Oriveden rautatieasema on Orivedellä sijaitseva rautateiden risteysasema, jossa rataosa Orivesi–Jyväskylä erkanee Tampere–Haapamäki-radasta. Tampereen suuntaan liikennöidään raiteelta 1, Jyväskylään ja Haapamäelle puolestaan raiteelta 2.
Historia: Oriveden kautta kulkevan rautatien työmaa avattiin kesäkuussa 1879. Samaan aikaan kuitenkin kiisteltiin vielä Oriveden alueen ratalinjasta. Kuntakokouksessa esitettiin 28. heinäkuuta 1879, että rata rakennettaisiin Hiedan, Pappilan ja kirkonkylän kautta. Ratalinjan etuina nähtiin, että Pappilassa eli nykyisellä asemanseudulla muodostuisi yhteys Längelmävedellä liikennöiville laivoille ja kirkonkylässä eli nykyisessä Oriveden keskustassa rata risteäisi pääteiden kanssa. Onnistaipaleella asuva Juho Hörtsänä sekä Yliskylässä asuvat Kalle Säynäjoki ja Juha Kauppi vaativat rataa linjattavaksi Siitamasta suoraan Hirsilään Oriveden kirkonkylän länsipuolitse ja kieltäytyivät luovuttavasta työmaalle 40:tä pölkkyä manttaalia kohden, kuten rakennustöiden taloudellisesta tukemisesta oli yhteisesti sovittu asukkaiden kesken. Heidän mielestään suunnitellun ratalinjan alle jäisi runsaasti hyvää viljelysmaata, mutta toisaalta heidän oma linjausehdotuksensa olisi kulkenut heidän metsäalueidensa läpi, jolloin pölkkyjen siirto olisi ollut huomattavasti vaivattomampaa. Enemmistön kanta lopulta voitti ja rata päätettiin rakentaa kuntakokouksen alkuperäisen esityksen mukaisesti. Rautatie oli suunniteltu avattavaksi liikenteelle vuonna 1883, mutta se valmistui etuajassa ja väliaikainen liikenne voitiin aloittaa Orivedellä 22. marraskuuta 1882. Varsinainen vihkiäisjuhla pidettiin kuitenkin vasta 23. syyskuuta 1883.
Ratalinjan lisäksi myös asemien sijainti aiheutti keskustelua. Rautatiehallitus esitti, että Oriveden rautatieasema rakennetaan Pappilaan, mutta kuntakokous vaati 14. lokakuuta 1879 aseman rakentamista kirkonkylään. Rautatiehallitus ei kuitenkaan taipunut vaatimukseen, vaan rakennutti aseman alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti Pappilaan vuosina 1881–1883. Se rakennettiin IV luokan aseman tyyppipiirustusten mukaisesti, mutta sitä laajennettiin vuonna 1910 ja pieniä muutostöitä tehtiin myöhemminkin, mutta ulkoasu on säilynyt silti eheänä. Aseman ympäristössä on pieni puisto ja 1800-luvun lopulla syntynyttä asutusta. 1920-luvulla asemalle tuotiin lisää rakennuksia Terijoelta. Samalla vuosikymmenellä aseman nimi nousi puheenaiheeksi. Oriveden rautatieasema haluttiin nimetä Pappilan rautatieasemaksi, jolloin kirkonkylässä sijaitseva Oripohjan rautatieasema voitaisin nimetä Oriveden rautatieasemaksi, mutta nimenmuutokset eivät milloinkaan toteutuneet.
Jo 1880-luvun alussa haluttiin saada asemalta rata myös satamaan, mutta sitä ei heti rakennettu. Vuonna 1888 Längelmäeltä kotoisin oleva maakauppias ja talonpoikaissäädyn edustaja Antti Mattila jätti valtiopäiville anomuksen ratayhteyden rakentamisesta. Rakennustöihin ryhdyttiin varsin nopeasti ja rata valmistui 15. syyskuuta 1890. Siitä tuli vajaan puolen kilometrin pituinen, ja sen päähän rakennettiin 210 metriä pitkä ja 13,5 metriä leveä satamalaituri.
Orivedestä tuli risteysasema 1. joulukuuta 1946, jolloin käynnistyi henkilö- ja kokovaunukuormaliikenne Torkkeliin. Myöhemmin rata avattiin liikenteelle Jämsään asti ja lopulta 28. toukokuuta 1978 Jyväskylään. 1930-luvulla suunniteltiin haararataa myös Kuhmoisiin Päijänteen rannalle, mutta hanke sai varsin laimean vastaanoton, joten sitä ei ruvettu missään vaiheessa viemään ponnekkaasti eteenpäin (Wikipedia, 2019).

