uuno Nuotio. Sampo-palatsin vasemmalla puolella oli maalarimestari Edvard Elgin talo ja palatsin oikealla puolella on osa kansalliskodin kiinteistöä. Samainen Itäpuiston ja Yrjönkadun kulma Antti Suomisen ottamassa kuvassa kesällä 1977 avatun uuden kävelykadun käyttöönoton jälkeen (kirjasta Muistojeni Pori). Sampo-palatsin paikalla on nyt kuvassa uusi Sampo-talo, jossa toimi kuvanottoaikaan Suomalainen Kirjakauppa. Kyseisen liiketalon sisäpihatilaan rakennettiin muistaakseni Porin ensimmäiset liukuportaat, joita piti käydä usein koeajamassa.

Liisankatua Eteläpuiston ja Antinkadun välisellä korttelialueella: H) Liisankatu jatkuu Liisantorin pohjoisreunalta Eteläpuiston poikki Isolinnankadulle asti Porin nykyisessä ydinkeskustassa - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Liisankadun ja Eteläpuiston koilliskulman kerrostalon alakerrassa sijaitsi aikoinaan elokuvateatteri, joka aloitti nimellä Allotria ja jatkoi loppuunsa asti nimellä Jaarli. Sen tiloihin tuli jo yli 25 vuotta sitten tekstiilimyymälä TexPörssi. Kuvattu 23.1.2014 (S&J). Sisäänkäynti Jaarliin oli lastenvaunuja kuvassa työntävän pariskunnan kohdalla. Näytöksen jälkeen poistuttiin äärioikealta, matalamman näyttämösiiven ovesta. Toinen, varmasti vieläkin legendaarisempi elokuvateatteri Fennia sijaitsi Jaarlin pohjoisnaapurina pienessä eksoottisessa kivitalossa purkamiseensa asti (kesä 1969) - tarkemmin alempana tällä sivulla. Liisankatua itään Eteläpuiston risteyksen nurkilta - 23.1.2014 (S&J). Entisen elokuvateatteri Jaarlin nykymuotoisissa tiloissa: Elokuvateatteri Jaarli lopetti toimintansa noin 25 vuotta sitten, jonka jälkeen sen tiloissa on toiminut tekstiililiike (nyk. nimenä TexPörssi). Tämä kuva (23.1.2014 - S&J) on otettu Jaarlin aikaisen odotusaulan puolelta, lähes lipunmyyntipaikan kohdalta. Avoimista pariovista mentiin näyttämösaliin ja valkokangas oli kuvaussuunnassa takaseinällä - nykyisten mallinukkien kohdilla. Myyjätteret kertoivat, että elokuvateatterin jäljiltä tekstiilimyymälä oli aloittanut lähes suoraan ilman ihmeempiä remontteja, mutta näyttämösalin kallistettu lattia oli jouduttu korjaamaan tasaiseksi. Myyjättären mukaan ei ole pitkällä työuralla ko. tiloissa mennyt päivääkään, ettei ainakin yhden asiakkaan suusta ole kuulunut sana Jaarli, joskin enää vain ikääntyneimmiltä - kuten minä. Vasemmalla: Enää ei tuosta portaikosta nousta Jaarlin parvekkeelle ~ oikealla: Jaarlin näyttämösalin utuisia muistonäkymiä (23.1.2014 - S&J). Liisankadun etelälaidalla - ent. Jaarlia melkein vastapäätä (liki Eteläpuiston risteystä siis) sijaitsee tämä melenkiintoinen rakennus, jossa muistan 80-luvulla sijainneen jonkun ruokapaikan tilojen pienuudesta huolimatta. Rakennuksen historiasta olisi mukava saada lisätietoja. Talon kulmassa kylteissä: "1896" ja "N. 12B". Kuvattu 23.1.2014 (S&J). Pihapiirissä vasemmalla kotiseutuneuvos Olavi Koskisen asuinrakennus. (Kaj Jakobsson, 31.8.2014): "Piritta Hagmanin isä piti aikansa meksikolaisruokapaikkaa Maexican Taco Place." (Juhani Vinberg, 1.9.2014): "Piharakennuksessa oli aikoinaan Keräsen paja asuinrakennukssa asuivat Keräset,Pajan yläkerrassa 50-luvulla Pentti Takalan sorvaamo missä myös viriteltiin moottoripyöriä. 60-luvulla rakennukset osti Y.W.Salko ja silloin rakennuksiin tehtiin isot korjaukset sorvaamoa ja hitsaamoa varten, asuinrakennukseen tehtiin kellarikerros johon sijotettiin mm. keittiö ja pesutilat. Salkon kuoleman jälkeisestä ajasta ei minulla ole tietoa." Edellisen kuvan rakennuksen itäpuolella Liisankadun eteläreunalla Eteläpuiston ja Antinkadun rajoittaman korttelin keskellä omassa rauhassaan omine pihoineen asuinrakennus, jonka historiasta myös mielellään kuulisin - kuvattu 23.1.2014 (S&J). (Arja Wikman, 31.8.2014): "50-luvulla talossa asui äitini serkku Sylvi Vesanto miehensä kanssa. Mielikuva on, että se olisi ollut heidän talonsa ja tontti olisi ollut Vesannon isän, mutta tähän en anna täyttä varmuutta." (Juhani Vinberg, 31.8.2014): "50-luvun puolivälissä rakennusta uudistettiin, oli aikaisemmin samanlainen kapea rakennus kuin naapurissa oleva Koskisen rakennus. Kaarlo Vesannolla oli aikaisemmin talo Opettajainkadulla jossa myöhemmin oli katsastuskonttori."

