Yhteydenotot : PALAUTE (e-mail)

A Jukka Kiljunen nimesi tämän vuoden 1955 parakkikoululaisten ryhmäkuvan oppilaat (17.8.2008) seuraavasti: Opettaja: Saara Tyrväinen. takarivi vasemmalta alkaen: Hannu Nykänen, Ilkka Sappinen, Timo Vainio, Eino Lopperi, Valto Rahikainen, Raimo Hämäläinen, Seppo Kääriäinen ja Seppo Kuitunen. 2.rivi takaa vas. alkaen: Taisto Seppänen, Reijo Manninen, Reijo Pynnönen, Antti Mikkola, Arto Salmi, Erkki Tissari, Jukka Kiljunen, Seppo Pajunen ja Jorma Juhani Luokkanen. 2. rivi edestä vas. alkaen: "Lapasniemen" Reijo, Raimo Siitari, Pirjo Muinonen, Sirkka Laitinen, Pirjo Malinen, Leena Siikanen, Tuula Taavitsainen ja Anneli Möttö. eturivi vas.alkaen: Kaija Manninen, Marketta Pikkarainen, Anna-Maija Pylvänäinen, Mirjami Laitinen, Pirjo Tulla, Arja Marttinen, Mirja Poikolainen, Merja Oranen, Marjut Laine, Kaija Jurvanen ja Pirkko Reinikainen. Tämän historiallisen 'parakkikoulun' ensimmäisen luokan oppilaskuvan vuodelta 1955 antoi käyttöömme Marketta Wessler o.s Pikkarainen, joka itse on tässä kuvassa mukana oppilaiden joukossa. Kuvan 'luovutus' käyttöömme tapahtui perjantaina 15.8.2008 Kangasniemen rantakahvilassa pidetyssä oppilaskuvan kolmen oppilaan kohtaamisen yhteydessä, jolloin paikalla olivat Marketan lisäksi tapaamishankkeen puuhamiehenä toiminut Jukka Kiljunen ja Leena Siikanen-Toivio. Tämän kirjoittaja oli paikalla 'kuunteluoppilaana ja ylöskirjaajana'. Kolmen 'parakkikoulun ekaluokkalaisen' oppilaan kohtaaminen 53 vuoden jälkeen liittyi Jukka Kiljusen ideoimaan 'projektiin', missä hän mainittujen luokkansa 'likkojen' kanssa etsii (mm. 'Kangasniemen Kunnallislehteen' tehdyn jutunkin avulla) yhteyksiä parakkikoulun oppilaskuvan muihin 'kavereihin' ja tarkoitus on kirjata ylös mm. yhteisiä koulumuistoja. Kuvassa on kaikkiaan 36 oppilasta - 19 poikaa ja 17 tyttöä. Tarkoitus on siis tavoittaa kuvan henkilöitä ja koota tänne lähinnä heidän yhteisiä muistojaan. Jukka Kiljuseen ja hänen luokkansa mainittuihin tyttöoppilaisiin saa tarvittaessa kauttamme suoran sähköpostiyhteyden ja myös omaan palautesähköpostiosoitteeseemme lähetetyt tätä aihetta koskevat tiedot välitetään tietenkin myös projektiryhmän käyttöön. (Jukka Kiljunen, sähköposti 29.5.2006): Synnyin Kangasniemellä v. 1948 ja aloitin koulunkäynnin syksyllä 1955 suurille ikäluokille väsätyssä parakissa Svaloja vastapäätä. Kaksi seuraavaa luokkaa viereisessä kivikoulussa. Sitten vuodeksi juuri valmistuneeseen uuteen kansakouluun Kankaistenlammin rannalle ja sitten Yhteiskouluun. (Jukka Kiljunen, sähköposti ~ 9.6.2006): Marketta Pikkarainen, Aaron tytär, oli mulle kiukuissaan, kun menetti takiani Prinsessa Ruususen roolin ekaluokan kevätjuhlanäytelmässä. Opettajamme Tyrväisen Saara oli valinnut Marketta Pikkaraisen ja minut päärooleihin. Olimme luokan pisimmästä päästä ja kai muutenkin Saaran mielestä sopivia. Muita rooleja oli Paha Noita ja kai niitä hyviäkin haltijoita siinä oli. Esitys oli