|
|
B) Nimihirviö "LÄNSI-TURUNMAA" hylättiin 1.1.2012 ~ tilalle kiistojen jälkeen taas PARAINEN:
(Wikipedia, 2013): Parainen (ruots. Pargas; vuosina 2009–2011 Länsi-Turunmaa, ruots. Västlboland) on vuonna 2009 perustettu Suomen kaupunki Varsinais-Suomen maakunnassa. Ennen nykyisen Paraisten kaupungin perustamista oli toiminnassa alueeltaan suppeampi Paraisten kaupunki, joka vuonna 2009 lakkautettiin, kun sen sekä siihenastisten Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kuntien alueista muodostettiin uusi Länsi-Turunmaan kaupunki, joka vuonna 2011 otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.
Paraisten asukasluku on 15 543 asukasta, joista noin 56,5 prosenttia on ruotsinkielisiä. Paraisten naapurikuntia ovat Brändö, Sottunga, Kökar, Kemiönsaari, Sauvo, Kaarina, Turku, Naantali ja Kustavi.
Parainen on Kaskisten lisäksi Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki. Sitä kutsutaankin usein saariston pääkaupungiksi. Suomen kunnista Paraisilla on eniten kesämökkejä.
Paraisten meripinta-ala on Suomen kunnista suurin, 4 658,69 neliökilometriä.
Kaupungin perustaminen ja nimikiista: Länsi-Turunmaan kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 2009, kun Houtskarin kunta, Iniön kunta, Korppoon kunta, Nauvon kunta ja siihenastinen Paraisten kaupunki lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden siihenastiset alueet käsittänyt uusi kunta, joka otti käyttöönsä nimen Länsi-Turunmaa ja kaupunkinimityksen. 1.1.2009 perustetun 'kömpelönimisen' uuden kaupungin - Länsi-Turunmaan - vaakunaksi valittiin Nauvon entinen kunnan vaakuna. Vuoden 2012 alusta Länsi-Turunmaan kaupunki otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.
Kaupunki aloitti toimintansa Länsi-Turunmaan nimellä vuoden 2009 alussa. Sen viiden edeltäjän, Paraisten kaupungin sekä Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Iniön kuntien valtuustot hyväksyivät kuntaliitoksen 26. kesäkuuta 2007.
Kaupungin nimivalinnasta tuli alusta alkaen paljon kielteistä palautetta, koska suomenkielistä nimeä Länsi-Turunmaa pidettiin kömpelönä ja keinotekoisena. Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus asettui sitä vastaan. Asiantuntijaryhmä ehdotti sen jälkeen, että uuden kunnan nimeksi valitaan joko Parainen (ruots. Pargas), Gullkrona tai Berghamn. Länsi-Turunmaan kaupungin järjestelytoimikunta taas ehdotti nimeä Merikruunu.
Kaupungin nimen päätti lopullisesti valtiovarainministeriö 19. kesäkuuta 2008 kuntajakolain perusteella. Nimeä Länsi-Turunmaa olivat esittäneet muut kunnat paitsi Parainen, joka olisi halunnut muuttaa tulevan kaupungin nimeksi omansa. Valtuusto päätti 16. joulukuuta 2008 pitää kaupungin nimenä toistaiseksi Länsi-Turunmaan.
Asiasta järjestettiin neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys 22. toukokuuta 2011. Äänestyksessä lähes 59 prosenttia äänestäneistä kannatti kaupungin nimeksi Paraista ja noin 41 prosenttia Länsi-Turunmaata.
28. huhtikuuta 2009 Länsi-Turunmaan valtuusto päätti, ettei kansanäänestystä kaupungin nimestä aikaisteta 4 000 henkilön allekirjoittamasta aloitteesta huolimatta. Samalla päätettiin ottaa kaupungin vaakunaksi Nauvon kunnanvaakuna.
Valtuusto käsitteli nimiasian kesäkuussa 2011, ja nimeksi valittiin Parainen, mutta muotovirheen vuoksi asia on otettava uuteen käsittelyyn seuraavassa kokouksessa.
Kaupunginvaltuusto päätti syyskuussa 2011, että kaupungin nimeksi tulee Parainen. Uusi nimi otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2012.