Rataosalla: Tampere–Haapamäki * Etäisyydet: Tampere 30,6 km - Haapamäki 82,1 km _ Orivesi 10,2 km * Avattu 1895 * Lakkautettu 27. toukokuuta 1990 * Asemarakennus: Tyyppi - Platformskjul I * Suunnittelija Bruno Granholm * Materiaali puu * Rakennettu 1905 * Purettu 1993.

Siitaman rautatieasema on entinen rautatieasema Orivedellä Siitaman kylässä. Liikennepaikka oli käytössä vuosina 1895–1990. Se sijaitsi rataosalla Tampere–Haapamäki, noin yhdeksän kilometriä Oriveden rautatieasemalta Tampereen suuntaan. Asemarakennus rakennettiin vuonna 1905 Bruno Granholmin laatimien Platformskjul I -tyypin pysäkkirakennuksen piirustusten mukaisesti. Matkustajamäärät kasvoivat aina 1960-luvulle asti.
Huonojen tieyhteyksien päässä sijainneeseen Siitaman kylään perustettiin vuonna 1895 Oriveden aseman alainen laiturivaihde, joka korotettiin asemaksi kymmenen vuotta myöhemmin. Aseman ympäristöön kasvoi tiivis kyläasutus, ja sinne saatiin oma kansakoulu vuonna 1907. Vuonna 1916 Siitamasta tuli junien kohtaamispaikka, ja samassa yhteydessä asemarakennuksen vasemman päädyn toimisto-osaa laajennettiin huomattavasti. Oikeanpuoleista tavarasuojaa laajennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Alun perin Kangasalan kuntaan kuulunut, mutta kaukana kirkonkylästä sijainnut kylä siirrettiin Oriveden kuntaan vuoden 1926 alussa.
Vuonna 1927 Siitamasta nousi junaan 8 933 matkustajaa, ja asemalla pysähtyi kaksitoista matkustajajunaa vuorokaudessa. Vuonna 1960 matkustajajunia pysähtyi vuorokaudessa viisitoista, mutta vuonna 1989 enää viisi. Vuonna 1967 tehdyn radanoikaisun jälkeen rautatie ohitti asemarakennuksen sen takapuolelta. Siitama alennettiin laiturivaihteeksi vuonna 1968 ja tavaraliikenne lopetettiin vuonna 1973. Asemapalvelut loppuivat vuonna 1984, ja aseman henkilöliikenne päättyi 27. toukokuuta 1990. Asemarakennus purettiin vuonna 1993 (Wikipedia, 2019 ja Radan varrella-kirja 2009).

Jukka Martio kuvasi syyskuussa 1982: "Punalakkinen palaa toimistoonsa huolehdittuaan Porkkanan ohiajosta Siitaman asemalla. P 43 oli päiväpikajuna Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle." Käyttölupa 2016-1-G, kiitos.

(Harri Haavisto, 27.12.2013): "Siitaman laiturisuuli (platformskjul) oli n. 30-40 metriä nykyisestä alikulusta Oriveden suuntaan radan eteläpuolella eikä asemasta ole enää juuri mitään muuta jäljellä kuin hieman tasaisempi paikka radan vieressä. Joissakin kuvissa näkyvä punainen talo purettiin vartioidun tasoylikäytävän tien tieltä. Tasoylikäytävä korvasi kaksi aiempaa vartioimatonta tasoylikäytävää, toinen näistä oli aseman Oriveden päässä valkoisen talon kohdalla, toinen asemasta n. 100 metriä Tampereen suuntaan. Nykyinen ali-kulku korvasi vartioidun tasoristeyksen."