laulukuvaelma. Loppuluokka kuorona ja linnanmuureina, jotka kohosivat ja laskivat tilanteen edetessä kyykkyyn ylös. Oli kai toinen tai kolmas harjoitus alkamassa ulkosalla hautausmaan kiviaidan edustalla. Ohjaaja komentaa asemiin. Mutta missä jahkailee Prinssi eli minä? Opettaja näkee, että nyt Prinssillä jostain kenkä puristaa. - "No, ku pojat naoraa pussoomisesta", minä saan sanotuksi hieroskellen kengänkärjellä maata luultavasti melkein itkua vääntäen. Saara taitaa vähän harmistua ja ärtyneenä kysyy, kuka haluaa prinssiksi. On ymmärtänyt, että ketään ei voi määrätä. Vapaaehtoinen pitää olla, jottei komplikaatio toistuisi. Heti ilmoittautuu yksi poika innokkaana, Siitarin Raimo. Hän on luokan pienimpiä. Niinpä Prinsessankin esittäjä menee uusiksi. Sekös Markettaa kiukuttaa. Saan aika sättimiset silmilleni. En edes ollut tajunnut, minkä olin hänelle aiheuttanut. Oikeastaan tajuan vasta kaikki ulottuvuudet ja seuraukset, kun Äiti ne minulle kotona selittää. Sopivan kokoiseksi prinsessaksi tulee Tullan Pirjo. Oikein nätti prinsessa onkin. Ja Raimo vetää kevätjuhlassa roolinsa reippaan miehekkäästi niinkuin pitääkin. Tinapaperipäällysteiset miekka ja kruunu sen kun välkkyvät. Ja me Marketan kanssa seistä tölläämme rupusakissa eli muurina. Välillä vaan kyykkyyn ja ylös. Muuta ei vaadittu rupusakilta. Varsovasta Kangasniemelle 12.8.2007 'lapsuutensa paikkoja' muistelemaan ja katsastamaan tullut Jukka Kiljunen kuvassa näyttämässä 50-luvun 'parakkikoulunsa' paikkaa nykyisen 'Kalliolan koulun' eli 'kivikoulun' vastapäätä olevalla tontilla. (Jukka Kiljunen, sähköposti 11.6.2009): Tämän 3. luokkansa kuvan Parakkikoulussa vuodelta 1955 on lähettänyt Annikki Ojansuu (Riitta Pylvänäinen) Canberrasta. Hän on piirtänyt tunnistuskaavion ja tehnyt muutaman alkutunnistuksen, jotka vahvistuivat Marketta Ruhasen (Langinkoski) lähettämässä kaikkien oppilaiden nimilistassa. Kuvan lähettäjä kertoo, että v. 1946 syntyneiden kaksi luokkaa aloittivat koulunkäyntinsä Parakkikoulussa kaksi vuotta aikaisemmin v. 1953 aamu- ja iltavuoroissa, koska luokkahuoneita ei muuten riittänyt. Oppilaat tunnistuskaavion numeroinnin mukaan: 1) Ritva Tullinen, 2) Pirkko Pynnönen, 3) Eila Halttunen, 4) Maija Halttunen, 5) kuvan lähettänyt Riitta (myöh. Annikki) Pylvänäinen, 6) Leena Ursin, 7) Seija Siitari, 8) Marketta Langinkoski, 9) Hilkka Pynnönen, 10) Anna-Liisa Poikolainen, 11) Marja-Leena Kuusjärvi, 12) Maija-Liisa Manninen, 13) Pirkko-Liisa Kortekallio, 14) Opettaja Pöysä (?), kuvan lähettäjän mukaan lempinimeltään "Pikku-Musta", 15) Raimo Hokkanen, 16) Reijo Tissari, 17) Raimo Kohvakka, 18) Aimo Närväinen, 19) Sakari Sappinen, 20) Eero Sappinen, 21) Raimo Seppänen, 22) Toivo Kyläniemi, 23) Markku Seppänen, 24) Reijo Hokkanen, 25) Hannu Kuitunen, 26) Eero Ursin, 27) Jorma Loisa, 28) Antero Hokkanen ja 29) Tuomo Laitinen. Nimilistan lähettänyt Marketta Ruhanen huomauttaa, että kuvasta puuttuu Veikko Savolainen.