Parainen vuoteen 1948 ja 1967–2008. Vuonna 2012 nimen Parainen käyttöön ottaneen Paraisten kaupungin samannimisenä edeltäjänä oli vuonna 1948 perustettu Parainen-niminen kauppala ja myöhempi kaupunki. Se erotettiin vuonna 1948 siihenastisesta Paraisten kunnasta, jonka uudeksi nimeksi samalla tuli Paraisten maalaiskunta. Paraisten maalaiskunta liitettiin Paraisten kauppalaan vuonna 1967, ja vuonna 1977 Paraisten kauppalasta tuli kaupunki. Vuonna 2009 Paraisten kaupunki lakkautettiin osana Länsi-Turunmaan kaupungin muodostumiseen johtanutta viiden kunnan kuntaliitosta.
Historiallisena edeltäjänä vuosina 1948–2008 toimineella Paraisten kaupungilla oli kauppalan perustamisen jälkeen Paraisten maalaiskunnan nimellä toimintaansa jatkanut Paraisten kunta, joka ennen kauppalan perustamista vastasi alueeltaan vuoden 1967 kuntaliitoksen jälkeistä Paraisten kauppalaa ja myöhempää kaupunkia. Se sai kunnallishallintonsa vuonna 1870, ja sen edeltäjänä ollut ja sille nimensä antanut, keskiajalla syntynyt Paraisten kirkkopitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1329.
Vuosina 1948-2008 toiminnassa ollut Paraisten kaupunki oli kaksikielinen. Ennen kuntaliitosta vuonna 2009 asukkaista 54 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 45 prosenttia suomea. Paraisten naapurikunnat ennen vuoden 2009 kuntaliitosta olivat Dragsfjärd, Kaarina, Kemiö, Nauvo, Piikkiö, Rymättylä, Sauvo ja Turku.
Vuotta 2009 edeltäneen Paraisten alueen suurimmat saaret ovat Iso-Tervo (Stortervolandet), Pikku-Tervo (Lilltervo), Stormälö, Lillmälö, Llönsaari (Llön), Kirkkosaari (Kyrklandet), Kirjalansaari (Kirjalaön), Lielahdensaari (Lielaxön), Lemlahdensaari (Lemlaxön), Mielisholma (Mielisholm), Attu, Sorpo, Heisala ja Tammo.
Paraisten Kirjalansaarella sijaitsee Suomen ainoa kalakoulu eli Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti.
Huomattavimmat rakennukset vuotta 2009 edeltäneellä Paraisten alueella ovat keskiaikainen harmaakivikirkko, 1400-luvulta peräisin oleva Kuitian linna, Partekin pääkonttori (1916 ja lisärakennus 1955), siunauskappeli (Erik Bryggman 1930), Atun kartano, Airiston lomakeskus ja jäähalli.
Historia[muokkaa]Paraisten asutus alkoi 1100-luvulla. Ruotsinkieliset olivat enemmistönä 1300-luvulta lähtien. Kirkkomäelle kehittyi kauppa- ja asutuspaikka 1500-luvulla. Kalkkitehdas aloitti toimintansa 1800-luvun lopulla. Paraisten harmaakivikirkon eteläpuolella sijaitseva Vanha Malmi muodostaa Paraisten historiallisen keskustan. Se toimi entisaikaan kauppapaikkana ja on nykyisin hyvin säilynyt puutaloalue.
Vanhan Malmin puurakentamisperinne syntyi luultavasti jo 1200- ja 1300-luvuilla kirkonrakentajien vaatimattomien asumusten myötä. Sen jälkeen kirkkoa ympäröivät rakennelmat ovat muuttuneet useasti.
Harmaakivikirkko rakennettiin 1300-luvulla. Agricola-kappelin länsiosa on kirkon vanhin osa, ja se on todennäköisesti peräisin 1200-luvulta. Kivikirkko ja sen kuori ja holvi koristeluineen olivat valmiita viimeistään 1486, sillä tämä vuosiluku on luettavissa kirkon seinämaalauksista. Paraisten kirkko mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisiä kertoja vuosina 1329 ja 1338.
Vanhan Malmin tiheä yhdyskuntarakenne on luultavasti perua 1700-luvun viimeisten vuosikymmenten vilkkaasta rakentamisesta. Monen rakennuksen ulkoasua on kuitenkin myöhemmin muutettu. Kujien varsilla voi edelleen nähdä sekä yksinkertaisia, 1700-luvun rakennusperinnettä edustavia taloja että 1800-luvulla rakennettuja kaupunkitaloja.
Llönsaaren ja Kirkkosaaren välillä on oletettavasti ollut tärkeä kulkuväylä niin kauan kuin Turunmaan saaristossa on ollut asutusta. Paraisten kirkon sijaintia voidaan pitää merkkinä Kirkkosalmen aikaisemmasta merkityksestä. Alun perin pitkää salmea halkoneelle niemelle rakennettu kirkko oli näkymä, joka kohtasi kaikkia pitäjän läpi kulkeneita.