Siitaman pysäkki on Orivedellä Siitaman kylässä, joka alkujaan kuului Kangasalaan: Liikennepaikka oli käytössä vuosina 1905–1990. Asemapalvelut loppuivat vuonna 1984, ja aseman henkilöliikenne päättyi v. 1990. Vuonna 1967 tehdyn radanoikaisun jälkeen rautatie ohitti asemarakennuksen sen takapuolelta. Rakennus purettiin vuonna 1993. Tampereen ja Oriveden välinen rautatie oli Tampereelle suuntautuvan työmatka- ja asiointiliikenteen kannalta tärkeä yhteys radanvarren asukkaille etenkin 1950 ja -60 -luvuilla. Junaa käytti päivittäisillä työ- ja koulumatkoillaan useita satoja henkilöitä, joiden työpaikat ja koulut olivat Tampereella. Etenkin Kangasalan kunnan alueella sijaitsevat liikennepaikat mutta myös Oriveden Siitama olivat vilkkaassa käytössä, parhaimmillaan Tampereen ja Suinulan välillä kulki juna n. tunnin välein kumpaankin suuntaan aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Rautatien merkitys radanvarren henkilöliikenteessä alkoi vähentyä 1970-luvun puolivälin jälkeen tieolojen kohentuessa ja henkilöautokannan lisääntyessä. Asemia ja pysäkkejä lakkautettiin ja henkilöliikenne loppui kokonaan rataosan liikennepaikoilla 1990-luvun alkuun mennessä. Myöhemmin useimmat asemarakennukset ja myös muut rakenteet purettiin sekä asemien ja pysäkkien kohdalla olleet - samoin kuin muutkin rataosalla sijainneet - tasoristeykset poistettiin rakentamalla siltoja ja alikulkutunneleita tai kokonaan uusilla tiejärjestelyillä. Ainoastaan Kangasalan asemalla ja Suinulassa ovat asemarakennukset vielä jäljellä, muilla liikennepaikoilla ei ole enää mitään muistuttamassa junien pysähdyspaikoista ja aikoinaan hyvinkin vilkkaasta matkustajaliikenteestä (Kadonneita rautatieliikennepaikkoja, 2019).

Kangasalan ensimmäiset junasuorituspaikat olivat Suinulan asema ja Siitaman seisake. Siitama oli Kangasalaa 1920-luvulle asti, jolloin se liitettiin Oriveteen. Kuitenkin jo kohta radan valmistumisenjälkeen ruvettiin puuhaamaan pysäkkiä myös Halimaankorpeen. Hanke herätti vastustusta, mutta se kuitenkin toteutettiin. Ennen pitkää Halimaa ohitti matkustajamäärissä Suinulan aseman, olihan Kirkolta Halimaahan tuntuvasti lyhyempi matka kuin Suinulaan (Seppo I. Kallio, Kangasalan aseman historiaa - Halimaan asemakylä * 1995).