B 'Kangasniemen Kunnallislehden' numerossa 21.8.2008 julkaistiin Emilia Mölsän kirjoittama juttu parakkikoulun 'kolmikkomme seikkailuista' 14.-15. elokuuta 2008 Kangasniemellä. Vanhoja luokkakavereitaan etsivät henkilöt kuvattiin paikallislehden toimituksen edustalla perjantaina 15.8.2008. Jukka Kiljunen keskellä ja vasemmalla Leena Siikanen-Toivio - oikealla Marketta Wessler (o.s. Pikkarainen). (Leena Siikanen-Toivio, sähköposti 17.8.2008): Minulle Kangasniemen käynti ja 'luokkatapaamisemme' viikonloppuna oli nostalginen, koska en ollut käynyt paikkakunnalla vuoden 1965 jälkeen kuin kerran pikaisesti. Sukua ei siellä ole. Kovasti on kirkonkylä muuttunut, joskin joitakin vanhoja rakennuksia (kuten Pyykkösen navetta) on vielä tallella. Meijerin ympäristö on valitettavasti ihan erilainen lautakasoineen, kuin se maisema, missä kasvoin. Puulaveden rannalle levinnyt kunta on näin pirkanmaalaisen silmin kovin kaunis. Minun historiikkini lyhyesti: kävin siis lukion Helsingissä. Olen koulutukseltani juristi ja valtiotieteen maisteri. Pisimmän työurani (20 vuotta) olen tehnyt Nesteellä, viimeksi Venäjän öljy- ja kaasuprojekteissa projektipäällikkönä, josta tehtävästä siirryin vuonna 1995 Toijalan kaupunginjohtajaksi. Olin mm. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, joten kunta-ala oli tuttu. Jäin Toijalan kaupunginjohtajan virasta sairaseläkkeelle vuonna 2001. Olen sen jälkeen toiminut mm. ETYJ:in (Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyöjärjestö) vaalitarkkailijana. Asun Toijalassa eli nykyisessä Akaassa. Minulla on kaksi poikaa. Ystävällisin terveisin, Leena Siikanen-Toivio. (Leena Siikanen-Toivio, sähköposti 24.9.2008): Nyt tilanteeni on kiireinen, sillä minut on valittu EU:n siviilitarkkailijaksi Georgiaan. Sinne on valittu 10 asiantuntijaa Suomesta, tehtävämme keskittyvät lähinnä ihmisoikeustilanteen tarkkailuun ja raportoimiseen EU:lle. EU:sta lähtee Georgiaan 200 tarkkailijaa. Lennämme Tbilisiin huomenna. Komennus kestää aluksi 4 kuukautta. Hyvää syksyä kaikille toivottaen, Leena.

