Turnipsien nostossa: Paltamo (aiemmin ruots. Paldamo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunnan länsiosassa Oulujärven koillisrannalla. Kunnassa asuu 3 887 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 139,11 km2, josta 219,72 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 4,23 asukasta/km2. Paltamon naapurikunnat ovat Kajaani, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo ja Vaala. Sana 'paltamo' tarkoittaa tervavenettä. Paltamon vaakunassa onkin kolme mustaa tervavenettä kultaisella pohjalla, jotka viittaavat tervanpolton ja tervakaupan merkitykseen tälle vanhalle Kainuun kantapitäjälle. A) Paltamolainen A.Keränen nostaa turnipseja eli rehunauriita vuonna 1925 (Perinnekuvasto / T.Pulkkinen - 1980).

Paltamon rautatiekulttuuria: B) Vanha yleiskuva Paltamon kirkonkylältä - Paltamon kunnalle kuulunut Joenniemen talo, joka purettiin 1970-luvulla. Kuvaaja ja ajankohta tuntematon. Taustalla rautatiepenger ja silta. Taustalla näkyy Paltamon kunnalliskoti Joenniemi, höyrylaiva Salo menossa Kiehimänjoen rautatiesillan alitse Oulujärvelle 1930-luvulla. Tämä kuvan junavaurio sattui vuonna 1929 Oulun-Kiehimän (Paltamon) rautatierakennuksella. Työjuna suistui järveen penkereen murtuessa. Yksi työmies sai onnettomuudessa surmansa (kuva ja teksti: Suomen Kuvalehti). Kyseinen ratapenger kuvassa ennen siltaa lienee juuri ylläolevissa kuvissa näkyvä Paltamon kirkonkylän rautatiesilta. Sama Kiehimäjoen ylittävä penger ja silta O. Huotarin 4.2.2007 ottamassa kuvassa. Sama Kiehimäjoen ylittävä penger ja silta P.Tuovisen 9.7.2006 ottamassa kuvassa. Paltamon asemarakennus I.Jokelaisen 22.2.2004 ottamassa kuvassa. 'Radan varrella'-kirjasta lainaten: "Paltamon eli alkujaan Kiehimän asema sijoitettiin Kiehimäjoen länsipuolelle, josta oli alkanut muodostua Paltamon kunnan hallinnollinen keskus vanhan Paltaniemen sijaan. Väliaikainen liikenne Kontiomäen suunnalta voitiin aloittaa keväällä 1930, kun Kiehimäjoen silta valmistui. Samalla joen länsipuolen uusi asema sai nimekseen Kiehimä, ja itäpuolelle avattu vanha Kiehimä muuttui Meteliksi". Asemarakennus rakennettiin v.1929 - asema sai nimekseen Paltamo 1942. Kontiomäen rautatieasema: Kontiomäen rautatieasema R.Kyllösen kuvaamana 3.7.2009. Kontiomäen 'keskellä korpea sijaitseva risteysasema' valmistui vuonna 1923 - suunnittelijoina Gunnar Aspelin ja Jarl Ungern. Asemaravintola avattiin vuonna 1929. Kostamuksen radan rakentaminen 1974-76 vilkastutti entisestään Kontiomäen asemaa. Lipunmyynti asemalla loppui 2001 ja asema muuttui kauko-ohjatuksi Oulusta käsin 2006. Senaatti-kiinteistöille siirtyi 2007 asemarakennus, asemaravintola, tavarasuoja, veturitalli ja joukko muita 'alan' rakennuksia. Asemaravintolaa on pidetty sitkeästi auki - odotustila on ollut välillä suljettuna ilkivallan vuoksi. Omakohtaisena muistona on 1980-luvun alkupuolella tekemäni kesäkuun ensimmäisten päivien helteinen lättähattumatka etelästä pohjoiseen. Vaunuosastossa oli iäkäs naisopettaja jaksanut kovaäänisesti papattaa lähes tauotta satunnaisille vieruskavereilleen kesälomansa alkamisen ihanuudesta. Kun juna pysähtyi 'tauolle' Kontiomäen asemalle, kyseinen opettajatar juosta hölskytteli etunokassa asemaravintolaan. Kun kassajonosta lopulta itse ehdin kahvin ja sämpyläni kanssa ravintolasalin pöytään istahtaa, opettajatar oli ehtinyt tyhjentää jo kolmannen ison tuopillisensa kylmää keskiolutta. Siinä edellispäivänä 'laihajalkojen' kanssa laulettu suvivirsi huuhtoutui vaahtona historiaan. Kontiomäen rautatieasema J.Eskelisen kuvaamana vuonna 1987. I.Jokelainen otti edelliselle verrokkikuvan 6.5.2006. Asemalla lisäparakki homevaurioiden vuoksi. Olavi Huotarin mestarillinen otos Kontiomäen asemalta 6.11.2005 klo 22.37.

Paltamon kunnalliskoti Joenniemi: C) Joenniemen talossa pidettiin kunnantoimistoa 1900-luvun alussa, ja myöhemmin sen suojissa on sijainnut kylän ensimmäinen puhelinkeskus, posti ja kauppa sekä kunnalliskoti. Rakennus näkyy luonnonkauniilla paikallaan Kiehimänjoen ylittävän rautatiesillan läheisyydessä ylläolevissa rautatieaiheisissa kuvissa. Inkeri Leinosen muistelmia Paltamon vanhan kunnalliskodin historiasta: Talvisodan aikana vanhukset olivat evakossa Vaarankylän koululla. Rautatiesiltaa oli pommitettu ankarasti. Tie sillan molemmista päistä oli särkynyt. Silta ja kunnalliskoti olivat säilyneet vahingoittumattomina. Jatkosodan aikana saksalaiset olivat räjäyttäneet sillan. Kunnalliskodille ei silloinkaan sattunut mitään vahinkoa. Joen rannalla olevan saunan lämmitti sama mummo, joka hoiti possut ja lampaat, kaksi kertaa viikossa. Saunassa käytettiin kaikki kävelemään pystyvät hoidokit. Heikkokuntoiset vanhukset pestiin ammeessa. Vesi lämmitettiin keittiössä ja kannettiin kahden huoneen läpi pesuhuoneeseen. Kynnykset olivat niin korkeat, ettei niistä olisi pyörätuolien kanssa voinut kulkea, jos sellainen olisi ollutkin. Oli kuitenkin paarit, joita toisesta päästä oli kantamassa joku Ukkolan ukko. Näin saatiin kaikki potilaat pestyksi. Joskus potilaat olivat niin painavia, ettemme saaneet heitä ammeeseen, heidät oli pestävä muuten.