Junaturma järkytti kesällä 1945 Siitamassa (Esa Keskinen): Lauantai 28.7.1945 oli puolipilvinen päivä. Tuolloin, lähes päivälleen 70 vuotta sitten Suomessa vietettiin sodatonta kesää. Lapin sota oli päättynyt huhtikuussa ja rauhanaika orasti. Jatkosodan päättymisestä tulisi syksyllä jo vuosi. Japanissa oli atomipommien vuosi. Kesä oli ollut tavanomaisen lämmin. Olipa sattunut kohdalle myös täydellinen auringonpimennys. Sotien jäljiltä kaikesta oli kuitenkin pulaa. Siksi moni suuntasi kaupungeista maaseudulle, koska siellä oltiin ruokahuollossa hieman omavaraisempia. Tieverkoston ollessa vajavainen ihmismassat ja tavarat kulkivat raiteita pitkin. Orivedelläkin oli seisake tai pysäkki lähes jokaisessa radanvarren kylässä. Tuona heinäkuisena lauantaina junaliikenne kuitenkin seisahtui synkästi. Siitaman ja Pohjolan seisakkeen välillä tapahtui matkustaja- ja tavarajunan törmäys, jossa kuoli kolme henkeä ja kymmenkunta matkustajaa loukkaantui.
Matkustajajuna 461 oli lähtenyt Tampereelta 14.30 Orivettä kohti. Se pysähtyi Siitamassa noin puoli neljän aikaan. Silloin Oriveden asemalta oli lähtenyt tavarajuna puu- ja lautakuormassa kohti Tamperetta. Samaan aikaan junanlähettäjä antoi kuitenkin lähtöluvan matkustajajunalle. Junat kohtasivat noin 15.50, reilun parin kilometrin päässä Siitaman asemalta. Henkilöjunan veturi ja ensimmäinen matkustajavaunu vahingoittuivat pahasti.
Sunnuntain 29.7.1945 Aamulehdessä turma oli etusivun uutinen. Jutussa kerrottiin yksityiskohtaisesti törmäyksestä, kuolonuhreista ja 15:stä loukkaantuneesta. Uutisen mukaan matkustajajunan kuljettaja Kaino Lax, lämmittäjä A. Laasonen ja konduktööri Yrjö Lukkala (OS:n jutussa J. Lukkala) menehtyivät välittömästi. He olivat kaikki tamperelaisia. Tavarajunan miehistö ehti loikata pois kyydistä ja kuljettaja paiskautui ulos ikkunasta. He loukkaantuivat lievästi. Aamulehti luetteli myös kaikki loukkaantuneet nimeltä. Oriveden Sanomat 2.8. kertoi turmasta koruttomasti muutamalla rivillä. OS:n mukaan loukkaantuneiden lukumäärä oli 11.
Onnettomuuteen liittyy myös 70 vuotta sitten aloitettujen Rönnin painonnostokilpailujen tarina. Turmajunan kyydissä matkasi nimittäin painonnostajia ensimmäiselle Eräjärven harjoitusleirille, josta kisat saivat alkunsa. Painonnostajat auttoivat turman pelastustöissä ja heidän varusteistaan saatiin esimerkiksi ensisiteitä. Turman silminnäkijöitä ei ole enää tavoitettavissa kovin montaa, mutta orivesiläiselle Aarre Saloselle päivä jäi lähtemättömänä mieleen. Ohessa on hänen henkilökohtainen muistelunsa tuosta onnettomuuspäivästä. Hän oli nousemassa turmajunan ensimmäiseen vaunuun, mutta onnekseen Salonen ei kulkenut sinä lauantaina tavallisten rutiiniensa mukaan. Salonen päätyi odottamaan Pohjolan seisakkeella, jonne juna ei ikinä ehtinyt saapumaan. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, hän edelleen ihmettelee sattunutta onnenpotkua.