C Matti Hoviniemi lähetti 23.8.2008 tämän joulukuussa 1987 ottamansa valokuvan Ikosen silloisesta varastorakennuksesta, joka tuolloin sijaitsi 'Keskustien' ja 'Joutsantien' välissä nykyisen 'K-Rautian' paikalla (vrt. sivu 67 kuvaruutu C). MH on itse aikoinaan käynyt 'kivikansakoulun' viereistä parakkikoulua. Toimiko 'Ikosen varastona' juuri hautausmaan viereinen parakkikoulu - se kysymys on vielä kuitenkin hieman avoin. (MH, sähköpostit 23.-27.8.2008): Kunnallislehdessä kerrotaan parakkikoulun oppilaista. Olin mukana III luokalla lukuvuonna 1946-47, kun parakkikoulu aloitti toimintansa vanhan yläkoulun naapurissa, seurakunnan maalla, sittemmin puutarhan alueella. Perheeni muutti Mikkeliin marraskuussa 1947, jolloin erosin parakkikoulusta, IV luokalta. Tarkkaan ottaen luokkaamme oli syksyllä 1946 jonkin aikaa vanhassa yläkoulussa kiertolaisena, ehkä vain käsityö, yms opetusta varten. Ilmeisesti parakkikoulu aloitti heti lukukauden alussa. Talvella uusi koulu oli vähän vilpoisa. Kuvasin Veljekset Ikonen Kauppayhtiön varastona Joutsantien varressa olleen entisen parakkikoulun joulukuussa 1987. Osa parakkikoulusta oli lukuvuoden 1958-59 aikana myyty poliisikonstaapeli Edvard Pynnöselle - uusi kansakoulurakennus oli valmistunut Kankaistentien varteen mainitun lukukauden alkuun ja parakkikoulu jäi siten tarpeettomaksi. Edvard Pynnönen pystytti elementeistä autotallin Joutsan tien varteen, nykyisen K- Rautakaupan paikalle. Siellä v. 1987 kuvasin rakennuksen, joka oli jo viimeisillään Ikosen varastona. 'Veljekset Ikonen Kauppayhtiö' oli ostanut rakennuksen Pynnösiltä ja maata sen tontiksi muiltakin maanomistajilta. Yhtiö rakensi paikalle myöhemmin uuden rauta- ja maatalouslaupan varaston, joka purettiin K-Rauta Perälän liikerakennuksen tieltä. Eero Kuitusella nykyisin oleva parakki, Joutsanmaantie, entinen armeijan varusvarasto, on ollut iltamapaikkana ennen nykyistä tehtäväänsä. Siis tosiparakkeja ovat ilmeisesti vain kk:n, Vaimosniemen ja Reinikkalan koulut sekä em. varusvarasto, minne sitten mikäkin päätyi. (MH, sähköposti 12.9.2008): Muutamia lisäyksiä ~ Opettajanani parakissa III ja IV luokilla oli Kyllikki Makkonen ja Betaniassa, I-II luokat, Taimi Kuronen. Sisareni Anneli oli Helmi Romon luokalla. Alakoulun opettajina parakissa minun aikanani olivat Helmi Romo ja Taimi Kuronen. Kun yläkoulun opettaja vei oman luokkansa VI:nteen saakka, ei kaikilla lapsilla ollut tilaisuutta päästä yläkouluun parakkiin. Mm sisareni Anneli (s. -38) kävi alakoulun Satamakadun rukoushuoneessa ja aloitti yläkoulun, III luokan, "isossa koulussa". Yksi seikka harmitti. Parakin ikkunat olivat niin korkealla, että pulpetissa istuen ei nähnyt ulos! Minun luokkakavereitani, siis vuonna -37 syntyneitä, olivat mm. Pentti Nieminen, Raimo Marttinen, Reino Hänninen, Pentti Puttonen, Pekka Innanen, Olavi Laukkarinen, Simo Kuitunen, Elli Siiskonen, Sirja Laitinen, Raija Pöyry, Aili Sappinen, Tuovi Sappinen ja Hilkka Manninen, nyk. Illukka, joka asuu nykyään Meijerinniemessä. Myös Onni Siiteri, joka asuu nykyisin naapurinani täällä Mikkelissä, oli meidän luokallamme parakissa. Hän on aivan varma, että Edvard Pynnönen osti ja pystytti maalleen sen osan kouluamme, jonka Kauppayhtiö Veljekset Ikonen sittemmin osti varastokseen. Tietojeni mukaan, kun Ikonen rakensi uuden varaston, vietiin paikalla ollut parakin osa kaatopaikalle ja tuhottiin. Toisen osan kohtalosta ei minulla ole hajuakaan. Tapaamani luokkakaverini toteavat, että parakkimme aloitti tehtävänsä kouluna v. 1946. Kun kukaan ei ole muistellut olleensa parakissa oppilaana sitä ennen, voinee päätellä rakennuksen kouluhistorian alkaneen juuri tuona vuonna. Siis me olimme sen ensimmäisten oppilaiden joukossa ! MH lähetti 6.10.2008 tämän mielenkiintoisen lehtikuvan parakkikoulusta. Kun kuvan parakkia (ja erityisesti ikkunariviä) vertaa MH:n aiemmin lähettämään Ikosen varastokuvaan, ikkunat eivät kulje ihan samassa 'järjestyksessä', mutta onhan niitä voitu myöhemmin vielä 'rustailla' - tutkimukset jatkuvat: (MH, sähköposti 6.10.2008): Onkohan meidän taas epäiltävä, oliko Ikosen varasto sittenkään kirkonkylän parakkikoulusta tehty! Kunnallislehdessä on ollut juttu koulusta mahdollisesti v. 1959. Marketta Ruhanen, Erkki Langinkosken tytär, on joskus ottanut talteen oheisen lehtikuvan.