Maanmittari Hans Hanssonin Llönsaaresta ja Kirkkosaaresta vuonna 1661 piirtämästä kartasta käy ilmi, että Kirkkosalmi oli melko leveä mutta oletettavasti jo tuolloin matalahko. Paraisten historiassa mainitaan lautta, joka ylitti Kirkkosalmen jo vuonna 1620. Samalla paikalla sijaitseva silta mainitaan ensimmäisen kerran 1685.
Vuoden 1711 tienoilla silta oli erikoinen, sillä sen keskiosan muodosti ponttoni. Veneet saattoivat kulkea salmessa, kun ponttoni siirrettiin syrjään. Tuolloin kuitenkin todettiin, että Kirkkosalmi oli niin matala, etteivät isommat laivat voineet kulkea siitä. Vuonna 1746 Kirkkosalmen läpi pääsi Bläsnäsiin ainoastaan tulvavesien aikaan.
Kirkkosalmi muuttui ajan mittaan aina vain matalammaksi, ja Paraisten kunnallisvaltuusto käsitteli asiaa useaan otteeseen. Toiset halusivat ruopata väylän, kun taas toiset halusivat täyttää sen. Asiasta tuli vaikea pala kunnallisvaltuustolle, ja kumpikin leiri muodosti painostusryhmiä asiansa ajamiseksi. Ryhmien toiminta oli aatteellista, ja ne keräsivät varoja järjestämällä juhlia.
Ajan mittaan ruoppausvaihtoehto voitti, kun lopulta ruoppauksen todettiin olevan edullisin vaihtoehto. Ruoppaustyöt saatiin loppuun alkukesästä 1934. Kirkkosalmesta tuli 16 metriä leveä eteläosistaan ja vähän kapeampi pohjoisesta. Kirkkosalmen uusi väylä vihittiin suuressa kansanjuhlassa 1. heinäkuuta 1934.
Kylät: Attu, Ali-Kirjala (Neder-Kirjala), Bjursäng, Björkö, Bläsnäs, Boda, Bodnäs, Bollböle, Bollstad, Brattnäs, Degerby, Domarby, Ersby, Fagerkulla, Fallböle, Finby, Gammelglrd, Garsböle, Granvik, Grisböle, Gräggböle, Gunnarsnäs, Haraldsholm, Heisala, Hlggais, Jermo, Kappeliranta (Kapellstrand), Kassor, Kirjala, Kojkulla, Kopparö, Kouppo, Kuitia (Qvidja), Kurckas, Kyrkäng, Koorlahti (Klrlax), Källvik, Lampis, Laplahti (Lapplax), Lemlahti (Lemlax), Levo, Lielahti (Lielax), Lillby, Lillmälö, Lofsdal, Loskarnäs, Mattholm, Mielisholma (Mielisholm), Munkbacka, Mutainen (Muddais), Myrby, Mlgby, Mörkby,
Mörkvik, Nilsby, Norrby, Nulto, Ontala (Lntala), Parsby, Pettby, Pikku-Tervo (Lilltervo), Pitl, Piukkala (Pjukala), Pyhänsuu, Pölsböle, Rövarnäs, Sandvik, Seivis, Siggnäs, Siltala (Sildala), Simonkylä (Simonby), Skogböle, Skrlbbo, Skräbböle, Skyttala, Skyttböle, Skärmola, Sorpo, Storglrd, Stormälö, Strandby, Sunnanberg, Sydmo, Sydänperä, Sysilahti (Sysilax), Slris, Söderby, Tara, Tennby, Tennäs, Tervsund, Toijois, Träskby, Vallis, Vannais, Vepo, Vidkulla, Vlno, Västermälö ja Ybbersnäs.
Nauvo mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran vuonna 1395.
Korppoo mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran vuonna 1384.
Houtskari mainitaan ensimmäisen kerran Korppoon kappelina vuonna 1554. Itsenäinen seurakunta Houtskarista tuli vuonna 1867 ja kunnallishallinto Houtskariin perustettiin vuonna 1870. Kunta oli vuodesta 2003 lähtien kaksikielinen. Asukkaista 86 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 14 prosenttia suomea. Houtskarissa oli vuoden 2008 lopussa 621 asukasta. Pinta-ala oli 566,81 km?.
Naapurikunnat olivat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.
Houtskari koostuu noin 700 saaresta. Kunnassa on merkittävästi vapaa-ajan asutusta, ja tällä hetkellä siellä on noin 800 ulkopaikkakuntalaisten omistamaa kesämökkiä. Luonto on vaihtelevaa, ja kasvilajien määrä on runsas mm. kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta.