Antinkadun ja Liisankadun kulma: I) Sami Nordlund kuvasi Antinkadun ja Liisankadun risteyksestä luoteisen kulmatontin muutokset - kiitos käyttöluvasta. Vasemmalla puretaan puurakenteista kulmataloa, jonka purkaminen oli alkamassa keväällä 2009. Uusi kerrostalo paikalle oli rakenteilla loppuvuodesta 2011. Puretussa kulmatalossa toimi aikoinaan ainakin Visa Mäkisen videoelokuvavuokraamo. Antinkadun puolella korkeammassa kivitalo osuudessa oli kesällä 2009 näkyvissä liikenimi 'Perry'. Taustalla Antinkadun ja Itäpuiston kulmassa pilkistelee Ratsulan vaatetusliike. Sen vastakkaisella risteystontilla Kansankulma. K-SuperMarket valmistunut Liisankadun ja Antinkadun kulmaan - kuvattu 23.1.2014 (S&J). K-SuperMarketin kulmalta näkymä pohjoiseen Antinkadulle - seuraavana Itäpuisto ~ 23.1.2014 (S&J). Antinkatua pohjoiseen - seuraavana Itäpuisto (Kaarina ja Väinö Alavan albumi, kevät 1940 ~ Ville Alava). Teljäntori Liisankadun ja Antinkadun kulmassa - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Ikinä en ole tämän rakennuksen ulkonäöstä pitänyt. Betonikompleksin syövereissä sijaitsi sen alkuaikoina 70-luvulla kirjaston lehtilukusali, jossa tuli vietettyä paljonkin aikaa. Tietoa harrastuksiin piti saada, eikä Internetiä oltu keksitty. Teljäntorin itäpuolta - Liisankadun ja Yrjönkadun risteysaluetta - 23.1.2014 (S&J). Liisankadun itäpää ~ Isolinnankadun risteys: Heikki Harellin (1903-1974) maalaus Isolinnan- ja Liisankadunkulmasta 1926, Kaisaniemi - nykyinen Sokoksen kulma.

Elokuvateatteri Kino * Itäpuiston eteläpuolella: J) Entinen elokuvateatteri Kino Itäpuiston varrella - nykyisin tiloissa toimii Bar Kino Pori, jonka nettisivulta kuva on (kuvaajan nimeä ei ole mainittu) - mainosteksti kertoo: Bar Kino Pori on ravintola, joka toimii entisessä funkkistyylisessä elokuvateatteri-rakennuksessa, Itäpuistossa. Bar Kinon funktionalismi-arkkitehtuuri tyylisuunnan julkisivua osoitteessa Itäpuisto 10. Bar Kino on Porin kävelykatu keskustan tuntumassa, Itäpuistossa sijaitseva ilta- ja ajanvieteravintola, joka toimii historiallisessa elokuvateatteri rakennuksessa. Rakennus oli alkujaan Elokuvateatteri Kinon käytössä, ja se valmistui Itäpuiston laidalle vuonna 1936 arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnitelmien mukaisena. Elokuvateatterin toiminta loppui kuitenkin vuonna 1999, kun Poriin valmistui Promenadikeskus Finnkino uusine elokuvasaleineen. Historialliset tilat remontoitiin elokuvateatteritoiminnan loputtua Bar Kinon käyttöön, joka avasikin ovensa vuonna 2002. Ravintolan kaksikerroksinen juhlahuoneisto tila, johon mahtui aikanaan 405-elokuvan katsojaa, mahduttaa nykyisin parhaimmillaan viisisataa asiakasta kerrallaan. Bar Kinon palveluihin kuuluu myös ohjelmatarjonta, muun muassa levytansseja, orkesteriesityksiä, sekä elävää musiikkia vähintään kerran viikossa. Kino oli ehkä oma suosikkini oman aikani elokuvateattereista, jotka olivat Eteläpuiston varrella sijainneet Jaarli (ent. Allotria), Fennia ja Kino-Palatsi, Itäpuiston varrella Kino ja Pohjoispuiston varrella Adams (aikaisemmin nimenä Asto). Kinossa oli parveke, jonne johtivat ala-aulasta pääoven molemmin puolin portaat. Ovien avautumista parvekkeelle odotettiin pienessä viihtyisässä yläaulassa, johon valoa toi kuvassa lipan yläpuolella näkyvät pikkuikkunat. Kun Kinossa esitettiin aikoinaan ensi-illassa Kwai-joen silta-elokuva (1957), pääovien yllä olevalla lipalle oli rakennettu edustava puinen pienoismalli kyseisestä sillasta. Vanhempani kävivät katsomassa ko. elokuvan (mikä oli sinällään harvinainen tapahtuma huushollissamme) - minua harmitti, ettei silloinen ikäni todellakaan riittänyt - vinkumisestani huolimatta - mukaanpääsyyn. Muistan lyseolaisten marssineen elokuvan suosiohuuman aikana liikuntatunnilleen kaupungin läpi opettajansa Ilmari Kauton perässä tahdissa, suljetussa muodostelmassa ja viheltäen samalla elokuvan tunnettua instrumentaaliteemaa. Elokuvasta lainattu sotavankien käyttämä systeemi veti hymyt katselijoiden huulille.