D Ritva Peltola o.s. Heiskanen lähetti tämän parakkikoulun oppilaista vuodelta 1948 seuraavin saatesanoin: Sain mielenkiintoisen kuvan käyttööni parakkikoulun oppilaista v. 1948. Veljeni Seppo Heiskanen oli tuolloin ensimmäisellä luokalla (ikäluokka s. 1941). Kuvassa ylhäältä vasemmalta Pekka Lindgren, Reijo ja Raimo Varjo (vai kumminkohan päin se on), Matti Laitinen (kauppiaan poika). Keskirivi vasemmalta: Pekka? Pylvänäinen, Kauko Pynnönen, Heimo Manninen, Tauno Hokkanen, Heikki Kortekallio, Seppo Heiskanen ja Erkki Kärkkäinen. Edessä vasemmalta: Seija Haapsaari, Kaarina Loisa, Eeva Poikolainen, Kerttu Ijäs, Kaija Suuronen, Leena Partti, Eila Tissari ja Eeva Loisa. Kuvasta puuttuvat Viljo Ylönen ja Seppo Marttinen. Parakki siirrettiin koulukäyttöön Vihikankaalta, jossa se oli ollut varalla mahdollisesti tarvittavaa sotatarvikkeiden säilytystä varten. Tiettävästi siellä ei ollut mitään, mutta Opankallion vieressä Säynetien varrella oli sementistä valettu ammusvarasto, joka tiettävästi oli käytössä. Sen jäännökset oli kiehtova leikkipaikka myös minun aikanani Vihikankaalla lapsena asuessamme. Parakki sijaitsi Säynetien oikealla puolella pellolla. Alue oli aidattu ja sinne oli ehdottomasti kielletty mennä. Äitini oli kuitenkin käynyt alueella poimimassa runsaasti puolukoita. Kulkutie löytyi ojan kohdalla olevasta aukosta, josta joku muukin oli kulkenut. Sepon ensimmäisellä luokalla oli Toini Pyykkönen sijaisopettajana vuonna 1948. Toini oli tietääkseni äitini ikäluokkaa. Tästä luokasta on toinenkin kuva otettu samana vuonna uuden opettajan kanssa. Tämä kuitenkin on mielenkiintoisempi. Toinista on minulla pieni tapahtuma mielessä hyvinkin selvästi tuolta ajalta, kun hän oli opettajani. Olin tulossa Kalliolan koululta kotiin päin. Olin ehkä koulun loputtua poikennut meijerille Leena Siikasen luo. Toini oli vikkelänä naisena jo ehtinyt käydä kirkolla ja tuli vastaani majatalon kohdalla. Hymyilin hänelle kauniisti. Toini kysyi: "Mitenkäs ne Ritva polvet jakselevat?" Ihmettelin mielessäni hieman, mutta mutta vastasin, että hyvinhän ne. Vasta jälkeenpäin äkkäsin, että minun olisi pitänyt niiata niksauttaa opettajalle. Minusta se vain tuntui niin hullulta, koska vasta olimme koululla toisemme nähneet. Mainittakoon, että tekstissä mainittu ammusvarasto on yhä pystyssä Vihikankaalla 'Säynetien' itäpuolella ja se on kuvattuna sivulla kuvaruudussa N.