Houtskarin nimi on muuntunut seudun vanhasta suomalaisnimestä "Hautasaari tai Hautasalo".
Kylät: Berghamn, Björkö, Hyppeinen (Hyppeis), Hönsnäs, Jungfruskär, Järvis, Kittuinen (Kittuis), Kivimo, Lempnäs, Medelby, Mossala (Mussala), Notö, Näsby, Roslax, Saverkeit, Stor-Pensar, Sördö, Träskby ja Äppelö.
Iniö mainitaan ensimmäisen kerran Taivassalon kappelina vuonna 1554.
(Turun Sanomat,3.7.2007 - Heimo Rytkönen): Länsi-Turunmaan nimi ei ole paras mahdollinen:
Saaristomeren kuntien yhdistymissopimuksessa kunnat samalla sopivat muodostettavan alueellisen suurkunnan nimeksi Länsi-Turunmaan, ruotsiksi Västlboland. Kuntien yhdistäminen oli ansiokas teko. Valitettavasti nimipäätös oli alueen enemmistökielisten sanelu. Suomenkielisiä nimistöasiantuntijoita tässä ei ole kuultu.
Ennen kuin aikanaan kaikki nuo viisi nykyistä kuntaa jättävät valtioneuvostolle yhdistymispyynnön, kannattaa sittenkin kiinnittää huomio vielä kunnan suomenkielisen nimipäätöksen käyttökelpoisuuteen.
Ruotsinkielinen nimiehdotus Västlboland on varmasti siihen kieleen sopiva, mutta sen suora käännös ”Länsi-Turunmaa” on kielessämme tehdyn tuntuinen ja käytössä kömpelö ja sisällöltään myös harhaanjohtava. Kielemme rakenteeseen kuuluisi tässä luonnostaan adjektiivirakenteinen muoto Läntinen Turunmaa. Mutta kaksisanaisia kuntanimiähän ei meillä hallinnossa tunneta.
Vaikka ruotsinkielisessä nimimuodossa pitäydyttäisiinkin Västlbolandissa, niin suomenkielisenä nimimuotona voisi silti olla kätevämpi ja iskevämpi pelkkä Turunmaa. Ei tarvita aina sananmukaista käännöstä. Ja eiväthän Lboland ja Turunmaa tarkoita nytkään alueellisesti samaa näissä kielissä.
Ruotsissa se on vain kaksikielinen lounaissaaristo ynnä Turun kaupungissa toimivat ruotsinkieliset instituutiot. Suomen kielessä Turunmaa-käsitteeseen ei sotketa kieltä; se on huomattavasti laajempi alue Turun ympäristössä Lounais-Suomessa. Turunmaa sopisi mainiosti suomenkielisenä muotona alueelle perustettavan saaristokaupungin nimeksi.
Entä komea, kaunis ja koko Suomessa tunnettu nimi Airisto (ruotsiksi Erstan) tämän saaristokunnan nimenä? Airistonselkähän on alueella hallitseva vesistönimi ja ehdottomasti komein ja tunnetuin ja positiivisia mielikuvia synnyttävä. Kannattaa vielä miettiä.
Vaikka sisäasiainministeriö on hyväksynytkin myös kömpelöitä uusnimiä kuntien nimiksi (esimerkiksi Nummi-Pusula, Vöyri-Maalahti jne.) on siellä tietoisuus nimien sopivuudesta kieleemme lisääntynyt. Kuntanimenä Länsi-Turunmaa voisi kokea nimen uudelleen miettimisen pyynnön.
Näiden kuntien suunnitteluryhmän kannattaisi pohtia ongelmaa etukäteen Kotimaisten kielten tutkimiskeskuksen paikannimiosaston ammattilaisten kanssa. Tätä laitostahan ministeriö kuitenkin kuulee ennen kuin vahvistaa uuden kunnan molemmat nimimuodot. Ja suunnitteluryhmän tulee ehdottomasti ottaa mukaan suomen kielen asiantuntija. Ehdotettu ”Länsi-Turunmaa” kielii siitä, että näin ei ole tähän asti tehty.
Huomasin TS:stä, että Paraisten suomenkieliset ovat tehdyn kömmähdyksen havainneet ja peräävät suomen kielelle oikeutta tekevää kuntanimeä. Hyvä!
Nimikiista:
C)
Helsingin Sanomat uutisoi Länsi-Turunmaan nimikiistasta 23.5.2011
|