Aarre Salonen muistelee vuoden 1945 Siitaman junaturmaa: "Lauantai-iltapäivä 28.7. vuonna 1945 Oli parhainta heinänteon aikaa. Hermannista heinään sanotaan, Hermannin päivää kun vietetään 12.7. Lauantait olivat tuolloin työpäiviä kahteen asti, ja Tampereelta lähti niin sanottu viikonloppujuna puoli kolme iltapäivällä. Moni tuli kotiin viettämään vapaata. Joka lauantai kuljin tällä junalla kotoani Siitaman asemalta Yliskylään Pohjolan seisakkeelle. Pohjolassa oli äitini koti, mummulani.
Sodan jälkeen kaikesta oli vähän pulaa, mutta mummulan maatilalla sai hieman tuhdimpaa ruokaa. Siitaman asemalla huusin veturin kuljettajalle, että jään Pohjolan seisakkeella, koska aina ei ollut muita jäämässä. Sen jälkeen nousin ensimmäiseen vaunuun, kuten aina mennessäni mummulaan. Koska matka oli vain 5 kilometriä, en mennyt vaunuun istumaan, vaan jäin aina vaunujen välikköön. Oikealle puolen, sille tutulle paikalle. Jostain syystä tällä kertaa olin jo mennyt mummulaan aikaisemmin viikolla ja päättänyt palata kotiin junalla lauantaina, kun se on palaamassa käytyään Orivedellä. Odottelin puoli neljän aikaan junaa Pohjolan seisakkeella, mutta junaa ei tullut vielä Tampereelta päin. Sitä ei kuulunut, oli vain kesäinen rauha, poutapilviä taivaalla.
Sitten alkoi tapahtua, näin ihmisiä tulevan rataa pitkin kävellen Orivettä kohti. Joillakin oli matkalaukkuja ja kaikenlaisia kantamuksia. Kun he tulivat likemmäksi näin erään päässä ison kuhmun, joillakin oli vuotanut verta kasvoille. Kun he olivat kohdallani, joku kysyi: ”Odotatko poika junaa?” Vastasin kyllä. ”Saat odottaa kauan, se on tuolla kahden kilometrin päässä tavarajunaa päin ajaneena.” Palasin takaisin mummulaan. Olin siellä ne päivät, kunnes rata aukesi liikenteelle. Siinä onnettomuusjunassa oli orivesiläisiä, jotka muistavat tämän. Mukana oli myös tamperelaisia painonnostajia matkalla Eräjärvelle pitämään harjoitusleiriä. He tekivät heinätöitä taloissa, harjoittelivat ja pitivät lopuksi kilpailut. Näistä kilpailuista alkoivat Rönnin kuuluisat, maan vanhimmat painonnostokilpailut. Painonnostajien mukana oli muun muassa Törrönen-niminen mies, jonka näin myöhemmin toimitsijatehtävissä Tampereella.
Kun onnettomuusjunanvaunut ja veturit tuotiin aikanaan Siitaman asemalle, kävelin niissä vaunuissa, jotka olivat säilyneet. Lattialla oli lasin siruja ja verta. Ensimmäisen vaunun etuosa oli särkynyt. Sitä tuttua vaunun välikköä ja tuttua ovenpielipaikkaa, ei ollut enää. Mielessä kävi ajatus, jos. Ei ollut minun aikani vielä lähteä, kuten konduktöörilla, joka sattui olemaan siinä samassa välikössä onnettomuuden sattuessa. Samoin menehtyivät veturinkuljettaja ja lämmittäjä. Tavarajunan miehistö ehti hypätä pois ennen törmäystä. Tämä muisto on seurannut elämääni 70 vuotta. Muisto, joka on herättänyt aina suuria kysymyksiä. Kun taasen menin toisena lauantaina, olin siinä tutulla paikalla välikössä oikealla puolen. Kylmäävä tunne valtasi mielen lähestyttäessä paikkaa, jossa junat törmäsivät. Nyt sitä ei tapahtunut."

Torkkeli oli Jämsän radan ensimmäinen etappi, jonne saakka rata Orivedeltä avattiin sivuraiteiden valmistuttua joulukuussa 1946. Pysäkki sijoitettiin paikkaan, jossa Oriveden-Jämsän maantie kohtasi radan ja ennen tienoikaisua ylittikin sen kahteen kertaan. Jarl Ungernin suunnittelema asemarakennus edusti tyypillistä pula-ajan vaatimatonta rakennustyyliä.
Pysäkin ympärille ei muodostunut mitään erityisen tiivistä asutusta. Se alennettiin laiturivaihteeksi 1964 ja muutettiin miehittämättömäksi henkilöliikenteen päättyessä koko radalta 1969. Torkkelin liikennepaikka lakkautettiin tavaraliikenteen loppuessa 1973. Sivuraiteet purettiin perusparannuksen yhteydessä 1970-luvun puolivälissä. Uusi junien kohtauspaikka avattiin 2004 noin puoli kilometriä Tampereen suuntaan (Radan varrella-kirja, 2009).

Talviaisten laiturivaihde sijoitettiin Talviaistaipaleen kylään. Laiturin rakennusten rakentamistyöt aloitettiin 1940. Rata Oriveden suunnalta Talviaisiin saakka avattiin joulukuussa 1947. Jarl Ungernin suunnittelema, vuonna 1945 valmistunut laiturirakennus oli samantyyppinen kuin Torkkelinkin.
Laiturivaihde muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1960. Henkilöliikenne lopetettiin koko radalta 1969. Liikennepaikka lakkautettiin tavaraliikenteen loppuessa 1973, mutta avattiin kohtauspaikkana uuden Jyväskylän oikoradan valmistuessa 1978. Nykyisin Talviaisissa on samanlainen junasuoritus. ja laitesuojarakennus kuin Lahdenperän kohtauspaikalla. Talviainen muutettiin miehittämättömäksi kohtauspaikaksi vuonna 1991, kun rataosan kauko-ohjaus vaimistui (Radan varrella-kirja, 2009).