Seurakuntakoti puistojenristeyksessä: K) Porin 400-vuotisjuhlat 8.6.1958 huipentuivat historialliseen juhlakulkueeseen. Tämä kuva on kirjasta Muistojen Pori (Jaakko Leppänen-Antti Suominen, 1986) - kiitos käyttöluvasta. Alkuperäinen kirjan kuvateksti: Kokemäen Teljään, Porin varhaiseen edeltäjään, jossa piispa Henrikin kerrotaan harjoittaneen lähetystointaan, purjehtivat ulkomaiset kauppamiehet, saksat, tuomaan mm. suolaa ja ostamaan turkiksia. Kokemäenjoen madaltuessa siirtyi Teljän kaupankäynti lähemmäksi joen suuta Ulvilaan. Kuningas Albrekt antoi 1365 etuoikeuskirjansa Ulvilan kaupungille - kuvassa Piispa Henrik ja joukko Teljän kaupungin asukkaita. Kulkue on kuvattu puistojenristeyksessä, siten että taustalla näkyy Etelä- ja Itäpuiston kaakkoiskulmassa sijainnut iso, puurakenteinen Seurakuntakoti. Muistan 400-vuotisjuhlat tapahtumana, mutta tätä kulkuetta en muista olleeni katsomassa (olin 4-vuotias).

Elokuvateatteri Fennia Eteläpuiston itäpuolella: L) Elokuvateatteri Fennia Eteläpuiston varrella lopetti toimintansa kesäkuun alussa 1969. Kirjassa Muistojeni Pori on kuva lopettajaisnäytösten mainoksista Fennian julkisivulla (kuvaajan nimestä ei ole varmuutta, mutta SK-kuvaajasta Antti Suomisen mukaan on ollut kyse). Lopettajaisnäytäntöihin on ollut vapaa pääsy. Ohjelma: klo 12.30 Pekka ja Pätkä miljonääreinä, klo 14.30 Hugo ja Josefin, klo 16.30 Kamelianainen, klo 18.30 Komisario Palmun erehdys ja klo 20.30 Onnenpeli. Näissä lopettajaisnäytöksissä en muistaakseni käynyt, mutta muuten Fennia sahajauhoin täytettyine penkkeineen oli monien vuosien ajan ykkösvalinta. Siellä esitettiin sunnuntain lastennäytökset, joissa käytiin aina kun mahdollista. Moneen kertaan nähtiin Pekat ja Pätkät, Tarzanit, Viidakko-Jimit ja erityisen monta kertaa nähtiin (jostakin tuntemattomasta syystä) villilänsi-tyylinen seikkailuelokuva Luoteisväylä, jota en sen koommin olekaan ilmeisesti tullut nähneeksi. Piti ihan tarkistaa, kyseessä oli King Vidorin v.1940 ohjaama Northwest Passage, jonka pääosissa olivat Spencer Tracy ja Walter Brennan. Lastennäytösten yleisö oli armotonta, jos sankari pussasi muuta kuin hevostaan vihellyskonsertti oli valtava. Muuten tylsien kohtausten aikana keksi joku heittää pimeässä salissa karkkipapereita ilmaan ja takaa matalalta valkokankaalle heijastettu filmivalo sai roskat loistamaan kuin tulikärpäset - ja valkokankaalla vilisi kuvissa mustia pisteitä vastaavasti. Kyseinen valoshow päättyi yleensä valojen sytyttämiseen salissa ja esityksen lopettamisuhkailuihin. Tappelukohtausten aikana yhteenkiinnitetyt sahajauhopenkkirivit huojuivat tappelun tahdissa aitoa tunnelmaa tuoden. Koska samoja elokuvia pyöritettiin loputtomasti (ja niitä myös käytiin katsomassa useita kertoja) yleisössä oli aina joku etukäteen tapahtumia selittävä, joka sai pätemisentarpeelleen laardia. (EK, 4.3.2011): Sunnuntaisin iltapäivälla esitettiin jänniä seikkailuelokuvia. Liput maksoivat silloin 1mk ja olivat aina samanlaisia. Tästä johtuen oli oltava hyvissä asemissa, kun sisäänryntäys alkoi. Hyvällä tuurilla pääsit ovimiehen ohi lippu ehjänä ja seuraava elokuvanautinto oli varmistettu. Lippu kotona tietosanakirjan väliin odottamaan uusiokäyttöä.