E (JK, sähköposti 24.3.2009): Leena Pynnönen (s. Laitinen) Mikkelistä lähetti 23.3.2009 tämän 3.luokan kuvansa Parakkikoulussa lukuvuonna -57/58. Parakin viimeinen palvelusvuosi kouluna oli alkanut. Seuraavana syksynä nämäkin oppilaat pääsivät uuteen Kankaisten kouluun. Heitä on tässä kuvassa 29 ja oheisessa Kivikoulun rinnakkaisluokan kuvassa 30. Kun luokalle jääneet ja kuvauspäivänä poissa olleet otetaan huomioon, voidaan päätellä, että Kirkonkylän koulupiiriin oli syntynyt vuonna -48 noin 60 vauvaa ! Kuvan lähettäjä on tunnistanut luokkakaverinsa seuraavasti: eturivi vasemmalta: Maritta Laitinen, Ritva Pulkkinen, Kirsti Marttinen, Pirjo Tulla, Arja Marttinen, Pirkko Reinikainen, Sirkka Laitinen. Toinen rivi: op. Valma Nykänen, kuvan lähettäjä Leena Laitinen, Annikki Savolainen, Mirjami Laitinen, Mirja Honkanen, Kaija Jurvanen, Liisa Pylvänäinen. Pojat kolmas rivi: Seppo Pajunen, Markku Saloranta, Sakari Makkonen, Antti Mikkola, Raimo Hämäläinen, Antero Manninen, Matti Kuitunen, Ilkka Sappinen, Jorma Luokkanen. Takarivi: Lasse Honkanen, Markku Kinnunen, Markku Pynnönen, Raimo Rantanen, Timo Vainio, Niilo Laitinen, Erkki Tissari.

'Vieraskirjatyyppisesti' muita yhteydenottoja: F (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 22.8.2008): Hei! Kiitos upeasta Kangasniemen sivustosta, jonne lähdin seikkailemaan Kunnallislehden artikkelin innoittamana. Olen samaa ikäluokkaa Leena Siikasen, Pikkaraisen Marketan ja Kiljusen kanssa, mutta ekaluokkani kävin Rälläkässä, muut luokat yhdessä heidän kanssaan. Olen palopäällikkö Arvi Heiskasen tytär. Ystävällisin terveisin, Ritva Peltola ~ Hausjärvi, Hikiä. (Pekka Hytönen, sähköposti 23.8.2008): Hei! Olipa yllätys lukea uutinen Kunnallislehdestä! Kylällämme (Etu-Ikola, Leivonmäki), ei kovin kaukana Kangasniemeltä on ollut myös oma parakkikouluvaiheensa. Ja olemme heinäkuussa pitäneet tapaamisen, joka muodostui ikimuistoiseksi. Ja jatkoa seuraa, sillä kokoamme kouluumme ja kylään liittyviä kuvia ja tunnistamme jo löydettyjen kuvien henkilöitä. Parakkikoulumme rakennettiin kyläläisten toimesta ja vuokrattiin kunnalle niin pitkäksi ajaksi, että uusi koulu saadaan rakennettua. Yli kymmenen vuotta siinä meni ja meidän parakkikoululaisten kesken syntyi luja yhteen kuuluvaisuuden side, jota silloin aikanaan emme tienneet. Nyt tapaamista suunnitellessamme ja itse tapaamisessa riemu oli käsin kosketeltava. Toivotan teille onnistumisia omassa hankkeessanne. Vaivannäkö tulee ehdottomasti palkituksi, kun saatte suuremman joukon koolle. Tuossa on mukana kylämme kotisivuosoite, jolla löytyy kuvakollaaseja omasta rakkaasta koulustamme ja tapaamisesta myös. Terveisin, Pekka Hytönen, http://www.etu-ikola.fi. (Anneli Toivakan o.s. Mötön tytär Helena Haponen, sähköposti 24.8.2008): Hei! Terveiset äidiltäni Anneli Toivakalta (os. Möttö). Hänellä ei ole tietokonetta, joten hän pyysi lähettämään kauttani terveiset luokkakavereille. Hauska oli huomata oma kuva lehdessä yli 50 vuoden takaa. Jos haluatte olla yhteyksissä häneen, niin tämän sivuston ylläpitäjän kautta 'posti' kulkee. Ystävällisin terveisin, Helena Haponen. (Leena Pynnönen, o.s. Laitinen, sähköposti 27.8.2008): Tervehdys entisille kansakoululaisille! Melkein kaikki koululaiset tunnistin parakkikoulun ja "Rälläkän" kuvista. Itse aloitin kouluni Rälläkässä ja olin luokan nuorimpia (s. 30.12), joten Heiskasen olettamus aloituspaikan valinnasta pitänee paikkansa. Kävin myös parakkikoulua ja kivikoulua. Koulujen vaihdot tuntuvat aika hurjilta pienten koululaisten kannalta katsottuna. Oli oikein mielenkiintoista seikkailla sivuilla ja palauttaa mieleen vanhaa kotikuntaa ja sen asukkaita. Tosin aivan ilman kontakteja ei olla oltu. Toissa kesänä kokoontui joukko entisiä rantatien lapsia tapaamaan toisiaan Hannu Honkasen innoittamana. Tapaaminen oli erittäin miellyttävä ja saimme tutustua Lasse Honkasen maalaamiin tauluihin rantatien varrella olleista rakennuksista. Yst.terv. Leena Pynnönen os. Laitinen. (Anna-Maija Everett, o.s. Pylvänäinen, sähköposti 8.9.2008): Terveiset entisille luokkakavereille! Kuulin 'parakkikoulun lapset'- projektista siskoltani Annikilta, joka luki siitä Kangasniemen Kunnallislehdestä. Asumme molemmat Canberrassa, Australiassa. Hannu ja Aune Kuusjärvi Kangasniemeltä ovat tilanneet lehden hänelle ja sen kautta saamme tietoja nykyisestä Kangasniemestä. Minä kävin ensimmäisen luokan parakissa, toisen Betaniassa, kolmannen kivikoulussa, neljännen uudessa kansakoulussa. Syksyllä 1959 lähdimme Australiaan. Oli oikein hauska lukea entisistä kouluajoista ja kavereista, joista minulla on niin mukavia muistoja. Olisi tosi kiva saada yhteyttä entisiin luokkakavereihin. Terveisin, Anna-Maija Everett o.s. Pylvänäinen. Anna-Maija Everett o.s. Pylvänäinen muistelee perheensä vuonna 1959 tapahtunutta muuttoa Australiaan omalla erillissivullaan: ANNA-MAIJAN MUISTELMAT. (Sirkka Närhi, o.s. Jurvanen, sähköposti 19.10.2009): Olen Sirkka Närhi (ent. Jurvanen, 13 sarjan toiseksi vanhin), asunut Joensuussa viimeiset vajaa 40 vuotta. Olin parakkikoulussa minäkin - ikäluokkaa 1943. Muutimme Pohjanmaalta Kangasniemelle marraskuussa 1950, olin aloittanut I luokan Lohtajalla. Minulle ei ollut parakin luokassa paikkaa, vaan aloitin pojan (muistaakseni Määttäsen Reijo) vieressä, kun hänen vieruskaverinsa oli sairaana. Muistan sen, että kun tuli ruoka-aika, opettaja Kuronen kysyi, eikö minulla ole eväitä ja vastasin ei. Minulla oli paksut hiivaleipäeväät, mutta en kehdannut niitä ottaa esille, kun muilla näytti olevan aivan erilaista, tummaa leipää. Minä kävin siinä koulussa I ja II luokan, sen jälkeen siirryin viereiseen kivikouluun Helmi Romon opetukseen ja sieltä IV:n luokan jälkeen yhteiskouluun. Minulla oli joku ihana valokuva, missä olimme opettaja Kurosen kanssa kivikoulun pihalla (kevät tai syksy, koskapa pojat olivat polvihousuissa ja me tytöt mekoissa ja esiliinoissa ja rusetit päässä). Valitettavasti se katosi. Sisaruksista moni muukin ehti käydä parakkikoulua ja osa muisteli käyneensä siinä neljä luokkaa. Kesällä muisteltiin asioita, kun tavattiin isommalla porukalla. Kangasniemellä tulee käytyä harvoin, vaikka siellä edelleen sisaruksista asuu neljä ja yhteinen mökki on Puulan saaressa kirkonkylän lähellä. Anna-Maijan (Pylvänäinen) Pirjo-sisar oli aikoinaan parhaita ystäviäni, kirjoittelimme vuosia sen heidän muuttonsa jälkeen, mutta jotenkin se sitten lopahti. Monesti olen miettinyt, mitä heille kuuluu ja siksi tuo Anna-Maijan juttu oli mielenkiintoista lukea. (Seppo Pajunen, sähköposti 22.3.2010): Sain tietää näistä sivuista joskus joulun aikoihin Porissa asuvalta Eija-sisareltani. Ja yllätykseni oli todella melkoinen näiden laadusta ja monipuolisuudesta. Jo nyt olen oppinut paljon uutta synnyinseudustani, sillä olin elänyt ja oppinut kunnasta ainoastaan "laajennetun" Suurolan kylän ja keskustan paikkoja. Suurin osa lähes kaikesta muusta oli uutta. Parakkikoulustakaan en muista kuin joitakin yksittäisiä muistoja. Nuoren opettajan Saara Tyrväisen ja oppilaista sentään monia, mutta en kaikkia. Muistelen,että olisimme Jukka Kiljusen kanssa painineet jossakin vaiheessa välitunneilla paljon ja että painin olisi aina silloin tällöin keskeyttänyt naurava opettajamme ja lähettänyt meidät omenien ostoon läheiseen puutarhaan. Palkaksi saimme joskus omenat itsekin. Jukka K:n isästä on jokin pieni muistikuva miehestä Jawan selässä, narulla köytetty sirkkelin terä kainalossa. Parakissa oli ikkunat matalalla ja muistelen,että lämpimään aikaan ikkunan taakse ilmestyi nuoria miehiä tai "isoja poikia", joilla oli kovasti asiaa nuorelle opettajallemme. Oma elämäni on Kangasniemen jälkeen mennyt lähinnä täällä Etelä-Suomessa .Ensin kierrellen lyhyempiä aikoja eri puolilla ja perheen myötä ensin 15 vuotta Forssassa, jossa molemmat kaksi lastani syntyivät ja nyt viimeksi yli 20 vuotta täällä Salossa. Pisimmän työuran tein huonekalukaupan myymäläpäällikkönä (n.20 vuotta), mutta paljon muutakin "lyhyempää" mahtuu tekemisiini. Aivan nyt viimeksi innostuin rakennusperinteestä ja restauroinnista ja siksi Kangasniemenkin rakennusperinnekuvat kiinnostivat. Nyt pikkuhiljaa lopetellessani suurempia palkkatöitä minulla odottaa vielä yksi isompi "projekti" eli aiomme vaimon kanssa peruskorjata ja restauroida hänen mummolastaan meille loppusijoituspaikan ja lastenlapsille (5) mummolan, jonne voivat vaikkapa Tampereelta ja Salosta poiketa. Talo on Karkkilan Högforssin tehtaan,työntekijöilleen aikanaan järjestämä rintamamiestalo. Välitin sivutiedon myös Reijo-veljelleni (nyk. Ray) Vancouveriin, joka juuri isännöi muutamia sukulaisia olympialaisten aikoihin. Itse en ole käynyt siellä(kään), vaikka hänen matkailubisneksensä aikoihin olisin päässyt lähes ilmaiseksi ylöspitoineen. Kangasniemellä kävimme viimeksi 10 vuotta.sitten. Terveisiä vaan "tutuille...!" , Seppo Pajunen.